Perustuslakivaliokunta kokoontui tänään puimaan tapaus Vanhasta1. Italian pääministeri Silvio Berlusconi on tullut tunnetuksi muun muassa syytesuojastaan. Aina kun Berlusconi on noussut valtaan, hän on säädättänyt lain, joka takaa laajan syytesuojan pääministerille ja muille korkea-arvoisille poliitikoille eli presidentille ja parlamentin molempien kamareiden puhemiehille. Viimeksi Berlusconi runnoi syytesuojalain läpi noustuaan vuonna 2008 kolmatta kertaa pääministeriksi. Syytesuoja on ollut tarpeen, sillä Berlusconia vastaan oli nostettu syytteet kahdessa lahjusjutussa ja yhdessä veropetosjutusssa.
2. Viime vuoden lokakuussa Italian perustuslakituomioistuin päätti, että Berlusconin syytesuoja on perustuslain vastainen. Tuomioistuimen mukaan syytesuojalaki rikkoo periaatetta, jonka mukaan kaikki kansalaiset ovat tasavertaisia lain edessä. Edellisen kerran Berlusconin syytesuoja kaatui perustuslakituomioistuimessa vuonna 2004.
3. Suomessa on suhtauduttu ihmetellen ja joskus jopa naureskelleen Berlusconin itselleen hankkimaan syytesuojaan. Mutta itse asiassa myös meillä ministereillä on vankka syytesuoja, vaikka mainittua termiä ei juuri käytetäkään. Ministereiden syytesuoja ei merkitse täydellistä lainkäytöllistä immuniteettia eli koskemattomuutta, joka kuuluu kansainvälisen oikeuden mukaan diplomaattisille edustajille ja perustuslain mukaan tasavallan presidentille. Ministerin rikos- ja rikosprosessuaalinen asema on kuitenkin suojattu muihin virkamiehiin verrattuna monessa merkittävässä kohtaa.
4. Tämä ilmenee ensinnäkin siinä, että ministerin virkarikoksia koskeva syytekynnys on huomattavasti korkeampi kuin virkamiehillä yleensä. Normaalisti virkasyytteen nostamiseen riittää, että rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi on olemassa todennäköisiä syitä. Ministerisyytteen osalta syytteen nostamiselle on sitä vastoin säädetty erityisiä edellytyksiä. Perustuslain (PL) 116 §:n mukaan syyte valtioneuvoston jäsentä (ministeriä) vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.
5. Erityistä syytekynnystä on perusteltu sillä, että ministerisyytettä ei tulisi käytää esimerkiksi merkitykseltään vähäisten menettelyvirheiden käsittelyyn (HE 1/1998 vp. s. 171). Erityisiä edellytyksiä ministerin rikosoikeudellisen vastuun toteutumiselle on perusteltu poliittisen järjestelmän ja valtioneuvoston toimintakyvyn turvaamisella. Tämä on hieman hämärä perustelu, joka ei sano oikeastaan mitään. Hallituksen esityksen mukaan syyttämiskynnyksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole suojella yksittäistä ministeriä, vaan laajemmin koko valtioneuvoston toimintaedellytyksiä. Se, mitä kyseisellä lausumalla on itse asiassa tarkoitettu, on jäänyt hallituksen esityksen perusteluissa kertomatta.
6. Hallituksen esityksessä on sivuutettu kokonaan kysymys siitä, miltä ministerin erityinen syytekynnys näyttää kansalaisten yhdenvertaisuuden ja oikeudellisen tasa-arvon kannalta katsottuna. Juuri tällä perusteellahan Italian perustuslakituomioistuin on kumonnut kahdesti Berlusconin syytesuojan. Erityinen syytesuoja ja virkavastuun erityinen toteuttamismekanismi valtakunnanoikeuksineen ym. kummallisuuksineen on tehnyt ministereistä poliittisesti ja juridesti etuoikeutetun luokan, rälssin, joka nauttii valtiovallan erityistä suojelua.
7. Suomessa ministerivastuuasioissa omaksuttu erityinen syytekynnys lienee kansainvälisessä vertailussa melko harvinainen. Monissa maissa ministerisyytteen osalta on omaksuttu normaali syytekynnys. Ministerisyytteiden nostamista ei käytännössä juuri esiinny, mikä johtuu siitä, että ministerit eroavat tehtävästään heti vapaaehtoisesti, kun ovat jääneet kiinni tai heitä epäillään virkavelvollisuuden rikkomisista tai vaikkapa esteellisyydestä.
8. Suomessa poliittinen kulttuuri on sen sijaan paljon paksunahkaisemman käytännön läpitunkema. Rötöksiin virassa tai sen ulkopuolella taikka muuten moitittavaan tahi hälyttävään (esim. sadat tekstarit "kaunottarille") menettelyyn syyllistyneet ministerit roikkuvat sitkeästi kiinni tuoleistaan, vaikka luottamus heihin olisi mennyt. Suomessa virassaan töpännyt ministeri voi luottaa siihen, ettei hänen töppäykseensä ei hevin puututa, koska a) syytekynnys on korkea ja b) syyte olisi käsiteltävä erikseen koolle kutsuttavassa valtakunnanoikeudessa, mikä puolestaan c) edellyttää eduskunnan päätöstä.
9. Ministerisyyteasiat käsitellään erityistuomioistuimessa eli valtakunnanoikeudessa (PL 114.1 §). Valtakunnanoikeus on kokoontunut reilun 90 vuoden aikana vain neljä kertaa. Vaikka ministerisyyteasioita olisi enemmän, on valtakunnanoikeus nykyoloissa aikansa elänyt elin. Se on jäänne vanhoilta ajoilta, jolloin muitakin tiettyjä etuoikeuksia nauttineiden säätyjen eli aateliston ja papiston jäseniä ei saanut tuomita rahvaan eli porvariston ja talonpoikien tuomioistuimissa (raastuvanoikeudet ja kihlakunnanoikeudet), vaan heitä varten oli olemassa omat oikeusistuimensa. Sen jälkeen kun sääty-yhteiskunnasta oli päästy, käsiteltiin useimpien korkeiden tai ainakin korkeahkojen virkamiesten virkasyyteasiat kuitenkin ensimmäisenä asteena hovioikeudessa. Tämä käytäntö jatkui aina 2000 -luvulle asti. Hovioikeus oli virkasyyteasioissa ensimmäinen oikeusaste esimerkiksi ministeriöiden osasto- ja jopa toimistopäällikön asemassa oleville virkamiehille, sanoin yliopistojen professoreille.
10. Virkasyytefoorumin sääntelyssä mentiin lähes naurettavuuksiin asti, sillä vielä 1990-luvun alussa hovioikeus oli lain mukaan virkasyyteasioissa ensimmäinen oikeusaste, kun syytteeseen oli asetettu vaikkapa matkailun edistämiskeskuksen yleisen osaston päällikön tai ammatinvalinnan ohjauksen piiritoimiston toimistopäällikön taikka oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija.
11. Nykyisin lainsäädäntö on puheena olevassa kohdin järkiintynyt niin, että ensimmäisenä asteena hovioikeus käsittelee ainoastaan käräjäoikeuden laamannia ja käräjätuomaria, valtionsyyttäjää ja kihlakunnansyyttäjää sekä korkeimman oikeuden esittelijää vastaan ajettavat virkasyyteasiat. Valtakunnanoikeus käsittelee ministerisyytteiden lisäksi oikeuskansleria, oikeusasiamiestä, korkeimpien oikeuksien jäsentä sekä valtakunnansyyttäjää koskevat virkasyyteasiat. Kaikkein muiden virkamiesten virkasyyteasia käsitellään ensimmäisenä oikeusasteena käräjäoikeudessa.
12. Valtakunnanoikeus voitaisiin aivan hyvin lakkauttaa ja siirtää sille nyt kuuluvien asioiden käsittely joko (Helsingin) hovioikeudelle tai suoraan korkeimmalle oikeudelle. Jos halutaan, niin hovioikeuden ja korkeimman oikeuden kokoonpanoon voisi ministerisyyteasioita käsiteltäessä kuulua kaksi eduskunnan valitsemaa jäsentä. Valtakunnanoikeuden kokoonpanoonhan kuuluu viisi eduskunnan valitsemaa jäsentä viiden ammattituomarin lisäksi. Todettakoon, että sotilasrikosasioiden käsittelyyn hovioikeudessa ja KKO:ssa osallistuu kaksi sotilasjäsentä; hovioikeuden sotilasjäsenen tulee olla vähintään majurin ja KKO:n sotilasjäsenen vähintään everstin arvoinen.
13. Mikä viranomainen voi käynnistää esitutkinnan ministerivastuuasiassa? Tästä valitsee epätietoisuutta, sillä perustuslaissa asiasta ei ole nimenomaista säännöstä. Yhtä mieltä on oltu siitä, että poliisi tai syytäjäviranomainen ei voi sitä tehdä. Eri mieltä on oltu siitä, kuukuuko oikeus määrätä esitutkinta toimitettavaksi yksinomaan perustuslakivaliokunnalle vai myös ylimmille laillisuusvalvojaviranomaisille eli oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle.
14. PL 112 §:n 1 momentin mukaan jos oikeuskansleri havaitsee valtioneuvoston tai ministerin taikka tasavallan presidentin päätöksen tai toimenpiteen laillisuuden antavan aihetta huomautukseen, hänen tulee esittää huomautuksensa perusteluineen. Jos se jätetään ottamatta huomioon, oikeuskanslerin tulee merkityttää kannanottonsa valtioneuvoston pöytäkirjaan ja tarvittaessa ryhtyä muihin toimenpiteisiin. Myös oikeusasiamiehellä on vastaava oikeus tehdä huomautus ja ryhtyä muihin toimenpiteisiin.
15. PL 115 §:n 1 momentissa säädetään siitä, millä tavoin ministerivastuuasia voi tulla vireille perustuslakivaliokunnassa; ensimmäisessä kohdassa mainitaan oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehenperustuslakivaliokunnalle tekemä ilmoitus. Pykälän 2 momentin mukaan valiokunta voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä tutkimaan ministerin virkatoimen lainmukaisuutta. Ministerivastuulain (196/2000) 4 §:n mukaan perustuslakivaliokunta voi ministerivastuuasiaa käsitellessään pyytää valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin esitutkinnan toimittamiseksi.
16. Ministerivastuulain 4 §:n nojalla on kyllä selvää, että perustuslakivaliokunta voi määrätä esitutkinnan käynnistämisestä. Kysymys on siitä, sulkeeko tämä lainkohta pois oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen oikeuden määrätä esitutkinnan aloittamisesta. Tässä kohdin on oleellista se, mitä PL 112 §:n 1 momentissa tarkoitetaan, kun siinä sanotaan, että oikeuskanslerilla ja oikeusasiamiehellä on oikeus ryhtyä tarvittaessa "muihin toimenpiteisiin." Kuuluuko näihin toimenpiteisiin myös valta määrätä esitutkinnan aloittamisesta. Lain esityöt vaikenevat kysymyksestä, joka on siis tulkinnanvarainen.
17. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on omaksunut kannan, jonka mukaan oikeuskanslerilla ei ole mahdollisuutta määrätä esitutkinnan käynnistämisestä ministerivastuuasiassa. Tämä ilmenee myös Jonkan viime viikolla antaman Matti Vanhasen esteellisyyttä koskevan päätöksen perusteluista. Jonka mukaan esitutkinnan käynnistäminen on vain perustuslakivaliokunnan harkinnassa, oikeuskansleri voi tehdä ainoastaan PL 115 §:n mukaisen ilmoituksen valiokunnalle.
18. Jaakko Jonkka sanoo Vanhas-päätöksensä perusteluissa, että mainittua kantaa "voidaan pitää nykylainsäädännön mukaisena vallitsevana kantana." Hän viittaa kahteen 2-3 vuotta sitten kirjoittamaansa artikkeliin, joissa hän omaksunut kyseisen kannan. Mutta onko mainittu kanta sittenkään niin selvä ja "valitseva", kun oikeuskansleri antaa ymmärtää? Jonkan päätöksen jälkeen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi totesi, että oikeuskanslerin ei olisi tarvinnut "vielä" tuoda asiaa perustuslakivaliokunnalle, vaan olisi ollut toivottavaa, että "asia olisi tullut meille mahdollisimman valmiina ratkaistavaksi." Tätä tuskin voi ymmärtää muuten kuin että Sasin mielestä oikeuskansleri olisi voinut itse päättää esitutkinnan käynnistämisestä.
19. Eduskunnan oikeusasiamies Riita-Liisa Paunio on pohtinut sanottua esitutkinnan aloittamisasiaa viitisen vuotta sitten. Rusi-tapauksen yhteydessä oikeusasiamiehen toimistossa nousi esiin kysymys siitä, onko poliisilla itsenäistä toimivaltaa päättää esitutkinnan aloittamisesta tasavallan presidentin tai valtioneuvoston jäsenen virkatoimen johdosta. Tällöin heräsi myös kysymys siitä, ovatko oikeusasiamies ja oikeuskansleri toimivaltaisia määräämään esitutkinnan toimitettavaksi sanotuissa asioissa. Asiassa hankittiin sisäasiainministeriön poliisiosaston lausunto sekä Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen lausunto ja selvitys. Myös valtakunnansyyttäjältä pyydettiin lausunto.
20. Oikeusasiamies lausui asiasta seuraavaa:
Niin sanotuissa ministerivastuuasioissa noudatettavista menettelyistä on säädetty perustuslaissa (731/1999; jäljempänä PL) sekä laissa valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä (196/2000; jäljempänä ministerivastuulaki). Menettely näissä asioissa poikkeaa monessa suhteessa tavanomaisesta rikosprosessista. Poliisin ja ylimpien laillisuusvalvojien toimivallasta esitutkinnan aloittamiseen ei ole säädetty näissä tai muissakaan laissa. Myös ratkaisukäytäntöä voidaan pitää epäyhtenäisenä.
Käsitykseni onkin, että kysymys siitä, onko eduskunnan oikeusasiamiehellä tai valtioneuvoston oikeuskanslerilla oikeutta määrätä esitutkintaa toimitettavaksi
ministerivastuuasiassa, on tulkinnanvarainen. Asiassa voidaan esittää sekä oikeutta puoltavia että vastustavia argumentteja.
Oikeuden olemassaolon puolesta puhuvia näkökohtia
Ylimmillä laillisuusvalvojilla on perusoikeusuudistusta edeltäneessä oikeuskäytännössä katsottu olevan oikeus määrätä esitutkinta toimitettavaksi ministerivastuuasioissa. Perustuslakia tai ministerivastuulakia säädettäessä ei lausuttu, että tämä oikeus olisi lakannut. Tätä oikeutta määrätä esitutkinta suoritettavaksi ministerivastuuasioissa on tosiasiallisesti myös käytetty perustuslain muutosta edeltäneellä ajalla.
Suoraa lisätukea ylimpien laillisuusvalvojien oikeudelle antavat ylimpiä laillisuusvalvojia koskevien lakien sanamuodot. Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain (197/2002) 8 §:ssä on nimenomaisesti säädetty oikeusasiamiehen oikeudesta määrätä esitutkinta toimitettavaksi tutkittavanaan olevan asian selvittämiseksi. Valtioneuvoston jäsenen menettely kuuluu oikeusasiamiehen tutkittaviin asioihin.
Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 8 §:ssä asiasta on säädetty asiallisesti vastaavasti. Oikeus käynnistää esitutkinta ilmenee säännöksestä virka-avun saamisen muodossa seuraavasti: "oikeuskanslerilla on tehtäviään suorittaessaan oikeus viipymättä saada kaikilta viranomaisilta sellaista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen".
Myöskään eduskunnan oikeusasiamiehestä annettua lakia tai valtioneuvoston
oikeuskanslerista annettua lakia säädettäessä ei viitattu siihen, että oikeus määrätä esitutkinta toimitettavaksi olisi tarkoitettu rajata pois joltakin laillisuusvalvonnan osa-alueelta, vaikka viimeksi mainitut lait on säädetty perustuslain ja ministerivastuulain säätämisen jälkeen.
Selvää on, että yksinomainen toimivalta ministerivastuuasiassa nostettavasta syytteestä kuuluu perustuslakivaliokunnalle. Ylimpien laillisuusvalvojien oikeus esitutkinnan määräämiseen ei poista tai rajoita tätä toimivaltaa. Menettely voi kuitenkin parantaa perustuslakivaliokunnan päätöksenteon edellytyksiä jo ilmoitusasian käsittelyn alkuvaiheissa. Ministerivastuulain esitöissä on korostettu intressiä selvittää tosiasioita koskeva aineellinen totuus.
Asiaa voidaan tarkastella myös siltä kannalta, millaiseksi rikoksesta epäillyn oikeusturva muodostuisi siinä tapauksessa, että perustuslain 115 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen ilmoitus tehdään sen jälkeen, kun henkilöä on ensin kuultu ylimmän laillisuusvalvojan toimesta hallinnollisessa menettelyssä, ja että häntä kuullaan tämän jälkeen samoista seikoista rikoksesta epäiltynä perustuslakivaliokunnan määräämässä esitutkinnassa.
Tässä tilanteessa erityisen keskeistä on rikoksesta epäillylle kuuluva oikeus olla myötävaikuttamatta oman epäillyn rikoksensa tai syyllisyytensä selvittämisestä. Tämä niin sanottu itsekriminointisuoja ei ole ehdoton oikeus, mutta se voi tulla loukatuksi esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilöltä on ensin vaadittu selvitystä hallinnollisella pakolla, ja näin saatuja tietoja käytetään sittemmin rikosprosessin puitteissa (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomio O'Halloran and Francis v. Iso-Britannia (29.6.2007) kohta 55). Itsekriminointisuoja ei itsessään estä käyttämästä rikosprosessin
ulkopuolisia hallinnollisia selvityskeinoja. Se voi kuitenkin joissakin tilanteissa rajoittaa mahdollisuuksia käyttää rikosprosessissa sellaisia tietoja, jotka on saatu tätä ennen hallinnollisella pakolla.
