keskiviikko 27. marraskuuta 2013

805. Käräjäoikeus nolon huijauksen kohteena

Puhutaan mitä puhutaan, mutta onhan meillä vielä koko joukko lahjomattomiakin poliiseja...

1. Turun suunnasta kuuluu jälleen kummia, sieltähän niitä outoja juttuja usein putkahtaa päivänvaloon. Nyt tapahtui niin, että oikeutta eli tarkemmin sanottuna Turussa istuvaa Varsinais-Suomen käräjäoikeutta huijattiin varsin ikävällä ja nololla tavalla. Olisiko huijaus ollut vältettävissä, jos syyttäjä ja tuomari - käräjäoikeus toimi yhden tuomarin kokoonopanossa - olisivat olleet valppaampia? Pohtikaamme hieman tätä kysymystä.

2. Turun Sanomissa kerrottiin eilen, että Turun, oikeastaan siis Varsinais-Suomen, käräjäoikeus teki marraskuun alussa erittäin harvinaisen päätöksen, kun se kumosi peltipoliisin antaman eli virallisesti ilmaistuna nopeusvalvontakameran kuvan perusteella määrätyn rikesakon. Käräjäoikeus katsoi, ettei syyttäjä ollut esittänyt riittävää näyttöä kyseisen kameran toimintakunnosta. Käräjäoikeuden päätöksestä ei saa valittaa. Turun Sanomien uutisjuttu löytyy tästä.

3. Kuten TS mainitsee, käräjäoikeuden ratkaisu oli todennäköisesti ainoalaatuinen Suomessa.  Näin kertoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Ihalainen. Hän vetoaa eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoon, jonka mukaan peltipoliisin mittauslaitteet ovat luotettavia.

4. Poliisi antoi ko. tapauksessa rikesakon turkulaiselle ammattikuljettajalle, joka valvontakameran mukaan ajoi lievää ylinopeutta toukokuussa Loimaalla. Autoilija vastusti rikesakkoa, joten syyttäjä vei asian normaalina rikosjuttuna käräjille. Autoilija vetosi oikeudessa autonsa GPS-tietoihin. Niiden mukaan hän ajoi 82 kilometriä tunnissa eikä 91 kilometriä tunnissa, kuten rikesakkovaatimuksessa on mainittu. Poliisi oli määrännyt hänelle 70 euron rikesakon 11 kilometrin ylinopeudesta 80 km/t rajoitusalueella.

5. Rikesakkoasiat käsitellään oikeudessa normaalien rikosprosessuaalisten säännösten mukaisesti, eli todistustaakka syyllisyydestä on myös näissä asioissa syyttäjällä. Vastaajan ei tarvitse myötävaikuttaa asian selvittämiseen eikä hänellä ole totuusvelvollisuutta.

6. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toimi käräjätuomari Pekka Määttä. Hän on kokenut tuomari, joka väitteli kuukausi pari sitten Turun yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi tuomarin (muodollista) prosessinjohtoa koskevalla tutkimuksellaan, jonka nimenä on "Rikosasian joutuisa käsittely, perusoikeus ja tuomarin velvollisuus". Määtän tutkimuksessa pohditaan siis sitä, miten oikeuskäynnin joutuisuutta voitaisiin tehostaa ja mikä on tuomarin panos tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Mainittakoon, että toimin Määtän väitöstutkimuksen toisena esitarkastajana.

7. Miksi käräjäoikeus - käytännössä siis tuomari Pekka Määttä - hylkäsi syyttäjän rangaistusvaatimuksen? En ole nähnyt käräjäoikeuden ratkaisua, mutta Turun Sanomille Määttä perustelee ratkaisuaan näin:

- Normaalisti syyttäjä esittää poliisin selvityksen, että laitteen kunto on asianmukaisesti tarkastettu. Nyt niin ei tapahtunut. Jäi epäily, joten syyte oli hylättävä.

8. Mihin epäily syytetyn syyllisyydestä (tai syyttömyydestä) sitten perustui? Ilmeisesti vain vastaajan väitteeseen siitä, että hänen autossaan oli gps-laite, josta hän oli käyttämänsä ajonopeuden todennut.

9. Syyttäjä puolestaan ilmoitti oikeudessa, ettei kameran luotettavuutta tarvitsisi erikseen perustella, vaan kameran kuva riittää. Näillä varsin laihoilla "eväillä" tapaus jäi oikeuden päätettäväksi ja oikeus siis hylkäsi syytteen, koska asiassa jäi varteenotettava epäily vastaajan syyllisyydestä.

10. Onnellinen vastaaja mainitsi jo eilen Turun Sanomien uutisjutussa, ettei hän ollut itsekään varma, ajoiko hän ylinopeutta vai ei. Hän oli kertomansa mukaan vain lähtenyt kokeilemaan niin sanotusti kepillä jäätä ja yllättyneensä, että oikeus kallistui hänen puolelleen.  

11. Tänään sitten saatiin uutta tietoa tapauksessa. Iltalehdelle antamassaan haastattelussa autoilija oikein ylvästelee "kepposellaan" ja sanoo, että "totta kai olin ajanut ylinopeutta". Katso IL:n uutisjuttua tästä.

12. Todellisuudessa autoiijalla ei ollut ollut autossaan mitään gps-laitetta, vaikka hän oli oikeudessa niin väittänyt. Hän oli siis puijannut oikeutta ja väittänyt, että peltipoliisin kameralaite olisi ollut jollakin tavalla viallinen. Tähän vastaajan virittämään lankaan tuomari oli sitten mennyt ja todennut perusteluissaan, että poliisin kameran kalibrointivirhettä ei ole voitu sulkea täysin pois. Autolija (ylvästellen) "Käsittääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun joku on saanut kumottua peltipoliisilta tulleen rikesakon"!

13. Miten nyt suu pannaan, arvoisa käräjäoikeus? Nolo tapaus, mutta olisiko se voitu jotenkin estää? Käräjäoikeuden rikesakkoasiassa antamasta päätöksestä ei saa valittaa hovioikeuteen, tilannetta koskee siis melko harvinainen valituskielto. Tuomion purkamisen edellytyksiä ei ole tapauksessa myöskään olemassa eikä asiassa voida antaa uutta rikesakkoa.

14. Kuten jo sanottu, vastaajalla ei ole todistustaakkaa eikä totuusvelvollisuutta, koska kysymyksessä on rikosasia (itsekriminointisuoja). Vastaaja ei ollut syyllistynyt perättömällä väitteellään viranomaisen erehdyttämiseen tms. rikolliseen tekoon. 

15. Syyttäjän olisi pitänyt näyttää syyte toteen eikä tyytyä ainoastaan toteamaan, että "peltipoliisi on aina oikeasssa" tai jotakin muuta vastaavaa. Autoilijan väitehän oli syyttäjän tiedossa jo ennen oikeuden istuntoa, joten syyttäjällä oli ollut mahdollisuus ja tilaisuus esittää näyttöä eli asianmukaista asiantuntijaselvitystä ko. laitteista ja niiden toimintakunnosta, jolla autoilijan väite olisi voitu saada kumotuksi. Aivan ensimmäiseksi olisi tietenkin tullut tarkistaa, oliko vastaajan autossa todella jokin gps-laite ja oliko se toimintakunnossa! Tätä syyttäjä ei ollut välittänyt tehdä eikä hankkia asiantuntijaselvitystä, vaan marssi oikeuteen pelkän vastaväitteen varassa. Aika outoa!

