1. Niinhän siinä poliisiylijohtaja Mikko Paateron "oman aseman miettimisessä" viikonlopun yli sitten kävi kuin viime viikon lopulla vähän pelkäsinkin: Paatero päätti jatkaa virassaan - ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pahin mahdollinen skenaario ja kauhukuva siis toteutuu. Näin voi sanoa, jos asiaa mietitään poliisin yleisen uskottavuuden ja luottamuksen kannalta. Poliisi on menettänyt mm. KRP:n ja Helsingin poliisilaitoksen huumeyksikön vuosikausia jatkuneiden kärhämien ja kyräilyn sekä huumepoliisin päällikön Jari Aarnion vakavien rikosepäilyjen takia suuren osan luottamustaan.
2. Mikko Paateron osuus luottamuksen menettämisestä ei ole vähäinen. Hänet muistetaan poliisin lukuisista "kohuista", joissa Paatero on ollut joko itse keskiössä tai selittelemässä alaistensa tekemiä mokia parhain päin; tällä perusteella olen lanseerannut termin "paaterointi", joka kuulunee nykyisin yleiskieleen tai ainakin -sivistykseen. Lista, jonka toimittaja Jarkko Sipilä esitteli eilen MTV:n sivuilla, on todella pitkä, muttei lainkaan komea, kas tässä. Tälläisen poliisipäällikön "ceeveen" olisi voinut odottaa johtavan jo aiemmin potkuihin, mutta mitä vielä.
3. Useimmissa muissa maissa, entisen itäblokin maita ehkä lukuun ottamatta, ylin poliisivirkamies olisi kantanut vastuunsa poliisin mokista ja eronnut jo aikoja sitten. Esimerkiksi kumpikin edellä 1 kohdassa mainittu asia on luonteeltaan niin vakava, että se olisi yksin riittänyt suoraselkäisen päällikön eroamiseen virastaan. Kun hallinnossa ja poliiisiyksiköiden välisessä yhteistoiminnassa vallitsee noin karseita epäkohtia ja kun korkeassa asemassa olevan huumepoliisin päällikön epäillään syyllistyneen todella vakaviin lahjus- ja virkarikoksiin, olisi luottamus poliisiin edellyttänyt ylimmän poliisiviranomaisen eroa semminkin kun ylipäällikkö tunnetaan ko. rikoksista epäillyn huumepoliisin tukijana huumepoliisin ja KRP:n välisissä kiistoissa.
4. Jollei ylin poliisivirkamies olisi ymmärtänyt erota, olisi poliisiasioista valtioneuvostossa vastaavan ministerin tullut todeta, että asiassa on sellaisia "erityisiä perusteita", joiden nojalla päällikkövirkamies voidaan lain mukaan irtisanoa virastaan. Irtisanominen olisi tullut toteuttaa heti, eikä ministerin olisi tullut ryhtyä kyselemään, että passaako irtisanominen herralle vai ei.
5. Sisäministeri Päivi Räsänen ei kuitenkaan rohjennut tarttua härkää kunnolla sarvista, vaan hän ilmoitti viime torstaina tiedotustilaisuudessa kehottaneensa Mikko Paateroa miettimään omaa asemaansa. Myöhemmin ilmeni, että Paatero oli itse pyytänyt Räseltä harkinta-aikaa tähän päivään eli maanantaihin asti. Kenties Räsäsen mitta oli täyttynyt ja hän olisi ollut valmis irtisanomaan eli erottamaan Paateron välittömästi, mutta hengellisenä ihmisenä hän halusi antaa tälle harkinta-aikaa. Tällöin merkit siitä, mitä asiassa tuli viikonlopun jälkeen tapahtumaan, alkoivat jo olla näkyvissä.
6. Tilannetta ministeri Räsäsen kannalta pahensi se, että hän lähti keskustelemaan vakavista poliisiasioista Paateron kanssa viiime perjantai-iltana lähinnä viihde- tai nuorten ohjelman tyyppisessä TV1:n A-Stream-lähetyksessä. Räsänen on täysverinen poliitikko ja poliitikoista tiedämme, miten kiihkeästi he halajavat julkisuutta ja myös silloin, kun on odotettavissa, että julkisuudesta tulisi todennäköisesti vain lisää lunta tupaan. Olen kertonut näkemykseni kyseisestä ohjelmasta edellisen blogijutun kommenttiosiossa, joten tyydyn luonnehtimaan tässä lyhyesti ko. ohjelmaa ilmaisulla "paskaa tuutin täydeltä". Vaikutelma, jonka mukaan Paatero oli pääsemässä luottamusasiassa niskan päälle, vahvistui ohjelman jälkeen entisestään.
7. Viikonlopun aikana käydyissä keskusteluissa Räsänen joutui sitten Paateron vakuuttelujen tuloksena myöntämään, että Paaterolle pitää antaa vielä ministerin tuki ja luottamus. Kamppailu kääntyi siis Paateron voitoksi ja Räsäsen noloksi tappioksi. Räsänen osoitti heikkoutensa ministerinä, hänellä ei ollut kerta kaikkiaan "munaa" näyttää poliisiylipäällikölle ovea, vaikka perusteet potkujen antamiseen olivat olemassa. Räsäsen veto pyytää valtakunnansyyttäjää tutkimaan tietolähderekisterinpitoa ja sen laillisuutta, oli yllättävä, mutta valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen suostui pyyntöön ja esitutkinta luvattiin käynnistää. Kun on kyse poliisirikosasiasta, niin tutkinnalta ei kuitenkaan voida kokemuksen mukaan kovin paljon odottaa. Toivoa tietenkin sopii, että kahdessa käynnissä olevassa esitutkinnassa saataisiin selvyyttä myös siihen, mikä on ollut Paateron suhde Trevoc-yhtiöön ja mitä kaikkea yhtiöltä tilattujen seurantalaitteiden hankintapäätöksen valmisteluun ja tekemiseen sisältyy. Tähän mennessä tästä asiasta on kuultu ainoastaan Paateron omia näkemyksiä, mutta minulle kerrotun mukaan ko. asia ja Paateron väittämä tietämättömyys Trevocin kytköksistä ei olisi aivan niin yksioikoinen kuin hän on antanut ymmärtää.
8. Räsänen yritti eilen kirjallisessa tiedotteessaan selitellä, että Paateron jatkaminen olisi jotenkin "ehdollista", eli Paaterolta edellytettäisiin näyttöä siitä, että luottamus poliisin turvataan Aarnio-rikosepäilyistä huolimatta. Räsänen myös edellytti, että
tiedonhankintakeinojen käyttöä yhdenmukaistetaan poliisissa. Lisäksi "tarvittava poliisin toimintakulttuurin muutos tulee laajemminkin varmistaa esimiestyössä, koulutuksessa ja valvonnassa", painotti Räsänen. Paateron eläkkeelle jäämisen ajankohta on määrä katsoa "yhdessä prosessin edetessä". Ei siis mitään kovin konkreettista.
9. Paateron omassa puheenvuorossa sitä vastoin ei ollut merkkiäkään siitä, että hän olisi saanut ministeriltä jonkinlaisen ehdollisen mandaatin jatkaa virassaan, pyyhkeistä puhumattakaan. Päin vastoin Paatero esiintyi voittajan elkein ja kaikesta näki, että hän oli omasta mielestään nöyryyttänyt ministerin perusteellisesti - ainakin hän yritti antaa rivien välistä sellaisen vaikutelman kuulijoille. Paaterolta kyseltiin tiedotustilaisuudessa kaikenlaista ministeri Räsäsen menettelyyn liittyvää, rivien välistä jopa sitä, tietääkö ministeri tapeeksi asioista ja nauttiiko ministeri poliisiylijohtajan luottamusta vai tulisiko tämän Paateron mielestä erota! Kyllä media on totisesti jupakassa puolensa valinnut, ei voida muuta sanoa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään yllätys, sillä kokemus on osoittanut, että media on jostakin syystä valjastettu esittämään Päivi Räsäsen toiminta joka suhteessa mahdollisimman epäedullisessa valossa. Räsänen sijoittuu kolmen vihatuimman suomalaisen poliitikon kärkipäähän.
10. Tapansa mukaan Paatero vähätteli ministeriltä saamiaan "ehtoja" ja sanoi, että tiedonhankinnan valvonta on nykyisin asianmukaisella tasolla. Substanssin osalta Paateron tämänkertainen esitys oli yhtä sekavaa kuin yleensäkin, sillä niistä kuulija ei tahdo saada millonkaan oikein tolkkua. Paatero mutisee sanottavansa suupieliinsä, jos tulee vähänkin kinkkisempi kysymys, puhuu ympäripyöreitä, itsestäänselvyyksiä tai jopa käsittämättömyyksiä ja antaa toisinaan täysin ristiriitaisia vastauksia kysymyksiin. Mutta ilmeisesti tämä sitten on sitä "vakuuttavaa" poliisiylijohtamista, jota alemmat poliisipäälliköt ja kansa halajavat kuulla ja kokea vuodesta toiseen! - Huomasitteko muuten, miten Paateron yhdeksi seuraajaehdokkaaksi julkisuudessa mainittu Seppo Kolehmainen - tunnettu lottovalvoja - seisoi koko ajan esimiehensä vieressä, kun Paatero käytti tiedotustilaisuudessa oman puheenvuoronsa.
11. Katsotaanpa vähän tarkemmin Paateron puheenvuoroa ja hänen vastauksiaan.
12. Paatero: "Jos nyt jättäisin laivan, tulisi kuva että olisin henkilökohtaisesti syyllistynyt johonkin ja sellaisesta ei ole kyse". "Eroamiseni voisi antaa myös kuvan, että koko poliisihallinnossa olisi vikaa ja näin ei ole".
13. Mikko Paatero ei näytä mainitun lausumansa perusteella kyllä yhtään käsittävän, mistä hänen asemassaan olevan korkean virkamiehen vastuussa on kysymys, kun asiaa tarkastellaan hallinnon nauttiman luottamuksen ja uskottavuuden näkökulmasta. Kyse ei ole siitä, onko päällikkövirkamies itse syyllistynyt laittomuuksiin tai laiminlyönteihin. Päällikön tulee kantaa vastuun alaistensa ja yleensä johtamansa hallinnon virheistä ja raskaista töppäilyistä, vaikkei hänessä itsessään olisi minkäänlaista syytä. Jos mikään muu ei auta, on ylimmän päällikön väistyttävä.
14. Väittäessään, ettei hänen johtamassaan poliisihallinnossa ole mitään vikaa, Paatero antaa väärän kuvan asiasta. Paatero on ollut virassaan viisi vuotta, mutta ei ole ole saanut KRP:n ja Helsingin huumepoliisin tulehtuneita välejä kuntoon. Paatero sanoi syyskuussa 2008 kohta virkaan astuttuaan, että hänen tärkein tehtävänsä on "palauttaa luottamus poliisiin niin nopeasti kuin mahdollista; Paatero tarkoitti luottamuksen palauttamisella juuri KRP:n ja huumepoliisin kärjistyneitä välejä. Onko Paatero onnistunut tässä "tärkeimmässä tehtävässään". Kaikkea muuta, näyttää siltä, että Paatero on tyytynyt lähinnä vain vähättelemään kyseistä ongelmaa ja työntämään sitä maton alle. Kiista on yhä edelleen olemassa ja se hiertää, ei vain poliisijohtajien, vaan myös kentällä työskentelevien poliisien välejä ja haittaa siten rikosten ehkäisyä ja selvittämistä. Tämä tosiasia olisi jo yksistään pätevä peruste antaa poliisiylijohtajalle fudut virastaan.
15. Paatero: Päätökseeni vaikutti se valtavan laaja tuki, jota olen saanut mm. viime viikonlopun aikana. "Kansan valtava tuki", onpa naiivia, mutta juuri tällaiset heitot tuntuvat uppoavan ihmisiin ja myös mediaan. Ikään kuin poliisylijohtaja olisi valittu virkaan kansanäänestyksellä ja hän voisi pysytellä virassaan yksinomaan epämäräiseen ja todistamattomaan kansan tukeen nojautumalla. Poliisiylijohtaja on valtion virkamies ja valtioneuvoston renki, hän ei ole riippumaton nimittäjistään eli ministeristä ja hallituksesta, joille hänen tulee tehdä tiliä siitä, onko hän onnistunut virassaan vai ei. Varmasti Paatero on saanut tässä sotkussa tukea, luultavasti lähinnä omanikäisiltään mummoilta ja papoilta etenkin Varsinais-Suomesta, mutta so what? Ilmeisesti viikonlopun keskusteluissa Räsäsen kanssa Paatero on käyttänyt kansan tukea valttikorttinaan. Räsänen on ehkä pelästynyt ja ryhtynyt miettimään asiaa siltä kannalta, että jupakka voisi jatkuessaan syödä hänen johtamansa puolueen muutoinkin hupenemassa olevaa kannatusta.
16. Entä sitten poliisipiirien päälliköiden tuki, josta myös on tänään puhuttu ja johon Paatero on vedonnut halutessaan pysytellä virassaan? Ei silläkään ole merkitystä, jos luottamus on mennyt. Kenraalien luottamusta tai ansioita ei mitata sotamiesneuvostostoissa eivätkä ne päätä, ketkä saavat johtaa joukkoja. Paikallispampuilla on sitä paitsi tunnetusti taipumusta nuoleksella ylempiä esimiehiään, joten ei tässä ole sinänsä mitään uutta. Paatero on entisenä lääninpoliisineuvoksena huolehtinut lääninpoliisilaitoksen lakkauttamisen jälkeen lääninpoliisineuvosten ja apulaispäälliköiden urasta sijoittamalla heitä runsain mitoin poliisihallituksen johtajan vakansseille. Poliisin hallintouudistuksessa poliisipiirien päälliköiden asema vankistui entisestään ja heidän palkkojaan korotettiin rutkasti. Ei ole siis mikään ihme, jos nämä paikallispäälliköt nyt haluavat osoittaa kilvan kiitollisuuttaan Paaterolle. Poliisipiirien päälliköistä monet haluaisivat paateroksi Paateron paikalle, sitten kun mestari aikanaan vetäytyy eläkkeelle. He tietävät, että Paateron sana painaa paljon seuraajaa valittaessa. Siksi piiripäälliköt pitävät tänään HS:n olleessa haastattelussa Paateron jatkamista "hyvänä", "erinomaisena" , "erittäin hyvänä" (kaksi vastaajaa) tai "ehdottoman hyvänä asianana". Heh, heh, niin sitä pitää pitää!
17. Paateron perustelut virassa jatkamiseksi voidaan kohta kohdalla riitauttaa ja osoittaa kevyiksi. Paatero sanoo paatoksella, että hän kantaa vastuunsa paremmin pysymällä virassaan kuin eroamalla. Näin on kuitenkin vain, jos asiaa tarkastellaan yksinomaan Paateron oman edun kannalta. Jos asiaa tarkasteltaisiin sillä silmällä, mikä on hyväksi poliisin kehittämiselle ja luottamuksen palauttamiseksi poliisiin ja sen johtoon, olisi vastuun kantamista koskeva johtopäätös Paateron osalta toisenlainen.
18. Ministeri Räsänen siis edellytti, että poliisin rekisterisotku selvitetään ja poliisipiirien tiedonhankintakeinojen käyttö yhdenmukaistetaan. Jos oikein ymmärsin, Räsänen määräsi Paateron johtamaan tätä selvitystyötä; laiminlyöntiin epäillystä poliisiylijohtajasta tuleekin siis epäkohtaa tutkiva selvitysmies! Näin äkkiä tilanteet voivat siis poliisihallinnossa vaihtua, mutta sanotaanhan Raamatussakin, että "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi".
19. Selvitystyö pitäisi kuulemma saada valmiiksi maaliskuuhun mennessä. Mitähän tästäkin mahtaa tulla? Onko Paatero selvitysmiehenä pukki kaalimaan vartijana, sillä hänhän on vähätellyt koko asiaa. Paaterolle selvisi oman kertomansa mukaan vasta reilu viikko sitten se tosiasia, ettei Helsingin poliisilaitos pidä minkäänlaista tietolähderekisteriä. Miten voi olla mahdollista, ettei poliisiylipäälikkö ole aikaisemmin tiennyt sanotusta asiasta, joka on ollut yleisesti poliisikunnan tiedossa? Vai puhuiko Paatero tässä kohtaa totta? Joka tapauksessa juuri tästä tiedon pimittämisestä Räsänen viime viikolla poltti päreensä ja antoi Paaterolle tehtäväksi miettiä omaa asemaansa.
20. Eilen Paatero kyllä lupasi, että "tietolähdetoiminta laitetaan kuntoon". Mutta heti seuraavassa puheenvuorossa hän jälleen vähätteli asiaa ja sanoi, että tietolähteiden rekisteröintiin liittyy monia ehtoja. Paatero epäili, ettei tietolähteitä tulla jatkossakaan rekisteröimään laajasti. Paateron mukaan "lähteet" itse tuskin haluavat tulla rekisteröidyiksi.
Mutta kuten mm. professori Matti Tolvanen on todennut, tietolähteen rekisteröintiin ei tarvita lähteen suostumusta. Sitä paitsi tietolähteen käyttö tulisi aina dokumentoida, vaikka tietolähdettä ei kaikissa tapauksissa rekisteröidäkään.
21. Paatero näyttää kantavan ilmiantajien ja vinkkimiesten turvallisuudesta silmiinpistävän korostettua huolta. Toki kaikkien turvallisuudesta on syytä huolehtia, siis myös vinkkimiehinä toimivien entisten konnien, joita poliisi on taivuttanut ilmiantajiksi sitä vastaan, että vasikoiden omia rikoksia katsotaan läpi sormien. Oikeusturvasta olisi kuitenkin myös syytä huolehtia. Se saattaa kärsiä, jos langettavia rikostuomioita jaetaan sellaisten vinkkimiesten antamien vihjeiden perusteella, joiden oikeellisuutta ei ole mahdollista mitenkään kontrolloida. Tietolähteen käytön dokumentointi ja tiedonantajien rekisteröinti mahdollistaa ko. toimenpiteiden laillisuusvalvonnan ja parantaa oikeusturvaa. Kuten on ilmennyt, tietolähteen rekisteröimättömyys ei ole varma tae siitä, että vinkkimiehen henkilöllisyys pysyisi salassa.
22. Selvittelyn kohteena olevan ongelman vähättely ja verukkeiden esittäminen on hyvä esimerkki päällikkötason sekavasta asenteesta. Miten tällaisella asenteella voidaan lähteä panemaan tietolähdetoimintaa kuntoon? Nykyisin muutamassa poliisipiirissä noudatetaan tietolähteiden rekisteröinnistä annettuja ohjeita, mutta useimmissa piireissä ei. Näyttäisi siltä, että Paatero haluaisi yhdenmukaistaa käytäntöä niin, ettei niissääkään piireissä, jossa rekisterinpito nykyisin on kunnossa, enää jatkossa pidettäisi rekisteriä.
23. Mikko Paatero on nyt 65-vuotias, mutta näyttää korkeintaan 45-vuotiaalta. Siloposkisen miehen kunto on hyvä, jollei vallan erinomainen, joten saanemme nauttia poliisiylijohtajan palveluksista vielä kolmisen vuotta; tänä aikana ministerikin ehtii sopivasti vaihtua. Poliisiylijohtaja pelaa korista, kuten hän eilen kertoi, varmaankin poliisin logolla sekä etu- että takapuolelta sponsoroidussa kokosinisessä peliasussaan.
24. Paateroa ja hänen loputtomilta tuntuvia selittelyjään, vakuuttelujaan ja lausahduksiaan on - jälleen kerran - nähty ja kuultu mediassa kaikilla mahdollisilla kanavilla ja vieläpä parhaaseen katseluaikaan. Olemme saaneet taas kerran rautaisannoksen Paateroa, todellakin "tuutin täydeltä"!
25. Paatero: "Kannan vastuuni virassa pysyen". Mitään muuta poliisiylijohtaja ei siis meille luvannut, vain vakuutuksen pysytellä virassaan. Lupausta virheiden korjaamisesta ja asioiden reilaan saattamisesta emme saaneet. Paatero päin vastoin yritti vakuutella, että poliisihallinnossa ei ole mitään vikaa eikä virheitä ole tehty. Hm, mitähän tästä oikein seuraa? Valistunut arvaus: Paaterointi tulee luultavasti jatkumaan entisenlaisena eikä poliisin hallinnossa juuri mikään muutu.
34 kommenttia:
Tänään Ilta-Sanomissa professori Seppo Koskinen, myös Turusta, kuten Paterokin (erityisala työoikeus) on ottanut asiakseen mollata Päivi Räsästä oikein olan takaa.
Totta on, että Räsänen sai Paatero-jupakassa "takkiinsa", kuten Koskinenkin sanoo, mutta eiköhän Sepo nyt ole itse hieman liian hätäinen ja kärkäs kehottaessaan Räsästä harkitsemaan omaa asemaansa ministerinä tapahtuneen jälkeen. Räsänenhn jätti Paateron tavallan "ehdoille" ja katsoo tilannetta uudelleen maaliskuun alussa.
Koskinen antaa myös hieman puutteellista tietoa sanoessaan, että Räsänen olisi lähtenyt viemään tietolähderekisteriasiaa VKSV:lle vain "ylimpien virkamiestensä" osalta. Räsänen on nimittäin itse korostanut, että hänen selvityspyyntönsä VKSV:lle koskee koko kenttää, siis myös poliisipirejä, ei vain polisihallitusta ja Pateroa.
Sitä paitsi Räsäsen mukaan hän oli ensin vain keskustellut asiasta valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kanssa ja että se oli Nissinen, joka olisi nimenomaan kehottanut Räsästä tekemään hänelle asiaa koskevan selvityspyynnön.
Paateron pettämätön kehäpäätelmä (klassinen esimerkki):
"Sain satoja viestejä, minun täytyy siis jatkaa."
Vaikka kuinka itseään nipistelee varmistaakseen hereillä olonsa niin ei millään voi uskoa, että tämä hölmöläisfarssi tapahtuu ihan oikeassa elämässä...
Kenties Seppo ja Mikko molemmat suunnilleen samanikäisinä "Turun poikina" tuntevat toisensa. Tämä seikka olisi korrektia tuoda esiin näissä "professorin arvovallalla" annetuissa lausunnoissa, joissa ministeriä kehotetaan "vetämään johtopäätöksiä".
Olisi Päivin vain pitänyt panna Paatero pihalle suoralta kädeltä, koska vaikea tätä jupakan lopputulosta on minään muuna kuin arvovaltatappiona pitää.
Joku vähän räväkämpi ja kursailemattomampi kaveri kuten esim. raakaotteinen Jan Vapaavuori olisi varmaan voinut tehdäkin näin... Mutta ehkä se oli se kristillinen vakaumus, joka tähän sitten johti...?
I-S:ssa on tänään myös kansanedustaja Tom Packalénin (persut) "arvio" jupakasta.
Tämä Packalén on siviilissä Hgin poliisilaitoksen rikospuolen komisario, eli hän puhuu tavallaan omassa tai ainakin työnantajansa asiassa. TP edustaa Hgin poliisilaitosta, joka ei välittänyt tietolähteiden rekisteröinnistä tai edes kirjaamisesta tuon taivaallista.
Tom Packalén runttaa ministeri Räsäsen ja pyytää - professori Seppo Koskisen tavoin - Räsästä vetämään johtopäätökset "Paateron voitosta". Packalen syyttää Räsästä tietämättömydestä ja ymmärtämättömyydestä jne.
Mutta mitenköhän on Packlaenin oman tiedon tason ja ymmärryksen laita. Hän näet sanoo, että "Räsäsen vaatima uudistus, jossa poliisin tietolähteet rekisteröidään ilman näiden omaa suostumusta, on laiton."
Packalen näyttää tuntevan ainoastaan Hgin poliisilaitoksen (laittoman) käytännön, asian laillisuutta hän ei sen sijaan tunne. Kuten arvostettu professori Matti Tolvanenkin on todennut, ko. rekisteröinti ei lain mukaan edellytä lähteen omaa suostumusta.
Kansanedustaja on ryhtynyt tuomariksi asiassa, jossa hänellä on niin sanotusti "osa". Ilmeisesti hänen mukaansa ne muutamat poliisipiirit, joissa rekisteröintiä on noudatettu, ovat syyllistyneet laittomuuksiin ja virkavirheisiin.
Helsinkiläisistä poliisikansanedustajista kokoomuksen Juha Hakola istui yhden kauden eduskunnassa ja palasi sen jälkeen vuoden 2011 vaaleissa rannalle jäätyään takaisin rivikomisarioksi. Nyt hän ylennyt Helsingin poliisilaitoksen viestintäjohtajaksi. Aarnio- ja Paatero -jupakoiden aikana viestintäjohtajan homma tuntuu rajoittuneen toistaiseksi siihen,että hän ilmoittaa, ettei poliisikomentaja Jukka Riikonen anna asiassa mitään muuta lausuntoa kuin ilmoittaa, ettei hän aio erota virastaan. No, viestintäähän se toki tämäkin ja kyllä siihen viestintäjohtajaa tarvitaan!
Mielestäni blogistilta pääsi tässä asiassa virhearvio blogiinsa. Ainakin minulle Räsäsen täysin epäonnistunut ulostulo asiassa valkeni jo ensimmäisessä esiintymisessä Paateron kanssa. Hänhän maalasi itsensä niin sanotusti nurkkaan. Nyt näemme, mitä siitä seurasi. Räsänen miettii omaa asemaansa hiljaisuudessa ja... Paatero hoitaa esiintymiset.
Tyttö, jolle tuli otsaryppy (Sini Saarela)
Ministeri, jonka otsarypyt syvenivät (Päivi Räsänen)
Poliisimies, joka….. ?
Power does not corrupt. Fear corrupts ... perhaps the fear of a loss of power.
- J. Steinbeck
Tom Packalenin tulisi pysyä kansanedustajana eikä kärkkyä julkisuutta osallistumalla poliisitutkimuksiin. Vallan kolmijako taitaa persuilla olla samalla tasolla kuin SDP:ssä missä ministerit arvioivat oikeuden päätöksiä ja järjestelevät Supon tutkimuksia.
Pakkaleenin poika taitaapi kärkkyä hieman muutakin kuin julkisuutta! Jos hän tekisi seuraavissa vaaleissa "hakolat" eli tippuisi eduskunnasta, niin hän voisi edellyttää, että myös hänelle järjestetään lohdutuspalkinnoksi samanlainen lokaisa virka poliisilaitoksella kuin Hakolallekin!
Kamalaa.
Toivottavasti tavallisellakin työmiehellä olisi oikeus Paateron logiikkaan. Jos vaikka myöhästyn jatkuvasti töistä, ja työsuhde uhkaa siksi päättyä, parhaiten menettelyn voi korjata saamalla jatkaa työssä. Jos saisi potkut, ei voisi toimia oikein, koska ei olisi missä toimia.
Samalla tavalla Paatero kantaa vastuuta pysymällä virassa. Kieltämättä aika ennenkuulumaton tapa kantaa vastuuta. Toivotaan, ettei tästä tule uutta vastuun kannon normia Suomeen. Kohta yksikään johtaja ei enää eroa mistään syystä. Vastuuta kun kannetaan virassa, ei sen ulkopuolella.
Olen kuullut huhuja että Paatero toimii varsin korkealla paikalla eräässä vain miehille suunnatussa järjestössä. Voisiko tällaisilla herrakerhoilla olla vaikutusta kohun lopputulokseen?
Nimitetty ottaa esimerkkiä ja mallia nimittäjästään eli Paatero ex-sisäministeri Anne Holmlundista.
Tämä Holmlunhan muistetaan aina siitä, että hänen ministerikaudellaan tapahtui kaksi karmeaa joukkomurhatapausta, toinen Jokelassa ja toinen Kauhajoella. Poliisi, jota Holmlund siis ministeriöi, ei pannut Jokelan jälkeen tikkua ristiin, jotta toinen koulusurmatapaus olisi saatu estetyksi; poliisiylijohtajana toimi Kauhajoen koulusurmien aikana Paatero, jonka Holmlund oli valinnut virkaan ja joka yritti estää kauhajoen komisarion saattamisen rikostutkintaan.
Kun Holmlundilta kysyttiin Kauhaoen jälkeen, että eikö ministerin olisi jo korkea aika erota, Holmlund vastasi aivan samalla tavalla kuin Paatero eilen: Kannan vastuuni pysymällä virassa!
Kamalaa todellakin.
Professori Virolaiselta terävä analyysi Räsäs-Paatero "muppet-showsta". Joka asioita vähänkään on seurannut, voi heti arvioida loppuhuipentuman. Kyllähän ministeri Räsäsen tulee tietää, että ei nyt mennä keikuttamaan venettä, kun yleisen edun nimissä poliisin prestiisi tulee säilyttää konstilla millä hyvänsä. Aamen.
Ai se Tornin herraklubiko se oli? Siihenhän kuuluvat niin tutkijat kuin tutkittavatkin. Plus vielä tutkinnanjohtajat ja syyttäjät.
Mielestäni tuo oli Räsäseltä aika hyvä ultimatum. Kyllä maaliskuuhun mennessä pitää alkaa poliisissa tapahtua tai eiköhän mediakin käännä kelkkaansa Paateroinnissaan. Etenkin, jos poliisi saa Nissiseltä moitteita.
Poliittisestihan on ollut heti selvä, että Räsänen häviää julkisuuspelin ensimmäisen erän. Jos johtaja lähtee julkisuudessa tai muuten kampittamaan hänen pomoaan, se ei koskaan ole sulka johtajan hattuun. Paatero lähti tuohon peliin ja siihen lähteminen kuvaa paitsi huonoa harkintaa, huonoa tilannetajua. Ei medialla ole taipumus silittää virheistä ikuisesti ja nyt Paatero on nostanut itsensä julkisuuden riistaksi heti, kun sille tulee aihetta. Medialle tärkein on hyvä aihe, joka lisää myyntiä, joten eiköhän Paateroa saada jatkossakin nähdä otsikoissa.
Räsänen ei varmasti voi voittaa julkisuudessa, mutta mielestäni hän johtaa hienosti. Suomen poliisilaitos tässä voi voittaa. Räsäsellä on kaikki mahdollisuudet odottaa muutosta sekä Paateron toiminnassa, että median suhtautumisessa, kun Nissiseltä tulee lisäselvityksiä. Antamalla tällaiselle johtajalle miettimisaikaa ei hätiköidä, mutta vastuu siirretään selvästi hänelle. Paaterolla on mahdollisuus uudistuakin.
Lopulta ratkaisut pohjautunevat todelliseen faktaan, joka on usein hyvän ratkaisun lähtökohta. Faktoja odotellessa on ainakin täysi syy odottaa, että muutoksen tuulet lähtevät jo liikkeelle. Näin voisi arvata tapahtuvan ihan Paateron itsesuojeluvaistonkin takia. Sen seurauksena uudelle johtajallekin on helpompi viedä eteenpäin ja tuoda kehittää muuttuvaa toimintaa kuin tulla kääntämään isoja pyöriä ja taistella erottamisesta seuraavaa muutosvastarintaa vastaan. Jos Paatero saa toimintaa muutettua oikeaan suuntaan, on kaikki paitsi sisäministerin oma julkisuuskuva voittanut. Kaikki arvioi juttua Räsäsen edun kannalta, mutta sisäministerille Suomen poliisin voiton pitäisi olla tärkeintä. Nyt kaikki kortit on pelattu sen puolesta.
Paateron pitäisi siis palauttaa kolmessa kuukaudessa paitsi ministerin luottamus itseensä, myös kansan luottamus poliisiin!
Tullessaan virkaansa viisi vuotta sitten Paatero lupasi pyhästi, että luottamuksen palauttaminen poliisin yhtenäisyyteen on hänen tärkein tehtävänsä. Tällä tarkoitettiin KRP:n ja Hgin poliisilaitoksen jo tuolloin kärjistyneitä välejä, jotka Paatero siis lupasi korjata.
Kun Paatero ei ole onnistunut tuossa tärkiemmässä tehtävässään lainkaan viidessä vuodessa, on utopista ja suoraastaan naiivia odottaa, että hän onnistuisi siinä kolmessa (3) kuukaudessa semminkin, kun Paateroon lonkeronsa ulottuvia rikosasioita ja virkavirheitä tutkitaan kahdessa eri tutkinnassa.
Suomessa on kaksi murheenkryyniä: Talvivaara ja Paatero.
Talvivaaran tilannetta asiantuntijat arvioivat laatusanoilla "kriittinen", "jopa krittinen" tai "lähes kriittinen".
Paateron tilannetta "asiantuntijat" eli poliisipiirien päälliköt sen sijaan arvioivat sanolla "hyvä", erittäin hyvä" ja ehdottoman/erinomaisen hyvä".
Tässä kokonaisuudessa ei pidä unohtaa sitä, mitä Paatero edustaa: Hän on poliisitarkastastajan eli ansioituneen nimismiehen poika, hänellä on lakimiehen virkatutkinto, hän on päässyt suoraan nimismiehen töihin ja virkaan valmistumisen jälkeen, hän on elänyt sen jälkeen poliisimaailmassa poliisin me-hengen kyllästämässä konstaapelien ja ylikonstaapelien työelämän perheessä. Hän on aikanaan toiminut eräässä Suomen merkittävimmissä kotiseutuyhdistyksessä ja sittemin lamimiesjärjestöksi esittäytyvässä perinneyhdistyksessä, pompööseistä kokouksistaan tunnetussa Suomen Nimismiesyhdistyksessä. (Jolla on ilmeisesti säilöttynä niin paljon rahaa, ettei se voi lopettaa näennäistoimintaansa ja jonka pitää yrittää kuluttaa sitä teennäisseminaareihin. 150 jäsentä, uusia tuskin otetaan mukaan. Tuolla yhdistyksellä ei ole annettavaa tulevaisuuden kehittämisessä, tutkimuksen tukemisessa eikä lakimiesten ay-edunvalvonassakaa, kun kaikki jäsenet saavat palkkaa valtion lakimiespalkkojen yläkvartaaleissa. Tärkein anti jäsenille on seminaariruoka ja juoma. Niin kauan kuin poliisin me-henkeä päämääränään pitävä ylijohtaja on toimessaan, ei poliisin luotettavuuskuva voi muuttua paremmaksi, ainakaan ylimmän johdon osalta. Ulosoton ja syyttäjien oikea ja uskottava yhdistys- ja ammattiedunvalvonta on jo eriytynyt uskottavampien yhdistysten hoitoon. Mitä tämä ylijohtajankin edustama linja hänen oman toimintansa ja tämä museoyhdistyksen toiminnan kautta voi panoksenaan asioiden kehittämisessä saada aikaan, on asiantuntemuksen puutteen kautta mahdollista vain hyvä veli-toi minnan tai kähminnän kautta saatavia asioita
"- Omalta osaltani totean, että jatkan virassani normaalisti. Mahdolliset arviot työurani päättämisestä tulen tekemään täysin omista lähtökohdistani ja aikataulustani, en käynnissä olevien rikostutkintojen pohjalta, sanoo Riikonen."
Eikö tähän kukaan puutu?
Tiina hyvä! On nämä riikoset ja paaterot niin isoja poliisiherroja, ettei niiden sanomisiin ja tekemisiin kukaan voi puuttua!
Riikosta ei komennella, sillä onhan hänen tittelinsä "poliisikomentaja"! Riikonen siis itse komentelee työkseen, mutta häntä ei komennella!
Jorma Kalske on pitänyt Ulvilan-jutun tutkintavirheitä poikkeuksellisina
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kalske-pitaa-ulvila-jutun-tutkintavirheita-poikkeuksellisina/2058708
Paatero ei suostunut kommentoimaan Kalskeen väitteitä, vaan sanoi, että Ulvila-jutun tutkinnassa on kyse "yksittäistapauksesta," mistähän muusta siinä voisikaan olla kyse!
"Mutta tämä tapaus on nyt sattunut, eikä se siitä muuuksi muutu", kuittasi Paatero tuttuun virheitä vähättelevään tyyiinsä arvostelun.
