Pekka Koponen oikeussalissa syyttäjänä1. Tasavallan presidentti nimitti eilen KKO:n jäsenen virkaan valtionsyyttäjä, oikeustieteen tohtori Pekka Koposen, 53 v., elokuun alusta lukien. Koponen on toiminut valtionsyyttäjänä vuodesta 1997 lähtien ja sitä ennen vuodesta 1990 erilaisissa muissa syyttäjänviroissa. Hän on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2004 artikkeliväitöskirjallaan "Talousrikokset rikos- ja prosessioikeuden yhtymäkohdassa." Tuomioistuimissa Koponen ei ole työskennellyt lukuun ottamatta parin vuoden mittaista esittelijän pestiä Kouvolan hovioikeudessa -80 luvun alussa. Syyttäjälle tuomioistuimen työ on kuitenkin tuttua.
2. Yllä olevassa MTV3:n verkkosivuilla julkaistussa kuvassa Pekka Koponen on syyttäjänä Helsingin käräjäoikeudessa 7.5.-09 alkaneessa talousrikosjutussa, jossa syytettynä on mm. tunnettu asianajaja, OTT Zacharias Sundström. Julkisuudessa yleensä vakavailmeisenä esiintyvällä Koposella on kuvassa jo varaa hieman hymyillä, sillä KKO oli edellisenä päivänä esittänyt hänen nimittämistään KKO:n jäsenen virkaan.
3. Pekka Koponen on ensimmäinen syyttäjän virasta KKO:n jäseneksi eli oikeusnevokseksi nimitetty juristi. Jo oli aikakin, voidaan sanoa, sillä esimerkiksi asianajajia on KKO:ssa nykyisin kolme ja ensimmäinen asianajaja, Eero Takala, nimitettiin KKO:n jäseneksi jo vuonna 1978. Koponen on myös ensimmäinen erityisesti talousrikosjuttuihin perehtynyt KKO:n jäsen. Nyt oli myös tarve saada KKO:n jäsenistöön prosessioikeuden asiantuntija, sillä oikeusneuvos Lauri Lehtimaja, yksi harvoista prosessioikeuteen perehtyneistä KKO:n jäsenistä, jää virastaan eläkkeelle 1.8.
4. Nyt täytettyyn virkaan oli tälläkin kerralla runsaasti ilmoittautuneita, peräti 27 juristia ilmoitti olevansa kiinnostunut virasta. He jakautuivat eri "kiintiöihin;" - olen käyttänyt tätä termiä selostaessani aiemmin kahta edellistä KKO:n jäsenen virantäyttöprosessia (blogit 1.2. ja 20.3.2009). Käräjäoikeuden tuomareista virkaan ilmoittautui seitsemän lakimiestä: Jussi Heiskanen, Mika Huovila (OTT, toimii tällä hetkellä ma. esittelijäneuvoksena KKO:ssa), Jukka Jaakkola, Jyrki Kiviniemi, Elina Lampi-Fagerholm, Tuula Lehto ja Kimmo Vanne. Hovioikeuden tuomareista virkaan ilmoittautuivat seuraavat viisi: Juha Halijoki, Marja-Leena Honkanen, Risto Jalanko, Pentti Mäkinen ja Tapani Vasama. Markkinaoikeudesta virkaan ilmoittautui Anne Ekblom-Wörlund. Asianajajia edustivat Markku Fredman ja Kari Lautjärvi ja syyttäjiä Pekka Koponen. Oikeusministeriöstä oli neljä ilmoittautunutta: Katariina Jahkola, Jarmo Littunen, Pekka Pärnänen ja Asko Välimaa. Yliopistojen professori- tai lehtorikunnasta ilmoittautuivat seuraavat neljä: Matti Niemi, Matti Rudanko, Matti Sillanpää ja Klaus Viitanen. Lisäksi virkaan ilmoittautuivat eduskunnan apulaisoikeusasiamies, OTT Jukka Lindstedt, KKO:n esittelijäneuvos Matti Sepponen ja kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja, OTT Pauli Ståhlberg.
