tiistai 19. toukokuuta 2009

96. Pikku-Antonin pako Pahan valtakunnasta vapauteen onnistui

Anton ja Paavo

1. Suomessa on jo viikon verran kirjoitettu ja puhuttu paljon reilu vuosi sitten Suomesta Venäjälle kaapatusta 5-vuotiaasta Antonista sekä hänen isästään Paavo Salosesta ja heidän onnellisesti päättyneestä pakomatkastaan Venäjältä takaisin Suomeen. Tervetuloa takaisin Länteen, Anton, tervetuloa vapauteen!

2. Vanhempiensa yhteishuoltajuudessa Suomessa ollut 4-vuotias Anton Salonen katosi kotoaan maaliskuussa 2008. Pian selvisi, että Antonin äiti, kokemäkeläisen Paavo Salosen ex-aviopuoliso Rimma Salonen, oli käynyt hakemassa pojan. Äidin mukana oli ollut kaksi tuntematonta naisihmistä. Lehtitietojen mukaan äiti kuuluu uskonlahkoon, jonka aloitteesta Anton siepattiin ja vietiin sen jälkeen Venäjälle. Tapauksessa on monia outoja piirteitä, kuten esimerkiksi se, että äiti jätti Venäjälle muuttaessaan Suomeen toisen lapsensa eli aikaisemmasta avioliitostaan olleen 17-vuotiaan poikansa Nikitan, josta Paavo Salonen joutui sen jälkeen huolehtimaan. Kummallisinta on kuitenkin se, kuinka äidin onnistui viedä Anton Venäjän puolelle. Lapsihan oli Suomen kansalainen ja molempien vanhempiensa yhteishuollossa.

3. Kokemuksesta tiedetään, että Venäjälle kaapattujen lasten palauttaminen takaisin on vaikeaa, käytännössä usein mahdotonta. Jotkut Suomesta Venäjälle aiemmin kaapatut lapset ovat jääneet sille tielleen tai suomalaisvanhemman, tavallisesti isän, yritykset tavata lasta Venäjällä saati saada tuoda lapsi Suomeen tapaamista varten, eivät ole onnistuneet tai toimineet sovitulla tavalla. Julkisuudessa on kerrottu aiemmin esimerkiksi Kaapatut ry:n puheenjohtajana toimineen sosiologitutkija Paavo Isakssonin ja hänen tyttärensä tapauksesta. Noin 10 vuotta sitten lapsen venäläinen äiti ei halunnut isän enää tapaavan alle kolmivuotiasta lastaan ja kätki lapsen ja vei hänet Venäjälle kesken oikeudenkäynnin ilmoittamatta aikeistaan Isakssonille. Suomen tuomioistuin myönsi myöhemmin tytön huoltajuuden yksin isälle, mutta Venäjän tuomioistuimet eivät tunnustaneet suomalaisoikeuden päätöstä, jolloin Paavo Isaksson joutui aloittamaan sanotun oikeudenkäynnin alusta Venäjällä.

4. Lapsikaappausten ehkäisemiseksi solmittiin 1980 Haagin kansainvälinen sopimus, johon useimmat merkittävimmät valtiot ovat liittyneet. Mainittu sopimus perustuu sopijamaiden vastavuoroisuuteen. Sopimuksen mukainen lapsen palauttamista koskeva asia on pidettävä erillään lapsen huoltoa koskevasta ratkaisusta. Haagin sopimuksen tarkoituksena on turvata lapsen huoltoa koskevien ratkaisujen noudattamista sekä sitä, että huoltoa koskevat riidat ratkaistaan siellä, missä lapsen asuinpaikka on. Sopimuksen mukaisella järjestelmällä pyritään torjumaan muun muassa se, että jompikumpi lapsen vanhemmista rikkomalla lasten huoltoa koskevaa päätöstä tai sopimusta omavaltaisin toimin siirtää lapsen pois asuinpaikastaan toiseen valtioon ja aikaansaa siten muutoksen lapsen olosuhteissa, joilla sittemmin voi olla merkitystä huoltoon liittyvien ratkaisujen ja toimivalan kannalta.

5. Venäjä ei ole ratifioinut Haagin sopimusta. Ilmeisesti siellä katsotaan, että valtio pystyy suojelemaan kansalaistensa ja lastensa turvallisuutta ja oikeuksia ilman kansainvälisiä sopimuksia niin tehokkaasti, etteivät kaappaukset Venäjältä muihin maihin onnistu. Jos onnistuvat, niin Venäjän johtohan on ilmaissut selkeästi, että se suojelee omia kansalaisiaan kaikin keinoin myös maan rajojen ulkopuolella. Jos taas oman maan kansalainen on kaapannut lapsen muualta Venäjälle, niin so what? Venäjä ei yleensä tunnusta muiden maiden tuomioistuinten huoltajuuspäätöksiä, eikä lasten palauttamispyyntöjen selvittelyllä tunnu olevan siellä kiirettä - kaikkihan ovat Venäjällä turvassa, myös sinne muualta kaapatut venäläisäitien lapset. Venäläisten naiset eivät (kuulemma) juurikaan arvosta isiä, vierasmaalaisia tai venäläismiehiä, lapsen mahdollisina huoltajina. Erotilanteissa pidetään selviönä, että lapset kuuluvat ilman muuta äidille.

6. Jos lapsi on siepattu Suomesta Haagin sopimukseen allekirjoittaneeseen valtioon, asian hoitaminen kuuluu lain mukaan oikeusministeriölle. Sopimusten ulkopuolisten valtioiden kanssa asian hoidossa avustaa ulkoministeriö, mutta asiointi on tällöin hankalampaa ja epävarmempaa. Kaappaustapausten selvittelyyn osallistuvat myös poliisi sekä sosiaali- ja lastensuojeluviranomaiset. Esimerkiksi Paavo Isaksson on arvostellut julkisuudessa sitä, että kaappaustapauksissa mikään viranomainen tai elin ei ota kokonaisvastuuta asiassa, vaan asian käsittely on hajanaista ja tehotonta.

7. Asian selvittely etenee usein hitaasti, eikä selvissäkään tapauksissa ryhdytä kiireellisiin toimenpiteisiin, vaikka kaappaukseen pitäisi reagoida mahdollisimman nopeasti. Lapsen kaapannut äiti tai isä yrittää usein häivyttää jälkensä ja hakea lapselle välittömästi oman maansa kansalaisuutta, mikä saattaa joissakin oikeuskulttuureissa myös helposti onnistua. Tuskastuneina asioiden verkaiseen etenemiseen jotkut vanhemmat ovat mm. hakeneet oikeutta kansainvälisten valituselinten kuten YK:n ihmisoikeuskomitean tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kautta. Tuo valitustie on kuitenkin lohduttoman hidas, ja jos valituksen hyväksyvä päätös joskus parin kolmen vuoden kuluttua saadaan, ei sillä ole käytännössä usein enää merkitystä.

8. Antonin isä Paavo oli aktiivinen, teki asiasta julkisen ja matkusti Venäjälle etsimään poikaansa. Hänellä oli ilmeisesti Venäjällä muutamia avustajia. Nykyisin 65-vuotias Paavo, ei siis mikään ikäloppu vielä, tuntuu olevan toiminnan miehiä. Tulevan vaimonsa ja Antonin äidin hän tapasi vuonna 1994 Tallinnassa, missä oli seuraamassa jalkapallo-ottelua. Paavon etsinnät tuottivat tulosta, sillä Antonin olinpaikka löytyi viime vuoden kesäkuussa Venäjän kolmanneksi suurimman kaupungin, noin 400 kilometrin etäisyydellä Moskovasta itään sijaitsevan Nizhi Novgorodin alueelta, tarkemmin sanottuna Balakhnan pikkukaupungista.

9. Paavo, joka sai tavata poikansa, ryhtyi oikeustoimiin Antonin saamiseksi laillisin keinoin takaisin Suomeen. Hän nosti huoltajuusoikeudenkäynnin Tampereen käräjäoikeudessa, joka viime vuoden marraskuussa päätti, että Antonin huoltajuus kuuluu yksin isälle. Samassa kuussa eli 20.11. -08 venäläinen alioikeus purki Paavon vaatimuksesta Antonin Venäjän kansalaisuutta koskevan päätöksen, koska äidin tekemä kansalaisuushakemus oli perustunut virheellisiin tietoihin. Äiti ei jättänyt asiaa kuitenkaan tähän, vaan valitti viime tipassa päätöksestä ylempään instanssiin. Tämän asian käsittely venyi ja venyi, ilmeisesti osin siksi, että Antonin äiti oli tehnyt viranomaisille ex-puolisoaan koskevia rikosilmoituksia, jotka eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen. Valitusinstanssin oli määrää käsitellä asiaa jo viime joulukuun lopulla, mutta tuolloin Anton joutui äitinsä kertoman mukaan sairaalaan myrkytysepäilyn takia, ja käsittely lykkääntyi. Toisen kerran tapausta piti puida 17.3. tänä vuonna, mutta jälleen käsittely peruuntui, nyt äidin oikeuteen faksaaman sairastumistaan koskeneen lääkärintodistuksen perusteella.

10. Paavon kärsivällisyys alkoi ymmärrettävistä syistä vähitellen hiipua. Hän on ihmetellyt kertonut julkisuudessa, miksi Suomen valtio ei missään vaiheessa ojentanut hänelle asiassa auttavaa kättään. Mitään ei kaappausasiassa tapahdu, ellei itse tee hartiavoimin työtä asian eteen, totesi Paavo. Anton oli edelleen myös Suomen kansalainen ja Paavo oli hänen yksinhuoltajansa, jolla oli oikeus päättää lapsen olinpaikasta. Isä päätti toimia, matkusti huhtikuun alussa Moskovaan ja sieltä edelleen Nizhi Novgorodin kautta Balakhnaan. Seurassaan olleiden parin kolmen muun henkilön kanssa Paavo meni 12.4. Rimman asunnolle, jonka ulko-ovella tapasi kirkkoon lähdössä olleet äidin ja lapsen. Oman kertomansa mukaan Paavo otti pojan rauhallisesti syliinsä ja kantoi tämän autoon, jolla ajettiin suoraan Moskovaan. Paavon mukaan hänellä oli pakallisten viranomaisten suostumus ottaa lapsi haltuunsa. Moskovassa Antonille hankittiin suurlähetystöstä Suomen passi, minkä jälkeen isä ja poika lähtivät kohti Vaalimaan raja-asemaa. Rajalta he eivät kuitenkin päässeet läpi, koska Antonin äiti oli ehtinyt tehdä Balahnan tapahtumista rikosilmoituksen, jonka mukaan Anton oli kidnapattu.

11. Venäläisviranomaiset ryhtyivät tutkimaan asiaa Paavon ja Antonin jäädessä tuttavien luokse Pietarin seudulle odottelemaan, mitä tuleman piti. Tässä vaiheessa venäläinen viranomainen päätti myöntää Antonille uudelleen häneltä kerran jo aiemmin peruutetun Venäjän kansalaisuuden. Se, oliko kyse valitusinstanssin päätöksestä vai äidin uudesta hakemuksesta, ei ole lehtiuutisista selvinnyt, mutta Paavon kertoman mukaan ratkaisu tuli täysin yllättäen. "Se myönnettiin minuutissa, ilman minkäänlaisia papereita. Se oli täydellinen katastrofi, tiesin, ettei Anton pääsisi koskaan Venäjältä Suomeen", kertoi Paavo(I-S 15.5).

