1.Tein Teille, Herra Oikeuskansleri, 21.5.2008 kantelun vaalirahoituslain valvonnasta. Pyysin selvittämään, oliko oikeusministeriö ylimpänä vaaliviranomaisena laiminlyönyt valvoa vuosien 2003 ja 2007 kansanedustajien vaalien osalta, täyttivätkö valituksi tulleiden kansanedustajien ja varaedustajien oikeusministeriölle toimittamat vaalirahoitusilmoitukset vaaliavustusten ja -tukien osalta vaalirahoituslaissa ilmoitusten yksilöintiä ja selvyyttä koskevat määräykset. Julkisuudessa oli tullut ilmi, että useat edustajat olivat jättäneet ilmoittamatta, keiltä heidän saamansa avustukset oikein olivat peräisin. Oikeusministeriö oli kuitenkin hyväksynyt edustajien puutteelliset vaalirahoitusilmoitukset sellaisinaan sekä vuoden 2003 että vuoden 2007 eduskuntavaalien osalta vaatimatta edustajia täydentämään puutteellisia tai epäselviä ilmoituksia.
2. Pyysin kantelussani, että asiassa kuultaisiin ja pyydettäisiin selitys tai lausunto oikeusministeriön ja sen asianomaisten virkamiesten lisäksi myös kaikilta vuoden 2003 ja 2007 vaalien aikoihin virassa olleilta oikeusministereiltä. Olen antanut Teille oman, minulta pyydetyn lausunnon oikeusministeriön antaman selvityksen johdosta. Lisäksi olen käsitellyt asiaa tässä blogissa 4.8 ja 14.8. julkaistuissa kirjoituksissani ja 17.8. Aamulehden mielipidesivulla julkaistussa kirjoituksessani.
3. Oikeuskanslerin ensimmäinen lausuntopyyntö 3.6. oli osoitettu ainoastaan oikeusministeriölle. Seuraavan kerran eli 1.8. oikeuskansleri varasi myös oikeusministeri Tuija Braxille tilaisuuden antaa lausuntonsa. Vihdoin Te, Herra Oikeuskansleri, olette 14.8. pyytänyt lausuntoa myös kahdelta edelliseltä oikeusministeriltä eli Johannes Koskiselta (oikeusministerinä 1999-2005) ja Leena Luhtaselta (oikeusministerinä 2005-2007).
4. En ole viimeksi mainittua selvityspyyntöänne nähnyt, mutta tiedotusvälineiden mukaan Te olette pyytänyt Koskiselta ja Luhtaselta selvitystä sen vuoksi, että oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläisen mukaan (Jääskeläisen selvitys oikeuskanslerille 14.8.) hän olisi jo vuosien ajan kiinnittänyt ministeriön johdon huomiota lain ja sen soveltamisen ongelmiin. Avoimeksi oli sen sijaan jäänyt, miten "johto" oli asiaa arvioinut.
5. Tarkoituksenanne on siis ollut selvittää, miten oikeusministeriössä on menetelty vaalirahoituslain soveltamisessa ja oliko ministeriössä ryhdytty havaintojen edellyttämiin toimenpiteisiin.
6. Ex-ministerit Johannes Koskinen ja Leena Luhtanen ovat 19.9. antaneet Teille selityksensä. Olen lukenut niistä Helsingin Sanomissa tänään 20.9. olleesta uutisjutusta. Seuraavassa muutama kommentti Koskisen ja Luhtasen selityksistä ja lopuksi lyhyt yhteenveto asiasta. Minulta ei tosin ole lausuntoa tai vastinetta pyydetty, mutta lausun silti, sillä kuten sanonta kuuluu: suomalainen (puhumattakaan virolaisesta) on sellainen, joka vastaa, vaikkei kysytäkään.
Vaikuttaa siltä, että molempien ex-ministerien selityksissä on jonkinlainen astian maku. Sanonnalla "astian maku" tarkoitetaan kertojan tai kirjoittajan tietylle asialle antamaa omaa, asian aidolle merkitykselle vierasta sävytystä. Ministerit näyttäisivät sortuneen jonkinlaiseen ohipuhumiseen eli he yrittävät kiinnittää huomiota kanteluasian ja oikeusministeriön valvontavastuun kannalta toisarvoisiin sivuasioihin.
7. Kumpikin ministeri sekoittaa kanteluasiassa esillä olevaan ministeriön valvontavastuuseen kysymyksen vaalirahoituslain muuttamisesta ja uudistamisesta. Leena Luhtanen sanoo, ettei kukaan ollut hänelle tehtäväksi valmistella vaalirahoituslain muutosta, siitä ei ollut maininta hallitusohjelmassa, eivätkä ministeriön virkamiehet tehneet hänelle asiasta aloitteita. Niinpä Luhtanen oli katsonut asian kuluvan seuraavalle hallitukselle ja sen oikeusministerille eli Tuija Braxille. Johannes Koskinen puhuu siitä, että oikea aika tarkistaa vaalirahoituslakia olisi ollut vuoden 2006 presidentin vaalien jälkeen, jolloin lain toimivuutta olisi testattu neljissä vaaleissa; tuolloin oikeusministerinä oli jo Leena Luhtanen.
Vaalirahoituslain uudistukselle ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kanteluasiassa mainitun oikeusministeriön valvontavastuun kanssa! Kyse on siitä, onko oikeusministeriö täyttänyt sille voimassa olevan lain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuutensa. Tähän ministereiltä ei ole saatu vastausta.
8. Ministerit näyttävät syyttelevän toisiaan ja oikeusministeriön virkamiehiä, Leena Luhtanen lisäksi nykyistä oikeusministeri Braxia. Toisaalta ministeriön vaalijohtaja Jääskeläinen syyttää rivien välistä oikeusministerin "ylintä johtoa", siis oikeusministereitä. - No, tämän keskinäisen syyttelyn toki saattoi arvata, kun asioita alettiin oikeuskanslerinvirastossa selvittää.
9. Molemmat ex-ministerit toteavat nyt, että vaalirahalähteiden peittely oli selvästi lainvastaista. Tämä on kuitenkin päivänselvä asia, ja sitä ministereiltä tuskin on kysytty. Kysymys onkin siitä, miksi arvon ministerimme eivät sitten tehneet mitään sen eteen, että heidän johtamansa ministeriö olisi tarttunut tähän "selvästi lainvastaiseen" menettelyyn ja käytäntöön, vaan antoivat sen jatkua ikään kuin kaikki olisi ollut kunnossa? Tähän kysymykseen ministereiden vastauksesta ei saada selvyyttä.
10. Kuten olen jo monta kertaa "jankuttanut", ministeriön olisi pitänyt puuttua edustajien epäselviin, puutteellisiin ja lainvastaisiin ilmoituksiin ja vaatia heitä korjaamaan ja täydentämään ilmoituksiaan. Tämän ministeriö olisi voinut aivan hyvin tehdä, vaikka esimerkiksi nykyinen oikeusministeri Tuija Brax edelleen väittää julkisuudessa muuta. Jos ministeriö olisi näin toiminut, ei mitään viime keväänä ilmennyttä "vaalirahoitussotkua" olisi päässyt syntymään, sillä edustajat olisivat totelleet ministeriötä ja täydentäneet ilmoituksiaan ilmoittamalla mm. tukiyhdistyksiltään saamiensa kokonaissummien sijasta yhdistyksille lahjoituksen tehneet yritykset ja yksityiset ihmiset, jos heidän lahjotuksensa olivat suurempia kuin 1 700 euroa.
11. Aiemmin esittämäni väite, jonka mukaan edustajat olisivat vapaa-ahtoisesti täydentäneet epäselviä ja puutteellisia ilmoituksiaan, jos oikeusministeriö olisi sitä heiltä vaatinut, tuli näytetyksi toteen viime viikolla, kun eduskunta käsitteli syksyn kunnallisvaaleja varten annettua vaalirahoituslain muutosesitystä. Moni kansanedustaja sanoi eduskunnan täysistunnossa, että "totta kai" he olisivat näin tehneet, jos he olisivat saaneet oikeusministeriöltä kehotuksen täydentää ilmoituksiaan.