5. KKO esitti 6.5. virkaan yksimielisesti Pekka Koposta. Minulla ei ole tällä kerralla huomauttamista lopputuloksen suhteen, sillä Pekka Koponen on kuulunut jo kahdella edellisellä nimityskierroksella minun Top 5:een. Mutta virantäyttömenettelyn osalta täytyy taas tehdä samat huomautukset kuin aiemmin. Olen ehdottanut, että KKO siirtyisi ns. täsmähakuun, joka tarkoittaa sitä, että KKO ilmoittaisi jo viranhakukuulutuksessaan, mistä kiintiöstä, esimerkiksi hovioikeustuomareista tai asianajajista, uusi ehdokas virkaan on tarkoitus rekrytoida. Vaihtoehtoisesti KKO voisi ilmoittaa julkaisemassaan kuulutuksessa, millaista erityisasiantuntemusta, osaamista tai kokemusta virkaan ilmoittautuneilta kulloinkin edellytetään.
6. Täsmähakuun siirtyminen saattaisi edellyttää lain muuttamista. Mutta jos ilmoittautumista koskevassa kuulutuksessa sanottaisiin, että tällä kerralla haetaan "lähinnä" tietyn alan tai "kiintiön" edustajaa, ei lainmuutosta luultavasti tarvittaisi, koska virkaan voisivat tuolloin ilmoittautua, kuten nytkin, kaikki halukkaat. Jos virkaan ilmoittautuisi tuolloin joku "huippunimi" kuulutuksessa ilmoitetun osaamisalueen ulkopuolelta, olisi KKO:lla vapaat kädet esittää häntä virkaan. Käytännössä virkaan kutenkin ilmoittautuisivat luultavasti vain kuulutuksessa nimenomaan mainitun kokemuksen tai erityisosaamisen omaavat juristit.
7. Itse asiassa KKO noudattaa jo nykyisin tietynlaista täsmähakua. Kuten aikaisemminkin, myös tällä kierroksella KKO luetteli virkaesityksessään ensin "kohteliaasti," tosin hyvin lyhyesti, kaikkien virkaan ilmoittautuneiden lakimiesten aiemmat tehtävät ja ansiot. Mutta tämän jälkeen KKO ilmoitti nopeasti, mihin "kiintiöön" virkaesitys nyt kohdistuu ja millä perusteella. Tällä kertaa virkaesitys päätettiin, oli ilmeisesti päätetty jo hyvissä ajoin ennen virkaesityksen tekemistä, kohdentaa syyttäjistöön. Kun virkaan ilmoittautujien joukossa oli vain yksi syyttäjä, oli valinta hyvin helppo. Tietenkin KKO:n täytyi tsekata ja luetella esityksessään Koposen ansiot ja "kehua" häntä taitavaksi ja päteväksi syyttäjäksi juristiksi.
8. Miten "KKO:n malli" eroaa "minun täsmämallistani"? Väitän, että oman mallini ansiot ovat selkeät KKO:n malliin verrattuna. Minun mallini on yleiseltä kannalta läpinäkyvä, virkaan ilmoittautujien kannalta reilu ja tuottaa virkaan ilmoittautujien joukkoon useita tietyn erityisosaamisen tai kokemuksen omaavia juristeja. Jos jo viranhakuilmoituksessa mainitaan selvästi, millaisen kokemuksen tai erityisosaamisen omaava juristi on kulloinkin tarkoitus rekrytoida KKO:n jäseneksi, tietää jokainen, mistä on kyse. Täsmähaun johdosta avoinna olevaan virkaan ilmoittautuu useita asianomaisen alan tai kokemuksen omaavia päteviä juristeja, joiden joukosta rekrytointi tapahtuu. KKO:n omaksuma malli sen sijaan on
minusta hämärä ja saattaa johtaa siihen, että rekrytointi tosiasiassa kohdistuu hyvin pieneen joukkoon, kenties vain kahteen tai jopa yhteen ainoaan ilmoittautujaan.
