'Katsokaa, mitä Pena tekee, kun prinsessa Mary huomaa hänen puuhansa, o-ou!' - Jay Lenolla oli hauskaa tv-show'ssaan1. Sotasyyllisyystuomio jaksaa edelleen puhuttaa, mikä on vain hyvä asia. Itse olen käsitellyt kysymystä sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta blogissani neljä kertaa:
- 33/20.10.2008 otsikolla "KKO haluton tutkimaan sotasyyllisyysoikeuden virheitä (KKO 2008:94)",
- 89/27.4.2009 otsikolla "Politikoinnin sietämättömästä urhoudesta"
- 229/14.3.2010 otsikolla "Sotasyyllisyystuomiot purettava oikeusvaltion maineen palauttamiseksi" ja
- 354/25.11.2010 otsikolla "Lakialoite sotasyyllisyystuomioiden purkamiseksi".
2. Viime vuoden joulukuun 13. päivänä eduskunnalle jätettiin kansanedustaja Reijo Tossavaisen (persut) ja noin 40 muun kansanedustajan allekirjoittama lakialoite (LA 54/2011 vp) sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden purkamisesta.
3. Tossavaisen ym. lakialoite on sisällöltään selvästi yksityiskohtaisempi ja parempi kuin kansanedustaja Bjarne Kalliksen ym. 25.11.2010 samasta asiasta jättämä lakialoite. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän oikeudellisena asiantuntijana on prosessioikeuden emeritusprofessori Erkki Havansi, joka tuli valituksi viime vuoden eduskuntavaaleissa perussuomalaisten ensimmäiseksi varakansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiirissä. Otaksuttavasti Havansin kynänjäli näkyy nyt Tossavaisen ym. lakialoitteesta.
4. Eduskunnan täysistunto käsitteli eilen sanottua lakialoitetta ja puheenvuoroja pidettiin lähes 20. Asiaa koskeva täysistunnon pöytäkirja PTK 8/2010 vp löytyy tästä.
5. Muutama havainto keskustelusta. Muutamat edustajat, kuten esim. Kimmo Sasi, lähtivät siitä, että lakialoite olisi turha, koska sotasyyllisiksi tuomittujen kunnia on jo palautettu. Ben Zyskowicz huuteli välihuudoissaan ja sanoi omassa puheenvuorossaan, että tuomittujen kunnia ei ole koskaan edes mennyt.
6. Kuten jotkut kansanedustaja huomauttivat, asiassa ei ole kuitenkaan kyse tuomittujen kunnian palauttamisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että sotasyyllisyysoikeuden (SSO) aikanaan langettama tuomio oli, kuten lakialoitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen tekstistä ilmenee, monessa kohdin raskaasti oikeusvaltioperiaatteen vastainen. Suomen laki lähtee, lähti jo 1940-luvulla, siitä, että jos tuomio on ilmeisesti väärä, se voidaan purkaa. Kun SSO:n tuomio on selvästi väärä ja lisäksi oikeudenkäynnissä rikottiin monia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteita, on tuomion purkaminen tietenkin oikea oikeus- ja oikaisukeino epäkohdan korjaamiseksi.
7. Kyse on toki myös kunnian palauttamisesta. Ei tosin tuomittujen, vaan Suomen oikeusvaltiollisen kunnian palauttamisesta. SSO:n tuomio on häpeätahra Suomen historiassa ja siksi sen purkaminen asianmukaisessa ja laillisessa järjestyksessä on tärkeätä.
8. Joissakin puheenvuoroissa paloiteltiin sillä, että jos lakialoite hyväksytään, menneisyydestä voidaan kaivaa esille muitakin poliittisesti mieltä kuohuttavia tapauksia, joissa myös voitaisiin vaatia tuomioiden purkamista. Yhtenä esimerkkinä mainittiin mun muassa asekätkentäjutun tuomio. Mutta kuten Jussi Halla-aho oikein huomautti asekätkentäjutuissa ei turvauduttu taannehtivaan lainsäädäntöön niin kuin sotasyyllisyysasiassa. Lisäksi asekätkentäjutuissa tuomituilla oli valitusoikeus KKO:een. Olen tutustunut KKO:n asekätkentäjutussa antamaan laajaan tuomioon, jossa on yksityiskohtaisesti käsitelty kaikkien valittajien muutoksenhakemukset ja muutettu monissa kohdin sotaylioikeuden tuomiota. Asekätkentäjuttu taitaa olla edelleen laajin Suomessa käsitelty oikeusjuttu. Nyt tehty lakialoite koskee yksinomaan sotasyyllisyystuomioista mahdollisesti tehtävän purkuhakemuksen käsittelyä, joten pelottelut sen vaikutuksista muissa tapauksissa ovat perusteettomia.
9. Edustaja Kauko Tuupainen (ps) viittasi puheenvuorossaan Karjalan Kuvalehden uusimpaan numeroon ja sinä haastatellun Erkki Havansin lausumiin. Kuten sanotusta lehtijutusta ilmenee, gallup-kyselyn mukaan 57 prosenttia suomalaisista haluaa tuomioiden purkamista.
10. Muun muassa Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz sanoivat, että he ovat toki "hengessä mukana" ja siis äänestäisivät lakialoitteen hyväksymisen puolesta, jos se vielä valiokuntakierroksen jälkeen palaa suureen saliin. Näillä edustajilla taitaa kuitenkin olla ketun häntä kainalossa, sillä he tuntuvat toivovan, että asia jäisi asiantuntijalausuntojen jälkeen sillensä.
11. Jotkut kansanedustajat haluaisivat jollakin muulla tavalla tapahtuvaa SSO:n oikeudenkäynnin virheiden virallista tunnustamista; tästä on puhunut muun muassa puhemies Eero heinäluoma. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan kyllä tuomionpurku on ainoa tapa hoitaa asia. Jos joku "korkeassa asemassa" oleva henkilö, kuten esimerkiksi tasavallan presidentti ottaisi kantaa asian esille ja sanoisi, että "kyllähän siinä jutussa virheitä tehtiin", niin mikä merkitys tällä muka voisi olla? Ei minkäänlaista, sanoisin. Seuraava pressa voisi hyvässä lykyssä puolestaan todeta, että kyllä edeltäjäni oli tässä asiassa väärässä, ei hänen olisi tarvinnut puuttua koko asiaa! Tällaisia näiden presidenttien ja poliitikkojen puheet voivat olla ja usein myös valitettavasti ovat. Jos ja kun asiasta on mustaa valkoisella eli KKO:n virallinen purkupäätös, ei sitä voi enää myöhemmin purkaa tai moittia.
12. Ex-oikeusministeri Tuija Brax yritti - tässäkin asiassa - nostaa pontevaan tyyliinsä omaa kissanhäntäänsä, sillä hän korosti molemmissa puheenvuoroissaan kovasti sitä, miten se oli juuri hän, joka asetti asiassa työryhmän, joka jätti 12.3.2010 raporttinsa vuonna 2010; olen käsitellyt ja kritisoinut sanottua lausuntoa blogijutussani 229/14.3.2010. Kyseessä ei itse asiassa ollut edes työryhmä, vaan oikeastaan työpari, sillä mainittu raportti on vain kahden henkilön laatima.
13. Brax puolusti työryhmänsä/työparinsa kantaa, jonka mukaan sopivin keino asian hoitamiseksi pois päiväjärjestyksessä olisi se, jos "valtakunnan ylin johto, siis oikeusministeriötäkin paljon ylempi, eli tasavallan presidentti taikka pääministeri jossakin sopivassa tilanteessa vielä palaisi tähän asiaan, ja myös omalla arvovallallaan ja kansalta saadulla mandaatillaan vahvistaisi ne johtopäätökset." Siis mitkä johtopäätökset? Braxin mukaan juuri ne johtopäätökset, jotka hänen asettamansa työryhmä raportissaan esitti! Ex-oikeusministerin mukaan tasavallan presidentti olisi siis ikään kuin kumileimasin, joka vain siunaisi Braxin työryhmän mielipiteen asiassa.
14. Tuija Brax ilmoitti toissa päivänä hakevansa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaa, joka hänen mukaansa kuuluu vihreille, käytännössä siis hänelle. Tervemenoa! Jos ex-oikeusministerin pompöösit lausunnot ovat tuota tasoa, mitä edellä nähtiin, ei hänen poistumisensa politiikasta ja eduskunnasta ole todellakaan mikään menetys.
15. Braxin työryhmä jätti raporttinsa maaliskuussa 2010. Siinä siis ehdotettiin, että tasavallan presidentti lausuisi jossakin juhlallisessa tilaisuudessa arvionsa asiassa eli "tuomitsisi" SSO:n prosessissa tehdyt virheet. Braxin mukaan Tarja Halonen olisi jossakin yhteydessä ottanut kantaa "tähän teettämääni selvitykseen." Tämä Halosen kannanotto on mennyt kaikilta muilta ohitse, eikä sitä voida edes Braxin mukaan pitää hänen tarkoittamanaan presidentin arvovaltaisena lausumana, jota "hänen asettamansa" työryhmä on tarkoittanut. Brax nimittäin toivoo, että nyt vastavalittu uusi tasavallan presidentti ottaisi asian esille mainitulla arvovaltaisella foorumilla ja tavalla.
16. Presidentti Tarja Halosella on ollut Braxin työryhmän kannanoton jälkeen kaksi vuotta aikaa antaa raportissa edellytetty arvovaltainen lausuntonsa. Mutta Mäntyniemestä tai Linnasta ei vain ole kuulunut asiassa mitään. Miksi? Ilmeisesti siksi, ettei Halonen ole halunnut lausuntoa antaa.
17. Täysistunto päätti lähettää lakialoitteen lakivaliokuntaa. Se tullee pyytämään perustuslakivaliokunnan lausunnon. Pahoin pelkään, että perustuslakivaliokunta puolestaan pyytää tavan mukaan lausuntoja sellaisilta valtiosääntöasiantuntijoilta, joilla on jo etukäteen selkeä kielteinen kanta asiassa. Näin ollen asia tullee jälleen kerran hautautumaan. SSO:n tuomioiden purkaminen on kuitenkin niin tärkeä asia, että siitä olisi pidettävä esillä myös jatkossa.
15 kommenttia:
Nyt olisi Tarja Halosella tuhannen taalan paikka nostaa profiliaan niiden kansalaisten silmissä, jotka eivät ole kokeneet häntä koko kansan presidentiksi! Varsinkin kun tehdä sen eroava presidenttina vahingoittamatta presidentin/Venäjä-suhteita.
Ehei, ei Tarja tee sitä!
Hän etsiskelee kiivaasti "uusia haasteita" kuten esim. ILO:n pääjohtajan paikkaa ja vaikkapa YK:n pääsihteeriksi, kun se paikka vapautuu. Tarja ei halua missään nimessä ärsyttää Venäjän poikia.
Otetaanpa tähän iltapäivän kevennykseksi perjantaipäivän vitsi:
Olipa kerran mies, joka kysyi naiselta: "Tuletko vaimokseni?"
Nainen vastasi: "EN!"
Ja niin mies eli onnellisena elämänsä loppuun asti ja ajoi moottoripyörällä ja meni kavereiden kanssa kalaan ja metsästämään ja pelasi golfia ja joi paljon olutta ja viskiä ja hänen pankkitilillään oli aina rahaa ja hän jätti joka kerta vessankannen ylös ja piereskeli aina kun halusi.
Miksi eduskunta jättäisi asian puolitiehen? Kun kerran kyseessä on selkeästi poliittinen asia, ei oikeudellinen, eikö olisi järkevämpää vain säätää laki, joka suoraan mitätöi lain 890/1945 nojalla annetut tuomiot? Tämähän ei olisi puuttumista tuomioistuinten toimintaan, koska ko. lain nojalla perustetut tuomioistuimet olivat selkeästi suomalaisen oikeusjärjestyksen vastaisia jo perustamisajankohtanaan, saati sitten nykyään.
Oikeusvaltiossa lainvoimaista tuomiota ei poisteta lainsäätäjän säätämällä lailla, vaan tuomion poistamisen tulee tapahtua tuomionpurulla.
Mutta eikös tässä nimenomaisesti ole kysymys tuomiosta, joka ei ole lainvoimainen? Eihän sellaista farssituomiota tarvitse purkaa?
Tällainen laki on minun maallikkoymmärrykselläni joka tapauksessa oikeusvaltion periaatteiden vastainen (lakeja ei käsittääkseni tule säätää yksittäistapauksia varten), joten vaarantuisivatko nämä periaatteet yhtään enempää, jos lakiteksti itsessään purkaisi sotasyyllisyys"tuomioistuimen" tekoset? Kohdellaan sotasyyllisyys"tuomioistuinta" ihan vain poliittisena ulkomaisessa johdossa olleena hallintoelimenä (mitä se olikin), ei tuomioistuimena.
Minusta itse asiassa, mikäli laki säädetään ja/tai KKO ottaa tuomion purun käsittelyynsä, laillistetaan sotasyyllisyystuomioistuimen asema oikeusistuimena, mitä ei missään tapauksessa pidä tehdä.
Sotasyyllisyystuomiot ovat lainvoimaisia, koska poikkeuslain mukaan SSO:n tuomiosta ei ollut valitusoikeutta.
OK:een tehtäväksi ehdotetulla lisäyksellä ei toki laillisteta SSO:n asemaa, koska yhtenä purkuperusteena olisi juuri se. että mainitulla poikkeuslailla on perustettu tilapäinen eli yhtä ainoata oikeusjuttua käsitellyt tuomioistuin, mitä perustuslaki ei sali.
Yhteen laittomuuteen ei toki pidä vasta uudella laittomuudella, kuten Kalle ehdottelee.
Menneisyydenhallinta ei ole koskaan ollut kovin onnistunutta tässä maassa. Muistui mieleen vuosi 2008, jolloin tuli täyteen 90 vuotta siitä onnettomuuden vuodesta, jonka nimestä aina muistovuosijuhlien yhteydessä kiistellään moniäänisesti: siis oliko kysymys vapaussodasta, kansalaissodasta, sisällissodasta, luokkasodasta, punakapinasta vai vallankumouksesta.
Vuosijuhlan suojelijana toiminut Halonen ei osallistunut valkoisten muistojuhliin, piti kuitenkin puheen punavankileirin muistojuhlassa. Samoin valkoisten juhliin osallistunut valtakunnan kakkosmies Sauli Niinistö loisti poissaolollaan punaisten juhlista. Mielenkiinnolla odotan, miten käy vuonna 2018.
Suomi on ollut innokkaasti tukemaan totuus- ja sovintokomiteoiden työtä kehitysmaissa, mutta omien traumojensa hoidolle se on aina viitannut kintaalla.
Jos Tuija Brax olisi vielä ministerinä, hän perustaisi varmasti kahden virkamiehen työryhmän, joka ratkaisisi kaikki traumat hänen haluamallaan tavalla.
Sanotaan, että valta turmelee.
Voi olla, mutta kyllä valta näyttää myös pöhettävän haltijansa. Tämä selviää, kun näkee ex-ministerin Tuija Braxin eduskunnan suuren salin eturivissä. Eihän hän, herra paratkoon, mahdu kohta kunnolla istumaan yhdelle jakarandatuolille, vaan tarvitsee pian kaksi! Onneksi hän pääsee kohta leveämpiin kammareihin ja kiinni leveämpään leipään Hgin kaupungin tulevana apulaiskaupunginjohtajana.
Turha tällaiseen on minusta mitään perustuslakivaliokuntaa sotkea. Tämä on politiikkaa ja tahtoa.
Kuulostaisi todella tekniseltä, jos lakia ei voitaisi hyväksyä mukamas siitä syystä, että perustuslaki estää sen.
Voiko Suomen presidentti tehdä liittolaissopimuksen toisen valtion kanssa omissa nimissään ilman eduskunnan hyväksyntää? Onko sopimus todellisuudessa silloin Suomea sitova, jos Suomi kirjaimellisesti täyttää sopimuksen velvoitteet hallituksen toimesta?
Ehdotan totuuskomission perustamista sotasyyllisyysasiassa.
Tulisi sekin asia selvitettyä, oliko Suomi Natsi-Saksan asevelikumppani jatkosotaan ryhdyttäessä.
Asiaa ei kuitenkaan saada hoidettua millään lakiin vetoamalla.
Sotasyyllisyysoikeuden istunnon pöytäkirjat ovat kyllä mielenkiintoista luettavaa. Kehotankin kaikkia asiasta kiinnostuneita perehtymään ko. asiakirjoihin, ennen kuin alkavat meuhkaamaan vääryydestä, jonka Suomen silloiset johtajat ovat joutuneet kärsimään.
Asiakirjojen mukaan Suomen silloisilla johtajilla oli lukuisia mahdollisuuksia irrottautua sodasta ja Saksan sotaveljeydestä, mutta he eivät tarttuneet niihin tilaisuuksiin joita heille tarjottiin. Siitä heidät tuomittiin.
Varmaan on totta että tuomiot olivat lain vastaisia ja silloisen oikeuskäytännön vastaisia, mutta täytyy muistaa, että Suomi hävisi sodan ja voittajathan aina sanelevat totuuden.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että asia otetaan uudelleen esille, mutta selvitetään asia perin pohjin ja käydään läpi myös se itse asia mistä sotasyylliset tuomittiin, eikä vain spekuloida juridiikasta.
Nähdäkseni, mikäli aletaan purkamaan jo kauan vainajina olleiden ihmisten saamia tuomioita, olisi SSO:n lisäksi otettava purkulistalle osa valtiorikosoikeuden antamista tuomioista. Kyseiset tuomiot nimittäin annettiin yhtä juttua varten perustetussa tuomioistuimessa prosessissa, joka ei täyttänyt oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusvaatimuksia.
En kuitenkaan kannata sitä, että valtiorikosoikeuden tuomioita lähdettäisiin purkamaan sen enempää kuin SSO:nkaan tuomioita. Menneet ovat menneitä ja valtio tekee virheitä. Vainajille on ihan sama, onko jokin tuomio lainvoimainen vai ei.
Ydin on minusta
--
7. Kyse on toki myös kunnian palauttamisesta. Ei tosin tuomittujen, vaan Suomen oikeusvaltiollisen kunnian palauttamisesta. SSO:n tuomio on häpeätahra Suomen historiassa ja siksi sen purkaminen asianmukaisessa ja laillisessa järjestyksessä on tärkeätä.
--
Olen lukenut Edwin Linkomiehen Vaikea aika, ja kirjan rivien päättelin, että Rytin oli pakko ottaa vastuu ns. R-sopimuksesta. Linkomies oli tällöin pääministerinä, hän sai myös tuomion. Olen itse tulkinnut, että oikeusvaltiotahra on tullut ja se on sotavuosien hinta, aika raskas hinta sotakorvauksineen, koska minusta Suomi ei aloittanut talvisotaa, ja jatkosota oli seurausta siitä, mutta kokonaisuutena Suomi pääsi jaloilleen sodasta ja säilytti itsenäisyyden ja oli olosuhteisiin nähden suhteellisen riippumaton kylmän sodan aikana. Minulle henkilökohtaisesti asian muuttaminen ei ole tärkeää, joskaan sitä ei minulta tuskin kysytääkään :)
Lähetä kommentti