Pilkkijäille pääsee nyt jo etelässäkin...Motto:
Sattuma hallitsee kaikkialla; anna siis onkesi riippua, sillä missä vähiten luulet, tarttuu koukkuusi kala
Ovidius
1. Tuomioistuimet joutuvat ottaman oikeudenkäynneissä kantaa mitä erilaisimpiin asioihin. Ajatellaanpa vaikka esimerkiksi äskettäin korkeimmassa oikeudessa (KKO:ssa) ratkaistua, joka koski kyläkauppias Vesa Keskisen Töysässä järjestämän Miljoona Pilkki-tapahtumaa (KKO 2008:119). Vaikka kyse oli muodollisesti pilkkikilpailusta, KKO katsoi, että kyse oli arpajaisista ja tuomitsi Keskisen arpajaisrikoksesta sakkorangaistukseen. Mitä ajatuksia ratkaisu valistuneessa lukijassa herättää? Arpajaisilla kun ei näet ensi näkemältä luulisi olevan mitään tekemistä pilkkimisen kansa tai päin vastoin.
2. Pilkkiminen - tätä ei pidä sekoittaa torkahteluun ja nuokkumiseen - on kalastusmuoto, jossa kaloja ongitaan talvella järven tai meren jäähän kairalla poratun reiän kautta. Kalastuslain mukaan pilkkiminen on kalastusta siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen. Pilkkiminen on jokamiehenoikeuteen perustuvaa yleiskalastusoikeutta, jonka harjoittamiseen - samoin kuin vapaongintaankaan - edellä mainitulla laissa tarkoitetulla tavalla ei tarvita lupaa; tässä suhteessa onginta ja pilkkiminen poikkeaa esimerkiksi virvelöinnistä ja verkkokalastuksesta. Pilkkiminen on Suomessa hyvin suosittu kalastustapa, ja maassa järjestetään vuosittain satoja pilkkikilpailuja.
Miljoona Pilkki
3. Miljoona Pilkiksi kutsuttiin Veljekset Keskinen Oy:n Töysän kunnan Tuurin kylässä markkinointitapahtuman yhteydessä järjestämiä pilkkikilpailua, jossa jaettiin suuria palkintoja. Ensimmäinen Miljoona Pilkki järjestettiin vuonna 1996 ja viimeinen ja järjestyksessä seitsemäs pilkkikisa Ponnenjärvellä talvella 2005. Tapahtuma oli joka kerta hyvin suosittu, sillä jo ensimmäiseen kisaan osallistui yli 10 000 pilkkijää ja viimeiseen Miljoona Pilkkiin lähes 28 000 pilkkijää. Miljoona Pilkki -tapahtumaan on ollut 20 euron osallistumismaksu ja kukin kilpailija on saanut pilkkiä vain yhdellä vavalla ja koukulla.
4. Pilkkikisassa on ollut mahdollisuus voittaa rahaa tai muita rahanarvoisia palkintoja. Erityisinä "merkittyinä" kilpailukaloina järveen oli istutettu tietty määrä eri painoisia kirjolohia, vuonna 2005 istutuskalojen määrä oli ollut yhteensä 5 551 kirjolohta. Pilkkikilpailu on ollut palkintoperusteiden osalta kaksiosainen. Osa palkinnoista on perustunut, kuten kalastuskilpailussa on tavallisesti tapana, kilpailijoiden saaliina saamien kalojen kokonaispainoon. Sekä miesten että naisten kilpailusarjan kolme parasta ovat saaneet palkinnoksi henkilöauton, veneen ja kodin elektroniikkaa.
5. Tämän lisäksi kaikki kilpailukalojen saajat on palkittu erikseen kalojen painon mukaan siten, että viiden kilon painoinen kirjolohi - järveen oli siis istutettu vain yksi viisikiloinen lohi - on oikeuttanut yhden miljoonan euron rahapalkintoon, 50 noin kolmen kilon painoista kirjolohta kukin 20 000 euron suuruiseen ostokorttiin, 500 noin kahden kilon painoista kirjolohta kukin 2 000 euron suuruiseen ostokorttiin ja 5 000 noin kilon painoista kirjolohta kukin 200 euron suuruiseen ostokorttiin Veljekset Keskisen kyläkauppaan.
Vuonna 2005, jolloin Miljoona Pilkki järjestettiin viimeisen kerran ja jolloin kisaan osallistui 27 731 ihmistä, osallistujat saivat yhteensä 2 188 kilpailukalaa, joista kolme oli oikeuttanut 20 000 euron, 48 kalaa 2 000 euron ja 2 137 kalaa 200 euron määräiseen ostokorttiin.
6. Vesa Keskinen ei ollut hakenut eikä hän olisi lain mukaan voinut saadakaan lupaa arpajaisten toimeenpanemiseen, koska arpajaisia saa järjestää vain yleishyödyllinen yhteisö varojen hankkimiseksi yleishyödyllisen toiminnan edistämiseen. Mutta oliko Miljoona Pilkissä kysymys laissa tarkoitetuista arpajaisista? Arpajaisissa yhdelle tai useammalle henkilölle luvataan maksua tai muuta suoranaista tai välillistä suoritusta vastaan joko arpomisella tai muulla sattumaan perustuvalla tavalla määräytyvä voitto. Arpajaislain 2 §:n 1 momentin mukaan arpajaisilla tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Arpajaisten toimeenpaneminen ilman lupaa rangaistaan RL 17 luvun 16 a §:n mukaan arpajaisrikoksena.
Syyttäjä vs. Keskinen
7. Vesa Keskistä vastaan nostettiin syyte arpajaisrikoksesta vuona 2006, jolloin Miljoona Pilkkiä ei siis enää järjestetty. Syyte koski ainoastaan vuonna 2005 järjestettyä tapahtumaa. Juttu käsiteltiin kaikissa kolmessa oikeusasteessa, eli Seinäjoen käräjäoikeudessa, Vaasan hovioikeudessa ja lopuksi KKO:ssa. Kaikki oikeusistuimet katsoivat, että Miljoona Pilkissä oli kyse arpajaisista siltä osin kuin saatu merkitty kilpailukala oikeutti painon mukaan määräytyvään raha- tai tavarapalkintoon. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteen, koska Vesa Keskisen voitiin katsoa anteeksiannettavalla tavalla erehtyneen lain oikeasta tulkinnasta, siis siitä, että kyse oli arpajaisista; tätä nimitetään juridisessa kielessä kieltoerehdykseksi. Sen sijaan hovioikeus ja KKO olivat sitä mieltä, ettei kieltoerehdyksestä ollut kyse. Vesa Keskinen tuomittiin hovioikeudessa arpajaisrikoksesta 50:een päiväsakkoon á 266 euroa eli maksamaan sakkoa yhteensä 13 300 euroa. KKO pysytti rangaistuksen myös määrältään.
