1. Alioikeuksien ja hovioikeuksien, samoin kuin hallinto-oikeuksien, henkilöstöhallinto sekä määräaikaisten tuomareiden nimittämiskäytäntö on kokenut viimeisten 10-20 vuoden aikana melkoisia muutoksia.
2. Omalta ukkotuomariajaltani (kihlakunnantuomarina vv. 1978-1990) muistelen, miten tarkasti tuomiokunnan hallinto oli lainkäyttöhenkilöstön osalta hovioikeuden seurannan ja päätösvallan alaisena. Esimerkiksi tuomareiden lomalistat oli lähetettävä aina hyvissä ajoin hovioikeuden syynättäviksi ja vahvistettaviksi ja hovioikeus myönsi tuomareille myös virkavapauden ja määräsi tuomareiden sijaiset olipa sitten kysymys miten lyhyestä sijaisuudesta ja määräaikaisuudesta tahansa. Ei siis tullut kysymykseenkään, että ukkotuomari olisi tuomiokunnan päällikkönä voinut päättää sijaisuuksista tai määräaikaisen tuomarinviran hoidosta. Hovioikeus antoi myös tuomiokunnan notaareille määräyskirjan, tosin aina kihlakunnantuomarin esityksen mukaisesti, ja vahvisti, jos nyt oikein muistan, myös ne ajanjaksot, jolloin notaari toimi käräjätuomarin sijaisena ja sai siten myös oikeuden istua käräjiä kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana.
3. Nuorena miehenä eli noin 35 vuotta sitten hovioikeudenneuvoksen virassa Vaasan hovioikeudessa ollessani (vv.1976-78) muistan, miten hovioikeus teki aina täysistunnossaan eli plenumissa virkaehdotuksen tuomarinvirkoja koskevissa nimitysasioissa tai KKO:lle esityksiä tuomarinviran sijaisuuksista tai ylimääräisen tuomarinviran täyttämisestä. Hovioikeus ei ollut tuolloin nykyisenlainen päällikkövirasto, vaan päätösvalta kuului tuomarikollegiolle ja tärkeimmissä asioissa täysistunnolle. Ei ollut puhettakaan siitä, että hovioikeuden presidentillä olisi ollut toimivalta päättää yksin nimitysasioista. Virkanimitysasioissa hovioikeuden täysistunto joutui usein äänestämään.
4. Nykyisin kaikki on tässä(kin) suhteessa toisin, eli on käynyt niin kuin Suomessa usein tuppaa lainsäädännössä käymään: toisesta äärimmäisyydestä on menty rytinällä ja kertaheitolla toiseen äärimmäisyyteen. Päällikkötuomareiden valta hovioikeuksissa, käräjäoikeuksissa ja hallinto-oikeuksissa on kasvanut lainsäädännön muutosten johdosta todella merkittävästi, viimeisin lainmuutos on vuodelta 2011. Muutosta, joka perustuu Helsingin hovioikeuden presidentin Mikko Könkkölän johtaman ja oikeusministeriön nimittämän työryhmän mietintöön, on perusteltu tuomioistuinten hallinnon kehittämisellä ja pyrkimyksellä parantaa tuomioistuinten johtamisedellytyksiä.
5. Tilanne on nyt pääpiirteittäin sellainen, että vakinaiseen virkaan tuomarit nimittää tasavallan presidentti. Määräajaksi tasavallan presidentti nimittää vain korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tuomarit. Muiden määräaikaisten tuomareiden osalta nimitystoimivalta määräytyy sen mukaan, kuinka pitkästä määräajasta on kyse. Vuotta pidemmäksi määräajaksi tuomarin hovioikeuteen ja käräjäoikeuteen nimittää korkein oikeus, hallinto-oikeuteen, vakuutusoikeuteen ja markkinaoikeuteen puolestaan korkein hallinto-oikeus.
6. Jos sen sijaan on kysymys enintään vuoden määräaikaisesta tuomarinvirasta, tuomarin nimittää käräjäoikeudessa, hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, vakuutusoikeudessa ja markkinaoikeudessa täysistunnon tai vastaavan monijäsenisen toimielimen asemesta asianomaisen tuomioistuimen päällikkö, siis esimerkiksi hovioikeuden presidentti tai käräjäoikeuden laamanni. Ylimmät tuomioistuimet nimittävät kuitenkin hovioikeuden, käräjäoikeuden ja muiden mainittujen tuomioistuinten päällikkötuomarit määräajaksi sen kestosta riippumatta.
