2. Tuomarit ovat kuitenkin valtion virkamiehiä, joiden oikeusasemasta ja virkavastuusta säädetään perustuslain 118 §:ssä ja valtion virkamieslaissa (750/1994). Virkamieslain säännökset koskevat siis pääosin myös tuomaria. Tuomareiden aseman erityispiirteistä säännellään lain 12 luvussa, jonka 45 §:ssä mainitaan miltä osin virkamieslakia ei sovelleta tuomareihin.
3. Virkamiesten rikosoikeudellista virkavastuuta koskevat säännökset ovat virkarikoksissa koskevassa rikoslain 40 luvussa. Virkarikoksen seuraamuksena voi olla rikosasiaa käsitelleen tuomioistuimen määräämä viraltapano, jos rikos osoittaa virkamiehen ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä. Viraltapano voi seurata myös muusta rikoksesta kuin virkarikoksesta. Näistä tilanteista säädetään rikoslain 2 luvun 10 §:ssä, jonka mukaan viraltapanomääräyksen antaminen riippuu rikoksen törkeydestä ja siitä seuraavan rangaistuksen ankaruudesta. Viraltapano on ehdoton, jos virkamies tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen. Viraltapano on pääsääntöistä, jos virkamies tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi. Viraltapanosta voidaan kuitenkin tällöin luopua, jos tuomioistuin katsoo, ettei rikos osoita tuomittua sopimattomaksi olemaan virkamiehenä. Viraltapano on harkinnanvaraista, jos virkamies tuomitaan tahallisesta rikoksesta vankeuteen alle kahdeksi vuodeksi. Viraltapano on tällöin tuomittava, jos rikos osoittaa tekijän ilmeisen sopimattomaksi olemaan virkamiehenä. Viraltapanoa ei siis voida tuomita, jos tekijä tuomitaan tuottamuksellisesta rikoksesta alle kahden vuoden vankeusrangaistukseen tai tahallisesta rikoksesta sakkoon.
4. Virkarikoksesta sakkoa lievempi seuraamus on varoitus. Se voidaan tuomita seuraamukseksi vain tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10). Rikosoikeudellisesta varoituksesta tulee merkintä virkamiehen nimikirjaan. Virkamiehen korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslain (412/1974) 3 ja 4 luvussa.
5. Valtion virkamiehen on virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Saman pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Molemmat lainkohdat koskevat myös tuomaria.
6. Virkamieslain 24 §:n mukaan virkamiehelle voidaan antaa hallinnollisessa järjestyksessä kirjallinen varoitus, jos virkamies toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä; tästä varoituksesta ei tehdä merkintää nimikirjaan. Aikaisemmin eli ennen vuotta 2010 tuomarille ei sen sijaan ole voitu antaa virkamieslain 24 §:n mukaista kirjallista varoitusta. Tuomarille on kuitenkin voitu antaa varoitusta lievempi suullinen tai kirjallinen huomautus.
7. Valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävänä on perustuslain 108 §:n ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä perustuslain 109 §:n nojalla muun muassa valvoa, että tuomioistuimet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tuomioistuinten riippumattomuuden johdosta ylimmät laillisuusvalvojat voivat kuitenkin puuttua tuomioistuimelle kuuluvan harkintavallan käyttöön siinä, miten tuomari on ratkaissut asian vain aivan poikkeuksellisesti silloin, kun harkintavallan rajat on ilmeisen selvästi ylitetty. Käytännössä laillisuusvalvojat voivat valvoa lähinnä vain tuomarin menettelyä ja käyttäytymistä oikeudenkäynnin aikana.
8. Yleisten laillisuusvalvojien käytettävissä olevia toimenpiteitä ovat virkasyyte, huomautus, käsityksen lausuminen tai esitys. Ankarin toimenpide on virkasyytteen nostaminen. Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoiminnassa päättää perustuslain 110 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri tai oikeusasiamies. Syytteen ajaa valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä. Tuomareiden virkasyytteet käsitellään pääsääntöisesti hovioikeudessa.
9. Jos tuomari on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, mutta syytteen nostaminen ei ole tarpeen, oikeuskansleri tai oikeusasiamies voi antaa tuomarille huomautuksen. Sen tarkoituksena on ehkäistä virheen toistuminen ja ohjata oikeaan menettelyyn vastaisuudessa. Jos todettuun lainvastaiseen menettelyyn tai velvollisuuden laiminlyöntiin liittyy lieventäviä asianhaaroja tai sellaisen toteaminen on oikeudellisesti tulkinnanvaraista, voidaan huomautuksen sijasta tyytyä käsityksen lausumiseen. Laillisuusvalvoja lausuu tällöin käsityksensä lainmukaisesta menettelystä tai kiinnittää valvottavan huomiota vastaisen varalle perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäviin näkökohtiin. Käsitys voi olla luonteeltaan joko moittiva tai ohjaava.
10. Käytännössä vähäiset virheet ja tulkinnanvaraiset tapaukset johtavat tavallisimmin (ainoastaan) laillisuusvalvojan käsityksen lausumiseen. Virkasyytteitä määrätään nostettavaksi todella vain harvoin, kuten edellisessä blogijutussa (723) on todettu.
11. Ylimmät laillisuusvalvojat keskittyvät tuomioistuimiin kohdistuvassa valvonnassaan lähinnä siis menettelyllisiin oikeusturvatakeisiin. Kysymys on lähinnä siitä, onko Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artiklassa ja perustuslain 21 §:ssä turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutunut yksittäistapauksessa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat asioiden käsittelyn viipyminen, tuomarin käytös ja asiakkaan kohtelu. Myös ratkaisujen asianmukaiseen perustelemiseen on kiinnitetty huomiota. Oikeusasiamies on kannanotoillaan pyrkinyt kehittämään niin sanottua hyvää tuomioistuintapaa.
12. Tuomioistuimen ja yksittäisen tuomarin menettely tulee ylimpien laillisuusvalvojien tutkittavaksi joko kantelun johdosta, viranomaisen aloitteesta tai laillisuusvalvojan omana aloitteena. Yksityiset henkilöt tai yhteisöt voivat kannella oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle, jos he katsovat, että ylimmän laillisuusvalvojan valvontavaltaan kuuluva henkilö, viranomainen tai muu yhteisö on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä.
13. Perustuslain 99 §:n 2 momentin mukaan ylimmät tuomioistuimet valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan. Käytännössä tämä tapahtuu perehtymällä alempien tuomioistuinten ratkaisuihin ja siihen, mitä asianosaisten valituksissa ja vastauksissa on esitetty. Hovioikeuden on hovioikeuslain (56/1994) 2 §:n 3 momentin mukaan valvottava alaistensa tuomioistuinten toimintaa ja ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Tässä tarkoituksessa hovioikeuden on asetuksen (211/1994) 23 §:n 2 momentin mukaisesti laadittava alioikeuden valvonnassa havaitsemistaan asioista kertomus, joka on toimitettava tiedoksi laillisuusvalvojille. Lisäksi hovioikeuden on ilmoitettava valtioneuvoston oikeuskanslerille tietoonsa tulleista seikoista, jotka saattavat johtaa virkasyytteen nostamiseen hovioikeudessa.
14. Alioikeuksien valvonnassa hovioikeudet seuraavat muun muassa lainkäytön tasoa sekä oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta, asioiden jakautumista lainkäyttöhenkilökunnan kesken, käsittelyn joutuisuutta ja säädettyjen määräaikojen noudattamista, tuomioistuinharjoittelun järjestämistä ja valtioneuvoston oikeuskanslerin valvontaa koskevissa kirjeissään erityisesti esille nostamia kysymyksiä. Valvontaan kuuluu myös tarpeellista ohjausta.
15. Tuomarin vastuuta koskevien säännösten muuttamista on käsitelty viimeisten 15 vuoden aikana useassa työryhmä- ja komiteanmietinnössä. Tavoitteena on ollut tuomarinvastuun terävöittäminen ja tehostaminen, sillä oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen valvontaa on pidetty yleisesti hitaana ja riittämättömänä. Muissa maissa tuomareiden riippumattomuuden ei katsottu estävän tuomareiden valvonnan ja kurinpitojärjestelmän käyttämistä.
16.Tuomareiden kurinpitojärjestelmää selvittänyt työryhmä pohti 14.3. 2000 antamassaan mietinnössä (OM 386/199/1999) erillisen kurinpitojärjestelmän perustamista tuomareille. Työryhmän enemmistö päätyi kuitenkin ehdottamaan olemassa olevien järjestelmien käytön kehittämistä sekä valtion virkamieslain 24 §:n muuttamista niin, että kirjallinen varoitus voitaisiin antaa myös tuomarille. Työryhmä esitti myös selvitettäväksi rikoslain viraltapanosäännöksen laajentamista.
17. Markku Arposen puheenjohdolla toiminut tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti mietinnössään vuonna 2003 (KM 2003:3 s. 444-453), että myönteisten keinojen (mm. koulutus ja ns. laatutyö) lisäksi tarvitaan myös uudenlainen vastuujärjestelmä. Tätä varten komitea ehdotti Norjan mallin (tilsynsutvalget) mukaisen erityisen tuomareiden valvontalautakunnan perustamista, lautakunnan jäsenistö koostuisi pääosin tuomareista. Valvontalautakunnnalla olisi käytettävissään seuraamusvaihtoehtoina mahdollisuus arvostella tuomarin toimintaa tai antaa hänelle varoitus. Lautakunta voisi myös antaa lausunnon siitä, mitä hyvä tuomarintapa edellyttää ilman että lausuntoon liittyisi seuraamusta. Valvontalautakunnalla olisi mahdollisuus siirtää tuomaria vastaan tehdyn kantelun käsittely rikostutkintaan. Kantelun lautakunnalle voisivat ehdotuksen mukaan tehdä oikeudenkäynnin osapuolet, asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari, asianajajaliitto, yleiset laillisuusvalvojat ja tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon edustaja. Kirjallisen varoituksen saaneella tuomarilla olisi mietinnön mukaan oikeus valittaa asiasta tuomioistuimeen.
18.Tuomarinvastuun toteuttamismuotoja arvioi seuraavaksi oikeusministeriön tuomarinvastuutyöryhmä (OM 2005:16). Se ei pitänyt erillisen tuomarinvalvontalautakunnan perustamista tarpeellisena. Sen sijaan työryhmä ehdotti rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamista niin, että tuomari voitaisiin julistaa virkansa menettäneeksi sakollakin rangaistusta tahallisesta teosta, jos rikoksen laatu, toistuvuus tai muu vastaava rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan tuomarina. Työryhmä ehdotti lisäksi valtion virkamieslain muuttamista niin, että myös tuomarille voitaisiin antaa sen mukainen varoitus. Muutosta päällikkötuomarin antamaan varoitukseen olisi haettu hallintolainkäyttöjärjestyksessä ylemmältä tuomioistuimelta. Eron myöntämistä koskeva asia olisi yleisessäkin tuomioistuimessa käsitelty hallintolainkäyttöasiana.
19. Hallituksen esityksessä 33/2008 vp esitettiin rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamista eli harkinnanvaraista viraltapanomahdollisuuden laajentamista tuomareiden osalta siten, että tuomari voitaisiin syyttäjän vaatimuksesta tuomita viralta pantavaksi myös silloin, kun hänet on tuomittu vähintään 60 päiväsakkoon tahallisesta rikoksesta. Edellytyksenä olisi lisäksi ollut, että rikoksen laatu, rikosten toistuvuus tai muu rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi toimimaan tuomarina. Lisäksi esitettiin valtion virkamieslakia muutettavaksi siten, että kirjallisen varoituksen antaminen tuomarille tulee mahdolliseksi. Esityksen mukaan päällikkötuomari voi antaa tuomarille kirjallisen varoituksen, jos tuomari on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyönyt niitä. Varoituksen saanut tuomari voi hakea varoitusta koskevaan päätökseen oikaisua virkamieslautakunnalta ja hakea muutosta virkamieslautakunnan päätökseen valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
20. Esitys rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamisesta oli kuitenkin huonosti harkittu. Esitys olisi merkinnyt sitä, että tuomarit olisivat olleet jatkossa helpommin pantavissa viralta kuin muut virkamiehet, vaikka perustuslain 103 § lähtee päinvastoin siitä, että nimenomaan tuomareita koskee erityinen virassapysymisoikeus, eli tuomareita ei voida erottaa virasta yhtä helposti kuin muita virkamiehiä. Perustuslakivaliokunta katsoikin lausunnossaan, että mainitulta osin lakiesitys edellyttäisi perustuslain 73 §:n mukaisen säätämisjärjestyksen käyttämistä (PevL 36/2008 vp). Tämän lausunnon perusteella lakivaliokunta esitti lakiesityksen hylkäämistä (LaVM 1/2009 vp), kuten sitten myös tapahtui.
21. Lakivaliokunta piti lakiesityksessä ehdotettua kirjallista varoitusta tarpeellisena työnjohdollisena välineenä myös tuomioistuimen muodostamassa työyhteisössä. Mahdollisuus tuomarille annettavaan varoitukseen on valiokunnan mukaan lisä keinovalikoimaan, joka viraston johdolla on tuomioistuimen asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi. Esitys siten osaltaan vahvistaa tuomioistuinten toimintaa kohtaan tunnettavaa yleistä luottamusta. Lakivaliokunta kuitenkin korosti, että varoituksen antaminen ei voi perustua näkemyseroihin laintulkinnasta vaan että sen perusteena tulee olla yksinomaan virkavelvollisuuksien laiminlyöminen tai muunlainen niiden vastainen toiminta.
22. Tämän mukaisesti VirkamL 45 §:ää muutettiin vuonna 2009 siten, että lain 24 §, jossa säädetään varoituksen antamisesta virkamiehelle, koskee nyt myös tuomareita (288/2009). Tuomarille, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan siis antaa kirjallinen varoitus. Varoitus tulee kyeeseen sellaisten vähäisten rikkomusten osalta, jotka eivät ole virkarikoksena rangaistavia.
23. Varoituksen antaa VirkamL 46a §:n mukaan asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari, eli esimerkiksi käräjätuomarille siis käräjäoikeuden laamanni, käräjäoikeuden laamannille ja hovioikeuden jäsenelle hovioikeuden presidentti, hallinto-oikeustuomarille hallinto-oikeuden ylituomari, vakuutustuomarille vakuutusoikeuden ylituomari jne. Tuomareina pidettään VirkamL:ssa myös korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöitä.Tuomarilla on oikeus hakea valittamalla muutosta päätökseen, jolla hänelle on annettu kirjallinen varoitus. Valitus käsitellään valitusinstanssissa lainkäyttöasianana, ei siis hallintoasiana (VirkamL 53a §).
24. Käytännössä kirjallisen varoituksen antaminen tuomarille lienee harvinaista. Minusta tuomarinvastuuta tulisi kehittää ja tehostaa tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä (KM 2003:3) linjaamien suuntaviivojen mukaisesti. Tätä nykyä oikeusjutun asianosaisilla ei ole mahdollisuutta käynnistää virkamieslain mukaista menettelyä ja pyytää tuomioistuimen päällikkötuomaria tutkimaan juttua istuvan tai istuneen tuomarin epäiltyä laiminlyöntiä tai virkavelvollisuuden vastaista menettelyä, esimerkiksi asian käsittelyn kohtuutonta viivästymistä. Vuoden 2010 alustaa voimaan tullut laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (326/2009) koskee viivästymisen jälkikäteistä hyvittämistä ja liittyy oikeuslaitoksen resursseihin ja rakenteeellisiin menettelytapoihin.
25. Oikeusjutun asianosaiset saavat kannella asianajajien väitetyistä ammatillisista laiminlyönneistä ja virheistä erityiselle valvontalautakunnalle, joka valvoo hyvän asianajajatavan noudattamista. Valvontalautakunta voi märätä asianajajalle kurinpidollisen seuraamuksen, joita ovat huomautus, varoitus ja asianajajaliitosta erottainen. Hyvän tuomaritavan tai tuomareiden eettisten periaatteiden noudattamisen valvontaa varten ei sen sijaan ole olemassa vastaavanlaista elintä (tuomareiden valvontalautakunta), jonka tutkittavaksi tuomarin menettelytapoihin ja käyttäytymiseen tyytymätön oikeusjutun asianosainen voisi saattaa asian. Kantelu oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle on varsin hidas tie, eikä laillisuusvalvojan parin vuoden kuluttua kantelun tekemisestä antama ja anonymisoituna julkaisema päätös, jossa tyydytään yleensä lausumaan vain jonkinlainen varovainen ja vieno käsitys tuomarin toiminnasta, tyydytä juuri ketään.
