2. Jatkokäsittelylupa-asiassa näyttää käyvän samalla tavalla kuin aiemmin voimassa olleessa seulontamenettelyssäkin. Hovioikeudet saattoivat seuloa valituksia jatkokäsittelystä härskisti yksinomaan omia tarkoitusperiään silmällä pitäen eli työmääränsä vähentämiseksi ja jutturuuhkien purkamistarkoituksessa, vaikka seulonnassa ei tästä lain ja sen esitöiden mukaan saanut olla kysymys. Sama pyrkimys näyttää jatkuvan nyt myös jatkokäsittelylupajärjestelmän kohdalla.
3. Hovioikeuksilla näyttää olevan vähänkin epäselvissä tapauksissa selvä taipumus tulkita väljiä lupaedellytyksiä valittajan vahingoksi, jolloin lupahakemus siis hylätään. Lisäksi on runsaasti tapauksia, joissa päällisin puolin katsottuna näyttää selvältä, että lupa olisi myönnettävä, mutta joissa hovioikeus kuitenkin hylkää hakemuksen. Miten tämä on mahdollista? Siksi, että korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan hovioikeuden ei tarvitse asiallisesti ottaen perustella luvan epäämistä koskevaa päätöstään. Tämä tuntuu aivan nurinkuriselta, mutta näin vain on "katsottu". Kun perustelemisvelvollisuutta ei ole, hovioikeudet eivät välitä paneutua riittävän huolellisesti asioihin ja lupahakemuksen perusteluihin, vaan lätkivät luvan hylkäämispäätöksiä ikään kuin liukuhihnalta lähinnä mutu-tuntumalta.
4. Kommentoin viimeksi pari viikkoa sitten jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevaa ennakkopäätöstä KKO 2013:30 blogijutussa nro 727/13.5.2013. Tapauksessa oli kysymys rikokseen perustuvan kärsimyskorvauksen määrästä. Helsingin hovioikeus epäsi jatkokäsittelyluvan, mutta KKO katsoi, että lupa on myönnettävä ja palautti asian hovioikeuteen. Kuten blogijutusta ilmenee, kyseessä oli aivan selvä tapaus, jossa lupa olisi tullut myöntää.
5. Aiemmin tänä vuonna korkein oikeus on antanut ennakkopäätöksen KKO 2013:14, jossa katsottiin, että Kouvolan hovioikeus oli menetellyt virheellisesti muuttaessaan käräjäoikeuden tuomion perusteluja jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Hovioikeus oli siis yrittänyt ikään kuin "keplotella"asiassa, jottei sen vaan olisi tarvinnut myöntää jatkokäsittelylupaa.
6. Tapausjoukkoon kuuluu myös ennakkopäätös KKO 2013:35, jossa oli kyse jatkokäsittelyluvan soveltamisalasta rikosasiassa eli siis siitä, tarvittiinko asiassa ylipäätään jatkokäsittelylupaa. Turun hovioikeus katsoi, että lupa tarvittiin ja - tietenkin - hylkäsi luvan myöntämisen. Korkein oikeus asettui tässäkin tapauksessa toiselle kannalle. Tapaus on eräs esimerkki hovioikeuksissa yleisesti vallallla olevasta trendistä tai taipumuksesta tulkita lupasäännöksiä eli kyseisessä tapauksessa luvan soveltamisalaa koskevia säännöksiä valittajan vahingoksi, jottei lupaa tarvitsisi myöntää.
7. Ennakkopäätös KKO 2013:39, joka on annettu viime viikolla (21.5.-13), kertoo tapauksesta, jossa Vaasan hovioikeuden olisi ilman muuta tullut myöntää näytön uudelleen arvioimiseksi jatkokäsittelylupa, mutta jossa hovioikeus oli - jälleen ilman minkäänlaisia perusteluja - kylmästi hylännyt valittajan lupahakemuksen. Tapaus on räikeä, muttei suinkaaan mitenkään ainutlaatuinen esimerkki siitä, miten heikoissa kantimissa valittajan oikeusturva saattaa olla ja käytännössä myös on erityisesti tapauksissa, joissa käräjäoikeuden langettavan rikostuomion näytön arviointia koskevat perustelut ovat puutteelliset, mutta joissa hovioikeus ei siitä huolimatta myönnä valituslupaa. Ko. tapauksessa lupaa ei myönnetty, vaikka valittaja oli esittänyt valituksessaan uusia todisteita, jotka puhuivat hänen syyttömyytensä puolesta. Todella "paha" tapaus, mutta se on kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä tällaisia "hyvin epäilyttäviä" luvan hylkäämispäätöksiä annetaan joka viikko kaikissa hovioikeuksissa.