7. Päällikkötuomareiden vallan kasvu hovioikeudessa, käräjäoikeudessa ja muissa edellä mainituissa tuomioistuimissa voi johtaa mielivaltaiseen nimityskäytäntöön ja siihen, että määräaikaiseksi tuomareiksi nimitetään päällikkötuomarin suosikkeja. Vaarana on, että tuomioistuimen koko tuomarikunta valikoituu pikkuhiljaa "samanmieliseksi", sillä ma. tuomarina toimineella tuomarilla on aina selkeä etulyöntiasema, kun täytettäväksi tulee vakinainen tuomarinvirka ko. tuomioistuimessa. Yksi ja sama tuomari voi saada vuoden pituisen nimityksen ma. tuomarinvirkaan monta kertaa peräkkäin. Tuomareiden riippumattomuus voi kaventua ja vaarantua, jos vakinaista tuomarinvirkaa havitteleva esittelijä, asessori tai ma. tuomari ei rohkene ilmaista omaa eriävää mielipidettään joko päätöksenteossa tai ao. tuomioistuimen hallinnon kehittämisen osalta leimautumisen pelossa. Väitetään, että päällikkövalta tekee tuomareista ja tuomarin virkaa tavoittelevista nuorista lakimiehistä nöyriä, vaikka riippumattomuus edellyttää tuomarin virkaan nimitettäviltä päinvastoin itsenäistä otetta. Kyse on niin sanotusta rakenteellisesta riippumattomuudesta ja sen vaarantumisesta.
8. Kuten Itä-Suomen hovoikeuden ex-presidentti Mikael Krogerus kirjoitti HS:n mielipidesivulla 28.5.-13, hovioikeuden presidentillä on valta ottaa taloon nuoret juristit sekä nimittää esittelijät ja lähes kaikissa tapauksissa hovioikeuden määräaikaiset tuomarit. Hovioikeuden presidentti siis yksin päättää, keitä otetaan keskeisimmälle tuomarinvirkoihin johtavalle uralle, ketkä uralla virkanimitysten myötä menestyvät ja ketkä saavat meritoitua määräaikaisina tuomareina. Korogerus jatkaa: "Jos presidentti on diktatorisiin otteisin taipuvainen tai muuten heikko, ongelmat kärjistyvät, työilmapiiri heikkenee ja suosikkijärjestelmiä syntyy". Krogerus ehdottaa, että hovioikeuksissa toimivalta esittelijöiden ja ma. tuomareiden virkanimityksissä tulee palauttaa takaisin nimittämiskollegiolle.
9. Krogerus puhuu asiaa, vaikka käytännössä ongelmia ei yleensä esiinny - niistä ei ainakaan paljon puhuta, eikö rohjeta puhua? Mutta mitkä seikat puoltaisivat päällikkötuomareiden vallan kasvattamista nykyisiin mittoihin? Kuten sanottu, muutosta on perusteltu ensisijassa tuomioistuinten hallinnon keventämispyrkimyksellä. Tässä näkyy työryhmän puheenjohtajana toimineen Mikko Könkkölän "kädenjälki", sillä onhan Könkkölän johtama Helsingin hovioikeus selvästi maan suurin hovioikeus, jonka hallinto on siis paljon laajempaa kuin muissa hovoikeuksissa. Könkkölä on siis halunnut keventää lähinnä "oman hovioikeutensa" hallintoa. Toisena perusteena mainitaan pyrkimys parantaa tuomioistuimen johtamisedellytyksiä. Siis jotta esimerkiksi hovioikeuden presidentti voisi johtaa "tehokkaasti" tuomioistuintaan, hänellä tulisi olla enemmän valtaa ja nimitysasioissa suorastaan diktatorinen valta.
10. Mutta mihin tässä hötäkässä on unohtunut tuomioistuinten riippumattomuudesta huolehtiminen ja tuomioistuimen työskentelyilmapiirin turvaaminen? Entä ihmisten oikeusturva, jonka pitäisi olla kaiken a ja o myös tuomareita virkoihin nimitettäessä? Eikö lainmuutosta valmistaessa todella ymmärretty tai kerrottu, että päällikkötuomarille isossa tuomioistuimessa keskitetty nimitysvalta voi vaikuttaa myös yksittäisten oikeusjuttujen ratkaisemiseen? Eikö Könkkölän työryhmää työtä valvomaan asetettu ohjausryhmäkään tätä vaaraa kyennyt havaitsemaan? Kerrotun mukaan KKO asettui lausunnossaan vastustamaan Könkkölän työryhmän mietintöä, mutta presidentti Pauliine Koskelo oli eri mieltä ja siis hyväksyi könkköläläisten ajatukset ja sen kaavaileman päällikötuomareiden ja Mikko Könkkölän oman nimitysvallan kasvattamisen.
