Maanpuolustuskurssin avajaisissa: Psst...Pekka, minnekäs sinä parkkeerasit autosi...1. Yhä valtoimenaan vellova parkkimaksukiista sai tänään suorastaan presidentilliset mittasuhteet. Tiedotusvälineiden uutisotsikoita: "Halonen otti kantaa parkkimaksukiistaan" ja "KKO:n presidentti puolusti kantaansa parkkiasiassa."
2. YLE-uutiset, joka aiemmin on syyllistynyt eräänlaiseen laittoman parkkikapinan yllyttämiseen (katso blogi 402), kysyi asian johdosta nyt neuvoa ja mielipidettä itseltään Tasavallan presidentiltä!
3. Tämä tapahtui 197. Maanpuolustuskurssin juhlallisten avajaisten yhteydessä. Blogistia (palsturia) huvitti suuresti, kun Tarja Halosen tv-haastattelussa itse pääasia eli tuo niin "hienon hieno" ja "ylevä" Maapuolustuskurssi ja Halosen siinä pitämä esitelmä jäi uutisissa lähes tyystin huomiotta. Toimittaja oli kiinnostunut yksinomaan siitä, mitä presidentillä oli lausuttavaa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta!
4. Presidentti Halonen ei halunnut lyhyessä lausunnossa arvostella KKO:n presidenttiä Pauliine Koskeloa, joka totesi viime lauantaina perustuslakivaliokunnan hätäilleen asiassa. Halosen mielestä se, ettei Suomessa ole perustuslakituomioistuinta, oikeuttaa terävään keskusteluun. Hän arveli, että parkkisakkokiistaan palataan eduskuntavaalien jälkeen:
- Tietysti vältän arvostelemasta tai arvioimasta niin korkeinta oikeutta kuin perustuslakivaliokuntaakin. Toisin kuin monessa muussa maassa, meillä ei kuitenkaan ole perustuslakituomioistuinta. Tässä mielessä yhteistyö lainsäätäjän, täytäntöönpanijan ja myös tuomioistuimen välillä vaatii jatkuvaa tasapainottelua, sanoi Halonen.
- Luulen, että vaalien jälkeinen eduskunta palaa sitten tähän tilanteeseen ja uskon, että pitkäaikainen hyvä yhteistyö mahdollistaa terävänkin keskustelun.
5. Halosen mielestä avoimessa demokratiassa keskustelua käydään puolin ja toisin.
- Mielestäni sekä presidentin, lainsäätäjän ja eduskunnan, täytäntöönpanijan ja tuomiovallan pitää elää nykypäivää.
6. Omituista tuossa Halosen lausunnossa oli se, että hänen mukaansa meillä keskustelu, "teräväkin sellainen", on sallittua siksi, ettei meillä ole perustuslakituomioistuinta. Halonen tarkoitti varmaankin vain noiden kolmen "valtiomahdin" jäsenten keskusteluja ja unohti tai sivuutti niin sanotun kansalaiskeskustelun ja "oikeusoppineiden" osallistumisen keskusteluun.
7. Minusta taas juuri asiantuntijoiden ja kansalaisten osallistuminen keskusteluun on tärkeintä. Minunkin blogissani ihmisillä on ollut siihen mahdollisuus, ja aika hyviä mielipiteitä on, aika ajoin, myös esitetty. Se, että Suomessa olisi perustuslakituomioistuin - Luoja meitä toki sellaiselta varjelkoon - ei tietenkään voisi estää terävää keskustelua, ei kansalaiskeskustelua, ei asiantuntijoiden keskustelua eikä liioin valtiomahtien jäsenten välistä keskustelua.
8. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo puolestaan puolusti viime perjantaina antamaansa puhelinhaastattelua kahdessa eri ohjelmassa, ensin TV1:n pääuutislähetyksessä ja sitten vielä A-studiossa. Uutislähetykseen oli otettu vain lyhyt pätkä haastattelusta, joka kesti kaikkiaan vajaat 10 minuuttia.
9. Koskelon viime perjantain puheenvuoro on herättänyt eräiden eduskuntaehdokkaiden ja joidenkin niin sanottujen oikeusoppineiden keskuudessa pahaa verta. Nämä ovat kuitenkin joko ymmärtämättömyyttään tai jostakin muusta syystä tulkinneet Koskelon lausuntoa virheellisesti. Emeritusprofessori Jukka Kemppinen repi blogissaan raivostuneena pelihousunsa täysin ja vaati Koskelon välitöntä eroa. Harvoin olen nähnyt jonkun oikeusoppineen menettävän suhteellisuuden tajunsa yhtä totaalisesti kuin Kemppinen ja arvioivan tilanteen niin täydellisen väärin.
10. Koskelo esiintyi rauhallisesti ja tyylikkäästi. Hän tietenkin kiisti puuttuneensa millään tavalla parkkimaksulain sisältöön ja puolusti tuomareiden sananvapautta ja oikeutta osallistua oikeus- ja yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.
- On tietysti selvää, että eduskunta säätää lait, mutta kyllä niistä saavat muutkin keskustella. On tärkeää, että muutkin keskustelevat ja jopa tuomarit saavat keskustella yleisistä oikeuspoliittisista kysymyksistä. Itse asiassa semmoista keskustelua saisi olla enemmänkin, sanoi Koskelo.
11. Koskelo on aivan oikeassa. Tuomioistuinten tai tuomareiden riippumattomuutta tuollainen yleisellä tasolla tapahtuva keskustelu ei vaaranna. Meillä Suomessa asia on ehkä uusi ja outo, mutta meillähän oikeuspoliittinen keskustelu on muutenkin yleensä hyvin niukkaa ja siinä keskitytään usein epäolennaisin kysymyksiin. A-studion lähetyksessä Koskelo osui oikeaan todetessaan, että meillä ei useinkaan keskustella itse asiasta, vaan siitä, kenellä on oikeus käydä keskustelua tai ylipäätään sanoa asioista mitään. Näinhän se on ja niin juuri on tapahtunut myös tässä parkkimaksukiistassakin.
11a. Koskelo totesi vielä, että monipuolinen ja laaja oikeus- ja yhteiskuntapoliittinen keskustelu tulisi nähdä voimavarana, ei suinkaan ongelmana, kuten Suomessa usein valitettavasti tapahtuu. - Naulan kantaan.
12. Viime perjantain haastattelussa Koskelo kummeksui sitä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta tyrmäsi parkkimaksu-lakihankkeen. Hän piti mahdollisena, että valiokunnassa ei ollut aikaa miettiä päätöstä niin perusteellisesti kun olisi ollut toivottavaa.
Valiokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasi puolestaan tyrmäsi - tämä on taas tätä tv-kieltä - Koskelon sanotun väitteen. Hänen mukaansa valiokunnan lausunto ei ole tehty kiireessä, vaan se on erittäin tarkkaan harkittu ja nojaa pitkäaikaiseen käytäntöön.
13. Koskelo pitäytyy kuitenkin omassa kannassaan.
- Olen sen lausunnon lukenut ja minusta se ei ulospäin ole kaikissa kohdin niin selkeä kuin olisi ehkä ollut hyväksi.
Mikä siinä oli erityisesti sellaista, mikä ei ollut niin selkeää?
- Tavallaan ne perusteet, joilla on katsottu, että tässä on kyseessä julkinen hallintotehtävä ja vieläpä merkittävä julkisen vallan käyttö.
14. Olen Koskelon kanssa samaa mieltä perustuslakivaliokunnan perusteluista ja niiden niukkuudesta ja ristiriitaisuudesta; tästä olen maininnut näiden 2-3 päivän aikana jo useasti. Valiokunnan lausuntoon ja sen perusteluihin saatan palata tarkemmin vielä myöhemmin.
15. Koskelo torjui odotetusti Jukka Kemppisen erovaatimuksen
- No en ainakaan tämän takia. En näe siihen perustetta, hän sanoi.
16. Tällaista siis tänään tästä jo lähes koomisia piirteitä saaneesta "Suuresta parkkimaksusodasta"!
PS.
Ihmettelen muuten hieman noiden alati jatkuvien Maanpuolustuskurssien tarkoitusta ja tarvetta. Kyseessä oli nyt siis järjestysnumeroltaan jo 197. kurssi. Ilmeisesti näitä kursseja järjestään vähintään kaksi kertaa vuodessa. Niihin osallistuu kuulemma kerralla 50 henkeä, joista puolet edustaa elinkeinoelämä ja toinen puoli sitten virkamiehiä yms. toimijoita. Kurssilaiset lienevät jo vanhempaa "ikäluokkaa", joista osa ei enää joko ikänsä puolesta kelpaa kertausharjoituksiin tai joiden ei esimerkiksi virkansa takia tarvitse kertausharjoituksiin osallistua. Johtoporukkaa, tietty. Jos tosipaikka tulisi ja torrakka/rynnäkkökivääri iskettäisiin näiden kurssilaisten kouraan, niin eipä siitä taitaisi juuri mitään tulla, vaikka kurssitusta olisi pidetty niin maan perusteellisesti. Kyllä se isänmaan puolustaminen tosipaikan tullen jäisi käytännössä niiden "tuntemattomien sotilaiden" harteille, jotka meidät viime sodissakin pelastivat joutumasta ryssän ikeen alle. Kyllä jämpti on niin, sano! Onko todellakin tarvetta pitää näitä teoria- ja hengenkohottamiskursseja niin usein ja säännöllisesti, eikö yksi kurssi vaikkapa kerran viidessä vuodessa vallan hyvin riittäisi? Kerättäisiin sitten isompi lössi kokoon vaikka Messukeskukseen päiväksi tai pariksi - ja illalla sitten Lintsille ilmaiset liput. Säästettäisiin varmaan aika pitkä penni, jos nyt kursseihin kuluvat varat käytettäisiin puolustusvoimien menoihin eli aseisiin, ammuksiin ja muiden tarpeellisten sotatarvikkeiden hankkimiseen. Ihmiset eli näille kursseille kutsuttava porukka saisi hoitaa työtehtäviään rauhassa, kun heitä ei jatkuvasti juoksutettaisi erilaisilla kursseilla ja seminaareissa.
Tämä tästä maanpuolustuksesta tällä erää!
47 kommenttia:
Näin on näreet, tosta poikki ja tohon jengat. Sano.
Kemppisen lennokkaat lausunnot olivat päässeet oikein A-studion alkuteksteihin.
On oikein todellista pro & contra -mallista vilskettä ilmassa.
Ihmettelen kyllä miksi tämä asia on Suomessa niin monimutkaista. Esim Englannissa homma toimii sopimusperusteisena. Jos haluat välttämättä parkkeerata toisen maalle ilman lupaa niin sen on mahdollista sopimuksella. Saat parkkeerata maksua vastaan ja ellet maksa niin maanomistajan puolesta voi yksityinen parkkivalvoja laittaa autoosi rengaslukon. Rengaslukon irroitus maksaa sitten, mutta se on kerrottu sopimusehdoissa. Muutosta saa hakea yleisestä tuomioisuimesta niinkuin siviiljutuissa yleensä. Tietääkseni kysymyksessä on ihan sivistynyt demokraattinen valtio, jossa vallankolmijaon periaatteita noudatetaan.
Suomessa kunnallinen pysäköinninvalvonta, jolla olisi kyllä toimivaltuudet myös yksityisillä alueilla, ei vain toimi. Se on tehotonta myös kaduilla ja toreilla. Kunnat eivät palkkaa riittävästi valvojia.
Pysäköinninvalvonta on puuhaa, joka voitaisiin aivan hyvin yksityistää kokonaan.
Maanpuolustusuho alkaa poistua Lipposen ikäpolven myötä, kun maailmansodan arvet vihdoin umpeutuvat
- täälläkin eristyneessä tyynenmeren saarekkeessa jossa moosekset luulevat sodan yhä riehuvan ulkona.
Sekä maanpuolustuskursseja että erilaisia vaikuttajaseminaareja järjestetään tavan takaa jotta vaikuttajat saadaan numeroitua.
Eikä kaveria jätetä, kun kutsu tulee. Mitä sinustakin ajateltaisiin jos et tulisikaan paikalle? Herättäisitkö epäilyksen, että oletkin ryssimässä, käymässä vieraissa flirttailemassa?
Olisiko tässä nyt kyse ns. oikeudellisesta esiymmärryksestä. Perustuslakivaliokunta (moni on ensimmäisen kauden kansanedustaja), sen kolme valiokuntaneuvosta ja usein kuulemat valtiosääntö- ja hallinto-oikeuden asiantuntijat luonnollisesti hahmottavat - tehtävänsä mukaisesti - asiat erityisesti perustuslain kautta. PL 124 §:n lausunto- ja mietintökäytäntön on suhteellisen niukkaa vielä, mutta kehittyy.
Ja KKO luonnollisesti toimii tuomioistuimena mm. vetoamistaakan ja ratkaisupakon reunaehdoilla, mikä määrittää prosessin kohteen ja perusasetelman. Ja jos jäsenet sattuvat olemaan ns. sivilistejä ja yksityisoikeuden asiantuntijoita - toisin kuin vaikkapa perus- ja ihmisoikeusasiantuntijoita (millä viittaan blogistinkin arvostelemaan KKO:n nimityskäytäntöön) - on heidän oikeudellinen esiymmärryksensä luontevasti jossain muualla kuin PL 124 §:ssä.
Vuoropuhelua perusteluilla, kiitos. Jos/kun tämä ei toimi, miksei perustuslakituomioistuinta?
Kun tuosta perustuslakituomioistuimesta alati keskustellaan niin kysyisin, onko olemassa joku merkittävämpi kannanotto siitä, mitä tuo tuomioistuin konkreettisesti olisi.
Nyt siitä puhutaan ikään kuin se olisi jotakin yli-inhimillistä, joka ratkaisisi kaikki ongelmat.
Olennaista olisi ainakin se, ketkä olisivat jäseniä ja olisivatko he päätoimisia vai sivutoimisia. Tosin on vaikea kuvitella, että tuollainen työ ketään päätoimisesti työllistäisi.
Itse on vaikea nähdä käyttöä tuollaiselle tuomioistuimelle. Lainsäädäntö on kuitenkin sekä politiikkaa että juridiikkaa.
Miksi demokraattisesti valitut poliittiset päättäjät eivät saisi ratkaista asioita silloin, kun politiikkaa ja juridiikkaa ei voi enää erottaa toisistaan.
Viittaan tuohon Anonyymin kirjoitukseen, jossa puhuttiin oikeudellisesta esiymmärryksestä.
Oma kantani on, että perustuslakivaliokunnan (niukka) lausunto meni pahasti pieleen. Nyrjähdys tapahtui mielestäni kohdassa, jossa valiokunta puhui ensin luvattomasta pysäköinnistä yksityisellä alueella ja sen rangaistavuudesta.
Tämän jälkeen valiokunta ottaa ikään kuin annettuna asiana sen, että yksityisessä valvonnassa on kyse (vain) tuon rangaistavan asian valvonnasta.
Mielestäni kyse ei ensisijaisesti ollenkaan siitä, vaan yksityisoikeudellisesta omaisuuden hyödyntämisestä. Systeemiin kuuluu, että omistaja saa tarjota omaisuuttaan kaupaksi, vuokralle yms, ja määritellä hinnan ja muut ehdot. Markkinatilanne ratkaisee sen, syntyykö sopimuksia.
Vastavuoroisesti kai Sasilla on oikeus julkisesti arvostella KKO:n jotakin yksittäistä ratkaisua tyyliin "Hutaisten tehty, olisin toivonut KKO:n päätyvän toisenlaiseen lopputulokseen, niin kun vastaavanlaisessa asiassa Ruotsissa tapahtui".
Virolainen kirjoitti:
"Suomessa kunnallinen pysäköinninvalvonta, jolla olisi kyllä toimivaltuudet myös yksityisillä alueilla, ei vain toimi."
Eikos yksi vaihtoehto olisi panna kunnallinen pysakoinninvalvonta toimimaan? Virolainen ja Persut yms saa huutaa kurkku suorana yksityista pysakoinninvalvontaa, mutta tasta Koskelosta en ole ihan varma!
Mistä alkaen Suomessa on käsitelty 130 000 riita-asiaa vuodessa?
Alioikeuksissa käsitellään tietääkseni noin 3000 laajaa riita-asiaa vuodessa. Se on niin vähän, ettei käräjätuomareilla pysy enää taito yllä. Se on vain hieman yli yksi riita-asia vuodessa per asianajotoimintaa harjoittava lakimies.
Ja täällä keskustellaan pysäköinninvalvonnan yksityistämisestä, toisin sanoen lillukanvarsista, kun pitäisi puhua vaikkapa siitä, pitäisikö siviiliriitojen ratkaisu yksityistää yksityisille pysyville välimiesoikeuksille, kun valtiovalta ja oikeusministeriö eivät halua asiaa hoitaa ja siviiliprosessi on v. 1993 voimaan tulleella uudistuksella vesitetty niin vaikeaksi, raskaaksi ja kalliiksi, ettei keskivertokansalaisella ole enää mahdollisuutta oikeutta tässä maassa saada?
Joo, kunnon riita-asioita on kovin vähän.
Sitten on täysi selviä ja riidattomia perintäasioita, joiden määrä on nyt laman aikana taas kasvanut voimakkaasti; näihin kuuluvat mm. pikavippiperinnät.
Kuten olen blogissani useasti esittänyt, nämä selvät perintäasiat tulisi siirtää pois käräjäoikeuksilta suoraan ulosottoviranomaisille.
Nyt perintäprosessi, josta hyötyvät vain perintäfirmat, tulee älyttömän kalliiksi, kun OM jostakin käsittämättömästä syystä hyväksymät palkkiotaksat ovat 5-6 kertaa korkeammat kuin Ruotsissa.
Se, että laajojen riita-asioiden käsittely on hidasta ja kallista, ei kyllä johdu lainsäädännöstä, vaan siitä, että noita asioita hoidetaan niin hitaasti. Asioita hoitavat asianajajat, joiden palkkiot perustuvat aika- eli tuntilaskutukseen. Tämä samoin kuin oikeusturvavakuutus tekee hitaan prosessin ymmärrettäväksi.
Tuomioistuimen ja valmistelua johtavan tuomarin tulisi valvoa, ettei tarpeetonta hidastelua esiintyisi, mutta useimmat tuomarit ovat prosessinjohtajina hyvin passiivisena.
Nimimerkki "Herhiläinen" purki kommentissaan sydäntään näin:
"Blogistiakin harmittaa (vallan...) vietävästi kun kilpaileva palsturi veti pitemmän korren julkisuuspelissä, eli sai sanoa".
---
Onhan tämä Herhiksen mainitsema "kilpaileva palsturi" toki ollut viime päivinä kovasti esillä sähköisissä tiedotusvälineissä.
Mutta enpä yhtään kadehdi tätä kilpailevaa palsturia. Kyllä hänen vimmaiset möläytyksensä ja KKO:n presidentille osoittama kummallinen erovaatimuksensa on jätetty lakimiespiireissä omaan arvoonsa.
En kilpaile kenenkään kanssa "julkisuuspelissä" enkä pyri julkisuuteen. Minulle riittää tämä blogi, joka on saanut aivan riittävästi julkisuutta. Olen minäkin "saanut sanoa".
Menee kyllä off-topicin puolelle (tosin meni jo minua ennen), mutta aika ahnaastihan nuo asianajajat yrittävät löytää uutta rahastettavaa.
Liiton puheenjohtaja esitti vastikään, että sosiaaliturvan muutoksenhakuasiat siirrettäisiin hallinto-oikeuksiin. Perusteena ei tietenkään ole huoli ihmisten sosiaaliturvasta vaan halu päästä rahastamaan näillä jutuilla.
No tuota käsitystä en kyllä allekirjoita!
Minustakin olisi syytä harkita näiden lautakuntatyyppisten riidanratkaisu- ja valituselinten lopettamista ja niiden käsittelemien asioiden siirtämistä tuomioistuimiin.
Ja vakuutusoikeus tulisi kyllä lopettaa heti miten! Onhan se antanut tapaturma-asioissa niin omituisia päätöksiä jo hirveä pitkän ajan näiden vakuutuslääkärien kannan mukaisesti ja vakuutusyhtiöitä suosien.
Eilinen Silminnäkijä-ohjelma oli tästä oikein hyvä esimerkki.
Vakuutusoikeuden päällikkötuomari myönsi, että hänen johtamansa vakuutusoikeus ja yleiset tuomioistuimet päättävät asioista aivan eri tavalla, mutta tällä puheenjohtajalla oli silti otsaa esittää, että juu, kaikki asiat olisi vastaisuudessa keskitettävä juuri vakuutusoikeuteen; siis myös liikennevakuutusasiat! Nääs, kun heillä on nuo todelliset asiantuntijat eli "riippumattomat" vakuutuslääkärit asiantuntijoinaan.
KKO on on joutunut jatkuvasti oikomaan vakuutusoikeuden virheellisiä ja vakuutusyhtiöitä suosivia ratkaisuja.
Suomen Asianajajaliitto kiinnitti muutama päivä sitten perustellusti vakavaa huomiota vakuutusoikeuden toimintaan.
Viime vuonna vakuutusoikeus taisi toimittaa suullisen käsittelyn peräti kahdessa asiassa; kaikkiaan asioita on kymmeniä tuhansia.
Tämäkin osoittaa, miten vakuutusoikeus ja sen ylituomari ovat epäonnistuneet vakuutusoikeuden prosessin kehittämisessä.
Oikeusministeriöhän on vain päässyt tavoitteeseensa. Laajat riita-asiat ovat kadonneet, kansalaiset on häädetty vaivaamasta tuomioistuimia joutavilla riidoillaan. Tähänhän uudistuksella 1993 pyrittiinkin. Onko vika lainsäädännössä vai asianajajissa, vaiko molemmissa, on samantekevää. Lopputulos on se, että järjestelmä on halvaannutettu. Nyt vielä lakkautettiin puolet käräjäoikeuksista, kun ei ole enää juttujakaan. Mitähän seuraavaksi?
Itse olin tosin kuvitellut, että yksi valtiovallan kolmesta tehtävästä olisi tuomiovallan käyttäminen. Kuvittelin, että valtion keskeinen tehtävä olisi tarjota kansalaisille sivistynyt ja oikeusvaltiolle sopiva menettely riitojen ratkaisemiseksi.
Huomaan erehtyneeni pahasti. Viimeiset 25 vuotta kansalaiset joutavine riitoineen ovat olleet oikeusministeriölle pelkkä kiusallinen kuluerä, joka tulisi minimoida, ellei peräti poistaa kokonaan. Hyvin ovat onnistuneet.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka on ministeriössä se, joka johtaa tätä alasajon politiikkaa. Kuka on idean isä?
Lisää off topicia: Opin eilen TV:n silminnäkijä ohjelmasta uuden sanan: Vakuutuslääketiede.
Mikä maidon kaksihintajärjestelmä tämä on? Eikö pitäisi olla olemassa vain yksi lääketiede, joka määrittää, onko potilas työkykyinen, tai mikä on hänen vammansa aste?
Ilmeisesti vakuutuslääketieteellä tarkoitetaan tätä lääketieteen haaraa, jossa kulmahuoneessa istuva "asiantuntijalääkäri" pystyy potilasta näkemättä toteamaan hänet neliraajahalvauksestaan huolimatta täysin työkykyiseksi.
Kuten jo kerran sanoin - toivottavasti minun ei tarvitse enää sitä sanoa - riita-asioiden menettelyssä eli laissa ei ole mitään vikaa; se on hyvin joustava ja mahdollistaa asioiden laadun mukaisen käsittelyn.
Vastaavanlainen laki on voimassa muissakin maissa.
Suomessa vain tätä(kään) lakia ei osata käyttää, vaan prosessista tehdään käytännössä hidas ja kallis.
Anonyymi, ilmeisesti joku liittoon kuulumaton "villi" lakimies, haukkuu siis väärää puuta.
Ehkä olisi syytä katsoa peiliin ennen kuin ryhtyy haukkumaan muita omista virheistään.
Olen sitä mieltä että tuomioistuimissa pitäisi olla sen verran korkea asiantuntijuus että ihmiset voisivat hakea oikeuttaan ilman kalliita advokaatteja.
Omalla kohdallani eräässä rikosasiassa advokaatti teki ainakin kolmenlaiset eri laskelmat vahingonkorvausvaadetta varten.
Kaksi työpäivää meni ihan turhaan koska lopulta advokaatti päätyi tulokseen että vaaditaan vain rikoksesta saadun hyödyn mukainen korvaus. Jäi siis hakematta se vahinko mikä todellisuudessa aiheutui.
Kun ihmettelin asiaa niin hän sanoi että jos hakee kohtuuttomia niin voi joutua maksamaan itse omat oikeudenkäyntikulunsa.
Olisi ollut reilua kertoa se ennenkuin käytti 2 työpäivää, 16 tuntia a 240eur = 4684,8 veroineen!
Tällainen tapa hoitaa ajaa asioita kertoo juristin ahneudesta "lypsää" itselleen maksimaalinen voitto!
Soppaan kun lisää vielä syyttäjän joka ei vois ollut vähempää tekemättä, eli jätti rikososuudesta ison osan asianomistajan juristin tehtäväksi niin kysyn mielestäni oikeutetusti toteutuiko perustuslaillinen oikeuteni koska hävisin jutun ja maksettavaksi jäi siis juristikuluja jotka johtuivat syyttäjän passiivisuudesta!
http://www.asianajajaliitto.fi/files/294/Asianajotoiminnan_saantelyn_vaihtoehdot.pdf
Tuon dokumentin sivulla 66 on taulukko missä käräjäoikeudessa vireille tulevien asioiden lukumäärät. Olemmeko tosiaan näin riitaista kansaa vai onko kyseessä jostakin muusta? Rikosasioita tulee vuosittain noin 60 000 ja summaarisia riita-asioita yli 130 000 kpl.
On kummallinen yhteensattuma, että vuoden 1993 siviiliprosessiuudistuksen jälkeen laajojen siviiliriitojen osuus alioikeuksissa romahti ja on laskenut siitä saakka.
"Suomessa vain tätä(kään) lakia ei osata käyttää, vaan prosessista tehdään käytännössä hidas ja kallis."
Tästä blogistin lausumasta lienee pääteltävä se, että järjestelmän toimimattomuus on riidaton seikka. Puuttuu vain syyllinen joka on saanut aikaan järjestelmän toimimattomuuden. Eikö hyvä laki olisi estänyt tämän kehityksen?
Edelleen: pitäisikö blogistin kommentti ymmärtää niin, että tämä järjestelmän toimimattomuus on asianajajien, tai pääasiassa, ellei peräti yksinomaan "villien" liittoon kuulumattomien lakimiesten vika?
Jopas ovat aikaansaavaa porukkaa, nämä villit.
JV:
"Pysäköinninvalvonta on puuhaa, joka voitaisiin aivan hyvin yksityistää kokonaan."
Oliko se lakiehdotus juuri tällainen ulkoistuslakiehdotus? Se olisi kovin surullista. Siinä tapauksessa pisteet perustuslakivaliokunnalle ja onneksi tällainen lakiehdotus katsottiin perustuslain vastaiseksi.
Minä olen myös sitä mieltä, että yksityiset valvokoot itse tonttejaan, jos julkinen valta ei siihen poliittisen tahdon puuttumisesta johtuen kykene. Helsingissä kokoomus lienee jatkossakin suurin vallankäyttäjä, eli panostuksia lisäresurssien palkkaamiseen julkiseen pysäköinninvalvontaan ei ole luvassa tulevaisuudessakaan.
Pysäköinninvalvonnan yksityistämisestä kokonaisuudessaan olen siten blogistin kanssa hyvin eri mieltä. En halua, että taas satoja, ellei tuhansia, tavallisia työntekijöitä (pysäköinninvalvojia) suistetaan tällaisten reppufirmojen kurjuuteen, jotka eivät noudata työehtosopimuksia, työoikeudellisia säädöksiä eivätkä piittaa oikeastaan mistään muustakaan.
Pysäköinninvalvontaa ei edes yksityisillä tonteilla pidä oikeastaan yksityistää yrityksille, vaan sallia valvontamaksun antaminen omistajan toimesta. Jokaisella "valvonta-alueella", esim. taloyhtiö, voi olla muutama kelpuutettu tai erikseen nimetty henkilö, jolla on oikeus antaa tällainen valvontamaksu.
Tällaisten sanktionluonteisten maksujen jakamiseen soveltuu kovin huonosti vaikkapa osakeyhtiömuoto, jolloin tavoitteeksi tulee voiton tekeminen. Silloin valvonta ei enää vastaa tarkoitustaan, joka oli pihapiirien vapauttaminen villiltä pysäköinniltä. Valvontaan tulee rahankiiltoa silmiin ja sitä kritisoitua kyttäävää toimintatapaa.
Paras valvoja on isännöitsijä tai parvekkeella viihtyvä mummeli, joka sitten käy laittamassa valvontamaksun, jos joku on jättänyt autonsa pidemmäksi aikaa muita häiritsevään paikkaan. Näin osataan huomioida muutenkin muuttajien jne. tarpeet paljon paremmin.
Siis ei kiitos pysäköintifirmoille, mutta kyllä kiitos yksityisen oikeudelle tehostaa oman maansa valvontaa. Julkisia alueita valvokoot jatkossakin julkinen valta.
PERUSTUSLAKITUOMIOISTUIN,
Lainaus Virolaiselta; Luoja meitä toki sellaiselta varjelkoon.
Kyllä nyt on annettava selitys, miksi Suomeen ei voida perustaa perustuslakituomioistuinta ? Kansalaiset ovat sitä mieltä, että perustetaan ja nopsaan. 50000 nimesä lakialoitteeseen ja eduskunta ensitöikseen joutuu perustamaan perustuslakituomioistuimen.
Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin tavoitteena on:
* Antaa johtavassa asemassa oleville siviili- ja sotilashenkilöille kokonaisnäkemys Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä kokonaismaanpuolustuksen ja muun yhteiskunnan eri alojen järjestelyistä, valmiudesta ja kehittämisestä normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa
* Perehdyttää osanottajat kokonaismaanpuolustuksen eri alojen tehtäviin ja niiden toteuttamismahdollisuuksiin sekä keskinäisiin vaikutussuhteisiin normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa
* Edistää maanpuolustuksen ja häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa koko yhteiskunnan eri alojen keskeisissä tehtävissä toimivien tai näihin suunniteltujen henkilöiden ja heidän edustamiensa yhteisöjen keskinäistä yhteistoimintaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanpuolustuskurssi
Asianajajaliiton tilastoista - Nuo 130 000 riita-asiaksi merkittyä asiaa ovat siis ns. summaarisia asioita, jotka eivät edes ole riitaisia!
Niissä on kyse yksinomaan saatavien perinnästä, ei käräjäoikeudesta pitää saada kansliahenkilökuntaan kuuluvan virkailijan leima, että saatava on "tuomittu" maksettavaksi eli sitä ei ole myöskään virallisesti riitautettu.
Tätä hommaa hoitavat perintätoimistot, jotka nettoavat jokaisesta tuollaisesta "tuomiosta" about 250 euroa.
Sen jälkeen tuo yksipuolinen tuomio annetaan tiedoksi vastaajalle ja kiikutetaan ulosottoon, josta taas aiheutuu palkkioita ja kuluja.
Ja kaiken maksaa tuo onneton velallinen eli käytännössä pikavippivelallinen.
E mitään järkeä tällaisessa kaksikertaisessa prosessissa. Se hyödyttää vain - ja varsin merkittävästi - perintäfirmoja.
Ruotsissa tällaista kaksoisprosessissa ei ole vaan perintäasiat toimitetaan suoraan ulosottoon.
Ruotsin järjestelmä on velalliselle 4-5 kertaa halvempi kuin Suomen vastaava perintäprosessi. Palkkiotaksa on enintään 70-80 euroa.
Vaikka tilanne on täysin järjestön, OM ei tee mitään sen muuttamiseksi; ja KKO siunaa asian!
Ilmeisesti OM:m ao. virkamieheillä ja suurilla perintäfirmoilla on jonkinlainen "diili" asiassa; muutenhan asiaa ei voi mitenkään ymmärtää.
Olen kirjoittanut asiasta 2-3 kertaa blogissani vuosi pari sitten.
Blogistin sävystä olen päättelevinäni, että nyt tapahtuneet Koskelon ja Halosen esiintulot ovat ns. pikku juttu ja ihan normaalia toimintaa. Eivät kosketa kolmijako-oppia millään tavoin.
Jos näin on, niin olen kyllä eri mieltä. Molemmilla, melko onnettomilla ulostuloilla saattaa pitkässä juoksussa olla merkitystä ainakin siinä mielessä, että koko insidentti pääsee kyllä historiankirjoihin. Ovathan ne aivan selvästi vallinneen tavan vastaisia.
Henri K et alii - Paljonpa on nyt porua ilmassa näiden kahden presidentin "ulos- tai esiintulojen" takia; aika outoa, jos minulta kysytään. Paljon porua, vähän villoja!
Voi, jos ihmiset jaksaisivat olla yhtä innostuneita ja kiinnostuneita tavallisten ihmisten (eivätkä siis vain näiden parkkiaktivistien näennäisestä oikeussuojasta) oikeista oikeusturva-asioista, niin asiat voisivat olla hieman paremmalla tolalla.
Kollega Jukka Kemppinen, tämä moniosaaja ja älykkö (ainakin Paavo Lipposen kategoriassa) ja kulttuurivaikuttaja, filosofian tohtori muuten oppiarvoltaan, on ottanut tänään hänelle tyypilliseen tapaan kantaa tuomarien sananvapauteen.
Kemppinen polemisoi edelleen kiivaasti Koskeloa ja Halostakin, mutta sekoittaa eri asioita tyypilliseen tapaansa.
Se, että tuomarilla on Kemppisenkin mainitsema tiukka ja ehdoton neuvottelusalaisuus yksittäisiä ratkaisuja koskevan päätösharkinnan osalta, on tietenkin täysin eri asia kuin tuomarin oikeus käyttää sananvapauttaan ja osallistua yleisellä tasolla (toki määrättyä oikeuskysymystä koskien) oikeus- ja yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.
Näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa keskenään, mutta niin vain Kemppinen näkyy tekevän.
Suomeen tarvittaisiin monien sivistysmaiden mallin mukainen small claims court.
Idea on se, että pienet rahalla ratkaistavat riita-asiat voi viedä nopeutettuun, puolueettoman tuoomarin ratkaistavaksi. Ratkaisu on nopea (istunnon päätteeksi), edullinen (kulut max 100-200e) ja täytäntöönpanokelpoinen.
Mitään erityistä uutta tuomioistuinta eli "small claims courtia" ei Suomeen toki tarvita!
Sen sijaan tarvitaan se muutos (Ruotsin oikeuden tapaan), että perintäasioita ei kierrätä enää käräjäoikeuden kautta, vaan ne voidaan viedään suoraan ulosottoviranomaiselle.
Siinä tapauksessa, että velallinen vastustaa saatavaa, ulosottoviranomainen siirtää asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Näitä riitautettuja saatavia olisi todennäköisesti vain 0,5 - 1 prosenttia kaikista tapauksista.
Näin säästettäisiin huomattavasti sekä ihmisten (velallisten) kuluja että oikeuslaitoksen kustannuksia. Ainoita häviäjiä olisivat suuret perintäfirmat.
Mutta nämä näkyvätkin oleva, "jostakin syystä", oikeusministeriön erityisessä suojeluksessa! Ja siksi ko. muutosta ei haluta tehdä.
Olen käsitellyt ja tehnyt ehdotuksen perintäasioiden siirtämisestä käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille seuraavissa blogikirjoituksissa:
-124/7.7.2009
- 128/21.7.2009
- 131/ 30.7.2009
- 152/19.9.2009
Noissa kirjoituksissa olen lisäksi ihmetellyt, oikeastaan kauhistellut, OM:n perintäasioissa vahvistamia oikeudenkäyntikulutaksoja. Ne ovat 5-6 kertaa korkeampia kuin Ruotsin perintäprosessissa.
Niistä hyötyvät suuret perintäfirmat.
Pitänee palata kohta uudelleen asiaan laajemman kirjoituksen merkeissä!
Se small claims court ei tietenkään ole oma tuomioistuimensa, vaan menettely, jolla käsitellään riita-asioita, joissa vaatimukset ovat:
- rahallisia
- rajoitettuja (3000e - 10000e, näissä rajoissa yleensä liikutaan)
- kuluiltaan rajoitettuja. Häviäjä maksaa oikeudenkäyntimaksun, muttei voittavan osapuolen asianajokuluja.
Kun Ruotsin malli käsittelee (käsittääkseni) pelkästään perintäasioita, small claims court käsittelee vaikkapa remonttiriitoja, autokauppariitoja sekä muita vastaavia.
Jos oikeudenkäyntimaksu olisi porrastettu vaatimuksen mukaisesti, tätä voisi ajatella käytettävän pysäköintiriitoihinkin. Esimerkiksi alle 1000e riidan maksu olisi 70e, siitä ylöspäin vaikkapa 140e tms.
Ja kuten totesin, oikeusistuin olisi yleinen käräjäoikeus, mutta menettely tätä varten laadittu. Tämä helpottaisi monien juttujen käsittelyä. Ikäänkuin välimiesmenettely, mutta julkisena ja virkavastuulla toimivan virkatuomarin tuomitsemana.
Miltäs kuulostaa, Jyrki?
Vielä jatkan, small claims court paikkaisi myös hampaattoman kuluttajaviraston ja kuluttajariitalautakunnan sarkaa. Jos elinkeinonharjoittaja pelaisi sikaa, kuten jotkut tekevät, sanktioiden puutteessa, muutaman (kymmen tai sadan) kuluttajan voittamat jutut äkkiä pistäisivät ojennukseen ainakin selvät tapaukset. Tätä edistäisi vielä se, että kun valitusmahdollisuutta ei olisi, korjaava vaikutus tulisi nopeammin kuin nykysysteemissä, jossa härski elinkeinonharjoittaja voi veivata köyhtyvän, oikeassakin olevan, kuluttajan kanssa vuosikausia.
Minusta emme tarvitse lakiin tuollaista erityistä menettelyä.
Ja onhan meillä jo nytkin laissa tämä "summaarinen prosessi", jota käytetään juuri selvien ja riidattomien saatavien perintäasioissa. Sitä voidaan käyttää myös häätöjutuissa ja hallinnan tai rikkoutuneen olosuhteen palauttamista koskevissa asioissa edellyttäen, että asia ei ole riitainen.
Mutta kuten jo sanoin, uusi eli jo 1993 voimaan tullut riitaprosessi on tehty laissa niin joustavaksi, että se kyllä soveltuu myös anonyymin mainitsemien "pienten ja riitaisten" juttujen käsittelyn sellaisenaan.
Prosessia, siis valmistelua ja pääkäsittelyä, koskevat pykälät ovat joustavat eivätkä todellakaan edellytetä, että kaikki riitaiset asiat olisi käsiteltävä saman kaavan mukaisesti ja yhtä raskaassa ja pitkässä sekä kalliissa menettelyssä! Asian laatu on otettu pykäliä kirjoitettaessa huomioon ja menettelytavat voidaan valita sen mukaan.
Mutta, kuten myös sanoin, se että näissä ns. pikkuasioissa (rahamäärältään pienissä siis) prosessi kestää usein kauemmin kuin olisi tarvis, johtuu siitä, että asioita hoidetaan ja käsitellään käytännössä niin, että niistä tulee pitkiä ja kalliita!
Tämä johtuu, ei siis lain pykälistä, vaan lainkäyttäjien ammattitaidon ja/tai -etiikan puutteesta.
Asianajajilla on ajan kulumiseen perustuva palkkiojärjestelmä, mikä ei innosta erityisemmin kiireen pitämiseen, ja tuomarit ovat usein passiivisia eivätkä huolehdi heille lain mukaan kuuluvasta aktiivisesta prosessinjohdosta.
En toki halua leimata koko ammattikuntia eli siis kaikkia advokaatteja tai tuomareita "huonoiksi", sillä onhan meillä toki valtaosa asianajajista kunnon ammattilaisia sekä ammattitaidon että -etiikan suhteen, ja samaa voidaan sanoa myös tuomareista.
Mutta joukkoon mahtuu myös heikompaa väkeä.
Kemppinen ei sekoita sananvapautta ja tuomarin neuvottelusalaisuutta keskenään. Hän vain jättää tapansa mukaan lukijan vastuulle suuren osan tekstinsä ymmärtämisestä.
Katson Kemppisen tarkoittaneen, että tuomarilla ei ole täydellistä sananvapautta, koska häntä koskee esimerkiksi tuo neuvottelusalaisuuden velvoite.
Tällä uskon Kemppisen halunneen korostaa, ettei voida vain toitottaa tuomareille kuuluvan sananvapauden siinä kuin muillekin, koska hän on osoittanut jo yhden poikkeuksen.
Kolmijako-oppi on sitten toinen poikkeus, vaikkei sitä missään erikseen sanottaisikaan: on asioita, joita tuomari ei saa sanoa loukkaamatta toisen valtiomahdin reviiriä.
Meillä on ollut 1.10.2007 voimassa ryhmäkannelaki, joka saatiin pitkän ja kivuliaan väännön jälkeen säädetyksi.
Mutta arvatkaapa mitä? Aivan oikein, mainittua lakia ei sovellettu vielä kertaakaan, vaikka laki on siis ollut voimassa jo 3,5 vuotta!
Yhtään ryhmäkannejuttua ei ole Suomessa vielä nostettu!
Mistä tämä johtuu? No, tietenkin siitä, että laki sai niin suppean sisällön, että siinä itse asiassa ei ole edes kyse mistään ryhmäkanteesta.
Suomen ryhmäkannelaki on muiden maiden vastaaviin lakeihin verrattuna susi eli soveltamisalaltaan aivan liian suppea. Tämä oli teollisuuden ja kaupan pelottelun tulosta.
Oikein hävettää, kun vain ajatteleekin, miten typerä eduskunta meillä oli, kun se sääti kyseisen ryhmäkannelain! Laki hyväksyttiin, kuinkas muuten, tyypillisessä vaalinalusruuhkassa eli helmikuussa 2007; vaaleihin oli aikaa kuukauden verran.
Laki koskee yksinomaan kuluttajansuojaa ja ryhmäkanteen voi nostaa vain kuluttaja-asiamies. Tässä syyt siihen, ettei kanteita ole nostettu; oikeat ja aidot ryhmät eivät voi Suomessa nostaa ryhmäkannetta.
Tekisi mieli repiä pelihousut á la Jukka Kemppinen. En kuitenkaan viitsi, sillä nyt laskiaistiistai ja tästä pitäisi vielä mennä pulkkamäkeen - housujahan siinä hommassa tokia tarvitaan ja vieläpä ehjiä!
Viittaan ryhmäkannelain kritiikin osalta Mikko Välimäen terävään kirjoitukseen Lakimieslehden numerossa 1/2008 s. 3-19.
Siinä sivulla 8 toisessa kappaleessa kerrotaan, että lakiehdotusta työryhmävaiheessa käsiteltäessä ainoastaan kolme prosessioikeuden professoria argumentoi "lain rajoittamattoman soveltamisalan puolesta." - Olin yksi noista kolmesta.
Tämän jälkeen prosessioikeuden tuntijoita ei sitten enää "tarvittukaan" eikä kuultu, olisivat ilmeisesti vain "sotkeneet" asiaa! Ei siis mikään ihme, että laki on nyt osoittautunut käytännössä täydeksi sudeksi.
Ryhmäkannelaki - desuetudo jo syntyessään.
Kun savolainen (vaikkapa Paavo Lipponen) avaa suunsa, niin vastuu siirtyy kuulijalle.
Kun Kemppinen kirjoittaa blogin, niin tulkintavastuu siirtyy lukijalle.
Niinkö?
Ryhmäkannetta koskeva laki ylitti kaikki odotukset. Pelkästään lain säätämisellä päästiin siihen, että sitä ei ole tarvinnut soveltaakaan. Kuvitelkaapa, että jollain rikoslain uudistuksella päästäisiin samaan. Rikokset loppuisivat. eeh ehe heh heh..
Niistä pelihousuista ja niiden repimisestä vielä se, ettei se ole sopivaa, kun tänään sattuu olemaan myös Naisten päivä.
Luistoa näin naistenpäivänä on varmaan pulkkamäessä riittämiin. Mutta pikkuhousut meinasin repäistä kun mielenkiinnosta kurkistin hieman tuota vakutusoikeuden nettisivustoa. On siellä herrat ja narrit tiukassa esitlyssä melkein kuvien ja kengännumeroiden kera. Katsokaapas vakuutusoikeuden sivuilta "henkilöstö ja hallinto".
Vakuutusoikeuskin pitäisi kyllä ottaa lähempään "tarkasteluun"!
Miten helskutissa täällä Suomessa voikin kaikki asiat olla päin helevettiä!
Mieluiten muuttaisin vakuutusoikeuden alaiset lautakunnanat tuomioistuimiksi
ja Vakuutusoikeuden ylimmäksi
asteeksi jonne valittettaessa on muodollinen oikeudenkäyntimaksu tai lupamenettely. Joku on kuulemma
laskenut senkin.
Vakuutusoikeudessa asioiden käsittely joudutaan kuitenkin käytännössä monesti aloittamaan
ihan alusta. Ei ole tervettä, että
ylin muutoksenhakuelin on massatuomioistuin.
"Johtoporukkaa, tietty. Jos tosipaikka tulisi ja torrakka/rynnäkkökivääri iskettäisiin näiden kurssilaisten kouraan, niin eipä siitä taitaisi juuri mitään tulla, vaikka kurssitusta olisi pidetty niin maan perusteellisesti."
Tuo saattoi olla kieli poskessa kirjoitettu, mutta professorilta odottaisi hieman parempaa huumoria.
Ei tainnut Mannerheimikaan pistoolia pidempää asetta mukanaan kantaa ja oli silti merkittävässä osassa Suomen sodissa 40-luvulla.
Parempia kirjoituksia bloginpitäjälle toivoen,
PERUSTUSLAKI TUOMIOISTUIN voisi ratkaista perutuslaillisia kysymyksiä ja parantaa lakien valmistelua ja hyväksyntää. Ryhmäkannelaki on nykyajalle tyypillinen huonosti valmisteltu ja poliittisen ideologian kyllästämä laki, Sasi jo syntyessään.
Mielestäni tarvitsemme ehdottomasti jo poliittisen korruption kitkemiseksi Perutuslaki tuomioistuimen. Joka estää parlamentaarisen mielivallan kuten jo aikanaan Saksassa, jossa Kansallisosialistit (Nazit) sovelsivat omia lakejaan mm. rotulait. Ihminen on Ihmiselle Sasi.Juuri tämän vuoksi on myös poliitikkojen toimet voitava arvioida oikeudellisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti. Jyrki Virolainen Presidentiksi.
PERUSTUSLAKI TUOMIOISTUIN voisi ratkaista perutuslaillisia kysymyksiä ja parantaa lakien valmistelua ja hyväksyntää. Ryhmäkannelaki on nykyajalle tyypillinen huonosti valmisteltu ja poliittisen ideologian kyllästämä laki, Sasi jo syntyessään.
Mielestäni tarvitsemme ehdottomasti jo poliittisen korruption kitkemiseksi Perutuslaki tuomioistuimen. Joka estää parlamentaarisen mielivallan kuten jo aikanaan Saksassa, jossa Kansallisosialistit (Nazit) sovelsivat omia lakejaan mm. rotulait. Ihminen on Ihmiselle Sasi.Juuri tämän vuoksi on myös poliitikkojen toimet voitava arvioida oikeudellisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti. Jyrki Virolainen Presidentiksi.
Eipä noista taira kestään uutta Marskia tulla vaikka niitä kurssitettaiin niin maan perkeleesti!
Pressaksi, paras olla vaan oman elämänsä presidenttinä.
Lähetä kommentti