557. KKO 2012:31. Viides ennakkopäätös hovioikeuden jatkokäsittelyluvasta

1. Kerroin blogijutussa 554/8.3.2012 korkeimman oikeuden neljästä ennakkopäätöksestä, joissa on kysymys jatkokäsittelyluvan myöntämistä. Niistä kahden osalta lupa olisi ollut KKO:n päätöksen mukaan myönnettävä, kahdessa muussa tapauksessa KKO sen sijaan pysytti hovioikeuden kielteisen lupapäätöksen.

2. Kritisoin mainitussa kirjoituksessa hovioikeuksien käytäntöä jättää lupapäätökset perustelematta. Sen sijaan KKO perusteli seikkaperäisesti ko. ratkaisunsa. Jos siis hovioikeuden kielteiseen lupapäätökseen tyytymätön haluaa saada ratkaisulle perustelut, hänen ei auta muu kuin pyytää valituslupaa KKO:lta! KKO antaa sanotusta asiasta kuitenkin vain muutaman ennakkopäätöksen, joilla pyritään ohjaamaan hovioikeuden ratkaisukäytäntöä. Kun nyt on annettu jo viisi ennakkopäätöstä, on todennäköistä, että KKO ei tule vähään aikaan myöntämään asiassa uusia valituslupia. Mistä tämän jälkeen siis perustelut kielteisille jatkokäsittelylupapäätöksille? Ei mistään, elleivät hovioikeudet sitten ryhdy perustelemaan päätöksiään. Tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, kun KKO:lla ei näytä olevan mitään huomauttamista siihen kummalliseen asiantilaan nähden, että toisen asteen tuomioistuimet eivät perustele lupapäätöksiään. Liekö tästä sovittu jossakin "presidenttien kokouksessa"?

3. Tänään KKO antoi viidennen asiaa koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2012:31). Myöskään tässä päätöksessä KKO ei puutu siihen, että hovioikeus, tässä tapauksessa Itä-Suomen hovioikeus, ei ole perustellut kielteistä lupapäätöstään mitenkään. Perusteluiksi ei toki riitä se, että hovioikeus ikään kuin vakuuttaa tutkineensa jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset, mutta päätyneensä siihen, ettei edellytyksiä luvan myöntämiselle ole. Tuollaisen fraasin voi päätökseen kirjoittaa kuka tahansa eikä sen perusteella voida kontrolloida hovioikeuden "tutkinnan" laatua. Ratkaisu voi olla täysin oikea, mutta se voi yhtä hyvin perustua puutteellisen tutkintaan ja mielivaltaan.

4. Laissa säädetyt jatkokäsittelyluvan myöntämisen perusteet jättävät hovioikeuksille ja valitustapauksissa myös KKO:lle runsaasti harkintavaltaa, kuten ratkaisusta KKO 2012:31 ilmenee. KKO:ssa on jouduttu äänestämään, ja mahdollisimman täpärän 3-2 -äänestyksen jälkeen KKO on pysyttänyt hovioikeuden päätöksen, jolla lupaa ei ole myönnetty. KKO näyttäisi suorittaneen asiassa perusteellisen "tarkastuksen", mikä on sinänsä hyvä asia. Käy mielessä, että samalla vaivannäöllä KKO olisi luultavasti ratkaissut myös itse pääasian.

5. Mutta mikä itse asiassa on se oikeusohje tai sanoma, jonka KKO on halunnut ko. ratkaisullaan hovioikeuksille viestittää? Päätöksen perusteluihin tämä ei liittyne, sillä kuten sanottu, KKO ei sanallakaan kritisoi sitä, ettei hovioikeus ole itse perustellut päätöstä mitenkään. Olisiko sanoma se, että hovioikeuden tulee mahdollisimman tarkasti tutkia kaikki luvan myöntämisen edellytykset ja hylätä hakemus, jollei valittaja ole saattanut todennäköiseksi, että käräjäoikeuden ratkaisu on väärä? Kuitenkin lain mukaan lupa on myönnettävä muutosperusteella jo silloin, kun ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Haluaako KKO:n enemmistö siis jotenkin tiukentaa luvan myöntämisedellytyksiä siitä, mitä laissa nimenomaisesti sanotaan? Painavatko käsittelyn joutuisuus ja hovioikeuksien "tunnetut jutturuuhkat" punninnassa valittajan oikeusturvanäkökohtia enemmän? Näitä kysymyksiä lukija jää enemmistön perusteluihin tutustuessaan miettimään.

6. KKO:n esittelijän ja vähemmistöön jääneiden jäsenten perustelut saavat ainakin minut vakuuttuneeksi sitä, että hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa sekä tarkistusperusteella että ennakkopäätösperusteella. Yksityiskohtien osalta haluaisin viitata siihen, että käräjäoikeus kieltäytyi näyttämästä syytetylle sitä Kouvolan hovioikeuden tuomiota, johon se on ratkaisunsa osin perustanut. Käräjäoikeus ei myöskään perustellut, miten huumausaineen määrän arvio ilmeni sanotusta hovioikeuden tuomiosta, eikä ko. tuomiota sisällytetty edes oikeudenkäyntiaineistoon! Tässä on tapahtunut selkeitä virheitä etenkin asianosaisen kuulemisessa, jolloin valituslupa olisi tullut tässä kenties muutoin "kiikun kaakun" olevassa asiassa myöntää jo sanotun menettelyvirheen takia. KKO:n enemmistö on kuitenkin ummistanut silmänsä tuolta virheeltä. Enemmistö näyttää ohittaneen kokonaan myös sen, että käräjäoikeus on perustanut ilman syytä syytettä tukevan näyttönsä osin A:n kanssasyytetyn kirjalliseen esitutkintakertomukseen, mikä ei sekään taida olla lain mukaan pääsäännön mukaan sallittua.

7. KKO:n enemmistö näyttää edustavan kantaa, jonka mukaan epäselvässä tapauksessa jatkokäsittelylupa voidaan hylätä - hovioikeudessa vieläpä ilman minkäänlaisia perusteluja. Omasta puolestani olen sitä mieltä, että kielteiset lupapäätökset tulee perustella asianmukaisesti ja että epäselvässä tapauksessa lupa on myönnettävä.