Helsingin hovioikeus ärähti käräjäoikeudelle...
1. Teleoperaattori Jippiin, nykyisin Saunalahti, entistä johtajistoa vastaan nostettua rikosjuttua puitiin esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa pitkään ja hartaasti. Ison talousrikosjutun pohjana olivat Jippiin keväällä 2001 antamat pörssitiedotteet, joissa yhtiö syyttäjän mukaan antoi liian valoisia arvioita tulevaisuudestaan. Tiedottamisen avulla yhtiön kurssia vedätettiin ylöspäin samalla kun yhtiönhallituksen jäsenet myivät innolla osakkeita ja optio-ohjelmiaan. Lisäksi syyttäjä piti rikollisena Jippiin Saksan-tytäryhtiössä Jippii GmbH:ssa tehtyjä liiketoimia ja näiden yhtiöiden kirjanpitoja vuosina 2000-2001. Syytäjän mukaan yhtiö jättikirjaamatta Saksa-yhtiönsä kuluja ja merkitsi kirjanpitoon harhaanjohtavia tietoja.
2. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa ehdotonta vankeusrangaistusta seitsemälle Jippiin johtoon kuuluneelle henkilölle, minkä lisäksi yhdelletoista vaadittiin ehdollista vankeustuomiota. Johtoa syytettiin mm. törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä, kirjanpitorikoksesta, törkeästä kurssin vääristämisestä ja tiedottamisrikoksesta. Syyttäjän kovin vaatimus oli kolme vuoden vankeusrangaistus, jota hän vaati yhtiön entiselle toimitusjohtajalle ja Elisan tuolloiselle toimitusjohtajalle.
3. Helsingin käräjäoikeus istui juttua talvella ja keväällä 2007 kuukausitolkulla. Satuin näkemään yhden pätkän istunnosta, kun olin yliopiston opiskelijoiden kanssa käymässä Helsingissä projektimatkalla, jolloin tutustuimme mm. tuomioistuimiin ja syyttäjäviranomaisiin. Seurasimme oikeuden istuntoa istuntosalin parvelta. Istuntosalin tunnelma näytti aika vaisulta ja käsittelyn eteneminen tuntui verkkaiselta. Käräjäoikeuden jäsenet - käräjäoikeus käsitteli juttua laajimmassa mahdollisessa kokoonpanossaan eli kahden ammattituomarin ja neljän lautamiehen voimin - olivat sulloutuneet ahtaan oloisesti tuomaripöydän taakse. Syyttäjiä oli kaksi ja joillakin syytetyillä näytti olevan kaksi avustajaa.
4. Huomiota kiinnitti myös se, että useilla avustajilla oli mukanaan asianajotoimiston toimiston sihteeri, joka kirjoitti käsittelyn kuluessa ylös, mitä todistajat ja asianosaiset kertoivat. Tämä hämmästytti siksi, että lain mukaan oikeus nauhoittaa todistajien ja asiantuntijoiden samoin kuin asianosaisten todistelutarkoituksessa antamat kertomukset, jotka voidaan sitten istunnon jälkeen tarvittaessa purkaa. Miksi asianajotoimistot kirjoittivat niitä puhtaaksi jo käsittelyn kuluessa? Tämä tietenkin lisää kustannuksia, jotka valtio sitten joutuu korvaamaan syytetyille ja asianajajille, jos syyte hylätään.
5. Varsinaisesta dialogista, jollaista kunnon oikeudenkäynnin tulisi olla, ei käräjäoikeuden istunnossa tuntunut olevan kyse, vaan syyttäjät ja avustajat esittivät jokseenkin pitkäpiimäisiltä tuntuvia lausumiaan, joihin oikeuden puheenjohtaja ei puuttunut eivätkä oikeuden jäsenet esittäneet myöskään kysymyksiä kuulusteltaville tai asianosaisten avustajille. Materiaalinen prosessinjohto ei vaikuttanut kovinkaan aktiiviselta. Lyhyen, vain paria tuntia kestäneen seuraamisen perusteella ei toisaalta voida tehdä kovin pitkälle meneviä arvioita prosessista.