8. Tänään 29.5.-13 korkein oikeus on antanut toistaiseksi viimeisimmän jatkokäsittelylupaa koskevan ennakkopäätöksen, KKO 2013:42. Siinä käräjäoikeus oli muuntanut A:lle tuomitun yhdyskuntapalvelun suorittamatta olevan osan vankeudeksi. Valituksessaan hovioikeudelle A vaati, että yhdyskuntapalvelu muunnetaan ehdottoman vankeuden sijasta valvontarangaistukseksi, ja vetosi siihen, että hänet oli käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen eräässä toisessa rikosasiassa tuomittu valvontarangaistukseen. Helsingin hovioikeus hylkäsi - tietenkin ilman perusteluja - A:n lupahakemuksen ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi. Korkein oikeus myönsi A;lle valitusluvan ja katsoi päätöksestä ilmenevillä perusteilla, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa muutos- ja ennakkoratkaisuperusteella. Asia palautettiin hovoikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava A:n valituksen käsittelyä.
9. Korkein oikeus on joutunut myöntämään jatkokäsittelylupaa koskevissa asioissa jo parisenkymmentä valituslupaa ja julkaistuja ennakkopäätöksiäkin on annettu kahden vuoden aikana jo kymmenkunta. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistut tapaukset edustavat vain jäävuoren huippua, sillä korkein oikeus ei voi tietenkään myöntää valituslupaa aina, kun edellytykset siihen olisivat olemassa, eikä ottaa kaikkia asiaa koskevia valituksia tutkittavakseen. KKO:n valituslupa on myönnetty vain tietyissä tyyppitilanteissa, joita koskevilla ratkaisuilla pyritään ohjaamaan hovioikeuksien käytäntöä.
10. Onko KKO:n ennakkopäätöksillä sitten ollut toivottua ohjausvaikutusta hovioikeuksien toiminnassa? Pahalta näyttää, sillä hovioikeuksista tulee "jatkuvalla syötöllä" ulos epäilyttäviä päätöksiä eli ratkaisuja, joissa valittajan pyytämä lupa on evätty, vaikka luvan myöntämisen edellytykset näyttäisivät selvästi olevan olemassa.
11. Se, että hovioikeuksien ei tarvitse vallitsevan mielipiteen mukaan perustella asiallisesti millään tavalla luvan epäämispäätöksiään - perusteleminen ei toki ole kiellettyä, mutta päätöksiä ei käytännössä koskaan perustella - antaa hovioikeuksille käytännössä mahdollisuuden hylätä lupahakemuksia mielivaltaisesti. Kun perustelemisvelvollisuutta ei ole, ei asioita ja valituksia välitetä aina tutkia riittävän huolellisesti, vaan lupa-asioita ratkaistaan ja hakemuksia hylätään paljolti mutu-tuntumalla. Jos valituksessa mainittu asia ei jostakin syystä tunnu "kivalta", päädytään usein hakemuksen hylkäämiseen. Kuten olen aiemminkin sanonut, kysymys on paljolti tuomareiden ammattietiikasta ja moraalista, niiden puutteesta.
17 kommenttia:
Hovioikeuksien tuomaripäivillä käyvät tuon tuostakin puhumassa tuomarin moraalista ja eettisistä periaatteista filosofit, esimerkiksi Terho Pursiainen tai Maija-Riitta Ollila. Vm. filosofi puhui viime viikolla Vaasan HO:n tuomaripäivillä tuomareiden uusista eettisistä periaatteista. Itse asiassa näissä periaatteissa ei ole mitään "uutta"!
Onhan tuo toki hienoa ja juhlavaa, mutta onko filosofien puheilla ollut minkäänlaista vaikutusta tuomareiden työssä? Kysyn vaan siksi, kun joutuu jatkuvalla syötöllä lukemaan esimerkiksi juuri hovioikeuksien jatkokäsittelyluparatkaisuja ja KKO:n niissä antamia ennakkopäätöksiä. Nuo hovioikeusratkaisut eivät kyllä kerro tuomareiden korkeasta moraalista. Päin vastoin, ne suorastaan "huutavat" moraalin puutetta!
Minusta olisi paljon hyödyllisempää, jos hovioikeuden presidentti käyttäisi joskus tuomaripäivillä puheenvuoron todellisista käytännön toimitaa koskevista asioista ja ongelmista. Mutta tällaisia puheita tai "saarnoja" on nykyisiltä ho-presidenteilä turha odottaa, he ovat käytännössä lähinnä vain hallintojohtajia.
Luultavasti ho-presidentit suorastaan kannustavat tuomareita hylkämään mahdollisimman paljon jatkokäsittelylupahakemuksia, koska sehän osoittaa hovioikeuksien "tehokkuutta"! Muutenhan esimerkiksi Vaasan HO ei kait olisi voinut antaa niin "kamalaa" hylkäävää lupapäätöstä kuin mitä ratkaisusta KKO 2013:39 ilmenee.
Kyllä presidentti Mikko Könkkölän tulee nyt kutsua Helsingin HO:n seuraaville tuomaripäiville puhujaksi todellinen huippufilosofi eli Pekka Himanen! Joku tasoero suurimman hovioikeuden tulee sentään säilyttää maaseutuhovioikeuksiin verrattuna - myös filosofien kuulemisessa!
"Hovioikeudet saattoivat seuloa valituksia jatkokäsittelystä härskisti yksinomaan omia tarkoitusperiään silmällä pitäen eli työmääränsä vähentämiseksi ja jutturuuhkien purkamistarkoituksessa"
Lisäksi herää kysymys, mikä loppulaskussa on edes tuosta saatava hyöty: Vastauksen pyytäminen voidaan delegoida kansliahenkilökunnan tehtäväksi. Vastauksen saavuttua, juttu voidaan esitellä ja "tappaa" vakiofraasilla kuten "Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin asia on saatettu hovioikeuden käsiteltäväksi. Ratkaisun muuttamiseen ei ole ilmennyt aihetta." Tämä ei vaadi HO:lta juuri yhtään enempää työtä kuin jatkokäsittelyluvan evääminen.
Ainoa, joka hyötyy HO:ien menettelystä on vastapuoli, jonka ei tarvitse maksaa omalle asiamiehelleen palkkiota, jota ei mahdollisesti saada perittyä vastapuolelta. Syyttäjäthän eivät edes useimmiten vaivaudu vastaamaan.
Mitä mieltä arvon blogisti on päällikötuomareiden liian suuresta vallasta? http://www.hs.fi/mielipide/P%C3%A4%C3%A4llikk%C3%B6tuomareilla+on+liikaa+valtaa/a1369625290782
"Minusta selvästikin siitä, etteivät asiat ja laintulkinta ole kunnolla hovioikeuden hallinnassa"
Kyllä on oikeuslaitos täysin kuralla: käräjäoikeudet täysin tumpeloita, hovioikeuksissa ei laintulkinta hallinnassa ja KKO täynnä välimiehiä ja muita roistoja.
No, tuskinpa asiat nyt aivan noin huonosti tuomioistuimissa sentään ovat!
"Mitä mieltä arvon blogisti on päällikötuomareiden liian suuresta vallasta"? http://www.hs.fi/mielipide/P%C3%A4%C3%A4llikk%C3%B6tuomareilla+on+liikaa+valtaa/a1369625290782
Näin kyseli anonyymi ja viittasi ex-presidentti Mikael Krogeruksen (Itä-Suomen HO) mielipidekirjoitukseen.
Päällikkötuomareiden vallan kasvatuksessa on tietenkin menty liiallisuuksiin. Mutta näinhan Suomen oikeuselämässä varsin usein tapahtuu: toisesta äärimmäisyydestä mennään toiseen äärimmäisyyteen! Tämä on huomattu monessa asiassa.
Päällikötuomareiden vallan kasvattamista on ajanut, kukapas muu kuin Suomen suurimman hovioikeuden eli Hgin hovin presdientti Mikko Könkkölä! Tämän hän avoimesti itsekin myöntänyt.
Tämä Kökkölä on varsin monessa mukana, minusta aivan liian monessa.Tarkoitan kaikenlaisia sivutoimia ja lainsäädäntöhankkeita.
Kuinka ollakaan, OM valitsee lähes aina tuomioistuinlaitosta koskeviin hankkeisiin ja työryhmiin juuri Mikko Könkkölän - ikään kuin Suomessa ei muita lakimiehiä ja hovioikeuden presidenttejä olisikaan. Parhaillaan Könkkökä johtaa jälleen tärkeää toimikuntaa tai työryhmää, joka puuhailee juuri tuomareita ja tuomioistuimia koskevan hallinnon, tuomareiden kelpoisuuden ja sivutointen yms. kysymysten parissa.
Könkkölä on entinen OM:n virkamies eli lainsäädäntöneuvos ja -johtaja, joten hänellä on OM:ssä paljon kavereita. Tässä syy, miksi OM:n johtavat virkamiehet "keksivät" aina juuri Mikon kaikkiin hankkeisiin.
