tiistai 29. kesäkuuta 2010

296. Korkein oikeus linjasi: lopullinen veronkorotuspäätös estää veropetossyytteen tutkimisen (KKO 2010:45 ja 46)

Johtavatko päätökset purkuhakemusten tulvaan?

1. Korkein oikeus antoi tänään kaksi merkittävää ennakkopäätöstä. Molemmissa ratkaisuissa on kysymys veronkorotuksen ja veropetossyytteen suhteesta. Kysymys on siitä, muodostaako hallinnollisessa menettelyssä luonnolliselle henkilölle määrätty veronkorotus päätöksen oikeusvoimavaikutuksen johdosta esteen veropetossyytteen tutkimiselle tuomioistuimessa.

2. Mainittu problematiikka on tullut ajankohtaiseksi Suomessa oikeastaan vasta sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on muutaman viime vuoden aikana ottanut asian ratkaisuissaan esille. Aikaisemmin meillä ei ole edes osattu oikein ajatella, että veronkorotuspäätös voisi estää samaa asiaa koskeva veropetossyytteen tutkimisen oikeusvoiman takia. Rikostuomion oikeusvoimavaikutus, josta ei ole laissa nimenomaista säännöstä, toki tunnetaan meilläkin vanhastaan, mutta sen on ajateltu liittyvän vain tuomioistuimen aiemmin samassa asiassa antamaan lainvoimaiseen tuomioon. Veronkorotuksesta päättävä viranomainen ei ole tuomioistuin eikä veronkorotusta ole pidetty "samana asiana" kuin veropetossyytettä.

3. Suomalaisten tuomareiden tulee kuitenkin tuntea myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja siihen perustuva ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) laaja ratkaisukäytäntö. EIS on meillä välittömästi sitovaa ja sovellettava oikeutta siinä missä eduskunnan säätämät laitkin. Koska EIS:n normit ovat sisällöltään hyvin väljiä, niiden tulkinnassa on välttämätöntä tietää, miten EIT on sanottuja normeja ratkaisuissaan tulkinnut. EIT:n tulkintametodi on, toisin kuin esimerkiksi KKO:n ja KHO:n, dynaamista sekä oikeutta luovaa ja kehittävää. EIS tuli Suomessa voimaan vuonna 1990 ja vasta sen jälkeen täälläkin on vähitellen alettu irtautua lain kirjaimeen ja sanamuotoon tuijottavasta pikkutarkasta legalistisesta tulkintavasta, joka on estänyt oikeuden kehittymisen ja monissa tapauksissa myös oikeusturvan saamisen.

4. EIT:n ratkaisuihin nojautuen KKO katsoi kummassakin ennakkopäätöksessään, että veronkorotus on rikosoikeudelliseen seuraamukseen eli rangaistukseen rinnastettava oikeusseuraamus. Tällöin sovelletaan EIS 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklasta ilmenevää ne bis in idem -sääntöä, joka sisältää kahteen kertaan syyttämistä ja tuomitsemista koskevan kiellon; "ei kahdesti samassa asiassa." KKO nojautui tuomioiden perusteluissa EIT:n ratkaisuihin myös sikäli, että mainittu kielto tulee sovellettavaksi veronkorotusasian ja samaa tekoa koskevan veropetosasian kesken. Kielto edellyttää KKO:n tulkinnan mukaan kuitenkin sitä, että veronkorotus on määrätty lopullisella päätöksellä ennen syytteen vireille tuloa. Vireillä oleva veronkorotusasia ei kuitenkaan muodosta estettä veropetossyytteen käsittelemiselle.

5. Toisessa asiassa (KKO 2010:45) lopullisesti määrätyt veronkorotukset muodostivat esteen veropetossyytteiden käsittelemiselle ja syyte veropetoksesta jätettiin tutkimatta. Samaan lopputulokseen oli päätynyt myös Rovaniemen HO valituksenalaisessa tuomiossaan. Toisessa asiassa (KKO 2010:46) veronkorotuksia ei sen sijaan ollut määrätty lopullisilla päätöksillä siloin, kun syyte veropetoksesta tuli vireille. Tämän takia oikeusvoimavaikutus ei estänyt veropetossyyteiden käsittelemistä.

6. KKO:n ratkaiset ovat seikkaperäisesti, johdonmukaisesti ja ymmärrettävällä tavalla perusteltuja. Johtopäätökset vaikuttavat järkeviltä. Molemmissa ratkaisuissa KKO esitti kuitenkin toivomuksen, että lainsäätäjä hoitaisi mainitunlaiset tilanteet lakia muuttamalla ja tarkistamalla, koska kansalaisten kannalta ei ole ongelmatonta, että mahdollisuus joutua syytteeseen riippuu siitä kenties sattumanvaraisesta seikasta, onko veronkorotuspäätös lopullinen.

7. Mainittakoon, että myös Ruotsin korkein oikeus (Högsta domstolen) on pari kuukautta sitten eli 31.3.2010 ratkaissut kaksi samanlaista tapausta, ratkaisut nr B5498- 09 ja B 2509-09. Päätöksissä katsottiin, äänestyksen jälkeen, ettei Ruotsissa käytössä oleva järjestelmä, joka on verorikosasioiden käsittelyn ja veronkorotusmenettelyn osalta on samankaltainen kuin Suomessa, ole selvästi ihmisoikeussopimuksen vastainen. Mainituissa ratkaisuissaan Högsta domstolen päätyi siihen, ettei verorikossyytteiden tutkimiselle ollut oikeusvoimavaikutuksesta johtuvaa estettä, vaikka syyte verorikoksesta oli nostettu veronkorotusta koskeneen lopullisen ratkaisun jälkeen.

8. Korkein oikeus on antanut tiedotteen, joissa selostetaan tänään annettujen ennakkopäätösten pääsisältöä.

9. Korkein oikeus ratkaisi mainitut kaksia asiaa varsin joutuisasti, sillä ratkaisussa KKO 2010:45 selostettu Rovaniemen HO:n tuomio on annettu 29.1.2010 ja tapauksessa KKO 2010:46 selostettu Helsingin HO:n tuomio 12.2.2010. Valitusluvat myönnettiin 22.4.2010. Joutuisuus on ollut perusteltua, sillä tuomioistuimissa luultavasti odottaa joukko asioita, joissa nyt annetuista ennakkopäätöksistä ilmenevää oikeusohjetta tullaan soveltamaan. - Myös Turun hovioikeus on jättänyt viime maaliskuussa antamallaan päätöksessä veropetossyytteen veronkorotuspäätöksen johdosta tutkimatta, THO 2010:2 (R 09/1621). Tähän ratkaisuun ei ole tiettävästi vielä myönnetty valituslupaa.

19 kommenttia:

Kalle kirjoitti...

On jännittävää nähdä, miten asiassa 2010:46 verottaja ja/tai hallinto-oikeus asiassa päättää. Käsittääkseni verottajan pitäisi oma-aloitteisesti poistaa veronkorotuspäätös, koska asiasta on jo kertaalleen tuomittu rangaistukseen. Mutta veikkaan että verottaja jättää asian hallinto-oikeuden päätettäväksi, olettaen että asianomainen valittaa (ilmeisesti ko. henkilö olisi mielummin ottanut mätkyt kuin rangaistuksen, mutta en usko että haluaa ottaa molempia).

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Se, että KKO pystyi ratkaisemaan nämä kaksi valitusta näin nopeasti, johtunee paljolti siitä, että KKO:n viisijäseniseen kokoonpanoon kuului yksi asiantuntijakin eli oikeusneuvos, entinen valtionsyyttäjä Pekka Koponen. Hän on käsitellyt julkaisuissaan sanottua oikeusvoimaproblematiikkaa juuri verorikosten osalta.

KKO ratkaisi molemmat tapaukset samassa kokoonpanossa ja ratkaisut olivat yksimielisiä.

Anonyymi kirjoitti...

MIELENKIINTOISTA.
Olipas hyva yhteenveto! Kiitos!

Tarkoittaako tama sita, etta verottaja ja syyttaja voisivat alkaa viljella sellaista kaytantoa, etta jos on aihetta pitaa asiaa veropetoksena, niin juttu syyttajalle ja mätkyt saa varrota?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mätkyjä ei saa enää määrätä, jos samasta asiasta on jo tuomittu rangaistus veropetoksesta tai syyte veropetoksesta on nostettu.

Anonyymi kirjoitti...

Onkos aihetta ajatella, etta jos on menossa seka mätkyt että veropetos, niin se mista tulee ensin lopullinen "lasku" se samalla
"tappaa" tai antaa mahdollisuuden "tappaa" taman toisen jutun.

Anonyymi kirjoitti...

MÄTKYT

Kysymykseni pitaa sisallaan ajatuksen, etta, jos veropetos ei menesty, eli ei tule tuomiota, niin verottaja pitaisi "mätky" mahdollisuutta arsenaalissaan, kunnes veropetosjuttu on selvinnyt.
--Taitaa tulla aikataulullisia ongelmia?

Anonyymi kirjoitti...

Onko tämän tulkinnan mukaan veronkorotus kiellettyä vain varsinaisissa rikoslain mukaisissa veropetostapauksissa?

Onko tätä mahdollista soveltaa kaikkiin veronkorotuksiin, joiden yhteydessä syyllistytään myös rangaistavaan rikokseen?

Esim. verottomalla autolla ajosta saa sakot ja veronkorotuksen, ei välttämättä kuitenkaan veropetossyytettä. Soveltuukohan tulkinta myös siihen ja vastaaviin tapauksiin.

Anonyymi kirjoitti...

PELIN PAIKKA
Hieman hankalalta tuntuu, etta "mätky" päätös pitaa olla lopullinen. Eikös verottaja silloin pääse ajamaan kaksilla rattailla. Eli syyttaa voi samasta jutusta kahdella eri perusteella ja kahdessa eri "prosessissa"!
Eli jalo periaate toimii nyt sitten vain osin.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi anonyymi miettii kaksinkertaisen rankaisun näkökulmasta tilannetta, jossa verojen maksamatta jättämisen takia ajokiellollisesta autosta tulee sakkoja liikenteessä ja veronkorotussanktio toisaalla.

Entäpä nämä:
TEMmiläiset tai Sirkka-Liisa Anttilan ministeriön virkamiehet määräävät maatalouden EU-osarahoitteisten tukien valvontasäädösten perusteella sanktioluonteisia ja sanktioiksi nimettyjäkin tukileikkauksia, jos maatilatarkastuksessa todetaan, että tuotantoeläimiä ei ole kaikilta osin kohdeltu tukiehtojen edellyttämällä tavalla tai jos tuen maksun perusteeksi ilmoitetuissa viljelypinta-aloissa on tuntuvia poikkeamia.

Hallinnollinen sanktio on tyypillisesti prosenttinen tasaleikkaus kaikista hakijan tuista, kun yhdessä tukimuodossa on lievähkö poikkeaman.

Se voi kuitenkin olla enimmillään täysi tukikarenssi, ja silloin ollaan aina jo vähintäänkin lähellä eläinsuojelurikosta ja/tai avustuspetosta.

Voiko lainvoimaiseksi päässyt maataloustukien sanktio estää samaa tilannetta tarkoittavan eläinsuojelurikoksen käsittelyn?
Ei kai sentään?

Pinta-alatukien osalta avustuspetostarkastelu sen sijaan estynee, jos hallinnollinen sanktio on määrätty ja lainvoimainen?

Anonyymi kirjoitti...

Tämä nyt on täysin ohi aiheen, mutta suurta yleisöä kiinnostanee kommenttinne koskien tapausta KKO 2010:48.

Anonyymi kirjoitti...

Juhannuksen hälinässä meni tämäkin ohi:

Hovioikeuksissa otetaan käyttöön jatkokäsittelylupa. Valitusoikeutta käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ei rajoiteta, vaan kaikista tuomioista voi edelleen valittaa. Uudistus merkitsee, että valituksen laajamittainen käsittely edellyttää tietyissä asioissa hovioikeuden myöntämää jatkokäsittelylupaa.
Hallitus esitti, että tasavallan presidentti vahvistaisi uudistuksen tulemaan voimaan 1. tammikuuta 2011.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kaikenlaisia uudistuksia ja tuomiota annetaan tavan mukaan näin Juhannuksen kieppeissä, kun ministeriöt, virastot ja tuomioistuimet lähtevät kesälomille ja putsailevat hätäpäissään pöytiään asiakirjanipuista.