16. Olisiko käräjäoikeus eli tuomari voinut prosessinjohtonsa avulla selvityttää asiaa perusteellisemmin? Pääperiaatteena kyllä on, että tuomarin ei pitäisi puuttua asian selvittämiseen, jos selvitys koituisi ilmeisesti syytetyn/vastaajan vahingoksi eli johtaisi siihen, että syyte tai rangaistusvaatimus, joka olisi muuten hylättävä puutteellisen näytön takia, voitaisiin lisäselvityksen perusteella hyväksyä. 

17. Toisaalta tuomarin pitää ottaa huomioon myös käytännön elämän realiteetit eikä perustaa menettelyään tai ratkaisujaan yksinomaan "hienojen" periaatteiden varaan. Vaikka syytetyllä ei ole todistustaakkaa, hänellä on kuitenkin selitystaakka, eli hänen on aiheellista perustella väitteitään. Tässä tapauksessa näin on tapahtunut eli autoilija on esittänyt selityksen vetoamalla siihen, mitä lukemia autossa ollut gps-laite oli näyttänyt ajonopeudeksi.

18. Mitä tuomarin olisi tässä tilanteessa pitänyt tehdä, jos syyttäjällä ei ole ollut esittää mitään selvitystä, vaan tämä on vain väittänyt, että peltipoliisi ei voi erehtyä? Itse en olisi tuomarina jättänyt asiaa tähän eli puutteellisen selvityksen varaan, vaan olisi todennäköisesti pyytänyt syyttäjää harkitsemaan, olisiko hänellä mahdollisuutta hankkia asiantuntevaa lisäselvitystä - kirjallista tai henkilötodistelua - ko. kameralaitteiden toimivuudesta yms. seikoista. Tuomarin samoin kuin syyttäjän on pitänyt tietää, että peltipoliisin kameralaitteet ovat osoittautuneet käytännössä varsin luotettaviksi eikä niiden perusteella annettuja rikesakkoja ole aiemmin valtakunnassa jouduttu kumoamaan laitteiden epäluotettavuuden takia. Jos nyt väitettiin muuta, asia olisi kannattanut ehdottomasti selvittää tarkemmin. Jos autolijan väite menisi sellaisenaan läpi, tulisivat vastaavanlaiset väitteet lisääntymään roimasti. 

19. Tuomarin olisi pitänyt ottaa huomioon, että vaikka hänen mainitulla tavalla menetellessään voitiin kenties väittää "auttavan" syyttäjää asian selvittämisessä - minusta prosessinjohdosta ei ko. tapauksessa olisi ollut kysymys toisen osapuolen auttamisesta tai tuomarin puolueettomuuden vaarantumisesta - kyse oli toisaalta sikäli hyvin harvinaisesta tapauksesta, että käräjäoikeuden päätöksestä ei saa valittaa hovioikeuteen. Asia ja totuuden selvittäminen oli ko. tilanteessa siis yksinomaan käräjäoikeusprosessin varassa. Tuomari olisi siis voinut lykätä asian käsittelyä ja varata syyttäjälle tilaisuuden esittää jutussa lisäselvitystä - oletan, että tuomarin edellä mainitun asiaan puuttumisen jälkeen syyttäjä olisi ymmärtänyt pyytää lykkäystä. Tuomari olisi voinut lisäksi pyytää vastaajaa esittämään tarkempaa selvitystä mainitsemastaan gps-laitteesta ja tarkistuttamaan sen toimintakunnon. Vastaajalla on selvitystaakka väitteestään, jos väite vaikuttaa alan yleisen kokemuksen ja käytännön perusteella epäuskottavalta.

20. Näin menetellen asissa olisi voitu päästä oikeaan lopputulokseen, jolloin myös  tuomioistuinlaitoksen kannalta varsin nololta tapaukselta olisi vältytty. Mutta luultavasti tuomari on pitänyt tapauksessa silmällä yksinomaan prosessin joutuisuutta, mistä hän oli hiljattain väitellyt oikeustieteen tohtoriksi. Loimaan peltipoliisitapaus osoittaa kuitenkin konkreettisella ja kouriintuntuvalla tavalla, että prosessissa tulee nopeuden ja joutuisuuden ohella pitää silmällä myös ja ennen kaikkea oikeudenkäynnin varmuutta eli sitä, että asia tulee selvitetyksi riittävän perusteellisesti ja asianmukaisella tavalla. Selvittämisen perusteellisuus ja asianmukaisuus eivät ole ristiriidassa keskenään. Vain tällä edellytyksellä voidaan turvata, että asiassa päästään oikeaan lopputulokseen.

56 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tragikoomista:

"Rohkea ja taitava tuomari on paremman oikeusturvan takuuhenkilö"

- OTK Pekka Määttä, väitös 26.10.13

Nimetön kirjoitti...

"Aivan ensimmäiseksi olisi tietenkin tullut tarkistaa, oliko vastaajan autossa todella jokin gps-laite ja oliko se toimintakunnossa! Tätä syyttäjä ei ollut välittänyt tehdä eikä hankkia asiantuntijaselvitystä, vaan marssi oikeuteen pelkän vastaväitteen varassa. Aika outoa!"

Mitä väliä sillä on, onko autossa ollut toimiva GPS-laite vai ei? Eihän GPS-laite dokumentoi yleensä yhtään mitään. Sen olemassaolo osoittaa oikeasti ihan yhtä paljon ajajan nopeudesta kuin auton oman nopeusmittarin olemassaolo. Se on siis vain sijainnin ja nopeuden mittari, ei mikään todellisen nopeuden osoituksen väline. Kaiken lisäksi nopeuden osalta se mittaa keskimääräistä nopeutta, ei tarkkaa tilannenopeutta, toisin kuin nopeuskamerat, eli mitattava nopeuden lajikin on erilainen.

Ei syyttäjällä olisi ollut mitään järkeä tarkistuttaa sitä, onko GPS-laitetta ollut - koska GPS-mittarin olemassaolo ei ole todiste nopeudesta mihinkään suuntaan sen enempää kuin tavallisen nopeusmittarinkaan olemassaolo, joka on pakollista lain mukaan. Tämä on aivan ilmeinen asia tekniikan alan ihmisille, mutta ei ilmeisesti lakimiehille.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuo anonyymin mainitsema asia ei ollut tapauksessa ensisijainen kysymys. Sitä paitsi noita gps-laitteita lienee hyvin eriaisia, joten noin yleistävää väitettä ei voitane esittää, minkä anonyymi toi esiin.

Nimetön kirjoitti...

Tarkoitan siis sitä, että vaikka viittaus GPS-mittariin kuulostaa tekniseltä perustelulta, kyse on käytännössä sana vastaan sana -todistelusta, jos GPS-mittari ei ole edes dokumentoinut nopeuksia. Eli vastaavasta todistelusta kuin jos väittää, että ei voinut ajaa ylinopeutta, koska nopeusmittari näytti alempia lukemia.

Tuomari vakuuttui kuitenkin GPS-perustelusta, vaikka se oli yhtä tyhjän kanssa. Tavalliseen nopeusmittariin vetoamisesta (siihen, että mittari näytti alempaa lukemaa) tuomari ei olisi varmaankaan vakuuttunut. Tekniikan maailma on ihmeellistä vakuuttamiskeinona. Ei ihme, että tekniset teekkarijäynätkin vakuuttavat ihmisiä vuodesta toiseen. Tuossa oli kyse vähän vastaavasta, eli perusteltiin GPS:stä puhumalla jotain sellaista, mihin dokumentoimaton GPS ei tosiasiassa olisi antanut evidenssiä riippumatta siitä, oliko GPS-laitetta käytössä oikeasti vai ei.

