1. Nyt kommentoitava ennakkopäätös KKO 2012:30 on juridisesti helppo. Niin simppeli, että on oikeastaan hieman kummallista, että siitä on pitänyt antaa tuomioistumille ohjeeksi ennakkopäätös. Kuten jäljempänä ilmenee, tapauksessa ei itse asiassa olekaan kyse ensi sijassa juridiikasta, vaan ainakin minusta ennen muuta tuomarin ammattietiikasta.
2. Tapauksessa hovioikeuteen valittanut asianosainen oli käyttänyt valituskirjelmässään asian ratkaisseesta käräjätuomarista samoin kuin jutun toisesta osapuolesta ja tämän asiamiehestä halventavia ilmaisuja. Kysymyksessä on ollut OK 14 luvun 7 §:n 1 momentissa säädetyn kurinpitorangaistuksen eli järjestyssakon tuomitsemisen paikka. Järjestyssakon enimmäismääräksi on säädetty 1 000 euroa.
3. Tuomioistuin saa tuomita järjestyssakon viran puolesta, siis ilman syyttäjän vaatimusta. Järjestysrikkomuksesta epäiltyä on kuitenkin kuultava ennen sakon määräämistä. Tämäkin on täysin selvä asia, mutta myös siitä on jouduttu aiemmin antamaan peräti kaksi ennakkopäätöstä (KKO 2003:69 ja KKO 2005:70). Tästä näkee, etteivät tuomioistuimet ota käytännössä aina edes kaikkein keskeisimpiä oikeudenkäyntiperiaatteita huomioon.
4. Ko. tapauksessa hovioikeus on toki huomioinut, että valittaja H:lle tulee ennen päätöksen tekemistä varata tilaisuus tulla kuulluksi. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, että kuulemiskeinoksi riittää lausumapyynnön lähettäminen kuultavalle tavallisena kirjeenä hänen kotiosoitteeseensa. H on kiistänyt saaneensa kirjeen.
5. On selvää, että hovioikeus ei olisi saanut lähettää lausumapyyntöä tavallisen kirjeenä, koska tätä tiedoksiantotapa käyttäen ei ole ollut varmuutta siitä, oliko H saanut kirjeen eli toteutuiko kuuleminen tosiasiallisesti eikä ainoastaan paperilla. Lausumapyyntö olisi tullut lähettää H:lle saantitodistusta vastaan tai toimittaa tiedoksianto haastetiedoksiannolla. Järjestyssakko ei tosin ole sakkorangaistus, vaan kurinpitoseuraamus. Seuraamuksen kohteeksi joutuvan henkilön kannalta järjestyssakko, määrältään tässä tapauksessa siis ko. seuraamuksen enimmäismäärä eli 1 000 euroa, on tosiasiallisesti rinnastettavissa sakkorangaistukseen. Kun haastetta rikosasiassa ei voida antaa tiedoksi tavallisella kirjeellä, pitäisi olla ilman muuta selvää, ettei tätä tapaa voida käyttää myöskään järjestyssakon määräämisen yhteydessä.
6. Miksi hovioikeus on sitten kuitenkin turvautunut ko. asiassa asiakirjan lähettämiseen tiedoksi kuutavalle tavallisena kirjeenä? Hovioikeus lienee tasan tarkkaan ymmärtänyt, että kirjetiedoksiannolla ei saada varmuutta siitä, onko tiedoksi annettava lausumapyyntö todella tavoittanut asianomaisen henkilön ja onko kuuleminen siten tosiasiallisesti onnistunut.
7. Vaikutta hieman siltä, että tiedoksiantotapa on valittu hovioikeudessa yksinkertaisesti siksi, että se on ollut valittavana olleista tavoista kaikkein yksinkertaisin ja hovioikeuden työn kannalta helpoin ja "siistein" tapa hoitaa homma. Voisi sanoa, että tehokkuus ja mukavuussyyt ovat painaneet tiedoksiantotavan valinnassa eniten jaa siis enemmän kuin kuultavan henkilön oikeusturva ja oikeudenkäyntimenettelyn koettu oikeudenmukaisuus. Siitä viis, saiko H lausumapyynnön todellisuudessa tiedokseen vai ei, tärkeintä on ollut, että homma eli tiedoksianto saadaan kivuttomasti pois päiväjärjestyksessä ja päästään sakottamaan H:ta.
8. Kyse on tuomarin paljon puhutusta etiikasta, tarkemmin sanottuna ammattietiikasta. Juhlapuheissa hovioikeudet ja niiden presidentit korostavat kilvan, miten tarkoin juuri "heidän tuomioistumissaan" pidetään nimenomaan ja ensi sijassa silmällä ihmisten oikeusturvaa, erityisesti pienten ihmisten oikeusturvaa, ja monia muita kauniita ja komealta kalskahtavia yleisiä oikeus- ja prosessiperiaatteita. Mutta annas olla, kun hovioikeuksissa päästään tosi toimiin, niin silloinpa nuo hienot arvot ja periaatteet voivatkin jäädä ja usein myös jäävät ikävä kyllä sivummalle ja etusijalle nousee tuomioistuimen oman toiminnan helppous ja vaivattomuus eli juuri edellä mainitut mukavuussyyt. Siinä ei asiakkaana olevan ihmisen oikeusturva kyllä paljon paina.
9. Suomen Tuomariliitossa valmistellaan parhaillaan "Tuomarin eettiset periaatteet" -nimistä julkilausumaa tai ohjeita. Työn tarkoituksena on kirjata nykyisen tuomarikunnan yhteinen käsitys omasta toiminnastaan. Asiakirjassa korostetaan muun ohella tuomarin oikeamielisyyttä ja ammattitaitoa. Näihin periaatteisiin on syytä palata tarkemmin myöhemmin.
10. Muutamat hovioikeudet ovat julkaisseet kotisivuillaan omat "arvonsa," joita ne sanovat työssään noudattavan. Itä-Suomen hovioikeudellakin oli aiemmin muistamani mukaan netissä omat täysistunnossa vahvistetut arvot, mutta nyt ne poistettu sieltä. Arvot lienevät jokaisessa hovioikeudessa hieman erilaisista sanonnoista huolimatta asiallisesti suurin piirtein samansisältöiset. Tämän vuoksi on syytä siteerata maamme vanhimman eli Turun hovioikeuden vahvistamalta "arvolistalta" seuraavat peräkkäiset kohdat:
* Kaikki hovioikeuden työntekijät ottavat työssään huomioon suorittamiensa toimenpiteiden tai ratkaisujen vaikutukset asiakkaan elämään;
* Asiakkaat tulevat kuulluiksi ja kohdelluiksi tasapuolisesti
11. Toivoa sopii, että sanottuja ja muitakin tuomarin eettisiä periaatteita ja tavoitteita noudatettaisiin myös käytännössä.
29 kommenttia:
Loistava ratkaisu KKO:sta. Kunpa muissakin asioissa tarkasteltaisiin tapausten tosiasiallisia olosuhteita. Meinaan että yleensä KKO:kin pyrkii maksimoimaan oman mukavuutensa kansalaisten oikeusturvan kustannuksella.
Itä-Suomen hovioikeudella ei minun aikanani ollut netissä tai muutenkaan omia vahvistettuja arvoja, vaikka niiden laatiminen oli siihenkin aikaan muodissa. Liekö syynä se, että suhtautumiseni "arvolistoihin" on skeptinen.
Sen sijaan aikoinaan presidenttinä vahvistamani työjärjestyksen alkuun oli kirjoitettu toiminta-ajatus seuraavaan tapaan.
"Hovioikeus toteuttaa tehokasta oikeusturvaa, estää ja sovittelee konflikteja sekä kehittää oikeutta yhteiskunnassa, valvoo ja edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä on osa demokraattisen oikeusvaltion toimintaedellytyksiä.
Hovioikeus suorittaa tätä tehtäväänsä ratkaisemalla sen käsiteltäväksi saatettuja yksittäisiä asioita riippumattomasti ja puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja luotettavasti olemalla varma, nopea, kustannuksiltaan edullinen ja asiakkaitaan palveleva.
Hovioikeuden päätehtävänä muutoksenhakutuomioistuimena on käsitellä valitukset ja kantelut käräjäoikeuksien ratkaisuista ja kontrolloida ratkaisujen oikeellisuutta."
Seuraajani vahvistamasta työjärjestyksestä toiminta-ajatus on jätetty pois.
Olisivatko asiat kuitenkin menneet jossain suhteessa parempaankin suuntaan.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten, jolloin ensi kertaa tutustuin oikeuslaitokseen, asianosaisia sai kohdella miten tahansa. Ainakin pääkäupunkiseudulla tuntui, että jotkut tuomarit suorastaan kilpailivat siitä, kuinka v*ttumaisia he osasivat olla tuomioistuimen asiakkaille.
Kunniansa saivat kuulla niin syytetyt, syyttäjät, todistajat kuin asiamiehetkin. Mikä nautinto kokeneella tuomarilla olikaan, kun sai läksyttää ehkä hieman kokematonta asiamiestä tai syyttäjää. Vastaan ei voinut sanoa.
En ole aikoihin vieraillut alioikeuksissa, mutta toivon mukaan tuo kulttuuri on hävinnyt.
Muistikuvani Itä-Suomen HO:n "arvolistasta" perustui varmaankin Arposen edellä mainitsemaan, hovioikeuden työjärjestyksessä mainittuun toiminta-ajatukseen. Siinähän nuo arvot oikeastaan on lueteltu.
Nykyisin kolmen hovioikeuden eli Turun, Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeuden sivuilla kerrotaan mainittujen hovioikeuksien arvoista.
Jos tuomariliitto saa omat eettiset periaatteensa vahvistetuiksi, eivät hovioikeudet ilmeisesti tarvitse enää "omia arvojaan."
Vai olisiko niin, että tuomioistuimen arvot ovat eri asia kuin ao. tuomioistuimessa työskentelevien tuomarien eettiset periaatteet?
..."Koska epäillyn kuulemista ei ollut toimitettu asianmukaisesti, edellytyksiä järjestyssakon määräämiselle ei ollut".
Pelkään, että muut toimijat ottavat mallia, koska minusta julkisuudessa olleissa potkutapauksissa tosiasiallisesti lipsutaan "syytetyn" kuulemisesta, ja varsinkin "sanaa-sanaa vastaan" tilanteissa, toisen kuulemattomuus johtaa yleensä väärään lopputulokseen.
Teekkarien Äpy-huumoria parinkymmen vuoden takaa: Moni huojuu vappuna, vain yksi lentää suoraan – Finnair! Vaan eipäs lennä enää, yhtiöhän on kiero kuin korkkiruuvi.
Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvasen mielestä poliisin aloittamalla lahjustutkinnalla on ennakkotapauksen luonnetta.
Hm, Itä-Suomessa ollaan taas kärppänä tilanteessa, ja tietenkin Matti Tolvasen toimesta!
Tuskinpa tämän alkuvuodenkaan puolella on ilmestynyt juuri yhtään iltapäivälehden numeroa, jossa Tolvasta ei olisi haastateltu jostakin asiasta, yleensä rikosasiasta, tutkinnasta, syyteharkinnasta, oikeudenkäynnistä ja ties mistä.
Tuossa MTV3:n jutussakaan Tolvanen ei itse asiassa sano muuta kuin minkä melkein jokainen juristi voisi todeta, eli että on tärkeää, että tällainen tapaus selvitetään perin pohjin poliisin suorittamassa esitutkinnassa ja että kyseessä on siinä mielessä ennakkotapaus, että vastaavanlaisia yritysjohtajien lahjontaepäilyjä ei juurikaan ole aiemmin tutkittu.
Mutta erityistä lisäarvoa lausunto tietenkin saa ja uutinen muuttuu lööpiksi, kun sen toteaa professori Matti Tolvanen!
Eräällä keskustelupalstalla Matti Tolvasta on kutsuttu nimikkeellä "Iltalehden luottovikisijä."
"Vehviläisen lahjontaepäily leimaa erityisesti Finnairia" siteeraa MTV3 otsikossaan Matti Tolvasta.
Niin, mitäpä muuta yhtiötä to lahjusepäily voisikaan "erityisesti" leimata!
Finnair tuskin selviää "kohusta" muutoin kuin antamalla Vehviläiselle potkut. Mutta kuinkahan mahtavan kallis kultainen kädenpuristus potkujen varalta V:n sopimuksen on määrätty?! Jo ajatuskin siitä hirvittää.
Monessa tapauksessa moni oikeustoimittajakin voisi kertoa samat truismit kuin esim. Tolvanen tässä tapauksessa. Mutta kun mediassa päälliköt ja ehkä lukijatkin kaipaavat nimenomaan asiantuntijan kommenttia. Oikeustieteen professorit sentään sanovat jotain päinvastoin kuin muut virkajuristit, jotka eivät uskalla sanoa edes itsestäänselvyyksiä keskeneräisissä asioissa.
Tolvanen on kieltämättä liikaakin esille, onhan meillä muitakin proffia jotka kommentoivat.
Christoffer Taxellille on nyt ehdottomasti haettava sekä valtioneuvoksen että vuorineuvoksen arvonimet. Palveluksistaan Finnairin hallituksen ent. puheenjohtajana.
OTT Pekka Timoselle, Jyri Häkämiehen oikealle kädelle ja miehelle, joka istuu Finnairin hallituksessa, puolestaan on haettava ilmailuneuvoksen arvonimi.
Oliskohan sillä Toolvasella joku diili näiden iltapäivälehtien kanssa?
Tänään tuli 13 000 kommenttia blogissa täyteen.
Onnittelut 13000 kommentista!
Tuomioistuinlaitos mahdollistaa, valitettavasti, monenlaista huonoa käytöstä. Edellä on kirjoitettu tuomareitten harjoittamasta simputuksesta. Niinpä, kun itsellä on absoluuttinen virassapysymisoikeus eläkeikään saakka, niin siinä voi vähemmilläkin hengen lahjoilla varustettu tuntea pätevänsä simputtaessaan muita.
Sama koskee asianajajakuntaa. Vaikkakin tavalliset asianajajat näyttävät julkisuudesta kadonneen. On vain "huippu"asianajajia. Ja etuliite "huippu" tulee joko sillä perusteella, että edustat jotakuta julkkista tai kirjoitat törkeitä laskuja. Itse voit olla vaikka minkälainen p*rsereikä tai rikollinen.
Kuinkahan moni vaikkapa Helsingin "huipppuasianajajista" on lopulta päätynyt itse syytettyjen penkille!
Eikö oikeusvaltion tunnusmerkki olisi se, että ihminen saisi paitsi oikeutta myös oikeudenmukaista kohtelua ja vieläpä kohtuuhintaan. Että hänen ei tarvitsisi tuntea tulleensa ryöstetyksi turvautuessaan oikeuslaitokseen.
Nythän asianajajat suorastaan estävät kansalaisia pääsemästä oikeuksiinsa sikamaisella laskutuksellaan. Kovin jätkä on se, joka kehtaa esittää kovimmat laskut. Osaamisella ei ole merkitystä.
Asianajajat ovat kaapanneet oikeuslaitoksen oman rikastumisensa välineeksi.
Edellinen anonyymi otti esille mielenkiintoisen kysymyksen.
Asianajajien lukumäärä on parissakymmenessä vuodessa kutakuinkin tuplaantunut. Niin myös liiton jäsenmaksutulo. Kasvaneita resurssejaan liitto on kuitenkin käyttänyt vain organisaationsa paisuttamiseen. Jäsenmaksu jo sinänsä lienee kansainvälisessä vertailussa pikemminkin kallis kuin kohtuullinen.
Tavallisen riviasianajajan hyväksi kasvanut jäsenmaksutulo ei ole koitunut millään tavalla. Suurten ja hienojen toimistojen jättilaskutuksiin, jotka todellakin turmelevat koko asianajajakunnan maineen, ei haluta puuttua millän tavalla. Hyvänä esimerkkinä Jorma Kalskeen taannoin vetämä vesiperä.
Mutta ihmekös tuo. Jos 20 suurinta toimistoa päättäisi erota liitosta, se olisi liiton loppu. Joten näiden suurten toimistojen lauluja sitten lauletaan.
Mielenkiintoista on nähdä, millaisen joukkoirtisanoutumisen toimimattomasta liitosta aiheuttaa ensi vuonna voimaan tuleva lupajärjestelmä. Miksi maksaa kallista jäsenmaksua, kun murto-osallakin saa aivan samat etuisuudet, eli lähinnä olla valvonnan kohteena.
Muistelen Reino Reiska Lundénin aikanaan pitäneen järjestyssakon määräämistä sinänsä melkoisen kyseenalaisena sillä perusteella, että järjestyssakon määräävä tuomari toimii oikeastaan tuomarina omassa asiassaan. Reiska lienee järjestyssakkoja joutunut jokusen itsekin maksamaan.
Kreikan ja Suomen välistä vakuussopimuksen julkisuutta/salassapitoa koskevat kommentit pitäisi osoittaa ao. blogijutun yhteyteen ( "Se on salaisuus")
Reino Lundén oli kyllä tuossa asiassa väärässä. Jos joku partti tai advokaatti loukkaa vastakkaista osapuolta, niin järjestyssakon määräävä tuomari ei toimi omassa asiassaan. Ei myöskään siinä tapauksessa, että loukkaava puhetapa kohdistuu tuomariin itseensä, koska tuolloin "herjaaja" loukkaa ja halventaa koko oikeutta ja oikeuslaitosta.
Hienoa! OTT Pekka Timonen on `suoraselkäiseen´ tapaansa jättänyt vastaamatta Hesarin kysymyksiin ja ohjannut kyselyt Taxellille. Pari ministeriäkin (Hautala, Häkämies) on näköjään jäänyt ilman vastauksia Finnairin älä-vaan-lähde-bonuksista ja tehdyistä asuntokaupoista.
Hautala voisi omasta puolestaan ehdottaa Timoselle lentoneuvoksen titteliä - ilman laskuvarjoa.
Huomauttaisin siitä, että tässä blogijutussa ei ole ollut tarkoitus keskustella asianajopalkkioista tai asianajajien "bisneksistä."
Nyt OTT Pekka Timonen on kerännyt hallituskaverinsa toteamaan, että Finnairin bonusjärjestelmä oli ihan hienosti keskitty juttu.
Uskottavuutta hieman karsii, että kyseisiä hallituksen jäseniä on nimittämässä OTT Pekka Timosen alainen finanssineuvos Jarmo Väisenen Finnairin nimitysvaliokunnassa. Eiköhän ko. hallituksen jäsenet tiedä kenen kättä ei tule purra, jos haluavat jatkaa hyvin palkitussa hallitustehtävässä.
Hauskinta on, että Finnairin nimitysvaliokunta esittää Harri Sailasta jatkamaan. Harri Sailas on myös nimistysvaliokunnan ns. asiantuntijajäsen.
Sellaista se on valtion edun valvominen! Raaputetaan toisten selkiä ja nautitaan kaikki edut.
Olin tuossa päivänä muutamana käräjäoikeudessa asianomistajan ominaisuudessa, kyseessä oli pienehkö liikenneturvallisuuden vaarantamisjuttu, vastaajana ollut kuorma-auton kuljettaja ei ollut peittänyt pölyävää lastiaan.
Kun minua pyydettiin kertomaan tapahtumista omin sanoin ja yritin käyttää apuna muutamaa ranskalaista viivaa, jotka olin paperilappuselle kirjoittanut, ehätti tuomari heti läksyttämään, ettei saa lukea paperista vaan pitää omin sanoin kertoa. Olin nääs kirjoittanut muistiinpanoni lappuselle, johon oli printattu asiaan liittyviä pykäliä ja tuomari parka luuli minun pitävän puheen.
No, katse pois paperista vuoroin tuomariin, syyttäjään ja sihteeriin, vastaaja kun ei edes ollut paikalla.
Vastaanhan ei oikeudessa kannata sanoa, ainakaan prosessinjohdollisiin asioihin. Ja muutenkin kunnioittavasti.
Tuomio tuli sentään viiden minuutin harkinnan jälkeen. Siitä plussat, ettei mennyt kanslian kautta kahden viikon päähän.
Lain mukaan oikeuden käräjä- tai hovioikeuden istunnossa ei saa lukea etukäteen laadittua oikeudenkäyntikirjelmää. Muistiinpanoja saa kuitenkin käyttää muistinsa tukena.
Mistä syystä muuten KKO poisti järjestyssakon eikä palauttanut juttua HO:een asianmukaista kuulemista varten. Nyt loukkaaja pääsi kuin koira veräjästä.
Siitä, että loukkaaja pääsi kuin koira veräjästä, saadaan syyttää yksin Itä-Suomen hovioikeutta.
Hovioikeus teki virheen joka on laadultaan sellianen, että tuomio piti poistaa. Olisi pitänyt poistaa kanteluteitsekin, jos hovioikeuden päätös olisi saanut lainvoiman.
Olisi ollut outoa, jos KKO olisi ainoastaan todennut virheen ja palauttanut asian uudelleen hovioikeuteen "sakotusta varten."
Tapauksessa ei ollut KKO:ssa kyse itse pääasiasta eli siitä riidasta, joka oli saanut alkunsa käräjäoikeudesta, vaan ainoastaan tuosta kurinpitoasiasta.
Kirjeen lähettäminen kirjattuna ei ole KKO:n täysin itsestään selvää. Kuinka innokas KK O on ratkaisemaan omaa vastaavanlaista mokaa? Jääkö pääasia tutkimatta?
Yltiömuodollisuuden korkea veisu.
Tosiasiallisista olosuhteista:
Uskottiin epätodennäköisintä vaihtoehtoa, ettei järjestysrangaistuksen saanut toimitusjohtaja ollut saanut lausumapyyntöä tiedokseen.
Eikö se ollut hänen prosessiosoitteensa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä?
Järjestysrangaistus olisi tietysti ollut syytä tuomita istunnossa ja siinä kuulla henkilökohtaisesti asiasta.
Mutta turhan hienotunteisesti hovi sitä kohteli, ettei hyvin poikkeuksellisesti käyttäytynyt vastaaja vain hermostuisi lopullisesti pääkäsittelyssä.
KKO antoi ansaitsematonta ja ympärileikattua oikeussuojaa.
Hieman vaikea ymmärtää edellisen anonyymin ajatuksenjuoksua "ympärileikatusta" oikeussuojasta ym.
Näyttötaakka siitä, että järjestyssakkoon tuomittu oli saanut tiedoksi hovin hänelle tavallisena virkakirjeenä lähettämän lausumapyynnön, on toki hovioikeudella. Hovioikeus olisi voinut täyttää tämän näyttövelvollisuutensa hyvin helposti eli valitsemalla tiedoksiantotavan, jolla olisi saatu varmuus siitä, että lausumapyyntö oli todella tavoittanut valittajan.
Miksi hovi siis valitsi tavan, jolla sanottua näyttöä ei saatu, kun valittaja kiisti saaneensa tiedoksiantoa? Ehkä siksi, että hovioikeus halusi ratkaista asian kivuttomasti eikä tosiasiallisesti edes halunnut, että valittaja saa tilaisuutta lausunnon jättämiseen! Mistä tämän tietää, näiden hoviherrojen aivoitukset.
Ehkä "hovilaiset" ajattelivat, että kyllä tuollainen kiivas äijä lausuu aivan intona, kunhan saa kehotuksen lausua vaikka vain tavallisena kirjeenäkin. Ja jos kirje ei jostakin syystä tavoita kaveria, niin aina vain meidän kannaltamme parempi!
"Lopullista" pääkäsittelyä ei tainnut asiassa edes tulla.
Lähetä kommentti