6. Laaja juttu saatiin käräjäoikeudessa pääkäsittelyn osalta päätökseen kesän alussa 2007, mutta tuomiota saatiin odottaa aina lokakuun lopulle asti; noin pitkässä ajassahan voi jo moni relevantti yksityiskohta ehtiä unohtua päätöksentekijöiden mielestä. Tuomio oli syyttäjien kannalta tyly: käräjäoikeus hylkäsi kaikki jutussa ajetut syytteet. Tämä merkitsi samalla sitä, että valtio velvoitettiin korvaamaan syytettyjen kohtuullisiksi katsotut oikeudenkäyntikulut, jotka koostuivat suurimmaksi osaksi asianajajien palkkioista. Yhteensä korvattavat asianajopalkkiot nousivat noin kahteen miljoonan euroon, minkä lisäksi valtio joutui korvaamaan syytetyille työstä ja oikeudenkäynnin aiheuttamista menetyksistä kymmeniä tuhansia euroja. Korvattaviksi tuomitut summat olivat kuitenkin vain noin puolet siitä, mitä Jippiin johtajia puolustaneet asianajajat esittivät. Kun julkisuudessa tuomion jälkeen ihmeteltiin asianajopalkkioiden suuruutta, kuittasivat advokaatit arvostelun toteamalla, että "oikeudella on hintansa."
7. Sikäli käräjäoikeuden täydellisen vapauttava tuomio Jippii-jutussa ei ollut yllätys, että sama käräjäoikeus oli aiemmin, tosin eri kokoonpanossa, hylännyt lähes kaikki syytteet myös T.J.Groupin entistä johtoa vastaavanlaisista rikoksista ajetut syytteet; ainoastaan tiedottamisrikkomuksista tuomittiin pieniä sakkorangaistuksia. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toimi tuossa jutussa välimiehenäkin tunnettu käräjäoikeuden laamanni Kauko Huttunen. Syyttäjäpuoli arvosteli T.J.Groupin jutun tuomiota ja valitti siitä hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus tuomitsikin jutun päätekijät ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jotka KKO muutti viime talvena antamassaan ennakkopäätöksessä kahden päätekijän osalta ehdottomiksi (ks. blogiani ).
8. Jippii-jutun pääsyyttäjänä toiminut kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia arvosteli käräjäoikeuden ratkaisua tavalla, jota vain harvoin on totuttu kuulemaan syyttäjän suusta. Partian mukaan käräjäoikeuden vapauttavan tuomion perustelut olivat aivan ylimalkaiset. Käräjäoikeus ei ollut perustellut päätöstään syyttäjän näyttö vastaan puolustuksen näyttö -periaatteella ja sen perusteella tehtävillä johtopäätöksillä. Syyttäjäpuoli oli esittänyt Partian mukaan jutussa lähes 400 kirjallista todistetta syytteiden tueksi, mutta käräjäoikeus oli tuomiossaan ottanut niistä vain muutaman huomioon. Myös Valtakunnansyyttäjänvirasto arvosteli käräjäoikeuden Jippi-tuomiota aina Matti Kuusimäkeä myöten. Valtionsyyttäjä Pekka Koponen totesi, että jollei käräjäoikeus pysty omatoimisesti analysoimaan oikeudessa esitettyä kirjallista aineistoa, henkilötodistelun painoarvo muodostuu liian suureksi. Esimerkiksi kirjanpidosta on Koposen mukaan aina mahdollista esittää eriäviä asiantuntijoiden lausuntoihin perustuvia näkemyksiä. Tuomioistuin ei saisi kritiikittömästi luottaa asiantuntijoihin, koska silloin on vaarana, että tuomiovalta siirtyy tosiasiallisesti asiantuntijoille, totesi Koponen.