26. Ruotsissa tuomarille voidaan määrätä kurinpidollisena seuraamuksena varoitus tai palkanalennus, jos tuomari tahallaan tai varomattomuudesta laiminlyö tehtäviään. Kurinpitoasiat käsitellään valtion kurinpitolautakunnassa. - Norjassa vuonna 2002 perustettu valvontavaliokunta (tilsynsutvalget) käsittelee tuomareihin kohdistettuja kanteluja ja kurinpitoasioita. Valiokunnassa on viisi jäsentä, joista kaksi on tuomareita, yksi asianajaja ja kaksi kansalaisten edustajaa. Seuraamuksena voi olla arvostelu tai varoitus. Asian voi saada vireille paitsi kuka tahansa oikeudenkäyntiin osallinen, jota tuomarin menettely koskee, myös oikeusministeriö, tuomioistuinhallitus ja asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari. Viimeksi mainituilla on oikeus käynnistää myös tuomarin käyttäytymistä virantoimituksen ulkopuolella koskeva asia. Valiokunta on käytännössä usein arvostelut tuomareita erityisesti asioiden viipymisestä. - Tanskassa tuomioistuimen päällikkö voi antaa tuomarille varoituksen. Varoitus voidaan antaa, toisin kuin Suomessa, myös tuomioistuimen asiakkaan aloitteesta. Päällikkötuomari voi siirtää asian käsittelyn erityisen kolmijäsenisen kanteluoikeuden käsiteltäväksi. Jokainen, jonka mielestä tuomari on loukannut häntä asiattomalla tai sopimattomalla käytöksellä virantoimituksessa, voi tehdä kantelun suoraan maintulle kanteluoikeudelle. Vastaavanlainen tuomareiden menettelyä ja käytöstä tutkiva kanteluoikeus tai komitea on olemassa myös Islannissa.
27. Kansainvälisen vertailun perusteella voidaan sanoa, että tuomareiden vastuu ja valvonta on toteutettu Suomessa hieman lepsulla tavalla. Ilmankos sitä sitten kaikenlaista kummallista tuomioistuimissa sattuu ja tapahtuu. Meillä on viime vuonna vahvistettu juhlallisesti hyvää tuomarintapaa koskevat eettiset periaatteet. Paha vain, ettei niiden noudattamista, toisin kuin hyvää asianajajatapaa, käytännössä taida valvoa kukaan. Valtiosääntöoppineet ja muut perusoikeusfundamentalistit ovat väittäneet, että tuomareiden riippumattomuus (muka) estäisi tuomareita koskevan valvontajärjestelmän luomisen ja esimerkiksi erityisen tuomareiden valvontalautakunnan perustamisen, mutta kuten kansainvälinen vertailu osoittaa, tämä ei pidä paikkaansa. Oppineiltamme näyttää toisinaan ikään kuin unohtuvan, että riippumattomuutta ei ole säädetty tuomaria varten, vaan oikeussuojaa hakevien ihmisten oikeudellisen aseman turvaamiseksi. Käytännössä tuomioistuimen sisäinen tuomarinvastuun valvonta ei toimi kunnolla, vaikka esimerkiksi joissakin käräjäoikeusasetuksen ja tuomioistuinten työjärjestysten pykälissä puhutaan laamannin ja osastonjohtajan valvontavelvollisuudesta.
28. Virkamieslain säännökset virkamiehen irtisanomisesta tai lomauttamisesta eivät koske tuomareita (VirkamL 45.2 §). Tuomaria ei saa myöskään ilman suostumustaan siirtää toiseen virkaan, ellei siirto aiheudu tuomioisutinlaitoksen uudelleen järjestämisestä (PL 103.1 §).Tuomareiden virasta eroamisikä on sama kuin muillakin virkamiehillä eli 68 vuotta. Ennen eroamisikää tuomari on velvollinen eroamaan virastaan, jos hän on sairauden, vian tai vamman vuoksi menettänyt työkykynsä (VirkamL 46.2 §). Jollei hän tällöin hae eroa, hänelle on annettava hakemuksetta ero virasta. Eron antaa pääsäännön mukaan se tuomioistuin, jossa tuomaria syytetään virkarikoksesta.
29. Käytännössä on esiintynyt tapauksia, joissa työkykynsä tosiasiallisesti suurimmaksi osaksi menettänyt tuomari on voinut kitkutella virassaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin hänelle on VirkamL 46 §:n 2 momentin nojalla annettu ero virastaan. Vrt. esimerkiksi ratkaisua KKO 2005:34. Miten mahtanee toimia käytännössä tuomareiden työterveyshuolto tai päihdehuolto? Ohjataanko esimerkiksi hovioikeuksissa jatkuvaan naukkailuun kenties taipuvaisia neuvoksia saamaan asianomaista hoitoa? Tuomarit tekevät töistään suuren osan kotona, missä päällikkötuomarin tai lähiesimiehen valvova silmä ei heitä tavoita.
24 kommenttia:
Tuomaria ei taida sitoa vapaa-ajallakaan esim. poliisille määrätyt hyvät käytöstavat?
Kuten sanottu, tuomari on virkamies ja virkamiehen tulee käyttäytyä asianmukaisesti niin virantoimituksessa kuin sen ulkopuolellakin, eli kuten laissa sanotaan "asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla" (VirkamL 14.2 §).
Kohdassa 29 mainitussa tapauksessa KKO 2005:34 kävi Vaasan hovioikeudelle sellainen moka, että hovioikeuden mukaan päätöksestä, jolla tuomioistuin antaa tuomarille hakemuksetta eron työkyvyttömyyden perusteella eli sumeksi sanottuna potkii tuomarin pois virasta, ei saisi valittaa lainkaan.
KKO oli asiasta toista mieltä, ks. KKO 204:110:
Hovioikeus oli valtion virkamieslain 46 § 2 mom. nojalla antanut tuomarille hakemuksetta eron käräjätuomarin virasta välittömin vaikutuksin. Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei valituskielto valtion virkamieslain 58 §:ssä koske tällaista päätöstä ja että hovioikeuden päätökseen haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudelta valittamalla.
Voisko blogisti selventää hieman tuomarin riippumattomuuden käsitettä?
En lähde selventämään riippumattomuutta tässä yhteydessä tarkemmin. Olen nimittäin selventänyt sitä yhteensä 17 blogikirjoituksessa tätä ennen. Katso ja klikkaa asia- tai hakusanaa "riippumattomuus(tuomioistuimen)".
Blogisti kirjoittaa - aivan oikein - että tuomaria ei voi erottaa virasta, ellei häntä tuomita tahallisesta rikoksesta vankeuteen (harkinnanvarainen erottaminen).
Asiasta tulee kuitenkin hieman harhaanjohtava kuva, koska tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomari(kin) voidaan panna viralta, jos hän on syyllistynyt rikokseen rikkomalla jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Sakkorangaistuskin siis riittää joissakin tietyissä rikoksissa tuomarin viraltapanoon laissa säädetyillä edellytyksillä. Mutta silloin, jos tuomari syyllistyy muuhun kuin virassa tehtyyn rikokseen (esim. rattijuopumukseen) hänet voidaan panna viralta vain, jos tuomitaan vähintään vankeusrangaistukseen.
Näin on, virkarikokset ja muut rikokset ovat ko. suhteessa eri asemassa. Käytännössä viraltapanoa ei juuri koskaan tuomittane, jos tuomari tai muu virkamies tuomitaan tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ainoastaan sakkoon.
Esim. jyväskyläläisen käräjätuomarin tapauksessa (KKO 2009:62) tuomari tuomittiin sakkorangaistukseen virkavelvollisuuden tahallisesta rikkomisesta, mutta häntä ei tuomittu viraltapantavaksi, koska rikos ei - hovioikeuden ja KKO:n mukaan (oikeuskansleri oli toisella kannalla) - osoittanut häntä ilmeisen sopimattomaksi virkaansa
Miten korkein oikeus voi ylipäätään antaa tällaisen päätöksen purkuhakemukseen:
X ei ole esittänyt hakemuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden johdosta tuomio voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n säännösten nojalla purkaa. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
Hakemus asiakirjoineen palautetaan X:lle.
Siinä kaikki. Päätös kaikkinensa puolen A4 sivun pituinen.
Kyllä KKO ja myös KHO tuollaisia perustelemattomia päätöksiä antavat purkuhakemuksiin, jos asia on niin selvä, ettei purulle ole niiden mielestä kerta kaikkiaan minkäänlaista perustetta tai menestymisen mahdollisuutta.
Mutta vielä tylympi on KKO:n päätös, jolla valituslupahakemus hylätään:
"Valituslupaa ei myönnetä".
Oikeuskansleri on toki joissakin tapauksissa määrännyt valtionsyyttäjän vaatimaan tuomareille rangaistusta, ei vain virkavelvollisuuden tahallisesta rikkomisesta, vaan myös virka-aseman väärinkäyttämisestä, kuten edellisessä blogijutussa (723) olen maininnut. Mutta järjestään hovoikeudet ja KKO ovat hylänneet mainitut syytteet ja tuominneet tuomarin ainoastaan lievemmänlaatuisesta rikoksesta.
Blogijutun 723 kappaleessa 15 mainitussa tapauksessa oikeuskansleri määräsi syytteen nostettavaksi käräjäoikeuden laamannia vastaan käräjäoikeusasetuksen 12 §:ssä tarkoitetun valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Mutta Vaasan hovioikeus hylkäsi tämänkin syytteen, koska piti laamannin virhettä niin vähäisenä, ettei se toteuttanut edes tuottamuksellisen virkarikoksen tunnusmerkistöä.
Niinpä, mitenkäs sitä taas sanottiinkaan: ei korppi korpin silmää...
"Korkea" neuvottelukunta esitti julkaisussaan Oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosille 2013-2025 sivulla 21, että "Tuomioistuinviraston perustamisen yhteydessä harkitaan lainkäyttöhenkilöstön toimintaa koskevan valvontaelimen perustamista".
Minustakin Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean 10 vuotta sitten tekemä ehdotus tuomarien valvontalautakunnaksi kelpaa hyvin malliksi tuolle elimelle.
Se vaan on kumma juttu, että pitää perustaa uusi valvontaelin ilmeisesti sen vuoksi, ettei nykyinen valvontaelin tee mitään! Kysymys tuntuu olevan siitä, että virkakoneisto on täysin tehotonta ja laiskaa.
Blogisti on tuonut useaan otteeseen esille sen, että tuomarinimityslautakunta painottaa presidentti Koskelon johdolla laamannien nimityksessä hallintokokemuksen merkitystä. Tuntuu kuitenkin, että asiat ovat menneet hallintokokemuksen painottamisella kokonaan väärään suuntaan, koska laamannit eivät pysty valvomaan yksikkönsä tuomareiden tekemisiä ja juttuja jää roikkumaan ja jopa päätöksiä kirjoittamatta.
Laamannit ovat tietenkin delegoineet valvontavelvollisuutensa osastonjohtajille!
"Kyllä KKO ja myös KHO tuollaisia perustelemattomia päätöksiä antavat purkuhakemuksiin, jos asia on niin selvä, ettei purulle ole niiden mielestä kerta kaikkiaan minkäänlaista perustetta tai menestymisen mahdollisuutta."
Mutta eikö juuri tuollaisissa tapauksissa päätös olisi hyvin helppo perustella ja vieläpä kohtuullisen lyhyesti.
Olen oman ja muutamien muiden tapausten perusteella sitä mieltä, että nuo korkeat tuomioistuimet antavat tuollaisia päätöksiä silloin, kun eivät pysty perustelemaan ratkaisuaan. Toisin sanoen, tuomarit tietävät päätöksen olevan vastoin lainsäädäntöä, mutta haluavat jostain erityisestä syystä antaa tuollaisen päätöksen, jota eivät pysty perustelemaan.
Kesäkuun 2012 alussa tuomittiin eräs kansanedustaja KKO:ssa sakkoon edustajakautta edeltävien pienehköjen tulojen mukaan. Muutaman päivän päästä tuli apulaisvaltakunnansyyttäjä TV:n uutislähetykseen ja sanoi jotenkin tähän tapaan: "Me emme huomanneet kertoa KKO:lle, että X on kansanedustaja ja että sakko pitää määrätä kansanedustajan tulojen mukaan".
Löytyykö virheen tekijää valtakunnansyyttäjän virastosta tai korkeimmasta oikeudesta? Pitäisikö virheen tekijä panna vastuuseen?
On taatusti myös tumpeloita ja eri syistä laiskoja tuomareita. Mutta jos katsellaan jo lukkoon lyötyjä oikeuslaitoksen kymmenmiljoonasäästöjä, tulee pakon edessä tehtävien järkevien uudistusten ohella eteemme myös rajuja äkillisiä leikkauksia, seurauksista välittämättä. Mikä tällöin on yksittäisen tuomarin tai edes ykxsittäisen esimiehen vastuu? Miten se on erotettavissa päättäjien poliittisesta vastuusta? Tänään Hesarissa muuten joku ajatuspajansa nimissä kertoo julkisen sektorin meillä vievän jo 56 % bruttokansantuotteesta. Joku viisas voisi kertoa, mihin kummaan se oikein menee, kun kaikki oikeuslaitokseen ja esimerkiksi poliisiin liittyvä on jo pitkään ollut pelkkää leikkaamista.
Kaikesta päättäen tuo 56 prosentin sektori tarkoittaa julkista maksajaa, ei julkista organisaatiota. Valtion virkamiehiähän on nykyään vain piskuinen määrä kokonaistyövoimasta. Kunnissa ja kuntahimmeleissä on palkollisia jo paljon enemmän, ja sitten tulevat Kela, eläkevakuutuslaitokset, yliopistot ynnä muut. Mutta isot rahat jaetaan tukina, avustuksina ja konsulttipalkkioina mitä moninaisimmalle joukolle toimijoita. Kuten viime aikoina on nähty, valvontaan ei sillä.suunnalla pahemmin ole satsattu. Onneksi tuomarinvastuusta sentään edes puhutaan, vaikka sen homman todelliset taloudelliset vaikutukset ovatkin välillisiä eivätkä näy budjettikirjasta.
Suuruusluokkaa kuvaavat hyvin äsken julki tulleet yhden ainoan koulutuslaitoksen saamat kymmenien miljoonien höttötuet. Samalla summalla hoidetttaisiin kaikki oikeuslaitoksen näköpiirissä olevat säästöt. Mikä meidän poliittisessa päätöksenteossamme oikein on mennyt näin pieleen ja aiheuttanut tällaisia vääristymiä? Onpa taustalla ahneus, arvovalinnat, tietämättömyys tai hyväuskoisuus, väärää väkeä on näköjään jo pitkään valittu päättäjiksi.
Tuomarit huom. otsikko Ilta-Sanomissa tänään:
"Liika istuminen on terveysriksi!"
Tuomarinvastuulla ja tuomioisutinlaitoksen resursseilla ja määrärahoilla ei ole kyllä mitään tekemistään keskenään.
Tuomarit eivät voi vierittää vastuutaan muualle eivätkä vedota resurssien niukkuuteen tms. syihin. Suomessa on kansainvälisesti vertaillen aivan riittävästi tuomareita. Jos mukaan lasketaan myös hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien esittelijät, jotka voivat olla ja käytännössä myös säännöllisesti toimivat yksittäisissä tapauksissa tuomioistuimen ma. jäseninä ("apujäsenet"), on Suomessa asukaslukuun suhteutettuna Saksan jälkeen eniten tuomareita koko Euroopassa.
"Hyvän tuomaritavan tai tuomareiden eettisten periaatteiden noudattamisen valvontaa varten ei sen sijaan ole olemassa vastaavanlaista elintä (tuomareiden valvontalautakunta), jonka tutkittavaksi tuomarin menettelytapoihin ja käyttäytymiseen tyytymätön oikeusjutun asianosainen voisi saattaa asian."
Noita eettisiä ohjeita ei nimenomaisesti ole tarkoitettu tuomarin virkatoimien oikeudellisen valvonnan käyttöön, se todetaan niiden esipuheessa.
Muutoinkaan keskeneräisen jutun käsittelyssä ei tarvita instituutiota, johon tyytymätön asianosainen voisi purkaa mieliharminsa tuomariin. Tällä "valvonta" kohdistuisi todennäköisesti juuri niihin tuomareihin, jotka käyttävät jämäkkää prosessinjohtoa.
Jutun viipymiseenkään ei tuota tarvita, koska asianosainen voi tehdä kiirehtimishakemuksen.
Sitten kun juttu on ratkaistu, asianosainen voi valittaa myös tuomarin menettelystä hovioikeuteen. Jos hovioikeus katsoo tuomarin menetelleen virheellisesti, se voi tehdä ilmoituksen oikeuskanslerille.
http://www.hs.fi/kotimaa/Rikostuomiot+koettelevat+oikeustajua/a1368328810096 Oikeudenhoito arvostelun kohteena Suomessa. Laki kaikille sama ainoastaa tuomiot vaihtelee...
"Jutun viipymiseenkään ei tuota tarvita, koska asianosainen voi tehdä kiirehtimishakemuksen".
Anonyymin mielestä tuomarinvastuun tehostamiseksi ei tarvita kerrassaan mitään uudistuksia!
Tuollaisia puhelevat yleensä juuri kaikkein laiskimmat tuomarit, joiden ammattietiikka on muutenkin vähän niin ja näin.
Asian kiirehtiminen on täysin turhanaikainen järjestelmä, sitä paitsise koskee vain juttujen keskinistä käsitelyjärjstystä. Käsittelyn viivyttämisestä/viivästymisestä pitäisi saada kannalle heti kun aihetta siihen ilmenee eikä vasta joskus vuosien kuluttua.
Lähetä kommentti