Tuoksuissa tuomien...
Karjaa on näemmä jo laskettu
kevätlaitumelle...
1. Mielenterveyshäiriöistä jo vuosikausia kärsinyt humalainen mies surmasi viime perjantaina keskellä Kuopion toria hänelle tuntemattoman, yli 80-vuotiaan naisen, joka oli moittinut miestä, kun tämä oli ampunut ensin haulikolla ilmaan useita laukauksia, jolloin yksi laukaus oli särkenyt torivalaisimen. Mies kaivoi povestaan pistoolin ja ampui sillä mainitun vanhuksen kuoliaaksi useilla päähän ja vartaloon osuneilla laukauksilla. Tämän jälkeen mies jatkoi ampumistaan ja haavoitti kahta miestä, joista toinen oli vanhan naisen avomies ja toinen venäläinen turisti. Ammunnan kohteeksi joutuneet miehetkin olivat tappajalle täysin tuntemattomia. Torilla oli ampumishetkellä runsaasti ihmisiä.
2. Ampuja on 52-vuotias, aivan tavalliseksi ja mukavaksi kuvailtu perheellinen mies, jolla ei ole rikollista taustaa. Hän on poliisikuulustelussa tunnustanut tekonsa, jota hän itsekään lainkaan käsitä. Jälleen kerran siis aivan käsittämätön ja järkyttävä henkirikos! Ja jälleen laillisilla aseilla tehty, sillä surmaajalla oli asianmukainen lupa surma-aseisiin ja hänellä oli kotonaan vielä kaksi muuta käsiasetta. Ampuja oli ottanut torille mukaansa suren määrän pistoolin ja haulikon panoksia.
3. Ihmisten tappaminen aseilla ja nimenomaan laillisilla käsiaseilla tuntuu vain kiihtyvän. Kun aiemmin henkirikoksia tehtiin myös aseilla lähinnä kotona ja perhepiirissä, ovat surmateot siirtyneet nyt entistä useammin yleisille paikoille kaduille, kouluihin ja ravintoloihin. Traagisimmat ampumiset ovat sattuneet kouluissa ja ne ovat vaatineet eniten uhreja. Jokelan kouluampuja surmasi marraskuussa 2007 kahdeksan koululaista ja itsensä ja Kauhajoen koulusurmaaja pani syyskuussa 2008 vielä paremmaksi ampuen kymmenen ihmistä ja lopuksi itsenä. Noin kuukausi sitten viemäriojaa kaivanut mies ammuttiin kuoliaaksi Tammelassa. Kouvolan keskustassa ammuttiin viime lokakuussa mies ravintolan sulkemisen aikoihin, jolloin liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä, jotka olivat hengenvaarassa. Toukokuussa 2008 ex-rauhanturvaaja surmasi Rovaniemen kadulla käsiaseella hänelle tuntemattoman miehen ja sen jälkeen itsensä, jne.
4. Käsiaseiden saannin rajoittamisesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta sisäministeriö ja ministeri Holmlund heräsivät ruususen unestaan vasta viime syksynä tapahtuneen toisen koulusurman jälkeen. Jokelan yhdeksän kuolonuhria vaatinutta koulusurmaa ministeriö ja sen poliisiosaston virkamiehet vähättelivät yksittäisenä tapahtumana, joille ei olisi voitu tehdä ennakolta mitään. Myös Kauhajoen koulusurmista sisäministeri ja hänen virkamiehensä pesivät kätensä putipuhtaaksi, vaikka on hyvin todennäköistä, että jos käsiaseiden luvan myöntämisestä annettuja ohjeita olisi selvennetty ja tiukennettu heti Jokelan koulusurmien jälkeen, ei Kauhajoen surmaaja olisi koskaan saanut hankituksi laillista asetta. Mutta mitään ei tehty ennen Kauhajokea ja niin toinen koulusurma pääsi tapahtumaan. Vaikka ministeri ja virkamiehet kuinka yrittäisivät pestä käsiään ja hokea julkisuudessa, että "ase ei tapa", eivät Kauhajoen verijäljet lähde käsistä kulumallakaan.
5. Vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen ministeri Anne Holmlund - Annie Mestariselittäjä - käynnisti ampuma-aselainsäädännön uudistamistyön ja asetti työryhmän valmistelemaan lain uudistamista ja käsiaseiden saannin rajoittamista. Vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen ministeriön poliisiosasto hoksasi antaa ampuma-aseiden hallussapitoa ja peruuttamista koskevat uudet ja entiseen verrattuna huomattavasti tiukennetut määräykset. Jos ne olisivat voimassa ja käytössä kohta Jokelan surmien jälkeen, ei Kauhajoen koulusurmia varsin todennäköisesti olisi päässyt tapahtumaan. Uusien määräysten mukaan käsiaseiden lupamenettelyä ja hallussapidon edellytyksiä tiukennettiin todella tuntuvasti.
6. Poliisi ei anna enää lupa käsiaseeseen ensimmäisenä aseena ilman todisteellista selvitystä hakijan vähintään vuoden kestäneestä aktiivisesta ampumaharrastuksesta. Käsiaseiden luvanhakijat joutuvat nyt hankkimaan itsestään lääkärinlausunnon, josta ilmenee, onko hakijalla mahdollisesti sellaisia mielenterveysongelmia, joihin liittyy vaara vahingoittaa itseään tai toista ihmistä. Kaikki ensimmäisen kerran ampuma-aselupaa hakijat on aina haastateltava erikseen kahden poliisilaitoksen työntekijän toimesta jne. Muun muassa nämä kaikki kohdat puuttuivat määräyksistä ennen Kauhajoen tapausta, ja niin Kauhajoen samoin kuin Jokelan koulusurmaaja saivat itselleen laillisen aseen murhavälineekseen. Ministeri Holmlund olisi voinut määrätä poliisiosaston antamaan nämä tiukennetut määräykset, mutta sitä hän ei välittänyt tehdä edes Jokelan koulusurmien jälkeen.
7. Käsiaseiden lupakäytäntö on siis ohjeiden myötä selvästi tiukentunut ja käsiaseiden saantia on huomattavasti rajoitettu. Meillä myönnetään nykyisin käsiaseen hallussapitolupia ainoastaan puolet vai oliko se peräti vain kolmannes siitä, mitä niitä myönnettiin lepsun lupakäytännön aikana. Selvää on, että Suomessa on myönnetty lepsun lupakäytännön aikana monien vuosien ajan ja vielä Jokelan surmien jälkeenkin käsiaselupia täysin sinisilmäisesti ja avokätisesti Jokelan ja Kauhajoen ampujien tapaisille hörhöille. Sisäministeriön poliisiosasto lupasikin heti Kauhajoen jälkeen eli tarkemmin sanottuna 29.9.-08, että "viime vuosina" myönnetyt käsiaseluvat ja niiden perusteet selvitetään aserekisteristä. Siitä, miten tämä työ tehdään, tultaisiin ministeriön tiedotteen mukaan antamaan ohjeet myöhemmin.
