318. Vanhasgate: Oikeuskansleri sysäsi asian selvittämisvastuun eduskunnalle

Miksi Matti nauroi? "Joskus käy näin".

Muutamia havaintoja oikeuskanslerin "jääviystuomion" herättämistä reaktioista:

Kantelun Matti Vanhasen jääviydestä viime syksynä tehneestä kahdesta rivikansalaisesta on tullut jonkinlaisia julkkiksia. Tapaus osoittaa, että tavallinen kansalainen voi kannella oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle, jos näyttää siltä, että ministeri tai joku korkea virkamies, vaikkapa KKO:n tuomari, on menetellyt virassaan virheellisesti eli niin sanotusti töpännyt. Kansalaiskantelu on itse asiassa pakko tehdä, jos vaikuttaa siltä, että oikeusviranomaiset ja laillisuusvalvojat, joilla olisi oikeus puuttua myös omasta aloitteestaan virkamiesten epäiltyihin virkavirheisiin, seisovat ikään kuin tumput suorina tekemättä mitään.

Toinen kantelun tekijöistä kertoi, että pääministerin toiminta RAY:n varojen jaossa Nuorisäätiölle suututti häntä niin paljon, että hän teki kantelun, vaikka arveli, ettei se auttaisi eikä johtaisi mihinkään.

Olisiko oikeuskansleri Jaakko Jonkka puuttunut omasta aloitteestaan julkisuudessa esille putkahtaneeseen tietoon pääministerin epäilystä jääviydestä, jos kanteluja ei olisi tehty? Olen itse kannellut oikeuskanslerille pari kertaa tapauksista, joissa oikeuskansleri olisi voinut ja minusta myös pitänyt ryhtyä selvittämään asiaa omasta aloitteestaan. Toinen näistä tapauksista koski oikeusministeri Johannes Koskisen menettelyä toimia lausuntoautomaattina tuomioistuimia päätösten kommentoinnissa ja arvosteluissa ja toinen oikeusministeriön laiminlyöntiä tarkastaa kansanedustajien vaalirahoitusilmoitusten lainmukaisuutta.

Molemmissa tapauksissa oikeuskansleri asettui pääasian osalta samalle kannalle kuin mitä olin kantelussani esittänyt. Vaalirahoitusasiassa OM:n vaalijohtaja sai oikeuskanslerilta epätavallisen ankarat moitteet, myös Johannes Koskinen sai Jonkalta pyyhkeitä. Vasta oikeuskansleri Jonkan kantelupäätöksen jälkeen oikeusministeri Tuija Brax havaitsi, vaikkei tietenkään myöntänyt, että hän ja hänen vaalijohtajansa olivat olleet vaalirahoituslain tulkinnassa pahasti väärässä. Tämän päätöksen jälkeen uuden vaalirahoituslain valmistelu pääsi toden teolla käyntiin.

Matti Vanhasen kommentit oikeuskanslerin päätöksen johdosta eivät olleet mikään yllätys. Vanhanen tuntuu edelleen ylimielisenä vähättelevän koko asiaa ja kiistävän menettelynsä lainvastaisuuden. Jonkan kanta oli kuitenkin selvä: Vanhanen on rikkonut lakia eli hallintolain jääviyssäännöksiä ja hänen menettelyään osallistua valtioneuvostossa peräti kuusi kertaa RAY:n rahojen jakamiseen Nuorisosäätiölle on syytä selvittää myös rikosoikeudellisen vastuun kannalta. Vanhanen vetosi siihen, ettei hän hoksannut moista pikku- ja pelkää muotoasiaa ja ettei häntä ollut "varoitettu" esteellisyydestä. Oliko Vanhasella pääministerinä todella noin huonot hoksottimet, ettei tajunnut päivänselvää jääviystilannetta? Jos oli, niin olipa sitten tosiaan hyvä, että hoksasi sentään mennä vaihtoon kesken kauden.

Selvää lienee, että Vanhasen eron pääasiallinen syynä oli poliisin ja valtakunnansyyttäjän viime vuoden loppupuolella käynnistämä Nuorisosäätiön asioita ja siihen liittyen myös Vanhasen väitettyä esteellisyyttä koskeva selvitys, jota myös oikeuskansleri seurasi tiiviisti. Vanhanen ei ehkä itse olisi halunnut tai ymmärtänyt erota puheenjohtajan ja pääministerin paikalta, mutta keskustan vahvat miehet eli Seppo Kääriäinen ja Timo Kalli painostivat, näin on julkisuudessa kerrottu, Vanhasta ilmoittamaan erostaan hyvissä ajoin ennen kesäkuun puoluekokousta. Keskustaa läheltä liippaava vaalirahoitussotkun tutkinta ja sen lonkeroiden ulottuminen myös Vanhaseen alkoi tuntua keskustan johdossa kestämättömältä. Puolueessa alettiin aiheellisesti pelätä, mitä seuraisi, jos oikeuskanslerin päätös Vanhasen esteellisyydestä tulisikin tavallista nopeammin.