9. Koposen kyseiseen arvioon voidaan yhtyä. Sitä vastoin en kannata Koposen ehdotusta, jonka mukaan laajat talousrikosjutut voitaisiin käsitellä "osittain" kirjallisessa menettelyssä. Talousrikosten laaja aineisto asettaa kyllä tuomarien muistikapasiteetin ja käsityskyvyn koetukselle, mutta juuri sitä vartenhan suullinen käsittely on olemassa, että siinä oikeuden puheenjohtaja ja muutkin jäsenet saavat tilaisuuden esittää syyttäjälle ja puolustukselle asian selvittämistä varten tarvittavia kysymyksiä. Tämä näkökohdan Koponen tuntuu sivuuttaneen kokonaan. Tuomareilta edellytetään siis aktiivista materiaalista prosessinjohtoa, ja mitä vaikeammasta ja laajemmasta jutusta on kyse, sitä aktiivisemmin tuomarin pitää olla pääkäsittelyssä äänessä ja osallistua epäselvien ja riitaisten kysymysten selvittämiseen. Pääkäsittely ei saa olla tilaisuus, jossa tuomarit vain tuppisuina seuraavat verkkaisesti etenevää syyttäjän ja puolustuksen välistä rupattelua ja miettivät pitkissä istunnoissa omia asioitaan ja odottelevat, että koskahan nuo nyt oikein malttavat lopettaa jankutuksensa! Tällaista se prosessi laajoissa talousrikosjutuissa tuppaa kuitenkin valitettavasti usein käytännössä olemaan. Ei siis mikään ihme, jos tuomareiden on massiivisen istunnon päätyttyä vaikea muistaa kaikkia yksityiskohtia, jolleivät he ole pysyneet jutun pitkissä istunnoissa kunnolla hereillä ja osallistuneet aktiivisesti kysymyksillään asian selvittämiseen. Samanlaista ja yhtä tehokasta selvittämisen mahdollisuutta tuomareilla ei ole Koposen suosittelemassa kirjallisessa käsittelyssä, jossa tuomareilla ei ole suoraa ja välitöntä kontaktia asianosaisiin ja heidän avustajiinsa. Laajoissa jutuissa tuomioistuin voi pitää valmistelevan istunnon ja valmistella pääkäsittelyä myös kirjallisessa menettelyssä, jossa kartoitetaan sitä oikeudenkäyntiaineistoa, jota pääkäsittelyssä on tarkoitus esittää.
10. Syyttäjä valitti käräjäoikeuden Jipppii-tuomiosta hovioikeuteen, pääkäsittely hovioikeudessa pidettiin viime syksynä. Tänään sitten saatiin Helsingin hovioikeuden tuomio, jolla käräjäoikeuden tuomio kumottiin ja pääosa syyteistä hyväksyttiin. Tuomiot tulivat erilaisista pörssi- ja kirjanpitorikoksista. Yhdeksän Jippiin entistä johtajaa tuomittiin vankeusrangaistukseen, kahden tuomitun eli yhtiön hallituksen entisen puheenjohtajan Ilpo Kuokkasen ja entisen toimitusjohtajan Harri Johannesdahlin rangaistukset ovat ehdottomia, Kuokkanen sai kaksi vuotta ja Johannesdahl vuoden ja kahdeksan kuukautta vankeutta. Elisan johtoryhmän nykyinen jäsen Jukka Peltola tuomittiin vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kuusi muuta yhtiössä vastuunalaisessa suhteessa olevaa syytettyä sai hovioikeudelta sakkorangaistuksen ja kahden syytetyn syytteet hylättiin myös hovioikeudessa. Hovioikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen, sillä asianosaisilla on mahdollisuus pyytää KKO:lta valituslupaa 60 päivän kuluessa.
11. Elisa, jonka tytäryhtiönä Saunalahti nykyisin toimii, joutuu hovioikeuden tuomion mukaan maksamaan Saunalehdelle tuomitun 200 000 euron suuruisen yhtiösakon sekä rikosten tuottamana taloudellisena hyötynä valtiolle noin 85 000 euroa; syyttäjä oli vaatinut peräti 800 000 euron suuruista yhteisösakkoa ja yli 200 000 euron menettämisseuraamuksia. Kuokkanen ja Johannesdahl tuomittiin myös liiketoimintakieltoon.
12. Hovioikeuden tuomion esikuvana on ollut KKO:n aiemmin samantyyppisessä T.J.Groupin jutussa antama ennakkopäätös. KKO:han tuomitsi viime tammikuussa T.J.Groupin kaksi entistä johtajaa, Tuomo Tillmanin ja Jyrki Salmisen, kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sisäpiirikaupoista. KKO:n tehtävänä on antaa ennakkopäätöksiä, joilla pyritään ohjaaman alempien tuomioistuinten lainkäyttöä ja rangaistuskäytäntöä vastaavantyyppisissä tapauksissa. Näyttö- ja syyllisyyskysymyksen jokainen tuomioistuin joutuu kuitenkin tutkimaan jokaisessa jutussa erikseen. Pörssialan asiantuntijat ovat nyt annetun tuomin jälkeen jo ehtineet todeta, että pörssiyhtiöiden on "pakostakin" oltava jatkossa tiedottamisen suhteen "entistä tarkempia."
13. Helsingin hovioikeus antoi Jippii-tuomiossaan poikkeuksellisesti satikutia myös Helsingin käräjäoikeudelle. Hovioikeus kritisoi ankaraan sävyyn käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja sanoen, että "käräjäoikeuden tuomiosta ei pysty päättelemän, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt." Käräjäoikeuden tuomion perustelut olivat siis aivan liian ylimalkaiset. Tässä suhteessa hovioikeus on yhtynyt jutun syyttäjän ja VKSV:n heti käräjäoikeuden tuomion jälkeen julkisuudessa esittämään kritiikkiin. Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion puutteellisina perusteluja jopa oikeudenkäyntivirheenä, jonka vuoksi koko juttu olisi oikeastaan pitänyt palauttaa takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Koska tästä olisi aiheutunut laajassa jutussa entisestään viivästystä ja huomattavia lisäkuluja, hovioikeus päätti kuitenkin ottaa viivytyksen välttämiseksi asian välittömästi tutkittavakseen eikä siis palauttanut sitä käräjäoikeuteen.
14. Kun olen usein kritisoinut tuomioistuinten, myös Helsingin hovioikeuden, menettelytapoja ja ratkaisuja, on nyt kerrankin paikallaan antaa tunnustusta hovioikeuden tuomion perustelemista käsittelevistä kannanotoista. Tällaista "terhakoitumista" olen odottanut hovioikeuksilta jo pitkään. Olen "saarnannut" tuomion perustelujen merkityksestä jo yli 20 vuoden ajan ja kirjoittanut tuomion perustelemisen sisältöä koskevia artikkeleja ja julkaissut vuonna 2003 yhdessä OTL Petri Martikaisen kanssa kirjan tuomion perustelemisen keskeisistä kysymyksistä (Pro et contra, Talentum 2003). Olin jo 1970-luvulla - KKO:n esittelijänä - sillä kannalla, että hovioikeus tai KKO:n voi ja sen myös pitäisi palauttaa juttu takaisin alempaan oikeuteen, jos tuomion perustelut ovat selvästi puutteelliset, epäselvät tai ristiriitaiset, sillä tällöin on kysymyksessä oikeudenkäyntivirhe, jonka perusteella tuomio voidaan kanteluteitse poistaa. KKO hyväksyi tämän kannan 1980 -luvulla, ensimmäisen kerran ennakkopäätöksessä KKO 1984 II 114. Tuossa jutussa KKO palautti rikosjutun hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, kun hovioikeus oli tuominnut syytetyn rangaistukseen perustelematta näyttö- ja syyllisyyskysymystä. Tämän jälkeen KKO on antanut toistakymmentä vastaavanlaista ennakkopäätöksiä, viimeksi viime vuonna tapauksessa, jossa vakuutusoikeus oli laiminlyönyt perustelemisvelvollisuuden (KKO 2008:104). Vaikka tuomion perustelemisesta, samoin kuin prosessinjohdostakin, on tuomarikunnalle pidetty vuosien mittaan lukuisia seminaareja ja koulutustilaisuuksia, niin aina näköjään löytyy niin "kovakalloisia" tuomareita, etteivät opit vain tunnu menevän millään perille.