11. Hovioikeuksien tavoin myös käräjäoikeudet ovat nykyisin päällikkövirastoja. Samoja ongelmia liittyy myös käräjäoikeuden laamannien yksinomaiseen päätösvaltaan ma. käräjätuomareiden nimittämisasioissa. Käräjäoikeudet jakautuvat nykyisin osastoihin ja laamanni nimittää myös osastonjohtajina toimivat käräjätuomarit tehtäväänsä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Käräjäoikeuden laamannilla on yksinomainen toimivalta ottaa tehtäväänsä myös tuomioistuinharjoittelua eli auskultointia suorittavat käräjänotaarit. Notaarien valinta on kuulunut perinteisesti tuomiokunnan ukkotuomarille ja sittemmin käräjäoikeuden laamannille. Tästä auskultanttien joukosta valikoituu myöhemmin se joukko, joka hakeutuu esittelijöiksi hovioikeuteen tai hallinto-oikeuteen ja josta sittemmin vakinaiset tuomarit tullaan noin 95 prosenttisesti rekrytoimaan.
12. Minusta käräjänotaareiden valinta tulisi, kuten olen jo 20 vuoden ajan ehdottanut, siirtää Ruotsin mallin mukaisesti erityiselle valtakunnalliselle notaarilautakunnalle, joka valitsisi notaarit kerran pari vuodessa kaikkiin käräjäoikeuksiin ja hallinto-oikeuksiin. Notaarin valinnassa tulisi kiinnittää erityistä huomiota notaariksi hakevien nuorten lakimiesten opiskelumenestykseen ja yliopistollisiin arvosanoihin. Suomessa notaareiden valinnassa ei kuitenkaan tarvitse kiinnittää minkäänlaista huomiota siihen, millaisin arvosanoin tai pistemäärin nuori lakimies on tiedekunnasta valmistunut, vaan valinta suoritetaan pitkälti pärstäkertoimen mukaan. Laamannin ei tarvitse perustella notaarin valintojaan mitenkään eikä päätöksestä ole mahdollista valittaa tai kannella mihinkään
13. Suomalaiseen järjestelmään liittyy merkittävä nepotismin vaara. Käytännössä on voitu havaita, miten laamannien tai käräjäoikeuden muiden tuomareiden tai näiden tuttavien tai kaverieden jälkeläisillä tai sukulaisilla on usein etusija notaareiden paikkoja täytettäessä. Notaareiden vakansseista vallitsee aika kova kilpailu, sillä kyseisiä virkoja on vähennetty, eivätkä läheskään kaikki halukkaat onnistu ikinä pääsemään auskultoimaan. Olisi sen vuoksi tärkeää, että notaareja valittaessa kiinnitettäisiin huomiota erityisesti hakijoiden juridiseen kykyyn ja opintomenestykseen. Ei ole yhdentekevää, keitä notaareiksi valitaan, sillä kuten sanottu, tästä joukosta rekrytoidaan myöhemmin valtaosa vakinaisen tuomarinviran haltijoista.
26 kommenttia:
Määräaikaisten tuomareiden nimittämistä koskeva lainsäädäntö on saanut paljon kritiikkiä osakseen, Pitääkin sen vuoksi varta vasten katsoa, millainen porukka tätä uudistusta on oikein aikoinaan valmistellut. Lainmuutos perustuu OM:n asettaman työryhmän mietintöön (OM 5/2010). Porukan kokoonpano oli seuraavanlainen:
Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin presidentti Mikko Könkkölä (Vaasan hovioikeus, nyttemmin Helsingin hovioikeus) ja varapuheenjohtajaksi ylituomari Hannu Renvall (Turun hallinto-oikeus) sekä jäseniksi hovioikeudenlaamanni Pauli Viitanen (Helsingin hovioikeus), hovioikeudenneuvos Marianne Wagner-Prenner (Rovaniemen hovioikeus), kansliapäällikkö Anne Hallavainio (Kouvolan hovioikeus), laamanni Juhani Hirvonen (Forssa-Loimaan käräjäoikeus, nyttemmin Kanta-Hämeen käräjäoikeus), hallintopäällikkö Markku Ratilainen (Tampereen käräjäoikeus, nyttemmin Pirkanmaan käräjäoikeus), ylituomari Heikki Jukarainen (Hämeenlinnan hallinto-oikeus), hallinto-oikeustuomari, nyttemmin ma. ylituomari ja sittem vielä KHO:n jäsen Tuomas Lehtonen (Kouvolan hallinto-oikeus), hallintopäällikkö, nyttemmin hallinto-oikeustuomari Päivi Toivanen (Kuopion hallinto-oikeus), käräjätuomari Anna-Mari Porkka- la-Hietala (Suomen tuomariliitto r.y) sekä puheenjohtaja Tuija Heino (Oikeushallinnon Hen- kilökunta OHK r.y.) samoin kuin hallitusneuvos Heikki Liljeroos (oikeusministeriö) ja lain- säädäntöneuvos Maarit Leppänen (oikeusministeriö). Työryhmän työhön on asiantuntijana osallistunut myös laamanni Erkki Hämäläinen (Varsinais-Suomen käräjäoikeus). Työryhmän sihteeri on ollut yliassistentti Mikko Vuorenpää (Turun yliopisto).
Ettei vain myös tämä tyryhmä olisi toiminut puheenjohtajansa "valvonnan" alaisena...
No, työryhmälle oli asetettu myös erillinen ohjausryhmä, jossa puheennohtaja nuijaa heilutteli OM:n kansliapäällikö Tiina Astola ja jossa istuivat jäseninä KKO:n presidentti Pauliine Koskelo ja KHOn presidentti Pekka Hallberg, työryhmän puheenjohtajat Mikko Könkkölä ja Hannu renvall sekä OM:sta vielä ylijohtaja Kari Kiesiläinen.
Ja tuollainen blogissa selostettu ja käytännössä kritisoitu muutos siis saatiin mainitulla porukalla aikaiseksi!
Mikko Könkkölän johtama työryhmä, joka on aloittanut työnsä jo vuoden 2008 lopulla, jatkaa edelleen sinnikkäästi kohtia uusia ja uljaita saavutuksia. Nyt pohditaan kaikkien tuomioistuinten organisaatioita ja mitä moninaisimpien niihin liittyvien asioiden uudistamista.
Työryhmän kokoonpano on kokenut pikku muutoksia, kas tässä sen nykyinen kokoonpano:
Puheenjohtaja: Presidentti Mikko Könkkölä, Helsingin hovioikeus
Varapuheenjohtaja: Ylituomari Hannu Renvall, Turun hallinto-oikeus
Jäsenet:
Hallitusneuvos Ahti Penttinen, Oikeusministeriö, oikeushallinto-osasto
Hallitusneuvos Anne Hallavainio, Oikeusministeriö, oikeushallinto-osasto
Lainsäädäntöneuvos Arja Manner, Oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto
Hallitusneuvos Kirsi Äijälä, Valtiovarainministeriö
Presidentti Timo Esko, Turun hovioikeus
Hallintoneuvos Sakari Vanhala, korkein hallinto-oikeus
Hovioikeudenneuvos Marianne Wagner-Prenner, Rovaniemen hovioikeus
Laamanni Juhani Hirvonen, Kanta-Hämeen käräjäoikeus
Hallintopäällikkö Markku Ratilainen, Pirkanmaan käräjäoikeus
Hallinto-oikeustuomari Päivi Toivanen, Kuopion hallinto-oikeus
Ylituomari Juha Pystynen, Vakuutusoikeus
Presidentti Jorma Saloheimo Työtuomioistuin
Ylituomari Kimmo Mikkola, Markkinaoikeus
Professori Matti Niemivuo, Lapin yliopisto
Hovioikeudenneuvos Pekka Pärnänen, Suomen tuomariliitto ry
Työryhmän sihteerit:
Oikeussihteeri Samuli Sillanpää, korkein oikeus ja
Ylitarkastaja Jennimari Huovinen, oikeusministeriö.
Mukaan on saatu nyt sitten myös yksi profeeesori, hänikn - tietenkin - aikaisemmin erittäin kauan OM:n lainsäädäntöneuvoksen ja -johtajan hommissa uurastanut Matti Niemivuo, joka edustaa hallinto-oikeutta.
Työryhmä on vuonna 2012 julkaisemansa väliraportin mukaan päättänyt perustaa erityisen "työjaoston", johon kuuluvat Könkkölä, Renvall, Esko ja Hallavainio sekä työryhmän sihteerit.
Hm, "työryhmän työjaosto"? Veikkaisinpa, että se on juuri tämä "työjaosto", joka päättää asioista ja mitinnön sisällöstä, muulle isolle lössille jääneekin sitten lähinnä vain nyökyttelijän rooli koko hommassa.
Ilmanko työryhmän väliraportissa iloitaankin, että työryhmän työn on edistynyt "erinomaisen hyvin".
Pelolla jäämme siis odottelemaan, mitä työtyhmä työjaostoineen mahtaa seuraavaksi saada aikaan!
Nyt blogisti otti esille todella merkityksellisen aiheen. On pelättävissä, että nykyinen järjestelmä syövyttää hiitaasti koko tuomarikunnan henkisen itsenäisyyden: kun joutuu nuorena vuosikaudet olemaan riippuvainen yhden ihmisen mielisuosiosta henkinen selkäranka taipuu tavalla, josta se ei välttämättä oikene loppuvirkauralla.
Jos tähän sitten yhdistetään oikeusministeriön säännöllisesti järjestämät päälikkötuomarien kokoukset on luotu ohjauskoneisto, jolla "isännän ääni" kuuluu rivituomariin saakka.
