356. Itsenäisyyspäivän kohokohta: pönöttävien bileet Linnassa

Itsenäisyyspäivän vieton harmauteen tuo hieman väriä Uuden Suomen ja Vihreiden välinen kiista sloganin käytöstä. Suomen vaakunaa puolue saa vapaasti käyttää omien tarkoitusperiensä ajamiseen eikä sanaparin "uusi suomi" käyttökään po. yhteydessä ole laitonta.

Huomenna vietämme sitten taas Itsenäispäivän juhlia. Ne huipentuvat Linnassa pidettävään tasavallan presidentin vastaanottoon. Linnaan kokoontuu suomalaisen nomenklatuuran eli etuoikeutettujen joukkio, jota jotkut myös eliitiksi kutsuvat - poliitikkoja, korkeita valtion ja kunnan virkamiehiä, yritysjohtajia, upseereja, kirkon miehiä ja naisia, taiteilijoita jne. - sekä täällä majailevat ulkomaalaiset diplomaatit.

Linnan juhlat edustavat perinteistä pönöttävien bileet -tyyppiä. Miehet pukeutuvat pingviinipukuun eli frakkiin ja naiset taas mitä ihmeellisimpiin muotiluomuksiin. Telkkarista nähtynä juhlien kohokohta on vieraiden kättely isäntäparin kanssa, joka ottaa aikaa ja johon katsojien mielenkiinto sitten myös yleensä sammahtaa. Sillä kukapa keskiverto katsoja vitsisi enää katsoa, miten nuo Linnaan sisälle tuppautuneet 2 500 hikistä ihmistä yrittävät pitää muka hauskaa ja hyppelehtiä tanssilattialla supisuomalaisen tanssimuusikin tahdissa. Tylsää!

Juhlissa ei tapahdu mitään epätavallista, siitä on esimerkiksi jo aikaa, kun Kari Väänänen ja Arto Melleri heitettiin juopumuksen takia ulos bileistä. Vuoden 2008 Linnan juhliin osallistuneen Tarja Halosen ex-avomiehen Kari Pekkosen edesottamuksista Linnan juhlissa ja niiden jälkeen Mäntyniemessä pidetyillä jatkoilla, joissa Pekkonen väitti olleensa mukana, riitti myös jonkin verran jälkipuintia lehdistössä. Katso blogiani 9.12.2008.

Siitäkin on jo kaksi vuotta, kun äitiyslomalta juuri palannut ministeri Paula Lehtomäki venyi valtiosalin parketilla spagaattiin - sitten kun tv-kamerat oli jo sammutettu. Paula voisi muuten hoitaa osan myös tuosta laulupuolesta, sillä hänhän on hyvä karaokelaulaja. paula voisi vetäistä vaikkapa tunnetun suomalaisen kansanlaulun "Rati riti ralla, tuli Talvivaara halla."

Tästä tuli mieleen, että Linnan on tänä vuonna kutsuttu myös laulajatar Chisu, ei siis laulamaan, vaan vieraaksi. Jotkut tosin epäilevät, että kutsu olisi tarkoitettu oikeasti miespuoliselle laulajalle taiteilijanimeltään Kisu, mutta kutsu olisi mennyt vahingossa väärään osoitteeseen. No, Kisu tai Chisu, väliäkös tuolla, pääasia, että tuo kulttuuripuolikin on tullut kutsuissa huomioon otetuksi.

Tavallinen rahvas on niin onnellisessa asemassa, että se saa katsella Linnan juhlia teeveestä. Tavallista kansaa edustavat Linassa heidän Arkadianmäelle valitsemansa 200 kansanedustajaa puolisoineen. Tässä on vain yksi, mutta sitä isompi mutta. On nimittäin aika paljon ihmisiä, joiden ehdokas ei ole syystä tai toisesta tullut valituksi päässyt eduskuntaan, yleensä siksi, ettei hän ole saanut riittävästi ääniä. Kaikki eivät tule äänestäneeksi esimerkiksi Pekka Haavistoa, Tanja Karpelaa, Juha Mietoa, Pentti Oinosta jne. Kuka tällaista kansanedustajatonta pientä ihmistä edustaa Linnan karkeloissa? Tämä on vakava kysymys, jota pohtimaan olisi asetettava esimerkiksi presidentin neuvonantajan Jukka Lindstedtin johdolla ongelman kimppuun käyvä työryhmä.

