Kusetettavia riittää1. Kommentoin eilisessä blogissani ratkaisua KKO 2012:1. Ihmettelin siinä, miksi kahden alemman instanssin eli käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion jälkeen melko selvältä vaikuttaneen asian lopputulos kääntyi korkeimmassa oikeudessa ikään kuin päälaelleen. Kun alemmat oikeudet olivat hyväksyneet kiinteistönkaupan sopimusehdon tulkintaa koskevan kanteen, korkein oikeus kumosi tuomiot ja hylkäsi kanteen.
2. Tilastollisesti kysymyksessä ei ole tosin harvinaisuus, sillä korkein oikeus on monissa muissakin ennakkopäätöksissä päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen kuin kumpikaan alemmista tuomioistuimista. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ko. jutussa omaksuma kanta vaikuttaa kuitenkin sopimuksen tulkintaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella johdonmukaiselta ja oikealta. Korkeimman oikeuden kanta sen sijaan tuntuu ainakin minusta hieman yllättävältä, koska vaikuttaa siltä, että siinä on poikettu myyjän vastuun laajuudesta vastaavanlaisissa tapauksissa omaksutusta linjasta; viittaan blogikirjoitukseen 530. Tämä näyttäisi lisäksi tapahtuneen ilman pro et contra -perustelutavan mukaisia perusteluja, joissa olisi tasapuolisuuden nimissä otettu huomioon ja perusteluissa nimenomaan ilmoitettu, ei vain ratkaisusta ilmenevää lopputulosta tukevat, vaan myös sellaiset seikat ja näkökohdat, jotka puoltavat toisenlaista lopputulosta.
3. En väitä, että korkeimman oikeuden ratkaisun lopputulos olisi ehdottomasti väärä. Onan kyseessä tapaus, johon ei voida sanoa olevan olemassa ehdottomasti yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, vaan jossa voidaan puoltaa eri vaihtoehtoja. Jutun korkeimmassa oikeudessa hävinneen asianosaisen eduksi puhuvien seikkojen sivuuttaminen tuomion perusteluissa samoin kuin se, että korkein oikeus epäsi hävinneen osapuolen pyynnön saada kuulustella jutun avaintodistajaa, antavat kuitenkin aiheen epäillä paitsi lopputuloksen oikeellisuutta myös menettelyn oikeudenmukaisuutta.
4. Jutun korkeimmassa oikeudessa hävinneen osapuolen asianajaja otti minuun kohta ratkaisun antamisen jälkeen yhteyttä ja kertoi hämmennyksensä siitä, että korkeimman oikeuden jaoston puheenjohtajana oli ollut oikeusneuvos Mikko Tulokas.
5. Asianajaja kertoi, että jutussa toisena osapuolena ollut ja asian korkeimmassa oikeudessa voittanut Jukova Oy on entinen Rettig Oy:n tytäryhtiö, Rettig on ollut Jukova Oy:n pääomistaja. Oikeusneuvos Tulokas puolestaan, kuten asianajaja kertoi ja niin kun useimmat juristit muutoinkin hyvin tietävät, toimi ennen nimitystään korkeimpaan oikeuteen (1992) pitkään Rettig-konsernin oikeudenkäyntiasiamiehenä edustaen yhtiötä ns. "suuressa" (ja ensimmäisessä) tupakkaoikeudenkäynnissä.
6. Rettig ei enää korkeimman oikeuden käsitellessä kyseistä juttua ollut Jukovan pääomistaja, sillä Rettig oli vuonna 2004 eli jo ennen nyt kysymyksessä olevan jutun vireilletuloa, myynyt Jukovan Oy:n osake-enemmistön yhtiön toimivalle johdolle. Tämä ilmenee myös käräjäoikeuden tuomiosta (s.10), jossa selostetaan jutussa todistajan kuullun Rettig-konsernin lakiasiainjohtaja (BL) antamaa kertomusta; BL on toiminut Rettigin lakimiehenä vuodesta 1990.
7. Asianajaja halusi kuulla mielipiteeni siitä, oliko oikeusneuvos Tulokas mahdollisesti ollut tämän kieltämättä hieman etäiseltä vaikuttavan kytköksen johdosta esteellinen. En pystynyt antamaan asianajalle kysymykseen suoraa vastausta, mutta ainahan asiasta voidaan ja on myös syytä keskustella. Esteellisyyskysymykset ovat tärkeitä, koska niissä on kyse tuomioistuimen puolueettomuudesta, mikä taas on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisimpiä kriteerejä. Kollegiaalisessa tuomioistuimessa jo yhden tuomarin esteellisyys aiheuttaa sen, että tuomioistuinta ei voida pitää puolueettomana eikä oikeudenkäyntiä oikeudenmukaisena.
8. Tuomarin esteettömyydestä ja puolueettomuudesta puhuttaessa on syytä muistaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lanseeraama objektiivinen puolueettomuustesti, jota myös korkein oikeus on soveltanut useissa ennakkopäätöksissään. Sen mukaan ei riitä, että tuomari on tosiasiallisesti puolueeton ja tuntee itsensä sellaiseksi (subjektiivinen puolueettomuustesti), vaan lisäksi edellytetään, että tuomioistuimen kokoonpano ja toiminta myös näyttää puolueettomalta. Objektiivisessa puolueettomuudessa on kysymys puolueettomuuden yleisestä uskottavuudesta ja siitä, miltä asia näyttää ulospäin. Puolueettomuuden tulee olla ulkopuolisten näkökulmasta uskottavaa. Minkään ulkopuolisen seikan perusteella ei saa syntyä perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuutta. Objektiivisesti perusteltavissa oleva vaikutelma tuomarin puolueettomuudesta eli sen vaarantumisesta tekee tuomarista esteellisen. Asianosaisen oma epäily tässä suhteessa yksin riitä.
9. Tuomarin esteellisyysperusteista säädetään OK 13 luvussa. Esteellisyysperusteet perustuvat siihen, että niiden johdosta tuomarille voi syntyä tietty ennakkoasenne tai -käsitys. Laissa säädettyjen erityisten esteellisyysperusteiden lisäksi on huomioon otettava myös OK 13 luvun 7 §:n 3 momentissa säädetty yleinen esteellisyysperuste. Tämän lainkohdan mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu mainitussa 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
10. Kyseisessä tapauksessa mikään erityisistä esteellisyysperusteista ei näytä tulevan kysymykseen. Erityisiä esteellisyysperusteita koskevan sääntelyn avulla ei kuitenkaan ole kyetty kattamaan kaikkia tilanteita, joissa tuomarin puolueettomuuden voidaan katsoa vaarantuvan niin, että häntä on pidettävä esteellisenä. Voisiko tuomari sitten mainitussa konkreettisessa tapauksessa olla esteellinen yleissäännöksen nojalla? Antaisiko edellä mainittu kytkös perustellun aiheen epäillä korkeimman oikeuden puheenjohtajan puolueettomuutta? Kysymykseen vastattaneen kieltävästi esimerkiksi siksi, että sillä asialla, jossa tuomari on aiemmin toiminut asianosaisen entisen emoyhtiön asiamiehenä, ei näytä olevan yhteyttä tuomarin käsittelemään asiaan. Kysymykseen ei näyttäisi tulevan myöskään OK 13 luv. 6 §:n 1 momentin 2. kohdasta johdettava tilanne.
11. Puolueettomuuden vaatimus ei kuitenkaan koske yksinomaan tuomarin esteellisyysperusteita, vaan myös jokin muu ulkoinen seikka joko yksin tai yhdessä joidenkin muiden seikkojen kanssa voi antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuuden vaarantumista, vaikkei esteellisyydestä olisikaan kysymys. Tässä valossa oikeusneuvos Tulokkaan puolueettomuus ei näytä edellä mainittu kytkös huomioon ottaen vakuuttavalta, kun otetaan huomioon, että 1) korkein oikeus on hänen puheenjohdollaan evännyt jutun hävinneen osapuolen pyynnön avaintodistajan uudelleen kuulemisesta, ja 2) jutun ratkaisu on kääntynyt korkeimmassa oikeudessa päälaelleen ja vieläpä jokseenkin yksipuolisten perustelujen tuloksena. Tietyin edellytyksin yksinomaan avaintodistajan kuulemisen epääminen voi antaa perustellun aiheen epäillä tuomioistuimen puolueettomuutta ja oikeusprosessin oikeudenmukaisuutta.
12. Minusta kysymys on joka tapauksessa tilanteesta, jossa oikeusneuvos olisi voinut jäävätä itsensä, vaikka mikään esteellisyysperuste ei sellaisenaan tapaukseen soveltuisikaan. Tästä tilanteesta on käytetty nimitystä delikatessijääviys, jossa tuomari ikään kuin hienotunteisuussyitä jäävää itsensä, jottei asia herättäisi jälkeenpäin kiusallista huomiota. Epäily siitä, että jutun hävinnyt osapuoli saa tietyn ulkoisen seikan johdosta aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta, vaikka tapauksessa ei objektiivisesti arvioiden olisikaan kyse puolueettomuuden vaarantumisesta, on siis eräänlainen varaventtiili, johon tuomari voi turvautua ilman, että häntä voitaisiin epäillä jonkinlaisesta vastuunpakoilusta. Kukaan ei olisi "perään haukkunut", jos oikeusneuvos Tulokas olisi jäävännyt itsensä, sillä korkeimmassa oikeudessa on aina riittävästi tuomareita paikkaamaan "aukkoja."
13. Tapaus muistuttaa suuresti niin sanottua parveketupakointijuttua, jossa oikeusneuvos Tulokas toimi myös korkeimman oikeuden puheenjohtajana. Kyseinen ratkaisu vuodelta 2008 (KKO 2008:7), herätti tiedotusvälineissä aika paljon keskustelua, ei yksinomaan itse tupakoinnin ja sen mahdollisen kieltämisen, vaan myös oikeusneuvos Tulokkaan tupakkateollisuuteen olevan aiemman kytköksen johdosta. Otin (myös) tuon tapauksen lehtikirjoituksessani pohdittavaksi, koska katsoin, että korkeimman oikeuden tuomiosta, jolla ylin tuomioistuin Tulokkaan puheenjohdolla epäsi asunto-osakeyhtiöltä oikeuden kieltää parvekkeilla tapahtuva tupakointi kokonaan, saattoi olla välillistä hyötyä tupakkateollisuudelle. Voidaan nimittäin olettaa, että savukkeiden kysyntä olisi ainakin jonkin verran vähentynyt, jos parveketupakoinnin kieltäminen olisi katsottu sallituksi. Muistutin tuossakin tapauksessa Tulokkaan aiemmasta roolista tupakkayhtiö Rettigin asiamiehenä tupakkaoikeudenkäynnissä. Rettig ei tosin tuolloin enää harjoittanut savukkeiden valmistusta.
14. Kirjoitin tuomarin esteellisyydestä parveketupakointijutun valossa Defensor Legis -lehdessä vuonna 2008 julkaistun artikkelin (DL 2/2008 s. 268-273). Kiinnitin siinä huomiota myös siihen epäkohtaan, että Suomessa tuomarit, toisin kuin muissa maissa on yleisesti tapana, eivät informoi asianosaisia esteellisyyteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista. Korkein oikeus ei esimerkiksi parveketupakointijutussa informoinut jutun asianosaisia millään tavalla siitä, että paitsi oikeusneuvos Tulokkaalla, myös asianomaisen jaoston kolmella muulla jäsenellä oli tietty kytkös tupakointia ja sen haitallisia seuraamuksia koskevaan aikaisempaan juttuun (ns. tupakkajaosto).
15. Lain mukaan asianosainen voi tehdä väitteen tuomarin esteellisyydestä, mutta väite on tehtävä heti kun asianosainen ryhtyy käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyyn osallistuvista tuomareista (OK 13:8). Jos asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, näkevät asianosaiset paikan päällä tuomarit ja voivat tällä perusteella arvioida tuomareiden mahdollista esteellisyyttä.
16. Mutta jos asia käsitellään ja ratkaistaan, kuten hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa samoin kuin hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa pääsäännön mukaan tapahtuu, kirjallisessa esittelymenettelyssä, eivät asianosaiset saa etukäteen tai asian käsittelyn kuluessa tietoa, ketkä tuomarit osallistuvat asian käsittelyyn. Laki ei nimittäin velvoita tuomioistuinta ilmoittamaan asianosaisille, keitä tuomareita kuuluu ratkaisukokoonpanoon. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta heille toimitetusta tuomiosta. Mutta kun juttu on jo ratkaistu, partit eivät saa tosiasiallista ja OK 13:8:ssä edellytettyä tilaisuutta jääviysväitteen tekemiseen. Jos kysymyksessä on KKO:n tai KHO:n ratkaisu, ei valitusoikeutta tai oikeutta väitteen tekemiseen enää ole. Ainoana mahdollisuutena on jäljellä turvautuminen tuomiovirhekanteluun.
17. Myös ratkaisussa KKO 2012:1 selostetussa tapauksessa asianosaiset ja heidän asiamiehensä saivat tiedon korkeimman oikeuden tuomareiden henkilöllisyydestä vasta heille toimituskirjana annetusta tuomiosta. Jutun korkeimmassa oikeudessa hävinneen yhtiö asianajaja kertoi minulle, että kaikissa hänelle ennen tuomiota korkeimmasta oikeudesta lähetetyissä asiakirjoissa mainittiin ainoastaan jutun esittelijän nimi. Oikeusneuvos Mikko Tulokkaan osallistumisesta asian ratkaisemiseen asianajaja sai tiedon vasta korkeimman oikeuden tuomiosta. Tällöin jääviysväitteen tekeminen, johon asianosaisella OK 13:8:n mukaan on myös korkeimmassa oikeudessa aina oikeus, oli jo myöhäistä.
18. Jos Mikko Tulokkaan mukanaolo ratkaisukokoonpanossa olisi ollut aiemmin vastaajayhtiön tiedossa, olisi yhtiö todennäköisesti tehnyt esteellisyysväitteen, jolloin korkein oikeus olisi joutunut ottamaan virallisesti kantaa väitettyyn esteellisyyteen ja antamaan siitä eri päätöksen. Kun näin ei tapahtunut, voidaan jälkikäteen väittää tyyliin, että "no, kyllähän siitä Mikon Rettig-kytköksestä oli meillä puhetta, mutta ei me nähty siinä ongelmaa."
19. Täyttääkö tuollainen salamyhkäinen menettely asianmukaisen kuulemisen ja yleensä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset? Onko tuolla tavalla toimiva tuomioistuin muka puolueeton?
20. Täh?
21 kommenttia:
Rettig-Mikosta puhuttaessa pitää huomioida, että ajaessaan tupakkiyhtiön asioita, hän esitti päämiehensä puolesta väitteitä, jotka eivät voineet olla tosia. Kaikille muillehan oli selvää, että tupakointi vaarantaa terveyden, mutta ei Rettigille eikä Tulokkaalle.
Moinen menettely on omiaan synnyttämään tavallista voimakkaamman kytköksen päämiehen ja avustajan välille. Itse en pidä hyväksyttävänä, että Tulokas virkansa puolesta ratkaisee yhtäkään asiaa, joka liittyy tupakkaan tai Rettigiin.
Tähän asiaan olisi mukava saada ex-tupakoitsija Aurejärveltä kommentti.
Mikähän ihmeen hinku sillä Mikolla oikein on olla mukana ja roikkua väkisten näissä kaikissa Rettigiin ja tupakkateollisuuteen tavalla tai toisella liittyvissä jutuissa?
Onko se todellakin hinku päästä vaikuttamaan näihin asioihin henkilökohtaisesti?
"8. Tuomarin esteettömyydestä ja puolueettomuudesta puhuttaessa on syytä muistaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lanseeraama objektiivinen puolueettomuustesti, jota myös korkein oikeus on soveltanut useissa ennakkopäätöksissään....."
Kylläpä sitä nyt heittäydytään fiiniksi arvioidessa asiaa. Mitäpä jos me tyydytään vaan vanhaan ja hyväksi havaittuun suomalaiseen puolueettomuustestiin! Eli kysytään hemmolta itseltään oliko se puolueellinen vai ei? Mä olen varma, että vastaus tulisi olemaan kieltävä. Ja pitäähän sitä nyt miehen sanaan luottaa, vai mitä?
Ad Kalu - Eipä taida tuostakaan tulla kalua.
Ettäkö yli kaksikymmentävuotta sitten ollut asianajotoimeksianto yhtiöön tekisi tuomarin esteelliseksi asiassa, jossa mainittu yhtiö ei ole edes asianosainen eikä sillä ole asiassa enää intressiä?
Hei haloo!!
Kyllähän esteellisyyden täytyy perustua jonkinlaiseen perusteltuun lähtökohtaan, joka voisi objektiivisesti arvioiden vaarantaa tuomarin riippumattomuuden. Tällaista perustetta en tässä tapauksessa mitenkään löydä.
Tällaiset luvalla sanoen populistiset näkemykset ovat sikäli vaarallisia, että ne antavat ymmärtää tuomarin esteellisyyden olevan jonkinlainen mutu-kysymys, jossa esteellisyyden synnyttämiseksi riittää pelkkä subjektiivinen tunne tai mikä tahansa ketjutus partin ja tuomarin välillä. Suomen kaltaisessa maassa näitä ketjujahan ei ole kovin vaikeaa kehitellä. Tällaisesta tulkinnasta tietysti kaikki kverulantit ilahtuisivat, mutta se voi käytännnössä johtaa suuriinkin ongelmiin, jos asianosaiset pääsevät jääväämään tuomareita perusteetta hävittyään juttunsa.
Blogistin arvostelukyky on nyt pahasti pettänyt ja jos kysymyksessä olisi jokin muu kuin korkein oikeus ja Mikko Tulokas, tällaista lipsahdusta tuskin olisi tapahtunut.
Anonyymi kirjoitti:
"Tällaisesta tulkinnasta tietysti kaikki kverulantit ilahtuisivat, mutta se voi käytännnössä johtaa suuriinkin ongelmiin, jos asianosaiset pääsevät jääväämään tuomareita perusteetta hävittyään juttunsa".
Kuten kirjoitin, tilanne on Suomessa sellainen, että asianosaiset eivät pääse kirjallisessa ylioikeusmenettelyssä edes tekemään jääviysväitettä, vaikka heillä on OK 13:8:n mukaan siihen oikeus.
Tämä oikeus on käytännössä riistetty asianosaisilta, koska he saavat vasta tuomiosta tietää niiden tuomareiden nimet, jotka olivat olleet mukana juttua ratkaisemassa. Miten tehdä jääviysväite, jollei edes tiedä, ketkä ovat tuomareita?
Tuomioistuimien pitäisi informoida asianosaisia ennen käsittelyä ja ratkaisua siitä, mikä on kunkin jutun kokoonpano, mutta näin ei kirjallisessa menettelyssä tapahdu.
Mitä tulee Tulokkaan väitettyyn esteellisyyteen, niin viittaan kirjoituksessani esittämiin perusteluihin, joita kiihtynyt anonyymi ei ole jaksanut lukea.
Ei minulla ole mitään tarvetta erityisesti MT:n esteellisyyden syynäämiseen. Asia on niin, että hänen kohdallaan näitä erityistilanteita tuntuu "jostakin syystä" vain putkahtelevan esiin muita oikeusneuvoksia useammin.
Kun silmäilee KKO:n kokoonpanoa tapauksessa 2012:1, niin voi todeta, että joukon ainoa ns. "oikeusoppinut" eli tohtorin tutkinnon suorittanut jäsen on Mikko Tulokas. Hän on sitä paitsi sivilisti eli väitellyt nimenomaan siviilioikeudesta. Kun Tulokas tiedetään muutenkin varsin vaikutusvaltaiseksi jäseneksi, voisi perustellusti olettaa, että ratkaisu ja sen perustelut ovat paljolti juuri hänen kantansa muovaamia.
Olisi mielenkiintoista kuulla blogistin kommentti siitä, miten tuomarin estellisyys seuraa jutun tärkeyttä ja oikeusastetta. Selväähän lienee, että jääviyssäännöt ovat kaikissa oikeusasteisa samat, mutta minusta kuitenkin "tuntuu", että KKO:ssa seulan pitäisi olla vielä tiukempaa... ja KKO:han käsittelee vain "tärkeitä" juttuja.
"Suomessa tuomarit, toisin kuin muissa maissa on yleisesti tapana, eivät informoi asianosaisia esteellisyyteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista."
Kyllä tämä nykyisin kuuluu jo valistuneeseen käräjäoikeusmenettelyyn. Se selkiyttää ihmeesti ilmaa kun nostaa kissan pöydällä ja kirjaa asianosaisten kannan ylös.
Samoin käsittelyilmoituksen, joka sisältää tiedon valmistelijasta, kuuluu KO:ssa normaalirutiiniin. Ylimissä tuomioistuimissa tilanne on nähtävästi ongelmallinen ennenkun lainvalvoja puuttuu tilanteeseen.
Olisi mielenkiintoista kuulla blogistin jatkokomentti ihmisoikeustuomioistuimen Hanif and Khan -tapauksesta, jossa puolueettomuusvaatimus vietiin hyvin pitkälle.
"Kyllä tämä nykyisin kuuluu jo valistuneeseen käräjäoikeusmenettelyyn. Se selkiyttää ihmeesti ilmaa kun nostaa kissan pöydällä ja kirjaa asianosaisten kannan ylös".
Käräjäoikeusmenettelyyn kyllä, mutta onkin kyse kirjallisesta menettelystä hovioikeudessa ja KKO:ssa, jossa asianosaiset eivät edes tuomareitaan eivätkä tiedä edes heidän nimiään ennen tuomiota!
EIT:n 20.11.2011 ratkaisemassa Hanif and Khan -tapauksessa oli kysymys oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä rikosjutussa, kun juryn kokoonpanoon kuului poliisi. Erityistapaus.
Kiinteistö Oy Nikron edustaja on tänään minulle lähettämässään viestissä kertonut mielenkiintoisia lisätietoja asiasta. Tässä ote hänen vietistään:
- Ensimmäinen tutkimushan on eri todistajien lausunnoissa todettu täysin ”sudeksi”, mutta aikoinaan kun kauppaa tehtiin luotin tutkimukseen, koska sen oli tehnyt tunnettu insinööritoimisto jolla on kokemusta ko. asioista.
Silloin en tosin tiennyt Rettigin ja Ristolan aikaisemmista yhteisistä ”hankkeista”
Maaperää tutkittiin lisää siis moneen otteeseen ja kun kokonaisuus alkoi hahmottumaan yritimme ratkaista asiaa Jukova Oy:n ja Kiint.Oy Nikron välisillä yhteisillä neuvotteluilla johon osallistuivat myös Ylöjärven kaupunki ja ympäristökeskus.
Näiden neuvotteluiden ja lisä tutkimusten ja lisä lisä tutkimusten takia kului aikaa ennen kun asiasta ruvettiin riitelemään oikeudessa.
Käydyissä neuvotteluissa 2005 ja käräjäoikeuden todistelussa käy ilmi, että vaikka Jukova Oy oli myyty 2004, oli tämän riita asian hoitaminen
ja vastuu Rettigillä. Tämän takia tässä riitely prosessissa on ollut mukana koko ajan ainoastaan Rettig konsernin väkeä eli lakimies BL ja
Tarkkala Oy:n ( Rettigin kiinteistökehitysyhtiö) Hannu Savukoski. Kukaan Jukova Oy:n toimihenkilö ei ole käsittelyihin osallistunut.
Tuskin Jukovan toimiva johto olisi edes suostunut ostamaan yhtiötä, mikäli sinne olisi jäänyt tämä ”luuranko” roikkumaan kaappiin, koska asian laajuus ja kustannustaso on ollut jo selvillä 2004 kun Jukova Oy on myyty.
Tämän johdosta olen sitä mieltä että tämä riitelyasia on ollut pelkästään Rettigin asia eikä kaupassa ulos myydyn Jukovan .
Rettig on omistanut Jukovan kun kauppoja on tehty v. 2000 ja luulen että v.2004 tehdyn kaupan jälkeen Rettig on ainakin ollut vähemmistöosakkaana yhtiössä. Tästä muistaakseni kertoi Rettigin lakimies BL ja hän on ollut edelleen myös Jukovan hallituksessa.
Nikro Oy:n edustajan edellä referoidusta kertomuksesta tulee esiin todella mielenkiintoisia asioita.
Rettig, jonka oikeudenkäyntiasiamiehenä Mikko Tulokas siis toimi Pentti Ahon nostamassa tupakkaoikeudenkäynnissä luultavasti vuoteen 1992 asti, jolloin hänet nimitettiin oikeusneuvoksen virkaan, omisti Jukova Oy:n vuonna 2000, jolloin ko. kiinteistönkauppa siis tehtiin.
Vuona 2004 Rettig myi Jukovan osake-enemmistön yhtiön toimivalle johdolle, mutta jäi edelleen Jukovan vähemmistöosakkaaksi.
Mikä mielenkiintoisinta, Jukovan lakiasiat, kuten esim. kiinteistönkaupat, kulkivat edelleen eli siis myös vuoden 2004 jälkeen Rettigin ja sen lakiasiainosaston kautta, koska Jukova-yhtiössä ei ollut omaa lakimiestä.
Rettigin lakiasiainosastolla lakimiehenä vuodesta 1990 lähtien ollut BL, joka nimitettiin 2003-2004 konsernin lakiasiainjohtajaksi, on ollut vuodesta 2004 eli osake-enemmistön myynnistä lähtien Jukovan hallituksessa.
Tupakkaoikeudenkäynti, jossa kantajana oli Pentti Aho ja vastaajana mm. Rettig Oy, jonka asiamiehenä toimi Mikko Tulokas, tuli vireille Hgin raastuvanoikeudessa 1988; jo tätä ennen asiaa oli todennäköisesti valmisteltu ja oikeusriidasta oli luultavasti keskusteltu asianosaisten välillä jonkin aikaa.
Kun edellä mainittu lakiasiainjohtaja BL oli tullut "taloon" eli Rettig Oy:n lakimieheksi vuonna 1990, jolloin tupakkaoikeudenkäynti kävi kuumimmillaan, on Mikko Tulokas melkoisella varmuudella joutunut olemaan melko tiiviissä yhteistyössä BL:n kanssa.
BL:llä on toisaalta ollut Jukovan hallituksen jäsenenä ja yhtiön lakiasioista vastaavana johtajana myyjän edustajana määräävä roolin nyt kysymyksessä olevassa kiinteistön kaupassa. Hän on tarkastanut alustavan sopimusluonnoksen eikä ole hyväksynyt luonnoksessa ollutta melko yleisluontoista ehtoa puhdistustöistä. BL kertoo käräjäoikeudessa todistajana kuultuna, että hänen tehtävään oli valvoa kaupassa nimenomaan konserniyhtiöiden etua.
BL kertoo kaupanteosta, maaperätutkimuksista yms. seikoista melko yksityiskohtaisesti. Huomio kiinnittyy siihen, että KKO:n tuomion perustelut nojautuvat tietyiltä osin lähes sellaisenaan käräjäoikeuden tuomiossa selostettuun BL:n kertomukseen.
Luultavasti MT ja siten myös koko MT:n puheenjohdolla juttua istunut KKO:n jaosto on luottanut BL:n kertomukseen, vaikka BL:ää ei olekaan kuultu henkilökohtaisesti KKO:ssa.
Olivathan molemmat miehet olleet 1980-ja -90 -lukujen taitteessa tavallaan "Rettigin miehiä," pari vuotta vieläpä samaan aikaan ja tehneet keskenään tupakkaoikeudenkäynnin tiimoilta yhteistyötä.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Virolainen osoitti lampulla nyt sellaiseen kaappiin josta lähti liikkeelle lauma torakoita.
Nämä ovat sananvapauden parhaita helmiä.
Blogi on asiantuntevan ja riittävän tunnetun tahon käsissä tehokkampi työkalu kuin arvaisikaan.
Kun tässä puhutaan esteellisyydestä, voisin tuoda esiin kysymyksen tuomarin jääviydestä toimia avustajana samassa tuomioistuimessa, josta on jäänyt eläkkeelle (kolme vuotta sitten). Eräs toimisto pyysi minua ikäänkuin kiireapulaiseksi, jolleivät toimiston omat lakimiehet ehdi hoitaa lähinnä jotain rutiinijuttua. Ensimmäinen juttu, jonka hoidin oli melko yksinkertainen siviiliriita, jonka hävisimme käräjäoikeudessa. Vein jutun hovioikeuteen, jolloin sieltä ilmoitettiin, etten voi avustaa päämiestäni hovioikeuden pääkäsittelyssä,koska entiset kollegani joutuisivat toimimaan tuomareina asiassa. Onkohan tämä nyt aivan laillinen peruste evätä oikeuteni esiintyä hovissa? Pitäisikö päinvastoin hovioikeuden järjestää jäävittömät tuomarit juttuun? Jos perustaisin toimiston, niin ko.kantahan estäisi käytännössä elinkeinoni harjoittamisen, mikä on perustuslain suojaama oikeus.
Tuossa edellä mainitussa tapauksessa ei ole kyse tuomarin, vaan oikeudenkäyntiasiamiehen mahdollisesta esteellisyydestä, mistä säädetään OK 15 luvun 3 §:n 3 momentissa. Mikään tuossa lainkohdassa mainitusta perusteita ei näyttäisi ko. tapauksessa tulevan kysymykseen.
Mikään OK 13 luvussa säädetyistä erityisistä tuomarin esteellisyysperusteistakaan ei liioin soveltune ko. tapaukseen, tuskin myöskään yleinen esteellisyysperuste (OK 13:7.3:n 3 kohta).
Tuskinpa ex-hovioikeustuomaria ja virassa vielä istumaan joutuvia tuomarin kollegoja voidaan pitää myöskään toistensa vihamiehinäkään yksinomaan sillä perusteella, että ensiksi mainittu on päässyt jo eläkkeelle ja on nyt tulossa oikeudenkäyntiasiamieheksi...
Jos syntyisi jonkinlainen pattitilanne, niin hovioikeustuomareiden tulee väistyä, koska asiamiestoimeksianto on syntynyt jo ennen jutun vireilletuloa hovioikeudessa.
Voisiko ex-hovioikeustuomari olla jäävi toimimaan asiamiehenä sillä perusteella, että on ollut virassa hovioikeudessa aikana jolloin juttu on ollut vireillä alioikeudessa.
Käsittääksenihän hovioikeuksilla on tiettyjä alioikeuksia koskevia valvontatehtäviä.
Kommenttini liittyy nyt kommenttiosiossa esiin ponnahtaneeseen uuteen kysymykseen eikä itse blogikirjoituksen pääasiaan.
Löytyykö tapauksesta erikseen nimet niistä jotka ovat tehneet päätöksen jutun ottamisesta korkeimman oikeuden käsiteltäväksi?
Valitusluvan myöntäneiden jäsenten nimiä ei kerrota tuomiossa. Tätä tietoa pitäisi kysyä erikseen KKO:n kirjaamosta. Pitänee ehkä tiedustella.
KKO:sta sadun tiedon mukaan valitusluvan ko. asiassa on myöntänyt kokoonpano, johon ovat kuuluneet oikeusneuvokset Bygglin ja Koponen. Bygglin on ollut mukana myös pääasian ratkaisseen jaoston kokoonpanossa.
Lähetä kommentti