On epäilty, että oikeuskansleri olisi tehnyt jonkinlaisen epävirallisen diilin Vanhasen tai keskustan johtopoppoon kanssa siitä, ettei hän antaisi kantelupäätöstään ennen keskustan puoluekokousta. Jaakko Jonkka ei varmaankaan ole itse mennyt tällaista henkilökohtaisesti sopimaan tai lupaamaan kenellekään, mutta kokonaan eri asia on, että oikeuskanslerinvirastosta on voitu antaa Vanhaselle ja keskustalle alustava aikataulu ja arvio siitä, miten kauan tällaisissa tapauksissa ratkaisun antamiseen yleensä kuluu aikaa. Tästä on sitten keskustan johdossa laskeskeltu, että okei, Vanhanen saa istua pallillaan ainakin ulospäin suhtkoht kunnialliselta vaikuttavaan loppuun eli kesäkuun puoluekokoukseen asti. Kun näin oli, ei oikeuskanslerilla ollut mitään tulenpalavaa kiirettä ratkaisunsa antamiseen tai julkistamiseen. Voi vain kuvitella, millainen kalabaliikki ja huuto lehdistössä ja koko tasavallassa olisi syntynyt, jos Jonkan jääviystuomio olisi tullut sinä aikana, kun Vanhanen oli vielä pääministerinä. Vanhasesta olisi tullut todella politiikan rampa ankka ja hänen välitöntä eroaan olisi vaadittu kiivaasti. Nytkin Vanhanen on tosin rampa, mutta vain kirjaimellisesti kainalosauvan varassa jalkaleikkauksen jälkeen käyskentelevä ex-poliitikko.

Tänään keskustan johto aina vihon viimeiseen piiritoimistoon asti on sanoutunut kilvan irti koko tyypistä (Vanhasesta) ja selitellyt miten oikeuskanslerin päätös ei kosketa millään tavalla puoluetta ja sen nykyjohtoa eikä (muka) haittaa mitenkään puolueen tulevaa eduskuntavaalikampanjaa jne. Uskokoon ken tahtoo, mutta todellisuudessa keskustan piina jatkuu vaaleihin asti ja ylikin, sillä Nuorisosäätiön ja RAY:n vaalirahasotkujen selvittely, jotka kohdistuvat keskustan tiettyihin poliitikkoihin ja muihin toimijoihin, on vielä pahasti kesken. Keskustan nykyjohdon käsienpesu Vanhasen tapauksessa on verrattavissa maaherra Pontius Pilatuksen raamatulliseen siistiytymiseen.

Matti Vanhasen tapausta tuskin halutaan saattaa valtakunnanoikeuteen, vaikka eduskunta päätyisikin siihen, että Vanhanen olisi rikkonut virkavelvollisuutensa osallistuessaan hallituksessa esteellisenä Nuorisosäätiön rahanjakoa koskevien päätösten tekemiseen kuusi eri kertaa. Sen verran vähäiseltä Vanhasen jääviysasia kuitenkin vaikuttaa, jos on todella niin, ettei hänen voida osoittaa pyrkineen vaikuttamaan epäasiallisesti avustuspäätösten sisältöön. Toisaalta tilanne on kuitenkin kansanedustajille ja puolueille sen verran hankala ja epäselvä, että perustuslakivaliokunta joutuu tekemään päätöksen, jolla Vanhasen epäiltyä rikosta koskeva esitutkinta käynnistyy. Tällä tavalla valiokunta saa tilaisuuden jatkaa tapauksen pomputtelua ja sysätä asian ainakin joksikin aikaa pois eduskunnasta.

Tulevassa tutkinnassa, joka siis kytkeytyy kiinteästi Nuorisäätiöön liittyvään laajaan esitutkintaan, jossa selvitellään muun muassa Vanhasen säätiöseuraajan eli Antti Kaikkosen epäiltyjä rikoksia, saattaa toki ilmetä jotakin uutta tietoa myös Vanhasen liittyen. Oikeuskansleri on lausunnoissaan tietenkin varovainen, mutta voisi olettaa, että hän tietää tästä tutkinnasta jotakin sellaista, jota hän ei ole tutkimusten tässä vaiheessa vielä voinut paljastaa. Miksi muuten tapauksen selvittely olisi kestänyt oikeuskanslerinvirastossa niin kauan eli lähes vuoden?

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi tuntui olevan yllättynyt oikeuskanslerin päätöksestä sysätä pallo valiokunnalle. Sasi ja luultavasti koko poliittinen johtomme odotti, että Jonkka olisi päätynyt antamaan totuttuun tapaan myös Vanhaselle jääviydestä korkeintaan vain huomautuksen, jolloin asiaa ei olisi tarvinnut tuoda eduskuntaan. Kimmo Sasi tuntui olevan sillä kannalla, että oikeuskansleri olisi voinut itse tehdä päätöksen esitutkinnan aloittamisesta. Oikeuskansleri oli tästä eri mieltä, jolloin asian pompottelu viranomaiselta toiselle siis jatkuu.

On arveltu, että Vanhanen voi säästyä rikostutkinnalta, mikäli hänen tammikuinen selityksensä menee valiokunnan jäsenille läpi. Tuolloin Vanhanen kiisti jyrkästi ollessaan esteellinen käsittelemään hänelle vaalirahaa jakaneen Nuorisosäätiön RAY:ltä saamaa tukea väittäen selvittäneensä jääviyskysymyksen edellisen oikeuskanslerin Paavo Nikulan kanssa.

Ex-oikeuskansleri Nikula - Idols-julkkis Jone Nikulan isäpappa muuten - sanoi tuolloin lehtihaastattelussaan, ettei muista käyneensä Vanhasen kanssa jääviyskeskustelua. On spekuloitu, että Vanhasen pelastukseksi voisi koitua se, että Nikula kärsii sairaskohtauksen aiheuttamista muistihäiriöistä, jonka takia hän jäi virastaan pari kolme vuotta sitten myös eläkkeelle.

Vanhasen Nikula-perustelu sai tammikuussa merkittävää tukea. Tuolloin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi sanoi tukevansa Vanhasta. Sasi perusteli kantaansa juuri sillä, että Vanhanen sanoi selvittäneensä jääviysongelman Nikulan kanssa. Nyt Sasi selittää, että asiaa arvioidaan kokonaan Jonkan selvityksen ja päätöksen pohjalta. Toivotaan, ettei tuo tammikuinen ennakkokannanotto asiaan muodosta puolueettomuutta vaarantavaa ennakkoasennetta Sasin juridisessa päätösharkinnassa.

Olisiko Vanhasen jopa hieman kunnianvastaista ja arvotonta vedota sairastuneen Nikulan väitettyyn kantaan ja uskovatko perustuslakivaliokunnan jäsenet Vanhasen sanottua väitettä? Jaakko Jonkka sanoi tänään, ettei oikeuskanslerinvirastosta ole löytynyt minkäänlaista dokumenttia Vanhasen väittämästä Nikula-kannanotosta. Jonkka vetosi myös siihen, että ministerit, kuten virkamiehet yleensäkin, vastaavat lain mukaan itse jäävittömyydestään. He eivät siis voi mennä kenenkään selän taakse.

Tämä kanta on tietenkin oikea. Virkamiehellä ja ministereillä tulee toki olla sen verran harkintakykyä, että pystyvät arvioimaan omaa esteettömyyttään. Onhan näistä esteellisyyskysymyksistä "saarnattu" laillisuusvalvojien ja muidenkin toimesta jo vuosikausia ja tapaus Suvi Lindén, jossa muuten juuri ex-kansleri Paavo Nikula totesi ministerin esteelliseksi, on täytynyt olla tuttu myös pääministeri Vanhaselle oikein hyvin. Oikeuskanslerin tiukka suhtautuminen esteellisyyskysymyksiin ei siis ole voinut tulla Vanhaselle yllätyksenä.

Oikeuskanslerin oudon pitkää harkintaa tapaus Vanhasen yhteydessä on siis ihmetelty oikein porukalla. Jonkka totta kai kiistää kaikki spekulaatiot tutkinnan venymisestä. Tätä meidän on syytä uskoa ja luottaa.

Muistuu vain mieleen vuodelta 2008 tapaus ministeri Mauri Pekkarinen ja Suomi-Soffan 5 000 euron vaaliavustus ministerille, joka oli aiemmin tehnyt päätöksen liki miljoonan euron suuruisen investointituen myöntämisestä Soffalle. Tuon tapauksen oikeuskansleri Jonkka ratkaisi käden käänteessä eli yhden viikonlopun aikana ja antoi Maurille puhtaat paperit lähinnä sillä perusteella, että oli tullut keskusteltuaan ministerin kanssa vakuuttuneeksi siitä, että Mauri oli todella unohtanut tekemänsä miljoonaluokan avustuspäätöksen.

Mihin tulokseen Jonkka olisikaan päätynyt, jos hän olisi roikottanut myös Pekkarista löysässä hirressä reilut puoli vuotta ja tutkinut asiaa yhtä perinpohjaisesti kuin tapaus Matti Vanhasta? Tätä voimme nyt enää vain aprikoida mielissämme.