1. Parveketupakointi puhuttaa jälleen ja kuumentaa, ei ainoastaan tupakoinnin vastustajien ja puolustajien, vaan myös viranomaisten tunteita. Terveysviranomaiset ovat kritisoineet kuukausi sitten annettua kahta korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöstä. KHO hylkäsi Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan kaksi valitusta koskien parveketupakoinnin kieltämistä erään taloyhtiön kahdessa huoneistossa. Aiemmin jo Helsingin hallinto-oikeus oli päätynyt samaan lopputulokseen.
2. Parveketupakointia on yritetty kieltää yksittäisissä tapauksissa myös yleisissä tuomioistuimissa vireillä olleissa oikeusjutuissa, mutta tuloksetta. Kaikkien parveketupakointia koskevien keissien äitinä voidaan pitää korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä KKO 2008:7.
3. Mainitussa tapauksessa lempääläläisen asunto-osakeyhtiön yhtiökokous päätti 2005 yhtiökokouksessaan kieltää tupakanpolton asuntojen oleskeluparvekkeilla. Osakkeenomistaja P ei tyytynyt päätökseen, vaan vaati asunto-osakeyhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa päätöksen vahvistamista mitättömäksi ja joka tapauksessa sen julistamista pätemättömäksi. P:n mukaan päätös oli lainvastainen ja loukkasi hänen omistus- ja hallintaoikeutta. Käräjäoikeus hylkäsi P:n kanteen, mutta Turun hovioikeus ja korkein oikeus olivat toista mieltä ja kumosivat yhtiökokouksen sanotun päätöksen.
4. KKO:n ratkaisu kiinnosti minua alun perin siksi, että KKO:n ratkaisukokoonpanon puheenjohtajana toimi oikeusneuvos Mikko Tulokas, joka oli ennen oikeusneuvoksen virkaan nimitystään toiminut professori Erkki Aurejärven tupakkayhtiöitä vastaan masinoimassa ns. "Suuressa tupakkaoikeudenkäynnissä" yhden vastaajan eli Rettigin asiamiehenä. Lisäksi neljästä muusta KKO:n kokoonpanoon kuuluneista jäsenistä kolme oli osallistunut mainitun tupakkaoikeudenkäynnin ratkaisemiseen KKO:ssa (KKO 2001:58). KKO samoin kuin alemmat tuomioistuimet hylkäsivät tupakkateollisuutta vastaan nostetut kanteet. Hieman leikillisesti voidaan sanoa, että tapauksessa 2008:7 asiaa pohti siis eräänlainen "tupakkajaosto."
5. Asunto-osakeyhtiön asianajaja otti KKO:n tuomion jälkeen minuun yhteyttä ja kertoi, että jos he olisivat tienneet, että puheenjohtajana jutussa oli oikeusneuvos Tulokas, he olisivat luultavasti tehneet väitteen oikeusneuvos Tulokkaan esteellisyydestä. Mutta koska juttu ratkaistiin KKO:ssa kirjallisessa menettelyssä ja koska KKO - toisin kuin tietenkin pitäisi tehdä - ei ilmoita asianosaisille etukäteen kokoonpanoon kuuluvien jäsenten nimiä, yhtiöllä ei ollut ollut minkäänlaista tietoa Tulokkaan kuulumisesta kokoonpanoon. Tämä selvisi heille vasta sitten, kun he saivat käsiinsä KKO:n tuomion. - Oikeusneuvos Tulokkaan epäilty jääviys herätti mediassa aika laajan keskustelun.
6. Minua mainittu esteellisyyskysymys kiinnosti siinä määrin, että kirjoitin Suomen Asianajajaliiton Defensor Legis -lehteen artikkelin otsikolla "Jääviysongelmista parveketupakointitapauksessa", ks. DL 2008 s. 268-274. Tuomarin epäilty esteellisyys on yleensä aina epäselvä asia, josta voidaan esittää erilaisia näkökohtia pro et contra. Se, että jaoston puheenjohtaja oli toiminut aiemmin merkittävässä tupakkaoikeudenkäynnissä asianomaista teollisuutta edustavan firman asianajajana ja ratkaisukokoonpanoon kuuluvista jäsenistä kolme muuta oli ollut KKO:ssa ratkaisemassa sanottua juttua tupakkateollisuuden eduksi, heitti minusta epäilyn varjon kokoonpanon puolueettomuuden ylle. Virhe tapahtui jo silloin, kun asianosaisille ei etukäteen ilmoitettu KKO:n kokoonpanoa, jolloin asianosaiset menettivät laissa säädetyn oikeuden jääviysväitteen tekemiseen.
