1. Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ja valvontamaksuista näyttää jatkuvan edelleen kiivaana. Mahtavien elinten mahtailuun taipuvaisia edustajia on ollut asian tiimoilta taas liikkeellä.
2. "Valtiosääntötuomioistuimeksi" (jostakin syystä) kutsutun perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman (sd) on 13.3. lausunut asiasta ilmeisesti painavaksi tarkoitettuja mielipiteitä Suomen Kuvalehdelle. Söderman haluaa näköjään suitsia keskustelua ja väittää poliitikolle tyypilliseen tapaan, että keskustelu pysäköinninvalvonnasta on "hakoteillä." Ilmeisesti vain Söderman omasta mielestään tietää, mistä pitäisi keskustella ja miten.
3. "Neljännen valtiomahdin" eli lehdistön mahtavin edustaja Helsingin Sanomat kirjoittaa asiasta tämänpäiväisessä pääkirjoituksessaan, joka on otsikoitu luultavasti veret seisauttamaan tarkoitetulla otsikolla "Perustuslaki jäi parkkiruutuun." Lehti pelkää, että jos KKO voittaa parkkimaksukiistassa perustuslain korkeimman oikeuden asema suhteessa perustuslakivaliokuntaa vahvistuisi yleensäkin. Tätä lehti ei näytä pitävän suotuisana kehityksenä. Pysäköinninvalvonta ei olisi lehden mukaan "perustuslain arvoinen keppihevonen tällaiselle hivuttamalla tehdylle vallansiirrolle." - Mikähän mahtaisi olla riittävän "arvokas" asia tässä suhteessa?
4. Helsingin Sanomat on suhtautunut alusta lähtien torjuvasti yksityisten parkkifirmojen harjoittamaa toimintaa kohtaan. Lehti on ollut parkkiaktivistien asialla. Vuonna 2008 Helsingin Sanomat hyökkäsi yksityistä pysäköinninvalvontaa vastaan pääkirjoituksessaan, joka oli varustettu raflaavalla otsikolla "Hämärän parkkisakotuksen loputtava" (21.2.2008). Korkein oikeus tuli kuitenkin laillisessa oikeudenkäynnissä siihen johtopäätöksen, että parkkivalvonta on täysin laillista toimintaa (KKO 2010:23). Hesarin "mahtikäsky" ei siis tepsinyt. Helsingin Sanomat näyttää nyt oppineen ainakin sen verran, ettei se puhu pääkirjoituksessaan enää "parkkisakoista", vaan valvontamaksuista.
5. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus ottaa yksityiskohtaisesti kantaa HS:n kirjoituksessa esitettyihin sinänsä mielenkiintoisiin näkökohtiin kiistassa perustuslakivaliokunta vs. korkein oikeus. Käsittelen näitä kysymyksiä samoin kuin perustuslakivaliokunnan lausunnon sisältöä myöhemmin. Jacob Södermanhan toivoi SK:ssa, että olisi hyvä, jos kaikki osapuolet lukisivat valiokunnan lausunnon. Minä en toki ole kiistan osapuoli, vaan ainoastaan ulkopuolinen tarkkailija, mutta ehkäpä Söderman suo myös minulle tilaisuuden tutustua hänen edustamansa valio-valiokunnan tuotokseen.
6. Otan tässä kirjoituksessa esille ainoastaan yhden asian. Kysymys on siitä, ohittiko tai sivuuttiko korkein oikeus vuoden 2010 tuomiossaan (2010:23) kokonaan perustuslain. Näinhän on väitetty. Jacob Söderman yhtyy SK:ssa tähän valitusvirteen toteamalla, että "korkein oikeus teki tässä asiassa päätöksen ikään kuin Suomen perustuslakia ei olisi olemassa." Varmemmaksi vakuudeksi Söderman viittaa kuuluisiin ja arvostettuihin "valtiosääntöoppineisiin" toteamalla, että "valtiosääntöoikeuden asiantuntijat ovat oikeassa" kun he ovat todenneet saman asian kuin hän: KKO sivuutti perustuslain.
7. Perustuslakivaliokunnassa kuullut valtiosääntöoppineet ovat todella esittäneet sanotun väitteen. Näin esimerkiksi professori Veli-Pekka Viljanen, joka sanoo lausunnossaan, että KKO:n päätöksessä ei ole "riittävästi huomioon tapaukseen liittyviä valtiosääntöoikeudellisia näkökohtia, kuten perustuslain 124 §:n merkitystä tapauksen kannalta." - Oikeustieteen lisensiaatti Mikael Koillinen puolestaan kirjoittaa lausunnossaan, että "KKO ei ratkaisussaan ottanut alemmista oikeuksista poiketen lainkaan kantaa tällaisen valvontamaksun suhteesta perustuslakiin ja sen julkisen vallan käyttöä koskeviin säännöksiin."- Professori Olli Mäenpää on hieman varovaisempi lausunnossaan kirjoittaessaan perustuslakivaliokunnalle, että "on mahdollista, että korkeimman oikeuden esittämässä arviossa ei ole aivan riittävästi otettu huomioon perustuslain 124 §:n vaatimuksia." - Myös YLE Uutisten laajassa haastattelussa tuntojaan purkanut akatemiaprofessori Kaarlo Tuori väitti, että korkein oikeus olisi sivuttanut päätöksessään perustuslain 124 §:n, katso blogi 402/2.3.2011.
8. Mitä tuossa perustuslain 124 §:ssä sitten säädetään? Säännös koskee otsikkonsa mukaan hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle. Pykälä kuuluu:
- Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.
9. Perustuslakivaliokunta, samoin kuin kuin sen kuulemat valtiosääntöoppineet (siviilioikeuden professori Heikki Halila oli toki toisella kannalla), katsoi, että valvontamaksu olisi hallinnollinen maksu ja yksityinen pysäköinninvalvonta olisi julkisen vallan käyttöä ja vieläpä merkittävää julkisen vallan käyttöä.
10. Mutta olisiko korkein oikeus todella sivuuttanut sanotun kysymyksen yksityisen pysäköinninvalvonnan luonteesta kokonaan, kuten on väitetty? Katsotaanpa, mitä korkein oikeus itse asiassa kirjoitti päätöksensä perusteluissa jaksossa, joka on varustettu väliotsikolla Julkisen vallan käyttöä koskevat rajoitukset sopimuksen esteenä. Korkein oikeus kirjoittaa perustelukappaleessa 9 näin:
"Kiinteistön omistajalla ja haltijalla on oikeus määrätä omistamansa tai hallitsemansa alueen käytöstä, jollei sitä ole laissa kielletty. Tieliikennelain 28 §:n 2 momentin yksityiselle alueelle pysäköintiä koskevat säännökset eivät estä kiinteistön omistajaa tai haltijaa määräämillään ehdoilla sallimasta pysäköintiä alueellaan ja eivätkä siten myöskään tekemästä sopimusta siitä, millä ehdoilla sen omistamalle alueelle saa pysäköidä ja mitä sopimuksen ehtojen rikkomisesta seuraa. Sopimuksen tekemistä ei estä myöskään se, että tieliikennelain 28 §:n 2 momentti ja 105 § sekä pysäköintivirhemaksusta annetun lain soveltamisalaa koskeva 1 §:n säännös huomioon ottaen vain poliisilla ja kunnallisella pysäköinninvalvojalla on oikeus määrätä pysäköintivirhemaksu virheellisestä pysäköinnistä yksityisellä alueella. Periessään väitettyyn sopimukseen perustuvaa valvontamaksua kiinteistön omistaja tai haltija ei käytä tätä lain mukaan viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa. Tässä tapauksessa ei siten ole kysymys julkisen vallan käytöstä, vaan ainoastaan siitä, onko yksityisten välille syntynyt pysäköintiä yksityisellä alueella koskeva sopimus ja onko sopimusta rikottu."
11. Vastaus kysymykseen, onko korkein oikeus sivuuttanut perustuslain, on minusta kieltävä. Korkein oikeus ei ole, ainakaan asiallisesti, sivuuttanut tai ohittanut perustuslakia ja sen 124 §:ää, sillä onhan se ottanut nimenomaan kantaa siihen, onko yksityisessä pysäköinninvalvonnassa kyse julkisen vallan käytöstä vain ei. Perustelukappaleessa 9 korkein oikeus sanoo selkeästi, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ja valvontamaksujen perimisessä ei ole kysymys julkisen vallan käytöstä. Koska kyse ei ole edes "tavallisesta" julkisen vallan käytöstä, ei korkeimman oikeuden ole tarvinnut lausua mitään siitä, olisiko tilanteessa kysymys merkittävästä julkisen vallan käytöstä.
12. Valtiosääntöoppineet, Jacob Söderman ja muut arvostelijat näyttäisivät siis olevan väärässä väittäessään, että korkein oikeus olisi tehnyt päätöksensä ikään kuin Suomen perustuslaki ei olisi olemassa tai että korkein oikeus olisi sivuuttanut perustuslain ja sen 124 §:n kokonaan. Korkein oikeus on antanut lausunnon siitä, että kyse ei ole julkisen merkittävästä eikä edes "tavallisen" julkisen vallan käytöstä, koska kyse ei ole viranomaistoiminnasta, vaan toiminta perustuu sopimusvapauteen ja yksityisoikeudelliseen sopimukseen.
13. Korkeinta oikeutta pitää kuitenkin sikäli hieman "tukistaa", että se ei ole maininnut perusteluissaan nimenomaan perustuslain 124 §:ää. Tämä johtunee vanhasta, hallitusmuodon kaudelta peräisin olevasta perinteestä, jonka mukaan tuomioistuimen ei pidetty jotenkin sopivana, että tuomioistuin vetoaa tai edes viittaa tuomionsa perusteluissa perustuslakiin. KKO:n ex-presidentti Olavi Heinonen edusti vielä 2000-luvulle tultaessa kantaa, jonka mukaan tuomioistuin, ei edes KKO, saa ottaa kantaa perustuslakiin ja jos vaikka ottaisikin, niin perustuslain pykäliä ei saa mainita tuomion perusteluissa!
14. Tässä ovat siis vastakkain kaksi koulukuntaa, joista toinen käskee: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä." Toinen ja edellistä raadollisempi koulukunta sen sijaan kehottaa: "Ruma sana sanotaan niin kuin se on." Itse olen aina edustanut jälkimmäistä koulukuntaa, niin tuomarina kuin tutkijanakin. Lainkohdat pitää toki panna reilusti ja arkailematta näkyviin ja tämä koskee myös perustuslakia. Kun nyt (KKO 2010:23) ei niin tehty, niin arvostelijat saivat heti vettä myllyynsä väittäessään (perättömästi), että korkein oikeus olisi sivuuttanut perustuslain kokonaan. Tästä nähdään, miten tärkeä merkitys on kirjoittaa tuomioon näkyviin ne lainkohdat, joita on sovellettu.
15. Mutta kuten sanottu, tärkeintä asiassa on kuitenkin se, että korkein oikeus on asiallisesti ottanut perustuslain 124 §:n säännöksen huomioon todetessaan, ettei yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ja valvontamaksun määräämisessä ei ole kysymys merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Miksipä päätös olisi siitä muuttunut, jos korkein oikeus olisi perusteluissaan sanonut, että "tässä tapauksessa ei siten ole kysymys perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisen vallan käytöstä, vaan vaan ainoastaan siitä, onko yksityisten välille syntynyt pysäköintiä yksityisellä alueella koskeva sopimus ja onko sopimusta rikottu."
16. Toki kysymystä julkisen vallan käytöstä olisi voitu perustella korkeimman oikeuden tuomiossa jonkin veran laajemmin. Luultavasti näin ei tehty siksi, että korkein oikeus piti tavallaan itsestään selvänä, ettei parkkivalvonnassa ole kysymys julkisen vallan käytöstä. On myös syytä huomata, että tämän kysymyksen osalta korkein oikeus oli ratkaisussaan yksimielinen. Mutta kuten sanottu, korkein oikeus otti asiallisesti kantaa perustuslain 124 §:ään eikä sivuuttanut sitä.
35 kommenttia:
Ulkopuolista ärsyttää PeVL:n lausunnossa se, että valiokunta ei ole vaivautunut kertomaan (ja seikkaperäisesti perustelemaan), mitkä osuudet lakiehdotuksessa ovat perustuslain vastaisia. Onko kyse esim. vain haltijavastuukohdasta, koko konseptista vai mistä. Varsinkin jos kyse on koko konseptista, luulisi valiokunnan perustelevan seikkaperäisesti, miksi KKO:n kanta on virheellinen - nyt on vain perustelematon lausunto ja hajanaisia, ristiriitaisia kommentteja yksittäisiltä valiokunnan jäseniltä.
En usko että tältä pohjalta tuomionpurkuhakemus KKO:ssa menestyy, ei KKO:lla ole mitään lainsäätäjän kunnollista näkemystä, mihin perustaa purkaminen.
Tietysti on mahdollista, että PeVL:n näkemys on, että vaikka nykyisellään yksityinen pysäköinninvalvonta ei ole kiellettyä, se tulisi katsoa (merkittävän) julkisen vallan käyttämiseksi ja siten lailla säädeltäväksi. Sehän ei kuitenkaan vaikuta tapauksiin, jotka tapahtuvat nykyisen lainsäädännön ollessa voimassa.
Dear professori,
asia on edennyt "perustuslakikiistaksi" oikeastaan tarpeettomasti. Siitä johtuen, että parkkifirmat ovat itse halunneet esiintyä viranomaisen tavoin. "Valvontamaksu" jätetään pysäköintivirhemaksulappujen tavoin tuulilasiin, maksulappu matkii formaatiltaan viranomaisen antamia lappuja ja huomautus on kohdistettu autoon - vaikka "sopimus" väitetään/oletetaan tehdyksi paikalle ajaneen auton kuljettajan kanssa. Lailla määrätyn maksun kannaltahan se ei ole oleellista.
Parkkifirmat toimivat pääosin alueilla, joille yleisön onkin tarkoitettu tulevan autollaan. Se, että pysäköinnistä veloitetaan, ei ole kenellekään yllätys. Se on tavanomaista. Kaikki pysäköintilaitokset toimivat niin. Sitäkään ei protestoida, hyvä professori, että parkkialueiden tukkeaminen tuntitolkulla seisovilla autoilla halutaan torjua. Parkkitaloissa tai messupysäköinnissä "sopimusrikkomus" hoidetaan maksamalla lisätunneista lisäveloitus. Ei siinä mitään rangaistusmaksua ole.
Avoimilla rajoitetun ajan parkkialueilla on ryhdytty toisenlaiseen käytäntöön. Joka ilman muuta on rangaistus. Antoi sen kuka tahansa. Tämä on asian ydin. Viranomaisten antamat rangaistukset koetaan huonoksi tuuriksi. Apupoliiseiksi ryhtyneillä parkkifirmoilla sen sijaan öykkäröinneiksi: mikä tuokin luulee olevansa. Aivan suomalaisen mentaliteetin mukaisesti.
Kiinteistön omistajalla on oikeus päättää sen käytöstä. KKO on tietysti oikealla asialla pyrkiessään pitämään villin parkkeerauksen aisoissa avoimilla alueilla. Sillä oli kaksikin vaihtoehtoa: 1) Nykyinen, jossa paikalle pyydetään lappuliisa. Ja joka toimii kehnosti. Niinkuin moni muukin julkinen tehtävä. Tai 2) omistusoikeuden tulkinta by the book, jossa mukaan tuotiin aivan uusia dimensioita. Kiinteistö on mikä tahansa kiinteistö, kaupungissa tai metsässä. Jokamiehenoikeus ei koske autolla kulkemista toisen maalla. Näkemys kyltityksen sopimusoikeudellisesta vaikutuksesta autoiluun koskee siis mökkiteitäkin.
Toinen asia on kysymys sitä, syntyykö tällaisilla julistuksilla osapuolten kesken sopimus. KKO:n mielestä kyllä. Pelkkä mökkitien käyttökin voi olla kyltityksellä "sovittava" asia. Asiointipysäköinnissä tämä sivunnee kuluttajansuojalakiakin. Kysymys on elinkeinonharjoittajan kuluttajalle tarjoamasta palvelusta. Maallikkona en ryhdy tutkailemaan, mitä kaikkea siihen liittyvää voi olla mukana. Mukana on sekin seikka, että parkkipaikan asiointiliike, kiinteistö ja parkkifirma ovat eri liikkeenharjoittajia tai ehkä alihankkijoita.
Perusasia ei ole Hesarin eikä muidenkaan sota haitallisen pysäköinnin sallimiseksi. Kansalaisten silmissä - asiat ovat siltä, miltä ne näyttävät - parkkifirma hoitaa rangaistusluonteisia viranomaistehtäviä. KKO:n käsitys siitä, että sopimuksia osapuolten kesken hoidetaan yksipuolisilla julistuksilla, on samoin vähintään outo. On varmasti muitakin asioita, joissa omaisuuden erilaisesta tahallisesta tai tahattomasta käytöstä voitaisiin kyltityksellä julistaa syntyneen sopimuksen ja maksuvelvollisuuden. Ja kun rahamäärääkään ei ole määritelty. Puomilla "sopimus" kyllä syntyy. Mutta siihen ei liity rangaistussanktiota vaan pelkkä lisämaksu.
Tämä dear-anonyymi ei ole näköjään päässyt vielä pois metsäpalstaltaan suunnittelemasta tuottavaa parkkibisnestään, josta hän edellisessä blogissa pari päivää sitten leveillen kertoi.
Ei tunnu tyyppi näkevän metsää puilta, ei sitten millään.
Tyyppi ei näytä kässäävän, että sopimuksen ei edes väitetä syntyvän "yksipuolisilla julistuksilla", niin kuin hän inttämästä päästyään inttää.
Sopimus syntyy, kun autoilija parkkeeraan alueelle, jossa on pysäköimistä varten asetettu sopimusehdot näkyville.
Tyyppi ei tunnus ymmärtävän, ei sitten millään, ettei hänen ole mikään pakko ajaa parkkialueelle, jollei hän halua noudattaa sopimusehtoja.
Kehottaisinkin tyyppiä pysyttelemään siellä metsässä niin pitkään kuin mahdollista ja vahtimaan siellä tapahtuvaa pysäköintiä.
Oikein hyvä ja tasapainoinen analyysi asiaan, jonka HS nosti tänään pääkirjoitustasoisesti esiin. Puhe siitä, että KKO olisi "sivuuttanut" perustuslain, ei tietenkään pidä paikkansa, kuten kuka tahansa KKO 2010:23 lukeva voi havaita. Eri asia on, että KKO:n perustelut ovat lähinnä yhden virkkeen toteamus (tältä osin ei hajuakaan pro & contrasta).
Kommentti asian sivuun (jos OK): PeVL 66/2010 vp s. 4-5 (esitutkinta- ja pakkokeinolaista):
"Se, että perustuslakivaliokunta voi ministerivastuulain 4 §:n nojalla pyytää valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin esitutkinnan toimittamiseksi, ei valiokunnan käsityksen mukaan tarkoita, etteivätkö ylimmät laillisuusvalvojat voisi käynnistää itse esitutkintaa ministerivastuuasiassa. Mainittu pykälä on sijoitettu lain 2 lukuun, jonka otsikko on ministerivastuuasian käsittely eduskunnassa. Ministerivastuulain esityöt eivät myöskään viittaa siihen, että lakia säädettäessä olisi ollut tarkoitus tältä osin muuttaa ylimpien laillisuusvalvojien toimivaltaa. Valiokunta katsoo tarpeelliseksi, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään toimenpiteisiin ylimpien laillisuusvalvojien toimivallan selkiinnyttämiseksi."
Tämähän oli esillä Vanhas-prosessissa, mistä blogistikin on kirjoittanut. Nyt asiaan tuntuisi viimein tulleen virallisemminkin selkoa, ja hyvä niin.
Pro & contraa ei ratkaisussa KKO 2010:23 po. osin ollut, mutta kanta on kuitenkin selkeästi otettu eli kysymystä "perustuslaista" ei ole suinkaan sivuutettu niin kuin Jacob Söderman ja "valtiosääntöoppineet" ylimielisyydessään väittävät.
Huomattava myös se, että korkein oikeus on käsitellyt po. kysymystä "julkisen vallan käytöstä" perusteluissaan jopa omana jaksonaan ("osastonaan") väliotsakkeen "julkisen vallan käyttöä koskevat rajoitukset sopimuksen esteenä."
KKO:n mukaan julkisen vallan käyttöä koskevat rajoitukset/säännökset eivät siis estäneet yksityisoikeudelliseen sopimuksen perustuvan valvontamaksun perimistä.
Perustuslakivaliokunnan kuulemat valtiosääntöasiantuntijat sitä vastoin sivuttivat lausunnoissaan sopimusvapauden. Tämän puolen asiasta otti huomioon ainoastaan siviilioikeuden professori Heikki Halila.
Kun perustuslakivaliokunta oli kutsunut kuultavakseen neljä valtiosääntöihmistä, mutta vain yhden sivilistin, laski valiokunta "äänet" yhteen ja totesi, että "valtiosääntö voitti äänin 4-1." Lausuntojen perusteluihin ei ilmeisesti kiinnitetty sen suurempaa huomiota.
Valtiosääntöporukka noteerasi kyllä perustuslain 18 §:n 1 momentissa mainitun elinkeinovapauden ja katsoi - jälleen kuten yhdestä suusta - että "PL 18 §:n elinkeinovapautta koskevaa säännöstä ei voida tulkita siten, että se edellyttäisi avaamaan julkisten hallintotehtävien hoitamisen vapaalle kilpailulle." (tämä ote on suoraan prof. Olli Mäenpään lausunnosta).
Mutta, mutta, tämän johdosta kaksi huomautusta. Ensiksikin PL 18 §:n säännös elinkeinovapaudesta ei ole tässä olennainen tai "perimmäinen" asia, vaan lähtökohtana on tietenkin kiinteistönomistajan tai haltijan oikeus määrätä omistus- tai hallintaoikeutensa nojalla alueen käytöstä ja ehtojen asettamisesta pysäköinnille. Tämä lähtökohdan valtiosääntöihmiset näyttäisivät sivuuttavan kokonaan lausunnoissaan.
Toiseksi valvontamaksusta, joka siis perustuu - hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta - yksityisoikeudelliseen sopimukseen, ei ole hallinnollinen maksu, kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan ilman enempiä perusteluja tokaisee, eikä valvontamaksun "määräämisessä" ole siten kyse "julkisen hallintotehtävän hoitamisesta."
Ei ymmärrä, mistä nämä valtiosääntöihmiset tempaisevat muitta mutkitta väitteensä, että valvontamaksussa olisi kyse "rangaistusluontoisesta seuraamuksesta", kuten esimerkiksi Olli Mäenpään lausunnossa on lähdetty liikkeelle.
Tuota käsityskantaa ei voi ymmärtää muuten kuin siten, että Mäenpää ja kumppanit sivuuttavat kokonaan peruslähtökohdan eli sen, että yksityinen kiinteistönomistaja ei ole mikään viranomainen, vaan hän toimii omistusoikeutensa nojalla.
Se, että valvontamaksu tai sen määrääminen käytännössä "muistuttaa" kunnallista pysäköintivirhemaksua ja -valvontaa, ei toki tee siitä "rangaistuksenluontoista sanktioita." Peruslähtökohta tulisi toki pitää mielessä.
Valvontamaksusta ja sen yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvasta määräämisestä ei saa tehtyä millään "julkista hallintotehtävää," vaikka siitä kuinka monta kertaa sanontaa "julkisen hallintotehtävän hoitaminen" toistamalla yrittäisi sellaisen vääntää.
Kuten anonyymi kertoi, perustuslakivaliokunta otti lausunnossaan 66/2010 vp tosiaankin kantaa esitutkinnan toimittamiseen ministerivastuuasiassa ja lausui siitä anonyymin mainitsemalla tavalla.
Lausunnossaan valiokunta mainitsi vain eduskunnan oikeusasiamiehen kannanoton vuodelta 2007, jota minäkin olen parissa blogissani selostanut.
Sitä vastoin valiokunta ei mainitse lausunnossaan sanaakaan Vanhas-prosessista, jonka kimpussa valiokunta joutui ahertamaan kahdessa eri vaiheessa - minkä seurauksena valiokunnan muut työt uhkasivat viivästyä ja ruuhkaantua pahemman kerran - kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi ettei hän voi (saa) määrätä Vanhasen asiaa esitutkintaan, vaan siitä/siitäkin pitää saada perustuslakivaliokunnan päätös.
Huomionarvoista on, ettei valiokunta ole alkanut (tässäkään asiassa, yhtä vähän kuin parkkimaksukiistassakaan) "teutaroida" ja määräillä, miten tuossa asiassa pitäisi tai olisi tullut menetellä, vaan se vain lauhkeasti esittää, että "valtioneuvoston piirissä ryhdyttäisiin toimenpiteisiin ylimpien laillisuusvalvojien toimivallan selkiinnyttämiseksi."
Minusta kyllä perustusvaliokunta olisi voinut ja sen olisi myös tullut mainita nimenomaan tuo Vanhas-prosessi ja siinä yhteydessä oikeuskansleri Jaakko Jonkan käsitys, jota valiokunta rivien välissä pitää selvästi virheellisenä.
Mutta tämä on nyt tätä suomalaisten viranomaisten tyypillistä sievistelyä ja hymistelyä. Vaikka valiokunnan jäsenet ovat varmaan Vanhas-prosessin kuluessa jupisseet (käsi nyrkissä) useaan kertaan erään tässä nimeltä mainitsemattoman viraston suuntaan, että "voi hel**** jätkä, minkä menit tekemään", ollaan virallisessa lausunnossa niin kohteliasta, niin kohteliasta, että unohdetaan mainita vallan koko se konkreettinen tapaus, joka on ollut koko kyseisen valiokunnan lausuman pontimena.
Pro & contraa ei tuomiossa KKO 2010:23 siis ollut perusteluihin "julkisen vallan käytön" osalta kirjoitettu.
Käsitellessään aikanaan nyt tehdyn purkuhakemuksen KKO ottanee opikseen ja laatinee aiempaa täydelliset perustelut kannanotolleen pro et contra -metodia noudattaen.
Johtopäätöstään KKO:n ei tarvitse tietenkään muuttaa, joten purkuhakemus tulee hylätyksi.
Olikohan se sunnuntaina vai lauantaina kun Savon Sanomien pääkirjoitussivulla oli parkkiasiasta kirjoitus, johon oli koottu kaikki väärinymmärrykset ja paikkansa pitämättömät johtopäätökset ko asiasta. Se kannattaa jokaisen itseään kunnioittavan parkkiaktivistin lukea, koska siinä riittää "argumentointia" pitkäksi aikaa..Todellinen höpötyksien söpötys.
Sieltähän se löytyi, tämä "viisaus": Savon Sanomien pääkirjoituksesta 12.3. otsikolla "Herkkähipiäinen lausunto."
Siinä oli totisesti jokaiselle jotakin. Mitenkäs se taas menikään: Kun savolainen laatii pääkirjoituksen, niin...
Pakko kommentoida tosta "Herkkähipiäinen lausunnosta".
Se on kyllä käsittämätöntä, miten löytyy niin oikeusoppineita kuin päätoimittajia jatkuvasti kommentoimaan asiaa, jonka reaalitilanteesta heillä ei ole mitään käsitystä.
Kyllä riitautettuja ja maksamattomia "valvontamaksuja" löytyy ihan vuoreksi asti, mutta parkkiyhtiöt eivät niitä oikeuteen vie. Jaksavat kyllä telkkarissa uhkailla miten perintäyhtiöt kyllä ottavat omansa...
Koko epäselvä tilanne on parkkiyhtiöiden aikaansaannosta. Mutta kun muu ei kiinnosta kuin tehdä mahdollisimman paljon rahaa ennenkuin toiminta kielletään tai saadaan lobattua kyseenalainen laki läpi.
7 vuotta ja YKSI OIKEUSJUTTU kertonee kaiken valvontayhtiöiden halusta selkiyttää epäselvää tilannetta.
Reaalitilanne? En ole minäkään saanut vielä yhtään valvontamaksua, kun täällä ei näy sellaisia kukaan edes jakelevan. Enkä kyllä olisi tyrkkäämässäkään kärryäni luvatta yksityiselle parkkipaikalle; sillä konstillahan niistä maksuista säästyisi varmaan siellä Hgin seudullakin.
Jospa ne parkkifirmat nyt odottelevat sitä KKO:n purkupäätöstä ja läväyttävät sitten päätöksen jälkeen kaikki maksamattomat "sakot" perintään.
Kyllä syypäitä "selkiyttämättömään" tilanteeseen ovat poliitikot, nämä sasit, södermanit, koskiset, manniset, ukkolat jne., jotka eivät rohjenneet panna lakiesitystä eteenpäin vaan panttasivat sitä ensi kuukausitolkulla ja antoivat sitten vaalien pelossa ulos käsittämättömän päätöksensä.
Arvoisa professori Virolainen, suurkiitos hienosta blogista!
Saanen kuitenkin esittää yhden kommentin ”Dear”-anonyymiä kohtaan esittämääsi kritiikkiin liittyen, anonyyminä tosin minäkin: Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että metsäteillä maanomistajan toimesta tapahtuva pysäköinninvalvonta harvemmin tulee muodostamaan tuottoisaa liiketoimintaa. Kuitenkaan se, ettei toiminta voi muodosta tuottoisaa liiketoimintaa, ei minun nähdäkseni tee siitä millään tavalla vähemmän hyväksyttävää kuin parkkiyhtiöiden harjoittama pysäköinninvalvonta. Laki olkoon tässä kohtaa sama kaikille maanomistajille, niin syrjäseuduilla kuin asutuskeskuksissa.
Jonkinlaisena paralleelina tähän on se, ettei julkisen puolen rahallisia sanktioitakaan aseteta yleensä ensisijaisesti siinä tarkoituksessa, että saataisiin kerättyä mahdollisimman paljon varoja julkiselle taholle, vaan jotta epätoivottua käyttäytymistä saataisiin vähennettyä. Eli syrjäseudulla maanomistaja lienee tyytyväinen mikäli häiritsevä pysäköinti metsätiellä esim. sienestäjien toimest loppuu tai vähenee olennaisesti, vaikkei pysäköintiehtokyltti sinänsä koskaan maksaisi itseään takaisin rahallisesti.
Oikeusministeri Tuija Brax on käynyt 11.3. vihkaisemassa Hgin HO:n uudet toimitilat.
Puheessaan Brax ehdotti "jostakin syystä," että eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan vaali toimitettaisiin suljetulla lippuäänestyksellä eduskunnan täysistunnon toimesta. Nykyisinhän puolueet käytännössä "jakavat" keskenään valokuntien puheenjohtajien paikat.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuus on kuulunut pitkään kokoomukselle.
Brax:
- Perustuslakivaliokunnan erikoisaseman takia on tarpeen harkita perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan valinnan osoittamista eduskunnan täysistunnon tehtäväksi. Täysistunto voisi valita perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan suljetulla lippuäänestyksellä, kuten eduskunnan puhemiehen vaalikin toimitetaan.
- Näin korostaisimme perustuslakivaliokunnan riippumatonta asemaa suhteessa esimerkiksi puoluepolitiikkaan ja toisaalta tunnustaisimme valiokunnan keskeisen roolin eduskuntatyön kokonaisuuden kannalta.
Jahas, luulenpa arvaavani mistä Braxin kenkä puristaa. Hänellähän oli kansanedustajien lahjuslain säätämisen kohdalla tietynlaista nokkapokkaa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasin ja varapuheenjohtaja Jacob Södermanin kanssa.
Brax sai nenilleen myös valiokunnan kannan, jolla parkkimaksulakiesitys hylätiin.
Brax halusi nyt tietenkin hieman vinoilla Sasille ja Södermanille. Ehkä Brax kuvittelee, että jos vaalitapaa muutettaisiin - mitä ei tietenkään tule tapahtumaan - hänellä itselläänkin voisi olla "arvovaltaisena ex-oikeusministerinä" mahiksia päästä perustuksen puheenjohtajaksi. Taitaa kuitenkin olla turha toivo olipa valintapa millainen tahansa!
Saa nähdä, jatkaako Kimmo Sasi enää vaalien jälkeen perustuksen puheenjohtajana. Onhan kokoomuksessa nuorempiakin kansanedustaja-juristeja, jotka varmaan havittelisivat ko. tehtävää.
Esim. Sampsa Kataja, joka piti Sasin johtaman perustuksen päätöstä torpata parkkimaksulakiesitys "poskettomana."
Puheessaan Brax toisti vanhaa virttä perustuslakivaliokunnasta eräänlaisena "valtiosääntötuomioistuimena." Tuo määrite ei kuitenkaan perustu mihinkään. Eikä perustuslakivaliokunta ole riippumaton, vaan sen jäsenet ovat poliitikkoja, jotka ovat sangen riippuvaisia puolueestaan ja äänestäjistään.
1. Mielestäni keskustelu on ylipäätään sivuraiteilla, niin HS:n kuin blogistinkin kirjoitusten osalta.
2. Sinänsä allekirjoitan professori Virolaisen näkemykset siitä, ettei kysymys tosissaankaan ole julkisen vallan käytöstä, vaan dispositiivisesta asiasta - sopimusoikeudellisesta mekanismista.
3. Mekanismin lainmukaisuutta tulisi tarkastella siten puhtaasti sopimusoikeuden oppien näkökulmasta.
4. Sopimusoikeudellisesta näkökulmasta ensimmäisenä tulee mieleen kysymys siitä, onko tunnin pysäköintimaksuun suhteutettu 40 - 60 kertainen sopimussakko kohtuullinen (OikTl 36 §)? Oikeuskäytäntöön perustuva näkemykseni (HO-käytäntö) on, että kysymyksessä ei ole kohtuullinen ehto yritysten välillä, eikä siten missään nimessä kuluttajasuhteessa.
5. Toiseksi, tulee mieleen todistusoikeudellinennkin kysymys näyttötaakasta ja vastuun kohdentumisesta:
"Jos työntekijä A:n vaimo B parkitsee sopimuksen vastaisesti A:n työnantajan C:n ajoneuvoa, jonka omistaa rahoitusyhtiö D, kuka on oikea vastaaja ja millä ilveellä parkkiyhtiö ryhtyy riitelemään ulosottoperusteen saamisesta käräjäoikeudessa?"
6. Selvintä olisi ottaa asiasta säännös lakiin. Olemme kuitenkin legalistinen yhteiskunta.
Vihtori - Ei pitäisi tehdä yksinkertaisista (ja pienistä) asioista turhan monimutkaisia.
Todistustaakan osalta viittaan - jälleen kerran - blogiin 316/15.9.2010 "Todistustaakkaoppia parkkimaksasioissa."
Kovin monet tuntuvat olevan huolestuneita siitä, miten parkkifirmat onnistuvat saamaan saatavansa väärinpysäköijiltä. Eiköhän se onnistu.
Arvoisa professori Virolainen, suurkiitos vielä kerran hienosta blogista! Ilman blogiasi Suomessa käytävä oikeudellinen keskustelu olisi varmasti paljon köyhempi - ja virheelliset uskomukset paljon laajemmalle levinneitä!
Sallinet, että esitän vielä kaksi kommenttia ”Dear”-anonyymiä kohtaan esittämääsi kritiikkiin liittyen: Kirjoitat, että kenelläkään ei ole pakko ajaa parkkialueelle, jollei hän halua noudattaa sopimusehtoja. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että parkkiehtojen noudattaminen on kaikkien omasta halusta riippuvaista, mikäli parkkiehdot ovat selkeästi merkittyjä ja niitä sovelletaan kuten kunnallisessa pysäköinninvalvonnassa on totuttu. Mikäli parkkiehtoja sovelletaan poikkeavasti, parkkiehtojen noudattamatta jättäminen voi olla tahdosta riippumatonta (esimerkki: Miten määritellään pysäköiminen merkitylle pysäköimispaikalle?). Toiseksi, joka tilanteessa pysäköintiä yksityisten valvomilla alueilla ei voi välttää – hyvänä esimerkkinä tästä on esim. sairaaloiden parkkipaikat.
Tästä pääsen siis siihen, että mikäli nämä kaksi tilannetta toteutuvat samanaikaiseksi – pakko päästä esim. sairaalaan kiireellä ja sairaala-alueella pysäköintiehtojen soveltaminen yksityisen toimesta poikkeavasti (tai poikkeavan ankarasti) – niin pysäköintiehtojen rikkominen ei olekaan niin selvästi tahdonta riippuvaista kuten ilmaisit.
Miksi blogisti ei vastannut Vihtorin asialliseen kommenttiin kuin osittain. Hänen esittämänsä kysymykset eivät olleet niin kovin monimutkaisia. Esim. sopimussakon kohtuullisuus suhteessa normaaliin sopimuskorvaukseen.
Vihtorikin puhuu sopimussakosta, vaikka minusta kyse on sopimussummasta. Ohittaessaan kyltin ja pysäköimällä luvattomasti autoilija sitoutuu mainittuun velvoitteeseen ja saa vastikkeeksi... mitä?
Miksi en vastannut Vihtorille - täydellisesti? Tätä kyselee eräs anonyymi-jäbä.
Arvoisa jäbä!
Kuten olen jo usein kertonut, tämä blogi ei ole mikään "Lakimies vastaa epätietoisten lukijoiden kysymyksiin" -palsta. En ole sitoutunut missään vaiheessa vastaamaan kommentoijien kysymyksiin.
Saanen myös huomauttaa, että tässä blogissa on teemana kysymys siitä, "sivuuttiko KKO perustuslain." Tarkoituksena ei siis ole tässä kohdin paneutua kaikkiin mahdollisiin parkkimaksua koskeviin nippelikysymyksiin.
Suomalainenhan on, kuten tiedämme, yleensäkin sellainen, ettei se vastaa kun kysytään, mutta vastaa kyllä, kun ei kysytä. Tämä pätee myös virolaisiin.
Mutta jottei jäbä nyt näin auriknoisena päivänä kokonaan pahoittaisi mieltään, niin totean Vihtorin toisen kysymyksen osalta, että minun tietääkseni valvontamaksujen suuruus suhteessa pysäköintivirhemaksuun, ei ole mikään ongelma. Käytännössä valvontamaksut eivät ole pysäköintivirhemaksua korkeampia, usein päin vastoin alhaisempia.
Hallituksen lakiesityksessä, jonka perustuslakivaliokunta käsittämättömässä viisaudessaan ja kaukonäköisyydessään katsoi parhaaksi torpata, oli nimenomainen säännös, jonka mukaan valvontamaksuna ei saa periä pysäköintivirhemaksua korkeampaa maksua.
Kun lakia ei saatu aikaan, on tilanne nyt myös po. osin "villi", mutta tietääkseni valvontamaksut eivät yleisesti ottaen ole pysäköintivirhemaksua korkeampia.
Vihtorin esille ottama ongelma tai kysymys kuuluu, jos minulta kysytään, siis lähinnä sarjaan "olemattomat ongelmat."
Blogistia on arvosteltu siitä, että hän ei ole pohtinut esim. sopimuksen kohtuullisuutta. Kohtuullisuuskysymys on olennainen kysymys. Samoin voidaan pohtia sitäkin, millä edellytyksillä sopimus pysäköinnin myötä syntyy. Mitä esim. vaaditaan kylteiltä - niiden näkyvyydeltä ja niiden sisällöltä?
Blogistia on kuitenkin jälleen syytä puolustaa - sikäli kun hän sitä tarvitsisi. Suurelle joukolle ei avaudu edes se, että kysymys ei ole julkisen vallan käytöstä. Ennen kuin tämä asia on selvä, sitä ei kannata ryhtyä sotkemaan sopimuksen syntyedellysten tai sisällön pohdinnalla.
Tuohon kerkesi jo toinen jäbä väliin omine omalaatuisine kysymyksineen. Sitäkin on käsitelty blogeissani useita kertoja vuodesta 2008 alkaen.
Jos jäbällä ei ole asianmukaista lupaa pysäköidä, niin hän omii pysäköintiedun omin lupinsa ja vastikkeetta, mikä on sopimusehdoissa/opastetaulussa tietenkin kielletty.
Jäbä vie paikan joltakulta toiselta, jolla on asianmukainen ja maksettu lupa pysäköidä. Kiinteistön omistajan tai haltijan ei tätä tietenkään tarvitse suvaita eikä sallia, joten parkkifirma valvoo, ettei tuo kansalaistottelematon jäbikäinen pääse vastikkeetta niin kuin se kuuluisa koira veräjästä.
Tuohon ehti nyt jo kolmas parkkiaktivisti nokkimaan ja ärhentelemään!
Harvanaisen kovakalloista porukkaa tänään(kin) näköjään liikkeellä!
En katso aiheelliseksi vastata taas vähään aikaan tällaisiin perusasioihin, joita on vatvottu tässä blogissa jo reilut 2,5 vuotta! Lukekaa vanhoja teemaa koskevia blogeja!
Jos kysymys "julkisen vallan käytöstä" tai käyttämättömyydestä ei avaudu "suurelle joukolle" niin en minä voi asialle mitään.
Odottakaa nyt vain rauhallisesti KKO:n tulevaa päätös viikonvaihteessa tehdyn purkuhakemuksen johdosta.
Ei kai tuo yksityinen parkkisakko muuksi muutu, vaikka sitä nimitettäisiin valvontamaksuksi taikka vaikka maanvuokraksi. Selkeästi siinä on kysymys julkisen vallan käytöstä. JOka tapauksessa uusi laki kannattaisi pelkästään oikeusturvasyistä kirjoittaa perustusvaliokunnan eväillä julkisen vallan käytöksi. Silloinhan maksuun tyytymätön voisi ilman kuluriskiä valittaa hallinto-oikeuteen. Ei kai ole epäselvää, että yksityinenkin parkkipirkko osaa virheitä tehdä ja lehtitiedoista päätellen on niitä tehnytkin. Nykytilanteessa maksuun tyytymätön joutuu vastaamaan perintäkanteeseen käräjäoikeudessa ja ottamaan maksuun nähden hyvin ison oikeudenkäyntikuluriskin.
Eiköhän oteta järki käyttöön näitä tavallisen ihmisen arkisia ongelmia ratkaistaessa.
Lainaus JV:ltä "Tuohon kerkesi jo toinen jäbä väliin omine omalaatuisine kysymyksineen."
Tässä vielä lyhyt selitys tältä välijäbältä.
Tarkoituksena oli todeta ennenkaikkea se, että kysymykset julkisen vallan käytöstä ja sopimuksen syntyedellytyksistä eivät liity toisiinsa.
Kun blogisti nyt kuitenkin tyrmää välijäbän näkemyksen siitä, että kylttien sisällöllä olisi jokin merkitys sopimusvelvoitteiden syntymisessä niin välijäbä pysyy edelleen kannassaan.
Kylttikulttuuri voi synnyttää hyvin erilaisia kylttejä sekä kooltaan että sisällöltään. Jos minikokoinen kyltti on esimerkiksi sijoitettu pihan perälle, niin sopimusta ei ehkä sittenkään synny.
Mutta vielä... Nämä ovat normaaleja sopimuksiin liittyviä ongelmia, eivätkä ne liity millään tavalla kysymykseen julkisen vallan käytöstä.
Vaikka blogeilla ei välttämättä suurta yhteiskunnallista merkitystä tavoitella, niin blogistin työ julkisen vallan merkityksen selventäjänä ja rajaajana on suomen oikeushistorian merkkipaaluja.
Blogistin aatteellisesta vakaumuksesta riippumatta blogi toimii väkevän oikeuspoliittisesti myös sen puolesta, että kansalaisen tulee saada määrätä omaisuudestaan sikäli kun sitä ei laissa ole erikseen rajoitettu.
Mielestäni perustuslaissa on säännös omsitusoiekuden turvasta PL 15 §.
Valtiosääntöoppineet eivät ole ilmeisesti lukeneet koko perustuslakia, jos viittaavat ainoastaan PL 124 §:ään. Jos he katsovat yksityisellä alueella tapahtuvat maa-alueen käyttämisen olevan vapaasti viranomaisten määrättävissä maanomistajan (perustuslailliset) oikeudet sivuuttaen, olisin kiinnostunut kuulemaan tämän kannan prustelut, mieluiten pro & contra perusteluin.
Korkeimman hallinto-oikeuden prejudikatuurista löytyy monta ratkaisua, joissa maanomistajan oikeudet on vakiintuneesti todettu, joten oikeuskäytäntöäkin nämä valtiosääntöoppineet voivat kantaa muodostaessaan selostaa.
Virolaisen kannanotot perustuslain kannalta ovat olleet kestäviä.
Yksi juristi
Yksi juristi puhui asiaa! Perustuslakivaliokunta näyttää todellakin sivuuttaneen perusteluissaan omistusoikeuden ja siihen perustuvan sopimusvapauden!
Kun ollaan yksityisillä kiinteistöllä, pitäisi omistusoikeutta ja TLL 28 §:stäkin ilmenee kiinteistön omistajan oikeutta määrätä pysäköinnin ehdoista tietenkin pitää lähtökohtana.
Mutta perustuslakivaliokunta ja sen kuulemat julkisoikeuden asiantuntijat ovat ottaneet lähtökohdaksi yksipuolisesti vain kunnallisen pysäköinninvalvonnan ja sen " hallinnollisen luonteen."
Koska yksityinen pysäköinninvalvonta "muistuttaa" käytännössä kunnallista valvontaa, asiantuntijat ovat "päätelleet", että, juu, myös yksityisessä parkkivalvonnassa täytyy olla kyse julkisen valan käyttämisestä ja merkittävästä sellaisesta ja valvontamaksussa taas hallinnollisesta maksusta.
Edes sitä eroa, että pysäköintivirhemaksu on sellaisenaan täytäntäntöönpantavissa, kun taas valvontamaksulle pitää riitauttamistapauksessa saada tuomioistuimen lainvoimainen tuomio, ei ole kiinnitetty huomiota.
Itse asiassa valiokunnalla ei näytä edes olleen omia johdonmukaisia perusteluja, vaan se on nyppinyt perustelukappaleensa virkkeet 4-5 eri julkisoikeutta edustaneen asiantuntijan lausunnoista, yhden sieltä, toisen täältä, jolloin koko perustelu on muodostunut sekavaksi.
Valiokunta kuuli ainoastaan yhtä siviilioikeuden asiantuntijaa, joka oli aivan toisella kannalla, mutta tämän asiantuntijan lausuntoa valiokunta ei noteerannut lainkaan.
Asiantuntijoiden lausunnot voi jokainen voi tilata perustuslakivaliokunnan sihteeriltä.
Minulla olisi tarkoitus palata blogissa vielä myöhemmin tarkemmin perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteluihin ja mainittuihin asiantuntijalausuntoihin.
Mutta pitää nyt käydä ensin Ylläksellä hiihtelemässä ja laskettelemassa.
Tuskinpa KKO:kaan ratkaisee purkuhakemusta aivan käden käänteessä. Purkuhakemuksen johdosta se varaa vastapuolelle tilaisuuden vastineen antamiseen.
KKO tulee saamaan asiassa paljon monipuolisemman aineiston ratkaisunsa perustaksi kuin perustuslakivaliokunta.
Kyllä tämä KKO:n parkkituomio on selvästi puutteellisesti perusteltu. Pro et contra -perustelut uupuvat perustuslain osalta aivan kokonaan.
Minä en tiedä kumpi on oikeammassa, KKO vain PeVL, siinä, onko yksityisen pysäköintihuomautusmaksun tms.antamisessa kyse julkisesta hallintotehtävästä. huomauttaisin vain, että minusta kyse on lähinnä suuresta näkemyserosta siviili- ja hallintojuristien välillä. Kumpi on menee edelle: siviilioikeus/omaisuuden perustuslain suoja/sopimusvapaus vai 124 §:n ehdoton säännös julkisen vallan käytöstä. Viime kädessä siis ideologinen, ei juridinen asia tämä koko soppa. Se heijastuu tulkintani mukaan keskustelun kiihkeyteen . Juristeilla on tapana peittää ideologiset (=poliittiset) näkökannat objektiivisen näköiseen juridiseen argumentointiin. Eikä siinä mitään, ulkopuolisen on vaan hyvä tiedostaa ne.
KKO puolustaa pontevasti sopimusvapautta, joka äärimuodoissaan on saanut outojakin tulkintoja aikaan.
Historia opettaa: vielä ainakin 1920-luvulla USAn korkein oikeus katsoi,että vähimmäispalkkaa koskevat lait ovat perustuslain ja sopimusvapausen vastaisia. Minimipalkaka koskevan lainsäädäntö hyväksyttiin USAssa vasta 1938.
Tämä vain yksi esimerkki siitä, miten tulkinnat voivat ideologisen ja polittisen kehityksen myötä muuttua.
Access to justice: oikeuden saatavuus. Siitähän kehittämiskomiteassa keskusteltiin erityisesti riita-asioiden osalta. Pääasiallisena syynä riita-asioiden vähentymiseen pidettiin oikeudenkäynnin kalleutta ja oikeudenkäyntikulujen suurta määrää.
Minusta tämä keskustelu siitä, kumpi on oikeassa, KKO vai PeVL, on ollut surullista nimenomaan oikeuden saatavuuden näkökulmasta.
Nykyinen tila on sellainen, että kunnallisen pysäköinninvalvojan antamaan maksuun tyytymätön voi valittaa hallinto-oikeuteen ilman kuluriskiä. Siis erinomainen oikeuden saatavuus. Mutta yksityisen firma antamaan maksuun tyytymätön joutuu jättämään maksun maksamatta ja odottamaan kannetta käräjäoikeuteen ja ottamaan riskin suurista oikeudenkäyntikuluista.
Minusta uusi laki oikeuden saatavuuden, oikeusturvan näkökulmasta tulisi säätää sellaiseksi, että myös yksityisen firman maksuun haettaisiin muutosta hallinto-oikedesta, siis ilman kuluriskiä. Tämä ei kaiketi ole muuten mahdollista kuin säätämällä yksityistenkin firmojen toiminta julkisen vallan käyttämiseksi.
Markku Arponen - Minusta tuo kommenttisi viimeisessä kappaleessa esiin tuotu peruste säätää parkkifirmojen toiminta julkisen vallan käyttämiseksi ei vaikuta kovin johdonmukaiselta ja perustellulta.
"Suuren kuluriskin" takia valvontamaksun määräämistä ei toki tarvitse säätää julkisen vallan käyttämiseksi. Se tuntuisi aika nurinkuriselta järjestelyltä.
Se, että valvontamaksu ei ole suoraan lain nojalla perittävissä ja ulosotettavissa, osaltaan osoittaa, että kyse ei ole "sakosta" tai muusta "rangaistuksenluontoisesta maksusta", vaan nimenomaan sopimukseen perustuvasta yksityisoikeudellisesta velvoitteesta eli vastikkeesta, jonka pysäköijä joutuu maksamaan.
Loppujen lopuksi vain hyvin pienessä osassa valvontamaksuja riideltäisiin käräjäoikeudessa; tähän mennessä tiettävästi vasta yksi tapaus on edennyt tuomioistuimeen, vaikka maksuja on määrätty jo monta vuotta varmaankin tuhansia ellei kymmeniä tuhansia.
Kuluriski on tässä kuten yleensä siviilioikeudellisissa asioissa paikallaan, jottei maksuja riitautettaisi täysin perusteettomasti ja vain mielen osoittamiseksi tätä"pahaa kapitalistista järjestelmää vastaan."
Pysäköijän ei tarvitse viedä asiaa oikeuteen, vaan kantajana on parkkifirma. Access to court -periaate ei tunnu oikein purevan tässä kohdin perusteena järjestelmän muutokseksi.
Markkukin puhuu käräjäoikeudessa aiheutuvasta "suurista oikeudenkäyntikuluista" ikään kuin valvontamaksuasiassa olisi kyse jostakin laajasta ja vaikeasta asiasta, jossa "pahat advokaatit" pääsisivät rahastamaan "amerikkalaiseen tyyliin" tms.
Jos kuluriski on Markun mukaan peruste, jonka vuoksi valvontamaksusta olisi "väkisin" tehtävä julkisen vallan käyttämistä - ajatuskin tuntuu absurdilta - niin voidaanhan OK 21 luvun oikeudenkäyntikulusäännöksiä toki muuttaa niin, että valvontamaksuasioissa kumpikin osapuoli vastaa omista kuluistaan.
Olisiko tämä riittävä keino, jonka avulla voitaisiin pysyä normaalissa päiväjärjestyksessä eikä tarvitsisi ryhtyä kovin kummallisilta vaikuttaviin konstruktioihin eli selvästi yksityisoikeudellisen asian tekemiseksi väkisin julkisen vallan käyttöasiaksi?
Arponen näyttää saaneen hieman "hallinto-oikeudellista hapatusta" vierailtuaan äskettäin ma. hallinto-oikeustuomarina Kuopin hallinto-oikeudessa yhden kuukauden ajan.
Muuten varmaan mielenkiintoinen kokemus. Siellä Kuopion hallinto-oikeudessahan on ollut myös tämä meidän Matti Tolvasemme hallintotuomarina viiden kuukauden ajan.
Tolvanen ehti sinä aikana ratkaista yhden "mummoasiankin" venäläisen mummon Suomeen jäämisen hyväksi hieman hallbergmaisin perustein. Päätöksestä on valitettu KHO:een, seuraamme tapausta.
KKO:n ja J.V.:n logiikan mukaan myös poliisin toiminta voitaisiin yksityistää. Riittää kun KKO tekee päätöksen, että poliisien toiminta ei ole merkittävää julkisen vallan käyttöä. Yksityisoikeudellisen sopimuksen katsotaan syntyneen, kun henkilö siirtyy omalta pihaltaan julkisille teille. Yhdysvalloissahan myös armeijan toiminta yksityistetty samoin vankilat. Tämä on hyvä avaus yksityistää kaikki julkinen toiminta. Jossain vaiheessa tulee myös esitys oikeuslaitoksen yksityistämisestä. Sitten varmaan myös J.V. herää huomaamaan mihin hänen ajamansa tie on johtanut.
Tarmo Pukkilalla oli hyvä kirjoitus hiljattain Helsingin Sanomissa, missä hän totesi vakuutusyhtiöiden käyttävän merkittävää julkista valtaa mm. eläkepäätöksiä torpedoidessaan. Perustuslakivaliokunnan olisi hänen mukaansa syytä ottaa myös vakuutusyhtiöiden toiminta mietittäväkseen merkittävän julkisen vallan käyttäjänä siinä kuin paljon vähämerkityksellisemmät parkkisakot.
Naiivi kommentti poliisin ym yksityistämisen osalta. Pukkila ei vissiin tiedä, että.vakuutusyhtiöiden päätöksistä saa valittaa!
Lähetä kommentti