8. Arpajaisista on lain mukaan siis kyse, jos osallistuja voi saada voiton, joka perustuu "kokonaan tai osittain sattumaan." Sattuma on sellainen voiton määräytymisen peruste, johon osallistuja ei voi vaikuttaa ennakolta. Milloin kalastuskilpailussa sitten kyse on sattumasta ja kuinka suuren sattuman pitää olla suhteessa osallistujan taitoon ja osaamiseen, jotta voiton saannin voitaisiin katsoa perustuvan laissa edellytetyllä tavalla sattumaan? Totuttuun tapaansa KKO on lähtenyt purkamaan kysymystä lain esitöiden avulla selostamalla lyhyesti, mitä arpajaislakia koskevassa hallituksen lakiesityksessä (HE 197/1999 vp) ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 23/2000 vp) on asiasta sanottu. KKO noudattaa yleensä aina ja melko orjallisesti tätä metodia, jolloin siis tietoa lain oikeasta tulkinnasta pyritään hankkimaan ensimmäiseksi lakien esitöistä. Tarkoituksena on selvittää lainsäätäjän tahtoa eli sitä, mitä eduskunta on tietyllä säännöksellä tai määritelmällä tarkoittanut, ts. miten lakia tai yksityistä säännöstä olisi lainsäätäjän mielestä tulkittava.
9. Lainsäätäjän tarkoitus on kuitenkin hieman mystinen käsite, sillä eduskunta hyväksyy itse asiassa vain lakitekstin, ei lakiesityksen perusteluja. Eduskunnan valiokuntien kuten tässä tapauksessa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteluilla voi kuitenkin olla po. suhteessa merkitystä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti KKO on päätellyt, että voiton perustumista joiltakin osin sattumaan ei lain sanamuodosta huolimatta ole tarkoitettu ehdottomaksi arpajaisten tunnusmerkiksi. Arpajaisista ei KKO:n mukaan ole kysymys sellaisissa urheilukilpailujen kaltaisissa kilpailuissa, joissa osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattuman osuutta olennaisesti suurempi merkitys voiton saamisessa.
10. KKO:n mukaan arpajaislakia valvova sisäministeriö ei ole puuttunut tavanomaisiin pilkki- tai muihin kalastuskilpailujen järjestämiseen, vaikka niissä olisi osallistumismaksu ja suurimmat saaliit olisivat saaneet palkintoja. Kyseisen lausuman sisältö on jäänyt hieman epäselväksi, sillä siitä ei ilmene, onko ministeriö jättänyt puuttumatta myös sellaisiin kalastuskilpailuihin, joissa suurimpien saaliskalojen saajat olisivat saaneet joitakin erityispalkintoja saaliin kokonaispainon ohella; tällaisesta kilpailustahan Miljoona Pilkissä on juuri ollut kyse. Ilmeisesti lausumalla on kuitenkin tarkoitettu vain saaliin kokonaispainoon perustuvia palkintoja.
11. Yleisenä havaintona KKO:n tuomion perustelutavasta on jälleen kerran sanottava, että tämänkin ratkaisun perusteluista puuttuu varsinainen pro et contra -metodin käyttö, sillä perusteluissa on kiinnitetty huomiota lähinnä vain sellaisiin argumentteihin, jotka tukevat syytettä. Contra-perusteet ja näkökohdat puuttuvat tai ilmenevät ikään kuin vain rivien välistä. Ihmetystä herättää erityisesti se, että päätöksessä ei ole edes selostettu tai mainittu niitä näkökohtia, joita syytetyn puolustus on tuonut jutussa esiin! KKO on varmastikin pyrkinyt ratkaisemaan jutun puolueettomasti ja objektiivisesi, mutta tämä olisi pitänyt tuoda myös perusteluissa näkyviin ja kertoa, mitä puolustus oli esittänyt syytettä vastaan. KKO:lle, samoin kuin muillekin suomalaisille tuomioistuimille, näyttää olevan edelleen vaikeaa omaksua pro et contra -metodin käyttö perusteluissaan. Pelkääkö KKO, että sen arvovalta kenties rapistuisi, jos se ryhtyisi puntaroimaan perusteluissaan avoimesti ratkaisuun vaikuttaneita näkökohtia pro et contra?
12. Olen yhdessä Petri Martikaisen kanssa vuonna 2003 kirjoittamassamme kirjassa Pro & Contra, Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä, selvittänyt aika yksikohtaisesti, mitä kyseinen metodi, josta voidaan käyttää myös nimikettä perustelujen punnintametodi, tarkoittaa ja miten tuomio pitäisi sen mukaan perustella.
13. Kun KKO on vaiennut puolustuksen esiin tuomita näkökohdista, ovat jutusta kiinnostuneet ihmiset joutuneet tyytymään tältä osin lehtitietoihin. Puolustus on korostanut sitä, että pilkkimistä oli kerrotuissa olosuhteissa pidettävä taitolajina, jossa siis osallistujan henkilökohtaisilla taidoilla ja osaamisella oli ratkaiseva merkitys. En ole itse koskaan harrastanut pilkkimistä, mutta kun katselee jäälle menossa olevien pilkkijöiden varustuksia, niin olen ihmetellyt, miten paljon erilaisia varusteita ja vempaimia pilkkiminen nykyisin vaatii. Pilkkijäthän ovat varsinkin kylminä päivinä varustautuneet ikään kuin olisivat menossa naparetkelle! Jäälle mentäessä täytyy olla lämpimien pilkkihaalareiden ja muun vaatetuksen ohella mukana ensinnäkin vapa, joita on erilaisia. Lisäksi tarvitaan kairaa, jäänaskalia, sohjokauhaa, pilkkijakkaraa ja -pönttöä, jotta pilkkiminen voisi olla miellyttävää puuhaa. Pilkkejä eli vieheitä on olemassa hirmuinen määrä erilaisia malleja, on mormuskaa eli painokoukkua, tasapainopilkkiä, värikoukkua, madepilkkiä jne. Sama havainto koskee syöttejä, joita on vaikka minkälaisia alkaen onkilierosta, kärpäsentoukasta ja surviaissääsken toukasta. Itse varustautuisin pilkkimistä varten ennen muuta termospullollisilla kahvia tai muuta juomaa, jonka sekaan täytyisi kyllä lorauttaa hieman miestä väkevämpää, sillä eihän sitä jäällä kököttämistä ja reikien kairaamista muuten varmaan kestäisi!