Nimetön kirjoitti...

Jälkikäteen ei minkään väitetyn seikan todentaminen liene mahdollista- ei gps:n olemassaolon eikä kameran hetkellisen toimintahäiriön. Pitää siis arvioida kumpi on de facto uskottavaa
- sakon saaneen kuljettajan subjektiivinen havainto ajonopeudesta epäluotettavan gps:n persteella vai
- valotolpan mittaustulos (ei tiedossa häiriövirheitä yleisesti). Vastaus lienee jopa teoreetikolle selvä? Ei rikosasiassakaan vaadita 100% näyttöä!

Nimetön kirjoitti...

Syyttäjä on ehkä katsonut, että hänen ei tule näin pienessä asiassa käyttää voimiaan "totuuden" perinpohjaiseen selvittämiseen. Syyttäjä olisi häntä neuvomaan pyrkineelle tuomarille saattanut vastata, että hän ei hanki asiassa lisäselvitystä. Syyttäjän mieluummin kuin tuomarin olisi kuitenkin tullut kysyä vastaajalta GPS-laitteesta. Professorin kantaa voitaneen puolustaa sillä, että jutulla on yleistä merkitystä, vaikka se asianosaisten kannalta on ollut vähäinen rikosjuttu. Tuomarilla aikaisemmin ollut velvollisuus vastata siitä, että jutut selvitetään perustellisesti, on siirtynyt syyttäjälle. Tuomioistuimen kannalla em. "lankaanmeno" ei liene kovin nolo asia. Järjestelman kannalta kyllä.

Nimetön kirjoitti...

Ko. tapauksessa tuomarin olisi luullut pohtivan - vaikka jonkinlainen gps-laite olisi vastaajan autossa ollut - oliko epäily vastaajan syyllisyydestä kuitenkaan järkevä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Se, että ROL:ssa on muutettu ao. pykälässä, joka koskee tuomarin selvitysvelvollisuutta, yhtä sanaa (sanan "perusteellisesti" tilalle on tullut sana "asianmukaisesti"), ei ole käytännössä niin merkittävä, kun mitä anonyymi antaa ymmärtää. Se ei ole poistanut tuomarin aineellista prosessinjohtovastuuta. Eri asia on, missä tapauksessa ja millä tavalla tuomari sitä käyttää.

Lankaanmenoa noloutta tuomioistuimen kannalta eei ko. tapauksessa voida vähätellä á la Paatero!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Latvian pääministeri Valdis Dombrovskis eroaa viime viikolla Riiassa tapahtuneen supermarketin romahduksen vuoksi.

"Ilmoitan eroavani pääministerin tehtävästä ja kannan poliittisen vastuun tragediasta", Dombrovskis sanoi toimittajille paikallisen BNS-uutistoimiston mukaan.

Siinä olisi poliittisen vastuunkannon mallia monelle suomalaiselle poliitikolle ja johtavalle virkamiehelle!

Suomessa sisä- ja poliisiministerinä toiminut Anne Holmlund ei eronnut vaikka hänen hallinnonalallaan, josta ministeri oli vastuussa, tapahtui kaksi järkyttävää joukkosurmaa. Ei eronnut Jokelan tapauksen eikä Kauhajoen tapauksen johdosta! Perin häpeällistä.

Nimetön kirjoitti...

Jyrki Virolainen sanoi ...
"Tämä tapaus osoittaa kuitenkin konkreettisella ja kouriintuntuvalla tavalla, että prosessissa tulee nopeuden ja joutuisuuden ohella pitää silmällä myös ja ennen kaikkea oikeudenkäynnin varmuutta eli sitä, että asia tulee selvitetyksi riittävän perusteellisesti. Vain tällä edellytykselä voidaan turvata, että asiassa päästään oikeaan lopputulokseen."

Hienoa! Blogistikin on siis aiemmasta muodollisen totuuden korostamisestaan lipsunut sille linjalle, että pyrkimys aineellisen totuuden selvittämiseen sittenkin voisi olla - ainakin rikosprosessissa - ensisijainen tavoite ja johtaa "oikeaan lopputulokseen".

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Heh, heh! En minä ole muuttanut mitenkään suhtautumistani siihen, että oikeudenkäynnissä tulee pyrkiä - mahdollisuksien mukaan - selvittämään asian oikea laita ja pääsemään oikeaan lopputulokseen! Kyse on muodolllisesta totuudesta eli siitä totuudesta, joka jutussa esitettävän aineiston perusteella on mahdollista selvittää. Sataprosenttisella varmuudella asioita ei voida koskaan selvittää.

Markku Arponen kirjoitti...

Minusta näyttää siltä, että tuomari Määtältä on unohtunut kokemussääntö: peltipoliisin mittaustulos on luotettava. Kokemussäännöillä on mielestäni hyvinkin suuri merkitys silloin, kun väitetään jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Nimetön kirjoitti...

Tapauksessa tuomari on luultavasti päättänyt näpäyttää syyttäjää, mutta näpäytys tai potku onkin nyt kohdistunut lopulta tuomarin ja käräjäoikeuden omaan nilkkaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Arposen Markulta osuva kiteytys!Tuosta juuri on kysymys.

Kääntääkö mainittu kokemussääntö todistustaakan vastaajalle? Sikäli kyllä, että epätavallisen väitteen esittävän vastaajan tulisi esitää jonkinlaista selvitystä väitteensä tueksi ennen kuin todistusvelvollisuus siirtyy takaisin syyttäjälle.

Asia voidaan ilmaista niin, että vastaajalla on selvitystaakka väitteestään, tässä tapauksessa siis siitä, että hänen autonsa gps-laite mittaa auton ajonopeutta luotettavalla tavalla.

Tuomari olisi voinut tokaista istunnossa, että no, niin, lähdetäänpäs nyt koko porukka ulos katsomaan sitä vastaajan "ihmevekotinta"; "vastaajahan tuli tänne käräjäpaikalle juuri ko. autolla, eikö niin"?

Tuostahan se tilanne olisi lähtenyt mukavasti purkautumaan!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sain juuri äsken vinkin ja tiedon siitä, että hovioikeuden ex-presidentti Markku Arponen on täyttänyt kolme päivää sitten eli 25.11. pyöreitä vuosia eli 70 vuotta. Myöhästyneet onnittelut!

Arposen haastattelu oli 24.11. Savon Sanomissa. Siinä hän katsoo mm., että Suomeen tarvitaan OM:stä riippumaton tuomioistuinhallitus eli tuomioistuinlaitoksen keskushallintoyksikkö. Tätä varsin tarpeellista uudistusta esitettiin laajasti perustellen mm. Markku Arposen johtamassa Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä vuonna 2003 (KM 2003:3).

antti kortelainen kirjoitti...

Voiko peltipoliisin luotettavuus olla kokemussääntö? Deterministinen kokemussääntö se ei ole, probabilistinen kokemussääntö se voisi tietysti olla ja sitä kautta yleistyskin. Toisaalta edellämainitut arvioinnit pohjautuisivat oikeuskäytäntöön. Oikeuskäytännössä laitetta on pidetty luotettavana, mutta siitä ei seuraa vielä kokemussääntö. Viranomaisen käyttämä laite ei myöskään nauttine julkista luotettavuutta, se olisi vähän hassu ajatus. Jos poliisipartion tutkasta tehdään kalibrointiväite, niin syyttäjän lienee se kumottava. Jos taas syyttäjä ei näin yksinkertaista tointa tee, niin vähän pitkälle mennään jos puheenjohtaja alkaa orkestroimaan todistelua.