Kaikkea ei ennätä kommentoida eikä kaikenlaisiin kysymyksiin vastata eikä pidäkään. "Siitä, mistä ei voi puhua, pitää vaieta." Näin ovat viisaat "witgensteinit sanoneet.

Jatkokäsittelylupa, jota tärkeämpi uudistus -oikeastaan selvä oikeusturvan heikennys - on hovioikeuksien suullisten käsittelyjen väheneminen, tulee voimaan todellakin 1.1.-11; siihen ennätetään palata sitten tuossa vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti...

Eduskunnan virkamiehille +20% palkankorotus (viime vuonna se oli +12%): ei paljon esteellisyydet eduskunnassa paina eikä talousleikkuri sitä koske. Kiinnitä huomiota erityisesti asian valmistelijoihin.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Eduskunnan+virkamiehille+yli+20+prosentin+palkankorotus/1135258258442

Riikka Söyring

Anonyymi kirjoitti...

Muistutuksena bloginpitäjälle, että tänä viikonloppuna koittaa "ensi vuosi".

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Bloginpitäjä on aikonut ottaa ainakin tänään alkaneen heinäkuun kirjoittelun suhteen kevyesti. Tätä "suunpieksentää" onkin tullut harrastetuksi kohta jo kaksi vuotta. Alun perin blogissa kyse oli vain jonkinlaisesta kokeilusta, mutta sittemmin kirjoittelu on ikään kuin temmannut mukaansa.

Välillä voisi olla syytä katsoa, onko jatkamisessa enää mieltä ja olisiko jo syytä siirtyä uusien ja toisenlaisten harrastusten ("haasteiden") pariin.

"Elämässä paljon nähdä saa väärää". - Jatkuvasti putkahtaa esiin vaikka minkälaisia epäkohtia, niin lainkäytössä kuin politiikassakin, joihin voisi ja olisi syytä tarttua.

Mutta onhan tätä puuhaa jo tullut tässä yhden ihmisen osalta tarpeeksi tehtyä.

Anonyymi kirjoitti...

KAKSI HYVÄÄ BLOGIA
Onhan tassa ollut kaksi hyvää blogia: Virolainen ja Kemppinen.
En mitenkään soisi, etta Virolainen alkaisi lopetella. On nämä raportoinnit ja fundeeraukset olleen sen verran hyviä.

Kiitos ja hyvää kesää joka tapauksessa!

Toipila kirjoitti...

Kun kirjoittaminen näyttää olevan professori Virolaisen ilmeisen helppoa, niin ei kannata lopettaa näin mainiota blogia.

Lukijat voisivat vittuuntua kerta kaikkiaan, jos juridiikan oppitunnit jäisivät tavallaan kesken.

Anonyymi kirjoitti...

Heinäkuu on perinteinen lomakuu.

Tätä blogia on ollut mielenkiintoista seurata. Harmi jos se nyt loppuu.

Olen seurannut mielenkiinnolla kahta blogi-kirjoittajaa, Virolaista ja Heikkilää, molemmat kirjoittavat asiaa.

Paskanjauhantaa voi halutessaan seurata
suoli24:lla.

Hyvää kesää blogistille ja lukijoille!

Anonyymi kirjoitti...

Eli sanooko tämä nyt sitä että minulle tuli kuopion hallinto-oikeudesta veronkorotuspäätös 29.5.2008 jonka jälkeen yritin anoa korkeimmasta hallinto-oikeudesta valituslupaa. KHO antoi päätöksen 1.4.2009 ja päätös oli seuraavanlainen ettei valituslupaa myönnetä. Käsittääkseni tällöin tämä kuopion hallintooikeuden päätös josta ei voi enää valittaa on lopullinen. Tämän jälkeen on syyte nostettu ja se on nostettu 19.8.2008 eli noin pari kuukautta kuopin hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen. Tuomion olen saanut 20.3.2010 ja 10 kk ehdotonta. Mites tämä pitäisi teidän mielestä mennä!! Juttu on korkeimpaan valitettu mutta ei ole tietoa vielä tuleeko valituslupaa mutta keskeyttämistä eivät tehneet.!!

T. tuomittu