Alustavasti on syytä kommentoida blogikirjoitusta, muttei sen kuvitusta, seuraavasti: Helsingin hovioikeuden presidentillä on nykylain valossa mahdollisuus merkittävästi edistää/käytännössä valita 1/3 osa tulevista tuomareista viskaaliottojen ja määräaikaisten hovioikewuden jäsenten nimittämisvallan keskittymisen vuoksi. Ko. hovioikeuden esittelijät ja asessorin viran hoitajat asessorin viran hoitajat ovat määräaikaisia: 1 asessori on virassaan, muut määräaikaisia. Vakituisia viskaaleita hoitaa tehtäväänsä kuusi tai seitsemän. Muuta vakituiset viskaalit ovat määräaikaisia käräjätuomareita tai korkeimmassa oikeudessa ja odottamassa tuomarinnimitystä, joissa hovioikeuden presidenttinsä "johdolla" tekemä lausunto on usein ratkaiseva. kesäkuun alusta ko. hovioikeudessa on 17 määräaikaista jäsentä. Lisäksi osa vakituisista alemman palkkausluokan neuvoksista hoitaa preisdentin määräyksellä ylemmän palkkaluokan virkaa. Yhden päällikkötuomarin päätäntävallassa niin suuri osa ko. hovioikeuden lainkäyttäjien virkasuhteista, että pitäisikin tarkastella myös koko tuomioistuimen riippumattomuutta eikä vain tuomarin riippumattomuutta.
Minusta tuntuu, että monet päällikkötuomareiden valtaa vastustavat toisaalta kuitenkin kannattavat vahvaa tuomioistuinkeskusvirastoa. Kumpi näistä huonosti toimiessaan muodostaa suuremman vaaran lainkäytön riippumattomuudelle?
On siinä Könkkölän Mikolla nimitysvaltaa kerrassaan! Huh, huh! On siinä kaveri haalinut itselleen liki kaiken nimitysvallan itse ja omakätisesti valmistelemillaan säädösehdotuksilla!
Toki hallinto on keventynyt, kun noista kaikista nimitysasioista, jotka oli aiemmin käsiteltävä täysistunnossa tai ainakin hallintojaostossa, ei tarvitse nyt rähistä ja äänestää kaikkien eripuraisten neuvosten kanssa.
Kun käräjäoikeuksissa ma. tuomareiden yms. sijaisuuksia koskevat nimitysasiat eivät tule enää hovioikeuden riesaksi, vaan ne ratkaistaan käräjäoikeudessa, on hovioikeuden hallinto myös tämän osalta tuntuvasti keventynyt.
Tuomarit kirjoittavat itseään koskevia lakeja, katso aiheesta
http://yle.fi/uutiset/tuomarit_kirjoittavat_itseaan_koskevia_lakeja/6567753
Tuossa jutussa syyttävä sormi osoittaa - kuinkas muuten - nimenomaan Mikko Könkkölään.
KKO on eväänyt syyttäjän valituslupahakemuksen Jyrki Järvilehtoa koskevassa veneilyjutussa. Kaikki tiedotusvälineet laidasta laitaan ovat tänään otsikoineet KKO:n päätöksen tyyliin "Järvilehto on syytön - KKO ei myöntänyt valituslupaa".
Eivätkö tiedotusvälineet ja niiden rikostoimittajat todellakaan tiedä, että rikoksesta epäilty ja syytetty on aina syytön, ennen kuin hänet on lainvoimaisella päätöksellä julistettu syylliseksi rikokseen? Järvilehtoa ei ole tuomittu missään vaiheessa lainvoimaisella tuomiolla ko. rikoksesta. Päin vastoin Turun HO hylkäsi viime marraskuussa häntä vastaan ajetun syytteen.
Ei Järvilehto ole syytön, vaan hän on syyllinen siihen, että luovutti veneen kännissä olleelle kuskille.
Edellä mainitussa Yle uutisten jutussa, johon anonyymi viittasi, Pauliine Koskelo kertoi puoltaneensa päällikkötuomareiden nimitysvallan kasvattamista sillä, että aiemmin hovioikeuksien täysituntojen päätökset määräaikaisissa tuomarinimityksissä olivat "vähän sisäänpäin lämpiäviä", eli nimitykset kohdistuivat järjestään hovioikeuden tai käräjäoikeuden palveluksessa jo oleviin lakimiehiin. Ideana oli siis se, päälliköt voisivat valita esim. hovioikeuksiin aiempaa enemmän tuomareita tuomioistuimen ulkopuolelta, esimerkiksi asianajaja.
Mutta mistä Koskelo tietää, että ko. muutos johtaisi hänen toivomaansa muutoksen tuomareiden rekrytoinnissa? Olisiko esim. Mikko Könnkkölä epävirallisesti näin luvannut tai kertonut? Joissakin tapaukissa eli jossakin muussa kuin Hgin hovoikeudessa päällikkötuomarin vallankasvu voi johtaa aivan toisenlaiseen lopputulokseen mitä Koskelo toivoisi.
Onko muutos johtanut siihen, että päällikötuomarit rekrytoivat entistä enemmän tuomareita "talon ulkopuolelta"? Ehkä joillakin lukijoilla on tästä tietoa tai kokemuksia? Vakinaisia tuomareita nimitetään kuitenkin edelleen hyvin vähän tuomioistuimien ulkopuolelta. Jokunen asianajaja, yleinen oikeusavustaja ja syyttäjä on voitu nimittää -yht. noin kymmenkunta nimitystä tuomioistuinten ulkopuolelta 3-4 vuoden aikana - mutta siihen se sitten on taitanut kyllä jäädä.
Kyllä Järvilehto on syytön myös anonyymin mainitsemaan rikokseen. Eihän häntä edes ole syytetty mainitusta rikoksesta eikä voida enää myöskään syyttää.
Syyttäjä oli oikeassa siinä, että Järvilehdon tapauksessa olisi ollut aivan hyvin ainesta valitusluvan myöntämiseksi ennakkopäätösperusteella. Näytön arvioinnista olisi saatu tapauksesta hyvä ennakkopäätös. Varmasti yhtä hyvä ja tarpeellinen kuin ns. Kolkonjärven murhajutussa (KKO 2013:27), jota koskevaa KKO:n ratkaisua olen kommentoinut blogijutussa 718/15.4.-13.
Kolkonjärven juttu ja Järvilehdon juttu muistuttavat kovasti toisiaan sikäli, että molemmissa tapauksissa hovioikeus oli eri kannalla kuin käräjäoikeus. Lisäksi molemmissa tapauksissa hovioikeudessa oli äänestys 2-1! Kolkonjärven jutussa vain syytetty tuomittiin hovioikeudessa, kun taas JJ:n tapauksessa hovioikeus hylkäsi syytteen.
Mutta ehkäpä KKO:ssa on olemassa jonkinlainen suullisten käsittelyjen ja mainitunlaisten näyttökysymysten käsittelyn epävirallinen kiintiö, jota ei voida ylittää - onhan kesäkin juuri tulossa!
Niin, suvi on taas tullut ja Jomalvikin kanavassa ajellaan pää pystyssä vapaina miehinä!
KKO ei itse asiassa edes tutkinut kysymystä Järvilehdon syyllisyydestä. Se olisi edellyttänyt valitusluvan myöntämistä, mutta sitä ei myönnetty. KKO tutki ainoastaan valitusluvan myöntämisen edellytykset, joihin ei kuulu sen tutkiminen, onko hovioikeuden tuomio oikea tai väärä.
Voisiko blogisti kirjoittaa mahdollisuudesta hakea ennakkopäätösperusteella valituslupaa suoraan käräjäoikeuden päätöksestä? Onko menettely käytännössä toimiva?
Kaikestahan sitä voisi kirjoittaa...
Lain mukaan hovoikeuden velvollisuutena on valvoa hovioikeuspiirin käräjäoikeuksien toimintaa. Valvontamahdollisuudet tietenkin heikkenevät, kun käräjäoikeudet saavat nykyisin itse päätää ma. tuomareiden valinnasta ihan omin päin.
Minkä ihmeen vuoksi syyttäjä ei alunperin ajanut Lehtoa vastaan toissijaisesti syytettä vesikulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle, kun jo yleisen elämänkokemuksen perusteella on selvää, että Lehto joko itse ohjasi venettään kännispäissään tai ainakin luovutti sen päihtyneelle? Riidatontahan asiassa on, että vene oli Lehdon omistuksessa ja sekä Lehto että menehtynyt oli veneen päällä päihtyneenä onnettomuuden sattuessa.
Syyttäjän olisi alunperin pitänyt ottaa huomioon ne bis in idem -problematiikka tämän kaltaisen lopputuloksen varalta.
Vaikka Lehto onkin oikeudellisesti syytön onnettomuuteen ja kaverinsa kuolemaan, hän itse tosiasiallisesti aiheutti sen toimillaan. Tunarit!
T. entinen virkamies
Tuota asiaa voidaan kyllä ihmetellä. Mutta ehkäpä syyttäjä oli niin varma ensisijaisen syytteensä läpimenosta, ettei hän katsonut tarpeelliseksi esittää toissijaista ja vaihtoehtoista syytettä. Tai sitten syyttäjä on arvellut, että ensisijaisen syytteen läpimeno saattaa näyttää jo alun perin epävarmalta, jos sen ohessa esitetään vaihtoehtoinen syyte luovuttamisesta?
Väite suosikkijärjestelmän syntymisestä kun päällikkötuomarit saavat nimitysvaltaa tarkoittaa siis sitä, että päällikkötuomareiksi on päätynyt moraaliselta tasoltaan arveluttavia henkilöitä. Onko tälle väitteelle perää? Koskelo oli oikeassa siinä, että aiempi kollegiaalinen päätöksentekomenettely johti omien suosimiseen ja virkaikäjärjestyksessä nimittämiseen. Uudistus kait tavoitteli sitä, että valistuneet päällköt rekrytoivat määräaikaisia jäseniä myös oman esittelijäkunnan ulkopuolelta. Eli tarvittaessa krittiikki pitää kohdentaa päälliköiden valintajärjestelmään ja päälliköiden menettelyyn, eikä heille annettuun valtaan. Onko havaintoja siitä, että määräaikaisiksi tuomareiksi olisi valittu kelvottomia henkilöitä? Kelvottomia esittelijöitä on saattanut jäädä nimittämättä, mihin vanha järjestelmä ei pystynyt. Miten saadaan tuomarinuralta pois henkilö, joka ei tuomariksi kykene eikä hänelle koskaan voida antaa vakituista virkaa?
Järvilehdon jutussa jäi käsittääkseni selvittämättä, oliko Järvilehto kuljettanut venettä vai ei. Siihen perustuva syyte joka tapauksessa hylättiin. Koska kuljettaja jäi epäselväksi, ei ratkaisussa ole kaiketi otettu kantaa myöskään sen suhteen, onko matkustaja kuljettanut. Molemmat vaihtoehdot ovat olleet mahdollisia. Jos Järvilehtoa olisi syytetty veneen luovuttamisesta, eikö tuon syytteen menestyminen olisi edellyttänyt selvitystä siitä, että matkustaja olisi toiminut kuljettajana?
KKO:n olisi suonut myöntävän valitusluvan. Ensinnäkin, juttu herätti mediassa suurta mielenkiintoa. Toiseksi, mikä oli käräjäoikeuden kokoonpano? Hovihan hylkäsi syytteet äänin 2-1. Jos käräjäoikeus ratkaisi jutun normaalissa lautamieskokoonpanossa, tarkoittaisi tämä sitä, että asiaa kahdessa tuomioistuimessa käsitelleistä ammattituomareista kaksi olisi ollut syytteen hyväksymisen kannalla ja kaksi syytteen hylkäämisen kannalla. Tämä sillä varauksella, että käräjäoikeus ei päätynyt syytteet hyväksyvään ratkaisuunsa lautamiesten äänestäessä puheenjohtajan nurin. Jos käräjäoikeuden kokoonpanossa on ollut enemmän kuin yksi ammattituomari, olisi tilanne se, että tähän mennessä juttua vatvoneista ammattituomareista enemmistö olisi hyväksynyt syytteet. Valituslupa olisi ollut paikallaan.
Anonyymi kirjoittaa: "Väite suosikkijärjestelmän syntymisestä kun päällikkötuomarit saavat nimitysvaltaa tarkoittaa siis sitä, että päällikkötuomareiksi on päätynyt moraaliselta tasoltaan arveluttavia henkilöitä. Onko tälle väitteelle perää?"
Mutta eiköhän vanha sanonta "valta turmelee" pidä edelleen paikkaansa. Kyllä historiassa monet itsevaltiaat ovat olleet alkuaan hyvinkin sivistyneitä henkilöitä. Jostakin syystä avoin demokratia yleensäkin tuottaa parempia tulokisa kuin itsevaltius
Taas menevät munat ja kanat sekaisin. Päällikkötuomarit nimittävät sekä talon ulkopuolelta uudet esittelijät että esittelijät virkoihin ja tuomarin määräaikaisuuksiin.
Tosiasiassa esittelijäkunnan työkokemus ennen tuomariuraa on etenkin nykyään tiuhan henkilövaihtuvuuden vuoksi hyvin kirjava. Ja ei - valitsemisvalta ei ollut mitenkään riippuvainen edellisestä lainmuutoksesta, vaikka aikaisemmet presidentit ainakin Helsingin hovioikeudessa olivat delegoineet uusien viskaalien valinnan nimitysvaliokunnalle, joka haastatteli hakijat ja esitteli valintansa etusijajärjestyksessä johtoryhmälle.
Eli nimitys saattaa ulospäin näyttää tulevaisuudessa ns tuomioistuimen sisältä tulleelta nimitykseltä, vaikka työkokemus tuomioistuimessa olisi vielä varsin vaatimaton verrattuna muulla alalla saatuun kokemukseen (esim. 6 v asianajajana). Määräaikaisiin lyhyisiin tuomaripätkiin, joihin päällikkötuomari nimittää ei edelleenkään ole (ymmärrettävistä syistä) juurikaan tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisia hakijoita. Harvan työnantaja on niin ymmärtäväinen, että antaa esim. puolen vuoden virkavapaan noin vain, vieläpä sillä oletuksella, että jos kaikki menee hyvin kyseinen ihminen ei enää palaa vanhan työnantajansa luo ja harva haluaa jättäytyä määräaikaisuusputkeen, kun työkokemusta on jo noin 10 vuotta tai enemmänkin.
