65. Hovioikeus päätti salata pääministeri Vanhasen oikeudenkäynnin - onko kyseessä vasta "alustava" kanta?

"Where there is no publicity, there is

no justice" (Jeremy Bentham, 1748-1832)

1. Helsingin käräjäoikeus ratkaisi viime vuoden maaliskuussa laajaa julkista huomiota herättäneen rikosjutun, joka käynnistyi pääministeri Matti Vanhasen poliisille 19.3.2007, siis vain päivä eduskuntavaalien jälkeen, tekemän tutkintapyynnön johdosta. Vanhasen tutkintapyyntö johti poliisin suorittamaan esitutkintaan, esitutkinta puolestaan syyteharkintaan, jonka päätteeksi kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen nosti lokakuussa 2007 syytteen kustannusyhtiö Etukeno Oy:n omistajaa Kari Ojalaa ja Vanhasen entistä seurustelukumppania Susan Ruususta (ent. Kuronen) vastaan Vanhasen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Syyte perustui Susan Kurosen kirjoittamaan kirjaan Pääministerin morsian, jonka Etukeno Oy julkaisi ja kustansi, julkaiseminen tapahtui noin kuukausi ennen maaliskuun 2007 eduskuntavaaleja. Käräjäoikeuden käsitteli syytejutun 15.2.2008 pidetyssä istunnossaan.

2. Kuten muistamme, käräjäoikeus hylkäsi 5.3.2008 tuomiollaan Ojalaa ja Ruususta vastaan ajetut syytteet ja heitä vastaan esitetyt rikoshyötyä koskevan menettämisvaatimukset sekä Vanhasen Ojalaa vastaan esittämän kärsimyksen korvausta koskevan 1 000 euron suuruisen vaatimuksen. Tuomio oli ns. lautamiespäätös, sillä se syntyi äänestyksen jälkeen luvuin 2-2. Kun äänet menivät tasan, tuli lain mukaan ratkaisuksi syytetyille lievempi eli syytteen hylkäävä kanta. Käräjäoikeuden enemmistöön kuului kaksi lautamiestä, vähemmistöön puolestaan oikeuden lainoppinut puheenjohtaja ja kolmas lautamies. Vähemmistö olisi tuominnut sekä Ojalan että Ruususen sakkoon ja velvoittanut heidän korvaamaan kirjan tuottaman rikoshyödyn valtiolle menetetyksi.

3. Pääministeri Matti Vanhanen oli harmistunut, joidenkin lehtien mukaan jopa tyrmistynyt, antaessaan tuomion jälkeen haastatteluja. Vanhasen mukaan hänellä ei olisi pääministerinä minkäänlaista yksityiselämän suojaa, jos käräjäoikeuden tuomio jäisi voimaan. Sen vuoksi hän ilmoitti heti aikeestaan valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Näin myös tapahtui, Vanhanen valitti tuomiosta ja valituksen teki myös virallinen syyttäjä. Vanhanen vaatii valituksessaan edelleen rangaistusta Kari Ojalalle, syyttäjä puolestaan sekä Ojalalle että Ruususelle. Vanhanen on uudistanut myös korvausvaatimuksensa Ojalaa vastaan. Jo keväällä oli selvää, ettei hovioikeus ei ehtisi käsitellä ja ratkaista valitusjuttua ennen viime lokakuussa pidettäviä kunnallisvaaleja. Vasta nyt juttua on alettu valmistella hovioikeudessa.

4. Jutun hovioikeuskäsittelyyn liittyy kaksi merkittävää piirrettä, jotka ovat suomalaiselle muutoksenhakumenettelylle tyypillisiä. Ensimmäinen niistä koskee hovioikeuden kokoonpanoa, toinen taas hovioikeuden käsittelymuotoa.

5. Suomessa maallikkotuomarit, lautamiehet, osallistuvat ainoastaan alioikeuden eli käräjäoikeuden päätöksentekoon. Hallintolainkäyttöasioita ensimmäisenä instanssina käsittelevissä hallinto-oikeuksissa ei ole lautamiehiä, mutta ei myöskään hovioikeuksissa, jotka toimivat muutoksenhakuasteena valitettaessa käräjäoikeuden rikos- ja riita-asioissa antamista tuomioista. Kuten olen jo aiemmin eli blogissani todennut, tämä on aika epäjohdonmukaista ja osoittaa, että Suomessa joko ei ole ymmärretty oikein maallikkojäsenten asemaa ja roolia tai sitten meillä itse asiassa ei luoteta lautamiesten arvostelukykyyn.

6. Niin tai näin, seurauksena joka tapauksena on, että lautamiesjärjestelmä menettää osan merkityksestään, kun pelkästään virka- eli ammattituomareista kostuva hovioikeus voi kumota tai muuttaa lautamiesten myötävaikutuksella - olipa kyseessä äänestysratkaisu tai ei - syntyneen tuomion. Kuten olen ehdottanut, tämän epäkohdan poistamiseksi myös hovioikeuden kokonpanoon tulisi kuulua lautamiehiä sellaisissa jutuissa, lautamiehet ovat osallistuneet myös käräjäoikeuden päätöksentekoon.

7. Tähän epäjohdonmukaisuuteen ei kuitenkaan puututtu tämän vuoden alussa voimaan tulleen lautamiesuudistuksen yhteydessä, kuten olen jo aiemmin todennut, eikä siitä lausuttu lakiesityksessä itse asiassa mitään! Näin ollen tilanne on se, että myös pääministeri Matti Vanhasta koskevassa jutussa Helsingin hovioikeuden juttua käsittelevään jaostoon kuuluu ainoastaan kolme lainoppinutta tuomaria sekä lainoppinut esittelijä. Tästä voidaan arvioida olevan etua nimenomaan Vanhaselle, koska heti käräjäoikeuden tuomion jälkeen kuului aika paljon kritiikkiä ja jopa vähättelyjä siitä, että käräjäoikeuden tuomiossa on kyse vain maallikoiden vastoin lainoppineen puheenjohtajan kantaa tekemästä päätöksestä. Pääministeri Vanhanen toi itsekin käräjäoikeuden kokoonpanon esiin kommentoidessaan tuomiota ja sanoessaan, että hän on tyytyväinen siitä, että oikeuden ammattituomari ja syyttäjä näkivät asian samoin kuin hän. Jotkut kommentaattorit puolestaan pitivät käräjäoikeuden tuomiota "terveen (lautamies)järjen" voittona. Menetetäänkö terve järki nyt sen johdosta, että maallikot eivät osallistu hovioikeudessa päätöksentekoon?

8. Pääministerin juttu käsitellään siis hovioikeudessa virkatuomareiden voimin, mutta mikä on käsittelyjärjestys? Käsitelläänkö asia samalla tavalla suullisessa pääkäsittelyssä niin kuin käräjäoikeudessakin, vai tyydytäänkö hovioikeudessa kirjalliseen ns. esittelymenettelyyn, jossa valitusasia ratkaistaan käräjäoikeuden tuomion, valitusten ja niihin annettujen vastausten sekä muiden oikeudenkäyntiasiakirjojen perusteella? Asianosaiset saavat esittää käsittelyjärjestystä koskevia vaatimuksiaan ja näkemyksiään, mutta ratkaisuvalta mainitun kysymyksen osalta kuuluu hovioikeudelle.

9. Virallinen syyttäjä Simo Kolehmainen ei ole vaatinut asiassa suullista pääkäsittelyä, vaan on katsonut, että juttu voidaan käsitellä hovioikeudessa kirjallisesti. Tämän saman kannan on esittänyt myös Matti Vanhasen asianajaja, joka on lehtitietojen mukaan toivonut kirjallista menettelyä. Susan Ruusunen ei ole ottanut kysymykseen kantaa puoleen tai toiseen, mutta jutun "pääsyytetty" eli kustantaja Kari Ojala on nimenomaan vaatinut suullista pääkäsittelyä, jossa jutun osapuolet olisivat saapuvilla henkilökohtaisesti. Ojala on vedonnut pyyntönsä tueksi tiettävästi siihen, että hän haluaisi esittää jutussa uusia ja täydentäviä kysymyksiä nimenomaan pääministeri Vanhaselle ja pyrkiä sen avulla samaan asiaan lisäselvitystä.

10. Itse asiassa Helsingin hovioikeus on jo ratkaissut asian käsittelyjärjestystä koskevan kysymyksen. Noin viikko sitten hovioikeus nimittäin lehtitietojen mukaan päätti, ettei asiassa ole tarpeen toimittaa pääkäsittelyä, vaan valitusasia ratkaistaan esittelymenettelyssä. Esittelymenettely on kokonaan salainen, sillä edes jutun asianosaiset, yleisöstä puhumattakaan, eivät saa olla asiaa esiteltäessä saapuvilla. Esittelyn jälkeen jutun asiakirjat vielä kiertävät hovioikeuden jäsenillä, kunnes lopullinen ratkaisu muotoutuu ja se annetaan asianosasille. Tuomio on julkinen myös yleisölle, ellei tuomioistuin ole päättänyt julistaa sitä joltakin osin salaiseksi. Mutta mikä oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta tärkeintä, asianosaiset, median edustajat ja yleisö eivät pääse seuraamaan paikan päällä asian käsittelyä. Kirjallinen hovioikeuskäsittely on aina kokonaan salainen, "suljettu" (aikaisemmin "ei-julkinen"), kuten laissa hieman kaunistelevaan sävyyn sanotaan. Ainoastaan asian suullinen käsittely voi ylipäätään olla julkinen.

11. Lain mukaan hovioikeusmenettely on pääsäännön mukaan kirjallinen. Tässä suhteessa Suomen laki poikkeaa lähes kaikkien muiden eurooppalaisten valtioiden laeista, sillä muissa maissa toisen oikeusasteen muutoksenhakumenettely on pääsäännön mukaan suullinen, näin esimerkiksi kaikissa muissa pohjoismaissa. Mutta jos jutun asianosaiset sitä vaativat, hovioikeuden on myös meillä toimitettava pääkäsittely (OK 26:14.1). Tällöin käsittely siis on suullista ja julkista menettelyä, jossa asianosaiset ovat saapuvilla ja johon myös yleisöllä ja median edustajilla on pääsy.

12. Rikosjutun vastaaja Kari Ojala siis vaati pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa. Laissa on kuitenkin lueteltu useita poikkeuksia, jolloin hovioikeuden ei edes rikosasian vastaajan vaatimuksesta tarvitse välttämättä toimittaa pääkäsittelyä (OK 26:14.2). En tiedä, millä perusteella hovioikeus on hylännyt Ojalan vaatimuksen, mutta oletan, että pääkäsittely on katsottu tarpeettomaksi sen vuoksi, että jutussa ei olisi sellaisia näyttöongelmia, jotka vaatisivat asianosaisten ja mahdollisten todistajien kuulemista henkilökohtaisesti hovioikeudessa. Jutussa on kyse lähinnä ns. oikeuskysymyksistä eli lain soveltamiseen ja tulkintaa koskevista ongelmista ja erimielisyyksistä, jotka voidaan ratkaista kirjallisen aineiston perusteella.

13. Minusta hovioikeuden päätös olla toimittamatta pääkäsittelyä ei ole hyväksyttävä kahdesta eri syystä. - Ensinnäkin hovioikeuden olisi pitänyt suostua Kari Ojalan vaatimukseen, sillä pääministeri Matti Vanhasen henkilökohtaisella kuulemisella ja Ojalan puolustuksen hänelle esittämillä kysymyksillä olisi ilmeisesti voinut olla tärkeä merkitys asian selvittämiseksi, ei ainoastaan näytön, vaan myös lain soveltamisen kannalta. Luin aikaisemmin jostakin Kari Ojalan haastattelun, jossa hän kertoi pyytävänsä Vanhasen kuulemista hovioikeudessa, koska Vanhanen oli käräjäoikeudessa "kierrellyt ja kaarrellut" hänen avustajansa kysymyksiin vastatessaan ja jättänyt vastaamatta joihinkin kysymyksiin kokonaan. Ojalan puolustus haluisia siis esittää Vanhaselle täydentäviä kysymyksiä ja varmaan myös uusia kysymyksiä seikoista, jotka ovat tulleet ajankohtaiseksi tai selvinneet puolustukselle vasta käräjäoikeuden tuomion johdosta tai muutoin sen jälkeen. Asianomistajalla on toki oikeus kieltäytyä vastaamasta hänelle asian selvittämistarkoituksessa esitettyihin kysymyksiin, mutta silloin oikeus joutuu harkitsemaan, mikä vaikutus kieltäytymisellä on todisteena.