15. Helsingin hovioikeuspiirin tuomioistuinten tuomareiden koulutuksen yhteydessä on julkaistu vuonna 2005 laaja, lähes 500 sivua käsittävä teos "Rikostuomion perusteleminen," jonka kirjoittajakunnasta suurin osa on sanotun hovioikeuspiirin tuomareita. Tämä teos ja sitä edeltänyt koulutus voidaan lukea ensi elokuun alussa hovioikeuden presidentin virasta eläkkeelle jäävän Lauri Melanderin ansioksi. Siksi ihmetyttää, että hovioikeuspiirin ja samalla koko valtakunnan suurimmasta tuomioistuimesta tulee ulos tällaisia Jippii-jutun kaltaisia tuomioita, joiden perustelut eivät täytä edes laissa tuomion perustelemiselle asetettuja vähimmäisvaatimuksia. Mistä tämä oikein johtuu? Tuomion puutteelliset, epäselvät ja ristiriitaiset perustelut selittyvät usein tuomarin passiivisesta tai suorastaan olemattomasta prosessinjohdosta ja asian selvittämisestä oikeudenkäynnin aikana. Jos tuomari ei ole kiinnostunut riitakysymysten selvittämisestä tai hänellä ei ole siihen tarvittavaa taitoa, hän ei kykene hallitsemaan aineistoa ja kaikkia siihen liittyviä kysymyksiä riittävän hyvin, mikä ilmenee sitten ongelmina juuri tuomion tekemis- ja kirjoittamisvaiheessa ja johtaa niukkoihin ja epäselviin perusteluihin.
16. Jippii-jutun syyttäjä puuttui tv-haastattelussaan tänään myös tuomareiden puutteelliseen ammattitaitoon juuri talousrikosjutussa. Kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia totesi, että talousrikosten esitutkintaviranomaiset ja syyttäjät samoin kuin hovioikeudessa sanottuja juttuja käsittelevät tuomarit ovat saneet koulutuksen ja erikoistuneet talousrikosjuttujen tutkintaan. Ymmärsin Partian lausunnosta, että käräjäoikeuden tuomarikunnan osalta tilanne olisi toisenlainen, eli kaikkia talousrikosjuttuja eivät välttämättä istu näihin juttuihin erikoistuneet tuomarit. Jos näin on, niin se on yllättävää ja antanee laamanni Eero Takkuselle jälleen uutta mietittävää. Tuomarikunnalle on kyllä annettu - ainakin tarjottu - kohta jo parinkymmenen vuoden ajan jatko- ja täydennyskoulutusta talousrikoksista. Helsingin hovioikeuspiirissä on tämänkin koulutuksen osalta aktiivisia, ja hovioikeuden toimesta julkaistiin vuonna 2007 yli 300 sivua käsittävä kirja "Kirjoituksia talousrikosoikeudesta."
17. Tuomareilla ei ole kuitenkaan velvollisuutta osallistua täydennys- tai jatkokoulutukseen. Tämän vuosi ilmeisesti kaikki tuomarit eivät ole osallistuneet esimerkiksi tuomion perustelemista tai prosessinjohtoa taikka talousrikoksia koskevaan koulutukseen. Pelkkä mukanaolo koulutuksessa ei riitä, vaan paljon on kiinni siitä, millä mielellä tuomarit ovat mukana ja haluavat todella oppia ja omaksua uusi asioita. Tämän panin merkille silloin, kun itse vielä itse osallistuin kouluttajana tuomarikoulutukseen. Seminaareissa kävivät lähinnä ne tuomarit, joskus jopa useampaan kertaan, jotka ilmeisesti jo hallitsivat asiat, mutta sinne ei yleensä saatu niitä tuomareita, jotka olisivat olleet todella koulutuksen tarpeessa. Lisäksi osa porukasta saattoi suhtautua koulutukseen tai siinä esitettyihin uusiin asioihin ja menettelytapoihin vastahakoisesti tai suorastaan kielteisesti.
8 kommenttia:
Hei,
Tässä Jippii tapauksessa on vain yksi syytetyn ja (tuomitun) kanalta oleva iso inhimillinen ongelma. Käräjäoikeusvaiheessa syytteet olivat laajoja ja yksilöimättömiä ja materiaali muutenkin käsittämättömän huonosti jäsenneltyä, ettei tällainen perus pörssirikollinen voinut itsekkään ymmärtää mistä häntä syytetään. Ja näin oli nähtävästi ”tyhmän/kokemattoman” käräjäoikeiden laajennetun kokoonpanonkin laita - ja myös kalliiden asianajajien laita.
Toisaalta meillä on tehokas hovioikeus joka ei palauta asiaa käräjäoikeuteen vaan tekee käytännössä työn syyttäjälle valmiiksi, jäsentelemällä hyvin sekavan asian selkeiksi ja jämäköiksi tuomioiksi.
Nyt kun syytetty sitten ensimmäistä kertaa hovioikeuden jälkeen tietää mistä häntä ylipäätään syytettiin / tuomittiin, niin kysymykseni ”maallikkona” on: Minne voi valittaa kun kerrankin on asia osattu yksilöidä? Mitä siis ei tapahtunut Poliisitutkinnassa, syyteharkinnassa eikä erityisesti käräjäoikeudessa (syyttäjä ja hovioikeuskin ovat poikkeuksellisen ankarasti asiaa kommentoineet)
Eikö sen valitustuomioistuimen pitänyt olla hovi? Koska voihan olla ihan pieni häviävä todennäköisyys, että näinkin valtavassa joukossa tuomittuja voilla joku syytön.
Anonyymin kommentti siitä, että rikosasiaa tuupitaan viranomaistoimin (sjä ja KO) epämääräisenä mössönä eteen päin, on valitettavasti vähänkään vaativimpien juttujen arkipäivää. Menettely on niin tökeröä, että alkuperäisestä syytteestä ei ole tuomiossa jäljellä välttämättä enää muuta kuin tekijän henkilötiedot.
Tuomitulle kävi tässä Jippii -jutussa sikäli hyvä onni, että edes hovioikeudessa selvisi (vaikkakin vasta jälkikäteen toimitetusta tuomiosta), mitä yhteiskunta piti asiassa lain vastaisena. Jos tähänkin juttuun olisi sattunut niitä penaalin tylsiä lyijykyniä vielä HO -vaiheessa ratkaisukokoonpanoon, niin asia olisi edelleen arvoitus.
Kyllä lakimiestuomareiden pitäisi pystyä hoitamaan asia juridiselta pohjalta. Jos heille suodaan oikeus tuomiossaan osoittaa pelkkää moraalista paheksuntaa ilman laki- ja syytesidonnaisuutta, niin heidät voitaisiin korvata moraalifilosofeilla.
Rikosjuttujen tuomioistuinkäsittelyssä lähtökohtana on lain mukaan mahdollisimman tarkasti yksilöity syyte, jotta syytetty voisi tarkkaan tietää, mistä teosta häntä syytetään, minkä teon tuomioistuin saa lukea hänen syykseen ja mitä vastaan syytetyn pitää puolustautua. Syytetyn pitää voida luottaa siihen, ettei hänen viakseen lueta muuta tekoa mistä häntä on syytetään.
Käräjäoikeuden pitää heti alkuvaiheessa tarkistaa, täyttääkö syytekirjelmä syytteen yksilöinnille laissa asetut vaatimukset. Jos näin ei ole laita, tuomarin pitää kehottaa syyttäjää täydentämään syytettä. Puolustuksen tehtävänä on myös puuttua syytteen yksilöintiin ja vaatia siinä mahdollisesti olevien puutteiden korjaamista. Pääkäsittelyyn ei saa päästää asiaa, jota koskea syytekirjelmä on puutteellisesti yksilöity.
Näin on opetettu ja näin tullaan edelleen opettamaan. Käytännössä pitäisi myös toimia näin. "Mössöön" ei pidä tyytyä.
Syytetyille saattaa usein jäädä käsitys, että hän ei oikein tiedä, mistä häntä syytetään, ja vaatimuksia syytteen yksilöimisestä esitetään usein vielä pääkäsittelyssäkin. Osa näistä väitteistä voi olla aiheellisia, osa aiheettomia. Jippii-jutun tuomiossa hovioikeus ei ole ilmeisesti puuttunut syytteen yksilöintiin. Kun hovioikeus on pitänyt jutussa laajan pääkäsittelyn, ovat käräjäoikeuden menettelyä mahdollisesti myös muussa suhteessa kuin tuomion perusteluja koskevat virheet korjaantuneet. Tästä on lähdettävä.
Hovioikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen, vaan asianosaisilla on oikeus valittaa siitä KKO:een, jos KKO myöntää valitusluvan. Syytettyjä on lain mukaan pidettävä syyttöminä, kunnes langettava tuomio mahdollisesti saa lainvoiman.
Onko ongelmana käräjäoikeudessa ollut enemmänkin puutteellinen valmistelu kuin unelias pääkäsittely? Rikosjutussa jossa on satoja kirjallisia todisteita ja kymmeniä todistajia tulisi jo ennen käsittelyä kyetä rajaamaan syyttäjää keskittymään näytön esittämisessä oleelliseen ja puolustusta siihen vastaamisessa.
Kyllä kai rikosasiassa pätevät samat lait kuin siviiliprosessissakin eli ainakin kirjallisen näytön esittämisen tarkoitus tulisi olla selvillä ennen käsittelyä. Jolloin sen huomioimisesta tai huomioimatta ottamisesta ei voisi tulla yllätyksiä.
Voiko hovioikeuden tuomiosta valittaa myös/nimenomaan siltä osin, ettei pitäisi oikeana ratkaisua olla palauttamatta alioikeuteen - asiasta ei kai annettu erillistä, ylimääräisen muutoksenhaun mahdollistavaa käsittelyratkaisua, eikä asiasta siis keskusteltu patttien kanssa, vaan asian esiinottaminen tuli pyytämättä ja yllätyksenä.
Helsingin HO:n nuhdesaarna käräjäoikeudelle oli tämän päiväisen Helsingin Sanomien pääuutinen. HS:n toinen pääkirjoitus käsitteli myös tapausta otsikolla "Talousrikoskin on oikea rikos."
Käräjäoikeuden kokoonpanoon, jossa oli siis kaksi ammattituomaria ja lautamiehet, muistaakseni puheenjohtajana kulunut käräjätuomari Antero Nuotto sanoo HS:n haastattelussa, että käräjäoikeus teki parhaansa jutussa. "Kirjoitimme, mikä oli mielestämme näytetty ja mitä oli jäänyt näyttämättä", Nuotto sanoi.
Tässähän se ongelma juuri onkin, sillä se, mitä käräjäoikeus Nuoton mukaan kirjoitti tuomioon, ei lain mukaan riitä. Myös näyttökysymys on perusteltava, eli perusteluissa on selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Tästä on laissa selvä säännös.
Lisäksi tuomioistuimen pitää antaa tuomiossa perusteltu lausunto kaikista osapuolten esittämistä asiaväitteistä.
Käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen, joka tuli nykiseen virkaansa vasta noin vuosi sitten, selittää HS:ssa, että käräjäoikeudessa on aloitettu tuomareiden talousrikoskoulutus. Mutta kuten blogissani kerroin, Helsingin HO ja OM ovat järjestäneet sanotunlaista koulutusta jo lähes parinkymmenen vuoden ajan ja sitä ovat päässeet nauttimaan myös Hgin käräjäoikeuden tuomari, jos vain ovat halunneet koulutukseen mennä.
