lauantai 25. syyskuuta 2010

323. Minä en yksinkertaisesti hoksannut - kysykää vaikka Jordanilta!

Kysykää vaikka Jordanilta!

Matti Vanhanen, Vuoksenrannan Säde, kertoi viime keskiviikkoiltana TV 1:n A-plus-ohjelmassa, että oli jo viime vuoden elokuussa, siis vielä pääministerinä ollessaan, tiedustellut työsaantimahdollisuuksia Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtajalta Kari Jordanilta. Tällä yhteydenotollaan Jordaniin ja UMP:n pääjohtaja Jussi Pesoseen Vanhanen todisteli, että hän oli tehnyt päätöksensä luopua pääministerin paikalta jo hyvissä ajoin ennen oikeuskansleri Jaakko Jonkan aloittamaa jääviystutkintaa.

TV-studiossa Vanhanen esiintyi hieman hermostuneen tuntuisesti. Hän kehotti kahteen otteeseen kysymään Jordanilta, jos hänen omaa kertomaansa yritystä hakeutua töihin metsäteollisuuteen ei muuten uskottaisi. Pointti on siinä, ettei kukaan vain kuvittelisi hänen, pääministerin, eronneen tehtävistään vaalirahoitussotkun tutkimusten takia. Tämän epäilyn torjuminen tuntuu olevan Vanhaselle hirmuisen tärkeä asia, niin tärkeä, että hän saattoi paljastaa hieman nolosti päättyneen yrityksen siirtyä kesken kaiken metsäteollisuuden leipiin.

Metsäteollisuus on vahvistanut, että Vanhanen oli ottanut työnhaun merkeissä yhteydessä, mutta muuten asiaa ei ole haluttu kommentoida. On arveltu, että pääministeri ei kelvannut töihin Metsäteollisuuden toimitusjohtajaksi siksi, että metsäteollisuus ei halunnut palvelukseensa korkean tason poliittista toimijaa. Metsien miehet luultavasti pelkäsivät myös sitä, mitä kaikkea Nuorisosäätiön tutkinta voisi tuoda tullessaan Matti Vanhasen osalta. Vanhasen julkisuuskuva ei siis ollut pelkästään myönteinen.

Vanhanen yritti pestautua metsäteollisuuden leipiin luultavasti siksi, että hän uskoi olevansa metsäpatruunoiden suosiossa. Olihan Vanhasen II-hallitus puolittanut vuonna 2008 puunmyyntitulojen verotuksen kahdeksi vuodeksi, kun metsäjohtajat olivat kilvan kauhistelleet puun loppumista Venäjän määräämien puutullien ja heikon kotimaisen raakapuutarjonnan vuoksi kokonaan.

Pääministeri Vanhasen paineensietokykyä on pidetty erinomaisena. Mutta oliko se sittenkään niin hyvä, mitä ulospäin näytti? Jossakin on vika, jos enemmistöhallituksen pääministeri, joka oli toiminut pääministerinä jo 5-6 vuotta ja ilmoittanut tavoittelevansa vielä kolmatta pääministerikautta, haluaakin yht´äkkiä eroon koko politiikasta ja yrittää ikään kuin paniikissa hakeutua yhden teollisuusalan edunvalvontajärjestön johtajaksi. Mistä Vanhanen pelästyi ja meni paniikkiin?

Vanhanen kertoi tv-ohjelmassa eronsa syyksi perhesyyt, joiden vuoksi hän päätti jo elokuussa 2009 luopua sopivan hetken tullen politiikasta kokonaan. Mistään vakavasta asiasta, kuten esimerkiksi sairaudesta, ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan siitä, että hänen kaksi lastaan olivat muuttaneet äitinsä ja Matin ex-vaimo Merjan luokse Lappiin. Matilla oli kuulemma ollut pääministerin tehtävien takia vaikea saada viikonloppuja vapaaksi lasten tapaamista varten.

Vanhasen lapset eivät ole enää pieniä. Tytär Annastiina on syntynyt vuonna 1991 ja poika Juhana vuonna 1994. Tytär tuli siis jo viime vuonna täysi-ikäiseksi ja poikakin täyttää tänä vuonna jo 16 vuotta. Lapset muuttivat asumaan äitinsä luokse Lappiin luultavasti osin sen vuoksi, että Matin naisystävät ja uusperheet vaihtuivat aika tiuhaa tahtia; milloin Matti seurusteli Susanin tai Merikukan, milloin taas Sirkan kanssa. Levotonta elämäähän tuollainen tietysti on.

Vanhasen tytär Annastiina valittiin muuten kuluneen kesän pääsykokeissa opiskelemaan oikeustiedettä Lapin yliopistoon. Onnittelut tästä koko perheelle! Lapissa tehdään kyvykkäitä ja hyvin työllistyviä juristeja!
----

Vaikuttaa siltä, että perhesyyt eivät olleet pääasiallisin syy Vanhasen haluun päästä eroon politiikasta. Keskustan muu johto eli esimerkiksi Mari Kiviniemi, Timo Kalli tai Timo Laaninen, eivät tienneet mitään Vanhasen eroaikeista. Päin vastoin Matti oli paiskinut pääministerin töitä kuulemma "niska limassa." Marraskuussa 2009 hän vielä ilmoitti keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa pyrkivänsä kolmannelle pääministerikaudelle vuoden 2011 vaaleissa ja kaikki ottivat Matin vakuuttelun todesta.

Näyttää siltä, että Vanhanen sai juuri elokuussa 2009 tietää KRP:n Nuorisosäätiön juttua koskevan esitutkinnan tiivistymisestä ja siitä, että tutkinnan lonkerot uhkasivat ulottua myös häneen. Näitä tietoja näkyi myös julkisuudessa.

Esimerkiksi elokuun 17. päivänä 2009 tiedotusvälineissä puhuttiin isoin otsikoin poliisin vaalirahoitussotkua koskevan tutkinnan etenemisestä, jopa jonkinlaisesta läpimurrosta, samoin kuin odotettavissa olevasta "uutispommista." Tähän tapaan:

Näin siis elokuussa 2009. Juuri samaan aikaan eli samassa kuussa Matti Vanhanen kertoo soittaneensa Metsäteollisuus ry:n pääjohtaja Kari Jordanille ja UPM:n pääjohtaja Jussi Pesoselle ja tarjoutuneensa pestautumaan avoinna olleeseen toimitusjohtajan tehtävään.

Onko pelkkä sattuma, että Vanhasen teki äkkiä mieli hakea muita hommia juuri samaan aikaan kuin silmukka keskustalaisten RAY:n ja Nuorisosäätiön pomojen (Vihriälä, Kaikkonen) ympärillä kiristyi kiristymistään? Mistään sattumasta tuskin oli kysymys, vaan on luultavaa, että pääministerin paniikki johtui juuri poliisitutkinnan kiristymisestä. Pääministeri, joka on tullut tunnetuksi muutoinkin hieman impulsiivista ratkaisustaan, katsoi luultavasti omalta ja johtamansa puolueensa kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi yrittää päästä mahdollisimman pian eroon pääministerin tehtävistä. Poliisitutkinta uhkasi ulottua myös hänen tekemisiinsä RAY:n rahanjaossa Nuorisosäätiölle ja ehkä myös niihin toimiin, joita hän oli tehnyt aiemmin Nuorisosäätiön puheenjohtajana ollessaan.

Syksyyn mennessä vaalirahasotkun selvittely eteni ja lehdistössä alettiin vaatia yhtä yleisemmin Vanhasen ja koko hallituksen eroa ja uusien vaalien järjestämistä. Paljastui, että Vanhanen ei ollut jäävännyt hallituksessa itseään RAY:n varojen jaossa Nuorisosäätiölle, vaikka Nuorisosäätiö oli avustanut hänen presidentinvaalikampanjaansa 23 000 eurolla. Vanhasen väitetystä jääviydestä tehtiin oikeuskanslerille syyskuun lopussa ja lokakuun alussa 2009 kaksi kantelua.

----

Mennäänpä siten viime joulukuun tapahtumiin. On selvinnyt, että oikeuskansleri kutsui joulukuun puolivälissä kokoon ryhmän, joka koostui oikeuskanslerinviraston, valtakunnansyyttäjäviraston ja Nuorisosäätiön asiaa esitutkintaa suorittavan KRP:n tutkijoista. Oikeuskanslerin mukaan palaverissa, joka pidettiin 14.12. oikeuskanslerin virastossa, koordinoitiin eri tahoilla meneillään olleita tutkinta- ja selvitystoimia. Oikeuskansleri halusi kytkeä hänelle tehtyjen kanteluiden tutkinnan Nuorisosäätiötä vaaliavustuksia koskevan esitutkinnan yhteyteen, koska asiat liittyivät "ainakin rakenteellisesti" toisiinsa.

Samana päivänä eli 14.12. eduskunnassa alkoi tärkeäksi luonnehdittu budjettia koskeva täysistuntokeskustelu, jossa pääministerin odotettiin automaattisesti olevan paikalla vastaamassa kansanedustajien kysymyksiin. Pääministeri Matti Vanhan olikin eduskuntatalossa vielä ennen täysistunnon alkua, mutta hän poistui paikalta vähään ennen täysistunnon alkamista. Vanhasen ilmettä on kuvailtu vakavaksi ja hänen on sanottu olleen ikään kuin "muissa maailmoissa."

Jälkeenpäin ei ole saatu minkäänlaista selvitystä siitä, minkä vuoksi pääministeri poistui kiireesti eduskunnasta ja mihin. Kun oikeuskansleri Jonkalta kysyttiin tämän viikon tiistaina 21.9. TV2:n Ajankohtaisen kakkosen lähetyksessä, oliko pääministeri osallistunut oikeuskanslerinvirastossa pidettyyn neuvonpitoon, Jonkka vastasi kysymykseen kieltävästi. On kuitenkin mahdollista ja jopa todennäköistä, että Vanhanen oli saanut vihiä sanotusta kanslerin kokoon kutsumasta neuvottelusta ja sen asialistasta. Vanhanen saattoi kenties hermostua ja katsoa parhaaksi poistua eduskunnasta, jottei hän olisi joutunut vastaamaan täysistunnossa ikäviin kysymyksiin; tiedä vaikka myös joku kansanedustaja olisi saanut vihiä mainitusta oikeuskanslerin virastossa pidettävästä neuvonpidosta. Vanhanen on itse selittänyt eduskunnasta poistumistaan näin.

Oikeuskanslerin edellä mainitussa Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa 21.9. tuli ilmi tärkeä tieto, joka selittää minusta aika paljon sitä, mitä jatkossa tapahtui. Oikeuskansleri nimittäin totesi, ettei hän ollut keskustellut 14.12. pidetyn neuvottelun jälkeen Vanhasen tai keskustan johtohenkilöiden kanssa. Kansleri kuitenkin lisäsi, omasta aloitteestaan muuten, että "tosin" hän oli ennen joulua tavannut valtiosihteeri Risto Volasen, jonka kanssa oli puhunut vireillä olevista tutkinnasta ja laillisuusvalvontaselvityksestä. Risto Volanen toimi pitkään pääministeri Vanhasen ykkösneuvonantajana avustaen ja edustaen Vanhasta kaikissa tärkeissä asioissa.

Valtiosihteeri Volanen sai mainitussa tapaamisessa varmaankin oikeuskanslerilta infoa vireillä olevista tutkinnoista ja selvityksistä, jotka hän totta kai välitti edelleen pääministerille. Minusta on luonnollista, että Volanen oli toisaalta tiedustellut oikeuskanslerilta, missä vaiheessa tehtyjen kanteluiden tutkinta oli ja kuinka kauan oikeuskansleri arvion mukaan tulisi kestämään kunnes kanteluista annettaisiin päätös. Kun Jonkka ei ollut tuolloin, siis vähän ennen joulua, pyytänyt Vanhaselta kantelujen johdosta vielä edes vastinetta tai selitystä, on selvää, että Jonkka kertoi Volaselle kanteluratkaisuihin kuluvan aikaa ainakin puoli vuotta. Myös tämän tiedon Volanen välitti Vanhaselle.

Pian Risto Volasen ja oikeuskansleri Jonkan tapaamisen jälkeen eli siis 23.12. Matti Vanhanen sitten yllätti yleisön ja ilmoitti, että hän aikoo luopua keskustan puheenjohtajan tehtävistä seuraavan kesäkuun puoluekokouksessa ja todennäköisesti myös pääministerin tehtävästä. Vähän myöhemmin Vanhanen selvensi ilmoitustaan kertomalla, että keskustan uusi puheenjohtaja tulee olemaan myös keskustan ehdokas uudeksi pääministeriksi. Eronsa syyksi Vanhanen ilmoitti tulevan jalkaleikkauksen; tuskin kukaan uskoi Vanhasen selitystä.

Siis: kun Vanhanen sai valtiosihteeri Volasen kautta oikeuskanslerin arvion siitä, kuinka kauan kantelujen tutkinta vaatisi aikaa, hän saattoi ajoittaa eronsa juuri kesäkuun puoluekokouksen yhteyteen. Vanhaselle oli tärkeää, ettei hänen tarvinnut erota aikaisemmin, koska silloin olisi alettu tietenkin spekuloida, että hänen eronsa johtuisi meneillään olevista poliisitutkinnasta ja pian tulossa olevasta oikeuskanslerin jääviyspäätöksestä. Tämä oli toki Vanhasen eron pääasiallinen syy, mutta sen pitäminen salassa oli Vanhaselle hänen toimintansa uskottavuuden kannalta erittäin tärkeä asia.

Loppujen lopuksi kävi niin "onnellisesti", että oikeuskansleri ei pitänyt minkäänlaista hoppua kantelujen tutkimisesta, vaan pyysi vasta maalis-huhtikuussa 2010, siis noin puoli vuotta kantelujen tekemisen jälkeen (!) Vanhaselta vastauksen kantelujen johdosta ja siirsi sittemmin päätöksen antamisen syksyyn, jolloin Vanhanen oli käytännössä luopunut myös kansanedustajan tehtävästä. Oikeuskansleri ei halunnut sekoittaa poliittista pakkaa, sillä hänen päätöksensä julkistaminen esimerkiksi talvella olisi johtanut poliittiseen kriisiin, jossa istuva pääministeri olisi joutunut ilmeisesti eroamaan välittömästi.