14. Jos pääkäsittelyä koskeva vaatimus on yksilöity ja vaatimuksen tueksi on esitetty perusteita, on vaatimukseen yleensä suostuttava, vaikka pääkäsittelyn toimittaminen onkin hovioikeuden harkinnassa. KKO ottaa vuosittain kantaa kymmenissä tapauksissa hovioikeuden ratkaisuihin, joissa hovioikeus on evännyt asianosaisen vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta. KKO on aika usein katsonut, että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti, kun pääkäsittelyä ei ollut järjestetty; tällöin juttu on useimmiten palautettu hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. En kuitenkaan kuvittele, että KKO tässä pääministerin tapauksessa palauttaisi jutun enää hovioikeuteen, mutta ehkä KKO pitää itse pääkäsittelyn, jos juttu joskus sinne asti etenee.

15. Hovioikeudet asennoituvat Suomessa - toisin kuin Ruotsissa - yleisesti ottaen ja lähtökohtaisesti vastahakoisesti, jopa jotenkin kammoksuen, suullisiin pääkäsittelyihin, sillä traditiona on ollut aina 2000-luvulle tultaessa, että hovioikeusmenettely on lähes aina kirjallista. Vanhimmat hovioikeudet - Turun ja Vaasan - on perustettu jo Ruotsin vallan aikana, ja sen seurauksena hovioikeudet ovat aiemmin ja vielä pitkälle 1900-luvun loppupuolelle saakka pitäneet itseään todella ikään kuin kuninkaan "hovina", jonne kaiken maailman käräjärahvasta ei ole päästetty noin vain vapaasti tallustelemaan ja päällistelemään! Tämä asennoituminen näkyy vielä nytkin käytännössä, kun hovioikeudet yrittävät edelleen pitää mahdollisimman pitkälle kiinni pääsäännöstä eli kirjallisesta menettelystä. Vasta Euroopan ihmisoikeussopimuksen takia Suomen oli pakko vuonna 1998 muuttaa lakia niin, että hovioikeudet joutuvat pitämään aiempaa useammin pääkäsittelyjä. Ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin perustelevat suullista ylioikeusmenettelyä juuri oikeudenkäynnin julkisuuden toteutumisella, mitä Suomessa ei ole aina oikein ymmärretty.

16. Nyt sitten siihen toiseen perusteeseen ja syyhyn, jonka takia hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääministeriä koskevassa jutussa pääkäsittely ja kutsua asianosaiset henkilökohtaisesti oikeuteen. Kyseinen syy on itse asiassa paljon edellistä perustetta tärkeämpi ja sellainen, jonka vuoksi hovioikeuden olisi tullut pitää pääkäsittely, vaikka kukaan asianosaisista ei olisi sitä vaatinut; omasta aloitteestaan hovioikeus saa aina määrätä pääkäsittelyn toimitettavaksi (OK 26:16). Tämä syy on jutun poikkeuksellinen laatu ja sen herättämä laaja julkisuus.

17. Juttuhan on poikkeuksellinen ja suorastaan historiallinen, sillä milloin viimeksi olisi sattunut, että valtakunnan johtava poliitikko eli pääministeri on asianosaisena mukana syyttäjän nostamassa rikosjutussa, jota käsitellään nyt jo toisessa oikeusasteessa. Presidentti Martti Ahtisaarta kuultiin todistajana Alpo Rusin valtiota vastaan nostamassa riita-asiassa, mutta se ei ollut mitään verrattuna tähän tapaukseen. Täytyy muistaa, että juuri pääministeri itse saattoi oikeusprosessin liikkeelle tehdessään poliisille tutkintapyynnön Susan Ruususen kirjasta. Kirjan kirjoittaja on pääministerin ex-tyttöystävä ja kirja perustuu kirjoittajan päiväkirjamerkintöihin ja tekstiviesteihin, joissa kerrotaan kyseisten henkilön seurustelusuhteesta ja sen päättymisestä.

