1. Keskusta/kepu on nyt todella tukalassa tilanteessa. Eduskuntavaaleissa tuli takkiin oikein kunnolla ja puolue köyhtyi samalla huomattavasti. Nyt on tulossa presidentinvaalit, mutta kepu ei tunnu saavan ehdokkaita edes puolueen jäsenäänestykseen. Tämä tuntuu perin merkilliseltä, sillä onhan puolueessa peräti neljä (4) entistä pääministeriä, jotka ovat kaikki vielä vetreässä kunnossa: Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi.
2. Ainoa kisaan jo aikoja sitten ilmoittautunut on puolueen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen, mutta puolueen johto ei tunnu olevan lainkaan innostunut Paavosta. Paavohan tipahti viime vaaleista eduskunnasta Uudeltamaalta, vaikka istui Matti Vanhasen toisessa hallituksessa koko edellisen nelivuotiskauden ja sitä paljon puhuttua näkyvyyttä siten piti olla niin maan penteleesti.
3. Yksi toisensa jälkeen kaikki varteenotettavilta tuntuvat keskustalaiset poliitikot ovat ehtineet kieltäytyä puolueen presidenttiehdokkuudesta. Kieltäytyneiden joukossa ovat puolueen vanha isäntä Seppo Kääriäinen, puheenjohtaja Mari Kiviniemi sekä puolueen ulkopuolisista nimistä Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila, joka on aina laskettu keskustakaiseksi. Viimeksi kieltäytymisestä ilmoitti EU:n talouskomissaari Olli Rehn asiaa saunan lauteilla koko kesän pohdittuaan.
4. Mikä nyt siis neuvoksi? Pitäisikö puolueen tässä tilanteessa heittää pyyhe kehään ja luopua omasta ehdokkaastaan kokonaan? Puolueen tyhjän kassan kannalta tämä olisi toki kaikkein järkevin ratkaisu, mutta siihen puolue ei kuitenkaan tule suostumaan. Mutta keitä potentiaalisia nimiä sitten voisi vielä olla saatavissa ehdokkaaksi a) puolueen sisältä tai b) sen ulkopuolelta?
5. Onhan puolueella tosiaan jäljellä vielä kolme entistä pääministeriä. Esko Aho ja Matti Vanhanen tosin ovat jo olleet presidenttiehdokkaina tunnetuin seurauksin. Aho eteni sentään finaalin asti vuonna 2000, mutta vuonna 2006 istuva pääministeri Matti Vanhanen tipahti ensimmäisellä kierroksella nolosti kolmannelle sijalle.
6. Aho ei varmaan suostu ehdokkaaksi, sillä hän istuu Nokian hallituksessa kuin tatti ja odottelee vain niitä himoittuja optioita sun muita lisukkeita, jos vaikka Nokian pörssikurssi ponkaisisi vielä jostakin syystä hurjaan nousuun.
7. Matti Vanhasesta ei koskaan tiedä. Hän kertoo itse, että häneen on oltu asian tiimoilta yhteydessä, mutta kukan puolueen johdosta ei moista yhteydenottoa tunnusta tehneensä. Puoluesihteeri Timo Laaninen kertokin, että Vanhanen ei itsekään olisi ottanut koko lähestymistä "oikein vakavasti." No, kaikki kyllä ymmärtävät oikein hyvin syyn tähän: Matti Vanhasta ei monikaan ota enää kovinkaan vakavasti.
8. Entäpä sitten Anneli Jäätteenmäki, joka on pysytellyt tiiviisti kielikurssilla puolen kesää eikä ole kurssipaikaltaan suostunut sanomaan sanan sanaa; olisiko sitten englannin kurssi ollut niin tehokas, että Annelilta tuppaisi jo suomen kieli vallan unohtumaan? No, veikkaan itse, että Annelikin tulee kieltäytymään, vaikka ehdokkuus kuinka polttelisi. Hän nujertaisi jäsenäänestyksessä Paavo Väyrysen helposti, mutta ehdokkuudesta seuraisi uusi ja epämieluisa yhteenotto Paavo Lipposen kanssa. Siis: "Anna arpisten haavojen olla, niitä irti et repiä saa!"
9. Muita mahdollisia nimiä puolueen sisältä voisivat teoriassa olla Sirkka-Liisa Anttila ja Mauri Pekkarinen, joilla molemmilla on rutkasti kokemusta sekä kansanedustajana että ministerinä. Anttila ilmoittikin jo alustavasti halukkuudestaan, mutta sen kuuluisan yön yli nukuttuaan hän muistikin, että ai niin, mutta eihän minulla ole lainkaan presidentin viran hoitamisessa edellytettävää ulkopoliittista kokemusta!
10. Mauri Pekkarisella sen sijaan olisi tuota kokemusta - jos ulkopolitiikka käsitetään hyvin laajasti - sillä onhan Mauri kauppa- ja elinkeinoministerinä retkeillyt jonkun kerran liikemiesporukoiden kanssa kaukaisilla mailla, olikos se kerran peräti Kiinassa asti. Mutta, mutta, Mauriko presidenttinä, hmm. Vaalikampailusta Lipposen ja Niinistön kanssa tulisi hupaisa eikä Maurilla olisi toka-kierrokselle minkäänlaisia mahkuja.
11. Olisiko ulkopuolisia ehdokkaita vielä kenties kiikarissa? Eipä nyt satu juolahtamaan mieleen yhtäkään. Tänään tosin Jussi Lähde on ehdottanut, että kepu voisi pyytää ehdokkaakseen Kuopion piispan virasta eläkkeelle siirtyvää Wille Riekkistä, joka on Lähteen mukaan lupsakka ja sanavalmis kirkonmies. Timo Laaninen ei kuitenkaan innostunut asiasta yhtään eikä kukaan ole vielä tainnut tiedustella Riekkisen mahdollista halukkuutta hommaan.
12. Pahalta siis näyttää, kovin pahalta. Mutta, kamoon, onhan meillä toki yksi kaveri, joka olisi valmis pressaehdokkaaksi kuin lukkari sotaan, kunhan vain joku älyäsi pyytää. Tarkoitan KHO:n presidentti Pekka Hallbergia, joka on tuplatohtori ja Mara Ahtisaaren parhaita kavereita; miehet ovat reissanneet kahteen pekkaan tapaamassa muun muassa Kiinan presidenttiä 15 vuotta sitten Pekingissä. Joku höyrypää blogistihan keksi nimittää Pekkaa Härski-Hallbergiksi, kun Pekka otti isoäitien tapauksessa ohjat niin sanotusti omiin käsiinsä ja yritti saada KHO:n mummojen maasta poistumispäätöksen täytäntöönpanon lykkäytymään hamaan tulevaisuuteen. Pekka Hallberg on kaikkien mummojen ja paappojen asialla ja todellinen oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden perikuva. Maalaisliittokin nojasi aikoinaan raamattuun ja lakikirjaan. Miksei keskusta voisi tässä tukalassa tilanteessa vuorollaan nojautua lakimieheen ja... mikäs se toinen taas olikaan?
13. Mutta jos veikata pitää, niin keskusta joutuu lopulta tyytymään Paavo Väyryseen. Ja mikäpä on tyytyessä, sillä olisihan Paavo ceeveeltään ylivoimaisesti ansiokkain pressaehdokas, Suomen kaikkien aikojen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kaikkea muuta. Timo Laaninen onkin alkanut jo selvästi liputtaa Väyrysen ehdokkuuden puolesta ja Paavoon joutuvat ilmeisesti myös muut kepun nokkaihmiset tyytymään.
14. Jos Väyrynen saa vastaehdokkaan, niin veikkaan, että hän on Mauri Pekkarinen; tällä kertaa Paavo kyllä pesee jäsenäänestyksessä Maurin mennen tullen.
10 kommenttia:
Suomen homomyönteisin piispa Wille Riekkinen Keskustan presidenttiehdokkaaksi? Eivätpä taida Pohjanmaan satraapit hyväksyä löysäleukaista savolaista.
Väyrysen ceevee on epäilemättä paras noin muodollisessa suhteessa mitä löytyä voi. Siinä eivät pärjää edes muiden puolueiden ehdokkaat. Mutta kun politiikassa ei pelkkä ceevee välttämättä riitä. Pitää olla myös samanmileisten valitsijoiden joukko. Ja se lopulta ratkaisee vaalinkin tuloksen.
Väyrynen erottuu mielipiteissään joukosta. Hän on anti-federalisti ja korostaa syrjäseutuja suosivaa aluepolitiikkaa. Siis lokalisti kaikin puolin. Aleksis Kiveä myötäillen kansanomaisempi termi on impivaaralaisuus. Ulkopoliittisesti Paavo on vanhan liiton miehiä. Suureen lähinaapuriin pitää olla hyvät suhteet, olipa siellä vallassa kuka tahansa ja systeemi mikä tahansa. Osana tähän kuuluu selvä Nato-kielteisyys. Varmaankin Väyrynen voi kannattaa löyhää sidosta sekä EUhun että Natoon, muttei missään nimessä halua pyrkiä mihinkään ytimiin kuten Lipponen ja Niinistö.
Väyrynen siis erottuu joukosta ja hän ymmärtää myös sen, että hänestä olisi näkemystensä takia myös persujen ehdokkaaksi.
Ongelma on vaan siinä, että Kepukin on liukunut Vanhasen ja Kiviniemen johdolla liberaalimpaan City-Kepu suuntaan, missä Väyrysen näkemykset koetaan vanhoillisina ja neuvostoaikaan kuuluviksi. Voiko siis nyky-Kepu seisoa Väyrysen ääriimpivaaralaisten näkemysten takana?
Väyrynen olisi myös hankala presidentti. Hän ottaisi mallia Kekkosesta ja tulkitsisi sen myötä presdientin valtaoikeuksia niin väljästi kuin mahdollista. Väyrynen kykenisi kääntämmään puhtaan sisäpoliittisetkin asiat sellaisiksi, joissa ulkopoliittisia vaikutuksia, minkä vuoksi hänen näkemyksillään tulee olla niissä erityinen painoarvo.
Väyrysen kannatus omassa puolueessa on kutistunut. Hän on nykyisin vain jänkäjoonasten eli pohjoisten Lapin miesten selvä ykköstykki. Muualla Suomessa häneen suhtaudutaan epäluuloisesti.
Olli Rehn olisi tietysti ollut kaikessa Väyrysen vastakohta ja hänet nykyjohto olisi nähnyt mieluiten Kepun ehdokkaana. Rehnin linja tuskin olisi eronnut juurikaan Lipposen ja Niinistön linjasta, joten vaalista olisi tullut tylsähkö henkilövaali. Väyrynen toisi väriä vaaliin, joten toivottavasti hänelle ei nouse varteenotettavaa vastaehdokasta Kepussa. Vaarana on kylläkin kepulaisten kannalta se, että puolue profiloituu sen jälkeen entistäkin vahvemmin aitovieriläiseksi, kansallisromanttiseksi maatalosupuolueeksi.
Mauri P. ei ainakaan omien sanojensa mukaan ole asettumassa ehdolle, jos YLE uutisiin on luottamista.
http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2011/08/pekkarinen_ei_lahde_presidenttikisaan_2803057.html
Mauri voi vielä pyörtää sanansa - Isänmaan edun vuoksi!
Aho ei takuulla lähde mukaan. Toimittajat kyselisivät kuitenkin joka tentissä kiusallisia doping-aiheisia kysymyksiä ja Aho olisi lyöty maanrakoon jo ennenkuin kisa pääsisi kunnolla vauhtiin. Aho tietää tämän itsekin varsin hyvin. Ryvettynyt mikä ryvettynyt.