Könkkölä, Könkkölä, Könkkölä, Könkkölä, Könkkölä...
Mitä meillä oikein oli ennen Mikkoa?
Päällikkötuomareiden vallan kasvattamisessa on menty aivan älyttömyyksiin, ei vain hovioikeudessa vaan myös käräjäoikeuksissa. Nämä päällköt eli presidentit ja laamannit valitsevat tuomareita määräaikaisiin virkasuhteisiin jopa vuoden pituisiksi ajaksi.
On selvää, että tämä voi avata tien mielivaltaan ja päällikölle mieluisten kavereiden ja kaverittareiden nimittämiseen ma.tuomariksi. Kun nämä päälliköiden suosikit ovat sitten istuneet ma. tuomareina vuoden tai pari, niin vaikea heitä on enää sen jälkeen sivuuttaa vakinaisen tuomarinviran täytössä. Heille on näet kertynyt tuota kokemusta tuomarinviran hoitamisessa!
Yksi paha epäkohta on siinä, että käräjäoikeuden laamannille on annettu kaikki valta tuomioistuinharjoittelijoiden eli käräjänotaarien valinnassa. Näiden notareiden joukosta valikoituvat sitten aikanaan suomalaiset tuomarit n. 98 prosenttisesti. Jos et pääse valmistumisesi jälkeen notaariksi, niin saat heittää hyvästit tuomarinuralle.
Laamannien ei tarvitse perustella mitenkään notaarivalintojaan. Valintapäätöksestä ei voi valittaa tai kannella minnekään. On selvää, että tällainen systeemi on omiaan johtamaan nepotismiin ja suosimaan laamannin ja käräjäoikeuden muiden tuomareiden sukulaisten, tuttavien ja kavereiden jälkeläisten pääsyä mielivaltaisin perustein notaariksi ja myöhemmin tuomarinuralle.
Ruotsissa notaarit valitsee eri käräjäoikeuksiin keksitetysti erityinen koko valtakunnnassa toimivallan omaava notaarilautakunta. Siellä tilanne on siis tässäkin suhteessa selvästi Suomea parempi.
Blogisti kirjoitti, että "Kun perustelemisvelvollisuutta ei ole, ei asioita ja valituksia välitetä aina tutkia riittävän huolellisesti..."
Siis eikö ole perustelemisvelvollisuutta? Kysymyksessähän on kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva päätös, ja ainakin EIT on ratkaisukäytännössään edellyttänyt, että tuomioistuimet perustelevat päätöksensä huolella.
Käsittääkseni perusteltu päätös oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa asioissa on sekä perusoikeus että ihmisoikeus ja PL 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava noiden perustavanlaatuisten oikeuksien toteutuminen.
Kuten blogissa mainituista KKO:n päätöksistä ja niissä selostetuista hovioikeuksien päätöksistä ilmenee, hovioikeudet eivät perustele ko. päätöksiä. Jokin lain sanamuotoa seuraava fraasi perusteluihin kirjoitetaan, mutta eihän sellaisesta "perustelusta" tietenkään ilmene, miksi hovoikeuden mielestä luvan myöntämisen edellytyksiä ei ole juuri ko. konkreettisessa tapauksessa ollut olemassa.
Vasta KKO perustelee ko. päätökset, jos se myöntää valitusluvan. Jos siis haluat päätökselle perustelut, sinun pitää pyytää KKO:lta valituslupaa ja saada hovoikeuden ratkaisu sitä kautta KKO:ssa tutkituksi. Nurinkurista!
Osa presidenteista "edellyttää", että lupien kanssa kitsastellaan. Työtä siinä ei paljon säästy, mutta ollaapa "kovia" poikia. Osa jäsenistä saattaa olla niin väsyksissä, että tekevät mitä vain luullessaan häätävänsä pois turhia töitä. Syyllistävät sitten luvan antajia työmäärän lisäämisestä.
Kokemukseni mukaan reilu kolmasosa, ehkäpä puolet yrittää tässä asiassa pääosin aina noudattaa lakia.
Epäselvissä asioissa lupa olisi syytä myöntää, eikä vääntää asiasta kättä. Yhdenkin luvan antamisen kannalla olevan jäsenen kantaa tulisi kunnioittaa, ellei hänen kantansa ole kerrassaan lainvastainen.
Harmaa oikeus muodostuu myös hovioikeuksien harjoittamasta seulontamenettelystä, jota sovelletaan eduskunnan tahdon vastaisesti myös muihin kuin itsestään selviin tapauksiin. Tämä tapahtuu järjestelmällisellä tuomioiden ja päätösten perustelujen laiminlyönnillä, minkä Korkein oikeus hyväksyy ja mitä se itsekin soveltaa.
