Viestinnän ja informaatiotutkimuksen professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta pitää asiaa selvänä: ministerikin oli sopivaa heiluttaa sateenkaarilippua (MTV3).
– Ministerilläkin on ilmaisunvapaus länsimaisessa demokratiassa. Suomessa on perinteisesti kyllä harjoitettu itsesensuuria ja varovaisuutta idän suuntaan. Suomen valtion poliittiset edustajat, kuten presidentti, ovat ottaneet tapaamisissa puheeksi ihmisoikeuskysymyksiä. Lipun liehutus nyt oli erilaista viestintää, Karvonen pohtii.
Mikään ei ole niin viisas kuin professori! Ehkäpä seuraavassa tapaamisessa Vladimir Putinin kanssa Sale Niinistö heiluttaa Karjalan vaakunalla varustettua lippua, mutta ei puhu mitään. Lippu kuitenkin viestii sitä, että Niinistön mielestä Karjalan Kannas kuuluu oikeesti Suomelle.
19 kommenttia:
Kyllä. Kyllä Paavo oikein teki. Oikein ihmisenä, Paavona, mutta entäpä ministerinä, valtiomme melko virallisena edustajana. No kyllä sittenkin.
Eri asia on moniko koko jutun Venäjällä huomasi ja ilman meidän suomalaisten apua siihen älysi reagoida. Paavo ei liene kovin suuri julkkis siellä.
Hei kaikki! Näättekste! Oon Paavo Suomesta! Ministeri! Missä vitussa tv-kamerat! Eikö järkkärit vieläkään pamputa! Viekää nyt jo putkaan mut hei!
Mulla on vittu tällainen lippu hei!
Olisi kiva bägdä Arhinmäki heiluttamassa tuota samaa lippua Saudi-Arabiassa, Jemenissä, Irakissa tai Afganistanissa. Tai vaikkapa Somaliassa. Silloin oltaisiin jonkinlaisessa maaneutraalissa mielenosoittamisessa.
Värit vääristyvät kuvassa. Kyseessä oli natsikortti. Ehta, aito ja ah niin korvaamaton.
Hmm. Eli Paavo, edistääkseen omaa poliittista näkyvyyttään, heiluttaa lippua, vaikka on ilmiselvää, että Venäjä ei tule pitämään kyseisestä tempauksesta.
Sanoisin että Paavolta oikein idioottimainen tempaus, jolla saattaisi olla jopa negatiivinen vaikutus Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin.
Olis Paavon ollut syytä olla hiljaa vaan. Ei meidän täällä Suomessa kannat pohtia neukkuhomojen päähänpotkimisia yms.
Kauppa se on joka kannattaa, eikä neukkuhomot käy kauppaa meidän kanssa, vaan kauppaa käydään Järjestelmän kanssa ja sitä pitää nuoleskella.
Ihme heppu.
Homoseksuaalit aktivistit Marshall Kirk ja Hunter Madsen suunnittelivat v. 1987 strategian, millä edeten homoseksualismi hyväksytään yleisesti. Asia tulisi pitää jatkuvasti julkisuudessa ja keskustelua homoseksuaalisuudesta tulisi käydä jotta sitä alettaisiin pitää normaalina. Ihmisiä kannustettiin puhumaan asiasta neutraaliin ja tukevaan sävyyn. Päämääränä on "shoulder-shrug stage" eli, että ihmiset suhtautuisivat asiaan olankohautuksella.
Asiat alkavat jo kääntyä päinvastaisiksi. Jopa ministeritkin alkavat homoaktivisteiksi. Ei silti, etteikö Venäjän tilanne olisi huolestuttava., mutta on väärin, että meidän kaikkien olisi nyt oltava homomyönteisiä.
USAn armeijassahan oli "Don't ask, don't tell"-politiikka, mistä kampanja onnistui pääsemään irti ja nyt onkin jo niin, että jotkut korkea-arvoiset upseerit ovat uhanneet armeijasta poispotkimisella ellet omaksu homomyönteistä asennetta.
Asiahan on äärimmäisen yksinkertainen. Kyse on perus- ja ihmisoikeutena turvatusta yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä. Suhtautumistavoissa on tietenkin kyse pitkälti ikäluokasta eli siihen, millä tavoin ja kuinkakin indoktrinoivassa ympäristössä itse kukin sattuu lapsena ja nuorena kehittymään. Onneksi ihminen voi kehittyä ja oppia muun muassa suvaitsevaisemmaksi ja eroon ennakkoluuloistaan.