Hovioikeuden tuomiosta voi pyytää KKO:lta valituslupaa myös sillä perusteella, että HO:n olisi tullut palauttaa "sekavassa tilassa" (kenties) ollut juttu takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Luulen kuitenkin, että tällä perusteella valituslupaa ei tultaisi myöntämän.
Minusta HO olisi voinut ja sen olisi pitänytkin kirjoittaa käräjäoikeuteen kohdistamansa "moitesaarna" tuomionsa perustelujen alkuosaan. Oletin eilen, että HO olisi tehnytkin näin.
Pidän hieman outona, jos näin ei ole tehty, vaan hovioikeuden kritiikki on esitetty vain erillisessä tiedotteessa. Tällöinhän on mahdollista, että jutun kaikki asianosaiset eivät saa edes tietää sanotusta kritiikistä.
Olen maallikko, mutta olen silti lukenut läpi sekä käräjäoikeuden tuomion että hovioikeuden tuomion. Ensimmäisen kommentoijan huomio siitä, että ensimmäinen tilanne, jossa syyte oikeastaan yksilöitiin, oli hovioikeuden tuomio. Syyttäjä ei jäsenneltyä syytettä saanut aikaiseksi käräjä- eikä hovioikeudessa. Syytettyjen asiamiehet toivat tämän epäkohdan esiin kummassakin oikeusasteessa. Viimeistään hovioikeuden olisi tullut ottaa tämä huomioon hylkäämällä syytteet jäsentelämättömiltä osiltaan. Nyt hovioikeus otti sekä syyttäjän että tuomarin roolin. Hoivoikeuden kritiikki käräjäoikeuden tuomiota kohtaan on sikäli uskomaton, että eihän käräjäoikeus oikein voi ilman päätä, häntää ja punaista lankaa olevan syyttäjän hajanaisen jutustelun perusteella muuta todeta kuin että syytettä ei ole näytetty toteen. Se, että syyttäjä esittää kymmeniä tuhansia sivuja todistusaineistoa, ei vapauta syyttäjää esittämästä yhteyttä yksilöityjen syytteiden ja todisteiden välillä.
Yksi detalji hovioikeuden ammattitaidosta: Tuomiossa lukee mm:
Todistaja Angervuo on kuitenkin hovioikeudessa kertonut, että markkinoilla ei ollut tapahtunut mitään erityistä kesän 2001 aikana. Pahin lasku oli tapahtunut jo vuoden 2000 aikana ja vasta syyskuun 11. päivän USA:n terrori-iskun jälkeen osake- ja rahoitusmarkkinat olivat huonontuneet oleellisesti. Angervuon käsityksen mukaan Nokian tulosvaroituksella ei ollut ollut oleellista merkitystä Jippiin osakekurssin kehitykseen, koska yhtiöt eivät edes olleet toimineet samalla alalla. Lisäksi Nokia oli elokuuhun 2001 mennessä korjannut kesäkuun tulosvaroituksen aiheuttamat kurssitappiot. Hovioikeus katsoo, että tällä asialla ei ole vaikutusta arvioitaessa syytekohdassa 1 tarkoitettua menettelyä.
Nyt on vaan niin, että kyseinen lausunto on valetta. Nokian kurssi ei tähän päivään asti toipunut kyseisestä tulosvaroituksen aiheuttamasta 24% pudostuksesta (todistaja puhui toistakymmentä prosenttia tippui) ja muidenkin yhtiöiden kurssit tippuivat samoihin aikoihin, vaikka todistajan mukaan mitään erikoista ei markkinoilla tapahtunut ennen kuin vasta 11.9.2001 jälkeen. Tuolloin ei tosin Nokian kurssi enää kärsinyt ollenkaan vaan päin vastoin nousi.
Hovioikeudella on tietenkin lupa uskoa uskottavan todistajan lausumaa, mutta tällä kertaa käsittelyratkaisuun pääsi paikkansapitämätöntä roskaa.
Onko tuomioon asti päässeen ja tuomion perustelussa käytetyn paikkansapitämättömän lausuman sanominen väärä vala? Osaako joku palstan kirjoittaja kertoa?
Lähetä kommentti