1. Presidentti Tarja Halosen toimia on kritisoitu mediassa viikon sisällä sekä virkanimitysasiassa että Georgian sotaa koskevan kannanoton johdosta. Käsittelen ensin jälkimmäistä, ulkopolitiikkaan liittyvää asiaa, sillä kuten jo Kekkosen aikana todettiin, "ulkopolitiikka käy sisäpolitiikan edellä."
Halonen ja Georgian sota
2. Georgian sota alkoi torstaina 7.8. ja useiden EU-maiden johtajat ja ulkoministerit ilmaisivat Venäjän hyökkäystä ja Georgian osittaista miehitystä tuomitsevan kantansa heti sen jälkeen, kun Venäjän joukot olivat 8 ja 9.8. tunkeutuneet Etelä-Ossetiasta Georgian puolelle ja sen lentokoneet olivat pommittaneet georgialaisia kaupunkeja. Pekingissä lomailevan pääministeri Matti Vanhasen kanta oli sen sijaan "kaukana kavala maailma" -tyyppinen lausahdus, jossa vain oltiin hyvin huolestuneita Georgian tilanteesta.
3. Presidentti Halosen kantaa saatiin odottaa maanantaihin 11.8., jolloin sodan alkamisesta oli kulunut jo 4-5 päivää. Presidentin kanslia antoi tuolloin tiedotteen, josta ilmeni, että Halonen oli keskustellut samana päivänä tilanteesta Venäjän presidentti Medvedevin kanssa. Muutama asia jäi vaivaamaan mieltä.
4. Syntyi sellainen vaikutelma, että Halonen ei olisi rohjennut antaa asiasta lausuntoa ennen kuin hän oli ensin keskustellut siitä Medvedevin kanssa. Halonen ei halunnut itse olla asiassa aloitteellinen soittamalla Venäjälle ja pyytämällä Medevediä informoimaan häntä, vaan Halonen oli ikään kuin odottanut, että Venäjältä soitetaan hänelle, jotta hän voisi ottaa asiaan kantaa.
5. Tämän voisi ymmärtää niin, Suomen presidentti ei oikein luota kansainvälisten tietotoimistojen ja tiedotusvälineiden informaatioon, vaan hän haluaa saada informaatiota sodan toiselta osapuolelta ja uskoa lähinnä vain siihen. Voi myös syntyä käsitys, jonka mukaan Suomen presidentin tulisi saada lupa tai suostumus sotaa käyvän suuren naapurimaan presidentiltä voidakseen kommentoida sotaa. Saattaa myös syntyä vaikutelma yya-hengen mukaisesta yhteisesti neuvotellusta tiedotteesta.
6. Halosen tiedote on sisällöltään varsin varovainen. Taistelujen välitöntä keskeyttämistä tosin pidetään tärkeänä, mutta tiedotteessa ei sanallakaan arvostella Venäjän miehitystoimia Georgian alueella. Georgiaa ei mainita Halosen tiedotteessa lainkaan, puhutaan vain Ossetiasta. Suomi ei toki voi Etyjin puheenjohtajamaana käyttää yhtä räväkkää keltä kuin esimerkiksi Ruotsin Carl Bildt, joka vertasi Venäjän hyökkäystä Georgiaan Hitlerin Saksan naapurimaihin kohdistamiin miehityksiin. Toisaalta Etyjin rinnalla tulitaukoa Georgiaan on ollut puuhaamassa Ranska EU:n nykyinen puheenjohtajamaana eikä tämä ole estänyt Ranskan poliittista johtoa tai muiden EU-maiden johtajia tuomitsemasta Venäjän sotatoimia Georgiassa.
7. Halonen on välttänyt visusti antamasta haastatteluja tai järjestämästä tiedotustilaisuutta Georgian tilanteesta, joten media ei ole voinut esittää hänelle kysymyksiä. Muissa vastaavanlaisissa tilanteissa Halosella on ollut tapana antaa lyhyitä lausuntoja maatalousnäyttelyissä, kuninkuusraveissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa, joissa hän on ollut vierailemassa. Tällöin häntä ovat "tentanneet" paikalliset toimittajat, jotka ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita lähinnä vain presidentin pukeutumisesta, lippiksestä tai olkihatusta.
8. Halosen toiminnasta Georgian kriisin yhteydessä syntyy kuva uussuomettumisesta ja siitä, että Suomen poliittinen johto katsoo taas aiheelliseksi olla rähmällään suuren ja mahtavan Venäjän ja sen poliittisen johdon edessä. Suomen johto näyttäisi haluavan olla suuren miehittäjävaltion puolella, vaikka Venäjän hyökkäystä Georgiaan voidaan mutatis mutandis verrata Neuvostoliiton hyökkäykseen Suomeen vuonna 1939.