9. Näin kävi myös tällä nimityskierroksella. Virkaan ilmoittautujien joukossa oli vain yksi syyttäjä eli juuri Pekka Koponen. Vaikka KKO:n julkaisemassa kuulutuksessa olisi reilusti ilmoitettu, että tällä kerralla on tarkoitus rekrytoida KKO:n jäseneksi "lähinnä" syyttäjä tai syyttäjän virassa aikaisemmin toiminut juristi, olisi virkaan todennäköisesti ilmoittautunut muutama muukin syyttäjä. Onhan esimerkiksi VKSV:ssa Koposen lisäksi kaksi muutakin oikeustieteen tohtorin tutkinnon suorittanutta valtionsyyttäjää (Ritva Sahavirta ja Mika Illman); myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläisellä, oikeustieteen tohtori hänkin, on vakinainen valtionsyyttäjän virka. Todennäköisesti lopputulos olisi sama kuin nytkin, jos virkaan olisi ilmoittautunut useampi syyttäjä, mutta tärkeää ja minusta tärkeintä on se, että virantäyttöprosessi on avoin ja reilu. Vaikka virkaan ilmoittautui nyt 27 juristia, heistä muut paitsi Pekka Koponen ilmoittautuivat itse asiassa turhaan, koska rekrytoinnissa todellisuudessa ohitettiin kokonaan heidän kokemuspiirinsä ja erityisosaamisensa.
10. No niin, miltä lukijoista näyttää, kumpaa mallia kannattaisi jatkossa puoltaa, KKO:n nykymallia vai minun ehdottamaani täsmähakumallia?
11. KKO:n jäsenen nimitys ei ylittänyt tälläkään kertaa uutiskynnystä. KKO:n jäsenet ovat suurelle yleisölle tuntemattomia, vain presidentti Pauliine Koskelon nimi luultavasti osattaisiin mainita, jos kadun mieheltä kysyttäisiin, minkä nimisiä jäseniä KKO:n kokoonpanoon kuuluu. Lauri Lehtimaja voidaan muistaa eduskunnan asiamiehenä, ei KKO:n jäsenenä, ja Mikko Tulokas ja Gustaf Möller saatetaan tietää hirveän suurista välimiespalkkioistaan. Luultavasti edes suurin osa lakimiehistä ei tiedä KKO:n kokoonpanoa, ja sama koskee myös KHO:n jäsenistöä; KHO:sta tiedetään vain presidentti Pekka Hallberg. Aiemmin virassa olleista KKO:n jäsenistä muistetaan presidentti Olavi Heinonen ja oikeusneuvos Eeva Vuori, lähinnä vuoden 1997 - tuon oikeuslaitoksen "hullun vuoden" - tapahtumista.
12. KKO:n ja KHO:n jäsenet tulevat tärkeään virkaansa yleensä yleisölle täysin tuntemattomina ja yhtä tuntemattomina he myös aikanaan poistuvat "rivistä." Media ei ole kiinnostunut KKO:n tai KHO:n jäsenten nimityksistä, ei liioin heidän toiminnastaan tai ratkaisuistaan. KKO ja KOHO saavat "hoitaa" virkaesitykset julkisuudelta täysin rauhassa ja piilossa, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Salaperäinen ja "sisäsiittoinen" rekrytointiprosessi voi johtaa erilaisiin epäkohtiin.
13. Jenkeissä eli Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa tilanne on ylimmän tuomioistuimen jäsenten tunnettavuuden samoin kuin sen harjoittaman lainkäytön seurattavuuden suhteen ainakin median ja lakimieskunnan osalta toisenlainen kuin Suomessa. Tämä nähtiin jälleen viime viikolla, kun presidentti Barack Obama nimesi ehdokkaakseen USA:n korkeimman oikeuden eli Supreme Courtin uudeksi jäseneksi latinosyntyisen vetoomustuomioistuimen tuomarin Sonia Satomayorin. Nimitys vaatii vielä senaatin hyväksynnän. Tuomarin nimeämistä seurasi valtaisa julkisuus mediassa, ja esimerkiksi englanninkielisessä Wikipediassa Sotomayorin elämänvaiheista ja aikaisemmasta urasta on kirjoitettu jo 12 sivua ja melkein saman verran on kertynyt tekstiä nimitysmenettelystä.