Nimetön kirjoitti...

Tämä on uusi muunnelma vanhasta tutusta "tutkakin voi erehtyä" -väitteestä. Vuosikymmenten varrella noita väitteitä lienee ratkottu sadoissa jutuissa, eikä menestys tiettävästi ole ollut hyvä. Muistaakseni syyttäjät ovat toisinaan selvittäneet näissä tapauksissa poliisin tutkalaitteiden kalibrointi- ja huoltojärjestelmään. Tiedossani ei ole, että väitteet olisivat koskaan menestyneet. Tohtorismies siihen näköjään tarvittiin :-)

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Jos poliisipartion tutkasta tehdään kalibrointiväite, niin syyttäjän lienee se kumottava. Jos taas syyttäjä ei näin yksinkertaista tointa tee, niin vähän pitkälle mennään jos puheenjohtaja alkaa orkestroimaan todistelua".

Jos poliisin tutkasta tehdään kalibrointiväite, niin vastaajan on syytä toki perustella väitettään jollakin järkevällä tavalla, pelkkiä väitteitä on helppo heitellä.

Puheenjohtajan kyselyoikeuden käytössä ei ole kyse mistään "orkestroinnista", vaan normaalista keskustelusta tai puhetilanteesta, jota oikeudessa käydään normaalisti jatkuvasti.

Nimetön kirjoitti...

Median pysyvä asiantuntija prof. Matti Tolvanen ottaa kantaa nyt myös peltipoliisin luotettavuuteen

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64436-professori-peltipoliisiriidat-voivat-lisaantya-erittain-mielenkiintoinen-tapaus

Tuolla Tolvansen käyttämällä tavalla tapauksia on kovin helppo kommentoida, mutta se näyttää riittävän medialle. "Erittäin mielenkiintonen tapaus", "tapaukset voivat lisääntyä", "tämä on varsin harvinaista" , "en tiedä vastaavanlaisia tapauksia" jne., jne.

Ei mitään "tiedemiehelle" tyypillistä oikeustieteellistä pohdintaa!

Nimetön kirjoitti...

Tuomarin ei auta tai kannata ryhtyä ko. tilanteessa Antti Kortelaisen tavoin liemmälti pohdiskelemaan termin "kokemussääntö" käsitelainopillista merkitystä. Perusteluissa riittää toteamus "kokemuksesta ja oikeuskäytännöstä hyvin tiedämme" jne.

Nimetön kirjoitti...

"Rohkea ja taitava tuomari on paremman oikeusturvan takuuhenkilö", sanoo OTT Pekka Määttä, tuomari kai itsekin!

"Tuomarin tulee olla keskustelija ja neuvottelija. Hänen on rohkeasti, yhdessä asianosaistem kanssa pyrittävä löytämään kunkin asian laadun vaatima menettelytapa. Vanhat rutiinit voivat silloin olla riski joustavalle ja joutuisalle rikosasian käsittelylle".

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Sivut/rohkea-ja-taitava-tuomari-on-paremman-oikeusturvan-takuuhenkilo.aspx

Näin pontevia ja kerraassaan yleviä ajatuksia esittelee Pekka Määttä väitöskirjassaan.

NInpä niin. Se on helpommin sanottu kuin tehty!

Markku Arponen kirjoitti...

Jyrki, kiitos onnitteluista. Savon Sanomien haastattelu oli teemahaastattelu (tehty 18.11. ja julkaistu 24.11.), jonka toimittaja otsikoi "Tuomioistuinhallitus tarpeen". Siinä yhden A4:n verran perustelin tuota tarpeellisuutta.

Pari lainausta haastattelusta:
"Väitetään, että Venäjän tuomioistuimet ovat presidentti Putinin ohjauksessa. Sitä en tiedä. Sen sijaan toivoisin, että ne, jotka näin väittävät, huomaisivat, että Suomessa tuomioistuinlaitos on poliittisessa ohjauksessa, ainakin rakenteellisesti, hän huomauttaa." Ja myöhemmin: "Niiden, jotka ovat huolissaan Venäjän tuomioistuinlaitoksen tilasta, kannattaisi olla erityisen huolissaan Suomen tuomioistuimista, hän kärjistää."

Suurta sattumaa on se, että tämän päivän Savon Sanomissa on KKO:n presidentti Pauliine Koskelon haastattelu, mikä on tehty eilen Kuopiossa I-SHO:n tuomaripäivänä (eläkeläisenä en ollut paikalla). Koskelon haastattelu on otsikoitu "Laiva seilaa ilman kapteenia". "KKO:n presidentin mukaan poliitikkojen heikkous uhkaa koko oikeusjärjestelmää."Tällä hetkellä oikeuslaitoksen kehittäminen on jämähtänyt siihen, että väkisin täytyy säilyttää yksi käräjäoikeus, missä tuomioistuinkielenä on ruotsi."

Haastattelut täydentävät hyvin toisiaan PK:n ja minun siitä tietämättä. Huoli on siis yhteinen.

Nimetön kirjoitti...

Eihän GPS-laite dokumentoi yleensä yhtään mitään. Sen olemassaolo osoittaa oikeasti ihan yhtä paljon ajajan nopeudesta kuin auton oman nopeusmittarin olemassaolo. Se on siis vain sijainnin ja nopeuden mittari, ei mikään todellisen nopeuden osoituksen väline.

Jaa. Tuo tulkinta on oiva väline tulevan autoverotuksen vastustajille. GPS- vastaanotin ei anna dokumentoitua tietoa verotuksen pohjaksi...

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hyvä havainto Markulta tuo, että meillä Suomessahan ne tuomioistuimet ovat rakenteellisesti ja hallinnollisesti ja siten välillisesti myös lainkäytön suhteen valtiovallan ohjauksessa! Mutta vain harvat näkevät tässä mitään ongelmaa. Heikot oikeusministerit eivät uskalla puuttua ko. epökohtaan.

Mutta eihän ne puutu, koska KKO:n ja KHO:n presidentkin ovat asiasta eri mieltä! KHO on tässäkin suhtessa "hallinnon jatke", se ei halua eroon hallinnosta myöskään rakenteellisesti, ei sitten millään!

kommentti kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti:

"Jaa. Tuo tulkinta on oiva väline tulevan autoverotuksen vastustajille. GPS- vastaanotin ei anna dokumentoitua tietoa verotuksen pohjaksi..."

Tulkinta ei ole väline siihen, koska kommentti liittyi vain siihen, miten tilanne nykyään usein on, ei siihen, mitä laitteet voisivat olla - eikä siihenkään, mihin moni laite nykyäänkin pystyisi. Monet GPS-laitteet ensinnäkin KYKENISIVÄT dokumentoimaan monenlaista (mutta harva haluaa tallennuttaa ajoreittinsä tai nopeutensa), ja toisekseen, tuo järjestelmä aiottaisiin toteuttaa kai jonkinlaisen pilvipalvelun kautta, johon valikoidut tiedot rekisteröidään ja dokumentoidaan. Moni GPS-laite kykenee dokumentoimaan reitin.

Veikkaan muuten, että tuolla(kin) kuskilla on oikeastikin kuitenkin ollut GPS autossaan, joskaan ei ajokäytössä. GPS on niin nykyaikaisten digikameroiden kuin kännyköidenkin vakio-ominaisuus. Itsellänikin on GPS kännykässä, vaikken ajaessa olekaan koskaan sitä ominaisuutta käyttänyt.