12. Leena Luhtasen väite, jonka mukaan oikeusministeriön edustajille antamat ohjeet ilmoitusten sisällöstä olisivat olleet lainmukaisia, ei pidä paikkaansa. Sekä vuoden 2003 että vuoden 2007 toimitettujen eduskuntavaalien jälkeen edustajille ministeriön toimesta annetuissa ohjeissa ei ole ollut mainintaa siitä, että edustajien tukiyhdistyksiltään saamat avustussummat tulee yksilöidä jokaisen yhdistykselle tehdyn lahjoituksenosalta erikseen. Tämä on selvä asia ja tämän "kömmähdyksen" vaalijohtaja Jääskeläinen on jo ehtinyt ottaa omaan piikkiinsä selittäen kömmähdyksensä johtuneen inhimillisestä erehdyksestä; paha vain, että erehdys on sattunut kaksi kertaa ja kaksien eduskuntavaalien jälkeen.
13. Johannes Koskinen korostaa selityksessään, että hänen ratkaistavakseen ei tuotu kysymystä siitä, miten ilmeisen puutteellisiin vaalirahoitusilmoituksiin pitäisi reagoida. Toisaalta vaalijohtaja Arto Jääskeläinen kertoi 14.8. oikeuskanslerille antamassaan omassa selityksessä, että hän oli vuodesta 2003 lähtien kiinnittänyt huomiota vaalirahoituslain epäkohtiin ja tuonut havaintonsa tiedoksi myös esimiehilleen. Jääskeläisen mukaan hänen esimiehensä eli siis oikeusministerit ovat myös olleet hyvin tietoisia hänen tiedotusvälineille antamistaan haastatteluista, joilla hän oli pyrkinyt vaikuttamaan asian kehittämiseen. Miten tämä ristiriita Koskisen ja Jääskeläisen lausuntojen välillä on selitettävissä?
Yksinkertaisesti siten, että ex-ministeri ja vaalijohtaja puhuvat eri asiasta, siis toistensa ohitse.
14. Koskisen edellä mainitussa lausumassa on kyse kanteluasiassa esillä olevasta keskeisestä kysymyksestä: olisiko oikeusministeriön pitänyt reagoida voimassa olleen lain nojalla vaalirahoitusilmoituksissa olleisiin puutteisiin ja lainvastaisuuksiin, kenen olisi ministeriössä pitänyt ottaa sanottu kysymys esille ja kuka on vastuussa siitä, että näin ei tehty, vaan lainvastainen käytäntö sai jatkua kaksissa eduskuntavaaleissa.
15. Vaalijohtaja Jääskeläinen taas on "huomion kiinnittämisillään", muistioillaan esimiehilleen ja ministereille sekä useissa tiedotusvälineille antamissaan haastatteluissa pohtinut asiaa yksinomaan de lege ferenda eli siltä kannalta, miten voimassa olevaa lakia tulisi muuttaa. Jääskeläinen ei näytä lainkaan pohtineen sitä kantelussani esille ottamaa kaikkein olennaisinta asiaa eli sitä, miksi oikeusministeriö ei noudattanut voimassa ollutta vaalirahoituslakia, miksi vaalijohtaja Jääskeläinen ei tarttunut edustajien puutteellisiin, epäselviin ja lainvastaisiin ilmoituksiin ja vaatinut edustajia korjaamaan ja täydentämään ilmoituksiaan; miksi Jääskeläinen ei raportoinut ministereille siitä, että edustajien lainvastaisiin ilmoituksiin voitiin puuttua jo voimassa olleen lain nojalla ja ettei asiantilan korjaaminen siis vaatinut lain muuttamista. Tämän Jääskeläinen näyttäisi jättäneen tekemättä ja informoimatta asiasta esimiehiään tämän vuoksi lainvastainen käytäntö pääsi syntymään ja jatkumaan kaksissa vaaleissa.