8. Minulla ei ole tietoa, miten tämä myönnettyjen aselupien tarkistustyö on edennyt ja miten paljon aselupia on peruutettu. Työssä, jos sitä on ylipäätään tehty, ei ilmeisesti ole edetty kovinkaan kauaksi taaksepäin. Miten muuten voi olla mahdollista, että Kuopion tappajalla oli laillinen lupa neljään aseeseen, vaikka hän oli todistettavasti kärsinyt mielenterveyden ongelmista jo vuosikausia? Eikö yhteistyö mielenterveystyön viranomaisten ja poliisin välillä vieläkään pelaa? Onko sisäministeriön poliisiosasto antanut ohjeet ja määräykset viime vuosina myönnettyjen lupien tarkistamisesta ja miten tuo tarkistus on edennyt ja mitä tuloksia siitä on saatu?
9. Tämän tärkeän kysymyksen otti eilen esille aselupa-asioista juuri Kuopion poliisilaitoksella vastaava apulaispoliisipäällikkö Heikki Kössi (Iltalehti 25.5. s. 2). Kössi kertoo kirjoittaneensa jo huhtikuussa "viikkoja ennen torin draamaa" sisäministeriölle aselain muutoshankkeista ja vaatineensa "lisää kontrollia myös olemassa oleviin aselupiin." Suunnitellussa lakimuutoksessa kun ei puututa millään tavalla nyt jo olemassa oleviin aseenkantolupiin, sanoo Kössi. (Tämä on tietenkin selkeä puute, johon viimeistään eduskunnassa pitäisi puuttua.) Kössi jatkaa: "Aselain kiristys toimii täydellä teholla vasta vuosikymmenen päästä, kun nykyiset ilman lääkärin kontrollia myönnetyt aseluvat poistuvat."
10. Poliisipäällikkö Heikki Kössin lausunnosta voi saada käsityksen, jonka mukaan sisäministeriö ei olisi antanut kentälle uusia määräyksiä jo myönnettyjen aselupien tarkistamisesta, vaikka tämä luvattiin tehdä Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Jos näin on todella asian laita, niin mistä tämä johtuu? Siitäkö, ettei jo "saavutettuihin etuihin" voitaisi puuttua? Mutta voihan poliisi jo nyt voimassa olevan lainsäädännön mukaan tietyin edellytyksin peruuttaa myönnetyn ampuma-aseluvan. Miksi siis poliisi ei muka voisi ryhtyä selvittämään epäilyttäviä aseluvan haltijoita koskevia tapauksia, joista se on saanut vihiä?Iltalehden jutusta voi saada käsityksen, jonka mukaan Kuopion poliisilla oli jo tiedossaan, että jokin "draama", joksi Kössi hirvittävää tragediaa hieman vähätteleväntuntuisesti kutsuu, olisi mahdollisesti tulossa. Tänään kuitenkin Pohjois-Suomen poliisipäällikkö Kari Heimonen kertoo, että poliisilla ei ennen laukauksia ollut mitään syytä puuttua "kunniallisesti käyttäytyneen" miehen aselupiin (H-S, A 4). Tapa, jolla poliisipamput, ylipoliisipäälliköstä alkaen, puolustavat aina alaisiaan, on jo tullut meillä hyvin tutuksi.
11. Iltalehden toimittajan mukaan Kuopion poliisilla "näyttää olleen ennakkoaavistus toriampumisesta." Miksi polisi ei siis ryhtynyt toimiin, jotta ampuminen olisi voitu estää? Miksi apulaispoliisipäällikkö ei määrännyt miehiään selvittämään ampujan tilaa ja olosuhteita ja mainittua ennakkoaavistusta, vai määräsikö? Puuttuivatko ministeriön tilanteen varalta lupaamat ohjeet? Eikö peruuttamisasiaa ja luvan peruuttamisen edellytyksiä kyseisessä tilanteessa olisi voitu kysyä sisäministeriöstä, eikä vain tyytyä kommentoimaan tulevan lainsäädännön sisältöä ja mahdollisia puutteita? Meneekö viime vuosina myönnettyjen aselupien tarkistamiseen aserekisteristä todella vuosikymmeniä ennen kuin lepsun lupakäytännön aikana ilman lääkärin kontrollia ja muita varotoimia myönnetyt luvat saadaan peruutetuiksi? Näin hidas eteneminen asiassa tuntuu aivan käsittämättömältä.
12. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero antoi Kuopion surman jälkeen lehdistölle hänelle niin jo kovin tutuksi tulleen, paateroinniksi luonnehtimani (9.5.-09) lausunnon: "En usko, että uusi ja nykyistä tiukennettu aselaki olisi estänyt tätäkään surmaa." Niin kuin tässä olisi kyse jostain uskon asiasta! Uskomuksiin vetoaminen tällaisissa asioissa on virkamiesmäistä jeesustelua, jolla pyritään peittämän vastuuta ja siirtämään se muualle. Oikea Jeesus tuli "virkaansa" ottaakseen kaikkien meidän synnit harteilleen, mutta nämä meidän virkamies- ja poliitikkojeesustelijamme omine uskomuksineen eivät sitä vastoin kyllä ota omaan tai virkakuntansa piikkiin yhtä ainoaa rikettä ja laiminlyöntiä, vaan ovat valmiita sysäämään kaikki mokat kohtalon ja sattumuksen päälle, jolleivät keksi jotakuta toista ryhmää tai ihmistä, jonka niskaan vastuun voisi langettaa.
13. Tätä paaterointiahan tässä on jo kuultu pitkin matkaa. Ylipoliisipäällikön paateroinnista Kauhajoen koulusurmien jälkeen ja Kauhajoen komisarion menettelyn johdosta samoin kuin paateroinnista Humppilan ampumistapauksen jälkeen viime helmikuussa olen kertonut jo aiemmin (7.2.). Sama laiminlyönnin vähättely ja uskomuksiin vetoaminen jatkui, kun pari viikkoa siten ilmeni, että Paatero ei ollut toimittanut hänelle Kauhajoen surmien jälkeen sähköpostilla lähetettyä vinkkiä oikeaan osoitteeseen, jos nyt ylipäätään toimitti sitä mihinkään (6.5.).
14. Viimeksi paaterointia havaittiin viime viikolla, kun esitutkinta- ja pakkokeinolakien uudistamista valmistelleen oikeusministeriön toimikunnan mietinnön luovutustilaisuuden yhteydessä väitettiin, että "lehdistö syö poliisin kädestä" eli poliisi vuotaa laittomasti rikosten esitutkintaa koskevia tietoja lehdistölle. Poliisiylijohtaja kuittasi nämäkin vakavat väitteet hänelle tyypillisellä lakonisella tavalla: "En usko, että poliisi olisi juuri koskaan tahallaan vuotanut tietoja lehdistölle." Siinähän se taas tuli, ja suomalainen toimittajakunta sen kun hyväuskoisena hölmönä kirjasi tämänkin uskomuslausahduksen tyytyväisenä lehtiöihinsä ikään kuin täytenä totena kyselemättä asiasta sen enempää.
15. Pienenä kevennyksenä tähän väliin on syytä mainita, että Kuopion "draaman" aikoihin torilla liikuskeli lehtitietojen myös eräs tunnettu poliitikkomme. Arvatkaapa, kenestä voisi olla kyse. Kyllä, aivan oikein arvattu: Kanki-Kaikkonenhan se siellä torilla jakeli suunnilleen ampumishetkellä vaalimainoksiaan. Kanki (kesk) ja hänen vaimonsa Satu Taiveaho (sdp) pyrkivät molemmat EU-parlamenttiin kesäkuun vaaleissa. Kaikkosella ja Satu-vaimolla näyttää olevan taipumusta joutua erilaisten katastrofien todistajiksi. Oliko se nyt viime talvena, kun Italiassa oli maanjäristys, jolloin Kanki ja Satu sattuivat, kuinka ollakaan, oleskelemaan lähikaupungin hotellissa, ja totta kai he huomasivat aamuyöllä nukkuessaan, miten heidän huoneensa ikkunat helisivät, ja voi miten kauheaa se kaikki oli, kun se tapahtui noin lähellä!
17. Toinen Kanki-Kaikkosta koskeva uutinen eilisestä Iltalehdestä: Kaikkosen Hyvinkällä pidetyssä vaalitilaisuudessa oli paikalla vain yksi kuulija. No, eihän tuo ole mikään ihme, sillä eiväthän ihmiset kerta kaikkiaan uskalla mennä samaan tilaisuuden Kaikkosen kanssa, kun hänen paikalla ollessaan tuppaa vähän väliä sattumaan kaikenlaisia mullistuksia ja tragedioita, kuten maanjäristyksiä, torisurmia jne. Lehtitiedot eivät kerro, kuka tuo paikalle rohjennut kuulija oli. Olisikohan ollut muuan Drita Lulic -niminen naishenkilö. Nuo Balkanilla eläneet ja sodan karaisemat naisethan ovat tavallista rohkeampia luonteeltaan. Dritahan lukeutuu tunnetusti K-K:n ihailijakuntaan ja K-K puolestaan muun keskustajohdon tavoin Dritan ihailijoihin.
18. Mutta hoitolaitoksista ja sairaaloista sitä vasta kummia rikosrintamalla kuuluu! Hoiva-alalla toimivat naiset ovat "kunnostautuneet" ns. insuliinisurmissa. Lehtimäen opistolla Pohjanmaalla yövalvojina toimineet kaksi naista, pariskunta rekisteröintiä vailla, pistivät vuosi pari sitten insuliinikynällä hoivaosastolla olutta cp-vammaista epilepsiapotilasta, joka ei ollut diabeetikko, josta seurasi potilaan kuolema. Naisia syytettiin taposta, mutta käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat heidät törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta kuudeksi vuodeksi vankeuteen. - Viime viikolla Tampereen käräjäoikeus langetti elinkautisen vankeusrangaistuksen 27-vuotiaalle nokialaiselle sairaanhoitajalle murhasta ja murhan yrityksestä. Tuomittu oli elokuussa 2007 piikittänyt insuliinia 80-vuotiaaseen naispotilaaseen Ylisen kuntouslaitoksessa. Heinäkuussa 2007 hän piikitti kahdeksan kuukauden ikäiseen sukulaislapsensa insuliinia kesämökillä Kurussa, vauvan henki saatiin viime tipassa sairaalassa pelastetuksi. - Ja nyt on viikon päivät kohuttu sarjamurhatyyppisistä insuliinimurhista, kun 58-vuotiaan helsinkiläisen naishoitajan epäillään syyllistyneen ainakin neljään murhaan ja seitsemään murhayritykseen hänen piikittäessään insuliinia hoitolaitoksissa tai kotihoitajana toimiessaan hoidettaviinsa vanhuksiin.
19. Mikä saa "aivan tavallisen" ja kunnollisen, hoidettaviensa suorastaan erinomaisena luonnehtiman hoitajan naisen tällaisiin tekoihin, kysellään lehdissä. Elinkautisen vankeusrangaistuksen saanut 27-vuotias nokialainen on pienen pojan äiti, huippuluokan todistuksilla valmistunut ja stipendillä palkittu sairaanhoitaja, innokas urheilija ja vieläpä Merivoimissa koulutettu tykkimies. Myös Helsingissä murhista epäillyn naishoitajan ulkoiset kulissit näyttävät olevan täysin kunnossa ja hänen perhe- ja sosiaalinen elämänsä onnelliselta. Kuten aina ennenkin, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma, jolta on juuri ilmestynyt kirja "Pahuuden anatomia," on kiirehtinyt jälleen vakuuttelemaan, etteivät tavallisten naisten tekemät henkirikokset ole Suomessa tilastollisesti lisääntyneet.
20. Lauerma ei osaa kertoa yksiselitteisiä syitä siihen, miksi naiset ja myös nuo aivan tavalliset naiset tappavat. Syyksi hän epäilee sitä, että naisia on nykyisin paljon enemmän "humalajuomisen piirissä" kuin aiemmin. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittanee sitä, että nykyisin naiset ryyppäävät ja juopottelevat enemmän kuin ennen. Naisten humalajuominen - siis juopottelu - selittää Lauerman mukaan äkkipikaista väkivaltaa, joka on tyypillistä Suomessa. Henkirikoksiin syyllistyvillä naisilla on vakavampia mielenterveysongelmia kuin miehillä, sanoo Lauerma. Mutta nyt insuliinisurmiin syyllisiksi todetut tai niistä epäillyt naiset eivät ole ilmeisestikään kuuluneet "humalajuomisen piiriin," eikä jo tuomittujen kolmen naisen ole todettu kärsineen ainakaan niin vakavista mielenterveyshäiriöistä, että heidät olisi tuomittu rikoksistaan alentuneesti syyntakeisina eli niin sanotusti täyttä ymmärrystä vailla olevina. Parisuhteen ulkopuolisissa surmissa naiset näyttävät tappavan paljon useammin naisia kuin miehiä. Mistähän tämä johtui, siitäkö kenties, että naisen tappaminen on helpompaa kuin miehen? Naisten tappamistapa on usein myrkyttäminen. Esimerkiksi Helsingissä viime vuonna naispuolisen kampaajaystävänsä surmannut uskovainen siivoojanainen käytti myrkyttämistä, minkä jälkeen hän vielä viilsi uhriaan veitsellä kaulaan.
21. Onko näissä naistappajissa kyse paljon puhutuista "naispaholaisista?" Joka tapauksessa jälleen ovat tulleet todistetuiksi kultti-iskelmä Totisen pojan jenkan (Georg Malmsten, 1953) sanat: "kyllä naisessa julmuutta riittää." Tähän lienee tasapuolisuuden nimissä suorastaan pakko lisätä, että kyllä miehissäkin tuota julmuutta ja pahuutta piisaa ihan riittämiin.
22. On ilmennyt, että hoiva-alalla henkirikoksiin syyllistyneillä tai niistä todennäköisin syin epäillyillä naisilla on usein rikollinen tausta. Edellä mainittu 27-vuotias nokialaisnainen oli syyllistynyt vuonna 2006 lukuisiin myymälävarkauksiin anastetun omaisuuden arvon kohotessa yli 20 000 euron. Tampereen käräjäoikeus päätti kuitenkin jättää vuonna 2007 naisen tuomitsematta rangaistukseen siksi, ettei rikosrekisterimerkintä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta olisi vaikeuttanut sairaanhoitajan työllistymistä; tuomiosta ei ilmeisesti ilmoitettu TEO:lle (Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle), jonka tehtävät ovat nykyisin siirtyneet Valviralle (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto), koska ilmoitusvelvollisuus koskee vain tuomioita, joilla on tuomittu vankeusrangaistus. Esitutkinnan aikana sairaanhoitaja oli ensi kerran saanut omansa alansa sijaisuuden terveyskeskuksen vuodeosastolta. Kohta terveyskeskuksen lääkevarastosta hävisi morfiinin sijaan käytettyä kipulääkettä ja potilailta rahaa. Hoitajan työsuhde terveyskeskuksessa päättyi, mutta kun rikosepäilyistä ei ilmoitettu mihinkään, hän saa uuden työpaikan Ylisen kuntoutuskeskuksesta.
23. Tutkittavana olevan 58-vuotiaan helsinkiläishoitajan tapauksessa epäillyn uralle mahtui lehtitietojen mukaan kahdet tai jopa kolmet potkut työpaikoista rikosepäilyjen takia. Vuonna 2005 nainen tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sakkoihin hänen varastettuaan työpaikkansa lääkärikeskuksesta lääkkeitä. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ilmoittanut tuomiosta TEO:lle tai Valviralle niin kuin olisi pitänyt. Jos ilmoitus olisi tehty, valvontaelin olisi voinut estää naisen uran jatkumisen hoitoalalle. Meilahden sairaalassa murhista nyt epäilty nainen sytytti kesällä 2008 potilashississä vaippakasan tuleen kostoksi viisi vuotta aiemmin sairaalasta saamistaan potkuista. Tästäkään tapauksesta ei tehty asianmukaista ilmoitusta, vaan nainen sai marraskuussa 2008 uuden työpaikan helsinkiläisestä vanhusten hoitokodista, jossa hän syyllisti taas varkauksiin.
24. Ilmeisesti hoitoalalla ei ole olemassa juuri minkäänlaista työnhakijoita koskevaa kontrollia eikä valvonta- ja ilmoitusjärjestelmää, kun tällaista pääsee tapahtumaan, eli rikostaustaiset ihmiset pääsevät hoitoalalle tai jatkamaan työtään siellä. Työnhakijoiden taustoja ei selvitetä eikä tehdyistä rikkeistä ja rikoksista ilmoiteta työnantajan toimesta mihinkään. Mikään viranomainen tai kukaan virkamies ei ota vastuuta valvonnan laiminlyönneistä, eivätkä laillisuusviranomaiset, oikeuskansleri ja oikeusasiamies, näytä välittävän puuttua virkavastuuta koskevien kysymysten selvittelyyn. Sosiaaliministeri Paula Risikko kertoo hymyssä suin tv-haastattelussa, että kyllä nyt valvontaa pitää miettiä kokonaan uudestaan, mutta häneltä ei kysytä selitystä siihen, miten tällaista on päässyt hänen vastuullaan olevalla alalla tapahtumaan.
25. Surullista on muun ohella se, että käräjäoikeus laiminlöi ilmoittaa 58-vuotiaalle naiselle tuomitsemastaan ehdollisesta vankeusrangaistuksesta TEO:lle, vaikka laissa on ilmoitusvelvollisuudesta nimenomainen säännös. Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen selittelee julkisuudessa lauhkeasti, että ilmoituksen tekemättä jättäminen johtui "inhimillisestä virheestä." Eikö olisi syytä informoida yleisöä kertomalla, missä käräjäoikeuden osastossa sanottu laiminlyönti tehtiin ja kuka on se tuomari, joka syyllistyi tähän "inhimilliseen erehdykseen?" On outoa, ettei esimerkiksi oikeuskansleri ole pyytänyt asian johdosta selvitystä ja ryhtynyt tutkimaan, onko asianomainen tuomari syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen. Sen sijaan selvitystä pyytää ja sen laamanni Takkuselta myös saa oikeusministeriö, vaikka ministeriöllä ei pitäisi olla mitään tekemistä riippumattomien tuomioistuinten konkreettisten lainkäyttötapausten kanssa. Aiotaanko tämäkin tapaus kenties painaa villaisella, jotta kyseinen tuomari saisi jatkaa rauhassa uraansa ja edetä korkeampiin virkoihin?
15 kommenttia:
Ei millään pahalla, mutta nämä on näitä yksinkertaisten ihmisten yksinkertaisia mielipiteitä. Mieti mitä mietit asiasta, mutta aseet ei tapa ketään. Oli ne sitten laillisia tai laittomia. Aseiden kieltäminen ei tule ratkaisemaan yhtään mitään. Jos joku haluaa alkaa ammuskelemaan muita, niin kyllä se tulee saamaan aseen käteensä tavalla tai toisella. Ei ole edes järin vaikea asia. Ja porukkaa voi tappaa monella muullakin tavalla. Ei tohon tarvi kun kääntää auton ratti kohti jalkakäytävää, niin tulosta tulee. Yleensä ottaen, parin hullun takia ei ole mitään syytä alkaa rajoittamaan meidän muiden elämää. Jos nyt kuitenkin pitää hakea sitä syypäätä noille, niin ne löytyy ihan muualta. Eli ensinnä meidän julkinen sektori. Ne ovat hamunneet tietyt tehtävät itselleen ja hoitavat ne niin kuin julkinen sektori aina hoitaa hommat eli huonosti. Ja toinen on ettei aseita saa käyttää itsepuolustukseen. Mä voin vannoa, että noi kouluampumisjutut olisi päättyneet ihan erilailla, jos tuolla olisi porukasta edes osalta löytynyt aseita. Nythän se oli kuin olisi ampunut kaloja tynnyriin.
Tästä viestistä huomaa oikein hyvin mikset sä ole päässyt yksityiselle puolelle töihin vaan olet joutunut jäämään sinne yliopistolle. Ajatuksen juoksu ei näytä olevan sun parhaita puoliasi.
Kohta 25. Kuka sitä nyt tuomarin laittaisi vastuuseen. Virkamiesten keskinäinen kollegiaalisuus rakoili Kauhajoen komisarion kohdalla julkisessa paineessa. Lopputulemana oli puoliksi tutkittu ja veltosti syytetty juttu - jota sitten asianomistajat molemmilta osin joutuivat paikkaamaan.
zzz:lle - Minä en puhunut käsiaseiden kieltämisestä itse asiassa mitään. Minusta voisi hyvin riittää nämä Kauhajoen jälkeen annetut uudet määräykset nykyisen aselain lupakäytännön tiukentamiseksi. Nämä uudet ohjeethan ovat purreet käsittääkseni hyvin. Käsiaseita ei siis tarvitse lailla kieltää, jos vain aselupia myöntävät poliisit noudattaisivat näitä uusia määräyksiä ja ohjeita, jolloin aseita ei joutuisi hörhöjen käsiin.
Joo, ajatukseni tuntuvat kyllä harhailevat varsinkin näin keväisin sinne ja tänne, enkä ole yksityiselle puolelle tainnut koskaan edes pyrkiä. Rappiolla on hyvä olla! Pääasia, että sisko sai (yksityiseltä) sahalta töitä!
Ad ZZZ
(Jarkko Saariluoman tekoreippaalla äänellä luettuna:) "ZZZ... Sinä olet vielä tuntematon, mutta Asser tässä väittää, että olet Runo K. Kurko, Kansallisen kivääriyhdistyksen puheenjohtaja - ONKO - SINUT - TUNNISTETTU?!"
Toivottavasti ei. Eikä tarvitse vastata.
Tekstissä ei missään vaiheessa puhuttu käsiaseiden kieltämisestä mitään.
Kannattaa varmaan olla mollaamatta toista yksinkertaiseksi, jos omakin luetun ymmärtäminen on tuolla tasolla ja jos viisain asia, millä kantaansa pystyy argumentoimaan, on tekosyvällinen "aseet eivät tapa"-viisaus.
Mutta ZZZ:llä varmasti on syynsä vastustaa aseiden pois ottamista niiltä, jotka eivät kantajiksi sovellu. Taitaisipa ZZZ olla ensimmäisten joukossa, joilta pyssyt konfiskoitaisiin, jos niitä tultaisiin hakemaan paitsi epävakailta, myös henkisesti vähälahjaisilta.
Niin kertakaikkisen lapselliselta ja typerältä tuo puoliuhoavaan sävyyn kirjoitettu "mä voin vannoa, että noi kouluampumisjutut olisi päättyneet ihan erilailla, jos tuolla olisi porukasta edes osalta löytynyt aseita" kuulostaa, että ei typerämmästä väliä.
Ja tuo "julkisen sektorin" syyllistäminen on tyyppiesimerkki ns. lokinpaska-argumentoinnista: roiskaistaan jotakin sinnepäin, eikä vaivauduta edes perustelemaan omaa kantaa. Ja mielipiteen substanssi on sitä itseään.
En uskalla käydä arvuuttelemaan, mitä hommaa ZZZ siviilissä hoitaa, mutta luulisin, että sekään homma ei notkeinta mahdollista järjenjuoksua edellytä.
Itseäni eivät aseet ole haitanneet, mutta nyt ensimmäistä kertaa hirvittää. ZZZ antaa ymmärtää, että hän on alan harrastaja. Kuinka kenellekään vastuulliselle harrastajalle tulee mieleen todeta, että koulu- ja toriampumiset saataisiin kuriin sillä, että joka jätkä ja tyttö kulkisivat aseet följyssä.
Nyt vakavasti suosittelen viranomaisia selvittämään ZZZ:n henkilöllisyyden IP-osoitteen perusteella ja ryhtymään välittömään toimenpiteisiin hänen ampuma-aseidensa haltuunottamiseksi. Entinen Enon vallesmanni Heikki Kössi voisi ottaa asian hoitaakseen, kun kuitenkin mielenkiinnolla seuraa, mitä hänestä tässä blogissa kirjoitetaan.
Pääasiassa aseet ovat tappamista varten.
On tietenkin jonkin verran ampumaurheiluharrastusta, mutta suurimmalla osalla aseiden omistajista on metsästys mielessä eikä tarkkuusammunta maaliin.
Jotkut ovat sitä mieltä, että erityisesti hulluilla pitää olla kaapit täynnä ampuma-aseita siltä varalta, että jos pikku-ukot hyökkäävät, niin pitää olla kättä pidempää puolustustaistelun onnistumiseksi.
"Kaikkosella ja Satu-vaimolla näyttää olevan taipumusta joutua erilaisten katastrofien todistajiksi."
Voisiko tässä olla syy-seuraussuhde?
vanhojen aselupien tarkastaminen ajan tasalle kestänee Kössin ennusteleman(?)vuosikymmenten ajan siitä riippumatta saadaanko tähän määräykset ja kunnolliset ohjeet. Näin siksi, että paikoin ja kai monessakin yksikössä vanhojen aselupien rekisteri on, jos kokonaan tallessakaan, perinteisen käsikortiston muotoisena ja vuosikymmenten ajan päivittämättömänä arkistohuoneen nurkassa.
Aselupien myöntäminen on Kauhajoen jälkeen vähentynyt. Myös lupien haku on vähentynyt. Ampumalla tappamisen kodeissa, kaduilla ja toreilla on vaikea osoittaa tänä aikana vähentyneen, vaikka aselupia ei ole myönnetty nimeksikään.
Tärkein aseturvallisuustekijä taitaa tosiaan olla, että poliisi on kovin väljästi noudattanut olemassa ollutta aselakia ja varmasti toiminut sen vastaisestikin.
Aikaisemmin tällä sivustolla joku kertoo ykistyiskohtaisesti käsittelyvaiheet kevyellä puhelinmenettelyllä sattumalta "viimeisenä mahdollisena päivänä" 22.9.2009 saamastaan käsiaseluvasta, ja miten hän tuolloin - noin vuosi jälkeen Jokelan ja tasan päivää ennen Kauhajokea - oli ihmetellyt ja oliko kahvipöydässä pelolla miettineet sen merkitystä turvallisuudelle yleisemmin, että poliisi ei ollut vastoin odotusta ollenkaan vaatinut saada nähdä asetta eikä hakijaa, vaan käsiaselupa tuntemattomalle hoitui joustavasti puhelinselvittelyllä.
Aseluvan hakua nyt pohtivat sanovat usein, etteivät uskalla luottaa poliisin laintuntemukseen ja ammattietiikkaan. Pelätään lähtökohtaisen salassapidettävien terveydentilatietojen vuotamista ja poliisin rekisterihallinnointia kaiken kaikkiaan.
Pelon taustalla on usein myös omakohtaista kokemusta poliisiasioinnin ongelmallisuudesta.
Kaikilla hallinnonaloilla ja kaikessa inhimillisessä toiminnassa sattuvien virheiden vahingollisuus korostuu poliisissa poikkeuksellisten valtaoikeuksien takia. Epäluottamusta lisää, että nämä yhdistyvät poliisin viranomaiskulttuurin erityispiirteeseen, että virheet oikopäätä kiistetään ja vähätellään. Paatero taitaa tosiaankin nykyisin etunenässä ja julkisuuden valossa viitoittaa tätä vanhaa linjausta.
Kun heti poteroidutaan vastakkainasetelmaan, tästä on vaikea peräytyä.
Asiakas koetaan uhkaksi, ryhdytään kapulointiin ja konnakohteluun.
Kulttuuria tuntematon asiakas on ymmällään ja jää pelokkaaksi, kun on odottanut muun viranomaistoiminnan tavoin avointa ja tehokasta yhteistyötä asiansa ensin huolella tarkistamiseksi ja sitten tarvittaessa oikaisemiseksi.
Lähtökohtana asioiden jatkoselvittelyille, luottamuksen palauttamiselle ja laadun jatkossa parantamiselle laamanni Takkulan(?) tosiseikat toteava lausuma inhimillisen virheen tapahtumisesta on mielestäni aivan toinen kuin poliisin läpi koko kenttänsä käyttämä oikopäätä kaiken virhemahdollisuuden rikosesta epäillyn menettelyyn rinnastuvalla tavalla kieltävä vakiokaava.
Suuri osa vanhan polven konstaapeleistamme ja keskus- ja aluehallinnon eläkeviroissa olevista on niitä, joiden koulutus rajoittuu kansa- tai peruskoulun jälkeen seitsemänkymmentäluvulla käytyyn kahden kuukauden pituiseen järjestysmiesluonteiseen poliisikurssiin. Virkaan johtavat opinnot kestivät kaksi kuukautta. Tästä ajasta puolet oli silloinkin käytännön harjoittelua. Kaikilla ei jatko-opintoja ole ollenkaan. Laintuntemus, muu ammattitaito ja eettiset kysymykset ovat ymmärrettävästi monella heistä jos kohta monella nuoremmallakin heikossa kantimessa.
Uudet tietovuotoriskit yhdessä ennestään olleiden poliisin ongelmien kanssa näyttävät johtavan siihen, että ainakin tavallisten peruskunnollisten ihmisten luvattomien aseiden määrä lisääntyy.
Perintönä tulleiden ja ostettujen talojen ja aitanvinttikätköjen mukana tulleita aseita, joita ei aktiivisesti käytetä, ei julkisen eikä omakohtaisen poliisikokemuksen keskellä koeta enää turvalliseksi tarjota rekisteröitäviksi.
Huom! Ampuminen kouluissa ei ole Kauhajoen jälkeen vain vähentynyt, vaan se on lakannut kokonaan!
Poliisi ottaa nyt kaikki vähänkin epäilyttävät kouluja ja oppilaitoksia koskevat uhkatilanteet ja -mahdollisuudet todesta ja tarkistaa ne. Tätä ei tehty Jokelan jälkeen ilmeisesti lainkaan, kuten Kauhajoen ja Haapajärven poliisin menettelystä Matti Saaren uhkaavan käyttäytymisen yhteydessä hyvin ilmenee.
Yhtä vakavasti poliisin pitäisi tietenkin suhtautua muihinkin riskialttiisiin tapauksiin eli juuri Kuopion toriampujan tyyppisten, mielenterveyshäiriöistä jo vuosia kärsineiden ihmisten potentiaaliseen aseenkäyttöön.
Miksi poliisimiehet, jollaisiin luultavasti myös vm. anonyymi lukeutuu, aina suurentelevat jonkin uuden tehtävän kuten juuri aserekisterin tarkastamista ja pitävät sitä kerta kaikkiaan mahdottomana tehtävänä? Tuonhan luulisi olevan aika yksinkertaisen asian, jos vain työhön ryhdytään eikä jäädä "tuleen makaamaan."
Näyttää siltä, että ministeriö ei todellakaan ole antanut mitään ohjeita tai määräyksiä ennen Kauhajokea eli lepsun lupakäytännön aikana myönnettyjen lupien tarkastamisesta, vaikka näin "pyhästi" luvattiin heti Kauhajoen jälkeen. Mistä tämä johtuu ja kuka siitä vastaa?
Turha vedota siihen, että "vanhat" rivipoliisit ovat käyneet kenties vain kansakoulun tai johonkin muuhun yhtä naiiviin selitykseen. Jokainen poliisimies osaa käytännössä varmasti oikein hyvin tuo tarkastamisasian, jos vain siihen tulisi käsky poliisipäälliköltä ja ohjeet ministeriöstä!
Eiköhän vain jollakin Kuopion rivipoliiseistakin ollut jonkinlainen tieto toriampujalla olleista aseista ja hänen henkisestä tilastaan, luulen näin. Tähän viittaa I-L:n toimittajan tapa kirjoittaa juttunsa apulaispoliisipäällikkö Kössin haastattelun yhteydessä toissapäivänä.
Kun vaadin blogissani "tilille" sitä Helsingin käräjäoikeuden osastoa tai kokoonpanoa taika asianomaista tuomaria, joka oli "inhimillisestä erehdyksestä" (muka) johtuen laiminlyönyt lähettää tiedon nyt insuliinimurhista epäillyn 58-vuotiaan hoitaja-naisen käräjäoikeudelta vuonna 2005 saamasta ehdollisesta rangaistuksesta, minulle vastasi sähköpostitse eräs tuomari, joka ei kuitenkaan halunnut kommentoida blogiani tällä palstalla.
Kyseinen kokenut tuomari, joka ei ole Helsingin käräjäoikeudesta, on ns. hyvän tuomarin maineessa, ja hänellä on tai on ollut luottamustehtäviä erilaisissa tuomari- tai lakimiesjärjestöissä; entisiä oppilaitani muuten.
Tämä tuomari paheksui aika voimakkaasti em. kohtaa blogissani ja kysyi, että olenko minäkin liittynyt populistien kuoroon vaatimaan jonkun erehtyväisen kollegan ristiinnaulitsemista?
Ristiinnaulitsemisesta ei tietenkään ole kyse, vaan vastuun kantamisesta - nämä ovat kaksi eri asiaa. Ihmettelen, miksi asianomainen tuomari tai mieluiten koko käräoikeuden ao. kollegio tule julkisuuteen kertomaan, mistä tuo "inhimillinen erhdys" oikein johtui. Miksi asialle, siis selvitys- ja vastausasialle, pannaan käräjäoikeuden laamanni, jolla ei ole sanotun tuomion tai virheen kanssa mitään tekemistä ja joka on sitä paitsi on tullut nykyiseen virkaansa vasta vajaa vuosi sitten? MIksi selitystä käräjäoikeudelta pyytää tuomioistuinten ulkopuolinen hallintoviranomainen, eli oikeusministeriö, eikä esimerksi oikeuskansleri?
Miksi media ei selvitä, missä osastossa tai kokoonpanossa tuo virhe tehtiin ja kuka siitä vastaa? Näin olisi tehty heti muiden länsimaiden lehdistössä, mutta suomalainen toimittajakunta nyt vain on niin lepsua ja lammasmaista porukkaa, ettei moinen kysymys varmaankaan pälkähdä yhdenkään toimittajan päähän, ei edes ns. rikos- ja oikeustoimittajien.
Nämä hennekset ja honnekset ovat kyllä valmiita repimään lehdissään juttuja, joita poliisi heille joskus ehkä vihapäissäänkin syöttää, jos joku tuomari, syyttäjä tai vaikkapa professori joutuu ns. pahnoille. Tällöin he kertovat lehdissään isoin otsikoin poliisin antamia yksityistietoja, jotka eivät aina pidä lainkaan edes paikkansa. Mutta ei heitä tunnu yhtään kiinnostavan todelliset ongelmat ja virheet, joita esimerkiksi tuomarit tekevät tuomitsemistyössään ja joista tavalliset ihmiset kärsivät ja voivat menettää jopa henkensä.
Mutta auta armias, jos poliisi tapaa vaikkapa jonkun tuomarin nukkumasta puiston penkiltä tai rautatieasemalta hieman "maistissa", niin siitäkös revitään näiden "huipputoimittajien" toimesta sellainen juttu, että sanottu tuomariparka, joka ei ole syyllistynyt yhtään mihinkään, saa kärsiä virassaan koko loppuikänsä.
Ei se ole mitään populismia, jos minä edellytän, että asianomaisen, virheen tehneen käräjäoikeuden kokoonpano tai tuomarin nimi selvitetään, ja hän tai he kertovat henkilökohtaisesti, mikä meni pieleen ja mistä syystä. Ei hänen tai heidän pidä paeta käräjäoikeuden päällikkötuomarin selän ja selitysten taakse! Kyse on vastuunkannosta, mutta sellainenhan olisi suomalaisessa oikeuskulttuurissa täysin uutta ja ihmeellistä.
Jatkuu seuraavassa kommentissa.
Edellisessä kommentissani mainittu tuomari, joka siis syytti minua populismista ja ristiinnaulitsemismentaliteetista, jatkoi vuodatustaan seuraavasti:
"Käräjätuomarin työ on niin raskasta ja hekstistä varsinkin isoilla kaupunkipaikoilla, että on täysin ymmärrettävää - vaikkei tietystä - hyväksyttävää - että joskus jonkun ilmoituksen lähettäminen saattaa unohtua. Oleellista on se, ettei tuo henkilö ole ennalta-arvattavasti voinut varautua, mihin se tässä yksittäistapauksessa johti. Minusta - ainakin ammattimiesten kesken - voitaisiin myöntää, että tuimarikin on ihminen, joille voi sattua virheitä ja vahinkoja, joista toki pitää huomauttaa ja asian laadun mukaan joskus rangaistakin, mutta ei kohtuuttomasti. Taikka jos vaaditaan Jumalan kaikkitietävyyttä, niin maksettakoon sellainen palkkakin ja muu asema."
Ja edelleen mainitun tuomarin tekstiä:
"Minkä vuoksi kirjoitin oli se, että meidän tuomarikulttuuriimme kuuluu jo ennestään pikkuasioihin kohdistunut pikkutarkkuus, jonka parissa puuhastellaan detaljeissa, mutta unohdetaan suuret linjat, kuten rikosasioissa: ihmis- ja perusoikeudet, prosessin oikeudenmukaisuus, näytön harkinta(onko ylipäätänsä syyllinen) ja rangaistuksenmittaaminen. Kun aika on rajallinen, lillukanvarsien nyysiminen vie väistämättä ajan ym.seikoilta."
Vai niin, vai kuittaa tämä "hyvä tuomari" Helsingin käräjäoikeuden ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin po. tapauksessa "lillukanvarsien nyysimiseksi" ja "detaljien kanssa puuhastelemiseksi." Onpa todella vähättelevää puhetta; tällaistako minä aikanaan hänelle ja muille oppilailleni opetin? Tuskinpa vain.
Kun kyseinen tuomari luettelee mm. ihmis-ja perusoikeudet, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin jne., hän unohtaa, että esimerkiksi perustuslaissa prosessuaalisia perusoikeuksista säädetään otsikon "oikeusturva" alla. Näihin perus- ja ihmisoikeuksiin ei tietenkään kuulu yksinomaan rikoksesta epäillyn ja syytetyn oikeusturvasta huolehtiminen, vaan myös rikosten uhrien ja kaikkien ihmisten oikeudellisen aseman turvaaminen ja turvallisuudesta huolehtiminen.
Laissa on selvä säännös tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuudesta ko. tilanteessa juuri siksi, että sillä halutaan osaltaan turvata juuri esimerkiksi hoitolaitoksissa ja sairaaloissa olevien potilaiden ja ihmisten terveyttä ja henkeä. Kyse ei ole suinkaan mistä pikkuasiasta, jos tuomioistuimen laiminlyönnin vuoksi hoitoalan koulutuksen saanut pääsee työhön hoitolaitoksiin tai kodinhoitajaksi ja saa täten tilaisuuden ja mahdollisuuden toteuttaa surma-aikeitaan.
Kyse on samanlaisesta tilanteesta, jos oikeus tuomitessaan syytetyn törkeästä rattijuopumuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta unohtaisi "inhimillisestä" erehdyksestä" johtuen mainita tuomiolauselmassaan tuomitulle määrätystä ajokiellosta. Jos tuomittu, joka siis välttää tuomioisituimen virheen takia ajokieltoon joutumisen, kaahaa myöhemmin kaatokännissä autollaan suojatiellä kävelevää väkijoukkoa päin, jolloin neljä ihmistä kuolee ja seitsemän muuta saa vakavia vammoja, niin mitähän selityksiä tuolloin kuultaisiin käräjäoikeuden laamannilta.
"No, pikkujuttu ja inhimillinen erehdys, tällaista sattuu, kun meidän työ nyt vain niin helevetin hekstistä ja kaiken lisäksi vielä surkean huonosti palkattua." "Ja kyllähän se käräjäoikeuden kokoonpano tuomiota julistaessaan mainitsi ajokiellosta, mutta se nyt vain jäi jostakin syystä merkitsemättä tuomiolauselmaan." "Ja emmehän me tietenkään voi vastata siitä, ajaako tuo ihminen joskus myöhemmin kännissä, olishan se voinut ajaa, vaikka olis ollut ajokiellossakin." Jne, jne. Tyydyttäisikö tällainen vastaus myös edellä mainitussa kuvitellussa esimerkkitapauksessa?
Erehdyksiä tietysti sattuu tuomareillekin eikä heiltä voida vaatia mitään ihmetuomari-Herkuleksen ominaisuuksia. Tätä en ole väittänyt. Mutta jos virheitä sattuu, niin silloin ei pidä mennä piiloon käräjäoikeuden laamannin tai hovioikeuden presidentin leveän selän taakse tai huutaa oikeusministeriötä apuun, vaan kyllä vastuu pitää kantaa ja virheet myöntää henkilökohtaisesti.
Itse olin asianosaisena oikeudenkäynnissä. Tuomari mielestäni vähän hevosteli - josko avustajani stu -laskutuksella hämmästytti minut ja ärsytti tuomarinkin. Prosessuaalisessa osaamisessa tuomari kompuroi - hänen entiset kollegansa totesivat minulle, että mies ei ole penaalin terävimpiä lyijykyniä.
Oikeudenkäynnin aikana tuomari rikkoi toistuvasti ja törkeästi salassa pitoa koskeva säännöksiä. Loukattu taho teki asiassa kantelun. Tuomarin teko rikoksena oli selvästi törkeämpi kuin mitä kyseisessä oikeudenkäynnissä osalla syytetyistä virkamiehistä.
Jonkan firma käsittelee sujuvasti asiaa kanteluna. Kun sieltä aikoinaan esittelijät ehtivät kaikkinaiselta yhteiskunnalliselta harrastukseltaan saamaan virkatyönä päätöksen postiin, niin minä puolestani teen samasta asiasta rikosilmoituksen. Mukava nähdä, miten asia etenee. Varmastikaan ei tutkita, koska on jo olemassa Oka:n taikka hänen juhannusijaisensa ratkaisu, mutta joutuupa joku kirjoittamaan asiassa perustellun ratkaisun.
Vaikka tuo lainattu tuomari, jota minä en tunnista, argumentoi ihan asiallisesti, niin kyllä minä rivikansalaisen hahmon ottaessani kovasti toivoisin, että tämänlainen asia vietäisiin rikostarkastelunakin eteenpäin.
Se ei tarkoita lynkkauksen janoamista, vaan tiedon, läpinäkyvyyden ja ennustettavuuden pyytämistä oikeustoimen asiakkaiksi potentiaalisesti joskus joutuville tavallisille ihmisille.
Edes sitä kautta saataisiin vähän tietää, missä mennään oikeustoimen käytännön työn lakisidonnaisuudessa.
Saataisiin linjausta siihen, miten pitkälle lain noudattamatta jättämistä käräjäoikeuksissa pidetään hyväksyttävänä ja minkälaiseen tilaan tältä osin on liu'uttu tässä vaiheessa.
Jos mitään ei nyt tehdä, se tarkoittaa normitusta, jonka mukaan tämänlainen on sallittua.
Jatkossa todetaan, että sattuuhan tätä, ei ennenkään ole reagoitu.
Se, että esimerkiksi poliisin ei tarvitse noudattaa lakia virkatoimissaan, on lopultakin aika kova juttu kansalaisten oikeusturvan kannalta.
Eläisimme aika turvallisessa maassa, jos meillä virkamies virkatoimissaan tarkoin noudattaisi lakia.
Kun tätä ei edellytetä, ihmisten pitäisi voida jotakin kautta saada tietoa siitä, mihin asti lain ylittämisessä saa mennä, ja päivitystä siihen, mihin asti käytännön virkamiestyö poliisissa ja oikeustoimessa on kulloinkin liukunut lain rajoista.
Ymmärtääkseni muilla hallinnonaloilla lain noudattamatta jättäminen viranomaisen toiminnassa ei ole ollenkaan sen suuruusluokan ongelma kuin oikeustoimessa ja etenkin poliisissa. Tähän on tietysti selvät syynsä.
Tälläkin palstalla on hiljan esimerkein kerrottu, miten esimerkiksi poliisilta ei edellytetä esitutkintalain yksiselitteisimmiksikään kirjoitettujen pykälien ja sen keskeisimpien, perustuslakiin pohjaavien vaatimusten noudattamista rikostutkinnassa. Sama koskee esimerkiksi lain viranomaistoiminnan julkisuudesta tarkkaan säätämiä kahden viikon aikarajoja. Tämän saa toistuvista kiirehtimisistä huolimatta ylittää jopa vuodella tilanteessa, jossa viivyttämisellä saadaan ratkaisevasti kulutetuksi rikosten vanhenemisaikaa poliisirikoskytkentäisessä asiassa.
Rikos on tämänkin, yksiselitteisen tahallisenakin sallituksi todetun virkarikoksen osalla vähäinen eikä esitutkintaa tehdä.
Osalliseksi joutunut keskivertovirtanen kyselee sitten kummissaan, että mihin laitetaan lain rikkomisen raja, kun se ei ole laissa itsessään säädetty, ja että onko syyttäjä se, joka päättää tämän ja mitäs ne tuomarit sitten tekeekään?
Traagisia joukkotuhoseurauksia aiheuttaneet tai niihin kytköksen omaavat viranomaisen laiminlyönnit, virkavirheet ja rikokset, jotka tulevat julki tosiasiallisesti vain tämän kytköksensä mediakohuiseen aiheeseen takia, synnyttävät aina kysymyksen, miten hommia kaiken kaikkiaan hoidetaan ja miten yleistä "lepsuilu" ja tietoinen lainrikkominen on näissä viranomaisissa.
Elämänkokemuksen mukaan nämä ovat useimmiten vain jäävuoren huippu.
On varmasti monia syitä Virolaisen peräämään, miksi oikeustoimittajat eivät saa tehdyksi ja julkaistuksi halvan lööppijulkisuuden taakse jäävistä perustavanlaatuisista laillisuusongelmista toimituksellisesti tuotettuja ja vaikka kunnolla taustoitettujakin juttuja.
Eikö jutuille saada tilaa, eivätkö ne ole riittävän myyviä, tarpeeksi helppoja lööppijulkisuuteen, vai onko liikaa häsäkkää ja lillukanvarsia sielläkin päin, onko oikeustoimittajalla aikaa olla vain poliisin sylikoirana ja ottaa suorat lainaukset poliisi.fi sivuilta, vai kapuloidaanko tiedon antamista itse sen lähteillä, kun nyt lähdesuojaakin ollaan taas venyttämässä hallinnolle entistä suojatumman puuhasteluhämärän antavaan suuntaan?
Jarkko Sipilä, joka seurannee tätä blogia, voisi vaikka jossakin päin vähän reagoida Virolaisen yllä tästä aiheesta kysymään, ok?
No, Jarkko Sipilähän sentään on oikeus- ja rikostoimittajien aatelia, ja hän käsittelee omassa blogissaan MTV3:n sivuilla todella tärkeitä ja ajankohtaisia oikeudellisia kysymyksiä asiantuntevasti.
Niinpä, siksi Jarkolle täkyä heitinkin.
Sipilällä on ammattilaisen ote, hän oikeustoimittajien edusmies ja kärkikaartia reaalielämään sidoksisessa pohjoismaisessa dekkarigenressä.
Lähetä kommentti