Jyrki Virolainen kirjoitti:

"Tuomari olisi voinut tokaista istunnossa, että no, niin, lähdetäänpäs nyt koko porukka ulos katsomaan sitä vastaajan "ihmevekotinta"; "vastaajahan tuli tänne käräjäpaikalle juuri ko. autolla, eikö niin"?"

GPS ei yli 90 prosentissa autoista ole kiinteä varuste, vaan moni ajelee esim. juuri kännykän navigaattoria käyttäen. Omassa autossani on TomTomin navigaattori, mutta otan sen aina pois kojelaudalta autosta poistuessani, koska en halua sen lähtevän varkaan matkaan. Ymmärtääkseni tämä on aika yleinen käytäntö muillakin, sillä pysäköidyissä autoissa näkee aika harvoin GPS:ää kojelaudalla, vaikka ajaessa monessa autossa siinä sellainen on.

Nimetön kirjoitti...

Peltipoliisin kennot on asennettu tiehen (vain menosuunnan ajokaistalle) hieman ennen kameraa. Jos haluaa välttää p-poliisia, niin kannattaa siirtyä vastaantulevalle ajokaistalle noin 100 m ennen tolppaa. Kennojen mittaustulos on säännönmukaisesti oikea.

Nimetön kirjoitti...

Talouselämän www-sivuilla oli tämän uutisen yhteydessä kommentti kalibrointiaineiston julkisuudesta.

http://www.talouselama.fi/uutiset/kalibrointipoytakirjaa+ei+luovuteta++yksittaiselle+kansalaisille+ts+poliisi+kehottaa+luottamaan+peltipoliiseihin/a2217993

Nimetön kirjoitti...

"GPS ei yli 90 prosentissa autoista ole kiinteä varuste, vaan moni ajelee esim. juuri kännykän navigaattoria käyttäen. Omassa autossani on TomTomin navigaattori, mutta otan sen aina pois kojelaudalta autosta poistuessani, koska en halua sen lähtevän varkaan matkaan. Ymmärtääkseni tämä on aika yleinen käytäntö muillakin"

No, jos GPS oli ko. tapauksessa vastaajan salkussa, niin kyllä sen olisi sitten voinut helposti katsoa ja katsastaa jo istuntosalissa, ja ottaa myös mukaan, kun mentiin katsomaan sitä autoa.

Nimetön kirjoitti...

Poliisin mukaan automaattinen nopeusvalvonta on kunnossa

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/565751/Poliisi+Automaattinen+nopeusvalvonta+kunnossa

Nimetön kirjoitti...

Paatero on menettänyt luotettavuutensa ja kohta koko poliisi. Mihin helvetissä tällä enää voi uskoa jollei peltipoliisiinkaan!

Nimetön kirjoitti...

Taisi tulla blogistille kommentissaan väärä tieto, että KKO ei kannattaisi Arposenkin haastattelussa 24.11.2013 esille tullutta tuomioistuinhallitusta. Onhan Koskelon tätä koskeva, ja Arposen kommentissaan mainitsema puhe julkaistu KKO:n kotisivuilla jo pari päivää sitten.

Nimetön kirjoitti...

Hyvä vaan että ei saanut tuomiota. On parempi että vastaajankin puheeseen joskus uskotaan, eikä aina ajatella että oikeuteen joutunut on syyllinen koska peltipoliisi tai virkamies jne. on oikeassa.
Jos syyttäjä on niin ylimielinen, ettei vaivaudu väitettä peltipoliisiin luotettavuudesta kumota, oma on häpeänsä. Tuomari toimi oikein ja hänellä on ollut selkärankaa käsitellä tapaus tapauksena eikä lähteä spekuloimaan miten se vaikuttaa tulevaan käytäntöön salissa kun peltipoliisi vs. kuljettaja (ihminen) kohtaavat jälleen.
Mitä tulee tähän vastaaja pelleen joka oikein rehvastelee sillä että valehteli oikeudessa – hän tulee palkkansa ansaitsemaan ja typeryytensä jo onkin ilmi julkisesti tuonut. Valehtelijasta ei tule arkipäivänsankaria tekemälläkään. Lieneekö huono omatunto herraa painaa kun noin pitää julkisesti tunnustaa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No eipä tullut blogistilta anonyymin väittämää väärää tietoa! Puhuin nimittäin KHO:sta, en KKO: sta kuten anonyymi väittää. Anonyymin kannattaisi olla tarkempi siis!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Laamanni Juhani Hirvonen (66) kuoli tiistaina. Laaja Patrian oikeudenkäynti Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa menetti puheenjohtajansa.

http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/248466-patrian-oikeudenkaynti-menetti-puheenjohtajansa

Hirvonen tunnetaan 1990-luvulla toteutuneiden alioikeusuudistuksen ja oikeudenkäyntiuudistuksen johtohahmona. Hän toimi pitkään OM:n lainsäädäntöneuvoksena ja valmisteli monia prosessilakeja. Hirvonen auskultoi aikanaan Janakkalan tuomiokunnassa Riihimäellä. Pätevä tuomari.

Nimetön kirjoitti...

Blogisti sanoo:
Itse en olisi tuomarina jättänyt asiaa tähän eli puutteellisen selvityksen varaan, vaan olisin todennäköisesti pyytänyt syyttäjää harkitsemaan, olisiko hänellä mahdollisuutta hankkia asiantuntevaa lisäselvitystä - kirjallista tai henkilötodistelua - ko. kameralaitteiden toimivuudesta yms. seikoista.

Tämä kanta huomioon ottaen tuntuu kummalliselta blogistin taannoinen arvostelu siitä, että oikeuden jäsenet Auerin murhajutussa kyselivät Auerilta asioita "innokkaasti". Mielestäni näitä kahta kirjoitusta vertaamalla voi selvästi huomata että blogisti on ottanut erittäin asenteellisen kannan Auerin jutussa, joka sentään on murhajuttu, ja jossa tuomoistuin voi määrätä uuden todistajan kuultavaksi. Sakkojutussahan sitä ei voi tehdä, eikä myöskään mielestäni neuvoa syyttäjää.

Niin tärkeää on sakkojen varmistaminen, että se tärkeydessä voittaa jopa murhajutun oikeudenmukaiseen ratkaisuun pyrkimisen!

Puolueeton tarkkailija kirjoitti...

Virolainen toistaa muiden viranomaisten kannan, että peltipoliisi onyleensä luotettava. Ja näinhän oikeusskin on asiaa aina tulkinnut.

Lieneekö asiaa rehellisesti milloinkaan tutkittu? Vai onko kyse joidenkin laboratoriokokeiden tulosten aikaansaamasta mututuntumasta, joihin poliisi mielihyvin tukeutuui.

Siis onko olemassa puolueetonta, rehellistä tutkimusta, jossa on pohdittu mahdollisia virhelähteitä ja niiden aiheuttamia mahdollisia virheellisiä nopeusilmoituksia?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Tämä kanta huomioon ottaen tuntuu kummalliselta blogistin taannoinen arvostelu siitä, että oikeuden jäsenet Auerin murhajutussa kyselivät Auerilta asioita "innokkaasti".

Mm. tähän tapaanlasketteli eräs anonyymi edellä ja samalla muuta yhtä typerää.

On toki eroa "kyseleyllä" ja "inkvisitiomaisella tiukkaamisella", mihin Auerin jutun tuomarit lehtitiedon mukaan syyllistyivät.

