lauantai 9. toukokuuta 2009

93. Pekkaroinnista paaterointiin

On taas aika sinivuokkojen...

Kaikki tietävät termin "pekkarointi." Kysymys on poliittisesta käsitteestä, joka on osaa laajempaa kokonaisuutta, urhoutta. Urhous puolestaan on asia tai oikeastaan pelkkä iskulause, jonka avulla dramaattisesti kannatustaan menettänyt Suomen keskusta yrittää vallata Europan tai ainakin saada vähintään kaksi paikkaa tulevissa eu-parlamentin vaaleissa. Pekkarointi on iltalypsyä, siltarumpupolitikointia ja taitoa pitää oman äänestäjäkuntansa puolta ja lypsää valtiolta rahaa mahdollisimman paljon kaikkiin mahdollisin ja välillä myös mahdottomilta tuntuviin kannattajakuntaa palveleviin hankkeisiin. Uuspekkarointi puolestaan on oveluutta hankkia töppäilyjen tai muutoin vaikeuksiin johtaneiden tilanteiden jälkeen oma-aloitteisesti puhtaat paperit vaikkapa itseltään Herra Oikeuskanslerilta.

Viime päivien tapahtumat ja uutiset näyttäisivät antavan aihetta erään toisen metaforan käyttöön. Tämä käsite ei liity ainakaan suoranaisesti politiikkaan, vaan hallintoon, tarkemmin sanottuna poliisihallintoon. Kyse on paateroinnista - käsite, jonka tiettävästi ensi kerran lanseerasi julkisuuteen keski-suomalaisen paikallislehden toimittaja erään kuuluisan ylinopeusjutun tutkinnan yhteydessä vuosia sitten. Paateroinnin tunnusmerkit, joihin poliisipäällystön huipuille tähtäävien pikkupomojen kannattaa tutustua ja harkintansa mukaan noudattaa, voidaan luonnostella seuraavanlaisiksi elämän - ja/tai viranomaisohjeiksi:

- kehu aina julkisuudessa esimiehiäsi ja alaisiasi ja puolusta heitä vaikeuksissa, vaikka tietäisit että he olisivat töpänneet virassaan raskaasti;

- muista, että hyökkäys on paras puolustus; jos esimerkiksi syyttäjät ahdistelevat alaisiasi poliisirikostutkinnoissa, arvostele voimakkain sanakääntein syyttäjän johtamia tutkintoja ja anna ymmärtää, että syyttäjillä ei ole minkään valtakunnan pätevyyttä tutkinnanjohtajiksi;

- jos alaisesi poliisi joutuu virkatoimisessaan epäilyksen alaiseksi, anna heti julkisuuteen oma lausuntosi, jossa puolustat asianomaista epäilyä kertomalla, että sinä tunnet asian ja voit sanoa suoralta kädeltä - vaikka mitään tutkintaa ei olisi vielä edes käynnistettykään - että kyseinen poliisimies, jonka tunnet henkilökohtaisesti kunnonpoliisimieheksi tai -naiseksi, on toiminut täysin lain ja annettujen virallisten ohjeiden ja määräysten, mukaisesti;

- lähde siitä, että poliisi ei syyllistyä rikoksen, sillä poliisihan on virkamies, jonka tehtävänä on lain mukaan huolehtia ihmisten turvallisuudesta ja laillisuuden noudattamisesta, miten ihmeesä poliisi voisi tällöin muka syyllistyä lainvastaisuuteen;

- jos itse satut joutumaan kiusalliseen tilanteeseen virkatoimesi tai laiminlyöntisi takia, niin keep cool, yritä voittaa aikaa kiistämällä aluksi kaikki ja anna sen jälkeen julkisuuteen ristiriitaisia selityksiä ja vaihtoehtoisia hypoteeseja, miten asiat ovat voineet edetä; jollet saa ketään alaistasi ottamaan omaa virhettäsi vastuulleen, niin vetoa lopuksi viimeisenä valttinasi muistamattomuuteesi (á la uuspekkarointi) ja työssä esiintyneeseen "melkoiseen hässäkkään"; muista, että tämä kokemuksen mukaan tepsii aina, kun on kyse korkeiden virkamiesten tai ministereiden töppäyksistä; ihmiset suorastaan palvovat poliisia, joka vetoaa työuupumukseensa tai "hässäkkään" ("pitkä yö/raskas työ poliisin"); kirjaimellisesti ottaen oikea termi olisi kyllä "häsäkkä", sillä "hässäkkä" tarkoittaa naisen suupuolielintä, mutta ei nyt takerruta vakavahenkiseksi tarkoitetussa esityksessä tällaisiin pikkuseikkoihin