8 kommenttia:
Pekka Koponen on kirjoituksissaan osoittanut, että hänellä on selkeä näkemys syytteen merkityksesta rikosoikeudenkäynnissä - toisin sanoen hän asettaa LM kirjoitustensa perusteella syytteelle sellaiset 'laatuvaatimukset', että niiden täyttäminen on monelle syyttäjälle hankalaa eikä tuomioistuin ole osannut edes Koposen tarkoittamaa laatua vaatia.
Itselläni on varastossa yksi hävitty juttu, jossa HO salli käsittämättömän syytteen muuttamisen. Se ei vielä 'hetkauta', mutta syyttäjä ei esittänyt lainkaan uuden tilanteen mukaista teonkuvausta. No HO sen teonkuvauksen sitten tuomioon ikään kuin salaa ujutti kirjoitusvaiheessa. Ei ollut kaksista puolustautua, kun teonkuvaus löytyi vasta toimistolle postitetusta tuomiosta. Nyt Koposen nimityksen myötä hänen näkemyksensä toivottavasti saavat uutta painoarvoa - tiedä vaikka KKO:kin niitä oppisi niitä soveltamaan.
Ei kai kukaan, edes me KKO:tä sisältäkin kurkistaneet, voi muuta kuin pitää Virolaisen esittämää nimitysprosessia nykyistä parempana. Pitää tosin kysyä menettelyä täsmähaun taustalla olevan rooteliallokaation vahvistamisesta, olisiko oltava jopa laissa KKO:syä jokin peruste sellaiselle. Mutta sama ongelmahan on jo nyt.
MInä olen ehdottanut - aikanaan mm. tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean (KM 2003:3) pysyvänä asiantuntijana - että tuomioistuinten viranhakuilmoituksissa ruvettaisiin ottamaan mallia yksityisten yritysten, pankkien tai vaikkapa asianajotoimistojen työnhakuilmoituksista.
Ne ovat toisaalta hyvin seikkaperäisiä mitä tulee esimerkiksi työhön valittavan henkilön osaamiseen, koulutukseen ja kokemukseen, toisaalta taas "houkuttelevia" tarkoituksen ollessa, että alan huippuosaajat todella kiinnostuisivat tehtävästä.
Yksityisellä puolella on aina ollut käytössä täsmähaku, kun taas tuomioistuinten viranhakuilmoitukset ovat edelleen aataminaikuisia joka suhteessa.
MIltä kuulostaisi, jos esimerkiksi Nokian tai jonkin muun vastaavanlaisen liikeyrityksen työnhakuilmoituksissa ruvettaisiin ottamaan mallia KKO:n jäsenen viranhakuilmoituksista, jolloin työnhakuilmoitus kuuluisi lakoisesti seuraavaan tapaan:
"Täten kehotetaan kaikkia tehtävästä kiinnostuneista insinöörejä, ekonomeja ja juristeja jättämään hakupaperinsa viimeistään 1.8. mennessä ja ilmoittamaan samalla (mahdollisimman alhainen) palkkatoivomuksensa; työsuhteessa noudatetaan työsopimuslakia ja alan työehtosopimusta, irtisanomisaika on puolin ja toisin 2 kuukautta."
Hakemuksia tulisi varsinkin näinä aikoina luultavasti pilvin pimein, mutta luulenpa, että todella pätevät ja ammattitaitoiset ihmiset kiertäisivät tuollaisen ilmoituksen kyllä kaukaa!
Luonnostelin em. komitean työn aikana tuomareiden viranhakuilmoitusta koskevan mallin, joka on kuvattu komitean mietinnön kanteen. Siinä Tammerkosken käräjäoikeus hakee palvelukseensa kahta käräjätuomaria, toiseen virkaan syyttäjää ja toiseen asianajajaa.
Komitean selvä enemmistö katsoi (s. 373-374), että kiintiömallia tarkoittava täsmähaku on toteuttamiskelpoinen. Komitean mietinnön jättämisen eli vuoden 2003 jälkeen OM:ssä ei ole kuitenkaan tehty tälle(kään) asialle yhtään mitään.
En tiedä, kuka kaipaa blogistin esittämän kaltaista rekrytointimenelyä tuomioistuimeen. Eivätköhän kaikki potentit osaa hakea ja myös tiedä, millaista työ on.
Jos mennään blogistin usuttamaa tietä, niin kai kohta pitäisi ottaa myös headhunterit jahtaamaan parhaita ihmisiä pikkuvirkamiehiksi. Sitten vielä palkkauksen kehittäminen erilaisin yksityisen puolen bonusjärjestelmin. Kun tällä tiellä ollaan, niin kai Tammerkosken käräjäoikeus Oy sitouttaa työntekijöitään erilaisin optio-ohjelmin.
Aktiivinen rekrytointi on hyvästä, mutta haihatteluun sortumista pitää varoa. Mielestäni OM on tässäkin asiassa osoittanut kypsää harkintaa.
Bonusjärjestelmistä ja optio-ohjelmista puhuminen ja "varoittelu" viimeksi mainitun anonyymin esittämin tavoin on juuri esimerkki sellaisesta typeröinnistä, joilla monet muutkin järkevät uudistukset yritetään vanhojen änkyröiden toimesta kaataa!
Typeröinti, pekkarointi ja paaterointi - yhteiskunnallisia asioita pitää hoitaa pienin askelin eikä yrittää heti ensimmäisen kesähelteen tullen vallankumousta. Mielestäni oikeuministerit ymmärtävät oikealla tavalla yhteiskunnallisen varovaisuuden - eivätkä pyri hätiköityihin ratkaisuihin.
Niinpä niin, ilmankos meillä sitten on nämä koulusurmat (20 kuollutta), tori- ja katusurmat, vaalirahoitussotkut, sähköisen äänestyksen sotkut, lex-Nokiat, lähdesuojaepäkohdat, ennätysmäiset langettavat tuomiot ihmisoikeustuomioistuimelta, oikeusjuttujen viipymiset, lastensuojeluongelmat, jne., jne.
Pienin askelin, pienin askelin, kera tuija holmlundien ja anne braxien - ja nekin päin männikköä!
Blogistin ehdotukset ovat toisinaan räväkköjä, mutta kun niitä verrataan asioiden nykytilaan, on vaikea perustella sitä, miksi niitä ei edes pitäisi kokeilla. Tämä taas ei johdu siitä, että ehdotukset olisivat huonoja.
Tässä asioiden makuuttamisessa taitaa olla nähtävissä sitä nyky-yhteiskunnan muotisairautta, "muutosvastarintaa". Joskus helmikuun manifestin aikaan tällainen itsetarkoituksellinen rutiineihin takertuminen oli varmasti kunniakasta, mutta ajat lienevät muuttuneet.
Roomaa ei toki rakenneta päivässä, mutta jos kintaisiin ei tartuta ollenkaan, asiat eivät etene. Edes "pienin askelin" töpötellen. Tai "kypsää harkintaa" käyttäen.
Missä vaiheessa "kypsä harkinta" muuten muuttuu "flegmaattiseksi passiivisuudeksi"?
Anonyymi taitaa muutenkin taistella olkinukkeja vastaan. Siitä, että esim. KKO:n virantäyttöilmoituksessa avoimesti yksilöitäisiin kulloinkin vaadittavan asiantuntemuksen ala, ei millään tavalla seuraa "pikkuvirkamiesten headhunttaus".
Sinänsä headhunttauksessa ei ole mitään pahaa. Joka haluaa parhaat mahdolliset tarjokkaat, on valmis maksamaan löytääkseen ne. Toisaalta, eipä kai se headhunttaus paljon auta, jos kerran työ julkisyhteisöissä ei kertakaikkiaan kiinnosta ketään. (Tällä en tarkoita KKO:ta.)
Lähetä kommentti