1. Vaalirahoituslain valvonta; oikeuskansleri vs. oikeusministeriö

1. Tein 21.5.-08 oikeuskanslerille kantelun, jossa pyysin kansleri Jaakko Jonkkaa selvittämään, oliko oikeusministeriö eli tarkemmin sanottuna sen asianomaiset virkamiehet ja virassaan vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen olleet oikeusministerit laiminlyöneet vaalirahoituslain valvontavelvollisuutensa. Minua oli koko keväällä alkaneen vaalirahoitussotkun ajan vaivannut se, ettei kukaan näyttänyt olevan kiinnostunut siitä, mikä oikeastaan oli ollut syynä siihen, että kansanedustajat ja varaedustajat olivat antaneet oikeusministeriölle puutteellisia ja epätäydellisiä vaalirahoitusilmoituksia, Oikeusministeri Tuija Brax ja hänen virkamiehensä selittivät ikään kuin itsestään selvänä asiana, että ministeriällä ei lain mukaan ollut velvollisuutta eikä oikeutta valvoa lain noudattamista eikä siten puuttua epätäydellisiin ja epäselviin ilmoituksiin ja vaatia niiden täydennyttämistä.

2. Ministeriö vetosi myös siihen, että koska laissa ei ollut minkäänlaisia sanktioita virheellisten ilmoitusten varalta, ei valvonta ollut edes tarpeen. Tässä suhteessa ministeriön selitykset muistuttivat Timo Kallin selitystä siitä, että koska virheellisten ja puutteellisten ilmoitusten tekemistä ei ollut laissa sanktioitu, hän oli jättänyt ilmoittamatta tiettyjen yritysten nimet, joilta hän oli lahjoituksia vaalikampanjaansa varten saanut. Kalli oli siis sitä mieltä, hänellä oli lupa rikkoa lakia vapaasti, koska siitä ei seurannut mitään rangaistusta, oikeusministeriö puolestaan vetosi samaan syyhyn, kun se oli jättänyt valvomatta vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta!

3. Ministeriön mukaan lain valvonta oli ollut lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan tarkoitus jättää yksinomaan ehdokkaiden poliittisen vastuun varaan, jonka toteuttamista taas median piti valvoa.

4. Minusta tässä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Vaikka vaalirahoituslaissa ei olekaan nimenomaisia säännöksiä oikeusministeriön valvonnasta ja sen suorittamistavasta eikä lakiin ole sisällytetty mitään sanktioita lain rikkomisen varalta, on luonnollista, että oikeusministeriön vaalien toimittamisesta vastaavana ylimpänä viranomaisena tulee vastata lain valvonnasta ja tarkastaa sille toimitetut rahoitusilmoitukset. Oikeusministeriö rekisteröi ilmoitukset, vahvistaa ilmoituslomakkeen kaavan ja antaa ohjeita ilmoitusten sisällöstä ja ilmoitettavista tiedoista. Oikeusministeriöllä on jo hallintolakiin (22 §) perustuva velvollisuus huolehtia siitä, että sille toimitetut asiakirjat ovat lain edellyttämin tavoin asianmukaisesti laadittuja.

5. Odotin, että oikeuskansleri valtakunnan ylimpänä laillisuusvalvontaviranomaisena olisi puuttunut omasta aloitteestaan asiaan, olihan vaalirahoitusilmoitusten puutteissa kysymys periaatteellisestikin hyvin merkittävästä epäkohdasta. Mutta kun mitään ei näyttänyt sillä suunnalla tapahtuvan, tein oikeuskanslerille alussa mainitun kantelun ja selvityspyynnön. Tämän jälkeen asian selvittely on edennyt ripeästi, sillä oikeuskansleri kävi muutama päivää kanteluni saapumisen jälkeen eli 26.5. tutustumassa esittelijöidensä kanssa siihen, miten vaalirahoitusilmoituksia ministeriössä oikein käsitellään. Tämän jälkeen Jaakko Jonkka pyysi 3.6. oikeusministeriöltä kanteluni johdosta selvityksen ja lausunnon.

6. Tuo lausuntopyyntö sisälsi jo yllättävän tiukkoja kysymyksiä ja samalla alustavia kannanottoja asiasta. Jonkka kysyi mm., oliko ministeriössä tultu ilman syntynyttä vaalirahoituskohua edes ajatelleeksi, että sille toimitettuja ilmoituksia olisi ollut tarvetta tarkemmin eritellä esimerkiksi niin, että ehdokkaiden tukiyhdistystensä kautta saamia avustussummia olisi avattu eli ilmoitettu, keiltä tai miltä yrityksiltä tukiyhdistysten saamat lahjoitukset ovat peräisin. Jonkka kiinnitti huomiota myös ministeriön ohjeistuksen riittämättömyyteen ja ilmoituslomakkeen selkeyteen.

7. Oikeuskansleri osoitti selvitys- ja lausuntopyynsä ministeriön kansliapäällikölle. Tämä ei liene normaalikäytännön mukaista, sillä yleensä selitys- ja lausuntopyyntöihin vastaa oikeusministeri yhdessä asianomaisen esittelijän kanssa. Pyyntö oli myös sikäli omituinen, että olin kantelussani nimenomaisesti pyytänyt oikeuskansleria selvittämään myös vuoden vaalirahoituslain voimassa oloaikana oikeusministereinä toimineiden poliitikkojen eli lähinnä Johannes Koskisen ja Tuija Braxin vastuun mahdollisten laiminlyöntien johdosta. Oikeusministeriö on muiden ministeriöiden tavoin päällikkövirasto, jonka toimintaa johtaa, ohjaa ja valvoo ao. ministeri.

8. Oikeusministeriö antoi kansliapäällikkö Tiina Astolan 17.6. allekirjoittaman selvityksen ja lausunnon, johon oli liitetty vaalijohtaja Arto Jääskeläisen muistio. Tässä muistiossa ei kuitenkaan puututa juuri lainkaan lain valvontaan, vaan siinä keskitytään muistelemaan lain valmistelua ja kesäkuussa käynnistettyyn lainuudistukseen liittyviä kysymyksiä. Liitteenä oli myös ministeri Tuija Braxin tammikuussa 2008 vaalirahoituslain tiimoilta pitämä esitelmä. Siinä Brax selvin sanoin toteaa, että lakia ei ollut kakilta osin noudatettu, joten lain tavoitteeksi asetettu vaalirahoituksen avoimuus ei ollut toteutunut.

9. Annoin itse 23.7. Jonkalle vastineen ministeriön selvityksen johdosta. Totesin, että vaikka olin pyytänyt oikeuskansleria selvittämään myös oikeusministereiden vastuun a siassa, ministereiltä ei ollut edes pyydetty lausuntoa kantelustani. Kiinnitin 12 sivun mittaisessa vastineessani myös huomiota ministeriön lausunnossa ja selvityksessä oleviin moniin selvittämättä jääneisiin kysymyksiin ja ruodin mielestäni perusteellisesti vielä kaikkia valvonnassa ilmenneitä epäkohtia.

10. Myöskään oikeuskansleri ei ollut tyytyväinen ministeriöltä saamaansa selvitykseen. Jonkka pyysikin 31.7. ministeriöltä lisäselvitystä. Jonka arvostelee selvityspyynnössään melko suorasukaisesti ministeriötä mm. tarpeellisen ohjeistuksen puuttumisesta ja siitä, ettei ministeriössä ollut ryhdytty suunnittelemaan vaalirahoituslainuudistamista ennen kuin vasta tämän vuoden touko-kesäkuussa, vaikka ilmoitusmenettelyssä ilmenneet puutteet ja epäselvyydet olivat olleet erinomaisen hyvin ministeriön asianomaisten virkamiesten tiedossa jo vuonna 2004.

11. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota muun muassa vaalijohtaja Jääskeläisen useisiin lehtilausuntoihin vuonna 2007, joissa tämä on avoimesti myöntänyt ilmoituskäytännössä havaittujen epäkohtien olleen hyvin ministeriön tiedossa. Jonkka tiukkaa nyt Jääskeläiseltä, miksi tämä ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin jo tuolloin ja ilmoittanut ongelmista ja epäkohdista esimiehilleen hyvissä ajoin ja miksi vaalijohtaja ei ollut puuttunut lain noudattamiskäytäntöä koskeviin virheisiin. - Ministeriön tulee antaa selvityksensä oikeuskanslerille 29.8. mennessä.

"Koska Virolaisen kirjoituksessa erikseen viitataan myös oikeusministereiden vastuullisuuteen, varaan samalla oikeusministeri Tuija Braxille tilaisuuden lausua Virolaisen kirjoituksen ja ministeriön selvityksen johdosta", lukee Jonkan selvityspyynnön loppukaneettina.

12. Vaikuttaa siis mitä ilmeisimmin siltä, että jos oikeuskansleri tulee antamaan vaalirahoituslain valvonnasta jonkinlaisia pyyhkeitä eli huomautuksen tai ns. käsityksen, ne tulevat kohdistumaan yksinomaan ministeriön asianomaisiin virkamiehiin. Toisin sanoen oikeusministereitä ei tulla moittimaan tai arvostelemaan millään tavalla. Tästä on selvänä osoituksena Jonkan menettely, jonka mukaan hän on ainoastaan "varannut tilaisuuden" Braxille antaa lausuntonsa. Jää siis täysin Braxin harkintaan, haluaako hän asiassa jotakin lausua. Ex-ministeri Johannes Koskinen on unohdettu Jonkan selvityspyynnössä kokonaan - Brax voi siten ilmeisesti lausua myös ex-kollegansa puolesta!

13. Ehkäpä Jonkka on katsonut, että vuoden 2003 vaalit ovat jo niin kaukana, että hänen valvontavastuunsa on tältä osin jo "vanhentunut". Mutta kun kyse on samanlaisesta jatkuvasta menettelykäytännössä, joka luotoon jo v. 2003 eduskuntavaalien jälkeen, olisi minusta ilman muuta selvitettävä myös 2003 vaalien jälkeen ministeriölle toimitettujen ilmoitusten asianmukaisuus ja vaadittava myös niiltä osin puutteellisten ja epäselvien ilmoitusten täydentämistä.

14. Oikeuskansleri näyttäisi ajattelevan, että vain virkamiehillä on vastuu valvonnasta ja että heidän olisi tullut puuttua asiaan ja ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista ministerille. Mutta näinhän ei ole, sillä kyllä juuri ministeriön päälliköllä eli oikeusministerillä on viime kädessä vastuu mahdollisista laiminlyöneistä ministeriön toiminnassa. Vaalirahoitussotkun osalta tilanne on lisäksi sellainen, että lain noudattamiskäytännössä olevat puutteet ja epäkohdat ovat oikein hyvin olleet oikeusministereiden tiedossa, joten he eivät voi mitenkään vedota vastuusta vapautukseen siihen, että virkamiehet eivät heille kertoneet epäkohdista mitään.

15. Oikeusministerillä on täydet valtuudet panna virkamiehensä töihin ja myös valvoa, että nämä menettelevät toimissaan lainmukaisesti. Ainoastaan ministeri voi asettaa työryhmiä ja toimikuntia selvittämään laissa olevia puutteita ja valmistelemaan lakien uudistamista taikka tehdä valtioneuvostolle tätä koskevia aloitteita. Tällaisia valtuuksia virkamiehillä ei ole.

16. Saapa nähdä, pääsevätkö ministerit ja poliitikot tässäkin asiassa vastuustaan kuin koira veräjästä. Tässä ei olisi toki mitään uutta Suomen maassa!