14. Kaikkien näiden välineiden ja varusten käyttö vaatii jo melkoista taitoa, jos nimittäin aikoo myös saada jotain saalista! On vaikea kuvitella, että ensikertalaisella pilkkijällä voisi käydä sellainen moukantuuri, että pystyisi nappaamaan järvestä viisikiloisen tai vaikkapa edes parikiloisen kalan noin vain. Jo reiän tekeminen kairalla jäähän saattaisi ehkä jäädä esimerkiksi pilkkimistä vasta aloittelevilta ylioikeustuomareilta pelkäksi haaveeksi; no, heillähän olisi tietysti myös pilkillä aina esittelijä mukana auttamassa ja neuvomassa! Ja tietenkin pitäisi ottaa huomioon, että taitava ja kokenut pilkkijä onnistuu myös Miljoona Pilkissä narraamaan jään alta lukumääräisesti paljon suuremman määrän kaloja kuin kokematon pilkkijä, jolloin todennäköisyys myös sen todella "suuren kalan" saamisesta kasvaa. Voitaisiin siten olla perustellusti myös sitä mieltä, että pilkkiminen ja siten myöskään menestyminen Miljoona Pilkissä ei ole ollut täysin sattumaan perustuva arpapeliä. Väite, jonka mukaan saaliin saanti on ollut kiinni enemmän taidosta kuin sattumasta ja "jäänalaisista arpajaisista," ei ehkä olekaan mitään huuhaata.
15. Mutta KKO ei ole ryhtynyt perusteluissaan rationaalisen ja yleiseen elämänkokemukseen perustuvan tarkasteluun, jossa olisi haettu lain eikä vain epämääräisen lainsäätäjän oikeaa tarkoitusta, vaan se on rajoittunut lain esitöiden kuivahkoon tarkasteluun. KKO on katsonut, että Miljoona Pilkki on eräiltä osin selvästi poikennut tavallisesta kalastuskilpailusta, koska kalakohtainen palkitseminen on perustunut tietyn suuruisen kilpailukalan saamiseen ja koska palkintojen arvo on huomattavasti noussut kalan painoluokan mukaan samalla kun voiton todennäköisyys on olennaisesti pienentynyt suurten kalojen vähäisen määrän vuoksi. KKO:n mukaan ainakin suurimpien kilpailukalojen saamista voi siten pitää "pääosin sattumana." Vain yksi kirjolohi olisi oikeuttanut tapahtuman vetonaulana pidettävään miljoonan euron rahapalkintoon, ja tästä KKO on päätellyt, että tämän kirjolohen saamisen voidaan katsoa perustuneen vähäisen todennäköisyyden vuoksi kokonaan sattumaan. Toisin kuin tavanomaisessa kalastuskilpailussa, päävoittoa tai muitakaan suurimpia voittoja ei ole jaettu saalista saaneiden kesken, vaan voitot ovat ohjautuneet tietynsuuruisen kalan saaneille, toteaa KKO.
16. Jos palataan vielä lain esitöihin eli hallituksen esitykseen ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon, joiden nojalla KKO on jutun lainsäätäjän tahdon mukaisesti ratkaissut, olisi kuitenkin ollut syytä tehdä yksi relevantti ja aika tärkeä havainto. Hallituksen esitys uudesta arpajaislaista on annettu vuoden 1999 lopulla, johon mennessä Tuurin Miljoona Pilkki -tapahtumaa oli ehditty järjestää jo parina kolmena talvena; ensimmäinen Miljoona Pilkkihän oli jo vuonna 1996. Miljoona Pilkki oli heti ensimmäisenä vuonna iso tapahtuma, josta kerrottiin tiedotusvälineissä laajasti. On siis varmaa, että hallituksen lakiesityksen valmistelijoilla ja sisäministeriöllä oli vuonna 1999 tiedossaan Miljoona Pilkki ja virkamiehet ovat varmaan jo silloin keskenään pohtineet, oliko Miljoona Pilkissä kyse arpajaisista. Jos "lainsäätäjä" eli ensi vaiheessa sisäministeriö ja hallitus olisivat todella olleet sitä mieltä, että Miljoona Pilkissä oli kyse arpajaisista, olisi voinut täysin perustellusti odottaa, että hallituksen esityksen perusteluissa olisi yhtenä esimerkkinä mainittu tuonlaatuinen kilpailu tai joka tapauksessa kalastuskilpailu. Mutta näin ei ole tapahtunut. Hallituksen esityksen 197/1999 vp s. 61-62, johon KKO:kin on viitannut, luetellaan kyllä suuri joukko erilaisia arpajaisten muotoja ja siinä yhteydessä puhutaan myös erilaisista urheilu- ja muista kilpailuista, mutta kalastuskilpailuja ei mainita erikseen. Miten tätä vaikenemista olisi tutkittava?
17. Minusta aika perusteltu tulkinta olisi sellainen, että koska Miljoona Pilkki -tapahtuma oli hyvin virkamiesten ja "lainsäätäjän" tiedossa jo hallituksen lakiesitystä vuonna 1999 sorvattaessa, se olisi mainittu esimerkinomaisesti hallituksen esityksen perusteluissa, jos tuonkaltaista kalastuskilpailua olisi ylipäätään pidetty arpajaisina. Mutta kun mitään tuollaista mainintaa tai edes viittausta ei lakiesityksestä löydy, voidaan tästä tehdä päinvastainen johtopäätös.
18. Pitäisi myös ottaa huomioon, mitä eduskunnan perustuslakivaliokunta lausui arpajaislakiesityksestä hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 23/2000 vp s. 2). Valiokunta totesi perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden näkökulmasta lakiesityksestä näin: "Arpajaisten määritelmä lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentissa saattaa käytännön tilanteissa osoittautua tulkinnanvaraiseksi erityisesti kun on arvioitava, perustuuko osallistujan mahdollinen voitto sattumaan. Valiokunta tähdentää, että perustuslain kannalta tällaista määritelmäsäännöstä on tulkinnanvaraisissa tapauksissa sovellettava supistavasti."
KKO onkin vedonnut mainittuun lausumaan ja katsonut, kuten edellä jo totesin, ettei arpajaisista ole kysymys sellaisissa urheilukilpailujen kaltaisissa kilpailuissa, joissa osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattuman osuutta olennaisesti suurempi merkitys voiton saamisessa. Toisin sanoen arpajaisista on kyse vain silloin, kun sattumalla on voiton saamisen kannalta olennaisesti suurempi merkitys kuin osallistujan taidolla. Mutta onko KKO:n näkemys, jonka mukaan Miljoona Pilkissä saaliin saanti perustui olennaisesti suurimmaksi osaksi sattumaan, ainoa ja ehdottomasti oikea ratkaisuvaihtoehto? Tästä voidaan olla eri mieltä; KKO:n ratkaisua voidaan kyllä puoltaa, mutta itse en pitäisi myöskään sen vastakohtaa ehdottomasti vääränä ratkaisuvaihtoehtona.