Sikäli rinnastus Räsäsen puheeseen ei ole ihan osuva, vaikka lähelle tuleekin. Arhinmäki on kyllä kirkkaasti selvillä vesillä.
Aiempi Anonyymi ilmeisesti tekee eron suvaitsevaisuuden suhteen Arhinmäen ja Räsäsen välillä. Mitä suvaitsematonta on siinä, että Räsänen kiinnittää huomiota abortissa sikiölle aiheutuviin kipuihin?
Kyllähän Arhinmäellä on tietysti oikeus mielipiteensä ilmaisemiseen. Kokonaan toinen asia on, onko se viisasta ja vastuullista. Ja kolmas asia se, kuinka viisasta on pitää ministeriä, joka on valmis aiheuttamaan maalleen vahinkoa omia populistisia tarkoitusperiään ajaessaan.Vedätys näyttää kuitenkin onnistuneen ja ilmaista mainosta on taas satanut kuin saavista kaataen. Samalla on siinä sivussa taas kerran tullut todistetuksi, että nämä tiedotusihmiset käyttäytyvät kuin sopulilauma ja tutkijat onnistuvat löytämään epäolennaiset asiat ja sivuuttamaan olennaiset.
Kulttuuriministeri vei venäläisille terveisiä rumien hallitsemasta vähemmistöjen paratiisista.
Arhinmäen vieressä istunut suurlähettiläs Hannu Himanen taisi laittaa tapauksen omalle paikalleen. Lähetiläs lausui Helsingin Sanomille:
- Isolla stadionilla pieni lippu häviää kokonaisuuteen perusteellisesti.
Sotshin Ölypiakisoissa sateenkaaret on kielletty. Jos niitä ilmestyy taivaalle, niin neukkuheterosotilaat ampuvat taivaalle kemikaleja, jotka hajoittavat propagandakaaret. Ja kaikkien heteroiden isoisä Putin lentää kevytkopterillaan kurkiauran saattamana varmistamassa, ettei taivaalla kaartele mitään laittomia kaaria.
Mutta olisihan se toisaalta mukava nähdä telkkarista, miten Paavo A. seisoo Sotshin talvikisoissa ladun varessa lumikinoksessa ja heiluttaa miesten 50 km:n kisan aikana sateenkaarilippua aivan hurjana! Ja adjutantit Hannu Himanen ja Paavon sihteeristö hengessä mukana karjumassa homomyönteisiä kannustushuutoja.
Urheiluministeri voisi jopa lahjoittaa suomen miesten hiihtomaajoukkueelle ison lodjun vaseliinia. Nimittäin jos suksi ei luista, niin lohdutukseksi luisto olisi kohdillaan "vapaa-ajan hommeleissa"
Miksiaina pitää puhua homoista? Mua jo pelottaa.
Eikö maamme virallinen edustaja saa sanoa, että meillä sukupuoli-identiteetin vuoksi ei saa ketään kiusata. Ja että tämä olisi yleismaailmallinen ihmisoikeus riippumatta siitä, mitä esimerkiksi jotkut ortodoksit tai arabit sanovat. Eri asia on asian "lapsiin kohdistuva propagointi" ainakin, jos sitä ei käytetä keppihevosena. Sen verran homofoobikko minäkin olen.
Mutta eihän Arhinmäki puhunut Moskovassa yhtään mitään homoista tai niiden kiusaamisesta, hän vain heilutti sateenkaarilippua kutsuvieraskatsomossa! Tässähän se juju juuri olikin, mutta tätä anonyymi ei (tietenkään) hoksannut!
Suomalaisten ministereiden ja presidenttien pitää ottaa jatkossa mukaan esim. Kiinan vierailuille jonkinlainen "ihmisoikeuslippu", jota he voivat sitten heilutella virailunsa lomassa mukana merkkinä siitä, että tällä tavalle he osoittavat olevansa "ihmisoikeuksien asialla" ja "tuomitsevansa" isäntiensä ihmisoikeusrikkomukset.
Kannatan blogistin tavoin menettelyn laajentamista. Lippujen ohella rekvisiittaa voi monipuolistaa. Ruotsiin mentäessä otetaan mukaan Wasa-laivalta löytynyt Paavon Nurmen patsas, nostetaan se tv-kameroiden kuvaamisen alkaessa laukusta ikään kuin vahingossa ja asetetaan se paperipainoksi. Kun Italian vierailulla aloitetaan ruokailu, tulee suomalaisen ottaa salkusta mämmirasia ja siirtää parmankinnu kohteliaasti sivummalle.
Lähetä kommentti