1. Joka pojan unelma eli karhunmetsästys alkoi tänään Suomen saloilla. Metsästäjille on myönnetty koko maassa lupa peräti 132 kontion kaatamiseen ja ensimmäiset otsot kohtasivat jo tänään matkansa pään.
2. Muutama päivä sitten Alavuden korvessa karhu puraisi tielleen osunutta miestä käteen, raapasi poskeen ja paiskasi uhrin sitten metsätien ojaan. Liekö kontiolla ollut tietty aavistus, että kohta ne peijoonit taas alkavat jahdata häntä ja hänen lajitovereitaan torrakoita paukuttelemalla?
3. Kyyjärvellä kaadettiin tänään ns. pantakarhu, siis karhu, jolle oli asennettu pentuna seurantapanta. Ilmeni, että panta oli uponnut syvälle eläinparan niskaan aina lihaan asti, karmeaa! Karhun kasvaessa pannan olisi pitänyt laueta suunnitelmien mukaan itsestään, mutta näin ei ollut kuitenkaan käynyt. Kuinkahan moni pantakarhu on kokenut Suomessa samanlaisen kohtalon?
4. Vesillä alkoi tänään kello 12 jokasyksyinen sorsanmetsästys. Sorsien lisäksi hauleja saavat, jos vanhat merkit vähänkin pitävät paikkansa, kaivella tänäkin syksynä nahastaan myös jotkut muutkin liian innokkaiden metsästäjien tielle jääneet otukset, myös muutamat metsästäjäkollegat.
5. Satakunnan käräjäoikeudessa Porissa alkoi tänään jo lähes jokavuotiseksi tapahtumaksi muodostunut ihmisjahti nimeltään Ulvilan murhaoikeudenkäynti. Jos karhuja rääkätään pannoilla ja kivääreillä, niin kyseisessä oikeusjutussa hieman vastaavanlaisen kohtelun kohteena on Anneli Auer; toki myös asianomistajina olevat asianosaisten lapset ovat joutuneet kokemaan todella kovia. Kaksi raavaannäköistä syyttäjää ("jahtivoutia") on jälleen painamassa syytetyn päälle - ei sentään neljää, kuten Aueria vastaan Turussa ajetussa seksirikosjutussa - ja lisukkeena vielä asianomistajien advokaatti. Auerin oikeusjutun on määrä kestää - karhujahdin tavoin - aina lokakuun lopulle asti. Tämän jälkeen kontiot sentään pääsevät vuodeksi rauhaan, mutta murhajuttu jatkuu herkeämättä edelleen: ensin odotellaan - kuukausikaupalla kenties - käräjäoikeuden tuomiota, minkä jälkeen mennään hovioikeuteen, jossa sama rumba toistetaan ja sitten jutussa mennään luultavasti vielä toisen kerran KKO:een asti.
6. Hämeenlinnassa oikeutta alettiin tänään käydä hieman herrasmiesmäisemmissä merkissä. Siellä nimittäin Kanta-Hämeen käräjäoikeus alkoi - vihdoin ja viimein - käsitellä Patrian johtajia vastaan nostettuja lahjussyytteitä. Lahjuksen saajista ainakin yksi eli Slovenian entinen pääministeri Janez Jansa tuomittiin kesäkuussa Sloveniassa pidetyssä oikeudenkäynnissä samassa asiakokonaisuudessa lahjuksen vastaanottamisesta kahdeksi vankeuteen. Näin ollen tuntuisi jotenkin oudolta, jos nyt syytteessä olevia Patrian johtajia vastaan ei olisi saatu koottua riittävää näyttöä lahjuksen antamisesta. Hämeenlinnassa oikeusjuttu näkyi tv-kuvasta päätellen olevan puheenjohtajana toimivan kokeneen laamannin eli Hirvosen Juhanin vankoissa käsissä, joten Hämeenlinnasta voidaan sentään odotella aikanaan oikeudenmukaista tuomiota. Syyttäjä vaatii jutussa ehdotonta vankeutta Patrian entiselle toimitusjohtajalle ja kolmelle muulle henkilölle, kahdelle pomomiehelle syyttäjä vaatii ehdollista vankeutta. Lisäksi syyttäjä vaatii Patrialle 600 000 euron suuruista yhteisösakkoa kilpailevan yrityksen vakoilusta.
7. Suomalaisessa mediassa - toisin kuin Sloveniassa pidetyssä Jansa-oikeudenkäynnissä - Patrian johtajien lahjusjutun alkaminen ei ole herättänyt juuri minkänlaista huomiota. Mistäköhän tämä kertoo? Sen sijaan juttu, jossa jotakuta kylähullua kyläpolitiikkoa syytetään vaalilahjonnasta - miekkonen oli luvannut ostaa viinaa häntä äänestäville ihmisille (!) - on herättänyt mediassa paljon enemmän huomiota.
8. Toki nämä meidän valtionsyyttäjämme esittävät usein kovalta tuntuvia rangaistusvaatimuksia poliitikkoja samoin kuin korkeita virkamiehiä tai yritysjohtajia vastaan. Mutta jostain kumman syystä nuo syytteet tuntuvat kuivuvan lähes aina vähiin tai kaatuvan kokonaan viimeistään hovioikeusvaiheessa. Näin kävi viimeksi Nova-oikeudenkäynnissä Ilkka Kanervaa vastaan ajetussa lahjusjutussakin. Vaikka Helsingin hovioikeuden asianomaisessa kokoonpanossa piti olla mukana "kovia nimiä", niin siitä huolimatta syyte Kanervaa vastaan hylättiin jotakuinkin heppoisilla ja mitäänsanomattomilla perusteilla. Käräjäoikeus oli tuominnut Kanervan ehdolliseen vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen.
9. Nyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske näyttää ryhdistäytyneen, sillä hän on vaatinut KKO:lle jättämässään valituskirjelmässä hovioikeuden tuomion kumoamista ja Ilkka Kanervan tuomitsemisesta lahjoman vastaanottamisesta käräjäoikeuden tuomitsemaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
10. Lehtietojen mukaan Kalske "suomii oikeutta virheistä Kanerva-jutussa". Jos näin on, niin se olisi todella virkistävää! Kalskeen mukaan hovioikeus teki virheitä ja tulkitsi lakia väärin tulkitessaan lahjussäännöksiä vastoin vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Kalske on aivan oikeassa todetessaan, että vakiintuneen tulkinnan mukaan edun ottamisen ja antamisen ei tarvitse liittyä mihinkään yksittäiseen virkatoimeen, vaan kysymyksessä on rikos, jos virkamiestä lahjotaan tulevia hankkeita silmällä pitäen.
11. Korkeimman oikeuden on käytännössä pakko myöntää syyttäjälle valituslupa ja ottaa hovioikeuden ratkaisu tutkittavakseen. Jos KKO ei myönnä valituslupaa, niin silloin on yksinkertaisesti "piru merrassa". Valitusluvan epääminen olisi merkki siitä, että oikeuslaitos kulkee poliittisten puolueiden ja korkeiden poliitikkojen ja hallinnollisten virkamiesten talutusnuorassa.
11 kommenttia:
Onko kohdassa 5 julkaistu teksti todella teidän mielipiteenne Ulvilan murhajutusta ja sen uudelleen alkaneesta käsittelystä Satakunnan käräjäoikeudessa?
Vai oliko tarkoituksenanne olla vitsikäs?
Anneli Auer pidätettin ja vangittiin miehensä murhasta syyskuussa 2009, eli kohta tulee jo neljä vuotta, kun jahti on ollut päällänsä. Ei tämä kovin kohtuulliselta tunnu.
Ulvila-jutun pääsyyttäjä sen tänään tv-kameroille meni möläyttämään ja tunnustamaan:
- Eihän tästä uudesta epämääräisestä näytöstä ole toki sellaisenaan mihinkään, mutta se "kokonaisuus" ratkaisee!
Syyttäjä myönsi suoraan, että murhasyytteen tueksi ei ole ainoatakaan "kovaa faktaa"!
Tuo kohta 11 sekä naurattaa että itkettää: miksei KKO voi aivan hyvin jättää antamatta valitusluvan? Paljon selkeämmissäkin tapauksissa jää valituslupa KKO:lta saamatta eikä perusteluja anneta. Onhan KKO jopa ilmoittanut, että vääräkin HO:n tuomio voi jäädä voimaan eikä valituslupaa silti anneta. Maalaisjärjellä tuo perustelu on tietenkin järjetön mutta niin se tuntuu oikeuden jaossa joskus olevan.
