2. Pauli Vahtera otsikoi Iltalehdessä 22.9. olleen blogijuttunsa otsikolla "Perintäkulut tuhoavat nuorten talouden, eivät pikavipit." Vahteran mukaan pikavipeillä nuori ei saa talouttaan tuhottua, Mutta hoitamattomista pikavipeistä ja maksamattomista laskuista tulee niin suure velat, etteivät kaikki nuoret voi niistä selvitä. Vahtera puuttui perintätoimistojen veloittamiin maksuihin ja ehdottaa sääntelyä, jonka mukaan perintäkulut eivät saisi koskaan ylittää alkuperäisen velan määrää.
3. Perintätoimistojen noudattamaan käytäntöön kiinnitti pari päivää sitten huomiota myös maan ylin ulosottoviranomainen eli valtakunnanvouti Juhani Toukola; komealta kalskahtava virkanimike muuten. Toukolan mukaan pienten pikavippien ja muiden kulutusluottojen perinnässä on havaittavissa selviä ongelmia. Valtakunnan ylin virkamieskin on siis nyt havahtunut siihen, minkä me kaikki muut olemme jo aiemmin tienneet. Kun alun perin pienet ja maksamatta jääneet saatavat saapuvat ulosottoon, ne ovat summaltaan moninkertaisia alkuperäiseen pääomaan verrattuna, sanoi Toukola MTV3:lle antamassaan lausunnossa.
4. Perintätoimistoille näyttäisi tulleen esimerkiksi tavaksi yrittää keinotekoisesti velkapääomaa kerryttämällä. Velalliselle voidaan lähettää vain yksi maksumuistutus tai -kehotus, minkä jälkeen siirrytään maksuvaatimuksen käyttämiseen, joita voi olla kolme tai neljä. Maksuvaatimus on kehotusta ainakin sikäli vakavampi ja järeämpi toimenpide, että sen taksaksi on säädetty velotun pääoman suuruudesta riippuen joko 21 euroa tai, jos saatavan pääoma on yli 250 euroa, 45 euroa; maksumuistutuksesta peritään sitä vastoin vain 5 euroa.
5. Vahtera ja Toukola ovat toki oikeassa perintätoimiston perintäkustannusten osalta. Lähes tavaksi näyttäisi esimerkiksi tulleen käytäntö, jossa että perintätoimisto lähettää velalliselle yhden "halvan" maksumuistutuksen, mutta sen jälkeen voidaan lähettää 2-3 taikka neljäkin maksumuistutusta, á 21 euroa tai yli 250 euron saatavan osalta á 45 euroa. Johan tuosta kertyy "mukavasti" maksettavaa velalliselle.
6. Mutta, ja mikä tärkeintä, sekä Vahtera että Toukola näyttävät sivuuttavan ja unohtavan kokonaan sen, mistä kaikkein suurimmat, voisi sanoa jopa räikeimmät maksut ja kulut kertyvät pikavipeille ja muille kulutusluotoille niin, että esimerkiksi satasen (100 e) suuruinen pikavippi kasvaa lopulta nelinkertaiseksi (400 e).
7. Ne kertyvät velallisen maksettaviksi tulevista oikeudenkäyntikuluista ja ulosottomaksuista. Ne ovat todella ylisuuria ja täysin epäsuhteessa vähäisen pikavipin pääomaan nähden. Ovatko vahvistetut kulutaksat edes asianmukaisia ja todellisiin kuluihin perustuvia? Tätäkin voidaan epäillä.
8. Mistä tämä sitten johtuu? Vastaus: vika on valtiovallassa ja lainsäätäjässä, tarkemmin sanottuna oikeusministeriössä, sillä lain mukaan oikeusministeriö vahvistaa ulosottomaksut samoin kuin riidattomissa velkomusasioissa velallisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen taksat.
9. Varsinkin mainitussa oikeudenkäyntikulujen taksoissa on todella paljon ilmaa kun otetaan huomioon, että saatavien hakuprosessi samoin kuin menettely, jossa saatavat vahvistetaan maksettaviksi, on rutiininomaista ja asiointi perintätoimistojen ja käräjäoikeuden välillä on jo vuosien ajan tapahtunut sähköisesti. Tämä on varmaankin säästänyt perintätoimistojen henkilökuntamenoja.
10. Oikeusministeriön riidattomissa velkomusasioissa vahvistamat taksoja tarkistetaan säännönmukaisesti vuosittain ja tarkistukset on tehty - yllätys yllätys - aina ylöspäin eli taksoja korottaen. Viimeisin oikeusministeriön päätös on annettu 29.12.2010 ja se on tullut voimaan tämän vuoden alussa.
11. Jos asia on tavanomainen, mitä ko. perintäasiat aina säännönmukaisesti ovat, ja haastehakemuksella velotun velan pääoma on enintään 250 euroa, vastaaja tuomitaan maksamaan oikeudenkäyntikuluja kantajalle 134 euroa. Tavanomaista vaativammassa asiassa kuluja tuomitaan korkeintaan 250 euron pääomaa koskevassa asiassa 218 euroa. Jos taas maksettavaksi vaadittu velan pääoma on yli 250 euroa, joutuu vastaaja maksamaan oikeudenkäyntikuluja kantajalle eli käytännössä useimmiten perintätoimistolle 168 tavanomaisessa asiassa ja "vaativassa asiassa" 258 euroa.
12. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki, sillä näiden taksojen päälle tulee vielä kantajalta perittävä oikeudenkäyntimaksu, jonka suuruus on 60 euroa, jos asiointi perintätoimistosta käräjäoikeuteen on tapahtunut eli haastehakemusta koskevat tiedot on toimitettu käräjäoikeuteen sähköisesti eli asiointiliittymää hyödyntäen suoraan käräjäoikeuden tietojärjestelmään. Paperimuotoisella haastehakemuksella käräjäoikeuteen toimitetussa asiassa taksoihin lisätään 80 euron suuruinen oikeudenkäyntimaksu. Jutun hävinnyt vastaaja - nämä selvät ja riidattomat perintäasiat ratkaistaan käräjäoikeudessa aina kantajan eduksi yksipuolisella tuomiolla (ratkaisija on yleensä käräjäoikeuden kanslisti tai toimistosihteeri) - velvoitetaan korvamaan jutun voittaneelle kantajalle, tässä siis perintätoimistolle, oikeudenkäyntikuluina myös mainittu oikeudenkäyntimaksu.
13. Pikavippiasian käräjäoikeudessa "hävinnyt" vastaaja - kyse ei ole mistään varsinaisesta oikeusriidasta, vaan yksinomaan saatavan perinnästä - joutuu korvaamaan oikeudenkäyntikuluina perintätoimistolle 194 euroa, jos velan pääoma on enintään 250 euroa, tai 228 euroa, jos velan pääoma on yli 250 euroa. Käräjäoikeuden tuomion jälkeen velallinen saa luottotietoihinsa maksuhäiriömerkinnän.
14. Vasta käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion perusteella pikavippiasia etenee "varsinaiseen perintään" eli ulosottoon, joka tarkoittaa velallisen omaisuuden tai käytännössä usein palkan ulosmittausta velasta. Velkoja joutuu suorittamaan valtiolle tietynsuuruisen ulosottomaksun, joka lisätään velalliselta perittävään ja mahdollisesti ulosotettavaan kokonaissummaan. Ulosottomaksun suuruus vaihtelee 2 eurosta 50 sentistä 210:een euroon velan suuruudesta riippuen. Esimerkiksi 100 euron suuruisen velan ulosottomaksu on 12 euroa ja eli 335 euroa mutta enintään 670 euron suuruisen saatavan osalta 56 euroa. Tämä niin sanottu taulukkomaksu peritään velalliselta kulloinkin kertyneestä suorituksesta tai velan lyhennyksestä.
15. Olen edellä käsitellyt lähinnä vain pikavippien perinnän yhteydessä suoritettavia maksuja. Samanlaisia ja samansuuruisia maksuja kertyy myös muiden kulutusluottojen sekä erilaisten "pikkumaksujen" kuten esimerkiksi puhelin- ja sähkömaksujen maksamatta jättämisestä. Pikavipin yms. maksun eräännyttyä velallinen joutuu maksamaan saatavalle myös 8 prosentin suuruista viivästyskorkoa, jollei muusta ole sovittu.
16. Tässä pari esimerkkiä siitä, miten maksamaton vähäinen pikavippi (100 euroa) tai puhelinlasku (35 euroa) voi paisua perintäkulujen ja oikeudenkäyntimaksujen johdosta moninkertaiseksi (Lähde: Takuu-Säätiö; Intrum Justitia).
Pikavippi 100 euroa
Korko 2 viikossa 19
Eräpäivän siirto 23
2 maksumuistutusta 10
Perintätoimiston maksuvaatimus 21
Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikulut 214
Ulosottomaksu 10
Yhteensä 397 euroa
Puhelinlasku 35 euroa
2 maksumuistutusta 10
Perintätoimiston maksuvaatimus 21
Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikulut 214
Ulosottomaksu 7,40
Viivästyskorko 0,70
Yhteensä 288,10 euroa
Kummassakin tapauksessa tulee maksettavaksi lisäksi viivästyskorkoa (8%) pääomalle ja kuluille.
17. Huomataan siis, että oikeudenkäyntikulut ja -maksut muodostavat velalliselta perintätoimistojen toimesta karhuttavista pikavipeistä ja laskuista puolet ja enemmänkin. Tämä jättää täysin varjonsa aiemmin "päivittelyn kohteena olleet pikavippien kohtuuttomat vuosikorot samoin kuin perintätoimistojen perintäkulut.
18. Onko noin suurissa kulutaksoissa ja koko tuomioistuimessa tapahtuvassa perintämenettelyssä mitään järkeä? Voitaisiinko perintää kenties yksikertaistaa ja oikeudenkäyntikukuissa muutenkin säästää?
19. Vastaukseni on jo kauan ollut ja on edelleen, että suomalaisessa perintätoimessa siltä osin kuin se on määrätty tapahtuvaksi ensi vaiheessa tuomioistuimessa, ei ole järkeä.
20. Menettelyä voidaan yksinkertaistaa ja kustannuksia säästää jättämällä pois koko käräjäoikeusvaihe. Vahvistetuissa oikeudenkäyntikulutaksoissa on muutenkin niin paljon ilmaa, että niitä pitäisi ehdottomasti alentaa. Nykyisestä käytännöstä ja menosta hyötyvät vain perintätoimistot, eivät ketkään muut; perintätoimistot hyötyvätkin sitten sitä enemmän.
21. Olen kirjoittanut blogissani aiemmin neljä kertaa suomalaisen yliraskaan ja kalliin perintämenettelyn epäkohdista, suorastaan hölmöydestä. Samaan syssyyn olen taivastellut oikeusministeriön perintäjutuissa vahvistamien kulutaksojen suuruutta, kun niitä verrataan Ruotsissa vastaavanlaisissa asioissa vahvistettuihin kulutaksoihin.
22. Viittaan tässä mainittuihin kirjoituksiin, jotka löytyvät blogin numeroista 124/7.7.2009 (Riidattomien velkojen ja pikavippien perintä käräjäoikeuksissa on järjetöntä ja kallista); 128/21.7.2009 (Saatavien perintä on härskiä, mutta laillista rahastusta); 131/30.7.2009 (Saatavien perintä: miksi perintäasioita ei siirretä tuomioistuimilta ulosottolaitokselle?) ja 152/19.9.2009 (Saatavien perintä: Kuluttajaliitto heräsi vihdoin).
23. Reseptini on se, että pikavippien ja muiden riidattomien saatavien oikeudellinen perintä aloitetaan siten, että saatavan vahvistamista ja ulosottoa koskeva hakemus tehdään suoraan ulosottoviranomaiselle. Käräjäoikeusvaiheesta, jonka osalta suurimmat kustannukset nykyisin aiheutuvat, luovuttaisiin siis kokonaan, ja käräjäoikeudelle nykyisin sanotuissa asioissa kuuluva toimivalta siirretään ulosottoviranomainen, joka varaa aluksi velalliselle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi. Jos velallinen ei kiistä tai riitauta saatavaa, ulosottoviranomainen antaa maksamismääräyksen eli vahvistaa saatavan maksettavaksi, jolloin velka on samalla heti ulosmitattavissa. Jos taas velallinen vastustaa hakemusta, asia palautetaan velkojalle, joka voi tämän jälkeen halutessaan viedä asian käräjäoikeuteen normaalina riita-asiana.
24. Tämä eräänlainen "yhden luukun" järjestelmä on ollut Ruotsissa jo pitkään käytössä ja se on osoittautunut erittäin onnistuneeksi ja toimivaksi järjestelyksi sekä asianosaisten että käräjäoikeuksien työnsäästön kannalta. Lisätietoja Ruotsin järjestelmästä löytyy tästä. Käytännössä velalliset riitauttavat velkojan riidattomiksi ilmoittamia saatavia vain harvoin. Oikeusturva ei vaarannu eikä voisikaan vaarantua, koska kyse on yksinomaan selvien saatavien perinnästä eikä asiassa ole riitaa saatavan olemassaolosta tai pätevyydestä. Ulosottomenettelyä edeltävä käräjäoikeusvaihe on tarpeeton ja aiheuttaa, kuten Suomessa on nyt nähty, vain päällekkäistä työtä sekä turhia ja todella merkittäviä kustannuksia nimenomaan pienimmissä velkomusasioissa.
25. Mahdollisesti blogikirjoitusteni johdosta Kuluttajaliitto esitti syyskuussa 2009 oikeusministeriölle, että myös Suomessa harkittaisiin riidattomien saatavien osalta siirtymistä Ruotsin mallin mukaiseen menettelyyn. Oikeusministeriöstä ei ole kuitenkaan kuulunut ehdotuksen johdosta mitään. Tammikuussa 2010 oikeusministeriön korkea virkamies reagoi hänelle syyskuussa 2009 lähettämääni blogikirjoitukseen ja kertoi, että "he ministeriössä" eivät ole aikeissa ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.
26. Olen edellä viitatuissa kirjoituksissani torjunut mielestäni perustellusti kaikki epäilyt tai vastaväitteet tai epäilyt epäkohdista, joita Ruotsin mallin mukaiseen järjestelyyn siirtymisestä on väitetty meillä aiheutuvan. Viittaan muun muassa Helsingin Sanomien mielipidesivulla vuonna 2007 käymääni keskusteluun korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon kanssa.
27. Minusta on outoa, että korkein oikeus vastustaa - teki näin siis ainakin vielä vuonna 2007 - ehdotusta riidattomien perintäasioiden siirtämisestä käräjäoikeuksista ulosottolaitokselle. Esimerkiksi asianosaisten oikeusturva ei edellytä, että perintäasia pitäisi panna vireille ensin käräjäoikeudessa. Vielä oudommalta tilanne näyttäytyy, kun sitä verrataan rikosprosessiin, jossa lukumääräisesti ylivoimaisesti suurin osa asioista ratkaistaan lopullisesti, ei suinkaan käräjäoikeudessa, vaan joko poliisin tai syyttäjän päätöksellä rikesakolla tai rangaisyusmääräyksellä.
28. Rikosasioissa vastaajan oikeusturva on aina korostetummin etualalla kuin konsanaan riita-asioissa. Jos kerran selvissä ja tunnustetuissa tapauksissa rikosasia voidaan, vastaajan oikeusturvan mitenkään kärsimättä, ratkaista syyttäjän tai poliisin päätöksellä, tuntuu täysin käsittämättömältä, että riidatonta ja selvää velkomusasiaa, jossa on kyse ainoastaan saatavan perinnästä, ei voitaisi jättää täytäntöönpanoviranomaisen ratkaistavaksi, vaan siitä pitää korkeimman oikeuden kannan mukaan saada ensin tuomioistuimen eli käräjäoikeuden tuomio.
Poliisi voi antaa rikesakon ja syyttäjä määrätä "rankkarilla" vastaajalle vaikka miten suuren sakon periaatteessa tahansa, mutta 20 euron kännykkälasku on aina kiikutettava käräjäoikeuden vahvistettavaksi. Hölmöläisten hommaa, sanon minä. Kaksivaiheisesta perintäsysteemistä seuraa vain tarpeetonta päällekkäistä työtä kahdessa eri viranomaisessa ja asianosaisille turhia lisäkustannuksia.
29. Oikeusministeriön riidattomissa velkomisasioissa vahvistamat kulutaksat ovat muutenkin käsittämättömän suuret. Se, että perintäprosessi on edellä kerrotulla tavalla kaksivaiheinen, ei yksistään selitä vahvistettujen kulutaksojen suuruutta, koska ulosottoa varten on vielä olemassa omat maksunsa.
30. Kuten edellä olen kertonut, nykyisestä käräjäoikeudessa tapahtuvasta perinnästä katsotaan aiheutuvan kuluja 194-330 euroa - ns. vaativammissa asioissa vielä tätä enemmän - jotka velallinen joutuu maksamaan. Jos velallinen ei pysty maksamaan kuluja, ne jäävät velkojan maksettaviksi. Ruotsissa käytössä olevasta maksamismääräysmenettelystä sitä vastoin aiheutuu sanottuja kuluja vuodelta 2009 vahvistetun taksan mukaan 640 kruunua eli ainoastaan vähän yli 60 euroa. Suomessa kyseisissä asioissa tuomitut oikeudenkäyntikulut ovat siis kolmesta viiteen kertaan suuremmat kuin Ruotsissa. Erityisesti pieniä velkoja kuten juuri pikavippejä perittäessä oikeudenkäyntikulut ovat kohtuuttomat velalliselle.
31. Minusta on hyvä syy epäillä, aiheutuuko perintätoimistoille ja muille velkojille Suomessa todella selvässä ja riidattomassa velkomusasioita todella noin paljon enemmän kuluja kuin Ruotsissa. Jos Ruotsissa, jossa toimii samoja kansainvälisiä perintätoimistoja kuin Suomessakin, perintätoimistot joutuvat pyörittämään oikeudellista perintäänsä 60 euron suuruisella kulutaksalla per asia, niin miksi ne eivät pääse samaan Suomessa, vaan heidän kulunsa pitää korvata täällä ruhtinaallisesti eli 3-5 kertaa suuremmilla summilla? Oikeudellinen perintä on kuitenkin kummassakin maassa samanlaista eli käytännössä yhtä helppoa ja rutiininomaista. Maksamattomat pikavipit ja laskut tulevat pikavippifirmoilta ja muilta velkojilta perintätoimistoon konekielisesti. Perintätoimiston järjestelmät lähettävät karhukirjeet eli maksumuistutuksen ja -vaatimukset velallisille automaattisesti.
32. Myös oikeudellinen perintä käräjäoikeudessa ja ulosottoviranomaisessa tapahtuu konekielisesti ja sähköisesti. Pitääkö perintäfirman saada Suomessa kulukorvaus viisinkertaisina Ruotsiin verrattuna vain siksi, että vireillepanoasiakirja toimitetaan (konekielisesti) tuomioistuimeen, kun se Ruotsissa lähetetään ulosottoviranomaiselle? Johtuisiko puheena oleva naapurimaiden välinen ero vain siitä, että asiointi käräjäoikeudessa olisi jotenkin "fiinimpää" tai vaativampaa kuin pelkästään ulosottoviranomaisessa tapahtuva menettely? Vai olisiko kysymys vain siitä, että perintäfirmat ovat alun perin eli silloin, kun mainittuja kulutaksoja ensimmäisen kerran 1990-lopulla vahvistettiin, yksinkertaisesti vain pystyneet "uunottamaan" oikeusministeriön virkamiehet niin maan perusteellisesti? Nyt noita ylisuuria kulutaksoja sitten vielä korotetaan vuosittain oikeusministeriön päätöksellä.
33. Tähän nähden ei ole mikään yllätys, että isoilla perintäfirmoilla menee Suomessa taloudellisesti erittäin hyvin ja jopa loistavasti, kuten Pauli Vahteran alussa mainitusta blogista ilmenee. Esimerkiksi monikansallinen Lindorff teki vuonna 2010 Suomessa 59,0 miljoonan liikevaihdosta voittoa 19.1 miljoonaa euroa, eli voittoprosentti oli peräti 32,4 %. Nokia ei kuulemma pääsyt parhaimmillaankaan kuin puoleen tuosta. Veroja Lindorff maksoi Vahteran mukaan viime vuonna Suomeen vain 266.000 euroa.
34. Summa summarum reseptini ovat siis 1) oikeusministeriön riidattomissa velkomusasioissa vahvistamien kulutaksojen tarkistaminen reippaasti alaspäin vastaamaan todellisia kuluja, ja 2) perintäprosessin siirtäminen käräjäoikeuksilta kokonaan ulosottoviranomaiselle tarpeettoman päällekkäisen työn säästämiseksi ja kulujen keventämiseksi.
35. Näitä asioita tulisi siis selvittää ja tutkia, mutta Suomessa ei näytä olevan yhtään tahoa, joka olisi tästä todella kiinnostunut. Korkein oikeus vastustaa ja vetoaa tekosyihin. Oikeusministeriö ei halua tehdä mitään muuta kuin vain korottaa kulutaksoja vuosittain. Poliitikot tuntuvat vain kauhistelevan maksamattomien pikavippien loukkuun joutuneita kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta eivät tee mitään asian tilan korjaamiseksi. He, samoin kuin monet niin sanotut asiantuntijat, eivät tunnu edes näkevän ja tajuavan, missä tämän asian suurimmat epäkohdat piilevät ja mistä ylisuuret oikeudenkäyntikulut johtuvat.
24 kommenttia:
Blogisti puhuu asiaa.
Ongelma ei koske kuitenkaan pelkästään pikavippejä. Koko oikeudenkäyttöhän on mennyt tavalliselle palkansaajalle täysin mahdottomaksi kustannusten vuoksi.
Tämä johtuu asianajajien ahneudesta.
Minun päähäni ei mahdu se, että kun oikeusvaltion kulmakiviä on oikeuslaitos, niin jonkun ammattikunnan sallitaan käytännössä estävän kansalaisia käyttämästä omaa oikeuslaitostaan. Tällekin asialle pitäisi tehdä jotakin.
Ymmärrän tietysti, että ne urheiluautot, veneet ja ulkomaanmatkat pitää jotenkin rahoittaa. Mutta että oikeuslaitos on annettu näiden, sanoisinko loiseläjien, saalistuskentäksi, on minusta uskomatonta.
Kun seuraa vaikkapa viimeaikaisia oikeudenkäyntejä, niin laskun röyhkeydellä ei näyttäisi olevan mitään rajaa laskun kirjoittamisessa.
Eikös asianajajien tehtävänä ole päin vastoin auttaa asiakkaitaan pääsemään oikeuksiinsa?
Toki, se on myönnettävä, kovalla hinnalla eli korkeilla palkkioilla!
Mutta on erittäin vaikea puuttua po. ongelmaan. Yksi epäkohta on siinä, etteivät advokaatit kollegiaalisista syistä juuri koskaan riitauta tai paljoksu vastapuolen asianajajan palkkiovaatimuksia.
Juttujen pitkittyminen, joka aiheuttaa aina lisäkuluja ja entistä suurempia palkkioita, johtuu usein joko asianajajista, joiden palkkiot perustuvat aikalaskutukseen, tai/ja tuomarista, joka sallii etenkin ylipitkän prosessin puuttumatta asiaan prosessinjohdolla ja prosessin suunnittelulla.
Olen joskus ehdottanut, että myös jutuissa, joissa asianosaisilla ei ole maksutonta oikeudenkäyntiä, tulisi vahvistaa erityisiä palkkio- ja kulutaksoja, joista pidettäisiin kiinni.
Mutta jos tässä taksoituksessa epäonnistutaan jo niin pahoin kuin riidattomissa velkomisjutuissa, niin vielä paljon pahemmin siinä voitaisiin mennä metsään tosijutuissa.
Tässä palsturi on erinomaisen tärkeällä asialla. Yksityisen pysäköinninvalvonnan juupas-eipäs-väännöt ovat lillukanvarsia tähän verrattuna. Eli ei muuta kuin täysi rähinä päälle vaan tästä aiheesta!
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnastako lillukanvarsia? Ei kai nyt sentään!
Tyrmäsihän perustuslakivaliokunta niin sanotusti hallituksen lakiesityksen perustuslain vastaisena ja KKO:n presidenttiä vaadittiin jonkun höyrypään blogissa eroamaan virastaan, kun tämä meni hieman kritisoimaan perustuslakivaliokuntaa asiassa. Pakkiaktivistit käyvät "kentällä" edelleen kuumina, Ylen uutiset syöttää jatkuvasti uusia juttujaan julkisuuteen jne.
Jos missä, niin siellä niitä "rumihia tuloo", yksityisillä parkkipaikoilla!
Tässä perintäkuluasiassa Virolainen on täysin oikeassa.
Olen itse hoitanut jonkin verran saatavien perintää ihan lakiasiaintoimiston sivubisneksenä. Jouduin käytännössä tekemään jokaisen maksuvaatimuksen ja summaarisen haastehakemuksen erikseen näpyttelemällä paperilaskun tiedot manuaalisesti asiakirjapohjalle, jonka tulostin ja kiikutin postiin. Tästä "työläästä" menettelystä huolimatta perintäjutuilla pääsi varsin mainioille tuntipalkoille. Oikeusministeriön vahvistamat taksat ovat niin ruhtinaallisia, että niillä kyllä juoksee summaarisen haastehakemuksen postilaatikolle vaikka yksi kerrallaan!
Perintäfirmat, joilla kaikki tämä hoituu täysin automatisoidusti, vuolevat kultaa näillä taksoilla.
Mikä absurdeinta, perintätoimeksiantoa hoitavan lakimiehen tai perintätoimiston työmäärään ei ole tuon taivaallisen vaikutusta sillä, mikä on perittävän summan suuruus. Tismalleen yhtä työläästä perintätoimeksiannosta voi siis periä korkeamman taksan vain sillä perusteella, että maksamattoman laskun suuruus säkärillä ylittää 250 euron maagisen rajan.
Rehellisesti sanottuna, en ole tähän päivään mennessä kyennyt ymmärtämään, miten tällainen voidaan perustella.
Olen sattumoisin hoitanut joitakin perintätoimeksiantoja myös Ruotsissa ja "Kruununvouti" on tullut tässä yhteydessä tutuksi. Homma on sujuvaa ja helppoa, käytännössä maallikkokin voi laittaa ulosottoasian vireille ja ennen kaikkea menettely on kohtuullisen hintaista velalliselle, niin kuin pitääkin.
Suomen nykyistä, perintäfirmoille satumaiset voitot takaavaa käytäntöä ei voida perustella millään reaalisilla argumenteilla. Ilmeisesti lobbaus oikeusministeriön suuntaan on kunnossa.
Ei ole tainnut olla persaukisilla edustajaa paikalla silloin, kun pykäliä on tehty!
Kiitän. Tämä ja se edellinen juttu, jossa käsittelit näitä perintäjuttuja, valaisi näistä uskomattoman isoista kuluista, joita velalliselta voidaan periä.
Hoidin pari vuotta sitten menestyksellisesti yhden perinnän ihan omin voimin, vaikka maallikko olenkin. Perin pari kertaa saatavaa, lähetin kirjatun kirjeenkin, joka palasi takaisin avaamattomana.
Kun ei rahoja kuulunut, laadin itse haastehakemuksen käräjäoikeuteen. Velallinen ei reagoinut, joten tuli yksipuolinen tuomio. Seuraavana päivän tuomion kanssa ulosottotiskille. Rahat tulivat aikanaan korkojen kanssa.
Ainoa juttu, jonka "mokasin", kun en tiennyt, oli se, että olisin voinut lisätä kulut myös noista perintäyrityksistä. Mutta kun summa oli kohtuullisen iso, muutama tonni, ei tuo oikeastaan harmittanut, tärkeintä oli, että sai omansa pois ja vähän korkojakin. Enempi olisikin ollut ehkä kohtuutonta.
Tarinani pointti oli se, että perinnästä selviää myös ihan itse, jos ei ole ihan tampio ja perustelee vaatimuksensa siinä haastehakemuksessa, liittää todisteet saatavasta, perinnästä ja saatavan perusteena olevasta sopimuksesta.
Älyttömyyden huippuna valtion ja kuntien viranomaiset perivät saataviaan usein perintätoimistojen välityksellä!
Viranomaismaksut käyvät siis "kasvamassa korkoa" yksityisillä perintätoimistoilla. Kun juttu on sitten perintäfirman toimesta kierrätetty käräjäoikeuden kautta, se siirtyy lopulta jälleen viranomaisasiaksi eli ulosottoon.
Mitä hele-vetin järkeä tällaisessa touhussa oikein on? Miksi julkisyhteisö ei voisi siirtää selviä, riidattomia laskusaataviaan suoraan virkatietä sinne ulosottovirastoon? Tämä säästäisi valtavasti käräjäoikeuksien resursseja, ja ennen kaikkea se säästäisi velallisilta täysin kohtuuttomat perinnän kulut.
Perintätoimistojen asiakkaina ovat muutenkin kaikkein vähäosaisimmat. On väärin, että perintäfirmojen annetaan rahastaa tällaisten ihmisten ahdingolla.
Niinpä. Jokaisella kunnalla yms. yhteisöllä luulisi kyllä olevan hulppeassa virkamiehistössään joku nuori ja innokas merkonomi tai vastaava, joka kyllä pystyisi tämmöttiset perintäasiat hoitamaan käden käänteessä.
Mutta kun niitä selviä ja riidattomia saatavia on ennen ulosottoon pääsyä haettava oikein kanteella sieltä käräjäoikeudessa! Kunnanisät ja -johtajat varmaan luulevat, että sinne oikeuteen kunnan edustajan pitää mennä henk.kohtaisesti juttuja ajamaan. Siksi asiat annetaan yksityisille perintätoimistoille.
Perintätoimistot ne kyllä rahastavat oikein mielellään. Ja oikeusministeriön virkamiehet ja -naiset kyllä auttavat toimistoja saalistamaan isot palkkiot ja kulut hommastaan.
Saanevatkohan ne oikein jotakin provikkaa niiltä perintäfirmoilta vai tyytyvätkö vain pikkujoulukutsuihin ja -lahjoihin?
Mitä helvettiä! Tämähän on kertakaikkiaan törkeää touhua. Kiitokset blogistille asian esille tuomisesta. Mutta mitä on tehtävissä?
Bisnes on Mooses nykyään. Se on vaan niin hienoa kun Suomessa on tollanen Lindorff ja Intrum ja mitä niitä onkaan. Oha se ny nii komeeta.
Totta kai oikeus ministeriössä tiedetään mikä on o i k e i n. Se on oikein että on tuollaisia isoja, hienosti menestyviä, laillisia yrityksiä. Perintä toimistoja. Anteeksi, raha sampoja.
Joo kun Nallekin on ihan laillisesti sammonnut ja rosvonnut niin kyllähän sitä saa perintä toimistokin tehdä. Tehdä. Niin. Sitä rahaa.
Muuten, kannattaisi jonkun kirjoitella Suomen yleisönosastot täyteen vinkkejä pikakiskurien asiakkaille siitä miten ne tuhannen prosentin korot saa tippumaan murto-osaan. Sehän onnistuu kun tekee 14 päivän sisällä rahan vastaan ottamisesta kirjallisen peruutusilmoituksen jossa ilmoittaa minä päivänä rahat palauttaa. Viimeistään 30 päivän kuluessa peruutuksesta. Sitten kiskuri ilmoittaa uudet maksutiedot. Esimerkiksi 600 pikavipin kulut ja korot saattavat olla 200 euron paikkeilla tai ylikin, riippuen monessako erässä on sopinut maksavansa. Kun tekee peruutuksen kulut tippuvat pois ja korkoa jää about parikymppiä. Maksuaikaa kuitenkin yhteensä noin puolitoista kuukautta.
Kiskurit raivostuvat kun tätä menettelyä käyttää mutta siellä se niiden ehdoissa pienellä lukee. Jotkut kuten OK Money ja Risicum (samaa konsernia) uhkaavat "ikuisella" lainakiellolla jos peruutuksen tekee kolme kertaa. Huvittavaa!! Sehän on vain tervetullut kielto.
Tällaista menoa näissä asioissa.
Pikakiskonta sinänsä on täysin käsittämätön, törkeän moraaliton ilmiö. Miten voi olla mahdollista että lainsäätäjä sallii tämän kun samaan aikaan Helvetin Enkeleitä lyödään kiven sisään? Nämä OK Moneyt ovat paljon pahempia konnia. Suuressa mittakaavassa hyödyntävät nuorten ja vanhempienkin viinan- ja usein myös pelihimoa. Karmeat ovat ne tarinat kun tuhansia euroja on mätetty yhdessä yössä / päivässä nettikasinoiden kitaan pelihimon riivaamina.
Anonyymi on tähän asti kannattanut nykyjärjestelmää periaatesyistä (=eurooppalaisessa oikeusvaltiossa suoritustuomion antaminen kuuluu tuomioistuimelle ei hallintoviranomaiselle) sekä siitä käytännön syystä, että saatavan riitautustilanteissa asia on jo käräjäoikeudessä valmiiksi vireillä, minkä voisi ajatella nostavan riitautuskynnystä.
Blogistin kpl:ssa 11-18 "rautalangasta vääntämillä" perusteilla näyttää kuitenkin siltä, että pienissä saatavissa (esim. kännykkälaskut, pikavipit) perintä- ja ulosottokulut ovat kohtuuttomia saatavaan nähden.
Samoin blogisti on oikeassa siinä, että summaaristen palkkioita tulisi tarkistaa alaspäin, vaikkapa Ruotsin tasoon.
Mitä tulee laajojen riita-asioiden palkkioihin, jotka ovat usein kohtuuttoman suuria, blogistin ajatuksen kiinteästä palkkiosta mahdollisuuden selvittäminen on kannatettava. En usko, että se voisi mennä pahempaan kuin nykyinen. Sivutuotteena saisimme juohevan ja nopean prosessin: avustajat miettisivät miten vähemmällä vaivalla (ts lyhyemmillä kirjelmillä, vähimmäismäärällä todistajia) saisi jutun ajettua.
Valtakunnanvoudin haastattelu käännettiin mtv3:ssa kai tarkoitushakuisesti pikavippejä (= helppo vihollinen kaikille) koskevaksi, vaikka ei Toukola pelkästään niistä puhunut. Kaikilla velkomusasioilla se on sama juttu.
Perintäkulujen jättimäinen taso on oikeusturvaongelma. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että julkisten maksujen perinnällä tehdään tiliä myös. Parin kympin poliklinikkamaksu on äkkiä moninkertainen, kun perimistoimisto lyö päälle mittavat perimiskulut. Monet kunnat ovat ulkoistaneet perimisen firmoille. Niiden kuntien, joissa periminen tapahtuu vanhaan malliin virkatyönä, maksujen periminen on jostain syytä halvempaa kuin perimistoimistoja käyttävien kuntien maksut...
Ajatus riidattomien velkomusasioiden käsittelyn siirtämisestä ulosottoviranomaisille ei toripuheiden mukaan ole aivan samanlaisessa vastatuulessa kuin ennen vanhaan oli. Ne, joilla on kontakteja näiden asioiden parissa ahkeroiviin, voinevat kokeilla, josko asian suhteen olisi ratkaisuja suuntaan tai toiseen nähtävissä vielä.
Anonyymille: Valtion saatavia ei perimistoimistot peri. Valtio hoitaa sen homman, mm. tuomioistuinten laskusaatavat valtionhallinnon palvelukeskuksissa (Palkeet).
Anonyymi kirjoitti:
"Viranomaismaksut käyvät siis "kasvamassa korkoa" yksityisillä perintätoimistoilla. Kun juttu on sitten perintäfirman toimesta kierrätetty käräjäoikeuden kautta, se siirtyy lopulta jälleen viranomaisasiaksi eli ulosottoon.
Mitä hele-vetin järkeä tällaisessa touhussa oikein on? Miksi julkisyhteisö ei voisi siirtää selviä, riidattomia laskusaataviaan suoraan virkatietä sinne ulosottovirastoon? Tämä säästäisi valtavasti käräjäoikeuksien resursseja, ja ennen kaikkea se säästäisi velallisilta täysin kohtuuttomat perinnän kulut."
Osa kunnista siirtää asiat ulosottoon suoraankin, mutta kaikki eivät. Varsin moni käyttää kuitenkin perimistoimistoja.
Käräjäoikeuden kautta julkiset maksut eivät kierrä. Ne menevät suoraan ulosottoon. On poikkeuksellista että julkisyhteisö velkoo yksityisoikeudellista - siis tuomioistuinkäsittelyssä vahvistettavaa - saatavaa. Yleensä kyseessä varmaan vahingonkorvaus tms.
Valtiohan hoitaa perinnän itse ilman yksityisiä perimistoimistoja.
Olin muutama vuosi sitten (omilla rahoilla) ulkomaanmatkalla jääkiekon MM-kisoissa. Kisoihin oli tullut paikalle myös suomalaisten firmojen sponsoroimia vieraita.
Äänekkäänä ryhmänä erottui erään suuren perintätoimiston isännöimä porukka. Siihen kuului väkeä mm. isoista teleoperaattoreista, vakuutusyhtiöistä ja muista. Hauskaa tuntui olevan. Ja mikä oli ollessa kun perintätoimiston isännöinti oli ilmeisen avarakätistä... johonkin ne suuret perintäkulutkin pitää tuhlata.
Onkos "herrat huomanneet" että perintätoimistolla on rooli joka ei taida aivan istua lautamiesjärkeen ja joka on hivutettu mm kunta ja valtiotason perintään (esim terveystoimi) sekä räikeimpänä sellaisiin perittäviin asioihin jotka rullautetaan läpi ohimennen vaikka syy on maksun alkperäisessä vaatijassa. Esim tunnetut teleyhtiöt, pikaisesti pystyyn laitetut jotain krääsää myyvät firmat etc. Esim puhelinmyyntifirma soittaa mummolle ja tarjoaa edullisesti "kalsareita -laitetaankos pakettiin". No, mummohan ei hoksaa nauhoittaa puheluitaan ja pian alkaa postiluukku kolista säännöllisesti kalsareita. Vaikka ei olisi tilannut- kuinkas voit todistaa. Mitä - laillistako- tottakai. Tulee ennen pitkää menemään tasolle että pikaisesti pystyyn lyöty firma lähettää ilman senkummempia soittojakaan pakettia tulemaan. Ja perässä seuraa tietysti lasku. Kun tämmöistä laskua ei maksa niin "hönttäfirmaa myy laskun perintätoimistolle" ja perintätoimistolta seuraavaksi postia. Ja sitten kohta onkin luototiedoissa merkintä kun perintätoimisto taasen voi laittaa suoraan merkinnän asiakastietoon ilman sen kummempaa muuta perustelua. No, tietysti maksamaton lasku. Mutta mikäs olikaan alkuperäinen oikeutus laskulle. Kiva automaatti ja missä sylttytehdas. Häh?
Oli tämän päiväisen Aamulehden toimittajakin nähtävästi lukaissut tämän juttusi. Varmaankin kiiressä unohtanut mainita mitään inspiraation lähteitään...
Näkemykseni mukaan kohdassa 10 blogisti erehtyy.
Edellisen OM:n asetuksen (682/2010) mukaan perustaksa alle 250 euron saatavissa on ollut 211 euroa, korkea taksa 294 euroa sekä yli 250 euron saatavissa perustaksa 245 ja korkea taksa 333 euroa.
Asetuksella 1424/2010 on siis tultu alaspäin roimasti, perustaksa on pudonnut alle 250 euron saatavissa 211 eurosta 134 euroon ja yli 250 euron saatavissa 245 eurosta 168 euroon.
Anonyymi ei ole huomannut sitä, että uudessa asetuksessa on - ikään kuin jonkinlaisena "silmänkääntötemppuna" - jätetty ko. taksoista on pois kantajalta perittävä oikeudenkäyntimaksu, joka on siis joko 60 euroa tai 80 euroa. Kantaja eli tässä tapauksessa perintätoimisto perii luonnollisesti velalliselta myös tuon oikeudenkäyntimaksun.
Ks. ko. asetuksen 3 §:n 2 momentti: "Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin taksoihin lisätään vaadittaessa kantajalta peittävä oikeudenkäyntimaksu."
Ks. myös OM:n tiedote 31.12.2010, joka on otsikoitu seuraavasti:
"Riidattomien velkomusasioiden oikeudenkäyntikuut nousevat tammikuun alussa."
Nousevat ja nousivat siis 1.1.2011 alkaen.
Anonyymin väittämää "roimaa alaspäin tuloa" ei ole siis tapahtunut.
Keskustelua perintäfirmojen ja pikavippifirmojen toiminnasta tulee jatkaa. Olin tässä Stokkan hulluilla päivillä ja ajoin autollani sunnuntainpäivänä mainitun liikkeen parkkihalliin ja mitä vanhat silmäni näkivätkään. Parkkihalliin oli parkkeerattu melkein viereisille paikoille Intrum Justitian räikeänvärinen keltainen auto, jossa oli suurin kirjaimin mainitun firman nimi, ja erään pikavippifirman (en viitsi tässä tuoda esille nimeä) suurin mainoksin varustettu auto.
Mitä mainitut autot tekivät sunnuntaipäivänä parkkihallissa?Olivatko niiden kuljettajat jo varmuuden vuoksi odottamassa "Hulluilla Päivillä" odottamassa varmaa "nakkia" eli asiakkaan ilmestymistä vai mistä oli kysymys?
Ilmeisesti siitä, että ne halusivat jo ennannakolta ehkkäisevässä mielessä hillitä liikkeessä asioivien hulluja ostoksia!
No hauska yhteensattuma sikseen, mutta totinen tosihan on, kuten blogistikin ansiokkaassa kirjoituksessaan kirjoitti, molemmat alat toimivat tällä hetkellä täysin villissä tilassa, jossa niiden asiakkaiksi joutuvilla ei ole minkäänlaista oikeusturvaa.
On myös hyvä, että Valtakunnanvouti on kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta se ei riitä. Minusta Valtakunnanvoudin tulisi tehdä sekä perintätoimistojen että pikavippifirmojen toiminnasta lakialoite, joissa kaikki mainittuihin toimintoihin liittyvät hämäryydet tehtäisi mahdottomaksi.
Perintätoimistojen oikeudet on määritelty sen ajankohdan mukaan, jolloin toiminta oli vielä manuaalisella tasolla. Eihän yhden vaivaisen perinnässä olevan laskun palkkio voi tulla niin suureksi kuin blogista käy ilmi.
Ja pikavippifirmat ei ole hyväntekijöitä, vaikka edellä kerrotun parkkihallissa näkemäni auton kyljessä suurin ja värikkäin kirjaimin luki, vaan sadoille ellei tuhansille ymmärtämättömille nuorille eliniäksi velkakierteen aiheuttavien hämäräfirmoja.
Olen valmis kirjoittamaan tässä asiassa jollekin perussuomalaiselle kansanedustajalle lakialoite-esityksen, jos ette itse osaa sitä "panna paperille", jotta molemmat "hyväntekijäfirmat" saadaan kuriin!
Ottakaa vain rohkeasti yhteyttä blogistiin, joka varmasti antaa yhteystietoni!
Skorpionilla oli - taas kerran - hyviä ideoita asiasta!
Skorpioni tarjoutui tekemään perussuomalaisten eduskuntaryhmälle tai jollekulle persujen kansanedustajalle luonnoksen lakialoitteesta koskien mm. näitä kohtuuttoman korkeiksi muodostuneita oikeus- ja perintäkuluja pikavippien ja muiden kulutusluottojen perinnässä ja oikeudenkäynnissä.
Hyvä näin, mutta saanen muistuttaa, että persujen eduskuntaryhmä palkkasi hiljan oikeudelliseksi asiantuntijakseen emeritus professori Erkki Havansin (ps), joka tunnetaan erinomaisen pätevänä insolvenssi- ja luotto-oikeuden asiantuntijana.
Erkki Havansi jos kuka voisi laatia käden käänteessä koko ryhmälle tai joillekuille sen edustajista lakialoiteluonnoksen asiasta.
Tähän "pakettiin" kuuluu, kuten blogikirjoituksessa jo toinkin esiin, kulujen alentamisen lisäksi tärkeänä osana myös se, että riidattomien saatavien perinnässä luovutaan kokonaan käräjäoikeusvaiheesta, josta kuluja kaikista eniten aiheutuu. Velkomushakemus osoitettaisiin siis Ruotsin mallin tavoin suoraan
Tätä uudistusta ja yleensä riidattomien saatavien perintää pohdittiin jo vuonna 1998 työnsä valmiiksi saaneen jättäneen Ulosotto 2000 -komitean mietinnössä. Komitean niukka enemmistö kannatti nykyistä järjestelmää, mutta vähemmistö ehdotti siirtymistä Ruotsin mallin mukaiseen "yhden luukun" periaatteeseen.
Ellen väärin muista, prof. Erkki Havansi kuului näihin jälkimmäisiin eli viisaisiin jäseniin. Komitean mietinnöstä pyydettiin lukuisia lausuntoja ja niissä enemmistö kallistui Ruotsin mallin mukaiselle kannalle. Omassa lausunnossani asetuin niin ikään tälle kannalle.
Itse esitin jo vuonna 1995 kirjassani Lainkäyttö (1995 s.69), että selvät ja riidattomat velkomus- eli perintäasiat olisi siirrettävä Ruotsissa vuonna 1990 toteutetun uudistuksen mukaisesti pois käräjäoikeuksilta ja vietävä siis suoraan ulosottoviranomaisen käsittelyyn.
Mutta mitään ei sitten kuitenkaan tapahtunut, vaan OM päätti, että nykyinen malli on "hyvä", ja tässä sitä nyt sitten ollaan.
Perintätoimistoilla on ollut 15-20 vuoden todella todella suotuisa tilaisuus mahtavaan rahastukseen.
Perintätoimistoja ei kuitenkaan ole syytä moittia, sillä täytyy toki muistaa, että perintätoimistoilla on tässä asiassa ns. laki puolellaan, sillä onhan se hölmö lainsäätäjä (OM:n esityksestä), joka on mahdollistanut ko. rahastuksen.
Kuulin viime viikolla juuri radiosta tai tv:stä Perintätoimistojen Liiton edustajan "puolustuksen" ylisuurina pidetyille perintäkuluille (oikeuskäyntikuluja jutun toimittaja ei tietenkään osannut ottaa lainkaan huomioon), ja se kuului:
"Perintäkuluilla on lainvoima."
Niinpä niin!
Tämä on kyllä naurettavaa!
Skorpioni kirjoitti:
"Minusta Valtakunnanvoudin tulisi tehdä sekä perintätoimistojen että pikavippifirmojen toiminnasta lakialoite, joissa kaikki mainittuihin toimintoihin liittyvät hämäryydet tehtäisi mahdottomaksi."
Valtakunnanvouti saa tehdä ihan mitä vaan haluaa, mutta haluasin kysyä Skorpionilta, joka ei esiinny omalla nimellä, että mitkä ihmeen hämäryydet?
Olen itse ollut koko työurani perinnän kanssa tekemisissä ja ammattini takia olen myös tutustunut useampaankin pikavippiyrittäjään. Sekä perimistoimistot ja useimmat pikavippaajat korostavat toiminnassaan lainmukaisuutta ja mm. sitä, että Kuluttajasuojalain säännöt tulee huomioitua ilman että siihen pakottaa kukaan. Se ei ole mitään hämärätouhua. On täysin vastuutonta leimata joku toiminta nimettömänä ja täysin asiaa tuntemattomana "hämärätouhuksi".
Pikavippaajien rahoitustoiminta tai perimistoimistojen toiminta kestää aivan hyvin tarkastelun päivänvalossa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Alat myös työllistävät paljon ihmisiä ja tiedän, että esim. perimistoimistossa työskentelevillä ihmisillä on korkea moraali toimia oikein.
Sitten voisin ihan vinkkinä kehottaa teitä katsomaan mitä raha maksaa. Raha ei nimittäin ole halpaa pankeissakaan, kuten yleisesti väitetään. Viisas ostaa halvemmalla! Asiat eivät aina ole sitä, miltä näyttää.
Verratkaa 400 euron kustannuksia:
http://www.nordea.fi/Henkilöasiakkaat/Lainat+ja+luotot/Ajoneuvot+ja+vapaa-aika/Hinnat/868692.html
http://www.pikavippivertailu.co/pikavippi-400/
Ei ole laina halpaa pankista, 100 e + korot + 6 e lasku kuukaudessa. Tulee aika mukava vuosikorko!
Jari Hytöselle toteaisin, että ainakin itse olen korostanut sitä, että perintätoimistot toimivat sinänsä lain puitteissa ja mukaisesti.
Kuten mainitsin, perintätoimistojen liiton edustaja oikein korosti 2-3 viikkoa siten julkisuudessa sitä, että esim. perintäkuluilla on "lainvoima."
Kyse onkin nyt siitä, onko laki oikeudenmukainen ja kohtuullinen, vaikka perintäkuluilla samoin kuin riidattomien saatavien oikeudenkäyntikuluilla, joita itse olen erityisesti tarkastellut, on tuo tavallisten ihmisten korvissa varmaankin hienolta kalskahtava ominaisuus eli lainvoima, eli ne ovat virnaomaisten vahvistamia taksoja.
Hytönen ei tunnu haluavan keskustella tästä asiasta mitään, vaan hän haluaa näköjään siirtää keskustelun polttopistettä ja "valokeilaa" perintätoimistoista muihin tahoin, kuten esim. pankkeihin.
Lähetä kommentti