18. Jutun laatu on periaatteelliselta kannalta hyvin merkittävä, sillä siinähän on vastakkain kaksi tärkeää perusoikeutta: yksityiselämän suoja ja sananvapaus. Eikä nyt käsitellä kenen tahansa yksityishenkilön yksityiselämän suojan loukkaamista, vaan syytteessä on kyse pääministerin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Suomen tuomioistuimissa ei ole tähän mennessä käsitelty eikä ratkaistu syyteasiaa, jossa väitetään loukatun johtavan poliitikon yksityiselämän suojaa. Kun siis on kyseessä selkeä ennakkotapaus ja pilottijuttu, olisi hovioikeuden luonnollisesti tullut ilman muuta järjestää jutussa pääkäsittely, jossa jutun asianosaisia ja siis myös pääministeriä olisi kuultu henkilökohtaisesti ja jonne yleisöllä olisi ollut pääsy. Mikään muu vaihtoehto ei kelpaa, sillä tällainen juttu jos mikä vaatii julkista ja avointa käsittelyä. Näin siitä huolimatta, että jutussa olisi ongelmallista vain oikeuskysymys eli lain soveltaminen eikä näytön arviointi.

19. Se, että maallikkojäsenet ovat osallistuneet alioikeuden eli käräjäoikeuden kokoonpanoon ja juttu vieläpä on ratkaistu nimenomaan enemmistöön kuuluneiden lautamiesten äänin, on tietenkin asia, jonka johdosta hovioikeudella olisi ollut erityinen syy järjestää julkinen ja suullinen oikeudenkäynti. Lautamiesinstituution puolestahan on vedottu aina mm. siihen, että lautamiesten mukanaolo on omiaan edistämään oikeudenkäytön julkisuutta ja herättämään luottamusta ja uskottavuutta lainkäyttöä ja sen puolueettomuutta kohtaan. Kun lautamiehet eivät kuitenkaan lain mukaan osallistu hovioikeuden tuomitsemistoimintaan (ks. edellä kohta 7), olisi tämä julkisuutta rasittava puute pitänyt tullut kompensoida toimittamalla julkinen pääkäsittely, johon yleisöllä ja medialla olisi ollut vapaa pääsy.

20. Pääministeri Matti Vanhasen toivomuksen, jonka mukaan hovioikeus käsittelisi jutun ilman julkista pääkäsittelyä, kyllä ymmärtää, sillä koko Ruusus-prosessi kääntyi häntä vastaan jo heti alkuvaiheissa ja rasitti pahasti pääministerin julkisuuskuvaa ja heikensi hänen uskottavuuttaan johtavana poliitikkona, puoluejohtajana ja ennen kaikkea maan pääministerinä. Prosessi oli osasyynä siihen, että Vanhasen johtama keskustapuolue kärsi viime lokakuun kunnallisvaaleissa kirvelevän vaalitappion. Vanhanen ei siis millään haluaisi tulla uudelleen oikeuden eteen julkiseen oikeudenkäyntiin, sillä käräjäoikeudessa esitetyn näytelmän uusinnasta ei arvattavasti koituisi hänelle poliittisen uran kannalta mitään hyvää.

Mutta yksinomaan Vanhasen toivomuksen mukaan hovioikeuden ei olisi tullut kysymystä ratkaista, sillä oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen, reiluuteen ja julkisuuteen liittyvät seikat painavat vaakakupissa toki paljon enemmän.

21. Sitä paitsi, koko prosessihan lähti liikkeelle nimenomaan Vanhasen tutkintapyynnöstä. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin myös kestäköön, sanotaan. Suomen pääministerin oma oikeusjuttu ex-tyttöystäväänsä ja yksihuoltajaäitiä vastaan vastaan herätti jo käräjäoikeusvaiheessa aika laajaa kiinnostusta ja kummastustakin ulkomaisissa lehdistössä. Muun muassa brittiläinen The Times noteerasi 5.3.2008 verkkosivuillaan pääministeri Vanhasen oikeusjutun etusivun uutiseksi. Jutussa todetaan, että Suomen pääministerin entinen rakastajatar vapautettiin kaikista syytteistä ja kerrataan Ruususen kirjan tietoja siitä, miten Vanhanen hurmasi Susanin uuniperunoillaan ja miten suhde päättyi Vanhasen Susanille lähettämään tylyyn tekstiviestiin. Luultavasti brittilehdistössä ja muuallakin hieman ihmetellään, kun saadaan tietää, että Suomen pääministerin suurta kohua herättänen oikeusjutun käsittely määrättiin muutoksenhakuvaiheessa salaiseksi.

22. Pääministerin oikeusjutun käsittelyn salaaminen hovioikeudessa noudattaa käytännössä havaittavaa yleisempää trendiä, jossa oikeudenkäyntien julkisuutta pyritään rajoittamaan. Suomessa saatiin vuonna 2007 voimaan kauan kaivatut ja pitkään valmistellut oikeudenkäynnin julkisuutta koskevat lait, jotka on säädetty erikseen yleisiä tuomioistuimia ja hallintotuomioistuimia varten. Lakien nimenomaisen tarkoituksena oli lisätä oikeudenkäyntien julkisuutta. Mutta toisin näyttää käyneen, sillä soveltajiensa käsissä uudet lait ovatkin päinvastoin lisänneet oikeudenkäyntien salailua.

23. Tässä nyt taas kerran nähdään se allekirjoittaneen usein esiin tuoma asia, että edistyksellinen ja hyviä tarkoitusperiä ajava laki ei vielä riitä, vaan tarvitaan myös ammattitaitoisia ja eettisesti korkeatasoisia tuomareita ja muita lainkäyttäjiä, jotta laki myös käytännössä todella toimisi tarkoitustaan vastaavalla tavalla. Tämä nähtiin hyvin myös esimerkiksi 1.12.993 voimaan tulleen alioikeusmenettelyn uudistuksen jälkeen, samoin vuona 2003 hovioikeuksissa käyttöön otetun seulontamenettelyn yhteydessä.

24. Edellä esitetty väite oikeusprosessien lisääntyneestä salailusta ei toki ole minun keksintöäni, vaan perustuu julkisuusasioiden käytännön asiantuntijoiden eli Oikeustoimittajat ry:n jäsenten asiaa koskevassa kyselyssä antamiin vastauksiin ja niiden pohjalta viime vuoden marraskuussa julkistettuun raporttiin. Oikeustoimittajien mukaan uuden lainsäädännön suurimmaksi ongelmiksi ovat nousseet julkisuuspäätösten huono ennakoitavuus sekä huonot perustelut. Lähes kaikki oikeustoimittajat olivat sitä mieltä, että oikeudenkäynnin julkisuus riippuu liikaa siitä, kuka on oikeudenpuheenjohtajan. Toisin sanoen laki jättää tuomarille liian suuren harkintavallan, eikä tätä harkintavaltaa ole osattu käyttää aina oikein. Tästä juuri on kyse myös hovioikeuden pääministeri Vanhasen tapauksessa, sillä hovioikeus olisi voinut lain mukaan tehdä pääkäsittely-asiassa aivan hyvin myös täysin toisenlaisen päätöksen.

25. Oikeudenkäynnin julkisuus on perus- ja ihmisoikeus ja keskeinen oikeusturvan tae, jonka avulla oikeusjutun asianosaiset, yleisö ja media voivat kontrolloida oikeudenkäyntien asianmukaisuutta ja reiluutta. Yleisöltä ja asianosaisilta suljetut oikeudenkäynnit ovat omiaan herättämän epäluuloa ja heikentämään luottamusta tuomioistuimiin. Ei riitä, että tuomioistuimet toimivat laillisesti, vaan on lisäksi edellytettävä, että ihmiset voivat myös nähdä, että näin tapahtuu. Tässä tarkoituksessa yleisöllä ja sitä edustavalla medialla tulee olla oikeus kontrolloida tuomioistuinten toimintaa vaatimalla tietoja tuomioistuinten toiminnasta ja osallistumalla paikan päällä oikeuden istuntoihin. Jos suullista käsittelyä ei pidetä, ei oikeudenkäynnin käsittelyjulkisuus voi toteutua.

26. Kun hovioikeus on merkittävässä rikosjutussa hylännyt syytettä yhdessä virallisen syyttäjän kanssa asianomistajana ajavan pääministerin toivomuksen mukaisesti syytetyn vaatimuksen julkisen pääkäsittelyn toimittamisesta, on syytä kysyä, näyttääkö hovioikeus ja sen kirjallinen käsittely enää puolueettomalta ja reilulta? Vaikuttaisi siltä, että hovioikeus on jo muodostanut kantansa myös itse pääasiaan. Vai uskooko joku vielä, ettei käräjäoikeuden tuomio tule hovioikeudessa muuttumaan?

P.S. 16.1.

27. Tiedustelin eilen 15.1. ennen blogini kirjoittamista pääkäsittelyn toimittamista koskevaa asiaa Helsingin hovioikeuden kirjaamosta, mutta en saanut vastausta. Soitin tänään kirjaamoon ja sieltä puheluni ohjattiin asian esittelijälle viskaali Jaakko Hirstolle, joka on samalla yksi kolmesta hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluvista jäsenistä. Hieman yllättäen Hirsto kertoi, että hovioikeus ei ole itse asiassa tehnyt mitään virallista päätöstä asian käsittelytavasta - kirjallinen esittelymenettely vai suullinen pääkäsittely - vaan asiaa vasta valmistellaan hovioikeudessa kirjallisesti. Siten pääkäsittelyn toimittaminen on Hirston mukaan vielä mahdollista. Jos hovioikeus ei toimita pääkäsittelyä, tästä ei Hirston mukaan tehdä erillistä päätöstä, vaan asia ilmenee vasta hovioikeuden pääasiassa antamasta tuomiosta.

28. No hyvä, suullisen ja julkisen pääkäsittelyn toimittaminen onkin siis vielä mahdollista! Minun tietoni, jonka perusteella blogikirjoitukseni eilen laadin, perustuivat viime viikon lopulla lehdissä olleisiin tietoihin. Mm. Iltalehden verkkojulkaisu otsikoi 10.1.2009 näin: "Vanhasen ja Ruususen kirjakiista käsitellään kirjallisesti." Itse uutisjutussa kerrotaan sama asia ja toistetaan myös se julkisuudessa jo ennestään ollut tieto, jonka mukaan pääministeri Vanhanen on "toivonut", ettei hänen tarvitsisi saapua henkilökohtaisesti hovioikeuteen, kun taas syytettynä oleva Kari Ojala on vaatinut hovioikeudessa julkista ja suullista pääkäsittelyä. Iltalehden tieto jutun kirjallisesta käsittely perustui uutisjutun (toimittaja Tommi Parkkonen) mukaan juuri viskaali Jaakko Hirston lehdelle antamiin tietoihin. Myös Aamulehti ja Ilta-sanomat ovat kertoneet, että juttu käsitellään hovioikeudessa kirjallisena, Ilta-Sanomat vielä tänään 16.1.

29. Minusta hovioikeuden olisi pitänyt ilman muuta oikaista lehdissä olleet tiedot jutun kirjallisesta käsittelystä, jos ne eivät pitäisikään paikkaansa. Mitään oikaisua tai vastinetta hovioikeudesta ei ole kuitenkaan lehdille lähetetty.

30. Juttu syyttäjä ja pääministeri vs. Susan Ruusunen ja Kari Ojala käsitellään hovioikeudessa - siis joko kirjallisesti tai julkisesti - kokoonpanossa, johon kuuluvat hovioikeuden laamanni Ilkka Sinisalo puheenjohtajana, hovioikeudenneuvos Marja Kartano ja viskaali Jaakko Hirsto, joka toimii samalla jutun esittelijänä.