Iltalehti otsikoi: "Metsästäjät järkyttyivät". Kovin on järkyttyminen valikoitunutta, kun pannanhiertämä järkyttää, mutta ei viattomien luontokappaleiden jahti ja tappaminen.
Igor kysyi hyvän kysymyksen.
Jos hovioikeuden ratkaisu on ilmiselvästi virheellinen, eikö se voisi muodostaa laissa mainitun muun painavan syyn, jonka nojalla valituslupa myönnetään? Vai onko näitä ilmiselvästi virheellisiä hovin ratkaisuja niin paljon, ettei KKO:n kallis aika - tai kukapa tietää, mielenkiinto - millään riitä kaikkien vääryyksien oikaisemiseen?
Ensimmäisen anonyymin kysymystä en sen sijaan ymmärrä lainkaan.
Tilannehan on täysin kohtuuton sekä vastaajalle että asianomistajille, mikä ymmärtääkseni oli myös blogistin ydinajatus.
Kun Ulvilan tapauksessa "kovan näytön" puuttuessa kokonaan on syytteen kantava elementti selvästikin syyttäjien vilkas mielikuvitus saatananpalvontoineen kaikkineen, niin miksi ihmeessä KKO ei viheltänyt peliä poikki? Olisihan syyttäjillä ollut kosolti aikaa kehitellä nämä mielikuvitusrakennelmansa jo vuosia sitten. Voihan jutun avata uudelleen, jos oikeasti asiaan vaikuttavia seikkoja tulee ilmi. Nyt vaikuttaa siltä, että objektiviteettiperiaate on syyttäjiltä kokonaan unohtunut ja heidän toimintaansa ohjaa lähinnä pakkomielle.
Asianajajilta prosessaaminen median kautta on kielletty. Syyttäjiä tämäkään ei tunnu koskevan, siksi vuolaasti he Ulvilan tapauksessakin tuntuvat tulevan julkisuuteen mielikuvituksellisine teorioineen. Joku roti pitäisi tähänkin saada.
KKO voi - sen ei siis ole pakko - myöntää valitusluvan paitsi ennakkopäätösperusteella, myös ns. purkuperusteella eli silloin, kun hovioikeuden tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Mikä tahansa virheellisyys tuomiossa ei siis riitä, vaan edellytetään, että tuomio on ilmiselvästi lain vastainen. Se, milloin kyseessä on "ilmeisesti väärä lain soveltaminen", on hyvin tulkinnanvarainen asia. Kysymyksen ratkaisu riippuu KKO:n harkinnasta.
Minä uskon ja toivon että KKO myöntäisi valitusluvan Kanervan jutussa. Ihan jo senkin vuoksi että Kanerva ehti jo julistaa palaavansa takaisin Turun valtuustoon ja keissi on kuulemma nyt lopullisesti ohi. Rivien välistä saattoi lukea että koko oikeudenkäynti oli turhaa verovarojen haaskausta, syytön mikä syytön. Samaten Sukari valitteli että hänet on nyt ikuisesti leimattu, täysin syyttömänä.
Ilmeisesti nämä herrat unohtivat täysin ettei tuomio ole vielä lainvoimainen. Minä nostan hattua Kalskeelle. Jos valituslupaa ei heru niin sama meno jatkuu entisellään. Eli poliitikko voi jatkossakin ottaa vastaan rahaa tahoilta, joiden hankkeita hän ei juuri sillä hetkellä ole edistämässä. Melkoinen porsaanreikä, sanoisin.
Tuo metsästäjien "järkyttyminen" on kyllä aika kornia kun tiedetään että metsiin jää vuosittain kitumaan tuhansia viattomia luontokappaleita huonojen osumien vuoksi. Eläimet kokevat pitkän ja tuskaisen kuoleman siipirikkona tai muuten vaan raajarikkona, vuotavat kuiviin jne. mutta vasta kun metsästäjät näkevät kuvan kituneesta eläimestä ikäänkuin "havahtuvat" tähän tosiasiaan. Todellakin kornia. Haloo! Tätä tapahtuu jatkuvasti, vuodesta toiseen.
Eihän se nyt noin voi mennä, että pitää voida osoittaa joku linkki virkatoimen ja lahjonnan välille.
Lähetä kommentti