Suomen ainoita mitalitoivoja Daegun MM-kisoissa on kävelijä Jarkko Kinnunen, joka kuvassa sinnittelee Berliinin MM-kisoissa 2009 yhdeksänneksi
1. Kohta suomalaisille alkavat jälleen piinaviikot. Kyse ei ole kuitenkaan politiikan piinaviikoista, nehän ovat olleet meillä jo pitkään jatkuvasti käynnistä. Tarkoitan urheilun piinaviikkoa tai -viikkoja, kun yleisurheilun MM-kisat alkavat ensi lauantaina Etelä-Korean Daegussa. Kisat päättyvät 4.9.
2. Tähän mennessä meitä on piinattu kisojen tulosrajoilla, joista on paasattu mediassa koko kesä aivan kyllästymiseen asti. Uutiskynnys on ylittynyt kirkkaasti, jos joku suomalainen on sattunut monien ponnistelujen jälkeen vihdoin ja viimein ylittämään kisoihin pääsyä koskevan B-tulosrajan. Samanlaisen "hurmoksen" aiheuttaa tieto siitä, että joku suomalainen on hankkinut Suomelle niin sanotun maapaikan ensi kesän Lontoon olympiakisoihin.
3. Toista se oli ennen vanhoina hyvinä aikoina, jolloin Suomi vielä oli urheilun suurvalta. Olympiakisoista ja MM-kisoista noteerattiin saavutuksiksi lähinnä vain kultamitalit. No, hopeakin oli toki jonniinlainen saavutus, mutta jo pronssimitalin arvo tummui lehdistössä korkeintaan parin rivin mittaisen maininnan varaan. Pistesijoille jäänti katsottiin pahanlaiseksi pettymykseksi ja epäonnistumiseksi. Nyt sen sijaan pistemiehet ja -naiset otetaan kisoista palattuaan vastaan torvisoittokunnan kera ja kuntapäättäjät etsivät aivan intona sopivia tontteja pistesijaurheilijoille lahjoittamista varten.
4. Daegun kisojen lähetessä ja alkaessa odotamme kauhulla tietoa a) siitä, ketkä kisoihin nimetyistä 13 urheilijastamme ovat niin terveenä, että pystyvät ylipäätään kilpailemaan, ja b) ketkä terveistä urheilijoista putoavat pois pelistä jo karsintavaiheessa. Kyse on siis putoamisesta ja putoamisuutisoinnista.
5. Jo ennen kisojen alkua tapahtui merkittävä putoaminen, kun Daeguun jo matkustanut ja siellä muutaman päivän oleskellut keihäänheittäjän Sampo Lehtola pudotettiin kisajoukkueesta urheilun oikeusturvalautakunnan salakavalalla päätöksellä. Tätä tematiikkaa olemme käsitelleet jo aiemmin kahdessa blogijutussa (470 ja 471), joten ei siitä tässä sen enempää. Todettakoon vain, että omat koirat siis purivat ja pudottivat lupaavan keihäsmiehen kisoista jo ennen kun kisat pääsivät edes alkamaan.
6. Toinen merkittävä ex ante-putoaminen koettiin, kun kv. yleisurheiluliiton eli IAAF:n hallituksessa vuodesta 2003 istunut kansanedustaja ja ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva putosi eli pudotettiin sanotusta hallituksesta. Hän olisi tarvinnut jatkopestiin 103 ääntä, mutta joutui tyytymän vaivaiseen 77 ääneen. Kanerva joutui luovuttamaan paikkansa naiselle, sillä IAAF:n uuteen hallitukseen valittiin kaksi uutta naisjäsentä. Myös tästä tappauksesta voitaisiin sanoa, että "omat koira purivat", sillä onhan Ike Kanerva, 63 v., opittu tuntemaan myös kansainvälisillä areenoilla nimenomaan naisten miehenä. Kanerva voi keskittyä nyt täysillä syksyllä häntä vastaan käytävään rikosprosessiin Helsingin käräjäoikeudessa.
7. Mutta ei tämä vielä mitään, sillä tänään saatiin tieto myös toisesta ja vielä Kanervan tippumistakin merkittävämmästä putoamisesta. Presidentti Tarja Halonen ei nimittäin enää mahtunut Forbesin maailman sadan vaikutusvaltaisimman naisen listalle, vaan putosi listalta kokonaan. Vielä viime vuonna Halonen piti listalla sijaa 62 ja joskus aiemmin hän on taisi olla listalla 10-20 parhaan joukossa. Katoavaista siis todella on mainen kunnia; sic transit gloria mundi. Pidetäänkö Halosta maailmalla jo eräänlaisena rampana ankkana? Ilmeisesti, enkä tarkoita nyt niinkään kävelytyyliä. Todettakoon, että viihde-elämän puolella kunnostautunut laulaja Lady Gaga, 25 v., tuli Forbesin listalla sijalle 11.
8. Forbesin listan ykkönen on Saksan rautarouva, liittokansleri Angela Merkel, joka puolestaan pudotti pari päivää sitten Jutta Urpilaisen ja koko Suomen hallituksen kanveesiin ilmoittamalla, että Suomen ja Kreikan sopimasta vakuussopimuksesta ei tule yhtikäs mitään. Peijakkaanmoinen vaikutusvalta tällä DDR:n puolelta kotoisin olevalta Angelalta. Mennä nyt noin vain sanomaan, että kahden vieraan suvereenin valtion välinen sopimus on yhtä tyhjän kanssa!
9. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen olisi Suomen kansallinen sadan vaikutusvaltaisimman naisen lista. Kuka pitäisi kärkipaikkaa, tuskinpa Tarja Halonen enää meilläkään. Voittaisiko Paula Koivuniemi tai Katri-Helena KKO:n presidentti Pauliine Koskelon ja olisiko Siiri "Äitee" Raatanen yhä parhainta listakamaa?
10. Mutta palatkaamme kiltisti takaisin Daeguun ja ennakoikaamme hieman suomalais-urheilijoiden kisamenestystä. Suomesta ilmoitettiin kisoihin ainoastaan 13 urheilijaa, mikä on ylivoimaisesti vähäisin määrä, mikä milloinkaan on Suomea yleisurheilun MM-kisoissa edustanut. Mutta kun tulosrajan ylittäneitä urheilijoita ei ollut enemmän, ei eihän siinä muukaan auttanut. Nyt Suomen joukkueessa on ilmeisesti ensimmäisen kerran mukana enemmän johtajia, valmentajia ja toimitsijoita kuin urheilijoita.
11. Yksi urheilija on jo Daeguun lennettyään ilmoittanut, ettei pystykään kilpailemaan. Hän on seiväshyppääjä Minna Nikkanen, joka valittiin joukkueeseen talvella eli hallikaudella hypätyn karsintarajan ylittäneen (460 cm) hypyn perusteella. Ulkoratakaudella Nikkanen on sitä vastoin ollut aivan poissa tolaltaan hypäten vain 430. Mutta kun kisajoukkue piti saada mahdollisimman suureksi, niin tietenkin Minnakin valittiin kisoihin ja lennätettiin Daeguun "toipumaan."
12. Toinen sairaana kisoihin valittu on korkeushyppääjä Osku Torro, joka hyppäsi niin ikään hallissa A-rajan ylittävän tuloksen 233 cm. Kesällä Torro ei ole tainnut päästä 225 senttiä korkeammalta, ja hän ilmoitti Turun Kalevan kisoissa, jäätyään kisassa toiseksi tuloksella 220, että hänen polvensa on niin kipeä, että hän tuskin pystyy hyppäämään Daegussa. Mutta parin päivän kuluttua Torro kutenkin ilmoitti matkustavansa Daeguun. Nähtäväksi jää, pystyykö Torro hyppäämään. Karsintaraja 233 lienee hänelle nykykunnossa joka tapauksessa ylivoimainen tehtävä. Torro kuluu siis sarjaan putoajat.
13. Myös 200 metrille ilmoitetun Jonathan Åstrandin nivus on viime aikoina vihoitellut niin, että hän on joutunut jättämään kilpailuja väliin. On siis jännittävää nähdä, pystyykö hänkään kilpaileman Daegussa. Åstrand on juossut tällä kaudella ennätyksensä 20.50 ja jos hän pystyisi siihen myös Daegussa, hän voisi selviytyä välieriin asti, mutta ei sen pidemmälle.
14. Estejuoksija Jukka Keskisalo on ollut tällä kaudella kuin varjo parhaista tuloksistaan (ennätys 8.10, mutta tällä kaudella vain 8.26), joten olisi pienoinen ihme, jos hän selviäisi alkueristä loppukilpailuun. Seiväshyppääjä Jere Bergius on hypännyt tällä kaudella 560, mutta Daegussa karsintaraja on 570, joten on todennäköistä, että myös Bergius putoaa loppukilpailusta. Moukarinheittäjän Olli-Pekka Karjalainenkin on ollut ollut kaukana parhaista tuloksistaan - ennätys on peräti 83 m ja risat, mutta tällä kaudella leka on lentänyt vain 76 m ja risat - joten Karjalainen saa tehdä parhaansa ylittääkseen karsintarajana olevan 77 m.
15. Keihäsmiehistämme on jo aiemmissa blogijutuissa ollut hieman puhetta. Varmin heistä on Ari Mannio, joka voi sijoittua kuuden parhaan joukkoon ja selviytyä täydellisesti onnistuessaan jopa mitaleille. Mutta "sukeltajille" eli Tero Pitkämäelle ja Antti Ruuskaselle tekee tiukkaa selviytyä karsinnasta loppukilpailuun eikä heillä taida olla loppukilpailussa mitään asiaa mitaleille tai edes pistesijoille.
16. Suomen suurin mitalitoivo MM-kisoissa lienee 50 km:n kävelijä Jarkko Kinnunen, joka on ollut tällä kaudella paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Berliinin MM-kisoissa Kinnunen sijoittui muistaakseni yhdeksänneksi ja hän vi nyt täysin onnistuessaan ottaa mitalin tai olla ainakin pisteillä. Mutta kilpakävely, jota Lauri Tahko Pihkala aikoinaan vertasi lajiin, jossa kilpaillaan siitä "kuka kuiskaa kovimmin," on aina hyvin arvaamaton laji, jossa voi käydä miten tahansa. Suomen toinen edustaja kävelyssä on Antti Kempas, jolla on mahdollisuuksia sijoille 20-30. - Kävelyssä ei tule putoamisia, sillä alkueriä ei ole.
17. Naiset meinasivat unohtua kokonaan! Minna Nikkasen loukkaantumisen jälkeen mukana on vain kaksi suomalaista naisurheilijaa. Sandra Eriksson 3000 m estejuoksussa ja Merja Korpela moukarinheitossa. Kummallakaan ei näillä näkymillä ole asiaa karsinnasta tai alkueristä jatkoon.
18. Summa summarum. Daegussa nähtäneen suuri määrä suomalaisia putoajia, menestyviä urheilijoita on vain vähän. Suomen mitalitili voi jäädä kisoissa kokonaan avaamatta. Mutta parhaansa urheilijamme varmaankin tekevät myös Daegussa, olkaamme siis jo siitä onnellisia!
5 kommenttia:
Olipa hauska blogi ja miun makkuu kirjoitettu! Ja lisäksi niin pirun monipuolinen. Mutta arvoisa blogisti Suomihan on joukkueurheilumaa, mitä nyt HJK sai vähän "turpiin" eilisnäpäivänä.
Mutta suomalaiset eivät ole yksilöurheilijoita, vaan sähly,koris ja lentis ovat nyt in. Jalkiskin tulee trendiksi, kun ohitamme Fär-, yms. pikkusaaret rangissa.
Psykolgi sanoo, että kehitys on kulkenut joukkueurheilun suuntaan sen vuoksi, että suomalaiset haluavat toimia nyt kaikessa yhdessä. Siihen viittaa myös se, että yhä enemmän halutaan avioitua samaa sukupuolta olevan kanssa ja vähän väliä marssitaan yhdessä jonkin aivan uuden aatteen puolesta, kuten lutkien puolesta,poliisin saattelemana ja että suurin osa äänestäjistä on persuja sekä vielä se, että kaupungissa kaikki istuvat sadoissa täysissä vieri vieressä olevissa katukuppiloissa ja hakeutuvat sen jälkeen yhdessä katkaisuhoitoon erilaisille A-, yms klinikoilla. Kaikki on niin kivaa kun voi tehdä yhdessä. Se heijastuu väkisinkin urheiluun sanovat psykolgit ja erilaiset muut ammattiauttajat!
Mutta kun me niin rakastamma yleisurheilua kuitenkin, olisihan se hyvä, että muitakin mitaleita kuin muistomitaleita tulisi Daegusta. Siispä mitallimetsästys käyntiin Ari Mannio ja Jari Kinnunen.
Muuten olen sitä mieltä, että kun Suomessa ei ole huippu-urheilijoita, miksi ihmeessä tarvitsemme huippu-urheilujohtajan eli tuon Mäkelän Jarmon. Annetaan Jarmolle potkut ja satsataan nekin rahat jonkun nuoren urheilijan vaikkapa keihäri Lehtolan valmentamiseen tai johonkin joukkueurheiluun, eikö niin. Päätetään siitä yhdessä esim. Hollannin ja Itävallan kanssa ilman mediaa, kuten kreikka-paketistakin.
Kyllä olympiakomitean ja lajiliittojen kannattaa kiljua riemusta jokaisesta maapaikasta tai b-rajan ylityksestä.
Jos kisoihin pääsevien urheilijoiden määrä putoaa kovin alas, on vaikea perustella kaikkien joukkueenjohtajien, välmennuspöäälikköjen, lajijohtajien, lajivalmentajien, huoltajien, lääkärien, hierojien ja fysioterapeuttien, kisapappien, kokkien ja kylmäköiden ym. ym. matkaa kisoihin.
Jaahans…Kieltämättä kummastuttaa, kun nykyään kisajoukkueessa on enemmän johtajia, valmentajia ja toimitsijoita kuin urheilijoita. Tulisihan heille kaikille löytää joku oikeutus kustannettuun kisamatkaan, eikö niin. Kyllähän kansalle, jotka nykyisellään ei oikein enää näitä palkintomatkoja sulata, tulee joku selvitys kehitellä, ettei näitä tuiki tärkeitä ”kisa-hang-aroundeja” aiheetta kansa syyllistäisi.
Rohkenen esittää uusia EM-, MM-, ja peräti olympialajeja siipijengin eri aloilta urheilukisojen oheen, joilla siipeilijät voisivat sitten (urheilijoiden kisatessa) keskinäisesti mitellä taitojaan. Urheilumanagereiden EM-kisat tai urheiluhierojien MM-kisat voisivat olla hauskaa seurattavaa.
Mertaranta selostaisi Ruuskasen managerin, Jarmo Hirvosen, kisasuoritusta…”Hirvonen aloittaa sopimuksen hieromisen…Hirvonen perustelee, selvittää, maanittelee, näyttää statistiikkaa, perustelee, maanittelee, lupaa mersun…hups! päästää pikku valheen…onneksi valhe oli puti-vitivalkoinen eikä punainen lippu heilu…syntyykö sopimus, syntyykö sopimus…KYLLÄ, KYLLÄ SE SYNTYY…Katsokaa mitä poika tekee!!!…Hän voittaaaaa urheilumanagereiden maailmanmestaruuden uudella maailmanennätysvedolla! Voitto irtoaa vastaansanomattomalla ja vastustamattomalla suorituksella ”Pane kato nimes tähän paperiin, niin voit nukkua yös rauhassa”! Urheilumanagereiden maailmanmestaruus Suuuomeeeen!!!"
Parasta tietenkin olisi, että MM-kisaavalla managerilla olisi oma manageri, hieroja jne. jne. Miltäs kuulostais?
Kohtuullisen erikoinen juttu näin urheilumaailman ulkopuolelta tämä Auerin kotietsintä. Siinä ja koko Ulvilan prosessissa olisi varmaan selvittämistä tutkivalle journalistille ja blogistille enemmänkin. Tässä blogissahan asiaa on toki käsitelty, mutta erityisesti poliisin toiminnan asianmukaisuus eri vaiheissa on asia, joka suomalaisen tavan mukaan taitaa jäädä tutkimatta.
Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistiin eilen lauantaina seuraava kirjoitukseni:
Entä Sampo Lehtolan oikeusturva?
Keihäänheittäjä Antti Ruuskanen sai oikeusturvaa, kun urheilun oikeusturvalautakunta hyväksyi hänen valituksensa ja Suomen Urheiluliiton (SUL) hallitus muutti valintapäätöstään. Mutta minne unohtui joukkueesta syrjäytetyn Sampo Lehtolan oikeusturva?
Vaikka Ruuskasen valitus kohdistui muodollisesti SUL:n valintakriteerejä vastaan, oli Sampo Lehtola lopulta se, joka kärsi valintahässäkän ja lautakunnan päätöksen haitalliset seuraukset. Ruuskasen valituksen mukaan kisapaikan menetys olisi hänelle 30 000 euron arvoinen sponsori- ja starttirahojen menetyksen muodossa. Samaa suuruusluokkaa ovat myös Lehtolan menetykset, kun hän jäi joukkueen ulkopuolelle.
Lehtolan oikeusturva olisi siten edellyttänyt, että oikeusturvalautakunta olisi ennen päätöksen tekemistä varannut Lehtolalle tilaisuuden antaa vastine Ruuskasen valituksen johdosta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan lautakunta kuuli ainoastaan SUL:a. Minusta lautakunnan käsittelyssä ei noudatettu oikeudenmukaisen menettelyn vaatimuksia.
Lähetä kommentti