Paavo Väyrynen nauttiii yllättävän suurta suosiota perussuomalaisten keskuudessa. Tämä veisi hänet helposti toiselle kierrokselle, ohi Kaasuputki-Lipposen. En usko että Soini lähtee kisaan eli perussuomalaiset ei todennäköisesti aseta lainkaan omaa ehdokastaan. Tämä on selvä etu Väyryselle.
Onko muuten Viemäriputki-Lehtomäki jo kieltäytynyt ehdokkuudesta? Vai onko kysyttykään?
Niin tosiaan, Paula Lehtomäki olisi potentiaalinen ehdokas!
Hän taitaa olla kuitenkin parhaillaan vauvalomalla tai odottaa vauvaa.
Nyt on tuotu esiin myös lapsivaltuutettu Maria-Kaisa Aulan nimi. Esko Ahohan kaavaili hänestä seuraajaansa kepun puheenjohtajaksi, mutta valituksi tulikin Anneli Jäätteenmäki.
Yhtä hyvin keskustalta kuin muiltakin näyttää idän tuntemus hiipuneen, mietiskelen Gorkin puiston penkillä, ilmaista wi-fi yhteyttä kännykällä käyttäen.
Tätä uutta Moskovaa kannattaa käydä katsomassa, etenkin suuren virkaan aikovien.(akku loppjuu/)
Kepun johdon (Kiviniemi, Laaninen,Kaunisto) typerä ja taitamaton toiminta puolueen presidenttiehdokkaan valinnassa on johtanut siihen, että Paavo Väyrynen tulee valituksi Kepun presidenttiehdokkaaksi.
Kiviniemen ironinen ja vähättelevä suhtautuminen Väyryseen, Laanisen haudanvakavat ja mitäänsanomattomat esiintymisen puolueen "äänitorvena" TV:ssä ja viimeisenä "huippusuorituksena" Kauniston ilmoitus, että hän häpeää Väyrysen esiintymistä, ovat kyllä niin pöyristyttäviä, että ei olisi mikään ihme, että puolueen seuraava gallupluku olisi 10 % tienoilla. Onko minkään puolueen alasajo tapahtunut niin nopeasti kuin keskustan. Ei ole ja vielä puolueen oman johdon hölmöilyn vuoksi.
Toisaalta mainittu puoluejohdon hölmöily on nostanut Paavo Väyrysen kannatuksen Vaasa-Jyväskylä- Joensuu-akselin yläpuolella huippulukemiin ja akselin alapuolellakin oleva "väki" alkaa herätä ja sympatiseerata Patea ja hyvä niin. Mitä enemmän puolueen oma johto aliarvioi ja mollaa Patea, sen korkeammelle Paten kannatus nousee.
Tämän vuoksi kukaan ehkä Jäätteenmäkeä lukuunottamatta ei uskalla mittauttaa kannatustaan Paten kanssa kepun järjestämässä esivaalisssa.
Olen jo aikaisemmin tälläkin blogilla ihmetellyt, miksi puolueen johto ei ole ollut alunperin tukemassa Väyrysen pyrkimyksiä. Mitä pahaa siinä on, että parhassa vireessä oleva Sauli Niinistön ikäinen ja Paavo Lipposta selvästi nuorempi Pate, jolla ovat henkilökohtaiset talous-, perhe- ym. asiat kunnossa ilmoittautuu puolueen presidenttiehdokkaaksi. Olisi luullut, että puolueen johtaja - varsinkin kun ei edes itse uskalla asettua ehdokkaaksi- olisi ilmoisella ilmeellä ryhtynyt tukemaan Patea. Mutta kun ei niin ei!
Paavo Väyrynenhän pyrkii selvästi julkisilla esiintymisillään synnyttämään "Johannes Virolainen-ilmiön". Johannes Virolainenhan tulikin kansan tietoisuuteen oikealla ja postitiivisella tavalla vasta sen jälkeen kun oli hävinnyt Koivistolle 1983 vaaleissa ja kun mies toi Kyllikin itsensä kanssa sympaattisella ja kansanomaisella tavalla julkisuuteen.
Samaanhan pyrkii selvästi Väyrynen, joka esittelee Vuokon kanssa Pohjanrannan marjapensaita iltapäivälehdissä. Silloin kun Johannes ja Kyllikki olivat Jussin uran ehtoopuolella myönteisessä julkisuudessa, ei puolueen yli johto sentään puheenjohtajaa myöten ilmoittanut häpeävänsä Jussin toimintaa, niin kuin nyt on käynyt Paavon kanssa.
Kun Väyrynen tulee nimetyksi Kepun presidenttiehdokkaaksi, se tietää Mari Kiviniemen, Laanisen ja Kauniston ja ehkä muidenkin vaihtamista toisiin johtohenkilöihin ilman muuta.
Itse presidentinvaalien ehdokkaiden välisessä taistelussa Paavo Väyrynen hyökkää tietysti rajusti Niinistö ja Lipposta vastaan, koska nämä veivät Suomen EU-ytimeen ja parhaillaan olevan velkakuilun partaalle.
Veikkanpa, että taistelupariksi muodostuu kaksi Paavoa eli Lipponen ja Väyrynen. Niinistöllä ei ole sellaista poliittista retoriikkaa, jota loppumittelöissä tarvitaan. Timo Soini taas pelkää, että persujen kannatus putoaa ensimmäisellä kierroksella alle 10 prosentin, josta sattaisi alkaa persujen alamäki.
Kepulla/Väyrysellä ei ole sen sijaan muuta kuin voitettavaa, sillä tuskin Pate jää alle 15 prosentin kannatukseen ensimmäisellä kierroksella.
Aivan hyvin voi olla, että toiselle kierrokselle selviävät Niinistö ja Väyrynen, joista Niinistö voittaa. Mutta tämänkin jälkeen Patelle jää jäljelle virtaa pyrkiä seuraavan kerran Eduskuntaan, johon hänet Lapin edustajana satavarmasti valitaan. Eri asia on valitaanko Kaunisto ja Kiviniemi enää eduskuntaan, jos heitä edes puolue asettaa ehdokkaaksi. Sellaista on elämä. Vaihtelevaa ja kummallista sanoisin!
Diili-kilpailija Jethro Rostedt on ilmoittautunut presidenttikisaan! Tosin mies ei tiedä, kuinka monella kannattajalla hän pääsisi mukaan kisaan. Puhuu itse 10 000 kannattajasta, mutta lain mukaan niitä taidetaan tarvita 20 000.
Eikö kepu voisi pyytää Jethroa omaksi ehdokkaakseen?
Hänellä on ainakin selvästi pyrkyä.
Keskusta ei nykyään voi, eikä sen ainakaan pitäisi enää ottaa muunlaista presidenttiehdokasta kuin sellaisen, joka kelpaisi ns. koko kansan presidentiksi. Tämän - ja oikeastaan samalla koko puolueen - tulisi selvästi irtautua EU-vastaisuudesta ja ilmoittaa pitävänsä järkevänä - asteittaista - luopumista tarpeettomista kansallisista Etelä-Suomen suorista maataloustulotuista. Maatalouden investointitukien toki pitäisi riittää täällä. Ei kaupunkilaisten ääniä voi saada sillä, että puolue istuu jatkuvasti käsi kyynärpäätä myöden toisten veronmaksajien taskussa, vaikka etelän maanviljelijällä (tai viljelijäpuolisolla) useinmiten on hyväpalkkainen virka tai toimi kaupungissa tai muusssa asutuskeskuksessa. Toisin sanoen keskustan olisi parempi hakea - neutraalihko (vaikkakin vähän niinkuin "salakepulainen") ehdokas, jota muutkin voisivat pitää omanaan. Tietenkin "naaman" tulee muutenkin miellyttää.
Nimimerkki: Pitkään asioita seurannut juristi
Lähetä kommentti