4. Kansliapäällikön nimittämiskiista

1. Hallitus päätti eilen esittää tasavallan presidentille, että sisäministeriön kansliapäällikön virkaan nimitettäisiin prikaatikenraali Ilkka Laitinen. Päätös, joka oli yksimielinen, tehtiin kokoomuslaisen sisäministerin Anne Holmlundin esityksestä. Hallituksen tiedossa oli, että virkanimityksestä päättävä presidentti Tarja Halonen haluaisi nykyisen kansliapäällikön Ritva Viljasen jatkavan tehtävässään myös toisen viisivuotiskauden.

2. Tänään ilmeni, ettei Halonen taivu hallituksen tahtoon, vaan ajaa yhä Viljasta virkaan. Halonen poisti nimitysasian esityslistalta, joten hallitus joutuu käsittelemään asiaa uudelleen ensi viikolla, jolloin presidentti myös päättänee nimityksestä lopullisesti.

3. Näyttää selvältä, että kumpikaan osapuoli ei anna arvovaltakiistassa periksi, joten Halonen tulee vastoin hallituksen esitystä nimittämään virkaan Ritva Viljasen. Sisäministeri Holmlund ehtikin tänään ilmoittaa, että hallitus tulee esittämään Laitista virkaan uudelleen ensi viikon torstaina.

4. Mistä oikein on kysymys? Ehkäpä siitä selviää jotakin osin ensi viikolla, jolloin Halosen tulee merkitä valtioneuvoston esittelypöytäkirjaan perusteet, joiden vuoksi hän haluaa Viljasen jatkavan tehtävässään.

5. Luulisin, että Halonen perustelee päätöstään sillä, että Viljanen on tehtävään pätevä ja että hän on hoitanut virkaansa tähän asti hyvin ja että vakiintuneen käytännön mukaan määräajaksi nimitetyt kansliapäälliköt ovat tätä ennen saaneet aina halutessaan jatkaa tehtävässään ja että täytyisi olla erityisen painavia syitä, jotta tästä käytännöstä voitaisiin nyt poiketa. Presidentistä olisi varmasti hyvin vaikeata luopua tästä käytännöstä juuri tässä tapauksessa, jolloin "potkut" pitäisi antaa naispuoliselle kansliapäällikölle, joka vielä sattuu olemaan Halosen puoluetoveri eli demari.

6. Presidentti Halonen vedonnee sukupuolisen tasa-arvon toteutumisen tärkeyteen ja siihen, että Suomessa on edelleen myös valtionhallinnon ylimmillä palleilla liian vähän naispuolisia johtajia päällikköviran haltijoina. Jotenkin tähän tapaan perustelut tultaneen muotoilemaan.

7. Presidentti sivuuttanee vähin äänin sisäministeriön esittelymuistion, jonka mukaan kenraali Laitinen soveltuu virkaan juristi Viljasta paremmin mm. sisäministeriön uudenlaisten tehtäviä silmällä pitäen. Sisäministeriö on kuulemma nykyisin ennen muuta turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö, ja kenraali Laitinen on osoittanut ammattitaitonsa toimiessaan Euroopan unionin rajaturvallisuusviraston Frontexin pääjohtajana. Muistiossa painotetaan Laitisen vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä erityisen hyvää kykyä toimia yhteistyöhakuisesti, sovittelevasti ja eri näkemyksiä diplomaattisesti koordinoiden. Näin samalla välillisesti vihjataan, että Ritva Viljasella ei tällaisia taitoja juurikaan olisi.

8. No, Tarja Halonen voinee (ainakin mielessään) tuhahtaa, että hän kyllä tuntee Ritva Viljasen ja tämän taidot paremmin kun moni muu!

9. Aika yleisesti on tiedossa, että ministeri Holmlund ei ole tullut jostakin syystä oikein juttuun kansliapäällikkö Viljasen kanssa; kyse olisi siis henkilökemioiden toimimattomuudesta. Osasyynä voi olla naisten erilainen tausta: Ritva Viljanen lukeutuu korkeasti koulutettuun virkamiehistöön, kun taas Anne Holmlund on varakkaan leipurisuvun edustaja Porista ja koulutukseltaan merkonomi. Jyrki Kataisen päätöstä valita vasta toisen kauden kansanedustaja Holmlund nimenomaan sisäministeriksi Matti Vanhasen II hallitukseen ihmeteltiinkin puolitoista vuotta sitten, vaikka lehdistö ei älynnyt asiasta Kataiselta lähemmin kysellä..