7. Mutta palataanpa itse asiaan. Ratkaisussa 2008:7 korkein oikeus katsoi, että asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen yksinkertaisella äänten enemmistöllä tekemä päätös, jolla oli yleisesti kielletty tupakointi asuntojen oleskeluparvekkeilla, oli asunto-osakeyhtiölain 48 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla mitätön. Päätöksen mukaan osakkeenomistajat voivat tosin asunto-osakeyhtiötä perustettaessa sopia, että talo on savuton eli ettei yhtiön välittömässä hallinnassa olevissa eikä osakkaiden hallitsemissa tiloissa saa tupakoida. Tällainen määräys voidaan myöhemminkin sisällyttää asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen ainakin asunto-osakeyhtiölain 41 §:ssä mainituin edellytyksin.
8. Toisaalta päätöksessä todetaan, että tupakointi, kun sitä ei ole yleisesti lailla kielletty, on lähtökohtaisesti luvallista myös osakehuoneistoissa ja niihin kuuluvilla parvekkeilla. Tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi poikkeuksellisen runsaan tupakoinnin ollessa kysymyksessä, parveketupakointi voi kuitenkin muodostua muiden osakkaiden asumisviihtyisyyttä olennaisesti heikentäväksi ja mahdollisesti myös terveyttä uhkaavaksi tekijäksi, joka tosiasiallisesti kaventaa tupakansavusta kärsivien osakkaiden hallintaoikeutta. Kukaan ei ole velvollinen sietämään asuinympäristössään kohtuutonta ympäristöhaittaa, olipa kysymys tupakansavusta, melusta tai muista päästöistä, todetaan päätöksen 2008:7 perusteluissa.
Asunto-osakeyhtiöllä on oikeus puuttua asukkaan sellaiseen toimintaan, joka aiheuttaa muille asukkaille kohtuutonta haittaa, häiriötä tai rasitusta, ja ryhtyä korjauksen saamiseksi niihin toimenpiteisiin, joihin asunto-osakeyhtiölaki antaa mahdollisuuden. Yhtiö voi myös vahvistaa järjestyssääntöjä tai tehdä päätöksiä, joilla pyritään ennalta ehkäisemään kohtuuttomien haittojen muodostuminen. Kuitenkin kielto, joka tähtää kaiken tupakoinnin kieltämiseen osakashallinnassa olevilla parvekkeilla rajoittaisi KKO:n perustelujen mukaan perusteettomasti osakkaan hallintaoikeutta siltä osin kuin tupakoinnista ei olisi odotettavissa sellaista kohtuutonta haittaa, jota edellä mainituissa oikeusperiaatteissa on tarkoitettu. Osakkeenomistajat ovat velvollisia kohtuullisessa määrin sietämään toisten osakkeenomistajien ja muiden asukkaiden taholta tulevia häiriöitä, päättelee KKO.
9. Siis vain "kohtuutonta haittaa" aiheuttava tupakointi parvekkeilla voidaan yksittäisessä tapauksessa taloyhtiön päätöksellä kieltää, sanoo korkein oikeus. Yksittäisissä tapauksissa on kuitenkin vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta arvioida, mikä on kohtuutonta haittaa aiheuttavaa tupakointia ja mikä taas ei. Kerrostalossa yksi naapuri voi kessutella parvekkeellaan vain silloin tällöin, toinen taas monta kertaa päivässä jne. On helppo kuvitella, että taloyhtiöissä voisi syntyä monenlaisia konflikteja ja riitoja, jos tapauksia alettaisiin tonkia innolla ja saattaa tapauksia yhtiökokouksen tai oikeuden käsiteltäviksi. Tämän vuoksi tupakoitsijat ovat saaneet kessutella kaikessa rauhassa ja tupakoimattomat puolestaan alistua sietämään terveydelle haitallista vaarallista tupakansavua asuntojensa parvekkeilla ja sisätiloissa.