Ulvila-jutun tutkintavirheiden osalta Paatero puhuu itse asiassa omasssa asiassaan. Hän oli lääninpoliisineuvoksena silloin, kun Ulvila-jutun tutkinta alkoi ja myös silloin, kun noin vuoden epäonnistuneen tutkinnan jälkeen keskusteltiin vakavasti siitä, pitäisikö tutkinnan johto siirtää paikalliselta eli Porin poliisilta KRP:lle.
Paatero ei suostunut siirtoon, vaan antoi tutkinnanjohtajuuden olla edelleen Porissa ja Juha Joutsenlahden hoteissa - tunnetuin seurauksin: Ulvila-juttu mataa edelleen käräjäoikeuden käsittelyssä paljolti juuri tutkinnassa tehtyjen lukuisten virhein takia.
Mutta ilmeisesti Ulvila-tapaus ja sen hoito oli eräänlainen kisällinäyte Paaterolta, sillä Ulvilasta kotoisin oleva sisäministeri Anne Holmlund kutsui Paateron poliisiylijohtajan virkaan! Holmlund siis ilmeisesti vakuuttui siitä tavasta, jolla Paatero junaili Ulvila-jutun tutkinnanjohtajuusasian.
http://yle.fi/uutiset/rasanen_ei_kadu_viimeisinta_poliisikohua/6955205
Huippujuristeilla on näemmä aina vaan kysyntää. Nyt perussuomalaiset palkkasi huippujuristin, joka ei tällä kertaa ole Heikki Lampela
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013112617765186_uu.shtml
Komentaja Riikonen on komennellut meikäläistäkin ja olen pyytänyt ministeri Risikkoa komentamaan häntä takaisin, tuloksetta.
Kun kerran Suomessa on edelleen vallalla management by perkele, niin KD-ministerin on kaiketi siihen hankala puuttua.
KKO:n presidentti jyrähti: "oikeudenhoidon laiva seilaa ilman kapteenia" (SS/27.11).
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/poliitikkojen-heikkous-uhkaa-koko-oikeusjarjestelmaa/1722068
Mielenkiintoisin kysymys on, missä määrin Räsäsen luottamukseen on vaikutettu: onko pääministeri Kataiseen oltu yhteydessä tai päin vastoin?
KKO:n Koskelo on oikeassa.
Kuten IL:n artikkelissa todetaan, oikeusministeriön neuvottelukunta sai keväällä valmiiksi ohjelman, jolla oikeudenhoitoa oli tarkoitus kehittää tehokkaammaksi. Koskelo kritisoi jo tuolloin ehdotusta liian varovaiseksi. Nyt hänen mukaansa edes nämä ehdotukset eivät etene.
"- Määrärahoja leikataan nopeammin kuin saadaan linjauksia tarvittavista rakenteellisista muutoksista."
Nyt on aika luopua kaksilinjaisesta tuomioistuinjärjestelmästä. Säästöjä syntyy yhteisestä hallinnosta ja asiantuntemus ja siten kansalisten oikeusturva paranee kun esim. rikosoikeuteen ja toisaalta hallinto-oikeuteen perehtyneitä tuomareita voidaan käyttää istunnoissa. Käsittelyajat lyhenevät kun ei tarvita kahta prosessia,johon välistä joudutaan, eli hallintoprosessi ja sen jälkeen prosessi yleisissä tuomioistuimissa.
Latvian pääministeri Valdis Dombrovskis eroaa viime viikolla Riiassa tapahtuneen supermarketin romahduksen vuoksi.
"Ilmoitan eroavani pääministerin tehtävästä ja kannan poliittisen vastuun tragediasta", Dombrovskis sanoi toimittajille paikallisen BNS-uutistoimiston mukaan.
Siinä olisi poliittisen vastuunkannon mallia monelle suomalaiselle poliitikolle ja johtavalle virkamiehelle!
Suomessa sisä- ja poliisiministerinä toiminut Anne Holmlund ei eronnut vaikka hänen hallinnonalallaan, josta ministeri oli vastuussa, tapahtui kaksi järkyttävää joukkosurmaa. Ei eronnut Jokelan tapauksen eikä Kauhajoen tapauksen johdosta! Perin häpeällistä.
Kävin äänestämässä Mikkoa Suomen Kansallisaarteeksi. ;)
Tubli!
Just tän takia amerikassa Sheriffi valitaan vaaleilla jotta mätiä kyttiä ei pääse pesiytymään liian kauaksi aikaa systeemiin.
Toinen asia; Paateron poika lienee kokoomuksen eduskuntaryhmän pääaihteeri, eli Mikko setä soitti Jyrki boylle joka soitti Päivi tädille "että soo soo äläpä kiusaa Mikko setää" Sitten Jyrki nauraa yhdessä Pekka (Himasen) kanssa tyhjästä anasaittuja 700.000 euroa jonka Mikko jättää tutkimatta...näin toimii Tsaarin entinen suuriruhtinaskunta!
Kyllä tapauksessa oli vikaa molemmissa, syyttäjässä ja tuomarissa.
Tuomari on kuitenkin oikeuden toteutumisen takuumies. Hän ei voi isotella ja tehdä päätöksiä sillä mielellä, että "perkele, nyt saatana julistan päätöksen ja hylkään syytteen, kun on noin helvetin tollo syyttäjä"!
Lähetä kommentti