Tuomarinvirkaan nimitysesitykset tekee tuomarinvalintalautakunta, joka poikkeaa suhteellisen usein saamistaan esityksistä, tässäkin vain hakijakunnan rajoissa tosin. En usko, että kukaan palstaa seuraava on kuitenkaan sitä mieltä, että kuka tahansa muualla uransa tehnyt hakija tulisi lähtökohtaisesti asettaa etusijalle tuomarinvirkaan "monipuolisuden" nimissä.
Toisin sanoen vallan keskittämiselle esitetyt perustelut ovat näennäisiä, mutta sen aiheuttamat ongelmat todellisia. Suosikit meritoituvat lyhyillä pätkillä ja luottamustehtävissä ja tulevaisuudessa viranjaossa heidän ohittamisensa onkin työtään rehellisesti ja riippumattomana (suosikkijärjestelmän ulkopuolella) puurtaneelle täysin mahdotonta.
Kyllähän määräaikainen "kelvoton" esittelijä tai tuomari voidaan irtisanoa työsopimuslain mukaisin perustein, niin kuin kakki muutkin. Ja historia tuntee lukuisia tapauksia, joissa määräyksiä vain ei ole jatkettu. Ja sama toimintatapa jatkuu. Eli tässä asiassa ei ole tapahtunut mitään uutta auringon alla.
"Mutta mihin tässä hötäkässä on unohtunut tuomioistuinten riippumattomuudesta huolehtiminen ja tuomioistuimen työskentelyilmapiirin turvaaminen? Entä ihmisten oikeusturva, jonka pitäisi olla kaiken a ja o myös tuomareita virkoihin nimitettäessä? Eikö lainmuutosta valmistaessa todella ymmärretty tai kerrottu, että päällikkötuomarille isossa tuomioistuimessa keskitetty nimitysvalta voi vaikuttaa myös yksittäisten oikeusjuttujen ratkaisemiseen?"
Nyt blogisti osui kirjoituksessaan oikeaan. Oikeusministeriön pikku hiljaa hivuttamalla toteuttama päällikkövallan kasvattaminen on johtanut salakavalasti vallan keskittymään, joka vaarantaa kansalaisten oikeusturvan vakavalla tavalla. Diktaattorimainen vallankäyttö soveltuu erityisen huonosti riippumattomien tuomareiden ja esittelijöiden johtamiseen ja aiheuttaa pahimmillaan huonoa työskentelyilmapiiriä ja siten heikkoa lainkäyntön tasoa ja erityisesti tuomioistuinlaitoksen henkilöstön valikoitumista ylipäällikön mieltymysten mukaan. Tuomioistuinlaitoksen henkilöstön käytännössä eläkeikään asti jatkuva viranhakuprosessi lausuntovaiheineen on omiaan pitämään lakimiehet tuomioistuimissa nöyrinä - mikä ei ole tuomarille soveltuva ominaisuus.
Blogissa ja Krogeruksen kirjoituksessa mainitut vallan väärinkäytön ongelmat ovat arkipäivää tuomioistuinlaitoksessa. Mm. määräaikaisiin virkoihin valittaessa, lausuntoja laadittaessa, virkoihin nimitettäessä, virkavapauksia myönnettäessä päällikön on valtansa turvin mahdollista täysin mielivaltaisesti valita omia suosikkejaan sopiville paikoille - tätä valtaa käytetään todellisuudessa sumeilematta jopa siinä määrin, että lainkäyttöhenkilökuntaa epäilyttää poiketa kokoonpanossa lainkäyttöratkaisuissaan päällikön kannasta taikka puuttua ongelmiin työyhteisössä.
Isä aurinkoinen palkitsee ja rankaisee. Ongelma onkin,ettei asiasta uskalleta puhua.
"Krogerus puhuu asiaa, vaikka käytännössä ongelmia ei yleensä esiinny - niistä ei ainakaan paljon puhuta, eikö rohjeta puhua?" Blogisti osuu arkaan paikkaan. Kukahan näistä sitten puhuisi? Ne, jotka jo muutenkin on leimattu "hankaliksi" tai "kyvyttömiksi" tms nostettuaan talojen sisällä ongelmia esiin (uransa kustannuksella) vaiko ne, jotka hyötyvät tästä suosikkijärjestelmästä?
Nähtiinhän se, ettei tämä tunnu ketään kiinnostavan, kun edes YLEn uutisointi ei herätellyt ketään kyselemään riippumattomuudesta. Turha odottaa aurinkokuninkaan suosikkeja julkisuuteen kertomaan, että ovat pelon vuoksi jättäneet äänestämättä asiassa x...
Tuomioneuvottelut ovat sitä paitsi salaisia...
Lähetä kommentti