19. Korkein oikeus ei ole kiinnittänyt perusteluissaan huomiota siihen, että itse asiassa Miljoona Pilkki oli osa suurempaa kokonaisuutta eli markkinatapahtumaa, johon kuului paljon muutakin ohjelmaa. Miljoona Pilkissä ei ollut kyse mistään normaalista arpajaisista, sillä kyseisen tapahtuman tarkoituksena ei ollut kerätä pääsylipputulojen tai osallistumismaksujen muodossa välitöntä voittoa järjestäjille, vaan jo etukäteen oli ollut arvioitavissa, että saadut pääsylipputulot ja muutkaan välittömät tuotot eivät kata kaikkia tapahtuman kustannuksia. Tapahtuma on ollut järjestelyiltään ja tavoitteiltaan, ei arpajaisten, vaan tavanomaisten pilkkikilpailujen kaltainen. Miljoona Pilkki -kisalla ei ole rikottu mitenkään arpajaislain eettisiä, moraalisia ja kulttuurisia tarkoitusperiä. Jos KKO olisi ottanut nämä seikat huomioon syyllisyyskysymystä pohtiessaan, olisi lopputulos saattanut olla hyvinkin toisenlainen.
Kieltoerehdyksestä
20. Olisiko tapauksessa joka tapauksessa voitu ja pitänyt soveltaa RL 4 luvun 2 §:ssä säädettyä kieltoerehdyssäännöstä? Sen mukaan rikoksen tekijä on rangaistusvastuusta vapaa, jos hän on erehtynyt pitämään tekoaan sallittuna, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muun näihin rinnastettavan seikan vuoksi. Hovioikeus ja KKO:n enemmistö (oikeusneuvokset Hidén, Rajalahti, Rautio ja Seppo) ovat katsoneet, että Keskinen ei voinut vedota kieltoerehdykseen lähinnä sillä perusteella, että Keskinen oli sisäministeriön hänelle vuosina 2003 ja 2005 esittämien kannanottojen vuoksi tullut tietoiseksi siitä, että valvontaviranomainen piti tapahtumaa arpajaisina.
21. Käräjäoikeus, joka on ratkaissut jutun lautamieskokoonpanossa, ja yksi KKO:n jäsen eli oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki ovat sen sijaan olleet sillä kannalla, että tapaukseen voidaan soveltaa kieltoerehdyssäännöstä. Mansikkamäki on pitänyt arpajaislain 2 §:n 1 momentin säännöstä erityisen vaikeaselkoisena ja hän on vedonnut myös siihen, että pilkkikilpailuissa peritään yleensä osanottomaksuja, saadaan saalista, mihin kalaonnella saattaa olla vaikutusta, ja yleensä niissä myös jaetaan palkintoja. Sisäministeriö ei ole valvonnassaan puuttunut tällaisten kilpailujen toimeenpanoon, totea Mansikkamäki. Lisäksi Vesa Keskinen oli jo aikaisemmin eli vuodesta 1996 lähtien järjestänyt vastaavia tapahtumia ilman, että niiden laillisuuteen olisi puututtu. Vasta vuonna 2003 ennen järjestyksessään kuudetta tapahtumaa ministeriö oli ilmaissut kielteisen kantansa asiassa. Tapahtumaa ei ollut kuitenkaan tuolloinkaan viranomaistoimin estetty eikä siihen ollut jälkikäteen puututtu, perustelee oikeusneuvos Mansikkamäki eriävää mielipidettään. - Minusta nämä seikat huomioon ottaen olisi jutussa voitu täysin perustellusti katsoa, että Vesa Keskinen oli anteeksiannettavasta syystä erehtynyt pitämään Miljoona Pilkin järjestämistä sallittuna, jos tapahtumaa ylipäätään oli pidettävä arpajaisina.
Rikoshyödyn menettäminen
22. KKO:n tuomiossa ei puhuta mitään rikoshyödystä, joka Vesa Keskinen tuomittiin hovioikeuden tuomiolla valtiolle menettämään. Tämä johtuu siitä, että kyseessä on ratkaisuseloste, jossa on otettu kantaa vain syyllisyyskysymykseen, josta KKO:ssa oli nimenomaan riitaa. Aika outoa on se, että KKO:n ratkaisuselosteesta on jätetty pois myös maininta siitä, kuinka paljon Vesa Keskinen joutui maksamaan sakkoa KKO:n pysyttämän hovioikeuden tuomion lopputuloksen perusteella. Ratkaisuselosteessa todetaan vain, että hovioikeus tuomitsi "Vesa K:n" arpajaisrikoksesta 50 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen, jonka KKO siis pysytti. Lukija, joka on kiinnostunut asiasta, joutuu siis kaivamaan myös sakon kokonaismärän nettisivuilta! Tiedoksi saatettakoon, että Vesa K:lle tuli maksettavaa sakkoa yhteensä 13 300 euroa, kun Vesan päiväsakon rahamääränä pidettiin 250 euroa. - KKO saisi kyllä laatia ennakkopäätöstensä ratkaisuselosteensa täydellisemmiksi, jotteivät lukijat joutuisi arvailemaan, että mikähän se KKO:n tuomion lopputulos mahtoi oikein olla!
23. Käräjäoikeudessa syyttäjä vaati Vesa Keskisen tuomitsemista menettämään arpajaisrikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä valtiolle 421 000 euroa. Hovioikeus, joka siis tuomitsi Vesan ensimmäisenä oikeusasteena, alensi kuitenkin syyttäjän vaatiman rikoshyödyn määrän 60 000 euroon, jonka summan Keskinen siis joutui maksamaan valtiolle sakkorangaistuksen lisäksi. Syyttäjä tyytyi hovioikeuden tuomioon sekä rangaistuksen että rikoshyödyn määrän osalta. - Todettakoon, että Keskinen olisi voitu tuomita menettämään sanottu rikoshyöty myös siinä tapauksessa, että syyte häntä vastaan olisi kieltoerehdyksen takia hylätty.
Muita sattumia
24. KKO:n tuomiossa voidaan sanoa olleen kyse sattuman sanelemasta jutusta tai jäänalaisista arpajaisista. No, aika sattumanvaraista puuhaahan koko lainkäyttökin tahtoo toisinaan olla. Rikos- ja prosessioikeuden professori Bo Palmgren, joka esiintyi 1960-luvulla julkisuudessa oikeuslaitoskriitikkona, vertaisi joskus tuomioistuinta ja oikeudenkäyntiä pajatsoon, siis tietynlaisiin arpajaisiin, toteamalla, että tuomioistuin on kuin pajatso: kun sinne lyö lantin (nostaa jutun), ei voi koskaan tietää, mikä on lopputulos eli voittaako mitään ja, jos voittaa, niin kuinka paljon.
25. Näinhän se on usein nykyisinkin. Ratkaisujen ja tuomioiden ennustettavuus eli muodollinen oikeusvarmuus ei ole kovin suuri. Yhtenä esimerkkinä tästä voin mainita blogissani 6. ja 8.8.2008 selostamani, kommentoimani ja kritisoimani ratkaisun KKO 2008:77. Siinähän välimiesoikeuden tuomio tuli, kun välimiehet sivuuttivat tuomiossaan kantajan väittämistaakan, täydellisenä yllätyksenä vastaajayhtiölle. Moitekannejutussa käräjäoikeus ja hovioikeus kumosivat välimiesten ratkaisun sanotun oikeudenkäyntivirheen perusteella, mutta KKO - välimieskokoonpanossaan - kumosi puolestaan hovioikeuden tuomion ja pysytti välimiesten tuomion. Nyt kukaan koko valtakunnassa ei oikein tiedä ja osaa sanoa, sovelletaanko välimiesmenettelyssä väittämistaakkaa ja missä laajuudessa. Väittämistaakka olisi KKO:n sanotun ratkaisun mukaan voimassa, ei sääntönä kuten aiemmin on vakiintuneesti katsottu, vaan ikään kuin vain periaatteena, jota sovelletaan "enemmän tai vähemmän" tai oikeastaan "silloin tällöin" - siis silloin kun tämä sattuu "sopimaan." Tällainen oikeusohje on tietenkin pahinta, mitä lainkäytön ennustettavuutta ajatellen voi tapahtua.
26. Sattuman sanelemaa on usein myös se, ketkä tulevat nimitetyiksi KKO:n jäseniksi. Tästä asiasta ei tällä kertaa kuitenkaan tämän enempää, sillä kysymykseen joudutaan palaamaan lähiaikoina, sillä onhan KKO:ssa parhaillaan haettavana 1.3. avoimeksi tuleva jäsenen virka.
27. Kun Miljoona Pilkki -juttu on lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta eli Töysästä, on kiintoisaa todeta, että jutun ratkaisuun osallistui KKO:ssa kaksi sanotusta maakunnasta lähtöisin olevaa oikeusneuvosta; älkää nyt peljästykö, kyse ei ole esteellisyydestä! Oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki, jonka eriävää lausuntoa on edellä selostettu, on syntyisin Ylihärmästä, ja oikeusneuvos Hannu Rajalahti puolestaan Lapualta. Ellen ole käsittänyt väärin, L.M. ja H.R. ovat käyneet samaan aikaan samaa oppikoulua ja olleet jopa samalla luokallakin. Mikäpä sen somempaa! - Tässä yhteydessä voidaan mainita eräästä toisesta läheissuhteesta kahden muun oikeusneuvoksen välillä. Mikko Tulokas ja Pertti Välimäki ovat nimittäin olleet 1970-luvun loppupuolella asianajajina samassa asianajotoimistossa eli tarkemmin sanottuna Asianajotoimisto Tulokas & Ilonen Ky:ssä Riihimäellä, jossa Tulokas oli osakkaana ja Välimäki samaan aikaan lakimiehenä. - Tämä kaikki on tietysti vain sattumaa.
28. Sattumaa on sekin, että minun ensimmäiset muistikuvani tästä maailmasta ovat peräisin juuri Töysästä, josta perheemme - isä oli tosin sodassa ja kävi sotimassa vielä Lapissakin - sai ensimmäisen turvapaikan reiluksi vuodeksi Kannakselta jatkosodan aikana alkaneen evakkomatkan jälkeen. Tuurin kylässä emme kuitenkaan asuneet enkä ole tähän mennessä vielä ehtiä käydä kuuluisassa kyläkaupassa. Täytyypä harkita tutustumis- ja ostosmatkaa Tuuriin vaikkapa ensi kesänä.
29. Vesa Keskiselle viime vuosi ei tainnut olla bisnesmielessä yhtä hyvä kuin aikaisemmat vuodet. Muistaakseni Keskisen kyläkaupan edustalle rakennettu suurikokoinen kullanvärinen hevosenkenkä valittiin viime vuoden loppupuolella maailman kolmanneksi rumimmaksi rakennukseksi tai monumentiksi. Mutta ehkä tänä vuonna taas Vesallakin menee jo paremmin, toivotaan niin! Sitä paitsi, eikös sitä niin sanota, että useimmiten kaikki julkisuus, siis myös negatiivinen, on loppujen lopuksi vain hyväksi! Vesa Keskinen ja hänen bisneksensä muistuttavat tietyssä mielessä erästä toista itseoppinutta bisnesmiestä eli Kihniön suurta poikaa Kalevi Keihästä (1924-1995) ja hänen kulta-aikojaan (Keihäsmatkat Oy, Spear Air, Kihniön kipakka ym.) 1960-luvulla ja 1970 -luvun alkupuolella.
P.S.
Julkisuusasiaa
30. Blogissani 24.10.2008 esittelin selvityspyynnön ja kantelun, jonka tein eduskunnan oikeusasiamiehelle koskien KKO:n käytäntöjä tietyissä lainkäytön julkisuutta ja tiedottamista koskevissa kysymyksissä. Yksi kysymys koski KKO:n käytäntöä olla julkaisematta kotisivuillaan tietoja tulossa olevista suullisista käsittelyistä. Olen 19.12.2008 täydentänyt selvityspyyntöäni.
31. KKO näyttää pitävän edelleen kiinni valikoivasta tiedotuslinjastaan. Tämä ilmeni, kun tietooni tänään saatettiin, että KKO toimittaa vielä tällä viikolla eli tarkemmin sanottuna perjantaina 9.1.2009 suullisen käsittelyn maanvuokrasuhdetta koskevassa riita-asiassa. Sanottu suullinen käsittely pidetään poikkeuksellisesti KHO:n suuressa istuntosalissa, osoite Fabianinkatu 15, toinen kerros, alkaen kello 10.00, mikä täten tiedoksi saatettakoon. KKO ei ole julkaisut myöskään tästä suullisesta käsittelystä ilmoitusta kotisivuillaan kohdassa tiedotteet, jossa tällaiset tiedot pitäisi minun mielestäni julkista. Suullisesta käsittelystä on kyllä nytkin tiedotettu joillekin valituille lehdille ja toimittajille.
32. Kyseinen juttu KKO:ssa koskee tapausta, jossa vuokralaisella oli ollut maanvuokrasopimuksen perusteella hallitsemallaan alueella Espoon Suvisaaristossa pieni vapaa-ajanasunto. Alueelle vahvistettiin osayleiskaava, jonka perustella vuokratulle alueelle voitiin rakentaa suurehko asuinrakennus. KKO:ssa on kysymys siitä, oliko vuokranantajalla oikeus kaavoituksen johdosta korottaa maanvuokraa.
33. Nyt kaikki kynnelle kykenevät joukolla katsomaan ja kuulemaan, mitä KKO:n suullisessa käsittelyssä tapahtuu!
12 kommenttia:
Se Keskisen hevosenkenkä näyttää mielestäni rulla- /tai kuulalaakerilta. Olisi edes rautakauppa..
Sen kummemmin kyseisestä pilkkikilpailusta tietämättä vaikuttaisi, että tässä tapauksessa yhden ongelma-aspektin muodostaa se, että pyritään kalastamaan tiettyjä kaloja, joiden nappaaminen on jokseenkin tuurista kiinni. Niitä ei voi korvata muulla kalastustaidolla.
Toinen puoli ongelmaa on kai siinä, ettei kaikkia palkintorahoja jaeta, jolloin myöskään ei taito yksin riitä. Ei riitä että on toisia parempi, joten kyse ei ole pelkästä kilpailusta.
Maksun periminen oikeudesta osallistua miljoonapilkkiin tehnee siitä luvanvaraisen arvonnan.
Mutta jos maksaisi vain kalastusoikeudesta (kuten pitääkin - kalastusoikeuden haltijalle) ja saisi merkkikalasta tiettynä päivänä miltsin.
Mitenkähän tähän sopisi KKO 2008:90? Kai voisi ihan hyvin todeta, ettei Keskinen tarkoittanut menetellä lain vastaisesti eikä hänen ole täytynyt mieltää menettelevänsä lain vastaisesti. Häntä tosin oli varoitettu menettelyn laittomuudesta.
Enemmän tuo ratkaisu mietityttää kirjanpitorikosten kohdalla esimerkiksi silloin, kun oy:n hallituksen jäsen esimerkiksi jättää kirjanpidon toisen hallituksen jäsenen tehtäväksi. Tai miksi ei yleisemminkin tietämättömyyttään.
Ennakkomaksulla mitataan kai myös festivaaliin paikalle saapuvan (ja siis myytäväksi tarvittavan) tavaran määrää. Tulija on about varma, jos hän maksaa ennalta. Mutta kuka maksaisi kauppaan tulemisesta ilman vetonaulaa. Menneiden vuosien menekin avulla voi sitten tilata tavarat. Muussa tapauksessa homma on kauppiaan kannalta todellista lottoamista. Tilaanko vessapaperia rekkakuorman vai kaksi...
Kiitos Jyrki ! Osaamatta puuttua arpajaisasiaan panen mielihyvin merkille, että kohdassa 20 olet palannut väittämistaakkakysymykseen. Olin Helsingin HO:ssa mukana ko. tuomiossa, joka meni KKO:ssa nurin. Ja blogisi lopussa viittaat KKO:ssa pian pidettävään maanvuokra-asian suulliseen käsittelyyn. Tämän asian tunsin hyvin ja minun oli tarkoitus osallistua sen ratkaisuun, mutta satuin sairastumaan, miltei ainoan kerran urallani. HO:n ratkaisua en olisi hyväksynyt - Hyvää vuodenjatkoa !
Risto Uoti
Itse olen useita vuosia pilkkinyt ja kalastanut monellakin tapaa. Jollakin tavalla siis asian substanssia tunnen.
En kuitenkaan keksi mitään sellaista taitoa, jonka voisin hankkia saadakseni satojen tai tuhansien istutettujen kalojen joukosta juuri sen yhden, josta voisin saada kyseisen kilpailun pääpalkinnon. Tai myöskään taitoa, jonka hankkimalla saattaisin saada juuri sellaisen kalan, jolla saa toiseksi suurimman palkinnon.
Kaikilla tuhansilla osanottajilla kuten myös valtaosalla muista suomalaisista on kuitenkin olemassa se taito, jolla avannosta saattaa saada kalan, jopa montakin. Lisäksi olen nähnyt, että jokainen aloittelijakin on minun elämäni aikana saanut kaloja ensimmäisellä pilkkikokeilullaan.
Juuri tämä erottaa mielestä Miljoonapilkin ja muut, saalismäärään perustuvat pilkkikilpailut toisistaan olennaisella tavalla. Ei ole mitenkään mahdollista esimerkiksi ennen tapahtumaa osoittaa kolmenkymmenen taitavimman osanottajan joukkoa, josta esimerkiksi 80 % varmuudella voittaja (tapahtuman nimenkin mukaisesti tämän yhden kalan saaja eli miljoonan voittaja)löytyisi.
Jos tämän tapahtuman pääpalkinnon joku saa, se perustunee täydellisesti onneen. Se, että on osattava laittaa pilkki järveen (avantojahan siellä riittää valmiinakin tuhansia) ei tee tähän
kyllä mitään onnesta poikkeavaa haastetta, joka olisi jollakin erityisellä taidolla voitettavissa.
Miljoonapilkkitapahtuma ei myöskään ole mahdollisesta itsenäisestä tappiollisuudestaan huolimatta hyväntekeväisyyttä, vaan liiketoimi, jonka tarkoituksena on lisätä Veljekset Keskinen Oy:n myyntiä. Tapahtumahan myöskin toteutetaan paikassa, jossa ei ole ollut jokamiehenoikeudella lupa pilkkiä, joten sinänsä viittauksesi jokamiehenoikeuteen on turha. Kyseiseen myynninedistämiseen on liitetty maksullinen toiminto, johon osallistumalla sinulla on hyvällä onnella mahdollisuus saada suurehko rahapalkinto. Kuulostaa minusta melko tavalla arpajaisilta.
Se, että ratkaisun on tehnyt KKO ei aina väistämättä tee ratkaisusta huonoa. Minusta ei niin näyttäisi olevan tälläkään kertaa. Ja nimenomaan myöskin arkikokemukseen perustuvan harkinnan kautta.
Olli K. - En ole sanonut, että KKO:n kanta, jonka mukaan tapauksessa on kyse arpajaisista, olisi väärä. Olen vain etsinyt vastasyitä, kun KKO ei ole suvainnut niitä perusteluissaan käsitellä eikä perusteluissaan edes kertoa, millä kaikilla perusteilla syytetyn puolustus vaati syytteen hylkäämistä. - Lainsäätäjä ei näytä pitäneen arpajaislakiesitystä käsitellessään silmällä po. "jäänalaisia arpajaisia."
Olli K:n sanonta, jonka mukaan ratkaisut olivat yleensä "vääriä", jos ne ovat KKO:n antamia, on minulle täysin tuntematon; itse en ole sellaista koskaan väittänyt.
Minulla kävi Antti Kortelaisen tavoin mielessä myös tahallisuuskysymys, vaikka en siitä sitten kirjoittanut. Mahdollisesti syytetyn puolustus on vedonnut Keskisen tahallisuuden puuttumiseen. Tätä emme voi kuitenkaan tietää, koska, kuten sanottu, KKO ei ole halunnut tuomiossaan kertoa mitään niistä perusteista, joilla syytetty on vaatinut syytteen hylkäämistä.
Minäkin kallistuisin Olli K:n kannalle. On vaikea nähdä, millä keinolla taitavakaan kalamies kykenee pyydystämään juuri sen miljoonakalan lammesta.
Enkä ostaisi tuota kieltoerehdys-väitettä, siitäkin huolimatta, että arpajaislain 1:2.1:ssä säädetty arpajaisten legaalimääritelmä on kummallinen.
Mitä siinä esimerkiksi mahdetaan tarkoittaa "osin sattumanvaraisella" voitolla?
KKO:n tulkinta tuosta "osittaisesta sattumanvaraisuudesta" on mielenkiintoinen. Vaikka KKO toteaa, PeVM:öön 23/2000 viitaten, että säännöstä on tulkinnanvaraisissa tilanteissa sovellettava supistavasti, ei lopputulos kuitenkaan vaikuttaisi viittaavan siihen.
KKO:n mukaan arpajaisia lain tarkoittamassa mielessä eivät ole tilaisuudet, joissa "osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattuman osuutta olennaisesti suurempi merkitys voiton saamisessa". Tämä ei olennaisuusvaatimuksen vuoksi vaikuta ollenkaan rajoittavalta tulkinnalta.
Se, miksi Miljoona Pilkissä kumminkin on kysymys arpajaisista, on KKO:n tuomiossa mielestäni hyvin perusteltu: pilkkijöiden poikkeuksellisen suuri määrä tekee miljoonakalan narraamisesta aivan olennaisesti hankalampaa, kuin se pienemmissä kilpailuissa olisi. Tämä on ihan (maalais)järkeenkäypää.
Kieltoerehdys edellyttää muun muassa "lain erityistä vaikeaselkoisuutta". Arpajaislain sisältöä ei legaalimääritelmän muotoilusta huolimatta voida pitää sellaisena. Näin erityisesti, kun Keskisellä oli tiedossaan ministeriön kanta, jossa toiminnan arpajaisluonnetta perusteltiin samoilla seikoilla kuin KKO.
Niin KKO kuin ministeriö kiinnittivät legaalimääritelmän tulkinnassa huomiota kalakohtaisten palkintojen saamisen sattumanvaraisuuteen.
Tämä seikka on mielestäni erityisen huomionarvoinen ja järkeenkäyvin toiminnan luonnetta arvioitaessa.
Vai ei kai voitane kirkkain silmin väittää, että ainoan miljoonakalan lammesta narraa juuri se taitavin kalamies? Samalla asialla kun kuitenkin on muitakin samoilla tarvekaluilla varustautuneita, ainakin omasta mielestään erikoisen taitavia kalamiehiä. Vieläpä riesaksi asti.
Asiaa ei muuta toiseksi sekään blogistin mainitsema seikka, että toimintaa oli harjoitettu jo ennen arpajaislain uudistusta. Lain esitöiden vaikenemisesta pilkkijäisten luonteesta arvonnan yhtenä muotona ei myöskään voitane perustellusti tehdä vastakohtaispäätelmää siitä, että kilpapilkkijäiset eivät olisi arpajaiset.
Toiminnan jatkumiselle useita vuosia sekä Keskisen käsitykselle tekonsa luonteesta olisi kuitenkin voitu, näin väitän, antaa painoarvoa rangaistuksen määräämisessä ja menettämisseuraamuksen kohtuullistamisessa. Vaikka siis toiminta olisi katsottu lainvastaiseksi, olisi kenties ollut kohtuullista jättää Keskinen rangaistukseen (RL 6:12) ja menettämisseuraamukseen (RL 10:10) tuomitsematta.
Asiahan ei kuitenkaan taida jäädä tähän, koska Keskinen aikoo MTV3:n nettisivujen mukaan viedä "oikeustylytyksenä" pitämänsä tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, toivoen sen siellä muuttuvan. (Jonkun -kenties Vesan avustajan- tulisi kertoa Vesalle muutamia perusasioita EIT:n toimivallasta.)
Vireillä on, näin Keskinen ilmoittaa, myös muutamia muita kauppiasta tai kyläkauppaa koskevia juttuja. Kuluvan vuotensa Keskinen kuuluukin nimenneen "Totuus ei pala tulessakaan"-teemavuodeksi.
Omahyväisyydestä ynisten totean, että pohjalaiseen luonteeseen liitetään kyllä aiheellisesti Suomen heimojen hienoimmat hyveet, kuten peräänantamattomuus, sisukkuus ja omanarvontunto.
-Mutta kun nämä nyrjähtävät yli, on jälki toisinaan sen mukaista. Käyköön Vesa silti käräjiään, toivottavasti se toivottu "totuus" sieltä löytyy, ennen kuin rahat palavat.
Eipä näytä Asser Salokaan oivaltaneen, mikä omassa tapauskommentissani oli oleellista! Tämä on perin valitettavaa.
On sinne Strasbourgin tuomioistuimeen viety Suomesta paljon mitättömimpiäkin juttuja. Eikös tämä KKO:kin ole joskus saanut "sapiskaa" EIT:ltä?
Asser Salo näyttää tuntevan pohjalaisensa! Eikös se "oikea" Asser Salo ollutkin Pohjanmaalta kotoosin ja intomielinen juristi, jolle kävi aika tylysti 30-luvulla tai niillä paikkeilla?
Oikeustylytystä ovat siis joutuneet kokemaan Pohjanmaalla muutkin kuin Vesa Keskinen.