16. Miksi näin sitten pääsi tapahtumaan? Ilmeisesti siksi, että Jääskeläinen on tulkinnut lakia virheellisesti ja kuvitellut, ettei ministeriö voisi tehdä asialle mitään, vaan lakia pitäisi muuttaa. Jääskeläinen ja hänen virkamiehensä ovat vain "katseella seuranneet" lainvastaista tilannetta, kertoneet siitä avoimesti tiedotusvälineille - Jääskeläinen esimerkiksi Taloussanomien haastattelussa 15.5.2008 - mutta antaneet tilanteen jatkua lainvastaisena, vaikka olisivat voineet hyvin siihen puuttua. Ministeri Koskiselle Jääskeläinen ei ole luultavasti todellakaan kertonut sitä, että puutteellisiin ja epäselvin vaalirahoitusilmoituksiin voitiin puuttua jo voimassa olleen lain nojalla.
17. On tärkeää, Herra Oikeuskansleri, että kanteluasiassa esillä olevaan kysymykseen oikeusministeriön valvontavastuusta ja ministeriön väitetystä laiminlyönnistä ei kytketä eikä "sotketa" kysymystä, laiminlöikö oikeusministeriö mahdollisesti ryhtyä valmistelemaan vaalirahoituslain muutosta riittävän ajoissa. Nämä ovat nimittäin täysin kaksi eri asiaa, vaikka oikeusministerit ja ministeriön virkamiehet yrittävät selityksissään sotkea ne keskenään.
18. Kantelussa mainittuihin, edustajien puutteellisiin, epäselviin ja lainvastaisiin vaalirahoitusilmoituksiin, jotka ovat mahdollistaneet kaksissa eduskuntavaaleissa vaaliavustusten peittelyn, olisi voitu ja olisi pitänytkin puuttua voimassa olleen vaalirahoituslain perusteella, mutta sitä oikeusministeriö ei ole tehnyt, vaan on sallinut lainvastaisen käytännön jatkua. Kyse on siitä, ketkä ministeriössä kantavat tästä vastuun.
19. Kantelussani mainittuun valvontavastuuseen ei pidä myöskään sekoittaa eikä kytkeä selityksissä esille nostettuja ohjeiden antamissa tapahtuneita "kömmähdyksiä" - oikeastaan virheitä. Ohjeet ovat olleet kiistatta puutteellisia, mutta en usko, että edustajat olisivat ilmoittaneet tukiyhdistyksiltään saamiensa avustusten todelliset antajat yksilöidysti, vaikka tästä olisi ollut ohjeissa lyhyt ja huomaamaton maininta kuten oli asianlaita EU-parlamentin vaalien ja vuoden 2006 presidentin vaalien yhteydessä annetuissa ohjeissa.
20. Ohjeiden antaminen ei ole tietenkään sama asia kuin annettujen ilmoitusten valvonta eli ilmoitusten yksilöllisyyden tarkastaminen ja puutteellisten tai epäselvien ilmoitusten täydentämiseen tähtäävä menettely, josta ministeriön olisi pitänyt huolehtia. Ohjeiden antaminen ei olisi riittänyt eikä korvannut valvontaa ja lainvastaisten ilmoitusten täydennyttämistä.
21. Olen tämänkin asian yhteydessä havainnut, miten aika helppoa kanteluasioissa annetuissa kirjallisissa selityksissä, selvityksissä ja lausunnoissa on kiertää itse asiaa ja sen ydintä ja vältellä ohipuhumisella tms. tavoilla vastaamasta niihin olennaisiin kysymyksiin, joita selvitys- ja lausuntopyynnöt koskevat. Tästä saattaa olla seurauksena, että oikeuskanslerin samoin kuin oikeusasiamiehen selvitettäväksi jätettyä asiaa ei aina saada tutkituksi riittävällä tarkkuudella, vaan asia joudutaan tutkiman ja ratkaisemaan puutteellisen ja kenties virheellisenkin fakta-aineiston perusteella.
22. Tämän vuoksi saattaisi olla, Herra Oikeuskansleri, syytä harkita kantelumenettelyn täydentämistä siten, että kantelun kohteilta ei tyydyttäisi pyytämään ainoastaan kirjallisia selityksiä ja lausuntoja, vaan ainakin merkitykseltään tärkeimmissä asioissa järjestettäisiin suullisia ja kenties myös julkisia kuulemistilaisuuksia, joissa selityksen ja lausuntojen antajat joutuisivat laillisuusvalvontaviranomaisten tentittäviksi ja vastaamaan heille esitettyihin kysymyksiin.
21.9.2008
Jyrki Virolainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti