Kiinassa on kuitenkin loukattu sumeilemattomasti vähemmistöjen ja toisinajattelijoiden ilmaisu- ja kokoontumisvapautta. Näihin kuuluvat uskonnolliset ryhmät, toisinajattelijat ja ihmisoikeusaktivistit. Kiellettyihin uskonnollisiin ryhmiin kuuluu mm. Falun Gong -liike, joiden jäseniä on pidätetty, pahoinpidelty ja kidutettu. Etnisten vähemmistöjen kuten esimerkiksi tiibetiläisten ja Länsi-Kiinassa asuvien uiguurien uskonnon-, ilmaisun- ja kokoontumisen vapautta on tiukasti rajoitettu ja suuri määrä ihmisiä pidätetty ja vangittu näiden oikeuksien käytön takia.
Toisinajattelijoiden ja ihmisoikeusaktivistien elämää on häiritty monin tavoin, ja heitä on voitu asettaa kotiarestiin, pidättää mielivaltaisesti ilman syytettä, kiduttaa tai pahoinpidellä sekä tuomita pitkiin vankeusrangaistuksiin salaisissa oikeudenkäynnissä. Myös rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen kidutus ja pahoinpitely on ollut yleistä tunnustuksen saamiseksi. Kiinan ylimmän syyttäjäviranomaisen edustaja myönsi vuonna 2006, että vuosittain Kiinassa langetetaan vähintään 30 väärää tuomiota, jotka perustuvat kidutuksella saatuun tunnustukseen. Voidaan vain arvailla, kuinka suuri kidutuksen kohteeksi joutuneiden väärin tuomittujen lukumäärä on todellisuudessa.
Satojatuhansia ihmisiä on ollut pidätettynä työ- ja kasvatusleireillä ilman syytettä tai oikeudenkäyntiä; Kiinassa ihminen voidaan pidättää poliisin toimesta hallinnollisesti ilman rikosepäilyä peräti kolmeksi vuodeksi.
Kiinalaisessa rikosprosessissa ei juuri noudateta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Tuomioistuimet ja tuomarit eivät ole riippumattomia vaan toimivat maan ainoan poliittisen puolueen talutusnuorassa. Syytetyt eivät saa valita avustajiaan ja heidän oikeuttaa neuvotella avustajansa kanssa voidaan rajoittaa. Oikeudenkäynnit voidaan määrätä harkinnan mukaan aina salaisiksi
Kuolemanrangaistus on Kiinassa käytössä laajasti. Kuolemantuomioita voidaan antaa väkivaltarikosten ohella myös esimerkiksi korruptirikoksista ja talousrikoksista sekä poliittisin perustein. Kuolemaan tuomittujen ja teloitettujen tarkkoja määriä ei tiedetä, sillä ne kuuluvat valtiosalaisuuksiin. Arvellaan, että kuolemaan tuomittuja ihmisiä olisi vuosittain lähes viisituhatta ja että teloitettujen määrä olisi noin kolmannes tästä.
Naisiin kohdistuva väkivalta ja syrjintä on ollut Kiinassa jatkuva ilmiö. Kiinan "yksi lapsi" - politiikalla rajoitetaan perhe-elämän suojaa. 1990-luvulla Kiinassa tulivat tunnetuiksi ns. kuoleman talot, joihin hylättyjä tyttövauvoja jätettiin vaille hoitoa odottamaan kuolemaa. Sukupuoleen perustuvaa aborttia ei ole laissa kielletty.
Olympiakisat myönnettiin Pekingille maailmanlaajuisten suuryritysten intressissä Kiinassa avautuvia markkinoita silmällä pitäen. Julkisesti ratkaisua perusteltiin toiveikkaasti sillä, että olympiakisat tulisivat parantamaan Kiinan tylyä ihmisoikeustilannetta. Kiinalaiset itse lupasivat kv. olympiakomitealle ihmisoikeuksien kehittymistä, jos Peking saisi kisat.
Olympiakisojen piti siis tarjota Kiinalle mahdollisuus parantaa ihmisoikeustilannetta. Mutta toisin kävi, sillä jos on vähääkään uskomista Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin raportteihin, Kiinan ihmisoikeustilanne vain paheni kisojen alkamisen lähestyessä. Kuolemanrangaistuksia on langetettu yhtä paljon kuin aiemminkin, ja merkille pantavaa on ollut etenkin toisinajattelijoihin ja ihmisoikeusaktivistien "siivoaminen" Pekingistä ennen kisoja eli vangitseminen tai passittaminen maaseudulla sijaitseville kasvatus- ja työleireille.
Kisojen lähestyessä tiibetiläiset ja uiguurit yrittivät osoittaa mieltään kääntääkseen maailman huomion kiinalaisviranomaisten heihin kohdistamaan sortoon. Nämä mielenilmaukset on tukahdutettu verisesti, Tiibetissä kerrottiin noin 200 mielenosoittajan saaneen surmansa kevään mielenosoituksissa. Epätoivoiset uiguurit ovat tehneet jotakin pommi-iskuja kiinalaisia poliisiasemia vastaan.
Perinteinen olympiatulen kuljetus Ateenasta maailmalla osoittautui mielenosoitusten takia melkoiseksi farssiksi. Pariisin ja Lontoon mielenosoitusten jälkeen kiinalaiset joutuivat turvaamaan olympiasoihdun kuljetusta omien kovaotteisten turvamiesten toimesta ja kuljettamalla soihtua busseissa reiteillä, jotka poikkesivat alun perin ilmoitetuista.
Kiinan johto on varoittanut ulkomaita politisoimasta olympiakisoja, mutta selvää on, että Kiinan hallitus on itse asettanut olympialaisille poliittisia tavoitteita. Niiden tarkoituksena on vahvistaa maan totalitaarista järjestelmää ja hallituksen asemaa maassa sekä Kiinan asemaa suurvaltana. Tämän vuoksi kiinalaiset viranomaiset eivät ole voineet tinkiä säälimättömästä ihmisoikeuslinjastaan eivätkä lisätä ilmaisuvapautta. Länsimaiden arvostelu ei ole tätä estänyt.
Amnestyn mukaan ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuneet voimatoimet ovat jatkuneet vielä kisojen alla. Viranomaiset ovat kiristäneet toisinajattelijoiden sortoa antaakseen kisavieraille kuvan harmonisesta ja vakaasta maasta, jossa kaikki on hyvin. Mm. Hu Jia, joka oli arvostellut viranomaisten väärinkäytöksiä ja kisojen järjestämistä Kiinassa, tuomittiin huhtikuussa, hänen oltuaan sitä ennen kuukausia kotiarestissa, 12 vuodeksi vankeuteen. Hänen vaimonsa Zeng Jinyan sai vielä tuolloin jäädä pariskunnan kotiin tiukassa poliisivalvonnassa yhdessä pienen lapsensa kanssa. Mutta päivä ennen kisojen avajaisia eli 7.8. Zeng katosi Pekingistä eikä häneen ole sen jälkeen saatu yhteyttä. Kiinan ihmisoikeuksien puolustajat -nimisen järjestön mukaan Zeng on ilmeisesti viety pois, jottei hän voisi puhua ulkomaisille toimittajille kisojen aikana.
Kiinan hallitus vakuutti ennen kisoja tulevansa järjestämään täysin turvalliset kisat, ja turvallisuutta onkin pidetty Kiinassa olympialaisten onnistumisen kannalta tärkeimpänä tavoitteena. Pekingin keskustassa partio kisojen aikana 150 000 poliisia. Tästä huolimatta kiinalaismies onnistui 7.8. puukottamaan keskustan turistialueella kuoliaaksi yhdysvaltalaisen kisaturistin ja aiheuttamaan vammoja tämän seurassa olleelle toiselle amerikkalaiselle.
Turvallisuudella kiinalaiset näyttävät tarkoittavan lähinnä tarkkoja turvatarkastuksia ja kaikenlaisten mielenosoitusten ja -ilmausten estämistä. Pekingin keskustan tuntumaan on komennettu satoja panssarivaunuja ja taisteluhelikopterit, lentokoneet ja ohjukset ovat valmiina torjumaan mahdollisia terroristi-iskuja. Kv. olympiakomitean (KOK) jäsenten turvallisuudesta pidetään toki hyvää huolta. Järjestön suomalaisjäsenen Peter Tallbergin mukaan kisapoliisit ja "kuusisataa koiraa" kävivät tarkastamassa KOK:n jäsenten hotellihuoneet vielä juuri ennen kisojen avajaisia vieraiden jo asetuttua aloilleen (HS 10.8.).
Pekingin olympialaisten omituisuuksiin kuuluu myös mm. se, että kisoihin osallistuvat Venäjä ja Georgia ajautuivat keskenään täysimittaiseen sotaan Etelä-Ossetian kiistan takia heti, kun kisat oli saatu avatuiksi. Näin siitä huolimatta, että olympialaisen ideologian mukaan "olympiahenkeen" kuuluu, että osanottajamaat lupaavat pidättäytyä sotilaallisesta voimankäytöstä kisojen aikana.
Kisajärjestelyjä on jo ehditty kehua erinomaisiksi ja "ainutlaatuisen hyviksi" (Tallberg). Tämä ei ole mikään ihme, sillä onhan Kiina satsannut kisoihin enemmän kuin mikään muu kisakaupunki ja -maa koskaan aikaisemmin. Avajaisjuhlallisuudet olivat upea joskin hieman pitkäveteinen spektaakkeli, ja Kiina on jo ehtinyt parin ensimmäisen kisapäivän aikana kahmia 4-5 kultamitalia. Kiinalaiset voivat olla syystä ylpeitä, olympialaiset tulevat nostamaan kiinalaisten kansallistunnetta.
Toisaalta kisojen menestys tulee lujittamaan Kiinan hallituksen politiikkaa ja puolue- ja hallintokoneiston otetta yhteiskunnassa entisestään. Tämä ei lupaa hyvää ihmisoikeustilanteen kehittymisen kannalta. Olympiakisojen slogan kuuluu idealistisesti "one world, one dream". Peter Tallbergin mukanaan unelma on Kiinan vieminen kehittyneen maailman kartalle.
Mutta ihmisoikeuksien kartalla Kiina tulee näkymään vielä pitkään pahimmanlaatuisena kehitysmaana ja häpeäpilkkuna. Tästä ovat muiden maiden hallitukset osavastuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti