KKO 2013:82
2. Tapauksessa syytetty A oli kaksi eri kertaa pyöräyttänyt sattumanvaraisesti revolverin patruunarullaa ja pyöräytysten jälkeen laukaissut aseen metrin etäisyydeltä kohti B:n otsaa. Sen jälkeen A oli tietoisesti siirtänyt patruunarullaa niin, että patruuna oli ollut iskurin kohdalla ja osoittanut aseella B:n päähän. Kun A oli tämän jälkeen laskenut aseen ja ryhtynyt vapauttamaan iskuria, ase oli lauennut. B:lle oli aiheutunut luodin kimmokkeesta lievä vamma. Jutussa oli kysymys tahallisuudesta eli siitä, oliko sitä, että B olisi voinut A:n teon seurauksena kuolla, pidettävä sillä tavalla todennäköisenä, että teko oli luettava A:n syyksi tapon yrityksenä.
3. Tahallisuuteen riittää RL 3 luvun 6 §:n mukaan todennäköisyystahallisuus. Se edellyttää sitä, että tekijä pitää seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä. Tahallisuusarvion pohjana on tekijän tietoisuus tekonsa seurauksista. Seurauksen aiheutumisen todennäköisyyttä on arvioitava tekijän subjektiivisista lähtökohdista käsin: on arvioitava sitä, kuinka todennäköiseksi hän mieltää tekonsa seurauksen.
4. RL 3:6:n esitöissä (HE 44/2002 vp s. 84) on viitattu korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä jo ennestään vakiintuneeseen tulkintaan ja selitetty ilmaisua ”pitänyt seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä” siten, että kyse on sellaisesta todennäköisyydestä, jossa tekijä teon hetkellä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Todennäköisyyden käsitteellä ei kuitenkaan ole esitöiden mukaan tarkoitettu tilastomatemaattisia laskelmia vaan arkista, tekohetkellä tekijän näkökulmasta tehtävää arviota siitä, kuinka uskottavana tekijä pitää tunnusmerkistön täyttymistä. Käytännön ratkaisutilanteissa todennäköisyystahallisuuden täyttymistä arvioidaan yleensä tarkastelemalla niitä seikkoja, joiden pohjalta tekijä on teon aikana voinut arvioida tekonsa seurauksia (KKO 2012:98).
5. KKO:n perustelujen mukaan (kohdat 12-14) syytteenalaisen teon lukeminen A:n syyksi tapon yrityksenä edellyttäisi sitä, että A on pitänyt seurauksen syntymistä eli B:n kuolemaa todennäköisempänä kuin seurauksen syntymättä jäämistä. A on käyttänyt tekovälineenä revolveria. Mikäli aseessa ollut panos olisi ollut iskurin kohdalla A:n laukaistessa aseen kohti B:tä, olisi teko varsin todennäköisesti aiheuttanut B:n kuoleman. Arvioitaessa seurauksen syntymisen todennäköisyyttä, sellaisena kuin A on sen itse voinut havaita, on kuitenkin otettava huomioon, että A:n käyttämässä revolverissa on ollut yksi panos ja että hän on erikseen pyöräyttänyt lipasta ennen kumpaakin laukausta. Seurauksen syntymisen todennäköisyyteen on vaikuttanut siten myös se, kuinka todennäköistä on ollut, että panos on pyöräytyksen jälkeen ollut iskurin kohdalla. Hovioikeus oli katsonut todennäköisyyden kuoleman aiheuttamiselle kyseisissä olosuhteissa olleen niin tuntuva, että menettelyn voidaan katsoa täyttäneen tapon yrityksen tunnusmerkistön.
6. KKO:n mukaaan ko. tapauksessa oli kuitenkin ollut selvästi todennäköisempää, että syytteessä kuvatusta A:n menettelystä ei aiheutunut B:n kuolema kuin että se olisi aiheutunut. KKO:n mukaan teko-olosuhteissa ei ollut ilmennyt sellaisia aseeseen tai tapahtumainkulkuun muutenkaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella seurauksen syntyyn liittyvää todennäköisyyttä olisi syytä arvioida A:n tekohetkisestä näkökulmasta muulla tavoin.
KKO päätyi siihen, ettei B:n kuolema ole ollut A:n menettelyn varsin todennäköinen seuraus. A:n tahallisuuden puuttuessa hänen syykseen ei voida lukea tapon yritystä. A:n syyksi jäi kuitenkin hänen syykseen käräjäoikeudessa jo luetut laiton uhkaus ja vaaran aiheuttaminen.
7. KKO:n ratkaisu on täysin lain ja vallitsevan oikeuskäytännön mukainen. Voidaaan kuitenkin kysyä, olisiko Suomessa omaksutussa rikosoikeudellisessa tahallisuuskäsitteessä jotakin perustavanlaatuisesti pielessä. Lainsäätäjän tulisi vakavasti miettiä, olisiko meilläkin syytä vähitellen korvata todennäköisyystahallisuus tahallisuuden lievimpänä asteena jollakin muulla muotoilulla. Esimerkiksi ruotsalainen välinpitämättömyystahallisuus, jota myös KKO on pohtinut aiemmin joissakin ratkaisuissaan, voisi olla tarkoituksenmukainen tapa hahmottaa tahallisuutta. Tahallisuusarviointi siirtyisi siis "varsin todennäköisenä" pitämisen sijasta sen pohtimiseen, onko syytetty voinut mieltää seurauksen sattumisen mahdollisuuden ja siitä huolimatta menetellyt tavalla, joka osoittaa hänen suhtautuneen seurauksen sattumiseen välinpitämättömästi. Tähänkin tahallisuusarviointiin liittyy toki kysymys "mieltämisen" todennäköisyydestä, mutta siinä otetaan toisaalta huomioon myös teon moitittavuus.
8. Vanhemmassa kotimaisessa rikosoikeuskirjallisuudessa Brynolf Honkasalon vaikutuksesta omaksutun ns.positiivisen tahtoteorian mukainen tahallisuuden tarkastelutapa voitaisiin kenties palauttaa takaisin kunniaan. Tuon teorian mukaan tahallisuus edellyttää, että tekijä on suhtautunut hyväksyen tai välinpitämättömästi mahdolliseksi miellettyyn seuraukseen. Teko on siis tahallinen, jos tekijä voisi ajatella ennen tekoon ryhtymistään "olkoonpa, että tekoni johtaa mieltämääni oikeudenloukkaukseen tai vahinkoon, ryhdyn siihen kuitenkin". Jos sitä vastoin tekijä suhtautuisi torjuen seurauksen syntymiseen, ei kyseessä olisi tahallisuus vaan tuottamus.
9. Ko. ennakkopäätöksessä selostetussa tapauksessa syytetty A näyttää suhtautuneen jokseenkin piittaamattomasti B:n hengenmenon mahdollisuuteen, joten voitaisiin hyvällä syyllä kysyä, olisiko hovioikeuden kanta kuitenkin ollut KKO:n ratkaisua perustellumpi. Ts. todennäköisyys seurauksen aiheutumiselle on ollut niin tuntuva, että syytetty olisi ollut perusteltua tuomita tapon yrityksestä. Ei voida pitää hyväksyttävänä, että joku sananmukaisesti leikkii toisen hengellä, ja sitten kun seuraus jää täysin satunnaisista syistä aiheutumatta, tekijä tuomitaan laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta.
10. Oli paikallaan, että A tuomittiin laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Venäläisestä ruletista ei siis selviä noin vain kevyesti eli sakolla tai ehdollisella vankeudella.
19 kommenttia:
Luin uutisen eilen Lapin Kansasta. Piti hieraista silmiä ja lukea toistamiseen. Jos tuommoinen ei ole tapon yritystä, mikä on? Tuomio sotii oikeudentajuani vastaan.
Ainahan kuolettavalla osumalla on todennäköisyys. Mitenköhän oikeudenkäynneissä tuon tulkinnan käy, jos vastaajat alkavat näyttää tutkimustietoa, kuinka todennäköistä on osua kuolettavasti tilanteissa, joissa kuoleman todennäköisyys osumasta on selvästi pienempi kuin siitä selviämisen?
Tuollaisilla venäläisen ruletin todennäköisyyksillä pääsee rikollisorganisaatiossa ainakin luomaan helposti pelotevaikutusta ja alentamaan rangaistuksen riskiä. Mitenköhän oikeudessa sitten katsotaan, jos sama kaveri on käyttänyt Venäläistä rulettia useamman kohdalla? Jos ei ole näyttöä kuin yhdestä kerrasta, ei se kuoleman todennäköisyys kasva, mutta kun riittävästi "pelaa rulettia", jossain vaiheessa tulee se pääpotti.
Tuntuu, että Suomessa rikoksen nimikkeellä on valtavan suuri symbolinen merkitys. Se, että lievemmästä rikoksesta voidaan asteikon puolesta tuomita sama rangaistus, ei näytä olevan merkittävää (ehkä sen takia, ettei näin jostain syystä tehdä). Nytkin huomio kiinnittyy vain siihen onko kyseessä tapon yritys vai ei. Sen sijaan teosta tuomittavan rangaistusken määrä ei näytä herättävän tunteita. Vielä korostuneempaa tuntuu olevan se, että seksuaalirikos luokitellaan nimenomaan raiskaukseksi. Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen voidaan tuomita kolme vuotta vankeutta ja jos sama teko täyttää myös muun rikoksen tunnusmerkistön, vieläkin enemmän. Se minkä nimisestä rikoksesta syytetty saa kaksi vuotta ehdotonta, ei pitäisi olla ainoa keskustelun aihe.
Jos uhri kuolisi yhden tai kahden venäläisen ruletin kierroksen seurauksena, eikö tapposyyte pitäisi saman logiikan mukaan hylätä, jos kerran kuoleman todennäköisyys olisi ollut 17 tai 33 % ja sitä pidettäisiin ei-varsin todennäköisenä?
Tuohan voitaisiin tietysti ajatella järki päässä myös niin, että "varsin todennäköisen" sisältöä täytyy ajatella uhattuna olevan oikeushyvän tärkeyden näkökulmasta. Hengen kysymyksessä ollen toiseen kohdistuvan riskin ottaminen on niin voimakkaasti kielletty, että esimerkiksi 1/6 on jo aivan liialliinen todennäköisyys.
"Venäläisellä ruletilla" tarkoitettaneen tilannetta, jossa ampuja ei tiedä, aiheuttaako liipaisimen vetäminen patruunan laukeamisen. Tässä tapauksessa kysymyksessä ollut ase ei ole ollut tavallinen rullarevolveri, vanhan ajan Colt. On väitetty, että ampuja on voinut rullan lukitessaan nähdä, onko patruuna iskurin kohdalla. Törkeätä pelottelua joka tapauksessa.
Kaikkinaisten tahtoteorioiden ongelma rikosoikeudenkäynneissä on se, että
- tekijöistä suurin osa on niin hulluna humalasta, että tietoista tahtotilaa ei ole lainkaan ollut tai sitä ei ainakaan muisteta
- ne, joilla tahtotila on ollut, eivät suurin surminkaan sitä halua kertoa tai vähättelevät sitä mahdollisimman ("ei se ennenkään ole kuollut, vaikka olen sitä tysillä motannut")
Koko rikosoikeuden tahallisuusoppi on rikosoikeuden tutkijoiden ja KKO:n norsunluutorneissaan luoma käsitehirviö. Sen syynä pohjimmaltaan on se, että rikosoikeus ja rikosprosessioikeus kuuluvat eri oppituoleihin. Jos ne kuuluisivat samaan, luotaessa erilaisia käsitteitä mietittäisiin samalla, miten tuollainen voitaisiin näyttää oikeudenkäynnissä toteen.
Eli jos pelaa kuudesti laukeavalla venäläistä rulettia, kunhan sekoittaa pakan, voi ampua kolmesti. Todennäköisyys on vasta 42%, joten se ei ole tapon yritys.
Koska tilastomatematiikka on haastavaa, väärän tuomion mahdollisuus kasvaa suureksi, jos tuomari tulkitseekin vahingossa 3 pelikierroksesta syntyvän 50% todennäköisyys, vaikka se on selvästi alle puolet. Voisi olla suotavaa, että oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tekisi selvälukuiset taulukot, joissa on todennäköisyydet laukaisumäärien ja revolverien pesäisyyden mukaan. Eihän kukaan halua, että syyttömät joutuvat kärsimään sallitusta venäläisen ruletin pelaamisesta.
Jos aina sekoitetaan pakka, on kahdella pelillä on 11 mahdollisuutta 36:sta saada osuma. Kolmella pelillä 91/216 (42 %) ja vasta neljäs olisi tapon yritys, kun todennäköisyys nousee yli puoleen 671/1296 (52 %). 7 pesäisellä revolverilla vasta viidennellä laukauksella todennäköisyys nousee yli puolen.
Jos tässä tapauksessa ase olisikin lauennut toisen kierroksen jälkeen, niin olisi A tuomittu tämän logiikan mukaan vain törkeästä kuolemantuottamuksesta?
Entäs jos pati laukeaisi, mutta kuti jäisikin piippuun...
Tällaisessa asiassa eivät kovin paljon aita kaikenlaiset prodentteja koskevat tms. todennäköisyyssaivartelut. Kysymystä on käsiteltävä yleisemmällä tasolla. Kiitos siis blogistille, joka on pyyhkinyt pölyt Brynolf Honkasalon hyvin tervejärkisen määrittelyn yltä. - Vaikka Brynolfin yleisesityksissä on kohtia, jotka nykyisin voivat huvittaa (ei BH:n vika), hänen teoksilleen on syytä antaa niille kuuluva arvo. Ne ovat antaneet aika järjellisen pohjan vanhan liiton juristien rikosoikeudelliselle ymmärrykselle. "Anttilan jengi" (Reino Ellilän käyttämä nimitys) ei tainnut muilta askareiltaan ehtiä panna Brynolfia paremmaksi. - Summa summarum: rikoslaissa sen enempää kuin oikeuskäytännössäkään ei voida hirttäytyä 1734-tyyliseen kasuistiikkaan malliin "joka pelaa venäläistä rulettia siten että.. tuomittakoon..jne", vaan jutut on ratkaistava yleisemmältä arviointitasolta, "von oben", niin kuin Sibelius suositteli viulukonserttoaan soitettavan.
Tämä tulkinta ei ole ainutlaatuinen KKO:n ennakkopäätöksissä.
Eräässä tapauksessa syytetty ampui pistoolilla asuntoon, jossa uhri oli, mutta osui sattumalta vain tyhjään vuoteeseen, jossa uhri oli hetkeä aikaisemmin ollut.
Tekoa ei pidetty tahallisena tapon yrityksenä vaan vaaran aihauttamisena.
En ole pitänyt KKO:n tulkitatapaa oikeana koskaan vaan kannatan Honkasalon positiivista tahtoteoriaa.
Mutta oikeusneuvoksethan sen viimeisen sanan sanovat, ellei oikeuskäytäntöä muuteta joskus sitten terveen järjen suuntaan.
Nimim. Yksi juristi
Siru Polalle: jos kuti juuttuisi piippuun, ja seuraus eli henkilön kuolema näin ollen jäisi syntymättä, ei voitaisi syyttää taposta. Kuitenkin, yrityksestä voitaisiin syyttää, ja todennäköisesti yrityksen tunnusmerkit täyttyisivät, sillä seurauksen syntymättäjääminen on johtunut satunnaisesta syystä; aseen laukaisija on tahallaan yrittänyt viedä toisen hengen.
Tällöinhän kyseessä olisi kaksi peräkkäistä sattumanvaraisuutta. Ensin sattumanvaraista olisi se, että yksi kuudesta (tms) määrästä laukeavia ammuksia sattuisi kohdalle ja laukeaisi ja luoti lähtisi matkaan, kunnes se toisen (todennäköisesti) sattumanvaraisen seikan vuoksi (piippuun lorahtanut vaikkapa tinaa uudenvuodenyönä) jäisikin matkalle.
Miten se sama homma nyt muuttuisi tapon yritykseksi??
Siru Polalle: Syytettyhän oli väittänyt pystyvänsä näkemään luodin paikan eli sen, ettei se ollut ns. "hollilla". Näin ollen se, että luoti ei ollut lähtenyt matkaan, ei ollut sattumanvaraista. Syytetty oli siis tiennyt, että painaessaan liipaisinta, ase ei ammu luotia. Se, että piippuun olisi jäänyt uudenvuodentinat, eikä ampuja olisi tätä tiennyt, tekee seurauksen syntymättäjäämisen syystä sattumanvaraisen, ja näin ollen, tapon yrityksen. Ota huomioon, että se, että luoti jumittuu uudenvuodentinoihin, edellyttää sitä, että luoti on ylipäätään lähtenyt matkaan.
On hyvä mieltää, että yrityksestä tuomitaan henkilö, joka on halunnut, pitänyt varmana tai vähintäänkin todennäköisenä, seurauksen syntymistä, joka syystä tai toisesta on jäänyt syntymättä. Toisaalta, yrityksestä luopuminen on jo anteeksiantoperuste, mutta sen tulee tapahtua ennen seurauksen syntymistä ja omasta tahdosta.
"Summa summarum: rikoslaissa sen enempää kuin oikeuskäytännössäkään ei voida hirttäytyä 1734-tyyliseen kasuistiikkaan malliin "joka pelaa venäläistä rulettia siten että.. tuomittakoon..jne", vaan jutut on ratkaistava yleisemmältä arviointitasolta, "von oben", niin kuin Sibelius suositteli viulukonserttoaan soitettavan."
Eikö tässä tapauksessa oikeuden olisi kuitenkin vaikka "von oben" pitänyt huomioida, että aseen laukeamisen todennäköisyys 4:llä laukauksella on tosiasiallisesti suurempi. Sen lisäksi vastaajalla on suurempi todennäköisyys tulla ammutuksi, kun ammutaan ensin häntä kohti. Nämä tiedot löytyvät nopealla nettihaulla. "Russian roulette strategy"-haku antaa loputtoman määrän hakutuloksia ja monta ehdotusta voittavaan venäläisen ruletin peliin. Kaikkein selkein ohje niistä monesta on, että pelaaja itse tietää milloin kuti on pesässä ja keskeyttää pelin ennen kuin laukaisee.
Ampuja laukaisi aseen kertomuksen mukaan neljä kertaa satunnaisesti, jolloin voi todeta, että aseen laukeamisen todennäköisyys oli hyvin suuri (52%).
Kun vielä huomioi aidon tosiallisen tilanteen kokonaisharkintaan, pitäisi päätyä, että hän on yrittänyt tappaa, 4 laukausta johtaa 52% todennäköisyyteen aseen laukeamisesta:
Todennäköisyys 1. laukauksella on 17%, 2. laukauksella 31 %, 3. laukauksella 42 % ja 4. laukauksella 52%, on satunnaisilla laukaisukerroilla todennäköisyys, että laukaus toteutuu 1. ja 3. laukaisukerralla 17% + 42-31% = 28%. Samanaikaisesti toteutettu 2. ja 4. laukauksen todennäköisyys on 31-17% + 52%-42% = 24%.
28:n suhde 24:ään tarkoittaa 53% todennäköisyyttä, että ase olisi lauennut uhria kohti, kun ase olisi lauennut 52%:n todennäköisyydellä. Jos tuon lisäksi vastaaja tietää, että patruuna ei ole pesässä, kun hän osoittaa itseään, ei neljän laukaisukerran riski pienene, mutta uhrin riski vastaajaan nähden kasvaa.
Jos syyttäjä olisi tehnyt tuon googlehaun, keskusteltaisiinkohan me edes aiheesta?
Jos on vain kerran elämässään asianosaisena, missä roolissa vaan, oikeudenkäynnissä, se on kuin venäläistä rulettia pelaisi.
Olisi mielenkiintoista kuulla Virolaisen tai erikoistutkija Nyyssösen kanta tuohon ylläolevaan anonyymiin, miten oikeus on voinut sivuuttaa sen tosiasian, että laukauksia on tapahtunut 4? Eikö oikeus saakaan katsoa maailmaa veikkaajan silmin, vaikka rikoksentekijä katsoisi?
Tilastomatematiikka ei ole vain lukujen pyörittelyä tai todennäköisyyssaivartelua, kuten erikoistutkija esittää, vaan ne kuvaavat todellisuutta. Nyt vastaaja on pelannut rulettia, jossa voittaminen perustuu täysin todennäköisyyksiin. Paikat, joissa rulettia pelataan eivät tuottaisi, jos rulettia ei pohjattaisi todennäköisyyksiin. Aivan kuin blackjackissa tai ventissä jakajan voitto useammassa pelissä on varmaa, ruletissa talo varmistaa voittonsa todennäköisyyssaivartelulla. Venäläisen ruletin todennäköisyydet ovat näitä paljon yksinkertaisempia, ne kuuluvat tekniikan opiskelijankin tilastomatematiikan peruskurssin ensimmäisiin laskutehtäviin, tosin laskuesimerkeissä meillä käytettiin arpakuutiota.
KKO vetoaa lain esitöihin, joiden mukaan ei ole tarkoitettu, että todennäköisyyttä arvioitaisiin tilastomatemaattisin keinoin. Voiko tuo lain esityö viitata myös juuri rulettiin, jossa harrastajatkin, mutta varsinkin ammattilaiset nimenomaan käyttävät tilastomatemaattisia keinoja varmistaakseen voiton useammalla pelillä? Olisiko syyttäjän tässä pitänyt keksiä näyttää todeksi A:n mahdollinen aktiivinen uhkapeli harrastus tai olisiko sekään riittänyt? Tilastomatematiikka tulee vastaan yksinkertaisimmissa vedonlyönneissä tai R-kioskillakin luettavissa olevassa veikkaus lehdessä, jossa kerrotaan eri pelien voittokertoimia.
Päätös sinällään antaa hyvän kuvan korkeimman oikeuden ratkaisun tehneistä jäsenistä. He eivät ole tutustuneet syvemmin uhkapeleihin. He katsovat rulettiakin naiivisti, kuin tilastomatematiikalla ei olisi vaikutusta ruletin pelaajien ratkaisuihin. Tuohon KKO:n johtopäätökseen sivuuttaa tilastotiede annetuin perustein voi mielestäni päästä vain, jos tiedetään, että A ei ole harrastanut uhkapelejä vaikka rikoksentekohetkellä sattui pelaamaan sitä yhtä vaarallisinta lajia.
Kun katsoo kuvahaulla käytettyä asetta Ekol Viper 2,5:ttä, ei toista kohti osoittaessa voi nähdä missä kohtaa patruuna on:
http://www.aquina.us/ekolv/ekol-viper-2-5-010.jpg
Itseään osoittaessa sen voi nähdä:
http://aervis.org.ua/sites/default/files/imagecache/uc_thumbnail/images/viper2_5-black1.jpg
Kuvista näkee, että vastaaja on voinut hyvinkin varmistaa siitä 52%:n laukeamisen todennäköisyydestä itselleen hengissäsäilymisen todennäköisyyden liki täytenä.
On hyvä, etteivät insinöörit ja tilastotieteilijät pääse ratkomaan oikeudellista harkintaa edellyttäviä kysymyksiä. - Tulee mieleen se tosijuttu, kun poliisi takavuosina pysäytti etelän miehen Savossa ylinopeuden takia.Pysäytetty tekniikan mies todisteli, että tutka on varmaan näyttänyt väärin, kun mittausalueella tien yli kulevat voimajohdot ovat voineet aiheuttaa häiriöitä. Johon konstaapeli: "teillä siellä etelässä suattaa olla jo niitä tutkijakin, mutta myö vielä mitattiin tällä sekuntaattorilla".
- Ja mitä venäläisen ruletin harrastamiseen tulee, siihenkin voi antaa savolaisen neuvon: Kun KuPS oli joskus vahva jalkapallojoukkue, katsomosta huudettiin (Olavi Rissaselle?), että "elä vielä laakase, naatitaan!".
HE:ssä ja ja KKO:n päätöstekstissä sanottu - kuinka todennäköisenä tekijä pitää seurauksen sattumista - on mielenkiintoinen asia. Eli paino pitäisi olla matemaattisten laskelmien sijaan tekijän omassa kapasiteetissa mieltää tekojensa seuraus. Toisin sanoen matematiikasta L:n kirjoittanut ylioppilas todennäköisesti mieltää venäläisen ruletin todennäköisyydet paremmin, kuin peruskoulunkin reputtanut elämäntapaluuseri. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa nyt käsitellystä venäläisestä ruletista ylioppilas ei saa tuomiota, kunhan perustelee toimintansa tilastomatematiikalla, ja luuseri taas saa tuomion, kun kerran on sitä mieltä, että "kyllähän venäläisessä ruletissa aina joku kuolee" ja siten mieltää aseen laukeamisen ja uhrin kuoleman olevan "varsin todennäköistä.
Miksi KKO ei ottanut kantaa tähän ydinkysymykseen - mitä tekijä mielsi tekohetkellä tekonsa todennäköisyyksistä?
Lähetä kommentti