16. Ajankohtaisia ilmiöitä

Kunnallisvaalit

Kunnallisvaalit lähestyvät ja puolueet esittelevät vaalimainoksiaan ja ohjelmiaan. Keskustan vaalislogan kuuluu: "Äänestä kotiasi". Yksi tulkinta tuosta hieman kryptisestä vaaliteemasta voisi olla: Jäisit kotiin vaalipäivänä"!

Puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen oli viime viikolla muun puoluejohdon mukana esittelemässä keskustan vaalijulistetta, johon on piirretty värikkäitä omakotitaloja ja mökkejä. Vanhasella olisi ollut tuolloin oivallinen tilaisuus kaupitella myös omaa, jo pitkään myynnissä ollutta omakotitaloaan Nurmijärvellä. Ostaisitko tuolta kiltinnäköiseltä (vaali)koteja esittelevältä sedältä pikkukodin nurmijärveläisidyllistä pikkurahalla eli miljoonalla eurolla?

Olisiko tässä ristiriitaa: puolueensa puheenjohtajana pääministeri hehkuttaa omakotitaloasumisen auvoisuutta puutarhaidylleissä, mutta itse hän on kuitenkin sitkeästi myymässä omaa idyllissä olevaa kotiaan. Kauppa ei vain tunnu oikein käyvän - ei ole käynyt reiluun puoleen vuoteen - vaikka kauppahintaa on vain vajaat 1 miljoonan euroa. Onnistuukohan Vanhanen keskustan kunnallisvaalisanoman kaupittelussa paremmin?

Matti Vanhasella on keskustan vaalivoiton ohella toinenkin unelma: Puutarhametropoli! Vanhanen ei tyydy vähään, vaan hän haluaa jokaiselle (jokaiselle keskustaa äänestävälle ainakin) oman paikan puutarhaidyllistä. Tuleeko Helsingin Sanomien pääsivulla 7.9. esitellystä, Vanhasen ruutupaperille piirustamasta pääkaupunkiseudun keskustaajamia kuvaavasta "pallerokuviosta" kenties samanlainen taideteos kuin Urho Kekkosen aikoinaan leipälapiolle muotoilemasta omakuvasta ja myydäänkö Vanhasen luomus joskus jossakin hyväntekeväisyysjuhlassa kovalla hinnalla? Aika näyttää; Iittalan jokakesäiseen naivistisen taiteen näyttelyyn Vanhasen piirustus kyllä saattaisi kelvata.

Tänään maanantaina arjen taas koittaessa Vanhasen betonipuolueeksi ristimän liittoutuman miehet asuntoministeri Jan Vapaavuori ja vihreiden Osmo Soininvaara etunenässä ovat jo ehtineet tyrmätä Vanhasen unelman perusteellisesti. - Mieleen tulevat Eppu Normaalin laulun sanat: Vain tahroja paperissa/älä siis suutu/ei siitä ihmiset/miksikään muutu.

Seksityöläisen asialla

Sosiologi Anne Kontulan piakkoin julkaistava väitöskirja "Punainen eksodus" sai laajaa ennakkomainontaa HS:n Sunnuntai-numerossa 7.9. Väitöskirja käsittelee suomalaisten ja täällä vakituisesti asuvien prostituoitujen suhdetta työhönsä. Kontula halua käyttää kuitenkin mieluummin sanaa seksityöntekijä kuin prostituoitu. Väitöstutkimuksen aineiston ytimen muodostaa 25 prostituoidun haastattelut.

Kontulan pääväittämän mukaan suomalainen prostituoitu ei ole mikään kellariin kahlittu ihmiskaupan uhri, vaan seksityöntekijä on valinnut useimmiten työnsä itse, ja hänen päätöstään pitää kunnioittaa. Kontula ajaa seksityöläisten oikeuksia, mikä on hänestä samanlaista ay-toimintaa kuin mukin ay-toiminta. Kontula edustaa Seksialan Liitto Salli ry:tä.

Mutta ovatko Kontulan haastattelemat itsenäiset, vapaat ja kunnialliset prostituution harjoittajat itse asiassa mitään seksityöläisiä? Hehän toimivat itsenäisesti, heillä ei ole työnantajaa niin kuin parittajien alaisuudessa työskentelevillä prostituoiduilla eikä heillä ole myöskään kiinteää toimipaikkaa. Oikea nimike Kontulan kuvaamille naisille olisikin ilmeisesti ammatinharjoittaja, ei seksityöläinen. Ammatinharjoittajalla tarkoitetaan vakiintuneen määritelmän mukaan henkilöä, joka ilman kiinteää osto- ja myyntipaikkaa tai vastaavaa toimipaikka harjoittaa ammattiaan yrittäjänä myyden palveluita, jotka perustuvat hänen henkilökohtaiseen ammattitaitoonsa. Tämä määritelmä sopii Kontulan esittelemiin "seksityöläisiinkin" oikein hyvin. He ovat siis yksinkertaisesti sanottuna "maailman vanhimman ammatin" harjoittajia. Prostituutiota pidetään hyvän tavan vastaisena toimialana sikäli, että sitä ei voida merkitä kaupparekisteriin. Toisaalta prostituoidut eivät useimmiten maksa veroa saamistaan maksuista.

Kontula yrittää osoittaa, että prostituution harjoittaminen on kunniallista työtä, siis oikeastaan ammatin harjoittamista, siinä missä mikä tahansa muukin ammattimainen työ. Mutta miksi hitossa prostituution sitten pitäisi olla niin kovin kunniallista? Eikö kunniallisuuden korostamisesta kärsi hieman koko toiminnan luonne? Menestyksellisen seksiammatin harjoittaminenhan edellyttänee pikemminkin aina hieman "syntisyyttä".

Esimerkiksi Naisasialiitto Unionin mukaan prostituutio loukkaa kaikkien naisten oikeuksia, koska se tekee naisista kauppatavaran. Kontula pyrkii osoittamaan tämä käsityksen vääräksi. Kontulan haastateltavat kehuvatkin väitöskirjan mukaan itse vapaaehtoisesti valitsemansa työnsä itsenäisyyttä ja vapautta. Kontulan haastateltavat eivät kuitenkaan varmaan kerro koko totuutta prostituutiosta, sillä kirjassa on haastateltu vain pieni joukko hyvin menestyviä prostituutioita, joilla on tukenaan yhteiskunnan turvaverkostot. Yhteen ainoaan ehdottomaan totuuteen väitöskirjan teemasta ei varmaan koskaan päästä, koska sitä ei ole olemassa. Suuri erimielisyys vallitsee jo sitä, ketkä kaikki voidaan lukea käsitteen prostituoitu piiriin. KRP:n mukaan Suomessa toimii päivittäin 500 prostituoitua, mutta Kontulan mukaan heitä olisi vuosittain jopa 8 000, jos mukaan luetaan myös "seksityötä" vain muutaman kerran kokeilleet harrastelijat.

Paljon tutkittavaa siis tuntuu riittävän tälläkin saralla!