- jos joutuisit poliisiratsiaan esimerkiksi väitetyn ylinopeutesi vuosi, niin vetoa siihen, että olet ajanut satoja kertoja kyseisen tutkapaikan ohitse, mutta koskaan aiemmin siinä ei ole ollut nopeuden rajoittamista osoittavaa liikennemerkkiä; jos tämä ei tepsi, niin vetoa kiireelliseen virkamatkaasi (vaikka kysymyksessä olisi todellisuudessa ollut vain matka poliisikunnan pituushypyn SM-kisoihin); älä painosta liikennevalvontaa suorittavaa konstaapelia, mutta kerro tai anna hänen muutoin ymmärtää, että sinä kyllä ymmärrät hänen vaikean tilanteesi; tämä tepsii aina ja näin vältyt nopeussakolta; jos sitten myöhemmin sanottu konstaapeli joutuu itse epäillyksi virkavelvollisuuden laiminlyöntinsä johdosta ja saa sakot, niin so what: tyhmyydestähän sitä sakotetaan;

- jos Rouva Ministeriltä pyydetään tv-haastattelua tai muuta julkista esiintymistä, niin älä vain missään nimessä päästä häntä yksin "liikenteeseen", sillä tiedäthän sinä, ettei siitä hyvä seuraisi; kun olet yhdessä ministerin kanssa haastateltavana, pyri olemaan itse äänessä niin paljon kuin suinkin mahdollista, jolloin ministeri ei pääsisi laukomaan suustaan varomatonta puhetta; syötä ministerille ennen tv-lähestystä jokin yksinkertainen slogan, jota esimerkiksi jenkeissä vastaavanlaisissa tilanteissa usein käytetään, esimerkiksi "ASE EI TAPA"; kun ministeri sitten pamauttaa tämän sloganin esim. suorassa tv-lähetyksessä suustaan, pyri makustelemaan tuota sanontaa pitkin lähetystä, jottei aikaa varsinaisten asiakysymysten käsittelyyn jäisi kovin paljon;

- hommaa jälkikasvusi ministerin erityisavustajaksi, tämä ei ole mikään ongelma, koska sekä ministeri, sinä ja jälkikasvusi olette linjalta Turku-Pori ja kuulutte kaikki - sattumalta tietysti - samaan puolueeseen, johon kuuluu myös Supon päällikkö, Pori-Turku -linjalta muuten hänkin, ja ministerin edellinen erityisavustaja; käske eritysavustajaa aina vahtimaan ministeriä, jos itse olet matkoilla tai et voisi muusta syystä sitä itse tehdä;

- kerro julkisuudelle ja ministerille julkisuudessa makusteltavaksi, että koulusurmat ovat "valitettavia yksittäistapauksia" , mutta vaadi käsiaseiden kiristämisen sijasta - ministeri ja hänen puheenjohtajapomonsa kun tykkäävät ammuntaharrastuksesta - esimerkiksi tiettyjen asetyyppien kieltämistä; lanseeraa julkisuuteen termit "koulupoliisi" ja "nettipoliisi"; se luo turvallisuuden tunnetta ihmisille, vaikka käytännössä on tietenkin mahdotonta, että poliisi voisi vahtia kaikkia kouluja tai kaikkea nettiin laitettua roinaa;

. valita jokaisessa sopivassa tilanteessa ja tilaisuudessa poliisin niukkoja resursseja ja vaadi niitä aina lisää; yritä junailla poliisien tehtäväkentästä pois erilaisia "oheistehtäviä", kuten esimerkiksi juopuneiden kuljetuksia, älä lupaa kuitenkaan mitään vastineeksi;

- kääntääksesi huomion poliisin tai itseesi kohdistuneilta epäilyltä tuo julkisuudessa esiin jokin uusi jippo, esimerkiksi, se, että ensi kesänä poliisi pyrkii myös pienten liikennerikkomusten osalta nollatoleranssiin; suurin osa kansasta ei ehkä edes tiedä, mitä nollatoleranssi tarkoittaa, ja ne jotka tietävät, ymmärtävät kyllä, että lupaamasi tehtävä on sula mahdottomuus "näillä resursseilla"; mutta onhan tuossakin tiedotteessa lehdistölle, kolumnisteille ja erilaisten bloggareiden monenkirjavalle ja yhä vain laajentuvalle joukolle taas makusteltavaa useiksi päiväksi;