Linnan juhlien katselun ohella tavallisten ihmisten itsenäisyyden tarpeista huolehditaan 6.12. näyttämällä telkkarissa sotilasparaatia ja Edvin Laineen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta. Tuntemattoman näyttämisestä 6.12. on tullut oikein maan tapa. Mutta olisi toki muitakin suomalaisia sotaelokuvia, joita voisi näyttää jollakin tv-kanavalla vaikkapa koko muuten pimeän itsenäisyyspäivä ammusta iltaan. Tässä suhteessa on jo tapahtumassa pientä edistystä, sillä TV1 lähettää jo tänä iltana Åke Lindmanin ohjaaman filmin Tali-Ihantala 1944.

Jotkut ovat jopa alkaneet ihmetellä, että onko Suomen itsenäisyyspäivän vietossa kyseessä sotahullun Suomen juhlista ja yksinomaan sota-asioiden muisteluista. Martti Ahtisaari otti käyttöön tavan, jonka mukaan Linnan on kutsuttu kaikki elossa olevat Mannerheim-ristin ritarit. Valitettavasti tämäkin käytäntö uhkaa loppua, sillä Marskin ritareista lienee elossa enää yksi mies.

Minusta on kyllä perusteltua, että meillä erityisesti Itsenäisyyspäivänä kunnioitetaan sotiemme veteraaneja ja sodan uhreja, joiden ansiosta Suomi säilytti itsenäisyytemme. On myös paikallaan, että meille kaikin tavoin muistutetaan, missä ilmansuunnassa on Suomen vihollinen ja minkä valtion taholta kenties uhkaavaa sotilaallista interventiota vastaan suomalaisten on syytä vastedeskin syytä varautua. Toivottavasti ensi vuonna telkkarista lähetetään Tuntemattoman ja Tali-Ihantalan lisäksi sellaisia filmejä kuin Rukajärven tie, Sissit (Mikko Niskasen ohjaus 1963), Talvisota (Pekka Parikka 1984), Sven Tuuva jne.

Maahanmuuttajille ja lapsille voidaan toki lähettää 6.12. omalla kanavalla filmejä á la "Pekka ja Pätkä Suezilla", "Pekka ja Pätkä neekereinä," "Uuno Turhapuro armeijan leivissä" tai "Uuno Turhapuro - Suomen tasavallan herra presidentti."

Erityinen mielenkiinto kohdistuu aina kutsun saaneiden vieraiden avec-henkilöihin. Aina ei voi kuitenkaan olla varma, kumpi pariskunnista on saanut kutsun ja kumpi on avec. Luin tänään, että ex-pääministeri Matti Vanhanen saapuu tänä vuonna Linnan juhliin yksin, siis ilman avecia. Matti kuittasi asian lehtihaastattelussa siten, että hän vain noudattaa kutsua. Tästä voisi käytännöistä mitään tietämätön päätellä, että presidentin kansia on päättänyt, että tänä vuonna Matti saa kyllä tulla bileisiin ypöyksin. Ehkä kutsuja on päättänyt menetellä näin varmuuden vuoksi ja ennakoinut, että Matilla saattaa olla menevänä miehenä vaikeuksia sopivan avecin valinnassa.

Kun Tarja Halosen presidenttikausi alkaa vääjäämättömästi kulkea kohti päätöstään, herättää erityistä mielenkiintoa kysymys Halosen seuraajaehdokkaiden Linnan juhlien seuralaisista. Kansalaiset tarkkailevat telkkarista, kuka potentiaalisten presidenttiehdokkaiden seuralaisista olisi sopivin "Maan äidiksi." Tässä kohtaa törmätään hienoisiin vaikeuksiin, ei kuitenkaan siksi, että vuoden 2012 vaaleissa olisi ilmeistä, että uudeksi presidentiksi tulisi jälleen nainen. Kysymys on aktuelli lähinnä vihreiden presidenttiehdokkaaksi jo hyvissä ajoin ilmoittautuneen Pekka Haaviston kohdalla. Haavisto elää rekisteröidyssä parisuhteessa ecuadorilaisen Nexarinsa kanssa.

Tv-katsojille aiheutuu kokemuksen mukaan aina harmia siitä, että tv-selostajat avustajineen eivät tunnista läheskään kaikkia Linnan saapuvia vieraita, joita lappaa sisään kaikista ovista, siis Mariankadun puolelta ja Espalta tasaisena virtana. Monikohan vieras muuten saapuu juhliin niin sanotusti keittiön (tai kanslian) ovesta? No, luulisi, että Tiitisen listalla olevat henkilöt ja heitä suojelevat irtopartoihin sonnustautuneet Supon miehet ainakin.

Pääsisikö Venäjän KGB-taustainen lapsiasiamies Pavel Astahov jälleen livahtamaan huomaamatta Linnaan ja itsenäisyyspäivän vastaanotolle keittiön tai kanslian ovesta presidentti Halosen tietämättä? Viime talvenahan tuo manööveri onnistui vallan mainiosti. Vaikka Astahov kävi todistettavasti Linnassa saman aikaan kuin Halonen oli siellä, ei Halonen avustajansa Eila Nevalaisen mukaan huomannut Astahovia. Pavel kyllä huomasi Halosen ja oman versionsa mukaan myös "tapasi" tämän.

No niin, Tali-Ihantala 1944 on nyt nähty; sekava esitys, joka todisti, ettei olisi pahitteeksi, jos filmillä olisi käsikirjoitus.

Mihin jäimmekään? Niin, kun Marskin ritareita ei Linnassa enää nähdä, olisi syytä harkita, voitaisiinko juhliin 6.12. kutsua kaikki vielä elossa olevat suomalaiset olympiavoittajat. Heitäkään ei ole enää kovin paljon eikä uusia juuri ole näköpiirissä. . Ennen Linnan kutsuttuun vaadittiin kultamitali tai MM-voitto, mutta nyt kutsun näyttään riittävän myös pronssimitali; yhtenä esimerkkinä huomenna Linnassa esiintyvä hiihtäjä Virpi Kuitunen. Kohta Linnan kutsutaan ilmeisesti myös kaikki pisteille päässeet urheilijat, ehkä jopa kaikki semifinaliin asti lajissaan asti yltäneet kisaajamme.

Juhlien pönäkkyyttä lisäävät tietenkin myös vieraiden kantamat kunniamerkit. Ritarikuntien suurmestarina muiden hommiensa ohella toimiva tasavallan presidentti on myöntänyt tänäkin itsenäisyyspäivänä satoja ellei tuhansia uusia kunniamerkkejä, jotka on jaettu, kuten tasavaltaan imagoon kuuluukin, useisiin eri arvokategorioihin.

Korkeimman kunniamerkin sai tänä itsenäisyyspäivänä KHO:n presidentti Pekka Hallberg, jonka tekemisiä ja kannanottoja on jo aikaisemmin tässä blogisarjassa tuotu esiin. Toiseksi korkeimman kunniamerkin saajiin kuuluu sisä- ja poliisiministeri Anne Holmlund. Holmlundin nimihän on tullut tunnetuksi kahden koulumurhatapauksen yhteydessä, kuten olen kertonut; niistä Holmlund muistetaan pitkään myös hänen ministerikautensa jälkeen.

Hallberg taas kunnostautui kuluvan vuoden maaliskuussa isoäitien oleskelulupa-asian yhteydessä. Hallberg jäi yksin vähemmistöön, kun KHO päätti pysyttää ennallaan venäläistä ja egyptiläistä mummoa koskevat kielteiset oleskelulupapäätökset. Tästä suivaantuneena Hallberg otti yhteyttä ylipoliisipäällikkö Mikko Paateroon ja kehotti tätä lykkäämään toistaiseksi päätösten täytäntöönpanoa. Katso blogikirjoitustani 234/25.3.2010. Tässä operaatiossa, joka on oikeusvaltiossa tietenkin ennenkuulumaton, Hallberg sai tukea muun muassa juuri kunniamerkin myöntäjältä eli tasavallan presidentiltä. Tarja Halonen nimittäin ehätti jo ennen Hallbergin asiaan puuttumista ilmoittaa, että KHO:n päätös ei vastaa hänen oikeustajuaan.

Näyttäisi siltä, että mitä korkeammassa asemassa olet ja mitä pahemmin virassasi töppäät tai herätät muuten negatiivista huomiota, sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on Suomessa saada ansioistasi korkein kunniamerkki.

Kaikesta huolimatta ikein hyvään itsenäisyyspäivää! Illalla me sitten näemme muun muassa sen, noudattaako ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja jo perinteeksi muodostunutta tapaa ja käyskentelee sisälle Linnan uumeniin Mariankadun puolelta kaikkein viimeisimpinä vieraana. Katso tästä blogiani 9.12.2008. Tuomioja pääsisi entisenä ulkoministerinä protokollan mukaan sisään kyllä paraatiovesta eli Esplanadin puolelta, mutta vaatimattomana ihmisenä Erkki ei halua pröystäillä. Tuomiojan ansioksi on myös mainittava, ettei hän ota vastaan myöskään kunniamerkkejä, vaikka jakokäytännön mukaan niitä kuuluisi hänelle jo melkoinen määrä.