Harmaa oikeus syntyy Korkeimman oikeuden hylkäämien valituslupahakemusten muodossa. Kun oikeuslaitos ja syyttäjät tuntevat nämä hylkypäätökset, tietävät he, että Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuksien tuomiot ja niihin sisältyvät selvätkin lainvastaisuudet.
Julkaistut Korkeimman oikeuden ratkaisut ja ennakkotuomiot ovat sisällöltään ja vaikutukseltaan murto-osa tämän harmaan oikeuden rinnalla. Julkaistujen Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten perusteella kaikki näyttää olevan suurin piirtein kunnossa. Todellinen oikeuskäytäntö muodostuu siitä, että että Korkein oikeus ei itse noudata näitä ennakkopäätöksiään.
Kun Korkeimmalta oikeudelta pyydetään valituslupaa, se ei myönnä valituslupaa, vaikka hovioikeuden päätös olisi selvästi ristiriidassa lain ja sen omienkin ennakkopäätösten kanssa. Korkein oikeus tietoisesti laiminlyö tehtävänsä valvoa oikeuskäytännön yhtenäisyyttä, mikä on eduskunnan säätämän lain mukaan sen tehtävänä.
ISHO perustelee riittävästi jatkokäsittelylupa-ratkaisunsa. Muistaakseni "käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuus tutkittu, lupaa ei myönnetä".
Käsittelyratkaisuun ei mitään pro tai contria tarvita tai kukaan kaipaa.
Eikä se osoita moraalin puutettakaan.
Oikeastaan ongelman on se hovioikeus (jotkut neuvokset) ei käsitä olevansa muutoksenhakuinstanssi eikä uudelleenkäsittely - toisintamis/ varsinainen oikeusaste.
Sen vuoksi edelleen turhia juttuja toistetaan so. kaikki näyttö uudelleen hovin pääkäsittelyissä.
Tai että otetaan käsittelyyn esim. 20 syytekohdan tuomiosta yksi lopputulokseen vaikuttamaton tai marginaalinen kohta.
Tällaista näpertelyä. Taitaa vain olla niin, ettei se korjaannu ennen kuin hovioikeuksien resursseja tai jopa lukumäärä reippaasti karsitaan.
ISHO:n "perustelut" eivät toki ole mitään perusteluja. Eihän niissä ole edes yritetty sanoa, minkä vuoksi lupaa ei ole myönnetty.
Valittaja tarvitsee aina perustellun päätöksen valitukseensa, olipa kyseessä tuomio tai käsittelyratkaisu.
Anonyymin tarjoama "oma oikeusturvamalli" on sellainen, jossa oikeusturva otetaan pois kokonaan. Kaikenlaisia hulluja niitä onkin.
Ei se perustelupakko ihan sellainen ole kuten toinen anonyymi väittää. OK 24 luvun 15 §:n mukaan "Käräjäoikeuden perusteluja, jotka hovioikeus hyväksyy, ei tarvitse toistaa."
Typerys! Hovissa on kysymys siitä, miksi jatkokäsittelylupaa ei myönnetä. Käräjäoikeus ei ratkaise jatkokäsittelylupa-asiaa.
Mutta jatkokäsittelyluvan myöntämisessä kyse on siitä, ettei käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ole syytä epäillä. Eikö sitten se, minkä vuoksi ei ole, olisi käräjäoikeuden perustleujen toistmaista. Sitä paitsi aika kumallista jos jatkokäsittelylupapäätös pitäisi perustella, mutta juttu jossa lupaa ei tarvita (eli merkittävämpi asia), voidaan kuitata vain sillä, että hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion.
On aika "kumallista", että tänne yrittää kommentoida tyyppi, joka ei hallitse edes oikeinkirjoittamisen alkeita!
Jatkokäsittelyluvan myöntämiselle on säädetty laissa tarkat edellytykset, siis ne kriteerit, jolloin lupa on myönnettävä. Blogikirjoituksesssa on kyse luvan epäämistä koskevan hovioikeuden päätöksen perustelemisesta. Valittajan tulee tietenkin saada tietää syy, minkä vuoksi lupaa ei ole myönnetty. Tällä päätöksellä ja sen perustelemisella ei ole mitään tekemistä käräjäoikeuden tuomion ja sen perustelujen kanssa.
Kyse on siis eri asioista, mutta tätä anonyymi ei näytä lainkaan tajuavan.
Lähetä kommentti