10. Virkanimityskiistan taustalla lienevät myös suunnitelmat kaventaa entisestään tasavallan presidentin valtaoikeuksia ja sen myötä myös nimitysvaltaa. Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen ajavat presidentin valtaoikeuksien supistamista - Katainen ehkä hillitäkseen Sauli Niinistön intoa asettua ehdolle seuraavissa presidentin vaaleissa - Halonen taas vastustaa hanketta. Halonen katsoo ehkä saaneensa sopivan tilaisuuden hieman näpäyttää Vanhasta ja Kataista kyseisessä asiassa.

11. Halonen on kuitenkin kiusallisessa tilanteessa sikäli, että hänen pitäisi nyt kävellä yksimielisen hallituksen ylitse voidakseen nimittää oman suosikkinsa kansliapäälliköksi. Aikaisemmin Halonen on poikennut kaksi kertaa hallituksen virkanimitysesityksestä, ja molemmilla kerroilla oli kysymyksen Suomen Pankin johtajan nimityksestä. Vuonna 2001 Halonen nimitti pankinjohtajaksi Sinikka Salon kaikkien virallisten esitysten ulkopuolelta ja vuonna 2001 toiseen Suomen Pankin johtajan virkan Pentti Hakkaraisen. Tuolloin Halosen tehtävää helpotti se, että hallitus ei ollut kummassakaan tapauksessa yksimielinen virkaesitystä tehdessään.

12. Halonen myös keräsi kummassakin tapauksessa pisteet kotiin, sillä hallitus esitti tuolloin poliitikkojen nimittämistä, vuonna 2000 Eskoa Ahoa ja vuonna 2001 Ilkka Kanervaa.

13. Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen tuntuvat suhtautuvan tyynesti edessä olevaan virkanimitykseen. Sisäministeriön kansliapäällikön virka ei tosiasiallisesti liene sittenkään kovin merkittävä, ja Halosen nimitysvaltaa tullaan joka tapauksessa vuoden parin kuluttua leikkaamaan ja nimitykset siirtyvät hallitukselle. Halonen saakoon siis vielä kerran tilaisuuden hieman ärhennellä ja muistuttaa hallitusta hänelle (vielä) kuuluvista valtaoikeuksista.

14. Matti Vanhanen tuntuu istuvan ikään kuin kahdella eri tuolilla. Hän vakuuttaa seisovansa hallituksen tekemän virkaesityksen takana vielä ensi viikollakin, mutta muistuttaa samalla lakonisesti, että presidentillä on kuitenkin viimeinen sana asiassa. Jos Vanhanen olisi halunnut, hän olisi voinut ihan hyvin pääministerinä lyödä nyrkkiä pöytään, kuuluttaa kansliapäällikön viran tärkeyttä valtakunnan turvallisuuden ym. kannalta ja sanoa suoraan, että hän haluaa virkaan juuri kenraali Ilkka Laitisen. Tällöin Halonen ei olisi voinut estää Laitisen nimittämistä. Mutta eihän tällainen tyyli istuisi alkuunkaan Vanhasen harmaaseen profiiliin! Ehkäpä Vanhanen jopa hieman hykertelee itsekseen, sillä onhan nimityskiistasta tullut lähinnä kokoomuksen ja presidentin välinen otatus, joka ei keskustaa juuri kiinnosta, kun sillä ei ole ollut oman ehdokasta virkaan.

15. Vanhasen mukaan kiista ei aiheuta säröä hallituksen ja presidentin väliseen yhteistyöhön eikä asiassa muutoinkaan ole mitään ongelmia. Tyylilleen uskollisena Vanhanen siis hyssyttelee ja vähättelee ongelmia. Pääministerin mielestä perustuslaki olisi osoittanut toimivuutensa tässäkin asiassa.

16. Viimeksi mainittu lausahdus on tullut tutuksi mm. Anneli Jäätteenmäen ja Ilkka Kanervan erottamisprosessien yhteydessä, mutta tähän nimityskiistaan se tuskin sopii kovinkaan hyvin. Eikö perustuslain pitäisi olla sellainen, että se pikemminkin estäisi tällaisten aika turhanpäiväisiltä vaikuttavien kiistojen ja konfliktien syntymistä kuin edesauttaa niiden kehittymistä ?