10. Kahdessa sittemmin KHO:een päätöksiin johtaneessa helsinkiläisessä tapauksessa parveketupakointia yritettiin saada kuriin ympäristölautakunnan päätöksellä; ks. tästä. Ympäristölautakunta velvoitti 9.3.2010 antamallaan toisella päätöksellään asunnon B 18 haltijan huolehtimaan sitä, ettei hänen asuntonsa parvekkeella tupakoida, koska tupakansavun todettiin kulkeutuvan naapurihuoneistoon B 20 tuloilman kautta aiheuttaen asukkaille terveyshaittaa. Määräyksen tehosteeksi lautakunta asetti 1 000 euron uhkasakon.
11. Asunnon B 18 haltijat valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 3.11.2010 kumosi lautakunnan päätöksen. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään sillä, että tupakointi on nykyisin pääsääntöisesti sallittua lukuun ottamatta toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetussa laissa lueteltuja julkisia tiloja. Siten esimerkiksi omassa asunnossa, parvekkeella ja piha-alueella saa lähtökohtaisesti tupakoida. Tämän yksityiselämän suojaa nauttivan oikeuden rajoittamisen tulee perustua riittäviin selvityksiin ja noudattaa muun ohella hallintolain 6 §:stä ilmenevää suhteellisuusperiaatetta. Lisäksi perusteluissa todettiin, että ko. tapauksessa enimmän osan tupakansavun hajusta voitiin katsoa sekoittuvan ulkoilmaan ennen sisälle kulkeutumista. Hallinto-oikeuden mukaan pelkät aistinvaraisiin havaintoihin perustuvat selvitykset eivät ole riittäviä osoittamaan terveyshaitan olemassaoloa asunnossa B 20 oleskeleville. Tupakoinnin kieltämiseen asunnon B 18 parvekkeella ei siten ollut oikeudellisia edellytyksiä.
12. Ympäristölautakunta valitti päätöksestä KHO:een, joka ratkaisi molemmat asiat päätöksillään 29.2.2012 (taltiot 431 ja 432). KHO hylkäsi lautakunnan valitukset niukoilla, itse asiassa lähes olemattomilla perusteilla. KHO totesi lakonisesti vain, että ottaen huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätösten muuttamiseen ei ole perusteita. KHO siis yhtyi hallinto-oikeuden päätösten perusteluihin.
13. KHO:n jaoston kokoonpano oli kummassakin ratkaisussa sama, eli siihen kuuluivat hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Anne E. Niemi, Riitta Mutikainen (tarkastavana jäsenenä), Hannu Ranta ja Tuomas Lehtonen, esittelijänä esittelijäneuvos Tuulia Riikonen.
14. Korkein hallinto-oikeus julkaisee Finlexissä päätöksiään kahden eri kategorian mukaisesti. Merkittävät ratkaisut eli ennakkopäätökset julkaistaan kokonaisuudessaan ja niissä selostetaan asian käsittelyn kaikki vaiheet alusta lähtien. Toiseen kategoriaan kuuluvat lyhyet tiedonantoratkaisut, joita ei pidetä yhtä merkittävinä kuin ennakkopäätöksiä, mutta joista kuitenkin halutaan julkaista Finlexissä ja KHO:n vuosikirjassa lyhyt ratkaisuseloste. Sitten on joukko ratkaisuja, joita ei julkaista lainkaan.
15. Yritin etsiä Finlexistä näitä KHO:n 29.2.2012 antamaa kahta ratkaisua, jotka ovat molemmat samansisältöisiä ja joilla siis ympäristölautakunnan tekemät valituksen on hylätty ja lautakunnantekemät vuonna 2010 tekemät päätökset kumottu. En kuitenkaan löytänyt niitä, mikä tarkoittaa sitä, että mainitut tapaukset ja ratkaisut on katsottu KHO:ssa yleiseltä kannalta merkitykseltään niin vähäiseksi, ettei päätöksiä kannata julkaista. Otin tämän jälkeen yhteyttä KHO:n viestintäpäällikkö Teuvo Arolaiseen, joka ystävällisesti lähetti minulle molemmat päätökset.
16. Viestintäpäällikkö Arolainen kertoi päätösten johdosta lähettämässään viestissä seuraavaa:
"Ensinnäkin nämä kaksi KHO:n viimeisintä päätöstä on annettu jo kuukausi sitten. Parveketupakointia on kuitenkin pohdittu täällä monesti aikaisemminkin. Jo vuonna 2003 annettiin yksi vuosikirjapäätös (KHO 2003:91). Myös korkeimmasta oikeudesta löytyy yksi parveketupakoinnin kieltämiseen liittyvä ratkaisu (KKO 2008:7).
Olennaista näissä KHO:n viimeisimmissä ratkaisuissa on se, että ne eivät ole vuosikirjapäätöksiä (ennakkoratkaisuja). Sen vuoksi niitä ei ole julkaistu.
Päätöksissä on ainoastaan otettu kantaa kahteen yksittäiseen tapaukseen in casu. Siksi niiden perusteella on aivan liian rohkeaa väittää, että KHO olisi nyt linjannut parveketupakointia ja että linja olisi jotenkin muuttunut verrattuna aiempaan tai siihen, mitä Valvira on ohjeistanut. Mitään yleisohjetta parveketupakoinnin hyväksyttävyydestä tai moitittavuudesta ei näistä KHO:n päätöksistä siis voi lukea.
Oikeudellisesti kummassakin tapauksessa oli kyse terveydensuojelulain soveltamisesta. Tapauksissa piti ratkaista se, aiheuttaako tupakointi tietyllä parvekkeella laissa tarkoitettua terveyshaittaa toisaalla. Näin ei ollut sen enempää Helsingin hallinto-oikeuden kuin korkeimman hallinto-oikeudenkaan mukaan.
Kääntäen sanottuna, pelkkä tupakan haju tai sen epämiellyttävyys ei riitä todistamaan terveyshaittaa. Näissä tapauksissa ei sen enempää tupakoinnista kärsivä asukas kuin Helsingin ympäristölautakuntakaan esittänyt tarkempaa selvitystä tupakansavun ja hajun määrästä saati terveydellisestä vaarasta.
Ympäristölautakunta oli kummassakin tapauksessa vaatinut uhkasakon voimalla tupakointikieltoa myös "häiritsevien" parvekkeiden (huoneistojen) tuleville haltijoille. Tätä vaatimusta ei hyväksytty kummassakaan tuomioistuimessa. Toisessa tapauksessa tupakasta kärsineet asukkaat olivat muuttaneet prosessin aikana pois, toisessa tapauksessa puolestaan tupakoiva asukas oli lähtenyt. Kaikki osalliset eivät myöskään käyttäneet tilaisuutta lausua asiasta KHO:lle.
Pelkästään lautakunnan tahto kieltää tupakointi kaikilta mahdollisilta asuntojen haltijoilta ei riittänyt, koska jokainen tilanne pitää katsoa erikseen. Ihmisiä häiritsevät ja ovat häiritsemättä eri asiat. Joku voisi tässä kohdassa jopa pohtia, että hakiko kaupunki Valviraan nojaten KHO:sta mieleistään, kieltomahdollisuuksia laajentavaa linjausta, muttei onnistunut. Tätä ei kuitenkaan voi suoraan lukea KHO:n ratkaisuista, enkä minäkään niin sano. Kerron vielä, että yksi näihin tuoreisiin ratkaisuihin vaikuttanut tekijä liittyi talojen rakenteisiin. Tuloilma-aukot oli sijoitettu siten, että tupakansavut (samoin kuin äänet) kulkeutuivat joihinkin huoneistoihin helposti."
17. Näin siis viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen. Varmaan hän on keskustellut asiasta nyt nousseen pienoisen mediakohun jälkeen päätökseen osallistuneiden jäsenten kanssa eikä hänellä liene mitään sitä vastaan, että näistä perusteista kerrotaan jälkikäteen julkisuuteen. Olisi kuitenkin ollut parempi, että ratkaisun tehneet KHO:n "lainoppineet" jäsenet eli tuomarit olisivat itse kertoneet nämä asiat ja perusteet jo päätöstensä perusteluissa - jos ne vaikuttivat asiaan - eivätkä olisi tyytyneet ainoastaan viittaamaan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin.
18. Todettakoon, että KHO:n tai Helsingin hallinto-oikeuden päätösten perusteluissa ei viitata KKO:n ratkaisuun 2008:7. Arolaisen mainitsema ratkaisu KHO 2003:91 taas ei näytä koskevan suoranaisesti parveketupakointia tai sen kieltämistä. On itsestään selvää, että KHO on kaikissa tapauksissa aina kantaa "vain yksittäistapauksiin." Sillä, ovatko mainitut tapaukset KHO:n mielestä ns. vuosikirjaratkaisuja vai ei, ei ole asukkaiden, ympäristölautakunnan tai edes yleiseltä kannalta merkitystä. KHO päättää itse, julkaistaanko ratkaisut ennakkopäätöksinä vai ei, mutta tällä perusteella ei olisi syytä vähätellä asiaa eikä perustella ratkaisujen perustelujen suppeutta. Minusta olisi ollut perusteltua julkaista ratkaisut tai ainakin toinen niistä ennakkopäätöksenä, siis Finlexissä ja KHO:n vuosikirjassa.
19. Kun tuomioistuimista, sen enempää yleisistä kuin hallintotuomioistuimistakaan, ei ole apua apua, eli parveketupakoinnin kiistattomista terveyshaitoista kärsivät ihmiset eivät saa tuomioistuimilta pyytämäänsä ja tarvitsemaansa oikeussuojaa, ei näytä olevan muuta mahdollisuutta kuin huutaa lainsäätäjää apuun. Millä tavoin parveketupakointi voitaisiin saada kuriin lainsäädännön avulla? Tähän näyttäisi olevan kaksi perusvaihtoehtoa: joko säätää yleinen parveketupakoinnin kieltoa koskeva laki tai muuttaa asunto-osakeyhtiölakia niin, että yhtiökokous voi yhtiöjärjestykseen sisällytettävällä määräyksellä yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä kieltää kessuttelun taloyhtiön parvekkeilla. Yleislaki olisi tehokkaampi tapa vaikuttaa asiaan.
20. Lopuksi on syytä viitata ikään kuin oheislukemistona emeritusprofessori Erkki Aurejärven äskettäin ilmestyneeseen pamflettiin "Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat."
24 kommenttia:
Teuvo Arolaisen viittaamassa ratkaisussa KHO 2003:91 oli kysymys rakennusaikaisen pölyn kulkeutumisesta tuloilman mukana asuntoihin terveyshaittaa aiheuttaen.
Osa poisto- ja tuloilmakanavissa oli ollut suojaamatta rakennustöitä tehtäessä. Ao. urakoitsijaa ei kuitenkaan KHO:n päätöksen mukaan voitu terveydensuojelulain nojalla velvoittaa poistamaan rakenteissa olleita terveyshaittaa aiheuttaneita aineksia, kun ao. vastaanotto ja takuutarkastukset olisi jo suoritettu ja rakennus huoneistoineen oli ollut vuosia asumiskäytössä.
Tässä tapauksessa hallintoneuvos Vihervuori jätti päätökseen eriävän mielipiteensä.
Yhdistyksellä on eräässä kaupungissa sodan jälkeen rakennettu kesäpaikka, johon kuuluu savusauna. Sitä lämmitetään kesäisin vähintään kahdesti viikossa. Vähitellen aivan tuntumaan on noussut lähiö. Tuulen suunnasta riippuen savun haistaa jopa sata ihmistä.
Yhtään valitusta ei ole tullut vuosien mittaan. Päinvastoin ihmiset tykkäävät saunanlämmityksen savuisesta tuoksusta.
Meinaan tällä sitä, että savulla ja savulla taitaa olla eroa. Olen tavannut hysteerisiä ihmisiä, josta pienen tupakansavun tuoksahduksen aistittuaan luulevat saavansa keuhkosyövän. Samat henkilöt eivät ole moksiskaan, kun saunaa lämmitetään.
Mutta odotellaan, eiköhän virkavalta kohta hoksaa kieltää myös savusaunat.