Laillisuusvalvonnassa virkarikoksen sisältävät asiat on yleensä perusteltua siirtää selvitettäväksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa esitutkintamenettelyssä. Tämä johtuu yhtäältä rikoksesta epäillyn oikeusturvavaatimuksista, toisaalta tarpeesta turvata asian rikosoikeudellisen käsittelyn edellytykset. Molemmissa suhteissa ongelmaksi voi nimittäin koitua se, että hallinnollisella pakolla tutkinnan kohteelta hankitun aineiston käyttäminen osoittautuisi kielletyksi sittemmin tarpeelliseksi arvioidussa rikosprosessissa.
Oikeuden olemassaoloa vastaan puhuvia näkökohtia
Erityisesti perustuslain ja ministerivastuulain systematiikasta on johdettavissa perusteita sille, että esitutkinnan käynnistäminen on yksinomaan perustuslakivaliokunnan käsissä. Ministerivastuulain 1 §:n mukaan lain 2 lukua - otsikoltaan ministerivastuuasian käsittely eduskunnassa - sovelletaan tutkittaessa (muun muassa) valtioneuvoston jäsenen virkatointen
lainmukaisuutta. Tästä näkökulmasta voidaan katsoa, että valtioneuvoston jäsenen virkarikosoikeudellisen vastuun selvittämisestä on säädetty tyhjentävästi perustuslaissa ja ministerivastuulaissa.
Voidaan myös ajatella, että pelkästään laillisuusvalvonnalliset tarpeet eivät edellytä esitutkinnan käynnistämismahdollisuutta, vaan että tällainen tarve tulee vasta syyttäjäroolin myötä. Toisin kuin ennen perustuslain säätämistä, ylimmillä laillisuusvalvojilla ei ole enää syyttäjäroolia ministerivastuuasioissa (PL 114 §:n 3 momentin mukaan syytettä valtioneuvoston jäsentä vastaan ajaa valtakunnansyyttäjä).
Johtopäätökset
Ylimpien laillisuusvalvojien oikeus määrätä esitutkinta suoritettavaksi ministerivastuuasioissa jää käsitykseni mukaan nykyisessä oikeustilassa
tulkinnanvaraiseksi.
Oikeuden olemassaolon puolesta puhuu erityisesti ylimpiä laillisuusvalvojia koskevien lakien sanamuodonmukainen, vakiintunut ja looginen tulkinta. Oikeutta vastustavat argumentit ovat luonteeltaan systeemiargumentteja, ja siten edellistä implisiittisempiä.
Pidän vallitsevaa oikeudellista tilaa epätyydyttävänä. Mahdollisesti yllättäen eteen tulevien ministerivastuuasioiden asianmukaisen ja viivytyksettömän selvittämisen turvaamiseksi pidän tärkeänä, että tutkintamenettelyt sekä eri viranomaisten keskinäiset toimivaltasuhteet ovat selvät ja kaikkien toimijoiden tiedossa.
Pidän ministerivastuuasioissa noudatettavien käytäntöjen selkiyttämistä lainsäädännössä tärkeänä. Käsitykseni mukaan ministerivastuuasioiden tutkintajärjestelyitä koskevaa sääntelyä olisi perusteltua täsmentää siten, että laista kävisi selvästi ilmi, onko eduskunnan oikeusasiamiehellä ja valtioneuvoston oikeuskanslerilla toimivaltaa määrätä näissä asioissa
esitutkintaa suoritettavaksi.
Saatan edellä esittämäni käsityksen valtioneuvoston tietoon. Oheistan tähän esitykseeni asiaa koskevan 12.11.2007 päivätyn muistion. Siitä lähemmin ilmenevin perustein olisi käsitykseni mukaan perusteltua harkita myös sitä, tulisiko ministerivastuuasian esitutkinnan käynnistämisen edellytyksistä samoin kuin kysymyksestä esitutkintaviranomaisten itsenäisestä toimivallasta käynnistää esitutkinta ministerivastuuasiassa säätää laissa nykyistä selvemmin.
Lähetän tämän esitykseni tiedoksi myös perustuslakivaliokunnalle, valtioneuvoston oikeuskanslerille, valtakunnansyyttäjälle, sisäasiainministeriölle, oikeusministeriölle ja Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselle.
21. Näin siis eduskunnan oikeusasiamies Riita-Liisa Paunio 20.12.2007 (Dnro 876/2/05). Oikeusasiamiehen kannanottoon on liitetty asian esittelijänä toimineen Pasi Pölösen laaja, 12.11.2007 päivätty seikkaperäinen muistio.
22. On hämmästyttävää, että oikeusasiamiehen perusteltu päätös, joka on lähetetty tiedoksi muun muassa oikeusministeriölle, ei ole antanut oikeusministeriössä aihetta toimenpiteisiin tulkinnanvaraisen oikeustilan selvittämiseksi lakia muuttamalla. Ei, vaikka parhaillaan on vireillä lainsäädäntötyö perustuslain eräiden säännösten tarkistamiseksi.
23. Minusta oikeusasiamiehen kannanotossa esitetyt pro-näkökohdat ovat punninnassa contra-näkökohtia selvästi painavampia. Oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle tulisi siis antaa toimivalta päättää esitutkinnan käynnistämisestä ministerivastuuasioissa.
24. Nykyinen tilanne on omalaatuinen, sillä sen mukaan perustuslakivaliokunnalla on eräänlainen kolmoisrooli ministerivastuuasioissa. Valiokunta toimii poliisina ryhtyessään oikeuskanslerin ilmoituksen perusteella kuulemaan asianosaisia ja tehdessään päätöksen esitutkinnan käynnistämisestä. Toiseksi perustuslakivaliokunta toimii syyteharkintaa suorittavana syyttäjänä tehdessään eduskunnan täysistunnolle esityksen syytteen nostamisesta. Kolmanneksi perustuslakivaliokunnalla on eräänlainen tuomarin rooli, jos se päätyy asiassa eräänlaiseen seuraamusluontoiseen syyttämättäjättämispäätökseen eli antamaan ministerille lainvastaisen menettelyn johdosta ainoastaan huomautuksen. Valiokunnan asemaa selkeyttäisi ja sen työtä keventäisi, jos oikeuskanslerilla ja oikeusasiamiehellä olisi toimivalta päättää esitutkinnan aloittamisesta. Esitutkinnan toimittamisen jälkeen valiokunta saisi silloin pöydälleen valmiin aineiston, jonka perusteella se päättäisi, onko asiassa aihetta esittää syytteen nostamista.
25. Yhteenvetona edellä esitetystä: 1) ministerivastuuasioiden syytekynnys on syytä alentaa normaalille tasolle, 2) oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle annettava oikeus määrätä esitutkinnan käynnistämisestä ja 3) valtakunnanoikeus on syytä lakkauttaa ja siirtää sille kuuluvat tehtävät hovioikeudelle tai korkeimmalle oikeudelle. Syytteen nostaminen voi jää eduskunnalle.
20 kommenttia:
Perustuslain tarkistamistyöhön liittyen: Tänä vuonna antamassa lausunnossa ns. Taxellin toimikunnan mietintöön (perustuslain uudistamisesta) OA viittasi blogissa siteerattuun OA:n ratkaisuun ja katsoi edelleen, että kysymykseen esitutkinnan käynnistämiseen ministerivastuuasioissa toimivaltaisista tahoista tulisi saada selvyys, ja että asiaa voisi olla syytä käsitellä tulevassa perustuslain muuttamiseen tähtäävän hallituksen esityksen perusteluissa. Toivottavasti näin tapahtuu. Ainakaan Taxellin komitea ei loppuraportissaan käsitellyt asiaa lainkaan.
Lausunnot löytyvät osoitteesta www.hare.vn.fi.
Eivät vaikuta professori Jyrki Virolaisen ehdotukset täysin loppuun mietityiltä, vaikka "aivotyötä" on varmasti tehty paljon. Enemmälti ehdotuksia kommentoimatta,katson, että Virolaisen ehdottamasta järjestelmästä tulisi ennen kaikkea sekasotku, jossa poliittinen ja oikeudellista ministerivastuuta ei pystyttäisi millään erottamaan. Karrikoidusti eduskunnassa saatettaaisiin kuulla sellaisia puheenvuoroja, että "jos sinä herra ministeri et nyt tee näin tai näin, saatat syyllistyä rikokseen" ja varsinkin oppositiolle tulisi uusi tapa ja keino toimia politiikan kysymyksissä oikeudenkäyntiin viittaamalla. Myös monta muuta pulmakysymystä saattaisi tulla, jos blosgistin ehdotukset hyväksyttäisiin. Elämä on vain niin raadollista, että Matti Vanhastakin saattaa naurattaa nyt meneillään oleva häntä koskeva prosessi. Kun nykyistä oikeuskansleria pidetään aika yleisesti eräällä tavalla melko kaunaisena virkamiehenä, on hyvä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta nyt vain "pui" Vanhastapauksen.
Ihmettelen miksi mikään taho ei ole kuvannut sitä päätösprosessia, missä Vanhasen katsotaan tulleen jääviksi.
Lyhyesti kerrottuna prosessi on se, että poliittiset johtajat RAY:ssa aikansa riideltyään esittävät valtioneuvostolle eli sosiaali- ja terveysministeriön esiteltäväksi, miten rahat jaetaan. Sos. ja terveysministeriö tarkistaa RAY:n esitykset ja vie asian valtioneuvostoon, missä asia "nuijitaan" tosiaankin alle 3 sekunnissa päätökseen. Vanhasta epäillään estelliseksi sen vuoksi, että hän ei Laanisen mainitsemassa 3 sekunnissa ollut pari vuotta aikaisemmin sitä janakohtaa, kun rahat tulivat Nuorisosäätiön kautta Vanhasen vaalirakäyttöön "hoksannut" etukäteen jäävätä itseään. Kaikki tämä on selvillä henkilöllä, joka on ollut valtioneuvoston istunnossa. Eli asiat etenevät tosiaankin huolellisen valmistelun jälkeen liukuhinalla itse valtioneuvoston esitelyssä, jossa pääministeri toimii puheenjohtajana. Nyt vain puhutaan, että Vanhanen on saanut Nuorisosäätiön varoja, jotka ovat tulleet RAY:ltä. Olisi luulllut, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske olisi voinut selvittää asian oikean menettelyn kansalaisille, jos olisi halunnut olla objektiivinen. Mutta kun miehellä on pari vuotta eläkeikään voi jo puhua hieman "lämpöisiä". Ilmeisesti Kalske halusi jo etukäteen ottamalla asiaan kannan myös varmuuden vuoksi jäävätä itsensä, mutta kun tällä palstalla puhutaan paljon jääviydestä,olisi kenties hyvä tarkastella, tuliko Kalske samalla jäävänneensä koko valtakunnansyttäjänviraston.Ainoa jäävitön henkilö on minun mielestäni valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, joka ei sitten virkanimityksensä jälkeen ole puhunut eikä pukahtanut mistään asiasta.
Skorpionin "purevuus" on nyt kyllä pahasti kateissa!
Minä en ehdottanut, että ministerivastuuasiat siirtyisivät kokonaan oikeuskanslerin hoidettavaksi niin, ettei perustuslakivaliokunnalla jäisi mitään roolia asiassa. Kyse oli vain siitä, onko oikeuskanslerilla oikeus käynnistää esitutkinta.
Päätösprosessista puolestaan sen verran, että Laanisen voivottelu " 3 sekunnin harkinnasta" on tietenkin lähinnä vain yritys sahata tavallisia pulliaisia silmään.
Toki valtioneuvoston istunnossa päätökset nuijitaan nopeasti pöytää, mutta idea onkin siinä, että jotta näin voitaisiin menetellä, ministereiden ja heidän avustajiensa tulee huolellisesti perehtyä etukäteen, siis jo ennen istuntoa esille tuleviin asioihin!
Jos ei näin "hoksaa" tehdä, niin se on jokaisen tumpelo-ministerin oma häpeä!
Timo Laaninen on toiminut pitkään Matti Vanhasen avustajana, joten myös hänen ja nimenomaan hänen olisi pitänyt tsekata nuo Nuorisosäätiö-asiat esityslistalta etukäteen ja kertoa niistä Vanhaselle, jotta myös Herra Pääministeri olisi hoksannut asian ja esteellisyytensä.
Mutta aivan ilmeisesti Laaninen ei ole huolehtinut tästä, joten Timo Laaninen puhuu nyt kyllä täysin omassa asiassaan. Hänen selityksensä 3 sekunnista ovat höpö-höpö -selityksiä.
Liukuhihna-päätöksenteko edellyttää siis, että ministerit, esittelijät ja ministereiden (lukuisat) avustajat perehtyvät huolellisesti asioihin ja samalla myös mahdollisiin esteellisyyskysymyksiin.
Vanhanen ei sitä paitsi ollut esteellisenä vain yhdessä VN:n istunnossa, kuten Timo Laaninen eilen yritti esittää, vaan hän toimi esteellisenä kuudessa (6) valtioneuvoston esittelyssä!
Ja vielä: kuten aikaisemmassa blogissa kerroin, Vanhasen I ja II- hallituksen muut ministerit kyllä älysivät jäävätä itsensä RAY:n asioissa. Lehtitietojen mukaan kaikkiaan 8 Vanhasen hallituksen ministeriä jääväsi itsensä ainakin kerran po. asioiden käsittelystä.
Lauta-Matin hoksottimissa tuntuu todella olevan jotain pielessä, kun hän istui paikallaan kun tatti kuudessa istunnossa esteellisenä! Vaikka muut ministerit pomppivat tuon tuostakin esteellisinä "käytävään."
Vai olisiko niin, että Matti on niin härski tyyppi, ettei hän viitsinyt paljastaa ministeritovereilleen, että hän on saanut tai saamassa RAY-rahaa Nuorisosäätiöltä?
Skorpionin viittaus Jorma Kalskeen lausumiin on turhaa puhetta myös. Minusta Kalske ei eilen kertonut mitään sellaista, mikä ei olisi jo kaikkien tiedossa.
Kyl maar Suomi - Italian voittaa 13-0, kunhan peli on katsottu loppuunsa..
Savustettu poro on Parman kinkkua parempaa..
Perustuslain 108 §:n mukaan valtioneuvoston oikeuskanslerin tulee mm. valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta.
Kun oikeuskansleri Jonkka on nyt julkisesti ilmoittanut, ettei hän voi valvoa esim. kaikkien ministerien esteellisyyttä, joka onkin tietysti jokaisen ministerin itsensä otettava huomioon. Mutta tästä Jonkan ilmoitukseesta minulle tuli sellainen käsitys, ettei oikeuskanslerivirasto ennakkoon valvo mitään valtioneuvoston käsittelyyn tulevia esteellisyysasioita etukäteen.
Tämä on tosiaankin ihmeellistä, koska kyllä oikeskanslerin tulisi ennen kaikkea etukäteen ja ennakolta estävässä mielessä valvoa ministereiden tekemisiä, eikä jälkikäteen vain tarkastaa, tuliko tehtyä oikea vai väärä päätös.
Tietämäni mukaan oikeuskanslerinvirastossa on lähes sata virkamiestä. Kun tehtäviä siirrettiin jokunen vuosi sitten eduskunnan oikeusasiamiehelle, olisi luullut, että oikeuskanslerilta liikenisi aikaa valtioneuvoston jäsenten päätösten ennakkovalvotaan ja käyväthän valtioneuvoston esittelyyn tulevat listat kaikki käsitykseni mukaan vieläkin oikeuskanslerin virkamiesten kautta ennen päätöksiä. Miksi ihmeessä Jonkka käsittää, vai käsittääkö, valvonta-sanan vain jälkikäteisvalvontana, eikä lainkaan ennakkovalvontana.
Jälkikäteisvalvonta on vain tarkastusta, eikä valvontaa, eikö niin herra oikeuskansleri!
Eipä silti, kyllä tavallisen henkilön kantelu, asiallinenkin sellainen, kestää ainakin 2-3 vuotta. Siinäkin valtioneuvoston jäsenet ovat paremmassa asemassa kuin tavallisen tallaajat, koska Vanhasenkin kantelua aletaan käsitellä on oikeuskanslerin päätöksestä nyt, eikä esim. vuonna 2013. Näin tapahtuisi tavallisen kantelijan kohdalla.
Niin eriarvoisessa asemassa me kansalaiset olemme. Voi voi sentään!
Mitähän EIT mahtaisi tuumata siitä, että valtakunnanoikeuden tuomiosta ei voi valittaa? Olisi mielenkiintoista nähdä valtakunnanoikeudessa syylliseksi tuomitun valituksen käsittely EIT:ssä ja mitä langettavasta tuomiosta seuraisi.
Oikeuskansleri ei voi tietenkään valvoa etukäteen jokaisen lähes 20 ministerin mahdollista esteellisyyttä!
Laki lähtee yksiselitteisesti siitä, että virkamies, siten myös ministeri, vastaa aina itse omasta esteettömyydestään. Virkamiehellä vastaa itse, jos on ollut esteellinen, ei oikeuskanslerilla tai virkamiehen esimiehellä ei ole vastuuta virkamiehen/ministerin omasta töppäyksestä.
Kantelut odottavat ratkaisuaan todella kauan. kantelin itse muutamia vuosia sitten ex-oikeusministeri Johannes Koskisen menettelystä, josta olen kertonut. Tähän kanteluun sain odottaa ratkaisua Jonkan putiikista 2,5 vuotta.
Asian esittelijä OKa-virastossa keksi vaikka minkälaisia selityksiä kantelupäätöksen viivästymiselle. Yhden kerran hän jopa esitti minulle, että enkö minä voisi vetää kanteluani pois ja tehdä sen oikeusasiamiehelle!
Nyt minulla on OKa-virastossa kantelu, joka koskee sitä, syyllistyikö Johannes Koskinen Rusi-asiassa virkavelvollisuuden rikkomiseen lausumallaan, joka rikkoi syyttömyysolettamaa ja jonka perusteella valtion määrättiin korvausvelvolliseksi Alpo Rusille.
Tämä kantelu on nyt ollut "sisällä" vuoden verran.
Koskisen asiassa on minusta kysymys paljon, paljon vakavammasta asiasta kuin Matti Vanhasen tapauksessa konsanaan. Onhan valtio jo tuomittu ex-ministerin menettelyn johdosta korvausvelvolliseksi ja hovioikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan ministeri menetteli syyttömyysolettaman vastaisesti.
Mutta kun aika kuluu, saadaan syyteoikeus tietenkin vanhenemaan.
Skorppioni esitti, ettei Vanhanen tehnyt laitonta, koska hän ainoastaan nuiji pöytään avustajiensa tekemän rahalistan. Aikaa tähän kului 3 sek. Avustajat eivät tietenkään ole vastuullisia, koska heillä ei ole päätösvaltaa eikä tietoa osanottajien jääviyksistä.
Onko Skorpioni keksinyt menetelmän, jossa kaikki ministerin toimet ovat laillisesti hyväksyttäviä, jos ne tehdään nopeasti ja valmistellun listan mukaisina. Kukaan ei ole vastuussa mistään päätöksistä. Saako ministeri tällöin jakaa valtion rahaa vaikkapa itselleen?
"Eriarvoisuudesta" hieman:
Se on paskapuhetta, että oikeuskanslerinvirasto olisi "hidas"! Itse sain sieltä kanteluuni vastauksen 2 päivässä ja tuo kantelu nimenomaisesti koski pääministeri Matti Vanhasta!!
Erinomaisesti perusteltu PL:n uudistusesitys. Muutit minunkin etukäteen jo ottaman kannan siitä, että Oka tai EOA ei voisi aloittaa esitutkintaa itse. Perustelusi (ja ex-EOA Paunion) pakottavat muuttamaan kantaa asiaan!
Samoin valtakunnanoikeuden lakkauttaminen olisi tässä ajassa oleva uudistus.
Sen sijaa en ole aivan yhtä vakuuttunut ministerisyytteen syytekynnyksen madaltamisesta. On perusteltua, että valtion ylintä päätösvaltaa käyttävä toimeenpanoelin on siten suojattu, että aivan vähäisiin rikkomuksiin ei sen toiminna piirissä puututa. Mielestäni on hyväksi, että polittisen ylimmän vastuun kantaja voi keskittyä tehtäviinsä eikä sen pohdiskeluun, tuleeko joka "pilkku" juridis-muodollisesti oikein.
Edellä sanotusta huolimatta Suomessakin olisi aika siirtyä kulttuuriin, jossa ministerit sitten kantaisivat po. poliittisen vastuunsa eroamalla, jos poliittisesti kansan edessä siihen on aihetta.
Hhmm, eduskunta ei kai ole ylin "toimeenpanoelin", vaan lainsäädäntöelin!
Syytesuojan poistamisen tarkoituksena ministerivastuuasioissa ei tietenkään ole se, että ministerit vietäisiin "käräjille" kaikista pikkurikkeistä!
Ministereitäkin tietenkin koskisivat nyt laissa olevat (ROL 1:7-8) syyttämättäjättämisperusteet, esim. juuri rikoksen vähäisyys ja oikeudenkäynnin kohtuuttomuus.
Silloin kun Suomen ensimmäinen perustuslaki eli HM säädettiin, ei rikoslaissa tai OK:ssa vielä tunnettu mitään syyttämättäjättämisperusteita, joten on ymmärrettävää, että HM:oon otettiin maininta erityisestä syytekynnyksestä ministerivastuuasioissa.
Mutta tilanne on nyt kokonaan toinen. Tämä on - ihme kyllä - jäänyt noteeraamatta nykyisen eli vuoden 2000 perustuslain valmistelijoilta ja säätäjiltä
Valmistelijat ja säätäjät ovat nukkuneet prinsessan (siis sen Ruususen) unta. Ihmekös tuo, sillä nuo heput ovat kaikki olleet ns. valtiosääntötieteilijöitä, joille rikosprosessi on vieras ilmiö.
Erkille - Jos tekee ns. höpön-höpö kantelun kanslerille, niin saa tietenkin varautua siihen, että vastaus tulee heti paluupostissa! Ei siinä mitään sen kummempaa ole.
Ehdotus uudeksi järjestelmäksi vaikuttaa harkitulta.
Täydennyksenä 11. kohtaan totean, että myös majuria syytetään Helsingin hovioikeudessa. Tällöin kapteeni ja yliluutnantti pääsevät suoraan hovioikeuteen. Näin on käynyt monesti. Majurien privilegi on aikansa elänyt.
Jacob Söderman MTV3 uutisille tarinoi ihan "höpöä", että Jonkan ratkaisu olisi jotenkin juridisesti sidottu näille valtiopäiville?
Mies oli muutoinkin kovin rasittuneen oloinen..
Jacob Söderman MTV3 seiskauutisille tarinoi ihan "höpöä", että Jonkan ratkaisu olisi jotenkin juridisesti sidottu näille valtiopäiville?
Mies oli muutoinkin kovin rasittuneen oloinen..
Kohtaan 11 tarkentaisin, että on niitä muitakin virkamiesryhmiä, joiden kohdalla hovioikeus on ensimmäinen oikeusaste. Sotilasoikeudenkäyntilain 6 § mukaan sotilasoikeudenkäyntiasian käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena Helsingin hovioikeus, milloin vastaajana on joukko-osaston komentaja tai vähintään majurin arvoinen upseeri taikka vähintään majurin virkaa vastaavassa muussa sotilasvirassa palveleva henkilö.
" ministerivastuuasioiden syytekynnys on syytä alentaa normaalille tasolle"
Eikö tämän historiallinen tausta ollut se, että Ruotsissa ns vapauden aikana 1700-luvulla tehtailtiin perusteettomia virkasyyteitä silloista hallitusta valtaneuvostoa vastaa?
Itse olen toisen anonyymin kanssa samaa mieltä, että syytekynnyksen alentaminen oikeudellistaisi liikaa päätöksentekoa. Valtioneuvoston päätöksistä suuri osa on vapaata harkintaa, josta aina voidaan väittää sen olevan ainakin tuottamuksellinen virkarikos. Syyttämättä jättäminissäännöstö ei auta mitään, koska sitä ennen on mittava asian selvittäminen ja esitutkinta. Pahimmoilleen ministerien aika menisi poliisikamarilla rampattaessa erilaisten "hullujen" rikosilmoituksia selvitelessä. Se mitä Suomesta puuttuu on kverulanttisäännöstö, jolla em. henkilöryhmien perusteettomat rikosilmoitukset ja muut tutkintapyynnöt saadaan vähällä työllä käsitellyksi.
Ruotsin vallasta ja vapauden ajoista puhunut anonyymi on kyllä jämähtänyt pahemman kerran ajastaan jälkeen!
Tällainen ajattelu ja mentaliteetti - me poliitikot teemme mitä haluamme - on juuri johtanut siihen, että poliitikot eivät välitä tuon taivaallista esteellisyysasioista ja korruptiosta.
Hovioikeudesta virkasyytefoorumina:
1) Myös hallinto-oikeuden jäsentä ja esittelijää syytetään virkarikoksesta HO:ssa (hallinto-oikeuslain 20 §).
2) Lautamies ei ole virkamies, mutta häntäkin syytetään tuomarintehtävässä tekemästään virheestä/rikoksesta HO:ssa (käräjäoikeuslaki 20.3 §).
Perustuslakivaliokunta, 00102 EDUSKUNTA Puh: (09) 432 2049, Fax: (09) 432 2711 Sähköposti: pev@eduskunta.fi
Asia: Entisen pääministeri Matti Vanhasen asia perustuslakivaliokunnassa
Oheisen uutisen, liite 1, mukaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, KE Kimmo Sasi on lausunut mm seuraavaa:
Kimmo Sasi: Korkeampi syytekynnys säilytettävä työrauhan vuoksi
- Tässä tulee testattavaksi, kuinka yleisesti korkeampi syytekynnys hyväksytään. Perustuslakivaliokunnan täytyy pohtia, kuinka paljon korkeampi kynnys voi ministerille olla. On myös tapauksia joissa oikeuskansleri on antanut vain huomautuksen, eikä ole menty syytteeseen asti.
Lain mukaan eduskunta päättää, koska ministereitä voidaan syyttää. Tällä taataan valtioneuvoston häiriöttömän työnteon jatkuminen.
Ministerin toimissa pitää olla olennainen virhe, puute tai rikkomus, ennen kuin syytettä voidaan nostaa.
- Olisin aika varovainen poistamaan olennaisuuden vaatimuksen. Esimerkiksi istuvan pääministerin tehtävän hoitaminen on hankalaa, jos samalla on syytettynä.
Toisessa haastattelussa, liite 2, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, KE Kimmo Sasi on lausunut mm seuraavaa:
Sasi: Vaalirahatutkinta puhdistaa politiikkaa
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) uskoo, että entisen pääministerin Matti Vanhasen vaalirahatutkinta puhdistaa poliittiista ilmapiiriä. TV1:n Ykkösaamussa vieraillut Sasi arvioi, että säännöt tulevat nyt entistä selvemmiksi jääviyskysymyksissä.
Sasi huomautti, että ministereillä on korkeampi syytekynnys, ja se on otettava päätöksissä huomioon.
- Syytekynnyksen ylittymisessä edellytetään tahallisuutta ja tuottamuksellisuutta. Jos kyseessä on pelkkä jääviys, usein se johtaa pelkkään huomautukseen, sanoi Sasi.
Sasi näkee, että joka tapauksessa pelisäännöt politiikassa tulevat muuttumaan.
Uskon, että tämä puhdistaa politiikkaa. Nyt jokainen joutuu olemaan erittäin tarkka siinä suhteessa, mitä tekee myöskin jääviyskysymysten osalta.
- Kun perustuslakivaliokunta antaa arvionsa ja lausuntonsa, niin siinä varmaan käydään lävitse mikä on sopivaa ja millä tavalla voidaan toimia. Jos tällainen ohjeistus saadaan voimaan niin se selkeyttää ja parantaa suomalaisia poliittisia pelisääntöjä.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, KE Kimmo Sasin lausuma mm siinä, että ministerillä olisi mukamas korkeampi syytekynnys, ei perustu lakiin. Perustuslain 6§:n ”Yhdenvertaisuus” mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Erilainen kohtelu olisi myös syrjintää muita ihmisiä kohtaan. Syrjimisen kieltää sama perustuslain 6§ kuin myös EIS:n 12. lisäpöytäkirja ja yhdenvertaisuuslakimme.
Perustuslain 29 §:n ”Kansanedustajan riippumattomuus” mukaan
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Näyttää siis siltä, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, KE Kimmo Sasi ei noudata oikeutta, totuutta ja perustuslakia mm. väittäessään ja vaatiessaan, että ministereillä olisi ja tulisi olla korkeampi syytekynnys.
Parhain terveisin,
Jali Raita
Kopio: Perustuslakivaliokunnan jäsenet
Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö
Eduskunnan varapuhemies Seppo Kääriäinen
Eduskunnan varapuhemies Tarja Filatov
Lähetä kommentti