- pidä mielessä, että vaikka osa ihmisistä vihaa "sinitakkeja" tai"sinivuokkoja", yleisön suuri enemmistö rakastaa tai ainakin pelkää heitä (ookkonää Oulusta, pelekääkkönää polliisia); vaikka poliisit syyllistyisivät millaisiin väärinkäytöksiin tai laiminlyönteihin tahansa, parempaakaan vaihtoehtoa ei ole toistaiseksi keksitty, jolla poliisi voitaisiin korvata; erilaisista gallup-kyselyistä ilmenee aina, että kaikista viranomaisista ihmiset luottavat ylivoimaisesti eniten juuri poliisiin (=virkavaltaan), kansalaisten luottamus esimerkiksi syyttäjiin ja tuomioistuimiin on paljon vähäisempää luokkaa;

- pidä aina yllä hyviä suhteita lehdistöön, varsinkin iltapäivälehtien asianomaisiin toimittajiin; nosta poliisi-lehdistö -kerhon toiminta uuteen kukoistukseen; sanokoon laki mitä tahansa, niin poliisi voi tiedottaa tutkinnassa olevista tai sinne menossa olevista rikosasioita silloin kun parhaaksi näkee ja kenelle haluaa; tunnetut rikosasianajajat toki valittavat, että poliisi (muka) vuotaa esitutkinnasta tietoja täysin sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti ja jotkut ns. tutkijat jopa kertovat (ilkeyksissään tietenkin), että "toimittajat syövät poliisin kädestä" tai että toimittajista on tullut poliisin "sylikoiria"; so what - mikäs vika sylikoirissa muka on, kunhan vain eivät pasko syliin; älä välitä näiden radikaalijuristen ja professorien lausunnoista, vaan pyri luomaan ja vahvistamaan poliisin suoria suhteita toimittajiin, se kannattaa aina;

- pukeudu aina tv:ssä ja muutoinkin julkisuudessa ja virka-aikana yleensäkin poliisin siniseen virkapukuun; tämä herättää juuri sitä luottamusta, joka gallup-kyselyistä sitten ilmenee; yleisö tietää, että sinivuokot ovat rauhoitettuja ja tietoisuus tästä on omiaan rauhoittamaan kummasti myös niiden tuntoja, jotka joskus juovuspäissään uhoavat vetävänsä sinitakkeja vielä kerran turpiin.

Tämä on siis paaterointia. Näitä ohjeita seuraamalla hankit ystäviä ja vaikutusvaltaa ja pääset polliisina vielä pitkälle. Paateroinnilla voit myös helposti hankkia itsellesi puhtaat paperit kaikissa hässäkkä/häsäkkä -tilanteissa.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy muistaa, että Paaterokin on ollut aikoinaan primus inter pares. Ennen nimitystään poliisiylijohtajaksi hän työskenteli lääninpoliisijohtajana. Hakuprosessissa hän ohitti kaikki kollegansa, joten toivottavasti tämä kertoo jotain Paateron etevimmyydestä.

Anonyymi kirjoitti...

Vai "etevimmyydestä?"

Paateron (kok) nimitys, jonka teki käytännössä ministeri Anne Holmlund (kok) yksin, kertoo yksinkertaisesta vain tyypillisestä poliittisesta virkanimityksestä, ei muusta.

Anonyymi kirjoitti...

Jos useampi kuin yksi on kokoomuslainen, niin paremmuutta ei voi yksin puoluekantaan perustaa. Kokoomuslaisuus taitaa olla suhteellisen yleistä lääninpoliisijohtajien keskuudessa aivan kuten jokin Leijonat tyyppinen yhdistystoiminta.

Ihmettelen aina joskus, saako se leijona -veli parempaa palvelua kuin muut. Ruotsissa, kun siitä täällä puhutaan kyllästymiseen saakka, Tukholman läänin lääninpoliisijohtajaa Carin Gottbladia on kosittu Martta kerhoon. Mielestäni Martat on kiistatta yleishyödyllinen yhdistys - leijonat taas ajavat omia etujaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kun Markku Salminen nimitettiin lääninpoliisijohtaksi, kärkijoukko hakijoista käytettiin soveltuvuustestauksessa - tosin vaikutti siltä, että osa pääsi testivaiheeseen pelkän muodollisen virka-asemansa eikä niinkään ansioidensa perusteella. Kun sitten 3-4 vuoden kuluttua virka tuli uudelleen avoimeksi, niin osa testissä flobanneista ymmärsi olla hakematta turhaan. Uutta testiä ei suoritettu.

Varmastikin ministerillä on Paateroa nimittäessään ollut nämä vanhatkin testitulokset käytettävissä. Testien heikko kohta on kuitenkin siinä, tulokset objektiivisen mittauksen lisäksi perustuvat pitkälti vain siihen, kuinka hyvä testattava luulee olevansa. Näin ollen nimitysten onnistuminen ei testauken myötä juuri lisäänny - paitsi tietysti mielenterveysongelmaiset saadaan seulottua esiin.

Kuolemanrangaistuksen poistamisen jälkeen 'huono' lakimies, kuten lääkäri nykyäänkin, ei voi onneksi enää olla letaali.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mitenhän tämä kommentointi on mennyt poliisiylijohtajan valintaan ja valintaperusteisiin ja Paateroon? Eihän tekstissä puhuttu mitään tuosta asiasta, eikä edes mainittu Mikko Paateroa!

Anonyymi kirjoitti...

Kuten usein Virolaisen sivulla on sivuttu sisäministeriöön liittyviä toimia, niin ei voi olla kommentoimatta.

Luin hiljattain eräältä sivustolta, että nykyinen sisäministeri on koulutukseltaan yo-merkonomi. Tarkoittaa ylioppilastutkinnon suorittanutta merkonomia, joka on suorittanut ylioppilaspohjaisen merkonomilinjan kauppaopistossa.

Hiljattain Suomessa oli oikeusminiserinä ei oikeustieteiden tutkintoa omaava henkilö.

Jotenkin on kummallista Suomessa, että päästään korkeisiin virkoihin joihin ei ole edes lähikoulutusta.

Sekin on kummallista, että kun en nuorena henkilönä päässyt elektroniikka-asentajan oppiin värisokeuteni perusteella ammattikouluun, mutta 2 vuotta myöhemmin pääsin aloittamaan elektroniikka-insinöörin opintoja samalla vajaavuudella. Tosin värisokeudestani huolimatta selvisin oppilaitoksen matematiikan ja fysiikan laskutehtävistä kohtalaisen hyvillä pistemäärillä.

Se mikä myös kiinnostaa, että millaisissa oppilaitoksissa nykyiset "korkeamman" tason poliisivirkamiehet ovat koulunsa käyneet.

Anonyymi kirjoitti...

Lainaus:"tunnetut rikosasianajajat toki valittavat, että poliisi (muka) vuotaa esitutkinnasta tietoja täysin sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti". En nyt pidä itseäni kovinkaan tunnettuna, mutta kokemusta poliisin tietovuodoista on silti. Esitutkinnoista tietoa vuotaa lehdistölle, vaikka pitäisi olla salaista tietoa käräjille asti.

-assistentti

Alexius kirjoitti...

On muuten vähissä kykypuolueen kyvyt kun pitää paaterointi ottaa ohjelmaan!

Kyllä paateroinnilla on vielä nepotistinenkin luonne, vai miten päin se nyt paateroinnin kyseessä ollessa toimii?

Anonyymi kirjoitti...

Poliisi EI VOI tehdä rikosta. Olen toimittaja ja tarkistin asian suoraan poliisilta erään poliisirikosasian yhteydessä: muistattehan 80-90 -lukujen taitteesta tapauksen, jossa ATARI-ryhmään kuulunut poliisimies ryösti pankin yhdessä maalariveljesten kanssa? Hän käytti ryöstön yhteydessä pistoolia ja ampui poliisia kohti. Tai näiden yli, mutta ei saanut tuomiota murhan yrityksestä kuten muut olisivat saaneet.

Kysyin asiasta läänintason poliisipomolta. Hänen mukaansa ryöstäjä ei ollut poliisi, vaan jotain muuta eli rikollinen ja sekaisin.

Näin poliisikunnassa on jo siis joukko hulluja kriminaaleja, joiden tekojen mukaan poliisia ei pidä mitata.

Eikä ole mitattu oikeudessakaan: muistatte esimerkiksi tapauksen, jossa korkea poliisijohtaja toi kilpa-auton verotta. Autoon tehtailtiin jopa väärennetty rekisteriote. Se rikos vietiin pois Suomen maaperältä väittämällä, että ote tehtiin Brasiliassa värikopiokoneella. Homma kuivui kasaan ja johtaja jatkaa virassaan. Ja vaikka ei ole edellisen määritelmän mukaan poliisi.

Poliisia ei voi myöskään lahjoa. Mutta poliisin lehdessä voi aina ilmoittaa. Niitä on pilvin pimein. Kukaan ei liene selvittänyt, maksetaanko noista lehdistä, jotka ovat liiketoimintaa, verot asiallisesti.

Tässä vielä ihan mainio kolumni otsikolla "Syövätkö toimittajat poliisin kädestä?" Kirjoittaja on kv. oikeuden proffa Martin Schenin. Kolumni alkaa näin:

"Toimittajista on liian usein tullut poliisin sylikoiria. Suoraan sanoen poliisi vuotaa tietoja toimittajille ja lehdistö kiittää skuupeista myötäilyllä.”

Ks. http://www.journalisti.fi/tuotteet.html?id=201/986

Scheinin on aivan oikeassa: Monet syövät. Onhan se selvää, että jos MTV3:n rikos- ja oikeustoimittaja saa poliisilta korkean ansiomitalin tai iltapäivälehtien toimittajat kaiken mahdollisen materiaalin julkaistavaksi vielä esitutkinnan kestäessä, kyse on symbioosista.

Useat toimittajat ovat vieläpä ylpeitä puudelin asemastaan eli "verkostostaan", kuten he tätä rapsutettavana oloaan kuvaavat. On myös turhaa väittää, etteivätkö henkilökohtaiset suhteet ja toisaalta riippuvuus poliisien materiaalista vaikuttaisi niin, ettei poliisista kirjoiteta kriittisesti.

Onhan iltapäivälehdissä joku poliisirikosjuttukin, mutta ne ovat konstaapeleista tai muista sellaisista, joilla ei ole asemaa ravintoketjussa. Osa jutuista on poliisien itse syöttämiä mustamaalausjuttuja. Sillä mikä muu laitos olisi niin ummehtunut ja riitaisa kuin poliisi? Laitos muistuttaa keskiajan Vatikaania, joissa papit ja piispat myrkyttivät vihollisiaan. Ja joka valvoi ihmisten sielujen puhtautta.

Tilanne on omituinen: poliisi ja vartijansa media muodostavat lähestulkoon rikollisliigan. Tämä järjestely on vaikeasti purettavissa, koska paramisen pitäisi lähteä sisältä tai poliisin osalta niin suuresta ulkoisesta paineesta, ettei sitä saada aikaan ilman - mediaa.

Tässä vielä linkki erään oikeustaistelijan blogiin. Näette alkuperäisaineiston nojalla, että vaikka teot ovat mitä ovat, poliisin tekoja on vaikeaa saada syyttäjälle tai mihinkään.

http://www.erkkiaho.com/blog/

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Poliisilla, varsinkin poliisijohdolla, on tunnetusti hyvät ja lämpimät suhteet lehdistöön, etenkin iltapäivälehdistöön, kuten joistakin kommenteista on tullut esiin. Tämä "kerhous" ja "veljeys" ilmenee myös tiettyjen lehtien kommenteista Paatero-asian yhteydessä.

Esimerkiksi I-S:n tomittaja MIka Mölsä puolustelee poliisiylijohtaja Paateroa lehdessä 7.5. julkaistussa kommentissa "kivasti."

Mölsän mukaan poliisiylijohtaja ei ole vastuussa kaikista yksittäisistä rikostutkinnoista. Hän ei päätä, mitä tietoja tutkinta-aineistoon kerätään. Se vastuu on yksin tutkinnanjohtajalla."

Tämä toki pitää paikkansa, mutta siitä ei ole ollut nyt edes kysymys. Kysymys on siitä, salasiko poliisiylijohtaja tai hänen johtamansa poliisiosasto poliisirikostutkinnan kannalta tärkeän todisteen. Eihän kyseisen rikoksen tutkinnanjohtaja ole voinut millään voinut tietää sanotun todisteen olemassaolosta ja päättää sen sisällyttämisestä tutkinta-aineistoon, jos tuo todiste ei ole ollut edes hänen tai tutkintaa suorittaneiden KRP:n tutkijoiden hallussa tai edes tiedossa!

Tästä on kysymys: miksi ihmeessä tuota ilmeisen tärkeää todistetta ei toimitettu poliisirikosasian tutkijoille ja tutkinnanjohtajalle, vaan poliisiylijohtajan luettua se, todiste jäi pimentoon?

Paatero itse puolustautuu sillä, että kyseinen viesti "joka tapauksessa" tuli julki, kun se kirjattiin "toiseen esitutkinta-aineistoon" eli itse koulusurmien tutkintaa koskevaan aineistoon, Mutta olisihan Paateron tietenkin tullut ymmärtää, kumpaan aineistoon tuo tärkeä todiste kuului, se ei olisi totisesti vaatinut kovin ihmeellistä päättelykykyä ja ymmärrystä.

Ja sinne "toisen jutun tutkinta-aineistoon" tuo todiste joka tapauksessa upposi, se ei koskaan tullut julki poliisirikosasian tutkinnassa. Vasta nyt se on putkahtanut esiin, kun yhden koulusurman uhrin omaisten lakimies on suorittanut asiassa yksityisiä tutkimuksia.

Onpa todella outoa, että poliisin kannalta kiusallisia todisteita alkaa paljastua vasta nyt yksityisissä tutkimuksissa! Mitä tästä voidaan päätellä poliisitutkijoiden puolueettomuuden suhteen?

Toimittaja Mölsä yrittää puolustella Paateroa myös sillä, että olisiko Haapajärven poliisin saaman varoituksen välittäminen Kauhajoelle "torstaina" estänyt lopulta mitään, koska Kauhajoella tiedettiin MattiSaaren nettiuhkaukset jo "perjantaina", neljä päivää ennen surmia.

Mutta mistä toimittaja sen tietää, mitä sanotussa Haapajärven poliisin saamassa varoituksessa sanottiin ja mikä merkitys sillä olisi ollut, jos se olisi toimitettu Kauhajoen poliisille? Olen kuullut kerrottavan, että Haapajärven poliisin saama nettivaroitus olisi ollut melko hälyttävää luokkaa. Joka tapauksessa tuo varoitus olisi ollut varoitus ja Saaren epäillystä vaarallisuudesta ja myöhemmin tärkeä näyttöä poliisirikosasian tutkinnassa. Ei sen merkitystä pidä suinkaan vähätellä - edes yritettäessä puolustella poliisiylijohtajan mainetta.

KUn Paatero ja hänen ministeriönsä eivät toimittaneet vinkkaajan veljen Paaterolle lähettämää "kontrolliviestiä" oikeaan osoitteeseen, eivät poliisirikosasian tutkijat saaneet tietää myöskään Haapajärven poliisille tehdystä varoituksesta. Jos SM olisi toimittanut Paateron saaman viestin poliisirikostutkijoille, olisivat nämä tietenkin osannet ryhtyä selvittämään, minne Haapajärvelle tehty varoitusilmoitus oli juuttunut.

Anonyymi kirjoitti...

"On se varmasti joskus noinkin kovaa ajanut" sanoi poliisimies toiselle, kun ylinopeudesta sakotettu asiakas poistui poliisiautosta. Sakon kirjoittanut poliisimies oli kateellinen asikkaan BMW -merkisestä autosta ja ajatteli vähän tasata yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta omin keinoin. Tässä tarkoituksessa hän kirjoitti sakon perusteeksi selvästi suuremman ylinopeuden kuin mitä tutka näytti.

Myöhemmin tällä tapauksella sitten kehua retosteltiin kollegoille. Ei taida olla ihan paaterointia, vaikka tapahtuikin Paateron alueella.

Siru Pola kirjoitti...

Kaikki kunnia kaikille, mutta terveen kritiikin ja asiallisen asioiden tarkastelun pilaavat usein kaksi ryhmää. Vannoutuneet poliisivihaajat sekä kritiikittömät toimittajat. Ensimmäinen ryhmä sepittelee jos jonkinlaisa satuja poliisien toiminnasta, toinen ryhmä sepittää saduiksi usein suuriakin munauksia.

Anonyymi kirjoitti...

Siru Pola saattaa viitata kirjoittamaani BMW -asiaan epäillen, että tarina on keksitty. Minä lupaan hoitaa ko. BMW -autoilijan sakolle kustannuksitta purun, mikäli hän ilmoittautuu.

Verifikaatioon tarvitsen rangaistusvaatimuksen antajan nimikirjaimet, tapahtumavuoden ja auton värin.