Tupakoinnin kieltäminen terveydensuojelulain perusteella on ollut esillä myös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksessä 26.8.2010 nro 10/0522/2. Merkille pantavaa tuossa ratkaisussa on, että hallinto-oikeus sinänsä piti tupakoinnin rajoittamista huoneiston pihalla perusteltuna toimenpiteenä. Kun asiassa ei kuitenkaan ollut selvitetty, että muualla pihalla kuin talon ulkoseinän vierellä tapahtuvasta tupakoinnista voi aiheutua terveyshaittaa, koko piha-aluetta koskeva tupakointikielto katsottiin suhteettoman ankaraksi rajoitukseksi. Hallinto-oikeus palautti asian viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/2010/hameenlinnan_hao20100522
Tupakansavulla ja savusaunan savulla on todella eroa!
Samoin "pihan perällä" ja parvekkeilla tupakoinnilla.
Hämeenlinnankin tapauksesta näkee, miten vaikea paikka oikeusistumilla on jostakin syystä päättää asiasta, selvissäkin tapauksissa. Siksi tarvitaan selkeää tupakoinnin kieltävää lainsäädäntöä.
Aiemmin sanottiin, että on "aivan hullua" kieltää tupakointia ravintoloissa. Nyt kaikki ymmärtävät asian oikean laidan.
Savusauna, joka on rakennettu heti sodan jälkeen, on kerinnyt palaa tähän mennessä poroksi monta kertaa, noilla saunoilla kun tahtoo olla tuollainen taipumus.
Sitten kun parveketupakointi on kielletty, täytyy tupakkamiehillä, -naisilla ja -perheillä olla toki mahdollisuus rakennuttaa erityisiä "tupakkataloja", joiden parvekkeilla saa ihan vapaasti tuprutella kaiken aikaa..
Ilmeisesti Hgin ympäristölautakunnan vireille panema asia oli niin merkittävä ja "polttava", että KHO katsoi aiheelliseksi "piilottaa" sen julkisuudelta eikä siksi halunnut tehdä ratkaisustaan ennakkopäätöstä eikä antaa siitä edes tiedonantoa.
Näin on joskus tapana muissakin tapauksissa toimia, myös KKO:ssa.
"Meinaan tällä sitä, että savulla ja savulla taitaa olla eroa. Olen tavannut hysteerisiä ihmisiä, josta pienen tupakansavun tuoksahduksen aistittuaan luulevat saavansa keuhkosyövän."
Kuten blogisti jo sanoikin, savuilla on eroa. Saunan savu on miellyttävää varsinkin kun se tarpeeksi kaukaa tulee, tupakansavu on todella epämiellyttävää monelle ei-tupakoitsijalle ja sikarilöyhkä se usein vasta pahanhajuista onkin.
Ei kukaan oikeastaan tosissaan ole sitä mieltä, että tuosta on mitään terveyshaittoja, mutta sen verran epämiellyttävää tuo voi hajuna olla, että kiellolle on perusteita. Savua voi tulla milloin avoimesta ikkunasta, milloin ikkunan yhteydessä olevasta ilmalävestä ja milloin jopa ilmanvaihtokanavasta (jos tuuletuksen säätö on ns. vituillaan). Se ei ole miellyttävää etenkään silloin kun ikkunat ja tms. ovat kiinni. Sitä paitsi siinä vaiheessa, kun savun haistaa sisällä, vahinko on jo tapahtunut. Hajua ei saa takaisin ulos vaan pitää kärvistellä kunnes rakennuksen ilmanvaihto hoitaa asian.
Blogisti kirjoitti äskettäin ansiokkaasti salailusta, josta tavallaan tässä päätöksen julkaisematta jättämisessäkin on kyse.
Toinen hyvä esimerkki lakiin verhoutumisesta saatiin tänään valtionyhtiön yhtiökokouksessa:
Finnair paljasti myös, että niin sanottujen stay-bonusten saajia ei voida lain mukaan julkistaa.
Bonusten saajat valittiin entisen toimitusjohtajan Jukka Hienosen ehdotuksesta.