Auerin jutussa syytetyn vastapuolena on kaksi kokenutta ja pätevää syyttäjää, jolloin tuomarin ei tietenkään sovi ryhtyä miksikään inkvisitoriksi ja hankkimaan tietoja syytetyn vahingoksi. Murhajutussa on lisäksi valitustie avoinna aina KKO.een asti. Peltipoliisijutussa taas käräjäoikeuden päätöksestä ei saa valittaa edes hovioikeuteen, ei edes jatkokäsittelylupaa pyytämällä.

Auerin jutussa tuomareiden tarkoituksena näytti olleen "nyhtää" totuus irti syytetystä. Peltipoliisijutussa en "yllyttänyt" tuomaria tenttamaan lainkaan syytettyä, vaan päin vastoin syyttäjää! Tätätkän hyvin ratkaisevaa eroa tapausten välillä anonyymi ei lainkaan huomannut! Onpas todella sokea tyyppi! Jos kyseessä on tuomari, niin se olisi todella kauhea asia.

Pelitipoliisijutussa tilanne oli siis kokonaan toisenlainen kuin Auerin jutussa.. En suinkaan sanonut tai toivonut, että tuomarin olisi pitänyt ryhtyä tutkintotumariksi tai inkvisitoriksi, vaaan totesin vain, että tuomari olisi voinut kysäistä syyttäjältä, mitä mieltä hän on vastaajan väitteestä ja olisiko ko. kameralaittteen kunnosta ja toimintavasta saatavissa kenties asiantuntijaselvitystä. Tämä olisi ollut totaalisesti erilaista "kuulustelua" mitä Porin tuomarit harjoittivat kolmistaan Auerin jutussa.

alo kirjoitti...

Minun mielestäni tämä juttu meni ihan hyvin. Syyttäjähän oli patalaiska ja ylimielinen ajatellessaan että rikosjuttu menee läpi pelkillä väitteillä. Ja voihan olla, että tuomari tunsi ja tiesi kyseisen syyttäjän tavat ja ajatteli että turhaan hän syyttäjää menee neuvomaan kun kerran on olevinaan niin hyvä ja pätevä syyttäjä!

Jos vastaisuudessa tuodaan asianmukainen näyttö istuntoon, on tämä tuomio täyttänyt tarkoituksensa ja vahinko, se että yksi syyllinen (oman tunnustuksensa mukaan) välttyi rikesakolta, on mitätön "vahinko" yhteiskunnalle. Etenkin jos tämä pelastaa jokin tärkeämmän tapauksen sillä että syyttäjä suhtautuu asiaan sen edellyttämällä vakavuudella.

Nimetön kirjoitti...

Minulla ei ole käytettävissäni sellaista kokemussääntöä, että peltipoliisin mittaustulos olisi aina luotettava. Mistäpä käräjätuomarikaan olisi moisen säännön saanut, jos syyttäjäkään ei sitä vaivaudu kertomaan? Käyttäisinkin mieluummin kokemussäännön sijasta termiä MUTU -sääntö. Ja sellaiseen tuskin ainakaan syyksilukevaa tuomiota voi perustaa.

Nimetön kirjoitti...

Kertomuksen luetettavuuden arviointi voi vaatia tiukkojenkin kysymysten esittämistä. Jos jotkut, niin asian ratkaisevat tuomarit saavat olla ja heidän pitää olla aktiivisia rikosprosessissa,jos tarvetta siihen on.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin, vastaajan kannalta peltipoliisijuttu meni toki hyvin, kun syyte hylättiin Sen sijaan käräjäoikeuden ja koko tuomioistuinlaitoksen kannalta juttu päättyi aika nolosti, jos oikeutta pystyy huijaamaan noin helposti!

MUTU-miehelle sanoisin, että sinä et olekaan ilmeisesti tuomari. Kyllä käräjätuomarilta voidaan edellyttää hieman parempaa kokemussääntöjen ja yleensä normien tuntemusta kuin maallikoilta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Kertomuksen luetettavuuden arviointi voi vaatia tiukkojenkin kysymysten esittämistä. Jos jotkut, niin asian ratkaisevat tuomarit saavat olla ja heidän pitää olla aktiivisia rikosprosessissa,jos tarvetta siihen on".

Anonymi tarkoittanee Ulvila-juttua, josa tuomarit ryhtyivät oikeudenkäynin viimeisenä päivänä oikein porukkalla ja perusteellisesti tenttaamaan syytetyn kertomusten luotettavauutta.

Anonyymlle tiedoksi, että syytetyn kertomusten luotettavuuden tenttaaminen ja yleensä syytetyn tai todistajien risti- tai vastakuulustelu ei kuulu tuomareille, vaan nimenomaan syyttäjälle ja todistajan nimenneen asianosaisen vastapuolelle, ei tuomarille!

On selvä virhe, jos tuomari ottaa todistajia tai syytettyä kuultaessa huolehtiakseen syyttäjälle kuuluvista tehjtävistä.

Nimetön kirjoitti...

"Suomessa sisä- ja poliisiministerinä toiminut Anne Holmlund ei eronnut vaikka hänen hallinnonalallaan, josta ministeri oli vastuussa, tapahtui kaksi järkyttävää joukkosurmaa. Ei eronnut Jokelan tapauksen eikä Kauhajoen tapauksen johdosta! Perin häpeällistä."

Erinomainen huomio jota ihmettelin aikanaan kovasti itsekin. Tuntuu että poliittinen vastuu on suomessa tabu ja poliitikot ovat vanhastaan koskemattomia.

Nimetön kirjoitti...

Minusta blogistin kanta, jonka mukaan puheenjohtajan olisi pitänyt kysyä syyttäjältä mahdollista selvitystä kameran luotettavuudesta, toisin sanoen vihjata syyttäjälle, että näyttösi ei ehkä riitä, hommaa nyt hyvä mies lisää, on outo. Miksi syyttäjää joka sentään on juristi ja jonka pitäisi tietää mitä tekee, olisi puheenjohtajan lähdettävä neuvomaan? Sehän vaarantaa jo tuomioistuimen puolueettomuudenkin.

Nimetön kirjoitti...

Miten syyttäjän ammattitaito tulee esiin, jos joka kerta kun sählää, niin tuomari isällisesti opastaa oikeaan suuntaan. Luulisi, että syyttäjän virastossa ollaan kiitollisia siitä, että kokenut tuomari paljasti ammattitaidottoman syyttäjän. Tälle soisi riittävän pelkästään rikesakkojuttuja, kunnes saadaan tae kyvystä hoitaa itsenäisesti vaikeampia juttuja.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kyllä ko. tapauksessa oli vikaa myös tuomarissa. Hän on sentään oikeuden toteutumisen viimekätinen takuumies!

Tuomari ei voi isotella ja tehdä päätöksiä sillä mielellä, että "perkele, nyt saatana julistan päätöksen ja hylkään syytteen, kun syyttäjän on noin helvetin tollo"!

Nimetön kirjoitti...

Markku Arponen sanoi...
Minusta näyttää siltä, että tuomari Määtältä on unohtunut kokemussääntö: peltipoliisin mittaustulos on luotettava. Kokemussäännöillä on mielestäni hyvinkin suuri merkitys silloin, kun väitetään jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Tämä on hyvä kommentti. Jokaisella asialla on aina laajempi ulottuvuutensa, ja kyllä tuomarin olisi pitänyt esittää itselleen kysymys: "eiko siis poliisin mittalaite mittaakaan oikein?". Tilanne on verrattavissa siihen, että kaupan vaaka näyttää kilon sijasta kilon ja kolmesataa grammaa.

Lisäksi mittalaitteilla on varmuusmarginaali. Oliko tuomari kuullut tällaisesta. Todella huono päivä tuomarilla!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kyllä tuomareita, aina ylintä oikeutta myöten, voi ja pitääkin arvostella, jos aihetta on.

Näin reipasta debattia tuomareiden sanomisista ja tekemisistä käydään Ruotsissa

http://www.dagensjuridik.se/2013/11/goran-lambertz-om-domarkollegornas-skarpa-kritik-mot-honom-de-har-inte-forstatt-vad-jag-sage

Nimetön kirjoitti...

Jokaisella asialla on aina laajempi ulottuvuutensa, ja kyllä tuomarin olisi pitänyt esittää itselleen kysymys: "eiko siis poliisin mittalaite mittaakaan oikein?". Tilanne on verrattavissa siihen, että kaupan vaaka näyttää kilon sijasta kilon ja kolmesataa grammaa.

Mittalaitteille on aika tyypillistä, että kyllä niillä jonkinlainen mittaustulos saadaan aikaiseksi, mutta se ei vielä takaa että tulos on oikea. Oikeaa tulosta ei varmisteta edes oikeusasiamiehan lausunnolla vaan kalibroimalla ja testaamalla mittalaite asianmukaisesti.

Sakkokamera on varsin monimutkainen, insinöörien toteuttama laite, jota käytetään kenttäoloissa. On varteenotettava mahdollisuus että niihin tulee toisinaan vikoja vaikka kalibrointikin olisi voimassa. Mittaustoleranssi huomioi mittausmenetelmän epätarkkuuden, ei laitteen vikaantumista.

Olenkin sitä mieltä, että jos laitteen luotettavuus on kyseenalaistettu, on syyttäjän tehtävä osoittaa, että laite on ollut kalibroitu ja testattu toimivaksi. Nyt syyttäjä ei tehnyt näin ja oikeus päätyi minusta aivan oikeaan lopputulokseen.

Syytetyllä on oikeus puolueettomaan ja riippumattomaan oikeuskäsittelyyn. Minusta tuomarilla ei silloin saisi olla mitään ennakko-oletusta syyttäjän esittämän näytön luotettavuudesta, vaan syyttäjän vastuulla on osoittaa, että kamera on ollut asianmukaisessa kunnossa.

Vaikka rikesakkoasia voi vaikuttaa niin vähäpätöiseltä, että pienet "roiskeet rapatessa" saattavat tuntua hyväksyttäviltä, rikesakkojen perusteella kuljettaja voidaan määrätä ajokieltoon. Se ei olekaan enää ihan vähäpätöinen seuraamus, joten asian kunnollinen käsittely on ihan perusteltua.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin kuin jo olen muutaman keran sanonut, asian "kunnollinen" eli asianmukainen käsittely olisi edellyttänyt, että tuomari olisi käyttänyt prosessinjohtovaltuuksiaan ja tiedustellut ensin vastaajalta, millainen hänen autossaan ollut gps-laita oli tai on, minkä tyyppnen tai merkinen ko. laite on, onko häellä esittää dokumentti ko. mittaustuloksesta sekä oliko laite edelleen hänen autossaan ja voisiko oikeus käydä katsastamassa ko. laitteen.

Tällöin olisi jo saatu lisäselvitystä vastaajalta.

Tuomarin olisi pitänyt huomauttaa vastaajaa myös siitä kokemussäännöstä, että ko. nopeuden mittauslaitteet ovat osoittautuneet käytännössä kiistatta luotettaviksi, joten nyt oli kyse hyvin poikkeuksellisesta väitteestä, jota vastaajan tulisi kyetä osaltaan selvittämään. Ts. pelkkä väite mainitusta mittaustuloksesta ei välttämättä riitä syytteen hylkäämiseen.

Tämän jälkeen tuomarin olisi tullut tiedustella syyttäjältä, oliko tällä esittää, joko heti tai asian käsittelyn siirtämisen jälkeen, tarkempaa selvitystä ko. laitteen toimintakunnosta ja kalibroinnista yms. teknisistä seikoista. Selvitytä olisi voitu hankkia myös siitä, oliko ko. mittauslaitteen eli peltipoliisin paljastamisa rikkeitä ko. ajankohtana kenties myös joidenkin muiden autolijoiden toimesta riitautettu.

Tuomarin aktiivisen prosessinjohdon tuloksena asiaan olisi saatu puolin ja toisin tarpeellista lisäselvitystä eikä ratkaisua olisi jouduttu perustamaan arvailujen varaan, kuten nyt tapahtui.

Asiantunteva ja taidolla suoritettu prosessinjohto ei olisi tietenkään vaarantanut millään tavalla oikeuskäsittelyn tai tuomarin puolueettomuutta, se on selvä asia. Tuomarilla ei olisi syntynyt minkäänlaista ennakko-odotusta tai -asennetta jutun lopputuloksen suhtee, kun tuomari olisi pyrkinyt selvittämään puolin ja toisin asiaa..

Ennen kaikkea: tuomarin prosessinjohdon avulla olisi vältytty se varsin nolo lopputulos, johon nyt päädyttiin ja kohteeksi "huijattu" käräjäoikeus ja tavallaan koko tuomioistuinlaitos joutui, kun tuomari asetti menettelyn joutuisuuden ja ilmeisesti väärin ymmärretyn oppirakennelman tuomarin puolueettomuudesta kaiken muun edelle.

Nimetön kirjoitti...

Passiivinen ja "tumput suorina" istuva tuomari on heikko tuomari, joka haluaa usein vain laiskuuttaan vedota tai verhoutua puolueettomuuden taakse. Hän voi olla yhtä puolueellinen tai käytännössä paljon puolueellisempi kuin aktiivinen tuomari. Ko. tapauksessa tuomarin voidaan sanoa olleen puolueellinen vastaajan hyväksi. Vastaajan, jonka asettamaan ansaan tuomari retkahti.

Nimetön kirjoitti...

Nain aluksi haluan pitka-aikaisena lukijana vilpittimasti kiittaa blogin isantaa omasta mielestani ehdottomasti parhaasta suomenkielisesta blogista. Taalla saavat kaikki tasapuolisesti kuulla kunniansa asiapohjalta!

Puheena olevasta sattumuksesta haluaisin nain ummikkona lausua sanasen tapauksen istuneen tuomarin puolesta. Itse olen kahvipoydassa kuullut karajat istuneen lakimiehen selostuksen vastaavanlaisesta tapauksesta toisaalla Suomessa.

Kyseisessa tapauksessa syytetty kiisti kameran mittaaman nopeuden, jolloin syyttaja marssitti asiantuntevan poliisimiehen selostamaan kameralaitteiston toimintaa osapuolille, eika kellekaan jaanyt pienintakaan epaselvyytta kameran luotettavuudesta, ja sakot maksettiin mukisematta.

Jos syyttaja ei ylimielisyyttaan tai laiskuuttaan hoida toitaan kunnialla niin miten ihmeessa se voidaan lukea tuomarin syyksi?

Ei kai silla liene merkitysta muille kuin jalkiviisaille jeesustelijoille etta oliko sita GPS-mittausdataa oikeasti olemassa vai ei. Aivan yhtalailla olisi voitu vedota auton omaan nopeusmittariin, kylla kai miehen sanallekin pitaa sentaan joku paino antaa?