Halonen ja kansliapäällikön nimitysasia
9. Sisäministeriön kansliapäällikön nimityskiista hallituksen ja presidentin välillä saanee ratkaisunsa ylihuomenna perjantaina. Halosen menettelystä olla viime viikolla nimittämättä hallituksen yksimielisesti virkaan esittämää kenraali Ilkka Laitista on esitetty näkökantoja puolesta ja vastaan. Kansanedustaja Anneli Lapintie (vas.) paheksui sotilaan nimittämistä sisäministeriön johtoon. On ounasteltu, että pasifisti Halonen ei halua nimittää kenraalia siviilivirkaan.
10. Olen blogissani 8.8. pohdiskellut syitä, joiden vuoksi Halonen haluaisi nykyisen kansliapäällikön Ritva Viljasen jatkavan tehtävässään. Lisäksi voidaan todeta, että Halonen tuntee henkilökohtaisesti Ritva Viljasen ja hänen miehensä professori V-P. Viljasen, sillä molemmat Viljaset olivat töissä oikeusministeriössä siihen aikaan kun Tarja Halonen toimi 1990-91 oikeusministerinä. Viljaset lienevät Halosen ja Pertti Arajärven perhetuttuja ja Arajärvi on julkisoikeudesta väitelleitä oikeustieteen tohtoreita kun V-P. Viljanenkin. - Voisiko virkanimityksessä olla kyse jonkinlaisesta nepotismista?
11. On arveltu, että Halonen taipuisi ylihuomenna sittenkin hallituksen tahtoon ja nimittäisi virkaan Ilkka Laitisen. Halonen voisi tällöin sanella pöytäkirjaan käsityksensä, jonka mukaan Viljanen on hänen mielestään Laitista pätevämpi, mutta perustella ratkaisuaan nimittää kuitenkin Laitinen sillä, että hallitus on ollut esityksessään yksimielinen. Näin kukaan ei menettäisi jupakassa kasvojaan täydellisesti.
12. Luulen, että Halonen seisoo loppuun saakka Ritva Viljasen takana, nimittää hänet ja lähtee seuraamaan Pekingin kisoja. Laitisen nimittäminen olisi tässä vaiheessa Haloselle niin karvas arvovaltatappio, ettei Halonen ei voi muuta kuin pitää päänsä. Halonen voi perustella päätöstään sillä, että Ritva Viljanen on hoitanut virkaa yhden viisivuotiskauden hyvin ja että vakiintuneen käytännön mukaan pitäisi olla painavia syitä, joiden takia virkaa hoitanut kansliapäällikkö ei voisi jatkaa virassaan. Halonen voi viitata myös siihen, että hallituksen esityksen mukaan myös Viljanen on pätevä ja ettei esityksessä ole lausuttu Viljasesta mitään negatiivista.
13. Sisäministeri Holmlund, joka ehdotukseen hallituksen virkaesitys perustuu, ei ole rohjennut esittää virantäyttöasiakirjoissa minkäänlaista suoraa Viljasta koskevaa kritiikkiä; kritiikki ilmenee vain epäsuorasti, sillä Laitisen ansioita kehutaan, mutta Viljasesta ei lausuta juuri mitään, ei positiivista muttei myöskään mitään negatiivista. Halonen voi vedota tähän, joten hallitus ja Holmlund saavat siis syyttää itseään, jos Viljanen tulee tämän takia vastoin hallituksen yksimielistä tahtoa virkaan nimitetyksi.
14. Halonen voi vedota myös siihen, että kansliapäällikön virka on hallinnollinen virka, eikä kansliapäällikön tarvitse olla minkään erityisalan asiantuntija; hallitus sen sijaan perustelee Laitisen nimittämistä sillä, että hän on rajaturvallisuusasioiden ekspertti. Halonen voi sanoa, että jos hallitus pitää kenraali Laitisen palkkaamista sisäministeriöön tärkeänä, niin hallitus voi tarvittaessa räätälöidä ministeriöön Laitiselle sopivan viran, jossa tämän osaamista ja johtamistaitoa voidaan hyödyntää tehokkaasti ilman, että kenraalin joutuisi kansliapäällikön ominaisuudessa syynäämään, mitä kaikkea ministeriön eri osastoissa oikein puuhaillaan.
Näin minä ainakin tekisin, jos olisin presidentti ja haluaisin olla nimittämättä kenraalia kansliapäälliköksi! Katsotaan nyt, millaiseen ratkaisuun asiassa ylihuomenna päädytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti