565. KKO:n jäsenten virantäytön kummallisuuksista

Hei, me vinkataan taas!

1. Korkeimman oikeuden (KKO) tuomareiden lukumäärästä säädetään laissa niin, että tuomioistuimessa on presidentti ja jäseninä vähintään 15 oikeusneuvosta; enimmäismäärää ei siis ole säädetty. Nykyisin KKO:ssa on presidentin lisäksi 18 oikeusneuvosta.

2. KKO:ssa pitkän päivätyön tehneen oikeusneuvos Mikko Tulokkaan jäädessä ensi heinäkuun alusta eläkkeelle, on avoimeksi tuleva oikeusneuvoksen virka julistettu haettavaksi. Ilmoitus tästä on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa. Virkaan voi ilmoittautua 30.3. mennessä, joten vielä ehtii!

3. Lain mukaan KKO:n samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) presidentin ja jäsenten virat ovat ilmoittautumisvirkoja. Muut tuomarinvirat ovat sen sijaan hakuvirkoja, niihin kuuluu esimerkiksi hovioikeuden presidentin virka.

4. Hakuvirkojen osalta erityinen tuomarinvalintalautakunta, jonka puheenjohtajana toimii KKO:n presidentti ja jolle asianomainen hovioikeus tai käräjäoikeus antavat viranhakijoista lausuntonsa, valmistelee nimitysasian. Lautakunta voi kutsua viranhakijoita haastatteluun ja pyytää heistä heistä psykologin lausunnon jne. Tämän jälkeen lautakuntakunta tekee perustellun virkaesityksen tasavallan presidentille, joka päättää nimityksestä valtioneuvoston yleisistunnossa - säännönmukaisesti lautakunnan esityksen mukaisesti. Sen sijaan KKO:n oikeusneuvoksia tai KHO:n hallintoneuvoksia nimitettäessä kyseinen tuomioistuin tekee nimitysesityksen suoraan tasavallan presidentille, joka nytkin nimittää yleensä aina virkaan esitetyn henkilön.

5. Virantäyttömenettelyn avoimuuden lisäämiseksi olisi minusta myös KKO:n ja KHO:n jäsenten viroista syytä tehdä hakuvirkoja ja antaa nimitysasian valmistelu ja virkaesityksen tekeminen tuomarinvalintalautakunnalle. Ruotsissa, jonka käytäntöjä Suomen lainsäädäntö vastaavanalaisissa asioissa yleensä seuraa, tällainen muutos tuli voimaan vuonna 2010. Aiemmin Ruotsissa myös hovioikeuden presidentin virkat kuuluivat ilmoittautumis- tai kutsuvirkoihin (kallelsetjänster).

6. Ruotsissa erityinen tuomarilautalunta (Domarnämden) valmistelee nykyisin siis myös Högsta domstolenin (HD) jäseniä koskevat nimitysasiat ja tekee niitä koskevan virkaesityksen. Tämä uudistus koskee myös HD:n jaoston puheenjohtajan nimitysmenttelyä. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on puheenjohtaja - ei siis presidenttiä - ja 15 oikeusneuvosta (justitieråd). Nämä jakautuvat kahteen eri jaostoon, joista toista johtaa koko HD:n puheenjohtaja (nykyisin oikeusneuvos Marianne Lundius) ja toista nykyisin oikeusneuvos Stefan Lindskog, joka ei ole virkaiältään HD:n vanhimmasta päästä. Stefan Lindskog on entinen asianajaja ja useita juridisia teoksia julkaissut oikeustieteen tohtori, jonka äänestyslausunnot kertovat selvää kieltä miehen kyvykkyydestä. Suomen KKO:ssa presidentti johtaa ensimmäistä jaostoa ja kahden muun jaoston puheenjohtajuus lankeaa automaattisesti virkaiältään kahdelle vanhimmalle jäsenelle.

7. KKO ja KHO tosin ilmoittavat jäsentensä virkojen avoimeksi tulemisesta samalla tavalla kuin menetellään virkoja haettavaksi julistettaessa, jolloin virkoihin tulee siis ilmoittautua kuulutuksessa mainittuun määräaikaa mennessä. Menettely ei ole kuitenkaan aidosti avoin, sillä ainakin KKO:lla on ollut usein tapana kehottaa jotakuta tai useampaa lakimiestä ilmoittautumaan avoinna olevaan oikeusneuvoksen virkaan. Usein KKO:n virkaesitys on kohdistunut juuri tällä tavalla eli itse asiassa kutsumenettelyssä valittuun ehdokkaaseen.

8. Näin tapahtui myös edellistä oikeusneuvoksen virkaa vuoden 2010 alussa täytettäessä. Virkaan ilmoittautui reilut 20 lakimiestä, olen kertonut heistä ja kyseisestä valintaprosessista muun muassa blogissa nro 219/3.2.2010. Nimityksen sittemmin KKO:n tekemän virkaesityksen mukaisesti saanut asianajaja Ari Kantor on kertonut, että hän ei olisi ilmoittautunut virkaan oma-aloitteisesti, mutta teki sen, kun korkeimmasta oikeudesta otettiin häneen yhteyttä ja kehotettiin ilmoittautumaan.

9. KKO:n kokoonpano on sikäli monipuolinen, että oikeusneuvokset ovat toimineet ennen nimityksen saamista erilaisissa lakimiestehtävissä. Tällä perusteella KKO:n kokoonpanossa on mahdollista erottaa erilaisia ryhmiä tai ”kiintiöitä”, joita ovat esimerkiksi hovioikeustuomarit, alioikeustuomarit, KKO:n omat esittelijät, asianajajat, syyttäjät, lainvalmistelijat ja yliopistotutkijat. Osa jäsenistä on erikoistunut lähinnä siviilioikeuteen, osa puolestaan rikos- ja prosessioikeuteen loppuosan jäsenistöstä kuuluessa ns. yleisjuristeihin. Katso tästä tarkemmin blogia nro 225/7.3.2010, jossa olen kertonut Helsingin Sanomissa julkaistusta asiaa koskevasta jutusta ja siitä, miten tuo lehtijuttu syntyi.

10. Olen ehdottanut, että KKO:n jäsenten ja yleensä tuomarinvirkojen täyttömenettelyssä otettaisiin käyttöön eräänlainen täsmähaku. Tästä olen kirjoittanut äskettäin eli viime viikolla myös Suomen Laki.comin juristikirjeessä julkaistussa jutussa. Täsmähaun ideana on, että jo virantäyttöä koskevassa kuulutuksessa ilmoitetaan, minkä alan erityisosaamista tuomioistuin eli tässä tapauksessa KKO haluaa saada käyttöönsä eli mihin edellä mainittuun ryhmään tai kiintiöön rekrytointi erityisesti kohdistuu.

11. Ideani sai kannatusta Tuomioistuimen kehittämiskomitean mietinnössä (KM 2003:3). Jotkut ovat epäilleet, että voimassa oleva laki tuomareiden nimittämisestä olisi idean toteutumisen esteenä, sillä laissa ei nimenomaan mainita täsmähaun mahdollisuutta. Toisaalta laki, joka on hyvin yleisluontoinen, ei estä käyttämästä hieman mielikuvitusta ja kehittämästä käytäntöjä niin, että tuomarinvirkoihin ja niiden hakijoiksi saataisiin mahdollisimman pätevää ja monipuolista juristiväkeä.

12. Verrataanpa ehdottomaani täsmähakumallia KKO:ssa nykyisin käytössä olevaan malliin, joka muistuttaa paljolti kutsumenettelyä. Voimassa oleva laki siis lähtee sitä, että kaikkien lakimiesten, jotka täyttävät muodolliset kelpoisuusvaatimukset, tulee saada hakea tai ilmoittautua avoinna olevaan tuomarin virkaan, eli ketään ei siis saa asettaa viranhaussa tässä suhteessa muita viranhakijoita tai virkaan ilmoittautujia edullisempaan asemaan. Jos asiaa tarkastellaan tältä kannalta, niin kumpiko näistä kahdesta mallista olisi lähempänä lain kirjainta ja henkeä?

13. Minusta täsmähakumalli on kutsumenettelyä oikeudenmukaisempi ja reilumpi, sillä jälkimmäinen järjestelmähän on itse asiassa täsmähakumallia vielä paljon "täsmällisempi", eikö vain? Kutsumenettelyssä, jota KKO siis tosiasiallisesti käyttää, haku kohdistuu oikeastaan vain yhteen tiettyyn ehdokkaaseen, vaikka muodollisesti paperinsa virkaan jättääkin suuri virasta kiinnostunut hakijoiden joukko.

14. Voidaan sanoa, että kutsumenettely on oikea täsmähakujen "kunkku", sillä siinä asetelma kääntyy päälaelleen: hakijoina eivät ole potentiaaliset ehdokkaat, vaan aktiivinen toimija on asianomainen tuomioistuin eli KKO! Virkaa voivat toki kaikki hakea tai siihen voidaan ilmoittautua, mutta todellisuudessa hakupaperinsa jättäneitä huijataan, koska virkaesityksen tekijä onkin jo tykönään päättänyt, ketä virkaan tullaan esittämään.

15. Jos siis esimerkiksi KKO:ssa väitetään, että ehdottomani täsmähakumalli olisi lain vastainen, niin kehottaisin väitteen esittäjää vilkaisemaan peiliin. KKO:n tosiasiallisesti käyttämä kutsumenettely on täsmähakua paljon rajoitetumpi malli. Kutsumenettely täyttää tosin lain vaatimukset sikäli, että KKO:n sisältä vinkin saaneen lakimiehen on sentään vaivauduttava jättämään paperit itse sisälle kuulutuksessa mainitun ilmoittautumisajan päättymiseen mennessä. Mutta lain hengen vastainen kutsumenettely ilman muuta on. Sen avulla KKO voi käytännössä aivan vapaasti itse täydentää itseään.

16. Kutsumenettely tai "vinkkausmenettely" on toki ollut käytössä KKO:ssa iät ja ajat. Minultakin on pari kertaa kyselty yksittäisen KKO:n jäsenen taholta mielipidettä tietystä oikeusneuvoksen virkaan ajatellusta lakimiehestä. Kummassakin tapauksessa kyseinen kandidaatti, josta saatoin ("mielihyvin", kuten sanonta kuuluu) lausua puoltavan käsitykseni, tuli sittemmin myös nimitetyksi oikeusneuvoksen virkaan. KKO:n jäsenet suorittavat tämäntyyppistä tiedustelutoimintaa, jonka tuloksen perusteella tietyille sopiviksi ja päteviksi katsotuille henkilöille vinkataan mahdollisuudesta ilmoittautua jäsenen virkaan. Yleensä erityisiä tiedusteluja ulkopuolisille ei tarvitse kuitenkaan tehdä, sillä KKO:n jäsenillä on usein oikeusneuvoksen virkaan omia ehdokkaitaan, joita he suosittelevat muille ja joita sitten vinkataan tai suorastaan kehotetaan ilmoittautumaan virkaan.

17. Minusta tuomareiden virantäyttömenettelyn läpinäkyvyys edellyttäisi, että peli olisi reilua eikä sanotunlaista kutsumenettelyä harrastettaisi. Puoltamaani täsmähakuun ei tällaista epämääräistä sumplimista ja kulissien takaista peliä liity. Täsmähakua olisi mahdollista jo nyt voimassa olevan lainsäädännön puitteissa, jos kerran lain katsotaan sallivan jopa epämääräisen ja salamyhkäisen sekä virkaan ilmoittautujien kannalta epäoikeudenmukaisen vinkkaus- ja kutsumenettelyn.

18. Virkaan ilmoittautumista koskevassa kuulutuksessa voitaisiin (aivan) aluksi mainita, että virkaan voivat ilmoittautua kaikki laissa mainitut muodolliset kelpoisuusehdot täyttävät lakimiehet. Tämän jälkeen kuulutuksessa kerrottaisiin, minkälaisen kokemuksen ja taustan omaavista lakimiehistä KKO:n jäsenet on yleensä rekrytoitu; tässä kohtaa voitaisiin mainita edellä mainitut kiintiöt ja se, että osa jäsenistä on aiemmin voinut erikoistua siviilioikeuteen ja osa taas rikos- ja prosessioikeuteen.

19. Tämän jälkeen kuulutuksessa todettaisiin, että tällä kerralla ilmoittautujiksi toivotaan erityisesti sellaisia lakimiehiä, joilla on erityisosaamista ja kokemusta joltakin tietyltä oikeudenalalta. Tällaisia oikeudenaloja tai erityisosaamista koskevia osa-alueita voisivat olla eri hakukerroilla esimerkiksi ihmisoikeudet, kaupallisia riitoja koskevat kysymykset, työoikeudelliset asiat, rikos- ja prosessioikeus jne. Tämä ei sulkisi mitään ammatti- tai lakimiesryhmää ilmoittautumismenettelyn ulkopuolelle, mutta toisaalta menettelyn avulla saataisiin selville runsaasti sellaisia virasta kiinnostuneita lakimiehiä, joilla kaikilla on kokemusta ja erityisosaamista tietyltä oikeudenalalta.

20. KKO:ssa ideani täsmähausta ei ole herättänyt kiinnostusta eikä siitä ole muuallakaan juuri käyty keskustelu. Tässä ei ole sinänsä mitään eriskummallista, sillä tällaistahan suomalainen "oikeus - ja keskustelukulttuuri" on aina hieman tahtonut olla.

21. Myös tällä virantäyttökierroksella KKO on julkaissut mm. Helsingin Sanomissa kuulutuksen, jossa lakonisesti vain kehotetaan kelpoisuusvaatimukset täyttäviä lakimiehiä ilmoittautumaan avoimeksi tulevan jäsenen virkaan.

22. Kukaan mahdollista virkaan ilmoittautumista pohtiva juristi ei siten tälläkään kerralla tiedä tai osaa ennakoida, millaista erityisosaamista KKO nyt hakee tai mistä kiintiöstä rekrytointi aiotaan tehdä. Vaikka virkaan saataneen nytkin parikymmentä ilmoittautujaa, on mahdollista, että he ovat myös tällä kerralla liikkeellä turhaan. Näin käy, jos KKO on jo valinnut sopivan lakimiehen, jolle se on vinkannut virasta ja jota se tulee joka tapauksessa virkaan esittämään.

23. Hakuaika oikeusneuvoksen virkaan siis päättyy 30.3. Tämän jälkeen voidaan palata asiaan ja tarkastella hieman lähemmin virasta kiinnostuneiden joukkoa.