Olisiko Vanhanen valittu keskustan puoluekokouksessa jatkamaan puheenjohtajana ja käytännössä myös pääministerinä, jollei hän olisi ilmoittanut luopuvansa tehtävästä? Tätä on mahdotonta tietää, mutta jos oikeuskanslerin päätös olisi tullut ennen puoluekokousta, ei Vanhasella olisi ollut mahdollisuutta jatkaa puheenjohtajana. Muutenkin Vanhasen jatko ei olisi ollut mitenkään kirkossa kuulutettu, sillä keskustan gallupkannatus oli jatkuvassa laskussa ja Matti Vanhasen maine oli ryvettynyt mediassa ja ihmisten silmissä vaalirahoitussotkun takia pahemman kerran. Vanhanen itse sanoi A Talkin haastattelussa viime keskiviikkona, vieläpä kahteen otteeseen omasta aloitteestaan (!), että hän uskoo, että olisi voittanut puheenjohtajaäänestyksen. Tämä on tietenkin vain Vanhasen omaa jälkijättöistä "pullistelua", jonka tarkoitus on väittää, että vaalirahoitussotkujen tutkinnan eteneminen ei ollut hänen eroilmoituksensa syy.

Matti Vanhaselle järjestyi sitten yllättävän nopeasti työpaikka toisen edunvalvontajärjestön eli Perheyritysten liiton palveluksessa. Pääministeri Vanhanen ei kelvannut metsäteollisuuden edunvalvojaksi, mutta pienen liiton lobbaajaksi ex-pääministeri Vanhanen pääsi vaivattomasti.
Vanhasen päätehtävänä on lobata perintöveron poistaminen yritysten sukupolvenvaihdostilanteissa. Perheyrittäjien liitto (PYL) onnistui lobbaamaan jo Vanhasen II-hallituksen hallitusneuvottelujen yhteydessä sanotun perintöveron poistamisidean hallitusohjelmaan, mutta hallitus sai toteutetuksi vain veron huojennuksen. Se, altistuvatko poliitikot ex-pääministerin jatkolobbaukselle yhtä helposti, nähdään seuraavien hallitusneuvottelujen aikana.

Matti Vanhanen selitykset jääviysasian tutkinnan yhteydessä ovat vaihdelleet. Tammikuussa 2010 Vanhenen vakuutti tiukkasävyisesti, ettei hän ollut jäävi Nuorisosäätiön asiassa ja että hänellä oli tästä ex-oikeuskansleri Paavo Nikulan ilmoittama kanta. Oikeuskanslerinvirastosta ei ole kuitenkaan löytynyt dokumenttia Nikulan sanotusta mielipiteestä. Oikeuskanslerin viikontakaisen päätöksen jälkeen Vanhanen muutti selitystään ja sanoi, että hän ei vain yksinkertaisesti hoksannut asiaa, siis esteellisyyttään hallituksen istunnoissa.

Keskustan puoluesihteeri ja pääministeri Vanhasen erityisavustaja Timo Laaninen riensi Vanhasen apuun "kolmen sekunnin päätöksentekoa" koskevalla selityksellään. Pääministerillä laajoine esikuntineen (valtiosihteeri, erityisavustajat, avustajat jne.) oli kuitenkin erinomaisen hyvät edellytykset perehtyä esityslistoihin hyvissä ajoin ennen valtioneuvoston yleisistuntojen pitämistä, joten tuo selitys ei kelpaa alkuunkaan. Lisäksi Vanhanen toimi esteellisenä, ei vain yhdessä, vaan kaikkiaan kuudessa istunnossa. Kun vielä useat muut ministerit hoksasivat vetäytyä RAY:ä koskevasta päätöksenteosta esteellisinä, jäävät Vanhasen hoksaamisselitykset omaan arvoonsa.

Oikeuskanslerin päätöksen julkistamisen jälkeen Vanhanen valitteli sitä, ettei hän ole voinut kertoa julkisuuteen omaa käsitystään esteellisyysasiassa; Jonkan päätöksessä Vanhasen vastinetta ja selitystä ei ole referoitu. Perustuslakivaliokunnan viime tiistain istunnon jälkeen valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ilmoitti, että Vanhasella ei ole estettä kertoa julkisuuteen omaa käsitystään asiasta. Tämän jälkeen Vanhanen kuitenkin vetäytyi kuoreensa ja ilmoitti, että oman oikeusturvansa takia hän ei tule antamaan asiassa lausuntoa ennen kuin häntä on kuultu henkilökohtaisesti ensi viikon torstaina pidettävässä perustuslakivaliokunnan kokouksessa. Mutta jo seuraavana päivänä eli viime keskiviikkona Vanhanen oli TV 1:n A-Plus-ohjelman haastateltavana. - Aika poukkoilevia tuntuvat Vanhasen selitykset olevan.








19 kommenttia:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Unto Hämäläinen sortuu tämän päiväisessä HS:n kolumnissaan edellä tyrmäämääni "kolmen sekunnin" selitykseen. Hämäläisen mukaan kyseessä on rutiiniasia ja kaikki tietävät, että todellinen päätös oli tehty jo viikkoja aikaisemmin yhdistyksen (siis RAY:n) hallituksessa. Ministereillä ei ole mitään mahdollisuuksia perehtyä rahojen jakamiseen!

Huh, huh, meneekö kokenut politiikan toimittajakin todella noin halpaan!

Kuten blogissani kerroin, pääministerillä ja ministereillä on laaja avustajakaarti, jonka tehtäviin kuuluu ottaa etukäteen selvää valtioneuvoston istunnossa esille tulevista asioista ja niiden taustoista ja "hoksata" siis myös mahdolliset esteellisyystilanteet ja varoittaa niistä ministereitä.

Timo Laaninen, joka siis toimi hallituksessa Matti Vahasen avustajana, on itsekin harmitellut sitä, ettei ollut huolehtinut em. tarkastustehtävästään.

Sitä paitsi Matti Vanhasen olisi ilman muuta pitänyt hoksata asia itsekin omasta aloitteestaan, koska hän on toiminut 20 vuotta Nuorisosäätiön puheenjohtajana ja tietää tasan tarkkaa, että säätiö saa avustuksia juuri RAY:ltä.

Nuo selitykset eivät nyt auta, Unto Hämäläinen!

Miljoonien avustuksista päättäminen valtioneuvoston istunnossa ei todellakaan ole mikään oikku- tai rutiiniasia. Jos se olisi sellainen, niin eihän asiaa edes tuotaisi valtioneuvoston päätettäväksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jatkoa edellisen kommenttiin.

Unto Hämäläinen sortuu kolumnissaan myös toiseen pahanlaatuiseen virhetulkintaan ja virheellisen tiedon levittämiseen.

Hämäläinen nimittäin panee kylmästi oikeuskansleri Jaakko Jonkan syyksi ja viaksi sen, ettei pääministeri jäävännyt valtioneuvostossa itseään.

Hämäläisen mukaan vaalirahasotkukeskustelun jatkuessa varoituskellojen olisi pitänyt soida oikeuskanslerinvirastossa ja nimenomaan Jonkan olisi tullut hoksata, että pahus, Vanhanen taitaakin olla jäävi!

Unto hämäläinen sanoo, että oikeuskansleri Jaakko Jonkalle sattui virhe. Hämäläinen kuitenkin "armahtaa" oikeuskanslerin ja sanoo, ettei virhe ollut suuri.

Voi, voi sentään, tätä meidän toimittajakuntamme puutteellista laintuntemusta! Lakihan on nimittäin tässä kohdin selvä kin pläkki: Virkamies itse vastaan esteettömyydestään, eli hänen, ei siis kenenkään muun, on etukäteen varmistauduttava siitä, ettei tee päätöksiä esteellisenä.

Tämän asian oikeuskansleri Jonkka mainitsee päätöksessään selvin sanoin. Unto Hämäläinen kertoo lukeneensa kanslerin 15 liuskaa pitkän päätöksen ja ilmoituksen huolella läpi. Mutta kuinka ollakaan, Hämäläinen ei ole "jostakin syystä" hoksannut liuskoista mainittua kohtaa, jossa Jonkka nimenomaan kertoo, että Vanhasen olisi tullut pitää itse huolta esteettömyydestään.

Vaikka oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston istunnoissa laillisuutta, hän ei voi tietenkään olla selvillä konkreettista seikoista eli siitä, missä kaikissa puuhissa ministerit ovat olleet tekemisissä ja siten mahdollisesti tulleet joissakin asioissa jääveiksi.

Jonkka selosti myös sen, että kaikille ministereille jaetaan ministerikauden alkaessa tarkat tiedot ja selvitykset mm. juuri esteellisyyssäännöksistä ja siitä, että kukin ministeri vastaa itse omasta esteettömyydestään.

Jos ministeri ei sitten käytännössä hoksaa asiaa ja jääviyttään, niin hän saa kyllä syyttää vain huonoja hoksottimiaan.

Mitähän mahtaa olla Unto Hämäläisen moisen kommentin taustalla? Tiedetään, että Hesarin uusi päätoimittaja Mikael Pentikäinen on ideologisesti ja poliittisesti lähellä keskustaa, kuten sanonta kuuluu. Mutta silti!

cs kirjoitti...

irvokkaita nämä RAY:n "Pelaamalla autat" ja Veikkauksen "Suomalainen voittaa aina" sloganit...kun nyt viimeistään kansakin tai ainakin osa tietää + ymmärtää mihin laariin sitä mannaa sieltä sataa..

Molempien järjestöjen avustuskohteet pitäisi laittaa tarkkaan syyniin - myös männä vuosilta!

On synnytetty maan tapa, jolla tuetaan ellei jopa ylläpidetä etenkin pääpuolueiden erilaisia järjestöjä ym. toimintaa...tätäkö se demokratia on että lähes kierosti tukien pönkitetään em. tahoja?

Eikö olisi aiheellista, että rahapeli-automaatteihin ja lotto- sekä veikkauskupongeihin ynnä muihin vastaaviin liitettäisiin poliittisten puolueiden logot?

Nyt kyseessä on yhden jääviys-keissin tutkinta...siitä on hyvä aloittaa mutta RAY/Veikkaus -voittovarojen jakamisessa riittää isomminkin syynättävää!

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä, aamulla tuli tuhlattua aikaa Unto Hämäläisen ala-arvoisen tekstin parissa. Meinaako Hämäläinen todella, että oikeuskanslerin pitäisi (tai että Oka voisi) olla yksityiskohtaisesti selvillä siitä, mitä kaikkia mahdollisia taustavirityksiä itse kullakin valtioneuvoston jäsenellä on? Tällaisissa jääväämisissä vain kissa voi nostaa oman häntänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Ennen oli kansanterveydelle, nykyään kaikenlaiselle kähminnälle!

Toipila kirjoitti...

Ad cs

Olen mielelläni Matti Vanhasen kanssa samaa mieltä siinä, ettei ole olemassa mitään "maan tapaa" vaan "pitkät perinteet".

Mikä ero näillä sanonnoilla on käytännössä taikka juridiikassa, niin sen selittämiseen ei osaamistasoni riitä.

Anonyymi kirjoitti...

Hämäläisen Unto näyttäisi pyrkivän vihdoin päätoimittajatasolle, ehkäpä peräti Suomenmaahan.

Anonyymi kirjoitti...

Unto Hämäläisen kolumni on oiva esimerkki siitä, miten hampaattomia ja tahdottomia meidän ns. "johtavat poliittiset toimittajamme" itse asiassa ovat.

He tai ainakin suurin osa heistä on johtavien poliitikkojen kavereita - ainakin pyrkivät sitä olemaan - ja rakentavat siksi juttunsa ja kolumninsa pääasiassa poliitikkojen kertomisten varaan viitsimättä itse suorittaa minkäänlaista tutkivaa journalismia.

Ilmankos poliitikot ovat saanet vuosikausia ja -kymmeniä toimia "maan tavan" mukaisesti vaali- ja puoluerahoitusasioissa. Toimittajia poliittisten korruption selvittäminen ja paljastaminen ei ole kiinnostanut.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Unto Hämäläinen sentään tunnustaa itse reilusti olevansa Perässähiihtäjä. Siis kai jonkinlainen myötäilijä.

joe kirjoitti...

Tämähän on kuin jännitysnäytelmä.

Mutta: pysyykö kiinnostus vanhasta kohtaa yllä kun ei ole enää edes kansaedustaja?

Joka tapauksessa jatkuu ensi numerossa. Koska vanhanen ei ole tunnetusti halukas julkisiin tunnustuksiin, tästä tulee "kennedyn murha." Spekuloinnit tulevat jatkumaan vuosia ja vuosia....

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kiinnostu Vanhasen tapaukseen pysyy yllä vielä pitkään. Perustuslakivaliokunnan käsittely on vielä kesken, samoin Nuorisosäätiön asian esitutkinta ja koko prosessi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kerroin blogissani, että Vanhanen on päätöksissään ja menettelytapavalinnoissaan aika impulsiivinen ja äkkinäinen.

Tämän Vanhanen myönsi itse oikeaksi A Plussan haastattelussa viime keskiviikkona:

"Kun se kerran niksahtaa päässä, että näin mä teen, niin se on sillä menoa."

Pääministeriltä voisi kyllä odottaa vähän enemmän harkintaa ja fundeerausta.

Ehkä hän olisi selvinnyt pääministerikaudellaan monista kiusallisiksi myöhemmin osoittautuneista asioista, jos olisi pikkuisen harkinnut tekemisiään - niin naismaailmassa kuin politiikanteossakin.

Kun se kerran niksahtaa päässä...

Anonyymi kirjoitti...

Olisihan se kiva, jos pääministerillä ei niksahtelisi päässä.

NS:n tapaus kuitenkin osoittaa, ettei kaikki ole pelkkää niksahdusta - yleensä niksahdukset eivät kai ole niin konsistentteja ja kestä vuosia.

Anonyymi kirjoitti...

Helsingin Sanomissa on äärimmäisen vähän, tuskin lainkaan, toimittajia, jotka ymmärtävät lainsäädäntöä. Sitten tietämättömät ja huonosti asioihin perehtyneet toimittajat kirjoittavat näistä "analyysejään". Esimerkiksi päätoimittaja Pentikäisen kolumneissa on hyvin usein pahoja asiavirheitä ja epäjohdonmukaisia päätelmiä.

Anonyymi kirjoitti...

Päivän sanomissa Lehtomäki näyttäisi tekevän klassisen virheen. Hän yrittää hallita ja ohjata mediaa. Eivätkö ne ikinä opi?

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavasti Helsinginsanomat on ollut jo pitkään harhateillä !Siellä kirjoitetaan mitä isot " pojat " Käskee ! Sama tauti on vaivannut myös Yleä...

Anonyymi kirjoitti...

Maan tapa – pyh ja pah…

Nuorisosäätiöhän on selkeästi vain aikaansa edellä ja on trendikkäästi seurannut maailman menoa. Laittakaapa hakukoneeseen:

1-ACORN - Association of Community Organizations for Reform Now (USA)
2-Treberhilfe Berlin (Saksa)
3-Bishop Estate (Trust Fund), Hawaiji (USA)
4-Swift Boat Veterans for Truth (USA) – [501(c)(4)]
5-NKF – National Kidney Foundation (Singapore)

Ja löytyy hyvinkin samantyyppisiä tapauksia – omilla variaatioillaan
- etenkin 1 & 3:ssa on paljonkin samaa kuin NS:ssä
***

Mutta sarkasmi sikseen (se kun ei kuulemma netissä oikein onnistu) ja ihan silläkin uhalla, että menee hyvä mahdollisuus vöyhöttää kaikenlaisesta moraalittomuudesta ja dekadenssista, niin silti tässä koko tapauksessa ihmetyttää muiden kummallisuuksien mukana eräs asia. Nimittäin se, kuinka näiden säätiöiden osalta vähälle huomiolle ja sivurooliin ovat jääneet tilintarkastajat ja heidän vastuu. Jos nimittäin lähdetään siitä perusolettamuksesta (olkoon se sitten faktisesti oikein tai ei), että politiikassa toimivat ”ihmispoloiset” ovat nykykielellä vähintäänkin oppimis- ja työrajoitteisia, niin luulisi, että heitä kyvykkäämmiltä ammattilaisilta voisi olla lupa odottaa hieman enemmän.

Säätiöitä tarkastavilta – hyvin usein KHT- tai vähintään HTM –tilintarkastajilta edellytetään nimenomaan lausuntoa siitä, onko tarkastettava yhteisö noudattanut voimassaolevaa lainsäädäntöä ja omia sääntöjään… (ja normista poikkeava tilintarkastuskertomus mitä todennäköisimmin laukaisee myös PRH:n valvonnan)

Tilintarkastuslain (2007/459), 3. luvun, 15 §:n 4. momentin mukaan :
_ _ _

Tilintarkastajan on huomautettava tilintarkastuskertomuksessa, jos yhteisön tai säätiön yhtiömies, hallituksen, hallintoneuvoston tai vastaavan toimielimen jäsen, puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja taikka toimitusjohtaja tai muu vastuuvelvollinen on:

1) syyllistynyt tekoon tai laiminlyöntiin, josta saattaa seurata vahingonkorvausvelvollisuus yhteisöä tai säätiötä kohtaan; tai

2) rikkonut yhteisöä tai säätiötä koskevaa lakia taikka yhteisön tai säätiön yhtiöjärjestystä, yhtiösopimusta tai sääntöjä.
_ _ _

Nyt kun vielä muistetaan, että tilintarkastajilla tuo särpimen hankkiminen on kohtuullisen paljon helpompaa jos saavat käyttää auktorisoidun tilintarkastajan nimikettä esim. KHT.

Ei tarvita uusia komiteoita, uusia säännöksiä ja lakeja – jos vaikka aloitettaisiin siitä, että noudatettaisiin nykyisiä. Keskuskauppakamari ja Valtion tilintarkastuslautakunta kun vain ottavat keinonsa käyttöön ja löytävät rohkeutensa, niin on se ”yleisehkäisevä” vaikutus taattu.

***
PS. Näytti olleen hilkulla, ettei arvon blogisti päässyt mukaan Ranskan Suomen suurlähetystön tekemiin (netissä julkaistuihin) pressikatsauksiin viime päiviltä – artikkelit oli mainittu, mutta ah niin lyhyesti – c’est la vie

PS 2. NS ja Matti ovat vielä alussaolleen listauksen lisäksi sikälikin hyvässä seurassa, että samantyyppistä kuohuntaa on presidentti Sarkozyn ja hänen kampanjaansa tukeneen L’Oréalin perijättären Mme Bettencourtin toimissa…

Anonyymi kirjoitti...

No sinällään kyllä tuo säätiölaki olisi kai aiheellista tarkistaa. Nykyinen lakihan pohjannee ilmeisesti 1930 –luvulla säädettyyn ja sittemmin muutamaan kertaan muokattuun. Ja eikös tuota uudistustyön valmistelua ole pakerrettu ”apinan raivolla” jo vuodesta 2006 lähtien.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) tuli tuossa hiljan ulos omalla raportillaan (16.09.2010), jossa tarkastellaan säätiöiden valtiontukia ja valvontaa.**

Samanaikaisesti tämän kotimaisen keskustelun kanssa on EU tasolla aloitteita ja ajatuksia saada aikaiseksi laidansäädäntö Eurooppa Säätiöstä – tai European Foundation Statute (EF).

Noinkohan tuolla projektilla olisi parempi valmistelu ja löytyisi helpommin yksimielisyyttä parlamentissa, komissiossa ja neuvostossa – nimittäin EU tasolle on yritetty saada myös Eurooppa Yhdistykselle oma lainsäädäntö (ts. oikeushenkilön status & sitä säätelevä lainsäädäntö unionin vähintään kahdessa jäsenmaassa toimivalle yhdistykselle). MEP Nicole Fontaine (PES-Ranska) laati raportin tästä asiasta jo 1986 parlamentille (European Statute of Association – EA) ja sittemmin komissio ja parlametti ovat pallotelleet asiaa. 2006 Komissio sitten ilmoitti peruuttavansa KOM (1991)273 ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisen yhdistyksen perussäännöstä” – käsittelyn.

Ei että EF tai EA säännöksillä tuohon suomalaisen säätiölain tarkistamiseen olisi yhtikäs mitään yhtymäkohtaa, mutta joku asiasta paremmin ymmärtävä ja koko uudistustyöhön vihkiytynyt voisi laittaa vedonlyöntikertoimet pitkävetoon mikä seuraavista hankkeista vaatii pisimpään valmistuakseen

A) suomalainen säätiölain uudistus
B) Eurooppayhdistyksen lainsäädäntö
C) Eurooppasäätiön lainsäädäntö
D) Kiinan muurin restaurointi

Ja kun tuo jääviyskeskustelu on niin pop, niin oletusarvoisesti olisi kai reiluinta, että arvon herrat Halila tai Tarasti eivät löisi edes anonyyminä omaa arvaustaan tiskiin. Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, niin siltä suunnalta se valmistelu kai lähtee…

___

** Raportin anekdoottina (s. 65) mainittakoon, että PRH kertoo että sen on mahdollista sijoittaa 5-6 henkilötyövuotta säätiöasioiden käsittelyyn (Tahtoopi sanoa, että 2.900 säätiötä / 5-6 hlö tv / tehokkaat työpäivät vuodessa = noin 3 kpl säätiötä per nuppi per päivä…
-- Tosin… jos lukee edeltäneiden vuosien toteutuneiden vuosi-ilmoitusten tarkastusmääriä, niin eipä näy olleen niin nöpön nuukaa onko sitä vuosi-ilmoitusta muistanut lähettää (s. 62)– esim vuonna 1990 66 % säätiöistä muisti raportoida ja 1991 luku oli kokonaista 16 % - tuolloin valvova taho oli vielä OM – siirto PRH:lle 1994)

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti on sitten vaalirahoituksen osalta tyystin toista mieltä kuin esimerkiksi nykyinen Yhdysvaltojen korkein oikeus. Juurikin tämän vuoden tammikuussa USA:n korkein oikeus käsitteli tapauksen ”Citizens United v. Federal Elections Commission” ja päätyi äänin 5-4 tulokseen, että ”yrityksetkin ovat ihmisiä – ja näinollen heille kuuluu perustuslain mukainen sananvapaus”.

En ole minkään luokan ekspertti asian suhteen – eikä taida rapakon takaakaan löytyä kiveen hakattua vastausta 100 % varmuudella mihin kaikkeen vaalien ja vaalirahoituksen suhteen tämä tulee johtamaan, mutta on sillä ainakin joku saatu jo kalastelemaan huomiota (tai herättämään keskustelua). Nimittäin tulevissa marraskuun välivaaleissa Marylandin osavaltion 8. vaalipiiriissä on ehdolla ei henkilö – vaan yritys. Murrey Hill Inc. tavoittelee vaaleissa virallisena ehdokkaana muiden ehdokkaiden mukana pääsystä edustajainhuoneeseen (House of Representatives). Ja tämä ei ole ainokainen tapaus – Virginian osavaltiossa ainakin Washington Postin mukaan Computer Umbrella Inc. on vastaavasti asettunut ehdolle…Mutta toisaalta saihan tämä Ameriikan Hannu Karpo eli Michael Moore jo vuosia sitten rekisteröityä joissain vaaleissa fiikuksen (ilmeisesti latinan kielisellä nimellä) viralliseksi ehdokkaaksi, että repikää näistä sitten puujalkavitsejä

Vakavamimmin ottaen vaikka me täällä Impivaarassa kuinka ripottelisimme tuhkaa päällemme ja pukeutuisimme säkkikankaaseen, kun vertailemme ah niin avoimia vaali-ilmoituksia suuressa maailmassa, niin tässä tohinassa olisi ehkä aiheellista huomata kuinka muuallakin on käytetty kiertoreittejä. On totta että PAC (Political Action Committee) säännökset ja ehdokkaan OMAT ilmoitukset ovat tiukemmat, MUTTA…

Prosessi on johtanut siihen, että näennäisesti ehdokkaasta riippumattomien järjestöjen, ryhmien ja ajatushautomoiden kautta on vaalikampanjoiden aikana aivan surutta ajettu negatiivisiä kampanjoita vastaehdokkaiden mustamaalaamiseksi ja joissain tapauksissa suoranaisesti kampanjoitu jonkin ehdokkaan puolesta.

Suomessa hieman vähemmälle uutisoinnille jäänyt Tea Party –liike on monessakin mielessä mielenkiintoinen case study tästä – Lämpimästi suosittelen varsin tuoretta artikkelia: The New Yorker, Jane Mayer, ”Covert Operations” (30.08.2010) – löytynee digiversiona noilla tiedoilla netistä vapaasti.