Toisaalla Suomessa syyttaja on sentaan todistettavasti osannut ihan oma-aloitteisesti esittaa lisaa todistelua, kun kameran luotettavuus on kyseenalaistettu ilman sen kummempaa teknista nayttoa.

Kai se on syyttajan eika tuomarin tehtava riitauttaa ja kyseenalaistaa syytetyn tuekseen esittama naytto, vai lieko syyttajalla mennyt pupu poksyyn alunperin sotilaskayttoon kehitetyn GPS-teknologian tarkkuuden pelossa? Jos syyttaja ei edes riitauta ja vaadi tarkemmin tutkittavaksi mainittua teknista dataa eiko syytetyn vaite ole riidattomana prosessitotuutena hyvaksyttava sellaisenaan pelkan suullisen kertomuksen pohjalta?

Nimetön kirjoitti...

Vanha viisas sananlaskukin sen tiesi: hosuen tulee vain kusipäisiä lapsia. Olisiko tuomariin iskenyt vauhtisokeus vai mikä? Väittelyluvan myöntäminenkään ei tainnut mennä läpi ensimmäisellä yrittämällä...

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ummikko-anonyymi ei näytä oikein "sisäistävän" eli suomeksi sanottuna ymmärtävän, että tuomarin kyselyoikeus/prosessinjohto ei ole ristiriidassa syyttäjän näyttö- tai toimintavelvollisuuden kanssa.

Kysymyksillä ja informaatiolla tuomari yrittää vain selventää ja selvittää asiaa eli saada syyttäjän ja toisaalta vastaajan toimimaan eli esittämään lisäselvitystä, ei suinkaan "auttaa" syyttäjää. Jos tuomari puuttuu asiaa kysylemällä myös vastaajalta lisätietoja, kyse ei ole puolueeellisesta asiaan puuttumisesta.

Monien muiden tavoin Ummikko- anonyymikin inttää ja vetoaa vain joihinkin opinkappaleisiin, mutta käytännön prosessissa ei tuollaisella asenteella kovin pitkälle pärjää. Sääntöjä ja periaatteita pitää nimittäin osata soveltaa tilanteen mukaan, eikä vain tyytyä "jäpitämään" esimerkisi, että "syyttäjällä on todistustaakka", "syyttäjän pitää tehdä sitä ja tätä", "joutuisuus on eräs prosessin päätavoitteista" tms.

Näin itsenäisyyspäivän ja Edwin Laineen Tuntemattoman sotilaan taas lähestyessä on syytä palauttaa mieleen, miten tyhmänrohkeasti kapteeni Kaarna toimi filimin alkupuolella.

"Mitäs täällä on, mitäs minä näen! Ehei, ei poijat, ei sotaa näin käydä! Mennäänpäs poijat tuon pikku suon yli niin että heilahtaa! Hakkaa päälle Pohjan poika, ettei meit äryssä voita".

Kapteeni Kaarna siinä "tapatti suotta ittensä", niin kuin hänen lähettinsä saattoi todeta.

Joutuisuus ja kiire ei ole sodassa eikä myöskään oikeusprosessissa ainoa päämäärä ja tärkein tavoite. Tärkein tavoite on hengissä säilyminen ja "pahan" eli vihollisen voittaminen. Tässä suhteessa olisikin viisasta noudattaa, ei kapteeni Kaarnan, vaan vänrikki Vilho Koskelan tuumintaan ja pohdintaan perustuvaa mallia. "Jos minä nyt ensin vähän kerron, mitä tehdään. Minä kun olen ennenkin ollut sodassa".

Tähän tapaan olisi myös "Loimaan tuomarin" tullut toimia peltipoliisikäräjillä. Tuon alkulauseen á la Koskelan Ville jälkeen tuomari olisi selostanut tilannetta ja tehnyt vastaajalle ja syyttäjälle ne kysymykset, joita olen edellä eilisessä kommentissani aikaa pitkään selostanut.

Jos tuomari olisi toiminut noin eikä hätiköinyt, hän ei olisi "suotta tapattanut itteensä", eli tullut huijatuksi eikä käräjäoikeus myöhemmin, vastaajan "kepposen" ja huijauksen paljastuttua, naurunalaiseksi.

Sitä paitsi "sota" tai taistelu olisi voitettu, eli asiassa olisi päästy oikeaan lopputulokseen, mikä nyt ei toteutunut.

Nimetön kirjoitti...

No eipä tuossa olisi tarvinnut kuin mittauspöytäkirjan taikka olisi varmaan voinut ehkä jopa testata kyseistä kameraa.

Nimetön kirjoitti...

Koska asiasta on paljon arvailua, niin laitetaan tähän vielä lyhyt yhteenveto mitä oikeudessa puhuttiin:

Syttäjän todisteet:

Valokuva, josta tiesi että on kellonaika, nopeus, kuski, rekisteri, ei tiennyt mitä kuvan muut tunnisteet meinaa

Poliisin sana että laite ollut tuolla hetkellä kunnossa, ja ei ole tehnyt muillekaan virhekuvia

Auto ollut suorassa antureiden kohdalla, joten sekään ei ole vääristänyt tulosta

Tekniikka erittäin tarkkaa, samaa käytetään myös mm. punaista päin ajamisen valvontaan

Omat todisteet:

Ajanut samaa reittiä noin 2 vuotta ja tunnen rajoitukset erittäin hyvin, ei aikaisempia sakkoja

Työnantajan paikantimen KTKL2 mukaan ajettu 0:37-0:46 (teko tapahtui 0:40) välisen ajan tasan 82km/h ilmeisesti vakionopeudensäädintä käyttäen. Todisteena kuva itse laitteesta sammuksissa

Selvittänyt ajoneuvovastaavalta että laitteen tarkkuus on +/- 2km/h eli todellinen nopeus 80-84

Autossa kuormaa kyydissä noin 1400kg, ja kaikki lastattu etuliukuovien kohdalle, ja auto lisäksi etuvetoinen, joten suuri etupainoisuus saattanut väärentää mittaustulosta

Samasta syystä ajotapa ollut normaalia varovaisempi, koska painoa ollut noin runsaasti

Myönsin että auton kuormaus saattanut olla lain vastainen akselimassojen suhteen

Kerroin että en muista mitä nopeusmittari näytti tuolloin, ilmeisestikin noin 85km/h mittarin mukaan

Viimeisenä kerroin vielä tuomarille rehellisesti, että tämä ei ole rahakysymys, koska olen hyväpalkkainen autonkuljettaja, vaan periaatekysymys. Tuomari tästä samaa mieltä

Minun kysymykset sysymykset syyttäjälle (vastaukset suluissa):

Kamerahan mittaa nopeuden teihin upoteuilla antureilla? (kyllä)

Osaatteko kertoa millaisen akselimassan ovat anturit mitanneet (en osaa)

Osaatteko kertoa millä etäisyydellä anturit ovat toisistaan (en osaa)

Osaatteko kertoa mikä on pienin, ja mikä suurin paino johon anturit reagoivat (en osaa)

Osaatteko kertoa mikä aika meni etu- ja taka-akselilla antueiden ylittämiseen, entä millaisen akselivälin anturit mittasivat autolle, koska näitä vertaamalla taatusti löytyisi virhe mittauksessa (en osaa)

Voitteko mitenkään todistaa että suuri etupainoisuus ei voi vaikuttaa mittaustulokseen, ja että kamera oli juuri tuolloin kunnossa (poliisi sanoi että paino ei vaikuta mittaustulokseen)