Olin ymmärtävinäni, että blogisti esitti contra-argumentteja, koskapa KKO ei ollut tuomiossaan käsitellyt niitä riittävissä määrin? Ja contra-argumentteihin tukeutuen pyrki osoittamaan, että toisenlainenkin ratkaisu olisi kenties ollut perusteltu?
Ja mitä Keskisen EIT-aikeisiin tulee, niin en tokikaan väheksynyt aietta viedä juttu Strasbourgiin. Tuomio ei kuitenkaan varsinaisesti "muuttune" siellä, koska EIT voinee enimmillään todeta, että kantajan EIS:een perustuvia ihmisoikeuksia on loukattu. (En tosin osaa sanoa, mitähän Keskisen oikeuksia valtio olisi loukannut - omaisuudensuoja on kai ainoa mahdollinen.)
Ja siinäkin tapauksessa, että EIT katsoisi Keskisen oikeuksia loukatun, rikostuomiota ei välttämättä purettaisi. Muistettakoon tässä KKO 2008:24, jossa KKO katsoi, että langettava tuomio EIT:ltä ei välttämättä riitä tuomion purkamiseen.
Eräs pohjalainen HO-presidentti (em.), oikeusneuvoksenakin toiminut Erkki Rintala jyrähti tuosta ennakkoratkaisusta ns. madonlukuja Pohjalaisessa 18.4.2008 julkaistussa kirjoituksessaan.
Näyttäisi siis siltä, että maakunnassa on myös voimakkaan oikeustajun omaavia henkilöitä, jotka eivät malta vaieta edes silloin, kun oikeudenloukkaus ei kohdistu välittömästi henkilöön itseensä. Tämän sanon näitä henkilöitä, kuten Rintalaa, suuresti arvostaen.
(Oikeustaju unohtuikin tuosta äskeisestä pohjalaisten piirrelistasta, lisään sen siihen näin takautuvasti.)
Mm. Työn Äänen kirjapainojutun asianomistajia avustanut Asser Salo ei tosin ollut pohjalainen (s. 22.2.1902, Laukaa) mutta piipahti ranskalaisella visiitillä Vaasassa, missä riistettiin maaherran käsivarsilta autoon, muilutettiin Lapualle ja pakotettiin allekirjoittamaan sitoumus siitä, että ei palaa enää maakuntaan kommunistien asioissa.
Varsinaista oikeustylytystä, siis, oikeistolaisten kädestä annettuna. Tosin Neuvosto-Venäjälle loikannutta, ja siellä mm. kuorma-auton apumiehenä sosialismiin tutustunutta Asser-vainaata taisivat sittenkin puraista omat koirat pahemmin..
Pilkkimisessä on sekä kalaonnella että kalastustaidolla oma vaikutuksensa kalasaaliiseen.
Eri kokoisia kaloja pilkitään erilaisella vieheellä ja jäähänkin pitää ymmärtää tehdä sen suuruinen reikä että siitä mahtuu siima ja syötti sisään ja mielellään vonkale pinnan suuntaan. Tämä on ymmärrystä ja taitoa vaativa osuus pilkkimisessä, se kehittyy harjoituksen myötä.
Yksittäisessä pilkkitapahtumassa sattuman vaikutus kunkin pilkkijän pinnalle saamien kalojen yksittäis- ja yhteispainoon on taidon vaikutusta huomattavasti suurempi. Erityisesti yksittäisen nostetun kalan ominaisuudet ovat pääosin sattuman sanelemaa.
Pilkkijöiden taitoerot tulevat esiin vasta useiden pilkkisessioiden jälkeen. Kukaan ei ole tainut olla miljoonapilkin "taitavin" peräkkäisinä vuosina.
Sattuman suuri vaikutus tulokseen tekee Miljoonapilkki-tyyppisestä tapahtumasta arpajaislaissa tarkoitetun arpajaisen.
Niin, yritin tosiaan esittää ja etsiä vasta-argumentteja KKO:n ennakkopäätökselle, kun KKO ei suvainnut tuomiossaan edes mainita, millä perusteilla Keskisen puolustus oli syytettä vastustanut. Toiseksi kiinnitin huomiota tuomion ei-informatiiviseen sisältöön ja vajavaiseen perustelemistapaan.
Todellakin, tuo Asserin mainitsema ennakkopäätös KKO 2008:24, josta Erkki Rintala on syystäkin jyrähtänyt, on kerrassaan kammottava osoitus siitä, miten vähän KKO todellisuudessa piittaa ihmisten oikeusturvasta ja oikeudenmukaisuudesta. Tuossa ratkaisussahan KKO (Hidén, Bygglin, Rajalahti ja Esko) jätti purkamatta Vaasan HO:n tuomion julkista herjausta koskevassa jutussa, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli katsonut, että hovioikeuden tuomiossa oli puututtu EIS:ssa turvattuun sananvapauteen EIS 10.2 artiklan vastaisella tavalla. KKO katsoi kyynisesti, että koska kyseessä oli vain sakkorangaistus, joka ynnä tuomitut kipurahat oli jo maksettu, ei väärästä tuomiosta ole paljoakaan haittaa kun vielä julkisuudessa oli jo "puhuttu" EIT:n Suomelle antamasta langettavasta tuomiosta! Oikeusneuvos Mikko Tulokas oli sentään purun kannalla.
Luulenpa, että KKO:n kova ja kyyninen asenne johtui siitä, että hovioikeudessa tuomittu oli - näin luulen - hakenut KKO:lta aikanaan valituslupaa, mutta KKO ei ollut suostunut eikä siis antanut valituslupaa, jolloin tuomittu vei asian EIT:een. Jos KKO olisi purkanut tuomion, se olisi tavallaan myöntänyt, että myös se itse oli vastuussa väärästä tuomiosta! Siis: KKO:lle oli tärkeämpää oman arvovallan säilyttäminen kuin virheellisen tuomion purkaminen.
Edellisen blogin yhteydessä oli puhetta tuomionpurusta ja ja sanoin, että KKO tulkitsee purkuedellytyksiä viimeisen päälle tiukasti eikä hevin lähde tuomioita purkamaan. Ratkaisu KKO 2008:24 todistaa tämän väitteen vääjäämättä oikeaksi.
Jos vuoden 2008 KKO:n ennakkopäätöksiä pitäisi asettaa huonommuus- tai karmeusjärjestykseen. niin KKO 2008:24 sijoittuu minun listassani kyllä toiseksi. Ykköstilan vie kirkkaasti KKO 2008:77, johon olen tässäkin blogissa (kohta 20) viitannut.
Lähetä kommentti