12. Koska Anton oli Suomen kansalainen ja hänen isällään oli Antonin yksinhuoltajana päättää lapsen asuinpaikasta, Paavo päätti salakuljettaa Antonin Suomeen. Häntä avusti Suomeen matkustamisessa UM:N Pietarin konsulaatin virkamies, jonka diplomaattikilvin varustetun auton takakontissa Anton ja Paavo saapuivat Suomeen 9.5. Auttava käsi siis ilmaantui vihdoin, ei valtion toimesta, vaan yksittäisen virkamiehen ojentamana.

13. Loppu onkin sitten historiaa: Antonista ja hänen isästään on tullut julkkiksia, heidän matkakertomuksensa ja pakonsa "Pahan valtakunnasta" - tätä nimikettä käytti silloisesta Neuvostoliitosta 1980-luvun kylmän sodan vuosina mm. presidentti Ronald Reagan eivätkä ihmisoikeudet ole Venäjällä juuri Neuvostoliiton aikoja paremmassa kunnossa - on menestystarina, jota voidaan ehkä jopa verrata Matias Rustin 28.5.1987 suorittamaan kuuluisaan pienkonelentoon Rustin laskeutuessa täysin odottamatta ja yllättäen Moskovan Punaiselle torille. Mainitusta suomalaisdiplomaatista on tullut lähes kansallissankari, joka ei voi enää palata virkapaikalleen Pietariin, mutta joka pysyy edelleen UM:n palveluksessa. Venäjän ulkoministeriö ja ulkoministeri Sergei Lavrov ovat olleet ymmärrettävistä syistä hyvin, hyvin vihaisia Suomen UM:lle ja pitäneet Antonin kuljettamista pois Venäjältä laittomana. Ulkoministeri Alexander Stubb on kuitenkin puolustanut ansiokkaasti suomalaisvirkamiehen toimintaa ja vakuuttanut kansainvälisiin sopimuksiin vedoten, ettei Antonia luovuteta Venäjälle. UM:n tehtävänä on auttaa ulkomailla pulaan joutuneita suomalaisia.

14. Tapaus on herättänyt suuren kohun Suomen ja Venäjän lehdistössä. Mielipiteitä on esitetty puolesta ja vastaan, selvä enemmistö suomalaismielipiteistä on luonnollisesti ollut Paavo Salosta ja kyseistä suomalaista virkamiestä puoltavia tai ainakin ymmärtäviä, mutta myös venäläismedioista jotkut ovat puoltaneet heidän toimintaansa. Suomessa tunnettu Venäjä-fani dosentti Johan Bäckman on käynyt blogissaan ja kommenteissaan päivittäin suorastaan raivokkaaseen hyökkäykseen syyttäen ulkoministeri Stubbia ja vaatien Pietarin pääkonsulin erottamista virastaan sekä Antonin palauttamista takaisin äidilleen Venäjälle. Bäckman laukoo että nyt myös venäläisdiplomaateilla on oikeus "vapauttaa" Anton ja palauttaa hänet äidilleen.

15. Olenkin jo ihmetellyt, missä viipyy dosentti Bäckmanin ilmoitus, jonka mukaan hän on kutsunut tai aikoo kutsua Helsinkiin koolle kansainvälisen foorumin, jonka juttulistalla on tuomita julkisesti suomalaisviranomaisten ja UM:n toiminta Anton-tapauksessa ja vaatia Antonin pikaista palauttamista takaisin Venäjälle. Tähän kokoontumiseen kutsuttaisiin tietenkin Venäjältä paljon puhutun Nashi-nuorisoliikkeen (tai Putin-nuoret) aktivisteja. Muutama Nashi-nuorihan vieraili Suomessa viimeksi pari kuukautta sitten, kun Helsingissä julkistettiin Sofi Oksasen ja Imbi Pajun toimittama teos Kaiken takana oli pelko ja esitettiin venäläisvastaiseksi luonnehdittu filmisarja Soviet Story.

16. Suomen valtionjohto on tänään vakuutellut, ettei Antonin tapaus vaikuta haitallisesti Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Toivotaan niin, useat venäläismediat ovat tosin esittäneet asiasta aivan toisensuuntaisia arvioita. Venäjän syyttäjäviranomaiset tulevat ilmeisesti lähettämään Suomelle oikeusapupyynnön, jossa vaaditaan Paavo Salosen kuulustelemista epäiltynä "ryhmän suorittamasta alaikäisen henkilön suunnitellusta sieppauksesta", josta voidaan Venäjän lain mukaan tuomita vähintään kuusi ja enintään 15 vuotta vankeutta. Lisäksi tutkintapyynnössä tullaan pyytämään sieppauksessa avustaneiden henkilöiden selvittämistä ja heidän kuulustelemistaan. Antonin äiti tullee käynnistämän oman oikeusjuttunsa isä-Paavoa vastaan ja vaatimaan suomalaisessa alioikeudessa Antonin huollon uskomista yksin hänelle.

17. Oikeusapupyyntöön perustuva tapauksen selvittely tapahtuu kuitenkin yksistään Suomen poliisin ja muiden täkäläisten viranomaisten voimin. Antonin isällä ei pitäisi olla mahdollisissa kuulusteluissa suuriakaan ongelmia, koska Antonin haltuunotto 12.4. Balahnanissa tapahtui UM:n mukaan laillisin perustein ja vieläpä paikallisten viranomaisten suostumuksella. Rimma-äiti on tosin väittänyt, että haltuunoton yhteydessä olisi käytetty jonkinasteista väkivaltaa, mutta suomalaisversion mukaan tämä ei pidä paikkansa. Salosta voitaneen epäillä vain rajan ylitystä koskevien säännösten rikkomisesta, koska hän ei osoittanut Suomeen paetessaan omaa ja lapsensa matkustusoikeutta asianmukaisesti passilla. Lehtitietojen mukaan tätä puolta asiasta on jo selvitetty Rajavartiolaitoksen toimesta, mutta syytettä ei liene tulossa, sillä tutkinnanjohtajan mukaan Suomen kansalainen otetaan maahan kaikissa tilanteissa vaikka ilman passia. Dosentti Bäckmanin ennakoima vastakaappauksen vaara saattaa toki olla olemassa, tuskin kuitenkaan diplomaattikyydillä toteutettuna, mutta tähän mahdollisuuteen lienee Suomessa varauduttu.

18. Olisiko Venäjän liittyminen Haagin sopimukseen auttanut tai nopeuttanut Anton-pojan palautusasian käsittelyä ja ratkaisemista? Nythän äidin laiton kaappaus kesti 14 kuukautta. Epäilen tätä. Luulen, että vaikka Suomen viranomaiset olisivat toimineet sopimuksen nojalla kuinka nopeasti tahansa, asian selvittely olisi Venäjällä edelleen pahasti kesken eikä takeita lapsen palauttamisesta olisi olemassa. Sillä kuten vanha sanonta kuuluu: ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi! Ja sopimuksilla kuorruttaisi, voitaisiin kai tässä tapauksessa lisätä.

19. Sopimukseen olisi silti pyrittävä. Presidentti Tarja Halonen toivoi tänään, että Venäjä liittyisi Haagin sopimukseen. Hurskaita toiveita voidaan aina esittää, mutta Suomen osalta riittäisi, että Suomi ja Venäjä tekisivät kahdenvälisen lapsikaappausten estämistä tarkoittavan sopimuksen. Miksi tätäkään ei ole saatu aikaan? Presidentti Halosellahan on tunnusti erinomaiset suhteet Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin kanssa. Medvedev kävi muutama viikko sitten virallisella valtiovierailulla Helsingissä, jolloin valtiovierasta viihdytettiin mm. heavy rock -esityksillä. Ei varmaan olisi ollut liikaa vaadittu, jos tapaamisessa olisi puhuttu hieman myös asiaa ja käsitelty vaikkapa juuri lapsikaappauksia Suomesta Venäjälle ja päin vastoin, sillä ne näyttäisivät olevan yleistymässä.

Yllä oleva tuntemattoman kuvaajan viime vuoden heinäkuussa ottama valokuva on julkaistu Sydän-Satakunta ja Jokilaakso -lehdessä 22.9.-08.

50 kommenttia:

Asser Salo kirjoitti...

Konsulaatin virkamies valittaisiin varmaan eduskuntaan, jos vaalit pidettäisiin nyt, ja virkamies asettuisi niihin ehdolle.

Paitsi näin suoraselkäisen ja siviilirohkean virkamiehen löytyminen, myös Suomen valtionjohdon jämäkkyys hämmentää tässä asiassa. Stubb on jo ilmoittanut ymmärtävänsä "isän ominaisuudessa" Paavon edesottamuksia, eikä Matti "Anteeksi" Vanhanenkaan ole (vielä) jyrkin sanoin tuominnut kaappausta (kuten aikanaan Schaumanin attentaatin) tai esittänyt itänaapurille anteeksipyyntöä "meidän kaikkien suomalaisten" puolesta.

No, vielähän tässä ehtii. Vai ehtisikö Tavja ensin - jokohan Mäntyniemessä on otettu kuuma linja Dimitrille? Tällainen toimintahan olisi hyvin johdonmukaisessa linjassa Tavjan lasten oikeuksia koskevien puheiden kanssa muutenkin.

Koskahan muuten dosentti Bäckman löytää tiensä riekkumaan tänne kommenttiosastolle? Toivottavasti pian.

Vaikka Bäckmania vähän vieroksutaankin, niin minusta verkkojulkisuus on hieno asia. Ennen vanhaan rikkaan suvun omituinen vesa olisi suljettu kartanon komeroon munalukkojen taakse - nykyään se saa kirjoitella propagandaansa minkään estämättä kaikkien luettavaksi.

Internet on totisesti laventanut kylähulluuden käsitteen aivan uusiin sfääreihin. Lisäksi se nashi-nuorten ja lakanaan pukeutuneen Abdullah Tammen kanssa järjestetty mielenosoitus oli aivan hulvaton, "Risto Ryti hirteen"-kyltteineen jne.

Dosentille kyllä pitäisi antaa jonkin valtakunnan palkinto, muidenkin kuin venäläisten, sillä vain erittäin etevä myyrä kykenee laittamaan itsensä tuolla lailla likoon venäläisvihaa lietsoakseen.

Anonyymi kirjoitti...

Konsulaatin virkamiehen toimet tulevat ehkä helposti ymmärrettäviksi kun tietää, että hän ei kuulu varsinaiseen diplomaattikarriääriin, vaan on konsulaatissa määräaikainen oikeusasioiden asiantuntija. Taustaltaan asianajaja.

Anonyymi kirjoitti...

1. Anton tullaan vielä palauttamaan äidilleen!

2.Stupido tulee eroamaan virastaan!

3. Paavo saa 15 vuotta kakkua ja kaapelia perseeseen!

4. Suomalaiset tulevat häviämään niinkuin edellisessäkin tapauksessa jossa suomilehmä varasti lapsen ameriikasta!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vai niin hullusti tulevat asiat anonyymin ennustuksen mukaan menemään, huh, huh!

Mutta asialinjalle palataksemme huomasni eilen presidentti Halosen tv-haastattelusta, että vaikka hän ei tiennyt Antonin ja Paavon saamasta konsulikyydistä Pietarista Suomeen, hän oli selvästi tietoinen siitä, että isä ja poika olivat oleskelleet viranomaisia karussa Pietarin konsulaatissa. Halonenhan tokaisi, ettei tuollainen tilanne voinut jatkua enää kovin pitkään. Mitähän tästä voitaisiin päätellä?

Olen pienessä mielessäni kuvitellut, miten keskustelu rva TP:n, konsuli OP:n ja konsulaatin juristivirkamiehen (SP) kesken olisi (muka) sujunut:

OP: Niin, rva TP, minun on kerrottava, että nyt ne isä ja poika piileskelevät Pietarissa neukkuja ja ovat yöpynet täällä konsulaatissakin jo viikon verran, kun tuo SP toi ne tänne, vaikken minä...

TP: Mitä, mitä helvettiä te oikein sanotte! Perrkele, ei konsulaatti ole mikään hostelli tai majatalo, jossa ihmiset käyvät nukkumassa tai piileskelemässä viranomaisia! Nyt hommaatte ne heti pois sieltä valtion tiloista, onko selvä! Mitä neukut ja Dmitrikin sanoisivat, jos saisivat kuulla tästä!

OP: Mutta mitä me sitten heille voitaisiin tehdä, kun...

SP: No, minä keksin! Minä olen jo kyllästynyt kykkimään täällä saakelin Pietarissa ja tässä hommassa jo ihan tarpeeksi. Minä hommaan ne Suomeen, hypätköön aamulla autoni takakonttiin, kun lähden Vaalimaalla käymään.

TP: Se on ihan teidän asianne, mitä teette, mutta muistakaa saatanan tunarit, että minä en sitten ole tiennyt tästä konsulikyydistä mitään!

TP: (mutisee itsekseen): Ja sille helevetin Alexille mä on kyllä kerro tästä mitään. Jos se sais tietää, että ne isä ja poika on Pietarin konsulaatissa piilossa, niin sehän hyppäisi siltä seisomalta avo-Audiinsa, karauttaisi Pietariin ja toisi ne oman autonsa takakontissa Suomeen. Ja täällä se ajelisi niitten kanssa pitkin Stadia ja huutelisi autonsa ikkunasta kaikelle kansalle, että "hei viittiks vähä tsiikaa, mä sain tuotua tän Antonin ja tän Paven Neukkulasta Suomen. Hei, eiks ookin kliffaaa!"

Kalevi Kannus kirjoitti...

Arvoisa professori.
Kirjoitatte:
"Presidentti Tarja Halonen toivoi tänään, että Venäjä liittyisi Haagin sopimukseen. Hurskaita toiveita voidaan aina esittää, mutta Suomen osalta riittäisi, että Suomi ja Venäjä tekisivät kahdenvälisen lapsikaappausten estämistä tarkoittavan sopimuksen. Miksi tätäkään ei ole saatu aikaan? Presidentti Halosellahan on tunnusti erinomaiset suhteet Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin kanssa."

Miten se olisi mahdollista..? EU:han vastaa Suomenkin ulkopolitiikasta.. eihän meillä ole enää kahdenvälisiä juttuja.

Olette sotkenut kirjoitukseenne tunteitanne ilmeisesti ryssäfobian vallassa...

Viileästi tarkastellen, Suomessa on lainsäädännöllinen ja valtionhallinnollisen sekasotku.
* yli 500 lakia on harmonisoimatta EU:n direktiiveihin.
* Euroopan Unioniin liittyessään Suomi ei ole selvittänyt vanhoja kv. Sopimuksiaan.. mm. Pariisin rauhansopimuksen voimassaoloa ja Ahvenanmaan eritysasemaa..
* Unioniin liittyminen kokonaisuudessaan on sekava ja todennäköisesti laiton
* Valtiojohtomme ja (Virolainen) neuvovat Venäjää, vaikka omassa maassa ei kukaan kanna vastuuta millään valtionhallinnon tasolla.
* Helsingin käräjäoikeuden laamanni ja KKO:n presidentti ovat julkisesti myöntäneet ettei Suomi ole enää oikeusvaltio.
* Valtakunnan korkein syyttäjä on määritellyt että Suomi yrittää ajaa mersulla jossa on ladan moottori .. mitä se kertoo?

On kysytty, mitä on suomalainen konsulikyyti? Vastaus, Diplomaattipostina konsulivirkailjan auton takakontissa Venäjältä kotiin.

T: Kalevi Kannus
http://www.promerit.net/lapsenoikeus.html

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ulkopolitiikassa Suomella ja Venäjällä ei ole enää "kahdenvälisiä juttuja", mutta lapsikaappauassopimuksissa ei olekaan kyse ensi sijassa ulkopolitiikasta, vaan oikeudellisesta yhteistyöstä, joka kuuluu oikeusministeriön toimialaan.

Oikeudellista yhteistyötä Suomi tekee edelleen monissa asioissa Venäjän kanssa, vaikka onkin EU:n jäsen. OM:ssä on erityiset virkamiehensä, jotka hoitavat Venäjä-yhteistyötä.

Jos lapsikaappaussopimus ei onnistuisi kahdenvälisesti, niin sellainen sopimushan voitaisiin tehdä EU:n ja Venäjän välillä, jos Venäjä ei halua liittyä Haagin kv. sopimukseen. Suomihan voisi edesauttaa EU:n ja Venäjän välisen oikeudellisen yhteistyön kehittämisessä juuri nyt ajankohtaisen lapsikaappaussopimuksen aikaan saamiseksi. Tarja Halonen on ex-oikeusministeri ja hän "laukkaa" myös presidenttinä niissä EU:n huippukokouksissa. Siellähän asia voitaisiin ottaa esiin.

Venäjä kuuluu myös Euroopan neuvostoon, ja myös sitä kautta on varmasti toiminnassa ja suunnitteilla erilaista yhteistyötä oikeusasioissa. Venäjä osallistuu yhdessä mm. Suomen ja muiden Pohjoismaiden kanssa Itämeren oikeusalueen yhteistyöhön, ja Suomen ja Venäjän välillä on tehty sopimus syyttäjien vaihdosta tietyissä tapauksissa; näin olen ymmärtänyt.

Kyllä monenlaista oikeudellista yhteistyötä voidaan harjoittaa ja kehittää myös Venäjän kanssa, jos vain löytyy mielikuvitusta, innostusta ja rohkeutta.

Ei kaikkia ongelmia pidä panna EU:n syyksi!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anton-pojan tapaus ei varmaankaan ole ensimmäinen kerta, kun Suomen itäraja on ylitetty ilman passia diplomaattiauton takakontissa tai vastaavanlaista konsuliapua käyttäen. Tällaista liikennettä on ollut Suomesta itään päin.

Muistettakoon esimerkiksi ruotsalaisen suurvakooja Stig Berglingin tapaus. Bergling, joka oli poliisi, oli vakoillut Neuvostoliiton hyväksi niin ansiokkaasti, että hänet tuomittiin vuonna 1979 Ruotsissa elinkaudeksi vankeuteen.

Vankilomallaan 1987 hänen onnistui paeta vaimonsa kanssa Ahvenanmaan kautta Helsinkiin. Pariskunta sai Maarianhaminassa turvapaikan N-L:n konsulaatista ja Helsingissä N-L:n suurlähetystöstä sillä aikaa kun hänen entiset toimeksiantajansa valmistelivat hänen siirtoaan itärajan yli N-L:oon.

Ei tiedetä, millä tavalla Bergling puolisoineen ylitti itärajan, mutta konsulikyytiä voi tässäkin tapauksessa epäillä. Jupakan seurauksena kaksi suurlähetystön neuvostoliittolaista työntekijää, jotka olivat olleet järjestämässä loikkausta, karkotettiin Suomesta

Bergling toimi vielä 90-luvulla Venäjän sotilaallisen tiedustelun palveluksessa everstin arvoisena upseerina. Muutettuaan ensin Venäjältä Unkariin, Bergling palasi 1994 vapaaehtoisesti takaisin Ruotsiin ja vapautui siellä sairauden perusteella vankilasta 1997.

Anonyymi kirjoitti...

Asialla on monta puolta -juridinen, moraalinen, emotionaalinen jne. Tärkeintä asiassa on tietysti lapsen etu.

Itselleni ei ole mistään selvinnyt, mitä itse Anton asiasta ajattelee. Yleensä tuon ikäiset venäläispojat pyörivät kernaasti äitinsä helmoissa, kuten varmasti Antonkin teki ennen vastakaappausta. Toivottavasti nykyinen tilanne on kuitenkin Antoninkin toiveiden mukainen.

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin kumma juttu se, että entiset ja uudemmat julkitulleet Suomen ja Venäjän väliset ristiriidit kulminoituvat ihmiskohtaloihin. Näitä tarinoita kirjastomme ja kirjahyllyt ovat pullollaan.

Mitähän muita ristiriitoja maiden väliltä löytyisi, jos niistä vaan joku uskaltaisi ryhtyä paljastamaan.

Muuten, Bäckman menneellä blogiesiintymisellään on ihan varmasti tienannut ilmaisen menolipun johonkin suuntaan Suomesta. Saa toki itse valita mihinkä suuntaan ja milloinka matkaa.

Tosin sivustolla ei peittele puhetorvena oloaan ja mainitsi sivustollaan: "Ryti hirteen"

Näinkö helposti voi kalastella EU-vaalin (tuskinpa on perusvaikutin toiminnalleen) alla äänia ja kannattaa blogi-lukijoitaan parempiin kirjoitussuorituksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Bäckman on ottanut venäläisten äärinationalistien ohjelman toimintapohjakseen. Se agenda hänellä on. Lisäksi hän toimii tiiviissä yhteistyössä rajantakaisten kumppaniensa kanssa, jotka pitävät huolen venäläisen median jatkuvasta kiinnostuksesta. Joko liiketoimiaan tai tulevaa karriääriään edistääkseen hän kerään mainetta. Sen kun tulavaisuudessa voi helposti muuttaa pääomaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä ihmettä? Internetistä löytyi suoraselkäisen ja oikeudentuntoisen ihmisen mielipide Antonin palautuksesta kaappaajan kynsistä? Ihmeiden aika ei ole ohitse.

Kiitos järjen äänestä, Jyrki!

Tolkun puhetta kuultuaan jaksaa taas nauraa Sirkus Böbbelsin seko-oopperallekin. Vaan liekö dosenttiin iskenyt sikaflunssa kun kirjoitusten määrä on tipahtanut murto-osaan eli enää yksi per päivä?

Johan Bäckman kirjoitti...

Jyrki Virolainen osoittaa hämmästyttävää arvostelukyvyttömyyttä kirjoittamalla asiasta pelkästään joihinkin nettilähteisiin perustuen. Jo kirjoituksen alku on asenteellinen ja epäkypsä, hän mm. toistaa Paavo Salosen herjaavat väitteet Rimma Salosen ortodoksiuskosta "lahkolaisuutena". Rimma Salonen matkusti lapsensa kanssa laillisesti ulos maasta lomalle, muttei uskaltanut palata takaisin Paavon tehtyä rikosilmoituksen lapsikaappauksesta. Siitä se alkoi. Paavo oli myös uhkaileva ja mustasukkainen erityisesti suhteessa vaimon ortodoksiuskoon. En tiedä missä Jyrki Virolainen luulee olevansa professori, mutta todella alkeellinen kirjoitus häneltä. Mitään Nashi-nuoria ei ole tulossa tämän asian suhteen. Jyrki Virolainen voisi yrittää analysoida Stubbin mahdollisia virkavirheitä tässä tapauksessa, kun isänsä kaappaama lapsi "majoitettiin" Pietarin konsulaattiin ja keskustelua tilanteen ratkaisusta käytiin suoraan Stubbin ja Paavo Salosen välillä puhelimitse. Ei kai Virolainen ole niin naiivi, että luulee Simo Pietiläisen toimineen asiassa "yksin"?

Johan Bäckman kirjoitti...

Lisäksi tulkinta "pako vapauteen" on asenteellinen; poikahan on venäläinen ortodoksi, joka on nyt ensi kertaa erotettu äidistään. Paavo Salonen ja Rimma olivat jo eronneet kun lapsi syntyi. Anton on elänyt vain äitinsä kanssa. Paavo sai yksinhuoltajuuden "automaattisesti" vasta tehtyään rikosilmoituksen lapsikaappauksesta; asiassa auttoi julkisuudessa käyty parjauskampanja "lahko"-väitteineen. Olen itse käynyt tutustumassa tuohon "lahkoon", eikä se mikään lahko ole. Se on Moskovan patriarkaatin alainen ortodoksikirkko. Rimma on myös hyvin asiallinen, rauhallinen ja henkisesti sekä fyysisesti terveen oloinen ihminen. Toisin kuin patologista herjauskampanjaa käyvä Paavo, joka nyt epätoivoissaan haastaa Venäjän Haagiin. Onneksi olkoon Venäjälle siitä, että eivät päästäneet lapsenryöstäjää ja hänen uhriaan rajan yli 14.4.2009. Olen perehtynyt asiaan nyt jo melko syvällisesti ja kirjoitan siitä kirjaa. Kirjoitahan Jyrki sinäkin, mutta käytä myös muita kuin nettilähteitä. Onko muuten opetus- ja tutkimustyösi yhtä alkeellisella tietopohjalla? Häpeäisit.

Asser Salo kirjoitti...

Dosentti Bäckmanille

Vaikka blogisi suljettiinkin, mihin syynä luultavasti oli venäläisviha, eivätkä esimerkiksi toistuvasti henkilöönkäyvät herjasi, olen sitä mieltä, että sananvapauden tulee rajoituksetta koskea sinuakin.

Erityisesti, kun huumoriakaan ei tässä maailmassa koskaan liiaksi ole.

On mukava kuulla, että olet muodostanut käsityksesi tuosta uskonnollisesta liikkeestä ja R. Salosesta oikein henkilökohtaisen tapaamisen perusteella.

Mutta mitä se mielestäsi kertoo Rimmasta, kun tämä jätti toisen poikansa Suomeen karatakseen Antonin kanssa "lomalle" Venäjälle? Olisitko Sinä toiminut samalla tavalla?

Ja mitä se kertoo, että tämä "lomalle" lähtö toteutettiin salamyhkäisesti ja luultavasti ilman aikomustakaan palata takaisin? Kysyn taas: olisitko Sinä toiminut samalla tavalla?

Onko mielestäsi lapsen edun mukaista omavaltaisesti erottaa tämä isästään? Miten Sinä olisit Paavon tilanteessa toiminut, jos oma vaimosi olisi kuljettanut molemmat poikasi Venäjälle, ja Suomen viranomaiset eivät kykenisi tekemään yksinkertaisesti mitään asian hyväksi?

(Jos siis oletetaan, että olisit ollut Paavon tilanteessa. Luulen, että Sinulla on Venäjälle varmaankin sellaisia hyödyllisiä kontakteja, joita Paavolla ei ole.)

Vaikka en täysin pro-Venäjä-agendaasi ymmärräkään, eniten minua kuitenkin hämmästyttää tapasi toimia tässä ja muissa asioissa. Eikä edes se, että teet ihmisten inhimillisellä hädällä ja tuskalla propagandaa, joka edistää vain omia tarkoitusperiäsi.

Rimma Salosen kanssa on vaikea olla samaa mieltä jo siksi, että hänellä on tuollaisia "puolustajia". Toimintasi hankaloittaa myös esim. vironvenäläisten sympatiseeraamista.

Se, mitä eniten hämmästelen, on kykysi panna itsesi likoon täysin muista piittaamatta.

En ole koskaan nähnyt, vaikka asioita silloin tällöin käräjilläkin ajelen, paatuneimmillakaan asianajajilla tuollaista lapsenomaista uskoa, joka yhdistyy ainutlaatuiseen kykyyn suoltaa täydellistä tuubaa kirkkain silmin.

Asianajaja Sinusta olisi pitänyt tulla, eikä oikeussosiologia. Tosin sosiologian tappio oli tässä tapauksessa juriidikan voitto.

Ja mitä tieteenharjoittamiseen tulee, niin lienet viimeinen ihminen kritisoimaan ketään tieteellisestä tai muusta rehellisyydestä, taikka tieteellisen metodiikan soveltamisesta.

Jotakin kai kertoo se, että et vaikuta ymmärtävän edes sitä, miten blogikirjoittaminen ja tieteenharjoittaminen eroavat toisistaan. Sinulla tosin tuo "tieteellinen kirjoittaminen" ja blogin pitäminen yhdistyvät mukavasti.

Muiden lukijoiden perjantai-illan iloksi kehotan tutustumaan Wikipedian Johan Bäckman-sitaatteihin. Osoite on: http://fi.wikiquote.org/wiki/Johan_B%C3%A4ckman

Sieltä löytyy parhaita paloja dosentin "monografiatuotannosta". Voi jokainen makustella mielessään, miten tieteellisen objektiivinen ja rehellinen on esim. seuraava kannanotto:

"Väinö Linna varasti meiltä moraalin ja on siksi yhdeksäs sotarikollinen. Hänetkin olisi pitänyt sulkea Katajanokalle!"

Tämä nyt vain esimerkkinä. Sieltä löytyy kosolti muitakin "oikeussosiologian metodiikalla" ja "asianmukaisiin lähteisiin" tukeutuen tuotettuja kannanottoja. Nobelia odotellessa. Ehkä se myönnetään jo tuosta Rimma-kirjasta, jonka aineistoon olet jo "syvällisesti" perehtynyt.

Voin vielä todeta, Virolaisen tuotannon lukeneena sekä lakimieskunnan häntä kohtaan tunteman arvostuksen tietäen, että Virolainen tullee jäämään historiaan yhtenä suomalaisen prosessioikeustutkimuksen suurnimenä. Siis ihan tieteellisillä ansioillaan.

Sinä, dosentti, puolestasi jäänet myös historiaan. Et "tieteellisten" ansioidesi vuoksi, vaan rikkaan isän poikana, joka ryhtyi ajamaan omituisia asioita omituisista vaikuttimista, ja josta puhuttaessa voitaneen enintään hymähtää. "Urasi" alkuvaiheissa Sinusta puhuttaessa suorastaan nauratti, mutta vitseillä on tapana kulua.

Eli vastaisen varalle suosittelisin laajentamaan repertoaarisi, kuten Sinua suuremmilla koomikoilla on tapana. Rupea vaikka ajamaan Abdullah Tammen kanssa Sharia-lakia Suomeen, jookos. Siinä on varmasti kansaa kivasti kiihottava aihe.

Anonyymi kirjoitti...

Jos vanhemmat olivat eronneet, ei tämä silti tarkoita sitä, että naisella olisi ollut yksinhuoltajuus Antoniin taikka Anton Venäjän kansalainen. Sikäli kun Suomen kansalainen on viety vastoin toisen yhteishuoltajuudessa olevan henkilön tahtoa, tulee huoltajuutta koskeva asia käsitellä Suomen paikallisessa alioikeudessa. Eli palauttamisen edellytykset olisivat Haagin sopimuksen mukaan täyttyneet. Venäjä ei tietenkään ole sopimusta ratifioinut. Syy lienee siinä, että sieltä muutenkin porukkaa alkoi lähtemään Neuvostoliiton romahdettua. Taitaa äiti Venäjä kaivata populaatiota, kun ei ole juutalaisia tai muita kansanryhmiä siirrettäväksi Siperiaan. Nyt Haagin sopimuksen ratifioimatta jättäminen koitui osaksi Venäjän tappioksi. Olihan Anton saanut Venäjän kansallisen lainsäädännön mukaan venäjän kansalaisuuden. Palauttaminen Venäjälle ei tule kysymykseen, koska Haagin sopimusta ei sovelleta, vaikka kuinka tulisi noottiva.

-assistentti

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jokainen voi käydä itse lukemassa dosentti Erkki Johan Bäckmanin blogista, millaista "tieteellistä" tekstiä hän suoltaa tunnista toiseen Antonin tapauksesta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Uusi Suomi sulki muutama päivä sitten dosenttimme vauhdikkaan vaaliblogin. Misiköhän? No, senhän nyt tietää Erkkikin - ehkä myös isä-Erkki.

Kalevi Kannus kirjoitti...

Näyttää siltä, että tässä keskutelussa Antonin tapausta pähkäilevät kirjoittajat, joilla ei ole vähimmässäkään määrin kokonaiskäsitystä asiasta.

Olen toiminut suomalaisten äitien oikeusavustajana ns. kansainvälisten lasten huoltajuustapauksissa, joihin liittyi, toteen näyttämättömiä, syytöksiä lapsikaappauksista.

Tiedän miten topimii Algerian, Egyptin, Kreikan, Saksan, Ranskan ja etenkin USA:n viranomaistaho ja oikeuskäytäntö, sekä miten toimii toimeenpanvalta näissä maissa lasten palauttamiseksi.

Suomessa käytäntö on vakio.

Euroopan Neuvoston jäsenyydestään huolimatta Suomi ei ole ratifioinut YK:n lapsisopimuksen menettelyllistä täytäntöönpanosopimusta; siis myös Haagin lapsikaappaussopimus on Suomen osalta nonpaperi.

http://promerit.net/lastenpalautus.html

Ehkä juuri siksi Suomen oikeusministeriössä on muotoiltu linjaus, jota Korkein oikeus on noudattanut, että kaapatuiksi väitetyt lapset aina palautetaan, ilman että taustoja selvitetään.

Lausuttakoon tässä keskusteluketjussa mitä muuta tahansa, Suomen lainkäyttö lasten huoltajuustapauksissa ovat oikeusministeriön "järjestyksen kourissa", eli tuomarinvalta on siirretty oikeusministeriön hallitussihteereille; käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien päätöksillä ei ole hiistakan merkitystä.

Kuriositeettina, USA:n lait menevät jopa Suomen perustuslain edelle.. kun Suomessa pitää kumartaa Nato-yhteensopivuuden suuntaan. Lasten etu -oikeudet ovat merkityksettömiä.

Oikeus toteutunee vasta siinä vaiheessa kun ko. lapset saavuttavat itsemääräämisoikeudet, mm. Aalexander Campoy on ilmaissut tahtonsa tulla tässä kuussa kutsuntaan, suorittaaseen asevelvollisuutensa Suomen Armeijassa; Jonathanin vuoro on ensi keväänä.

Eikö veljesten karkottamiseen vaikuttaneiden olisi syytä hävetä?

Anton-pojan kohtalo on muuttunut poliittiseksi Gordionin solmuksi, jossa yksi säie on mielenkiintoinen; eli konsulivirkailija on puoliksi virolainen? Mitä kaikkea tähän jupakkaan liittyy? Lapsi on sivuseikka ja revitään kappaleiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Lasten kansalaisuudella ei huoltajuuskiistoissa ole merkitystä ainakaan Suomessa.Campoyn veljekset Suomen kansalaiset ja Suomessa syntyneet haetttiin Suomen maaperältä Yhdysvaltalaisten viranomaisten toimesta Amerikkaan. Äidillä oli Vaasan hovioikeudesta yksinhuoltajuuspäätös.Amerikka ei palauta ainakaan Suomeen Haagin sopimuksen perusteella, yleensä asiaa kitkutetaan ja venytetään niin kauan, että lapsi on "sopeutunut" toiseen kotimaahnsa joten joku oikeus tekee päätöksen ettei lapsen edun nimissä tarvitse palauttaa. Suomeen eivät lapset "sopeudu" pitkänkään ajan jälkeen, muistelkaa veljesparia jo lähes teini-ikäisiä molemmat, jotka vietiin mielisairaalajakson jälkeen jouluksi takaisin Amerikkaan. Voi olla että Anton on Suomen viranomaisille poikkeus, mistähän syystä?
Poika näyttäisi viihtyvän isänsä kanssa, ehkä hänellä on nyt hyvä olinpaikka? Ilmeisesti hän ennen Venäjälle vientiään asui isänsä kanssa ja kävi äitiään vain tapaamassa?

Asser Salo kirjoitti...

Kuulehan Kalevi, on aika voimakas väite sanoa, että muilla ei olevan "vähimmissäkään määrin kokonaiskäsitystä asiasta", kun itse kompuroi perusasiassa. Toisin kuin väität, Suomi on ratifioinut Haagin sopimuksen.

Sopimuksen ratifiointipäivä oli 25.5.1994. Sopimuksen nimi on "Yksityisoikeuden alaa koskeva YLEISSOPIMUS kansainvälisestä lapsikaappauksesta". Sopimusteksti on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjan n:ossa 57/94. Asetus kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
on tullut voimaan 1.8.1994. Ks. myös L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 5 luku ("Lapsen palauttaminen Haagin sopimuksen nojalla").

Myöskään väitteesi siitä, että kaapatuiksi väitetyt lapset "aina" palautettaisiin asioita tutkimatta, pitäne paikkaansa.

Ks. esim. KKO 2008:98, KKO 2008:89, KKO 2006:32. Niissä kaapatuksi väitetyn lapsen palauttamisvaatimus, joka oli esitetty Haagin sopimukseen vedoten, hylättiin.

On hyvin hankala uskoa, että esimerkiksi näissä tapauksissa oikeusministeriön virkamiehet olisivat palauttaneet lapset vastoin Suomen ylimmän tuomioistuimen tuomiota. En myöskään ole valmis uskomaan sitä ilman lisäselvitystä.

Ja mihinkähän tuo käsityksesi konsulin virolaistaustasta perustuu? Ainoa, joka sellaista on tietääkseni väittänyt, on dosentti Bäckman... joka on, näin sivumennen sanoen, väittänyt yhtä sun toista.

Ja mitä tuosta virolaistaustasta, jos konsulilla sellainen olisikin, voidaan päätellä? Onko se mielestäsi lisätodiste Bäckmanin väitteeseen Pietiläisen toiminnan vaikuttimesta, joka on "patologinen venäläisviha".

Jos näin on, niin huh huh. Tästä ei näyttäisi olevan enää kovin pitkä matka punatukkaisten polttamiseen roviolla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hienoa, etteivät Kerstin Campoyn, nykyiseltä sukunimeltään Duffy, pojat ole unohtaneet Suomea, vaan molemmat ovat, kuten Kalevi Kannus kertoi, tulossa aikanaan Suomeen suorittamaan asevelvollisuuttaan!

Campoyn poikien tunnetussa tapauksessa, samoin kuin myöhemmin vielä puhutummassa Outi Kosken poikien tapauksessa, oli kyse siitä, että amerikkalaisien Yhdysvaltoihin palautettavaksi vaatimat pojat vastustivat palauttamista ja halusivat jäädä äitiensä luokse Suomeen.

Haagin sopimuksen 13.2 artiklan mukaan kaapatun lapsen palauttamista koskeva hakemus voidaan hylätä, jos tuomioistuin toteaa lapsen, joka on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aihetta kiinnitää huomiota, vastustavan palauttamista.

Kerstin ja Miquel Campoyn lasten tapauksessa lapset, Alexander ja Jonathan, olivat iältään viisi- ja kuusivuotiaita, kun isä vaati Helsingin HO:ssa heidän palauttamistaan. Hovioikeus järjesti asiassa suullisen käsittelyn ja, kuultuaan todistajia ja asiantuntijoita, hylkäsi palauttamisvaatimuksen. Hovioikeuden mukaan isä oli toistuvasti käyttäytynyt väkivaltaisesti lapsiaan kohtaan. Hovioikeuden mukaan lasten palauttaminen Yhdysvaltoihin saattaisi heidät alttiiksi ruumiilliselle tai henkiselle väkivallalle.

Isä valitti KKO:een, joka syksyllä 1997 kumosi hovioikeuden päätöksen, ja määräsi pojat palautettavaksi USA:han. KKO ei Kerstin Campoyn pyynnöstä huolimatta järjestänyt suullista käsittelyä, jolloin KKO:lla tai asianosaisten asianajajilla ei ollut mahdollisuutta täsmentävien tai selventävien kysymysten esittämiseen todistajille ja asiantuntijoille ei ollut. KKO yksinkertaisesti vain "katsoi", ettei isä ollut ollut väkivaltainen.

Kerstin C. vastusti edelleen poikiensa palauttamista ja vaati, että palauttamismääräys jätettäisiin panematta täytäntöön. Äiti piileskeli poikiensa kanssa Suomessa joulukuuhun 1997 asti, jolloin Vaasan hovioikeus keskeytti poikien noutomääräyksen täytäntöönpanon. Helmikuussa 1998 käräjäoikeus päätti antaa poikien huoltajuuden äidille, isä valitti tuomiosta hovioikeuteen.

Toukokuun alussa 1998 Vaasan hovioikeus päätti, että KKO:n antama palauttamismääräys USA:han jätettään panematta täytäntöön. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan poikien omalla mielipiteellä, sillä pojat olivat edelleen vastustaneet palauttamistaan isän luo.

Hovioikeus piti saamansa asiantuntijalausunnon - asiantuntijat olivat kuulleet selvitystä tehdessään poikia - perusteella selvitettynä, että pojat olivat nuoruudestaan huolimatta saavuttaneet sellaisen kypsyyden, että heidän mielipiteensä oli aiheellista kiinnittää huomiota. Hovioikeus päätyi siihen lopputulokseen, että po. tapauksessa Haagin sopimus ja siihen perustuva kansallinen laki edellyttivät luopumista palauttamismääräyksen täytäntöönpanosta lasten oman tahdon mukaisesti.

Poikien isä valitti KKO:een, joka marraskuussa 1998 antamassaan päätöksessä kumosi hovioikeuden päätöksen katsoen, ettei ollut estettä KKO:n aiemmin edellisenä vuonna antaman palauttamispäätöksen täytäntöönpanolle. Lasten oma mielipide ei vaikuttanut asiaan, koska he olivat iältään 6- ja 7 -vuotiaita. Suomessa alle kymmenen vuoden lasten mielipiteelle ei ole yleensä annettu merkitystä.

Palauttamismääräys pantiin täytäntöön ennen joulua 1998, jolloin pojat lennätettiin Yhdysvaltoihin. Kerstin Campoy julkaisi vuonna 1998 Tammen kustaman kirjan nimeltä Taistelu lapsista.

Minusta on kyseenlaista, olivatko palauttamispäätös ja sen täytäntöönpano oikeita ratkaisuja, kun KKO poikia kummassakaan vaiheessa henkilökohtaisesti kuulematta ja vastoin useimpia asiantuntijatodisteita määräsi pojat vastoin heidän tahtoaan palautettaviksi. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteutunut. Mutta siitä viis, KKO halusi ilmeisesti Suomen olevan Haagin kv-sopimuksen mallioppilas, tässä taisi olla KKO:n ratkaisujen todelllnen peruste.

kalevi kannus kirjoitti...

Asser hyvä!
Kijoitat:
"Sopimuksen ratifiointipäivä oli 25.5.1994. Sopimuksen nimi on "Yksityisoikeuden alaa koskeva YLEISSOPIMUS kansainvälisestä lapsikaappauksesta". Sopimusteksti on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjan n:ossa 57/94. Asetus kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
on tullut voimaan 1.8.1994. Ks. myös L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 5 luku ("Lapsen palauttaminen Haagin sopimuksen nojalla").

Perustan "nonpari"-väitteeni mm. Emeritus hovioikuuden presidentti Erkki Ritalan artikkeliin..

Suomen eduskunta ei ole ratifioinut ko. sopimusta.

kts. http://www.promerit.net/lastenpalautus.htm

Myöskään väitteesi siitä, että kaapatuiksi väitetyt lapset "aina" palautettaisiin asioita tutkimatta, pitäne paikkaansa."

Tämä "aina"-ilmaus perustuu keskusteluihin ja kirjeenvaihtoon oikeusministeriön hallitussihteereiden kanssa. Sekä viittaukseen Outi Kemppaisen, Merja Norrioksen ja Hilkka Salmenkylän artikkeliin. Defensor Legiksessä 4/2001, sivu 674.

Mitä tulee konsulivirkailijan virolaisuuteen tietoni on toisenkäden tieto. Mutta en seuraa dosentti Bäckmanin blogia ja Teitä "Asser Salo en kumpaakaan tunne, joten vakuuttavuutenne on yhdenvertainen.

Haagin kaappaussopimuksella olipase "allekirjoitettu" miten tahansa sen käytännön merkitys on olematon

Asser Salo kirjoitti...

Parahin Kalevi,

Suomi on ratifioinut Haagin sopimuksen. Piste. Voit itse käydä tarkistamassa asian Finlex- tai Edilex-tietokannoista, jos osaat käyttää niitä. Annoin viestissäni myös viitteet Säädöskokoelman sopimussarjaan, joten kipin kapin kirjastoon, jos ei asia muuten selviä.

Selvä asia ei muuksi muutu, vaikka perustelisit sitä kenen hyvänsä näkemyksillä.

(Epäilen muuten vahvasti, että Erkki Rintala olisi vuonna 2001 todella väittänyt, että Suomi ei ole ratifioinut Haagin sopimusta.)

Ja mitä tulee tuohon Merja Norroksen ym. artikkeliin, sekin löytyy Edilexistä. Luin artikkelin. Artikkelissa käsitellään konkreettisten, Haagin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tapausten hoitamiseen liittyviä kokemuksia sekä keskusviranomaisen että asianajajan näkökulmasta.

Sinä, jos saan sinutella, et luullakseni ole sitä lukenut.

Artikkeli alkaa sivulta 674 seuraavalla virkkeellä: "Suomi on ollut kansainvälisen lapsikaappaussopimuksen
osapuolena 1.8.1994 alkaen."
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tuolla lapsikaappaussopimuksella tarkoitetaan siis Haagin sopimusta.

Edelleen artikkelin johtopäätösosiossa todetaan Haagin sopimuksen käytännön toteuttamisesta, että "keskusviranomaisten välinen yhteistyö on sujuvaa, mutta joitakin käytännön ongelmia on kuitenkin edelleen olemassa. Ongelmat liittyvät lähinnä
prosessien hitauteen ja maksuttomasta oikeudenkäynnistä tehtyihin varaumiin."

Eli siitä, onko Suomi ratifioinut sopimuksen vai ei, on turha jatkaa.

Mitä sopimuksen perusteella tehtyjen palauttamisvaatimuksiin tulee, totean, että vaatimuksia ei "aina", jos koskaan, panna täytäntöön tutkimatta. Haagin sopimukseen perustuvia vaatimuksia on Suomen KKO hylännytkin.

Käyttämäsi "aina"-ilmaus vaatimusten hyväksymisen osalta on virheellinen, koska logiikan sääntöjen ja rehellisyyden nimissä ei pitäisi kirjoittaa "aina", jos löydetään yksikin tapaus, jossa väite ei pidä paikkaansa.

Kuten siis nuo mainitsemani KKO:n ratkaisut, jotka nekin löytyvät Finlexistä ja joihin kehotan, Kalevi, Sinua tutustumaan.

Lisäksi pidän melko epärehellisenä muiden keskustelijoiden moittimista asiantuntemattomiksi, kun sen omankin asiantuntemuksen laita näyttää olevan vähän niin ja näin. Kaikella kunnioituksella.

Et vastannut kysymykseeni siitä, mitä konsulin väitetysti virolaisista juurista voidaan päätellä. Onko Sinusta todella jollakin tavalla relevanttia hänen toimintansa vaikuttimia arvioitaessa, millaiset juuret konsulilla on?

Jos näin olisi, niin esimerkiksi silloin, kun pohjalainen lyö puukon kaverin kurkkuun, syynä tulisi tietysti olla maakunnan historian painolasti, korvesta kannettu kauna ja viha, jotka pakottavat Jepen juomaan ja lyömään.

Itse vähän vieroksun tuollaista ominaisuuksilla selittämistä, mutta makunsa kullakin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Väite siitä, ettei Haagin kv. lapsikaappaussopimusta olisi saatettu täällä asianmukaisesti voimaan, on Kalevi Kannuksen ja muiden oikeustaistelijoina esiintyvien promeritusten (vrt. emeritusten) ikioma keppihevonen, jolla he ratsastavat eri blogeissa.

Väite on kuitenkin perätön, sillä Haagin sopimuksen keskeiset kohdat ja artiklat sisällytettiin vuonna 1994 eduskunnan hyväksymällä lailla lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin (5 ja 6 luku). Eduskunta hyväksyi sanotun lain asianmukaisella ja tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon edellyttämällä tavalla.

Lain muuttamisen jälkeen tasavallan presidentti saattoi hyväksyä sopimuksen ja hallitus antaa asetuksen sopimuksen voimaan saattamisesta. Eduskunta oli sanotun lainmuutoksen hyväksyessään antanut asianmukaisesti valtuudet myös kyseisen asetuksen antamiseen (49 §).

Jos sopimuksen voimaan saattamista ei olisi toteutettu perustuslain edellyttämällä tavalla, olisi KKO varmaankin puuttunut siihen lapsikaappausasioita käsitellessään, sillä perustuslain mukaan lakia, joka on ilmeisesti perustuslain vastainen, ei voida soveltaa, vaan etusija on annettava perustuslain säännökselle. Tiettävästi KKO ei ole kuitenkaan kymmenissä lapsikaappausasioita koskevissa päätöksissään puuttunut tähän kysymykseen.

Hovioikeuden emerituspresidentti Erkki Rintalan nimeen promeritukset ovat usein ennenkin vedonneet hieman arveluttavalla tavalla.

Johan Bäckman kirjoitti...

Ihmettelen miten Haagin sopimus liittyy tähän Anton Salosen asiaan. Venäjä ei ole sopimusta allekirjoittanut eikä ratifioinut, joten sillä ei ole tässä mitään merkitystä. Venäjän alueella Haagin sopimus ei ole voimassa, joten sieltä ei siis saa lapsia takaisin (vain diplomaattiauton takakontissa). Se on oikein. Useimmiten kysymyksessä on tilanne, jossa venäläinen äiti vie lapsen Venäjälle. Viekööt vaan. Antaa heidän elää siellä venäläistä elämäänsä. Venäjä on ikivanha sivilisaatio, joka on joka alalla pitemmällä kuin esimerkiksi Suomi. Suorastaan harmi, että minun lapsiani ei ole kaapattu Venäjälle. Venäjän koulutusjärjestelmä on pidemmällä suomalaista. Venäjä ei koskaan ratifioi Haagin sopimusta, koska se johtaisi siihen, että maa revittäisiin kappaleiksi. Venäjällä on paljon enemmän naisia kuin miehiä. Naiset saavat paljon lapsia ulkomaisten miesten kanssa. On parempi, että venäläiset naiset saavat halutessaan viedä lapsensa kotimaahansa ja kasvattaa heidät siellä venäläisiksi. Loppupeleissä miehet eivät tarvitse tapaamisoikeuttakaan. Tavatkoot lapset heitä, kun ovat aikuisia. Mutta elatusta saavat kyllä maksaa Venäjälle venäläisille äideille, kun ovat lapsiakin tehneet.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Haagin sopimus liittyy Antonin tapaukseen siten, että jos Venäjä olisi sopimuksessa mukana, sen olisi tietenkin tullut Suomen pyynnöstä ryhtyä välittömästi toimiin, jotta Rimma Salonen olisi palauttanut laittomasti Suomesta Venäjälle viemänsä eli kaappaamansa Antonin takaisin Suomeen.

Onkohan tosiaan niin, että Venäjä ei liity sopimukseen sen takia, ettei sen tarkoituksena olisi alun perinkään pitää sopimuksesta kiinni. Venäjä ei siis ole oikeusvaltio, joka haluaisi tehdä oikeusyhteistyötä muiden maiden kanssa, eikä halua sitä ollakaan. Venäjä siis pitää lasten kaappaamista maahan täysin oikeutettuna!

Olipa hyvä, että Pikku-Anton pääsi pakenemaan tuosta Pahan Valtakunnasta. Paavonkin olisivat halunneet sulkea siellä pakkohoitoon, ettei vain olisi päässyt edes tapaamaan Antonia.

kalevi kannus kirjoitti...

Asser Salolle:

Kokonaisuus -käsitteellä tarkoitan sotkuisen lainsäädännön ja sekavamman kotimaisen tuomiovallankäytön vaikutuksia erityisesti lastenoikeusien osalta.

Jo vain. Olipa Haagin sopimus Suomen osalta viittauksina laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (4.3.1994/186) ja asetuksena, kokonaisuuden kannalta käytännön lainkäytössä se on joutavanaikainen…

Tässä blogissa sensuuri on sen sorttista ettei n. promerituslaisena maksa vaivaa jatkaa .. Jatkan omassa blogissani: http://www.promerit.net/blogi.kannus.htm

Tähän lopuksi:
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg käsitteli Turun yliopiston seminaarissa 20.9.2006 tätä ongelmakenttää aiheenaan: “Oikeusvaltio, perusoikeudet ja tuomioistuinratkaisun perusteleminen”.
Kertoi toimikunnasta jonka huolena on ollut erityisesti se, että Suomi ei ole houkutteleva investointien kohdemaa, puutteellisesta laillisuusvalvonnasta johtuen. Kotimaiset Investoinnit pakenevat Suomesta ja ulkomaiset investoinnit välttävät Suomea, eli meiltä loppuu tulevaisuudessa ”leipä”.

Eiköhän me olla juuri nyt tuon kuilun partaalla?

Kiitoksia professori Jyrki Virolaiselle nimityksestä "promerituslainen"; pro merit = arvojen puolesta - siitä on kysymys

Johan Bäckman kirjoitti...

Heh, tyylisi kuvata Venäjän "Pahan valtakuntana" kertoo rasistisesta asenteestasi. Kukaan itseään kunnioittava professori ei päästäisi tuollaista suustansa ulos. Onneksi sinulla on hieno rooli seuraavassa kirjassani.

Haagin sopimus ei liity Antonin asiaan mitenkään, koska Venäjä ei ole liittynyt siihen. Moni muukin maa on sen ulkopuolella. Haagin sopimuksen käsittely tässä kannattaa siis lopettaa.

Oletko Jyrki muuten Stubbin apulainen? Mielipiteesi ovat yhtä idioottimaisia.

Anonyymi kirjoitti...

Bäckmanilta kysyisin, kun hän epäasiallisuuksia kirjoittaessaan sensuroi erimielisiä vastauksia, että aiot siis johtaa Suomessa asuvien venäläisten lasten mielenosoituksen huomenna maanantaina. Onnea ja menestystä. Laihduta kuitenkin. Tuntuu hassulta nähdä ylipainoinen mies johtamassa lasten ristiretkeä. Mihin vuoreen aiot pillilläsi heidät houkutella? Ei kai Venäjälle, jossa, kuten tekstissäsi vastaan sanomattomasti todistat, aivan kaikki on paljon paremmin. Kuvitelisin ettei omien poikiesi kaappaaminen sinne ole mahdotonta. Vai ennakoitko vain omaa tulevaisuuttasi? Sensoreita aina tarvitaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Promeritus Kannukselle

Olen jättänyt julkaisematta kommenteistanne vain yhden eli tätä edellisen, koska siinä vain vatvottiin samoja asioita ja seikkoja kuin Teidän kahdessa edellisessä kommentissakin. Eiköhän tuo asia tullut selväksi jo niistä kahdesta kommentista, "sensuroidussa" ei ollut mitään uutta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Dosentille sanoisi sen verran, että en ole toki rasisti. Tavalliset venäläiset ovat useimmiten hienoja ihmisiä, mutta venäläisviranomaisten menettely on usein aivan toista maata. Blogeissa saanee sitä paitsi hieman "irrotella" ja kirjoittaa vapaammin kuin oppikirjoissa tai tieteellisissä teksteissä. Näinhän myös Herra Dosentti näyttää tekevän päivästä toiseen omassa blogissaan!

Nimitys "Pahan valtakunta" kuvaa sitä, että itänaapurimme ei ole oikeusvaltio, mikä on tullut myös tässä Antonin asiassa taas kerran todistetuksi. Tuomioistuimien päätöksillä ei tunnu olevan Venäjällä mitään merkitystä. Kun Antonin äidin valheellisin tiedon pojalle tämän kaapatessaan hankkima Venäjän kansalaisuus oli kumottu kahden tuomioistuimen päätöksellä, joku muu viranomainen Paavon kertoman mukaan myönsi toukokuun alussa yhtäkkiä Antonille suullisen tapaamisen perusteella ja ilman mitään asiakirjoja kansalaisuuden uudelleen.

Luulenpa, että kukaan muu itseään kunnioittava dosentti, ainakaan Suomessa, ei päästä suustaan ulos sellaista täysin häikäilemätöntä tekstiä ja "totuuksia", solvauksia, törkeyksiä yms. roskaa, jota Te, Herra Dosentti työnnätte tuutistanne ulos joka päivä tunnista tuntiin. Minusta tuollainen räikeys ja häikäilemättömyys puheissa ja kirjoituksissa ilmentää, että kyseinen ihminen on fasisti.

Tulevan kirjanne suhteen olen varma yhdestä asiasta: se on täydellisen yksipuolinen ja tosiasioiden vastainen. Jonkun suomalaisen juristin pitäisikin kirjoittaa Antonin tapauksesta totuudenmukainen kirja, se olisi nuorempien lakimiesten tehtävä. Asser Salo, jonka kriittiseen kommenttiin dosentti B. ei ole vielä vastannut, voisi olla hyvä ehdokas hommaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mistähän ihmeestä dosentti B. on oikein imenyt itseensä ne "ismit" ja kummalliset opit, joita hän nyt esittelee ja tyrkyttää kaikkien luettaviksi blogeissaan ja kirjoissaan? Tuskinpa äidin maidosta sentään.

Mutta olisiko syynä Hartwallin Venäjän tehtailla valmistetun punaisen Jaffan ylenmääräinen juominen?
Olisi nyt juonut edes sitä keltaista.

Johan Bäckman kirjoitti...

Jyrki Virolaisella on hauska käsitys "oikeusvaltiosta". Hänen mielestään Venäjä ei ole oikeusvaltio, kun se on aivan oikein suojellut lapsen laillista etua estämällä ryöstetyn lapsen pääsyn rajan yli. Sen sijaan Virolaisen mielestä Suomi on "oikeusvaltio", kun meillä diplomaatit ryöstävät lapsia, kuskaavat niitä diplomaattiauton takakontissa ja ministeri Stubb sanoo, että kaikki menee lain mukaan. Häikäilemätöntä! Tämän virkaheitto "professorin" tapa herjata minua fasistiksi on jo kunnianloukkaus. Muuten fasisti-sanan asiattomasta käytöstä on laitettu juttuja vireille ja voitettukin. Laitanpa sellaisen tutkintapyynnön nyt poliisilaitokselle. Toinen kysymys on otsikossa mainittu "Pahan valtakunta". Eikös se ole kiihotusta kansanryhmää vastaan? Verrattuna Halla-ahon saamaan syytteeseen, yksi virkaheitto "professori" saisi jo nyt kirjoittamansa perusteella varmat syytteet. Raastuvassa tavataan. Ihmettelen, millä perusteella näitä "professoreita" oikein valitaan. Hän jopa arvioi kirjanikin ennen kuin se on edes ilmestynyt! Onneksi otin talteen nuo Virolainen nettiherjaukset. Laitan ne kirjaani osoitukseksi siitä, minkälaiset tyypit esiintyvät "professoreina". Säälittävää! Jää jo eläkkeelle, mene pelailemaan ostariin hedelmäpelejä, lopeta rehellisten ihmisten kiusaaminen.

Anonyymi kirjoitti...

Sensuroiduista. Yritin vastata Bäckmanin omassa blokissa hänelle, mutta hän sensuroi tekstini. Ei siis tässä blokissa.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista on se, että tässä keskustelussa tuodaan ihmisten etninen alkuperä esiin ensisijaisena perusteluna sille, miksi joku on jotain. Käsittääkseni myös Rimma, kuten Anton ja isänsäkin, on Suomen kansalainen, joten tässä asiassa on kyse kolmen Suomen kansalaisen välisestä huoltajuusriidasta ja lapsikaappauksesta.

Mitenköhän tämä julkisuuspuoli olisikaan mennyt silloin, jos Rimma ei olisikaan ollut venäläistaustainen, vaan vaikkapa Maija o.s. Meikäläinen, joka olisi saanut vastaavan päähänpiston viedä toinen lapsensa Venäjälle, jonka jälkeen isä olisi konsulaatin avustuksella käynyt hakemassa lapsensa kotiin?

Anonyymi kirjoitti...

Joku täällä mainitsi Bäckmanin tavasta seuloa epämieluisat viestit bloginsa kommenttien joukosta hyvissä ajoin ennen julkaisua. Tällainen miniatyyri-autoritarismi käy täydellisesti yksiin B:n ihannoiman NL:on/Venäjän epädemokraattisen luonteen kanssa. Vakka on kantensa valinnut. On erittäin mielenkiintoista, että Bäckmanin edustamalle kansallisbolshevistiselle ja slavofiiliselle maailmankuvalle löytyy länsimaissa vielä tähän maailmanaikaan ymmärtäjiä. Äärimmäisen niukasti tosin, mutta kuitenkin. Ehkäpä Bäckman ja Leena Hietanen pitäisi julistaa suojelukohteiksi! Komealta kalskahtava "Suomen Antifasistinen Komitea" voitaisiin sijoittaa samaan vitriiniin reaalisosialismin reliikkien kauhukabinettiin. Vaikea kuvitella, mitä annettavaa B:n ja Hietasen kaltaisilla Venäjän pikku apureilla on Suomen julkiseen elämään, mutta toisin kuin itänaapurissa, meillä länsimaissa eriävien näkemysten sietäminen kuuluu normaaliin demokraattiseen elämänmenoon. Kaikkien kukkien annetaan kukkia - rikkaruohoja myöten.

Anonyymi kirjoitti...

"Venäjällä on paljon enemmän naisia kuin miehiä. Naiset saavat paljon lapsia ulkomaisten miesten kanssa."

Mistähän mahtaa johtua? Ai niin, tulihan niitä Viipurin kaduillakin vastaan yhtä jos toista naista -irinaa, tatjanaa, olgaa - tarjoamaan palveluksiaan! Vanhaa on sivilisaatio, mutta maailman vanhimpia ovat ammatitkin!

Anonyymi kirjoitti...

Viipurihan on vanha suomalainen kaupunki, jonka Stalin ryösti meiltä viime sotien jälkeen, samoin kuin muun Kannaksen, Petsamon ja Suomenlahden meille kuuluneet saaretkin. Ryssä antoi Viipurin ränsistyä ja kurjistua täydellisesti, kuten jokainen kaupungissa käynyt suomalainen on voinut omin silmin havaita. Jopa Viipurin linnaakin uhkasi tänä keväänä osittainen sortuma.

Vasta aivan parina viime vuotena venäläiset ovat alkaneet kunnostaa joitakin vanhoja rakennuksia Viipurissa. Suomalaisten pitäisi varmaan venäläisten mielestä tehdä kunnostustyö, ja eihän siitä yksin venäläisin toimin tulisikaan mitään valmista.

Viipurin kaduilla ja ravintoloissa näkee kyllä viehättäviäkin venäläisnaisia, ei vain niitä irinoja ym., joista edellinen anonyymi kertoi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kalevi Kannus ja muut promerituslaiset näyttävät hieman sekoittavan eri kv. sopimuksia ja käsitteitä.

Suomi on ratifioinut asianmukaisesti sekä Haagin vuoden 1980 lapsikaappaussopimuksen (1994) että YK:n puitteissa 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Vm. sopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991.

On vielä kolmaskin sopimus lasten oikeuksista nimittäin Euroopan neuvoston 1996 jäsenmaitaan varten vahvistama eurooppalainen yleissopimus lapsen oikeuksien käyttämisestä. Suomi on kyllä allekirjoittanut tämänkin sopimuksen, mutta ratifiointi puuttuu jostakin syystä edelleen.

Aivan ilmeisesti Kalevi Kannus ja muut promerituslaiset tarkoittavat juuri tätä puutetta, vaikka heidän sivustoillaan väitetään isoilla otsikoilla, että "Suomen eduskunta ei ratifioinut oikein Haagin lapsikaappaussopimusta." Mutta tästähän ei ole kyse, Haagin sopimus on toki ratifioitu, mutta EN:n em. sopimus on ratifioimatta.

Tärkeää em. YK:n lasten oikeuksia koskevassa sopimuksessa on lapsikaappausasioita ja lapsen palauttamista koskevien asioiden kannalta erityisesti sopimuksen 12. artikla, jonka mukaan lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, tulee taata oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa, siis myös tuomioistuimissa Haagin lapsikaapaussopimuksen mukaan käsiteltävissä lapsen palauttamista koskevissa asioissa.

Mainitun 12. artiklan mukaan lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämä tarkoittaa ko. 12. artiklan mukaan sitä, että lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen (esim. sosiaaliviranomaisen) välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

Sopimusartikla on kuitenkin lähinnä vain lapsen kuulemista tarkoittava periaate, joka velvoittaa kyllä tietyllä tavalla kansallista lainsäätäjä, mutta ei esimerkiksi tuomioistuimia, koska artiklassa viitaan kansalliseen lainsääntöön. Artikla ei velvoita sopimuksen alekirjoittajamaita siihen, että lasta olisi aina vaadittaessa kuultava esimerkiksi tuomioistuimessa henkilökohtaisesti.

Juuri tästä lapsen henkilökohtaisesta kuulemisesta oli kyse mm. Kerstin Campoy lasten palauttamista koskevassa asiassa vuonna 1998, jota olen kommentoinut edellä. Lapsia ei kuultu KKO:ssa, vaikka sitä pyydettiin. Vielä kärjistetymmin sanottu kuulemiskysymys tuli esiin vuonna 2004 käsitellyssä ns. Kosken poikien eli Outi Kosken ja John Rogersin lasten, 13- ja 10 -vuotiaiden poikien palauttamiskiistassa. Itä-Suomen HO kuuli poikia henkilökohtaisesti ja katsoi, ettei heitä voitu vastoin tahtoaan palauttaa Yhdysvaltoihin. Sen sijaan KKO epäsi tässsäkin tapauksessa lasten kuulemisen - oikeusneuvos Lauri Lehtimaja oli toki aivan oikein toisella kannalla - ja määräsi pojat palautettaviksi (KKO 2004:129).

Po. EN:n yleissopimus turvaisi paljon tehokkaammin lapsen henkilökohtaisen kuulemisen ja lapsen oikeuden ilmaista oma näkökantansa mm. tuomioistuimessa ja juuri lapsen palauttamista koskevissa asioissa. Sopimus takaisi lapselle tosiasiallisen oikeuden osallistua asianosaisena häntä koskevaan oikeudenkäyntiin, nyt tämä oikeus on vain 15-vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla lapsilla.

Misi EN:n yleissopimusta ei sitten ole ratifioitu? Hyvä kysymys, joka pitäisi esittää OM:n alan ehdottomalle auktoriteetille, OTT, professori Markku Helinille, joka on vastannut OM:ssä mm. lapsiasioista jo kai kohta 25 vuotta.

Ratifioimiskysymys on tietenkin kiinni siitä, ettei Suomen lapsi- ja prosessilainsäädäntö täytä niitä vaatimuksia, joita sanottu eurooppalainen menettelyllinen yleissopimus asettaa. Samaa on sanottava tuomioistuinkäytännöstä ja erityisesti KKO:sta, joka suhtautuu tällaisissa asioissa aina hyvin torjuvasti suullisten käsittelyjen järjestämiseen.

Ehkäpä Helin on saanut KKO:sta evätystä, että älkää nyt vaan h-tissä pitäkö sen EN-sopimuksen ratifioinnin kanssa mitään kiirettä!

Anonyymi kirjoitti...

jyrki puhuu asiaa. venäläisten kanssa on sitä paitsi ihan mukava ryypätä. viranomaisasiat ovat asia erikseen-

-assistentti

Kalevi Kannus kirjoitti...

Tässä on se ”villakoiran luu”.

Prof. Virolainen kirjoittaa:

”On vielä kolmaskin sopimus lasten oikeuksista nimittäin Euroopan neuvoston 1996 jäsenmaitaan varten vahvistama eurooppalainen yleissopimus lapsen oikeuksien käyttämisestä. Suomi on kyllä allekirjoittanut tämänkin sopimuksen, mutta ratifiointi puuttuu jostakin syystä edelleen.

Aivan ilmeisesti Kalevi Kannus ja muut promerituslaiset tarkoittavat juuri tätä puutetta, vaikka heidän sivustoillaan väitetään isoilla otsikoilla, että "Suomen eduskunta ei ratifioinut oikein Haagin lapsikaappaussopimusta." Mutta tästähän ei ole kyse, Haagin sopimus on toki ratifioitu, mutta EN:n em. sopimus on ratifioimatta.”

Polkupyörähän on keksitty.
Jos siinä on viallinen vaihteita siirtävä vaijeri tai vaijeri puuttuu kokonaan; ajaa sillä voi miten kuten, mutta ei voi käyttää vaihteita.

Siis, EN:n jäsenyydestään huolimatta Suomi ei ole ratifioinut tätä YK:n lapsisopimuksen menettelyllistä täytäntöönpanosopimusta. Ratifiointi edellyttäisi koko lailla suuria lakiperäisiä uudistuksia. Suomi polkee rikkinäisellä polkupyörällä.

OM:n Markku Helin on lausunut Helsingin Sanomissa 22.9.2004 mm. : ”Se, ettei voimaansaattamistyötä ole toistaiseksi aloitettu, ei siis johdu tehtävän työläydestä vaan siitä, että eräitä muita hankkeita on pidetty kiireellisempinä.”

Prof. Virolaisen mielestä Suomi on sitoutunut Haagin sopimukseen laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (4.3.1994/186).

Lakiin sisältyy toki viittauksia ns. Haagin lapsikaappaussopimukseen kuin myös vastaavaan Euroopan neuvoston sopimukseen. Lain tullessa voimaan 4.3 1994 Suomi ei ollut ko. kansainvälisten sopimusten hyväksyjänä. Sopimukset ovat tulleet Suomessa voimaan vasta Ahtisaaren asetuksella 1. elokuuta 1994.
Euroopan neuvosto vahvisti VASTA vuonna 1996 jäsenmaitaan varten eurooppalaisen yleissopimuksen lasten oikeuksien käytöstä.

Näinkö prof. Virolaisen ja hänen henkiheimolaistensa mielestä Suomessa kansainvälisiin sopimuksiin sitoudutaan?

Olen saanut tietää, että 1993 oli valmisteltu laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, mutta sitä pantattiin eikä esitelty presidentti Mauno Koivistolle, koska tiedettiin Koiviston lukevan tekstin ja arveltiin hänen kiinnittävän huomionsa mm. viittauksiin Haagin sopimukseen ja EN:N sopimukseen, jota ei ollut olemassakaan.

Presidentti Ahtisaari allekirjoitti – ensi töinään – em. lain ja myöhemmin asetuksen, sekä sittemmin liittymissopimuksen Euroopan Unioniin, ehkä lukematta rivikään allekirjoittamistaan asiakirjoista.

Yhdyn huulet ymmyrkäisinä prof. Virolaisen kysymykseen: Miksi EN:n yleissopimusta ei sitten ole edelleenkään ratifioitu?

Ja tästä olen prf. Virolaisen kanssa samaa mieltä: Ratifiointi on tietenkin kiinni siitä, ettei Suomen lapsi- ja prosessilainsäädäntö täytä niitä vaatimuksia, joita sanottu eurooppalainen menettelyllinen yleissopimus asettaa. Samaa on sanottava tuomioistuinkäytännöstä ja erityisesti KKO:sta, joka suhtautuu tällaisissa asioissa aina hyvin torjuvasti suullisten käsittelyjen järjestämiseen.

Ehkäpä Helin on saanut KKO:sta evätystä, että älkää nyt vaan h-tissä pitäkö sen EN-sopimuksen ratifioinnin kanssa mitään kiirettä!

Suomen on saatava oikeusvaltio-polkupyöränsä vaijerit kuntoon. Tasavallassa kaikki hyvin, vain lapset itkevät. Niinkö?

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Virolaiselta!

Raja ja muut erot Suomen ja venäjän välillä ovat suurempia kuin kuvittelemmekaan.

Antonin-tapaus tuo konkreettisesti sen esille.

Kansallisuuden hankkiminen oikeudetta lapselle ym.

Venäjä ei pane täytäntöön tai anna oikeussuojaa edes selville oikeuskysymyksille/ oikeudelliselle statukselle (huoltaja).

Anonyymi kirjoitti...

Lukekaapa dosentti Bäckmanin viimeinen kommentti täältä 24.5., joka alkaa sanoilla "Jyrki Virolaisella on hauska käsitys..."

Olisikohan tuossa jo ainesta epäillä kunnianloukkausta?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

jaahas, vai sellaasia se dosenttimme täällä kirjootteloo! - Eläkkeelle siirtyminen saa vielä odottaa, mutta tuskin siirryn eläkkeellä pelailemaan hedelmäpelejä ostareissa, kun en ole niitä aiemminkaan harrastanut.

Mutta eläkkeellä(kin) tulen varmaan hotkimaan iltapaloiksi pulleita dosentteja ja juomaan Hartwallin Jaffaa päälle!

Anonyymi kirjoitti...

Bäckman: "Suorastaan harmi, että minun lapsiani ei ole kaapattu Venäjälle."

Rima ei voi olla niin alhaalla, ettei JB sitä alittaisi.

Eu-vaaleissa nähdään, paljonko kannatusta JB:n ajatuksilla on. Veikkaanpa, että dosentti selittelee vaalien jälkeen, miksi saalis jäi pariin sataan ääneen.

No, selittää se silloinkin mustan valkoiseksi - kuten tähänkin asti.

(dosentti... juupajuuuu..... hävettää Helsingin yliopiston puolesta)

Anonyymi kirjoitti...

Bäckman: Venäjä on ikivanha sivilisaatio, joka on joka alalla pitemmällä kuin esimerkiksi Suomi. Suorastaan harmi, että minun lapsiani ei ole kaapattu Venäjälle. Venäjän koulutusjärjestelmä on pidemmällä suomalaista.

Tosi on. Juuri sen vuoksi venäläinen eliitti kouluttaa jälkeläisensä Lontoossa ja pitää pankkitilinsä Luxemburgissa. Kun se on kaikessa niin paljon kaikkia edellä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut useitakin blogistin vanhoja kirjoituksia nyt löydettyäni tämän blogin ja pitänyt blogistia yleensä objektiivisena asioiden tarkastelijana. Tämä Anton-kirjoitus kuitenkin on selvä poikkeama yleisessä linjassa yksisilmäisyydessään ja täydellisessä isän puolelle asettumisessaan. Lisäksi blogistin esittämät väitteet ovat joko osittain vääriä tai ainakin ristiriidassa useassa kohtaa muualta Internetistä tai sanomalehdistä saamieni käsityksien kanssa. En väitä tietäväni mitään totuutta asiasta mutta olen kyllä hyvin skeptinen Paavo Salosen toimien suhteen.

Kehottaisin blogistia ja muitakin lukemaan Helsingin Sanomissa 24.5.2009 julkaistun kirjoituksen ”Kaappaus nostaa kansallistunnetta”. Se on digilehden puolella ja vaatii siis käyttöoikeuden ja tunnukset.

Ehkä blogisti voisi lukea myös Rimma Salosen kertomuksen tapahtumista, tarinoilla kun useimmiten on kaksi puolta.

Olen hyvin hämmentynyt kun sekä blogisti että muut lukijat eivät harjoita minkäänlaista kritiikkiä median suhteen vaan uskovat mitä villeimpiä väitteitä kunhan ne on lehteen präntätty. Kannattaisi muistaa, että jo Orwell havaitsi että ”Early in life, I had noticed that no event is ever reported correctly in the newspaper, but in Spain, for the first time, I saw newspaper reports which did not bear any relation to the facts, not even the relationship which is implied in an ordinary lie.”

Lehdissä on todella usein virheitä. Tämän huomaa erityisesti jos seuraa jotain tapausta monesta kotimaisesta ja ulkomaisesta lehdestä. Faktat vääristyvät toimittajien käsissä pahasti, välillä tulee pahaa käännösvirhettä tai muuta virhettä.

Minusta Rimma Salosen kertomus (löytyy netistä) on yleisen elämänkokemuksen perusteella uskottava. Minusta äidit ovat aivan pienille lapsille tärkeämpiä kuin isät. Minusta Paavo Salonen oli erittäin itsekäs kaapatessaan lapsen itselleen eläkeaikojensa leluksi ilmeisesti elämänsä tylsyyteen. Jos mies olisi ollut vielä työelämässä, hän tuskin olisi välittänyt ja ehtinyt ryhtyä vastaaviin kaappausoperaatioihin.

Simo Pietiläisen pesti olisi ilmeisti päättynyt pian muutoinkin, joten mies tuskin uhrasi yhtään mitään kaappaukseen ryhtyessään. Simo Pietiläinen on joidenkin väitteiden mukaan Paavo Salosen tai tämän sisaren Tuula Visan vanha tuttu, joka näin jeesasi kavereitaan (ks. Petri Krohnin kommentti ekan linkin takaa).

Toivon että lapsen etu toteutuu. Se olisi varmaankin äidin kanssa asuminen ja isän tapaaminen joskus silloin tällöin. On vaikea uskoa Paavo Salosen väitteitä ettei lapsi äitinsä perään kyselisi. Paavo ei ehkä osaa venäjää tarpeeksi tai lapsi on niin stressaantunut ja kauhuissaan tilanteessa ettei uskalla äidistä puhua mitään.

http://leenahietanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/06/05/mita-tapahtui-viron-avulle/

http://www.rusembassy.fi/Files/salonen-fin.pdf

http://1.bp.blogspot.com/_J6TAGK0E7r4/SrANUcnZa2I/AAAAAAAAAls/-AqLRuVOiRk/s1600-h/rimma+01.jpg

Rimman vastine (suomeksi):
http://www.suomi.ru/forum/showthread.php?t=49295&page=25&pp=30

http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=SKA_newssite%2FAMLayout&cid=1194599096532&p=1194596255446&pagename=SKAWrapper

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi voi toki pitää omat käsityksensä, mutta minä olen edelleen samaa mieltä kuin blogissani.

Eilen muuten uutisoitiin uutena paljastuksena, miten Venäjän turvallisuuspalvelu FSB on rajoittanut Suomen kansalaisen Anton Salosen poistumista Venäjältä. Tästä FSB oli korkean upseerin toimesta informoinut Rimma Salosta.

Todella merkillistä, tämä FSB:n toiminta! Suomen pitäisi minusta lähettää ankara nootti asiasta Venäjän hallitukselle!

Anonyymi kirjoitti...

Mitä mieltä blogisti on nyt Paavo Salosesta tämän vaatiessa Antonin äidille 1,5 vuoden vankeusrangaistusta sekä 50 000 euron korvauksia itselleen?

Lehdissähän Paavo julisti että kunhan saisi lapsensa takaisin (mikä kuulostaa siltä että Paavo olisi asunut lapsensa kanssa samassa taloudessa koko tämän elämän ajan)hän ei vaadi äidille mitään rangaistusta. Minusta tuo on kaksinaamaista. Ja jos Paavo valehteli tästä kirkkain silmin lehtien toimittajille, mistä muusta hän on valehdellut?

Näin Paavo sanoi Alueviestissä v. 2008, sivu 6:

"Paavo Salonen lisää vielä, että jos vain saa poikansa takaisin,
hän ei vaadi ex-vaimolleen mitään rangaistusta.

-Päin vastoin, yritän auttaa häntä parhaani mukaan kuten olen tehnyt tähänkin saakka, vaikka olemme olleet erossa jo monta vuotta, Salonen sanoo."

Lähteet:

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/rimma-salosen-puolustus-kauhistui-korvausvaateita-sopua-ei-synny-katso-video/157147#

http://jps-dev.net/alueviesti/pdf_files/200804081035020.2.pdf

Anonyymi kirjoitti...

Osui silmään CNN:ltä vastaava amerikkalais-japanilainen huoltajuuskiista:

http://edition.cnn.com/2009/WORLD/asiapcf/09/29/japan.father.abduction/index.html

Tuolla istuu kuitenkin vastaavassa tapauksessa isä ainakin kymmentä päivää vankilassa, mahdollisuudet on periaatteessa viiden vuoden tuomioon. Japani ei CNN:n mukaan koskaan luovuta kaapattuja lapsia takaisin. Venäjän oikeusistuimet sentään olivat johonkin pisteeseen asti antamassa Antonia takaisin isälleen Suomeen? Joten Japani on kai blogistin puheissa tästä lähtien se "Venäjääkin pahempi pahan valtakunta"?