Finnairin avainhenkilöt eivät tienneet tulevista bonuksistaan suostuessaan henkilöstön mukana palkkojen alennuksiin, sanoo Finnairin hallituksen entinen puheenjohtaja Christoffer Taxell. Taxell oli Finnarin hallituksen puheenjohtaja 2009, kun yhtiö päätti avainhenkilöille maksettavista bonuksista, jotta nämä pysyisivät talossa.
Taxellin mukaan kukaan ei voinut palkkojen alentamiseen suostuessaan tietää, että silloinen toimitusjohtaja Jukka Hienonen lähtisi yhtiöstä ja hallitus esittäisi avainhenkilöille sitouttamisbonuksia.
(Iltalehti)
Minä puolestani uskon, että nuo 18 johtajaa, joita talosta lähdössä ollut ja sittemmin lähtenyt silloinen toimitusjohtaja johti ja opasti, vetivät yksinkertaisesti Toffea ja hänen mukanaan koko F:n hallitusta niin sanotusti höplästä.
"Ei kukaan oikeastaan tosissaan ole sitä mieltä, että tuosta on mitään terveyshaittoja, mutta sen verran epämiellyttävää tuo voi hajuna olla, että kiellolle on perusteita."
Tässä liene jutun juridinen clou: jos parveketupakoinnista aiheutuu terveydellista haittaa, se voidaan kieltää. Tämä edellyttää yksilöityä tutkimusselvitystä. Jos kyse taas on yläkerran asukkaan kokemasta epämiellyttävästä hajusta, ei ilman siihen oikeuttaa säännöstä voida. Eli: hallinto-oikeuden ja KHO:n päätökset olivat oikeita. Toki KHO:n päätös olisi ollut hyvä julkaista.
Jos sitten haju tai yleisistä kansanterveyssyistä halutaan kieltää parvetupakointi tai tupakointi totaalisesti, se edellyttää lainsäätäjän toimia.
"Tässä liene jutun juridinen clou: jos parveketupakoinnista aiheutuu terveydellista haittaa, se voidaan kieltää. Tämä edellyttää yksilöityä tutkimusselvitystä. Jos kyse taas on yläkerran asukkaan kokemasta epämiellyttävästä hajusta, ei ilman siihen oikeuttaa säännöstä voida."
Noin haasteli anonyymi edellä.
Mutta kuten jo sanottu, taloyhtiön osakkaat ja asukkaat ta taloyhtiö eivät hevin enää uskalla lähteä viemään haittaavaa tupakointia eteenpäin tarkoituksella kieltää se, koska nämä yritykset ovat saaneet nyt sekä KKO:sta että KHO:sta kovin ynseän vastaanoton.
Oikeusistuimet edellyttävät hirmutarkkaa ja -laajaa teknistä, terveydellistä ja juridista selvittelyä, ennen kuin ne rohkenevat tehdä mitään. Pelkkiin aistihavaintoihin ja terveeseen järkeen korkeat tuomarit eivät tunnu luottavan, eivät sitten pätkääkään.
Niiden päätösten perustelut, jos niitä ylipäätään viitsitään kirjoittaa näkyviin, tuntuvat muistuttavan enemmän saivartelua kuin faktaa.
Kukaan ei sano halaistua sanaa nytkään huomattavasti vaarallisemmasta ilmiöstä, autojen aiheuttamista katupölystä ja pakokaasuista, joita jokainen on pakotettu hengittämään.
Itse muistan tapauksen tupakinpolttoajoiltani. Poltin tupakkaa Sokoksen edessä bussipysäkillä oikein pahan liikennelöyhkän keskellä kun eteeni ilmestyi hyvin raivostunut täti huutamaan, miten paljon tupakansavuni häiritsee häntä.
Ihmettelen, miksi hallinto-oikeudet ja KHO eivät ko. tapauksessa nähneet aiheelliseksi suorittaa katselmusta ko. talossa ja sen huoneistossa.
Tupakansavun kulkeutuminen tuloilman mukana huoneisiin ja/tai naapuriparvekkeelle olisi voitu todeta helposti esim siten, että joku hallinto-oikeuden tai KHO.n esittelijä, joka on tunnetusti ns. "kova tupakkamies", olisi mennyt ko. asunnon parvekkeelle ja tuprutellut siellä vaikkapa puoli savukeaskia kerralla savuna ilmaan.
OIkeuden jäsenet olisivat puolestaan nuuskineet naapuriparvekkeella ilmanlaatua voidakseen todeta, että tuleeko sitä savua ja onko sitä "kiva" hengittää.
Tuollahan tuokin asia olisi kivuttomasti selvitetty. Ei siinä sen kummallisempia tutkimuksia ja selvittelyjä olisi lainkaan tarvittu!
Ad mr - Oliko se täti kenties "mrs"?
Eiköhän mr nyt sentään vaadi vähän liikoja. Ei liene kohtuullista edellyttää, että parveketupakoinnin yhteydessä selviteltäisiin kaikki muutkin kaikenmaailman ilmanlaatua pilaavat asiat ja kysymykset!
Silloinhan mukaan pitäisi vetää myös esimerkiksi Talvivaran kaivos ja sen aiheuttamat ympäristöongelmat!
Käsiteltäisiin nyt vaan yksi ongelma kerrallaan, siinäkin on tekemistä ihan yllin kyllin!
Tupakoinnin haittoja ei ole järkevää vähätellä sillä, että "kyllähän ne autotkin saastuttavat"!
Meillä alakerran asukas tupakoi ahkerasti parvekkeellaan. Parveke oli makuuhuuoneemme alapuolella, ja tupakansavu tuli korvausilmaventtiileistä koneellisen ilmanvaihdon vetämänä suoraan makuuhuoneeseen.
Savua tuli siinä määrin, että puhtaat vuodevaatteet haisivat jo muutaman päivän päästä tupakalle lähes yhtä voimakkaasti, kun paita kapakkaillan jälkeisenä aamuna ennen nykyistä tupakkalainsäädäntöä, ja ne piti panna sen vuoksi pyykkiin vähintään kahdesti viikossa.
Terveyshaitta ei mielestäni voi olla parveketupakoinnissa ainoa kriteeri. Eikö tässä ole jo kysymyksessä sellainen pysyvä ja kohtuuton haitta, jota naapuruussuhdelaissa tarkoitetaan?
Eli laki on, mutta sitä ei haluta tai uskalleta soveltaa?
Nyt olisi odottaa tupakansavuisen työryhmän mietintöä. Ettei vain menisi hyvät ajatukset, savuna ilmaan.
Mutta kuitenkin sitä ennen on syytä odottaa kolmen hengen työryhmän mietinnön loppuraporttia valelääkärit/valvira asiassa.
On aika merkillistä että toisen taloyhtiön tupakoiva parvekkeeltaan voi puhallella jopa tunnin välein päiväsaikaan kaikki tupakan savut minun parvekkeelle. Parvekkeemme on siis samassa tasossa vierekkäin. Taloyhtiöt ovat erilliset. Tosin talojen päätyseinä on kiinni toisissaan.
Onko todellakin niin että minun on pakko olla käyttämättä parveketta myös kesäaikaan välttyäkseni savutukselta? Puhe ei nimittäin ole auttanut lainkaan.
Kyllä olisi korkea aika saada vaikkapa tupakkalaki koskemaan myös parveketupakointia.
Haju ei ole mikään subjektiivinen seikka, jos se on jokaisen havaittavissa. Eihän ihminen hengittäessään tunne kaiken aikaa jotakin hajua, jos ilma on puhdasta.
Tupakanhaju on selvä poikkeama tästä, ja jos se esiintyy riittävän voimakkaana ja jatkuvana, se on haitta, jota ei kenenkään tarvitse sietää.
Hannu Jortikan Veikkauksen mainoksessa lausumin sanoin: Ei tää voi olla niin vaikeeta!
Ajat ovat KKO:n ratkaisun jälkeen kovasti muuttuneet, ja tupakointia on monissa paikoissa rajoitettu. Yleislaki, joka kieltää parveketupakoinnin, on ainoa oikea ratkaisu tähän ongelmaan.
Perséelleen meni!
Ei siis kantsii kenenkään naapurin parveketupakoinnista kärsivän lähteä pullikoimaan oikeuslaitoksen kanssa. Nääs kun tupakoinnin haitoista vaaditaan meillä paljon vahvempi näyttö kuin esim. murhajutussa. Näytön pitää olla 110 prosenttista!
Lähetä kommentti