JSN:n päätös 5241/SL/13
2. Kantelija oli toiminut Oulun käräjäoikeuden puheenjohtajana Riihi-säätiön oikeudenkäynnissä. Nykyisin hän on Satakunnan käräjäoikeuden laamanni ja toimii käräjäoikeuden puheenjohtajana vireillä olevassa Ulvilan surmajutussa Porissa. Kantelu kohdistui Kalevassa 9.8.2013 julkaistuun kolumniin "Riihi-säätiön tuomari Ulvilan surman ratkojana". Kantelija piti kolumnia niin ilkeämielisenä, häpäisevänä ja loukkaavana, että virheiden korjaus tai vastine olivat hänen mielestään mahdottomia vaihtoehtoja.
Kalevan kiistanalainen kolumni löytyy tästä.
3. Olen itse kirjoittanut Oulun käräjäoikeuden tuomari Martti Juntikan puheenjohdolla Riihi-Säätiön jutussa antamasta tuomiosta blogijutussa nro 600/30.5.2012 "Riihi-Säätiön rikosjutun (KKO 2012:53) kummalliset vaiheet". Viittaan ko. kirjoituksessa esittämääni kritiikkiin, joka kohdistui lähinnä käräjäoikeuden käsittelyn pitkään kestoon ja erityisesti käräjäoikeuden tuomion perusteluihin; hovioikeuskaan ei säästynyt kokonaan kritiikiltäni.
4. Kantelija oli toki oikeassa siinä, että Oulun käräjäoikeuden Riihi-Säätiön jutussa antama tuomio "kelpasi" hovioikeuskäsittelyn pohjaksi, toisin sanoen juttua ei palautettu takaisin käräjäoikeuteen kuten yleensä tapahtuu, jos käräjäoikeuden havaitaan tehneen sellaisen karkean oikeudenkäyntivirheen (tuomiovirhe), jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Mutta kun lukee käräjäoikeuden tuomion perustelut ja syyttäjien niiden osalta hovioikeudelle esittämän kritiikin, niin eipä tuomion perusteluja voi toisaalta missään nimessä kehuakaan. Syyttäjien esittämä kritiikki oli minusta täysin perusteltu.
5. Miksi sitten Rovaniemen hovioikeus ei puuttunut omassa tuomiossaan käräjäoikeuden perustelujen heikkoon laatuun? Hovioikeuden kokoonpanossa on nähtävästi istunut "herrasmiehiä" ja/tai lempeitä naistuomareita, jotka eivät kovin herkästi rupea moittimaan alituomareiden työn laatua, vaikka syytä ehkä olisikin; näin ajattelisin. Oikeuskäytännössä on kuitenkin aika usein katsottu, että jos alioikeuden tuomion perustelut havaitaan joko hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa puutteellisiksi tai epäselviksi, kysymyksessä on sellainen virhe, joka johtaa tuomion kumoamiseen ja jutun palauttamiseen käräjäoikeuteen. Toisinaan jopa lainvoimainen tuomio on voitu purkaa, jos oikeus on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa tai ratkaisun perustelut ovat olennaisesti puutteelliset. Viittaan ratkaisuun KKO 1999:84, jossa korkein oikeus katsoi, että alempien instanssien päätösten perustelut eivät täyttäneet niiltä lain mukaan edellytettäviä vaatimuksia. Tätä puutetta korkein oikeus piti OK 31:1:n 4 kohdan mukaisena menettelyvirheenä, siis perusteena, jonka johdosta lainvoimainen tuomio voitiin kumota.
6. Ylemmän oikeuden on harkitttava kussakin tapauksessa erikseen, onko jutun palauttaminen perustelujen uudelleen laatimista varten tarkoituksenmukaista. Jos asia on laaja ja sitä on jo alemmassa oikeudessa käsitelty pitkään ja hartaasti ja oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet suuriksi, olisi jutun palauttaminen takaisin alempaan oikeuteen mainitusta syystä asianosaisten ja yleensä prosessiekonomian kannalta epätarkoituksenmukaista. Kun Riihi-Säätiön juttua oli käsitelty ensin esitutkinnassa ja sen jälkeen syyteharkinnassa ja sitten käräjäoikeudessa jo seitsemän vuoden ajan, ei jutun palauttaminen olisi tietenkään ollut Riihi-Säätiön tapauksessa järkevää.
7. Tämä lienee se syy, minkä vuoksi hovioikeus "armahti" käräjäoikeuden eikä ryhtynyt moittimaan sen antaman tuomion perusteluja. Käräjäoikeus tai sen puheenjohtaja ei voi kuitenkaan kovin paljoa "elvistellä" sillä, että käräjäoikeuden tuomio "kelpasi" hovioikeuskäsittelyn pohjaksi. Hovioikeudessa oikeudenkäynti on uusittu tarpeellisilta osin ja hovioikeus on kirjoittanut ratkaisulle uudet perustelut. Myös ratkaisun lopputulos muuttui jo hovioikeudessa olennaisella tavalla. Lopullisen "niitin" käräjäoikeuden tuomio sai korkeimmassa oikeudessa: kun käräjäoikeus oli hylännyt kaikki pääsyytettyä vastaan ajetut syytteet, korkein oikeus puolestaan luki lähes kaikki syytekohdat hänen syykseen ja tuomitsi syytetyn yli kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen.
8. Kantelija vetosi JSN:lle tekemässään kantelussa siihen, että Kalevan kolumnissa oli haukuttu tavallaan "väärää puuta", sillä ko. tuomio ei ollut "hänen tuomionsa", vaan tuomion oli antanut Oulun käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana kantelija oli tosin toiminut. Kantelijan mukaan myös hovioikeus on antanut oman tuomionsa, ei käsittelyä johtaneen hovioikeudenneuvoksen tuomiota. Myös korkein oikeus on kantelijan mukaan antanut oman tuomionsa, ei siis kukaan yksittäinen oikeusneuvos. Kantelija katsoo, että hän on ainoastaan "johtanut" käräjäoikeuden käsittelyä samoin kuin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ko. asian käsittelyä ovat "johtaneet" tehtävään määrätyt tuomarit. Ratkaisujen henkilöittäminen johtaisi kantelijan mukaan "nopeasti tuomioistuimen rippumattomuuden murenemiseen".
9. Ihmettelen kyllä suuresti kantelijan mainittua käsitystä! Jokaisen oikeusjutun ratkaisevan tuomarin pitää toki ottaa henkilökohtainen vastuu omasta tuomiostaan ja menettelystään eikä vetäytyä ikään kuin anonyymina edustamansa tuomioistuimen eli tässä tapauksessa käräjäoikeuden suojaan tai selän taakse. Oulun käräjäoikeudessa lienee 20-30 tuomaria, mutta he eivät suinkaan osallistu yhdessä jokaisen jutun ratkaisemiseen, vaan jutut jaetaan tuomareille mahdollisimman tasapuolisesti. Käräjäoikeus virastona tai kollegiona ei ratkaise juttuja, vaan sen tekevät tietyt tuomarit, jotka allekirjoittavat tuomion ja kantavan tuomiosta myös henkilökohtaisen virkavastuun. On sen vuoksi jokseenkin naiivia väittää, että oikeuden puheenjohtajana toimiva tuomari vain "johtaisi" käsittelyä, mutta hänen johdollaan syntynyt tuomio ei olisikaan hänen, vaan täysin kasvottoman käräjäoikeuden tuomio. Käsittelyä johtanut tuomari kantaa vastuun ja vieläpä päävastuun myös tuomio perusteluista, ei siitä mihinkään pääse.
10. Kantelijan käsitys, jonka mukaan Oulun käräjäoikeuden nimissä annettu tuomio ei olisi ollut hänen oma tuomionsa, on yllättävä myös siihen nähden, että kyseinen juttu ratkaistiin käräjäoikeuden lautamieskokoonpanossa, jossa kantelija toimi puheenjohtajana ja jossa muina jäseninä olivat toinen käräjätuomari sekä kolme maallikkojäsentä eli lautamiestä. On selvää, etteivät lautamiehet maallikkoina osallistu käytännössä rikosjutun tuomion perustelujen kirjoittamiseen, vaan mainitun työn tekevät päätösneuvottelun pohjalta oikeuden lainoppineet jäsenet. Oikeuden puheenjohtaja kantaa käytännössä päävastuun, ei vain prosessin johtamisesta, vaan myös siitä, että tuomion perustelut täyttävät laissa edellytetyt minimivaatimukset ja ovat jutun laatu huomioon ottaen muutenkin asianmukaiset.
11. Väite, jonka mukaan ratkaisujen "henkilöittäminen" eli oikeuden kokoonpanoon kuuluneiden tuomareiden nimien julkaiseminen mediassa johtaisi tuomioistuimen riippumattomuuden murenemiseen, on minusta virheellinen. Tuomioistuimien ja tuomareiden riiippumattomuuteen kuuluu, että tuomarit toimivat itsenäisesti, he eivät siis voi muka tuomioistuimen riippumattomuutta varjellakseen vetäytyä kollegojensa selän taakse tai esiintyä anonyymeinä. Heidän tulee ottaa vastuu omista tuomioistaan myös mediassa ja yleensä julkisuudessa.
12. Suomessa media tosin on tottunut, tarkoituksella tai tahtomattaan, ikään kuin "suojelemaan" tuomareita, sillä käytännössä tiedotusvälineet eivät juuri koskaan mainitse oikeuden kokoonpanoon jutussa kuuluvien tuomareiden nimiä. Tuomioistuimia ja tuomareina kohdellaan ja käsitelllään kollegiona.Tässä suhteessa oikeustoimittajilla olisi minusta toiminnan kehittämisen paikka. Syyttäjän nimi mainitaan nykyisin mediassa aika usein, ja tuomion antamisen jälkeen - tuomiothan annetaan meillä lähes aina valitettavasti kansliatuomioina - mediassa haastatellaankin juuri ao. rikosjutun syyttäjää, joka sitten yrittää toimittajille arvailla, millä perusteilla oikeus on kulloinkin asian ratkaissut; tuomarit piileskelevät, missä lie! Tuomareiden nimet tai edes oikeuden puheenjohtajan nimi olisi syytä mainita ainakin kaikissa vähänkin laajempaa julkista huomiota herättäneiden oikeusjuttujen selostuksissa.
13. JSN:n päätös on minusta oikea. Tuomioistuimet, käytännössä siis niiden jäseninä toimivat tuomarit, ovat merkittäviä vallankäyttäjiä, joiden tekemisiä ja ratkaisuja voidaan ja pitääkin tarkastella kriittisesti ja ratkaisijoiden nimet mainiten, ei hyssytellen, jos syytä kritiikkiin ilmenee. Jos tuomari katsoo, että hän on saanut mediassa osakseen kohtuuttoman kovaa arvostelua tai että kritiikki on virheellistä taikka huonosti perusteltua, asianomainen tiedotusväline on velvollinen julkaisemaan tuomarin vastineen.
14. Selvää on, ettei Kalevan kolumnilla ole ollut tarkoitus vaikuttaa Ulvilan surmajutun käsittelyyn, vaikka laamanni on tätä epäillyt. Eri asia on, että tiedotusvälineillä on ollut oikeus ja myös velvollisuus seurata mainitun jutun käsittelyä vähintään yhtä tarkasti kuin Riihi-Säätiön jutun käsittelyä ja tuomiota. Olen itse blogissani seurannut median avulla Ulvila-jutun käsittelyä ja olen myös havainnut siinä joiltakin osin kritisoitavaa. Satakunnan käräjäoikeudella on meneillään parhaillaan pitkä, yli kaksi kuukautta kestävä "harkinta-aika", sillä tuomio on määrä antaa tulevan joulukuuun 12. päivänä. Tuomio annetaan - kuinkas muuten - kirjalliseesti eli kansliatuomiona, vaikka Ulvila-juttu jos mikään on laadultaan sellainen, että ratkaisu olisi ollut syytä antaa eli, kuten laki sanoo, julistaa oikeuden suullisessa ja julkisessa istunnossa.
15. Oikeuden kokoonpanoon kuuluu Ulvila-jutussa puheenjohtajana toimivan laamannin lisäksi kaksi muuta ammattituomaria - kaikissa muissa pohjoismaissa ja yleensä Euroopan maissa mainitunlainen henkirikosjuttu olisi käsitelty ilman muuta kokoonpanossa, johon kuuluu myös maallikkojäseniä (sellainen kokoonpano olisi toki ollut myös Auerin jutussa mahdollinen, mutta Satakunnan käräjäoikeus päätti toisin, kritiikin paikka siis tässäkin) - joten jutussa kohta annettavan tuomion perusteluille voidaan asettaa tavallista korkeampia laatuvaatimuksia.
36 kommenttia:
Eikös tälle kantelevalle laamannille käynyt kuitenkin loppujen lopuksi hyvin?
Katastrofaalisen huonosta Riihi-Säätiö -jutun tuomiosta huolimatta tuomari sai "ylenyksen", kun KKO:n presidentti Koskelon johtama tuomarinvalintalautakunta esitti hänen nimittämistään Satakunnan laamanniksi! Esitys meni tietty myösläpitte.
Siis: mitä huonompia tuomioita tuomari tekee, sen korkeammille palleille hän pääsee tuomioistuimissa kipuamaan!
Riihi-Säätiön jutun ovat ratkaisseet Oulun käräjäoikeudessa pj Martti Juntikka ja toisena lainoppineena jäsenenä käräjätuomari Irma Vähätalo sekä lautamiehet.
Ok, merkitään tuo kokoonpano oikaisuna.
Tuomion saanut Riihi-säätiön nokkamies Kanninen lienee demareita, jolla oli kuulemma erinomaiset suhteet demareihin johtohahmoihin ja joka tuki mm. Martti Ahtisaaren, myöskin entisiä olululaisia. prersidentinvaalikampanjaa. Ehkäpä tästä oaltaan johtui, että kaverin tekemisten tutkinta oli hyvin monisäikeinen homma ja kesti useita vuosia.
Kuka tietää, vaikuttivatko poliittiset suhteet myös siihen, että syytettynä olleen mahtimiehen "oman kaupungin" käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet Kannista vastaan ja hovioikeuskin empi ja tuomitsi vain lievenä ehdollisen vankeusrangaisgtuksen.
Raastuvanoikeuksillahan oli pitkät perinteet poliittisista tuomarinimityksistä, koska kaupunginvaltuusto nimitti raastuvan tuomarit, jolloin suuremmille puolueille, siis demareille ja kokoomukselle, jaettiin tuomarin virkoja sulle mulle -periaatteella. Raastuvanoikeuden oikeuspormestarin taisi kuitenkin nimittää KKO.
Luulisi professorismiehen tietävän sananvapausasioista paremmin, että ei väittäisi mitä tahansa voitavan sananvapauden varjolla kirjoitella. Päätökseenhän jätettiin eriävä mielipide, jonka kirjoitti kokoonpanon ainoa todellinen asiantuntija, joka tasapainoisesti punnitsi puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja ja päätyi siihen, että journalistin etiikkaa oli loukattu. Lämpimästi kehotan professoria tutustumaan siihen, vai onko tämä eriävä mielipide "liian kova pala purtavaksi" ja siksi jätetty tarkoituksella huomiotta.
Hyvä, että tuomaritkin "pudotetaan norsunluutorneistaan"! Merkittävän vallan käyttäjinä he pystyvät ilman vastuutta äärimmäiseen pahuuteenkin**
Siitä, että JSN:n päätös oli äänestyksen 11-1 tulos, mainitsin jo heti blogikirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa. Kirjoituksessa on lisäksi linkki, josta pääsee lukemaan myös eri mieltä olleen lehtori, OTT Riitta Ollilan eriävää lausuntoa. En ole siis jättänyt sitä "tarkoituksella huomiotta".
Minusta kolumnista käy selville - toki perustelut olisivat voineet olla huolellisempia - mitä kolumnissa tarkoitetaan "tuomiovirheellä".Minusta kantelija olisi voinut aivan hyvin vastata kirjoitukseen omalla kannanotollaan.
Ulvila-jutun käsittelyssä ja tuomion perustelujen laadinnassa kantelijalla on "näytön paikka" , jolloin hänellä on ollut erinomainen mahdollisuus osoittaa ne epäilyt, joita Ollila, toisin kuin JSN:n selvä enemmistö, on kolumnissa nähnyt, perusteettomiksi.
Onko blogistin (sittemmin tarkentunutta) näkemystä tulkittava niin, että hän pitää lautamiesten käyttöä oikeusturvan takeena? Siis sellaisten melko sattumanvaraiseti valikoituneiden, yleensä vailla mitään oikeudellista koulutusta tai kokemusta vailla olevien henkilöiden, jotka eivät kykene kirjoittamaan kannanottonsa perusteluja? Pitäisikö Suomessakin siirtyä arpomaan näitä guilty or not guilty -jurystejä, jolloin asianajajat sitten kouluttautuisivat siihen psykologian alaan, joka käsittelee juryn jäseniin vaikuttamisen taitoja? Vai pitäisikö siirtyä suoraan yleisöäänestyksiin: "jos haluat A:lle vankeutta, muista soittaa xxx-xxxx, 0,75 € + ppm)".
Mielestäni pahin oikeusturvan puute on "tänä päivänä" se, että asianosaiselle hyvinkin tärkeässä asiassa yksi käräjätuomari voi jutturuuhkaa purkaakseen tai vaikkapa pikkujoulujen jälkeisenä aamuna sutaista kansliakäsittelyssä tuomion, eikä hovioikeus myönnä jatkokäsittelylupaa jollakin "ei ilmeistä" -periaatteella. Ja KKO:han ei lähde selvästi vääriäkään HO:n tuomioita oikomaan, jos niistä ei ole prejudikaateiksi. Tätä viimeksi kirjoitettuahan oikeusalamaiset eivät tiedä, vaan uskovat korkeimpaan oikeuteen lähes yhtä lujasti kuin Hannu Karpoon aikanaan.
"Kuka tietää, vaikuttivatko poliittiset suhteet myös siihen, että syytettynä olleen mahtimiehen "oman kaupungin" käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet Kannista vastaan ja hovioikeuskin empi ja tuomitsi vain lievenä ehdollisen vankeusrangaisgtuksen".
Näin anonyymi edellä.
Tuskinpa Riihi-säätiön Kannisen suhteet poliitikkoihin vaikuttivat käräjäoikeuden lainoppineiden jäsenten kannanottoihin. Mutta ko. jutussa käräjäoikeuden kokoonpanoon kuului myös 3-4 lautamiestä, ja kuten tiedämme, lautamiehet valitaan tehtäväänsä kaupunginvaltuuston päätöksellä ja valtuuston poliittisten voimasuhteiden mukaisesti.
Kun on kyse talousrikosjutusta, jossa maallikkojen juridinen tietämys ei voi olla kovin suuri, voisi käräjäoikeus mainitunlaisissa jutuissa toimia kolmen ammattituomarin kokooonpanossa.
Sen sijaan henrikosasiat, kuten esim. juuri Ulvila- tapaus, ovat tyypillisesti sellaisia asioita, joihin lautamiehet voivat osallistua. Muissa pohjoismaissa maallikkojäsenet kuuluvat automaattisesti henkirikosjutuissa alioikeduen kokoonpanoon. Suomessa sen sijaan lakia muutettiin muutama vuosi sitten niin, että maallikkojen osallistuminen myös näihin juttuihin on aina harkinnanvaraista ja päätöksen käräjäoikeuden kokoonpanosta tekee oikeuden asianomainen puheenjohtaja.
Tämä on johtanut valitettavastiu siihen, että kaikissa vähänkin vaikeammissa tai merkittävämmissä henkirikosjutuissa samoin kuin myös ryöstöä tai raiskausta koskevissa jutuissa lautamiehet osallistuvat nykyisin aika harvoin käräjäoikeuden kokoonpanoon.
Nurinkurista kehitystä!
Antti T:n kommentin johdosta voisi todeta, että "juridiikka ei ole matematiikkaa".
Muistan, miten joskus 70-luvun alkupuolella KKO:n presidentti Antti Hannikainen opasti KKO:n plenum-salissa pidetyssä esittelyssä oikein sormi pystyssä oikeusneuvos Johannes Leivosta, joka oli juuri esittänyt erittäin loogiselta tuntuvan matemaattisen selvityksen, joka liittyi esillä olevaan tapaukseen, sanomalla, että "kuuleha sie Johannes. Sie oot kyl hyvä matikas, mutta muistaha sie et tää juridiikka ei oo mittää matematiikkaa"!
Oliko Juntikan nimitys Satakunnan laamanniksi todellakin "ylennys"?
Ajat ovat muuttuneet 70-luvulta. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2013:82 käyttänyt puhdasta matematiikkaa ja katsonut, että 30,6 prosentin todennäköisyys ei riittänyt tapon yritykseen.
Kalevan kirjoitus olisi ensinnäkin jäänyt valtaosalta kokonaan huomaamatta. Niiltä, jotka sen sattuivat lukemaan, asia olisi unohtunut viikossa.
Sen sijaan vesiperän tuottaneella kantelullaan JSN:oon Juntikka varmisti, että hänen nimensä jää oikeushistorian kirjoihin huomattavasti laajempien piirien tietoisuuteen, että pidemmäksi aikaa. Kannattikohan?
Asiasta olen samaa mieltä kuin blogisti ja JSN:n enemmistö. Kyllä tuomareiden ammattitaitoa pitää voida arvostella. Ei se voi mikään tabu olla.
Minä en lyönyt häntä! Se oli kaveripiiristämme koostuva kollegiaalinen entiteetti, jolla ei ole nimeä.
Kannatan lautamiehiä nimenomaan henkirikosasioissa. Ulvilan kaltaisissa kiperissä tapauksissa syyllisyyskysymys ei ole enää juridiikkaa, ja lautamiesten arvio syyllisyydestä on ihan yhtä hyvä kuin ammattituomarin. Tätä ei muuta se, jos lautamiehet eivät osaa perustella näkemystään samanlaisin oikeudellisin sanankääntein. Ei tarvitsekaan - se ei aina ole edes plussa.
Lautamiesjärjestelmä edellyttäisi toki kehittämistä. Ehkä sen ongelmat ovat juuri johtaneet lautamiesten vajaakäyttöön silloinkin, kun heitä tarvittaisiin.
Tietyistä asioista "kansan" on hyvä tuomita; kuin Roomassa aikanaan. Viime kädessä kansan tahto, poliittisella prosessilla suodatettuna tosin, on myös laki :)
Lautamiesjärjestelmän näivettymisen, oikeastaan näivettämisen, takana on hallituksen ja OM:n pyrkimys leikata tuomioistuinlaitoksen kustannuksia. Kun mitään muuta keino ei ko. suhteessa keksitä, niin turvaudutaan aina vain samoihin vanhoihin keinoihin, eli: 1) lautamiesten määrän ja lautamiesten osallistumisen vähentämiseen ja 2) hovioikeuteen tehtävien valitusten karsimiseen valituslupajärjestelmää tiukentamalla.
Lautamiesjärjestelmään tulisi toki tarkastella oikeudenhoidon muidenkin tavoitteiden kuin yksinomaan säästötavoitteiden kannalta, mutta tämä on Suomessa laiminlyöty. Kummallista, kv. vertailussa Suomi kulkee tässäkin suhteessa aivan "omia polkujaan".
Käräjäoikeudet eli niiden laamnnit seuraavat nöyrästi OM:n säästötavoitteita ja vievät kolmen ammattituomarin kokoonpanoon juttuja, jotka voitaisiin lain mukaan edelleen käsitellä lautamieskokoonpanossa.
KKO hyväksyy OM:n säästötavoitteen lautamiesten osallistumisen kaventantamisen osalta, koska se katsoo, että tällä tavalla saadaan KKO:ssa ja hovioikeuksissa turvatuksi muutaman esitteljän palkkaus vuosittain. Kovin on lyhytnäköistä oikeuspolitiikkaa, ei voi muuta sanoa.
Kuten toinen anonyymi hieman aikaisemmin, totean että pk-seudun juristina en olisi moisesta lehtikirjoituksesta ikinä kuullutkaan. Nyt olen toki tutustunut siihen tarkasti ja pannut sen pysyvästi muistiin.
Laamanni onnistui tosiaan erinomaisesti tekemään itsensä tunnetuksi. Onnittelut siitä. Monihan haluaa sen "15 minutes" parrasvaloissa.
Mutta miksi ylipäänsä käyttää lautamiehiä? Mitä ihmeen hyötyä niistä on?
"Mutta miksi ylipäänsä käyttää lautamiehiä? Mitä ihmeen hyötyä niistä on?"
Kysymys on monitahoinen, joten siihen ei voi vastata lyhyesti. Kaikissa oikeusjärjestelmissä maalliikkot osallistuvat jossakin muodossa ja järjestelmästä riippuen hyvin eri tavalla tuomioitsemistoimintaan. Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa Britannniassa,Yhdysvalloissa jne. on oma oikeskulttuurinsa mitä maallikkojen tuomioistuimen toimintaan osallistumiseen tulee. Rikosasioissa maallikkojen rooli lainkääytössä on edelleen kaikkialla yllättävän vahva .
Suomi näyttää nyt haluavan lähteä - yksinomaan tuomioistuinlaitoksen säästösyistä - tavallaan "soolouralle" ja irtaantumaan pohjoismaisesta traditiosta. Tämä on huolestuttava ilmiö yleensä ja erityisesti siksi, että se tapahtuu ilman minkäänlaista kunnon pohdintaa ja arvojen punnintaa.
Tämä tapaus on lienee ainutkertainen Suomen oikeushistoriassa vai muistelenko väärin?
Kyllä professorismies voisi sitäkin selostaa, miksi eriävän mielipiteen jättänyt sananvapaus-asiantuntija olisi antanut langettavan päätöksen ja mikä syyt siihen johtivat.
Tämä on tällaista yksipuolista rääpimistä, kun edes Riihi-säätiön tuomiota ei avata soveltuvin osin tarkasteluun vaan lukijat pidetään pimennossa ja uskotellaan vääriä asioita. Ei se niin huono tuomio ollut kuin professori väittää, koska eihän käräjätuomaria muuten olisi laamanniksi ylennetty monien hakijoiden joukosta.
Luulisi professorin ymmärtävän edes se, että tuomio voi muutoksenhaussa muuttua, mutta se johtuu painotuksista ja lakitekniikasta eikä siitä, että ylemmässä oikeudessa kaikki viisaus asuisi. Professorikin on haukkunut Korkeinta oikeutta usein väärässä olemisesta. Juridiikassa ei ole ainoaa oikeata vastausta, eikä tuomion muuttuminen siksikään voi tarkoittaa sitä, että alempi tuomioistuin olisi huonompi tai väärässä. Siellä asia tehdään muitten räävittäväksi ja aina on helppo haukkua valmista.
Tämä perusasia unohtuu uutistoimittajilta usein, mutta ei sitä näemmä professorikaan ymmärrä tai halua ymmärtää.
Miksi professori ei sananvapauden vastinparina kirjoita tuomioistuimien riippumattomuuden suojaamisesta asiattomilta ja häijyiltä loukkauksilta, joita nakellaan jotta lehti menisi kaupaksi. Usein ei viitsitä asiaan pintaa syvemmältä tutustua. Ei siksi ole tarpeen kirjoittaa tuomarista nimellä. Tällainen kirjoittelu on vaarallista, kun se voi jopa sisältää painostusmahdollisuuden tai vaikutusmahdollisuuden ja vaarantaa siksi oikeusturvan. Ainahan ei ole millään lailla selvää, kenen suulla toimittaja puhuu vaan hyvinkin härskisti voidaan ajaa asioita lehdissä vain tuomariin vaikuttamiseksi. Kaleva-lehdenkin motiivia voi vain arvuutella. Tämä valtasuhde tuomarin ja lehden välillä on täysin epätasapainoinen, kun toisella puolella on riippumaton virkavastuulla toimiva tuomari ja toisella puolella iso lehti, jonka toimittaja ajaa vääriä asioita sananvapauden naamiossa ja tekeytyy viattomaksi. Siksi tässä on nyt katsottava lehteä eikä tuomaria. Miksi professori ei ole nimennyt koluminin kirjoittajaa?
Tässä on professori nyt eksynyt kerta kaikkiaan vaaralliselle tielle. Kumminkin professori on muissa yhteyksissä korostanut riippumattomuutta ja tuominnut jyrkästi asiattomat vaikutusyritykset, joten ehkä tämä kirjoitus on tällainen lapsus tai maanantaikappale.
Eräs puoli asiasta on, että ajat ovat muuttuneet. Jos ennen vanhaan tuomari teki tyhmään tuomion, se tuli vain jutun asianosaisten, avustajien, hovioikeuden esittelijän ja kokoonpanon ja joskus KKO:n valituslupakokoonpanon tietoon. Se, että tuomari ei tunnistanut ratkaistavaa oikeuskysymystä taikka ylipäätään ymmärtänyt asiaa tai asioita, jäi vain mainittujen henkilöiden tietoon, ellei sitten ollut kysymys siitä, että kyseinen tuomari koskaan ymmärtänyt ratkaistavaa kysymystä. Nykyään ovat asiat toisin. Mikä tahansa käräjä- tai hovioikeuden tuomio saattaa erinäisten kansalaisaktivistien toimesta levitä kyberavaruuteen sen lisäksi, että esimerkiksi blogisti tuo esille havaitsemiaan asioita (Viimeksimainittua pidän oikeuselämää rikastuttavana asiana). Tuomarin tulee muistaa, että auditorio saattaa olla tämä kyberavaruus eikä ainoastaan jutun asianosaiset. Tuomarin tulee muistaa, että mikä tahansa tuomio voi tulla laajankin julkisuuden kohteeksi.
Vielä "professorismiestä" haukkuvalle anonyymille:
JSN:ssa eri mieltä olleen jäsenen lausunto on ollut ja on edelleen kaikkien luettavissa ja blogisti on jo sitä edellä kommentissan selostanut.
Olen arvostellut lähinnä käräjäoikeuden Riihi-säätiön jutussa antaman tuomion perusteluja, joita ovat vahvasti kritisoineet hovioikeudessa jutun viralliset syyttäjät.
Ko. laamannin ansioita ei tunne, mutta arvelen hänen nimityksensä laamannin virkaan perustuneen paljolti hallinnolliseen kokemukseen. Lakimiesmatrikkelin mukaan laamanni on ollut 1980-90 -luvulla lääninhallituksen hallintopäällikkönä 12 vuotta. On kai ajateltu, että kun on tuon verran askarrellut hallinnon kimpussa, niin kyllä kai tyyppi pystyy myös käräjäoikeutta sitten johtamaan!
Tuomarinvalintalautakunta on tietojeni mukaan painottanut laamannien nimityksissä kovasti virkaan nimitettävien hallinnollista kokemusta ja taitoa. Laamannit ovatkin nykyisin paljolti "hallintojohtajia", vaikka suuremmissa käräjäoikeuksissa on erikseen myös hallintojohtajan tai kansliapäällikön virkoja.
Minusta taas tuomioistuimen päällikkötuomareilta pitäisi edellyttää ennen muuta hyvää ellei suorastaan erinomaista lainkäytön johtajuutta eli ensimäiseksi sitä, että laamanni on taitava tuomari.
Ei kai KKO:n presidenttiäkään valita pelkästään hallinnollisten meriittien perusteella?
Blogisti kirjoitti, että "käräjäoikeudet eli niiden laamnnit seuraavat nöyrästi OM:n säästötavoitteita ja vievät kolmen ammattituomarin kokoonpanoon juttuja, jotka voitaisiin lain mukaan edelleen käsitellä lautamieskokoonpanossa.
Ihmettelen, onko tuo tosiaan OM:n tarkoitus ja/tai blogistin käsitys. Onko nykyisin varsin hyvin palkattujen (ja sittemmin hyvää eläkettä saavien, kuten juristeja koskevista verojuoruista ilmenee!) käräjätuomarien käyttö istuntoihin halvempaa kuin pikku palkkioita nauttivien lautamiesten käyttö? Kolme kovahkopalkkaista tuomaria istuu kuukausipalkalla samaa juttua, syntyykö säästöä? Kuinka monta tuomarinvakanssia lisää sitten tarvitaan.
- Eräs anonyymi kirjoitti puolestaan, että "tietyistä asioista ´kansan´on hyvä tuomita; kuin Roomassa aikanaan. Viime kädessä kansan tahto, poliittisella prosessilla suodatettuna tosin, on myös laki :)". -Näinhän tosiaan Rooman vallan aikana Palestiinassakin toimittiin: "Jeesus vai Barabbas". Puheenjohtaja sitten vain pesi kätensä huutoäänestyksen jälkeen. - Jos "puheenjohtajan" ilmeinen kanta olisi voittanut, millaiseksihan kuluneet vuosituhannet olisivatkaan muodostuneet... Ei olisi ollut ristiretkiä, ei juutalaisvainoja, ei teekutsuliikkeitä,ei ehkä perverssejä saarnaajiakaan, mutta toisaalta ei myöskään Bachin Matteus-passiota eikä upeita katedraaleja...
Ken ei oikeutta hae,ei sitä saa. Miten suhteuttaa päivän uutinen - "Timo Rädyn asianajaja Heikki Lampelan mukaan Hilkka Ahteen korvausvaatimukset ovat "pöyristyttävän häikäilemättömiä". Lampelan mukaan maksimikorvaus työsyrjinnästä on 1 500 euroa.
Ahde vaatii psyykkisestä vammasta 10 000 euroa. Summa on osa 40 000 euron kokonaiskorvausvaatimusta. Lampelan mukaan vaatimus on määrällisesti aivan omassa luokassaan." - äskeiseen Ylä-Savon oikeuden päätökseen tuomita eläinlääkäri maksamaan hevosen hoito virheestä 250.000 euron korvaus? Hevonen toki kuoli.
On erittäin hyvä huomio, että lautamiehistä luopumisen pitäisi edellyttää (oikeus)poliittista ja arvokeskustelua. Mutta eivätkö raastuvanoikeudet toimineet kokonaan ilman lautamiehiä ja pääsääntöisesti kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpanoin?
Jos hevosen arvo oli 250.000 euroa, niin tottakai sen kuoleman aiheuttanut joutuu maksamaan tuon summan.
En ihmettele Martti Juntikan asennetta julkisuutta kohtaan. Olen kohdannut hänet yhdessä jutussa ja hän on kyllä kaikkein vanhakantaisin tuomari, mitä olen Suomen oikeuslaitoksessa tavannut.
Hänellä on käsitys tuomarista kaikkien osapuolien yläpuolella olevasta auktoriteetista, joka rakaisee jutut ilman henkilökohtaista mielipidettä objektiivisesti.
Todellisuudessa kukaan ihminen ei kykene täydelliseen objektiivisuuteen ja joka sellaista kuvittelee, tekee yleensä juuri ne kaikkein asenteellisimmat tuomiot.
Juntikka ei ymmärrä, että nykyisessä avoimessa kansalaisyhteiskunnassa vallan käyttäjien juuri kuuluukin olla arvioinnin ja arvostelunkin alla eikä kuvitella olevansa riippumattomia yleisestä kansalaismielipiteestä.
Tomarin todellista riippumattomuutta ei ole antaa asenteellisia tuomioita omien mieltymysten mukaan vaan sellaisia tasapainoisia, hyvin ymmärrettävästi perusteltuja tuomioita, jotka kestävät niihin kohdistuvan yleisen kriittisen tarkastelun. Juuri tämä kriitiikin kestävyys mittaa todellisen riippumattomuuden.
Juntikan käsitys tuomarien riippumattomuuden murenemisesta, jos asian ratkaisseen tuomarin nimi tulee julki on edellä mainituista syistä täysin nurinkurinen. Asia on juuri toisinpäin.
Kun tuomari tietää, että ratkaisun perustelujen on kestettävä julkinen kritiikki, se on tödennäköisimmin syntynyt ilman ulkoisia vaikutteita riippumattomasti.
Juntikan puolustukseksi on toisaalta sanottava, että olihan tuo Kalevan kolumni sävyltään kyllä aika häijynlainen.
Taustalla olevasta kolumnista ja kantelijan reaktiosta siihen voi olla montaa mieltä. Mielestäni JSN:n enemmistön kannanotto perustui lähinnä mielipiteiden luetteluun, kun taas vähemmistöön jäänyt jäsen perusteli kantansa siten, että sen voi eri mieltä olevanakin hyväksyä.
Kyllä ammattituomarin pitäisi tietää, että ei laki eikä lainsäätäjä eikä oikeuslaitos tuomitse (ja rankaise), vaan tuomari.
Martti Juntikasta tuli mieleen, että kun 1998 nimitin Oulun käräjäoikeuden hallintopäälliköksi muun henkilön kuin virkaa myös hakeneen Oulun lääninhallituksen hallintopäällikö Juntikan, haki Juntikka KHO:lta nimityspäätökseni purkamista. KHO hylkäsi Juntikan purkuhakemuksen.
Juntikalla on siis kokemusta erilaisten oikeussuojakeinojen käyttämisestä, tosin ilman tulosta.
MJ:n 12 vuoden hallintopäällikön kokemus lääninhallituksessa ei siis riittänyt Oulun käräjäoikeuden hallintopäälikän virkaan, mutta sen sijan se kelpasi oikein hyvin, kun oli kysymys Satakunnan käräjäoikeuden laamannin nimityksestä!
Olisiko "paikallis- eli henkilötuntemuksella" ollut osuutta asiaan?
"Minusta taas tuomioistuimen päällikkötuomareilta pitäisi edellyttää ennen muuta hyvää ellei suorastaan erinomaista lainkäytön johtajuutta eli ensimäiseksi sitä, että laamanni on taitava tuomari."
Voidaan kyllä kysyä miksi? Käräjäoikeuksien koon kasvettua ja valtion tuottavuustavoitteiden lisäännyttyä laamannin tehtävä on johtaa käräjäoikeutta (organisoida, kehittää, hankkia resursseja, rekrytoida) kokopäiväisesti. Syyllisyyttä tuntien voi joskus satunnaisesti istua jonkin jutun. Hyvä tuomari laamannina - joka voi itse määrätä työnkuvansa - keskittyy mielenkiintoisiin juttuhin ja laiminlyö edellä mainitun perustehtävänsä. Itse on ole tavannut samanaikaisesti hyvää tuomaria ja hyvää hallintomiestä.
Toinen kysymys on, onko ylipäänsä sopivaa, että laamanni noudattamatta sattumanvaraista vuorojärjestystä ryhtyy istumaan mielenkiintoisia, yhteiskunnallisesti merkittäviä juttuja.
Niin, jos laamanni on valittu virkaansa lähinnä vain "hallinnollisten johtajanominaisuuksiensa" takia, hänen oliis kyllä syytä pysyä mahdollisimman kaukana sellaisista jutuista kuin esimerkiksi Ulvilan murhajuttu on.
Minusta laamannin pitäsi kuitenkin olla ennen muuta lainkäytön johtaja, ei hallintojohtaja. Hallintopäällikköitä ja muita "hallintoniilojahan" käräjäoikeuksien kansliat ovat nykyisin muutenkin pullollaan väkeä!
Markku Arponen:"Juntikalla on siis kokemusta erilaisten oikeussuojakeinojen käyttämisestä, tosin ilman tulosta."
Ei kannattaisi heitellä kiviä lasitalossa, saattavat lukijat laajemminkin ryhtyä pohtimaan, onko oikeussuojakeinoilla - ja laitoksella laajemminkaan merkitystä.
Vähän paistoi läpi muutonkin ajatus, että syyllistyikö Juntikka "majesteettirikokseen".
"Minusta laamannin pitäsi kuitenkin olla ennen muuta lainkäytön johtaja, ei hallintojohtaja."
Mikä se sellainen "lainkäytön johtaja". Millä voi vaikuttaa riippumattomiin (=erottamattomiin) tuomareihin, joista jokainen uskoo olevansa ehdottoman oikeassa.
Lainkäytön johtamisella ei toki tarkoiteta sitä, että laamanni tai presidentti määräisi tuomioistuimen tuomareita yksittäisissä oikeusjutuissa, miten näiden tulisi tuomita!
Huomaan, että ko. anonyymi (lultavasti joku laamanni) ei tiedä tai ymmärrä, mitä lainkäytön johtamisella tarkoitetaan. Kannattaisi siis ottaa pikku hiljaa asiasta selvää!
Lähetä kommentti