lauantai 12. toukokuuta 2012

593. KKO 2012:45: Korkein oikeus kumosi GLO-hotellin huumejutun tuomion poliisin virheen takia; poliisi-kansanedustaja kritisoi päätöstä

1. Nuori suomalaismies kuoli heroiinin yliannostukseen helsinkiläisessä GLO-hotellissa joulukuussa itsenäisyyspäivän jälkeisenä yönä  2009 järjestetyissä huumebileissä. Heroiinikuolema aiheutti poikkeuksellisen laajamittaisen poliisioperaation, joka johti ulkomaalaisten johtaman laajan huumeliigan paljastumiseen. Poliisi otti kiinni nelisenkymmentä ulkomaalaista, joista 21 oli vangittuna. Jutun tekijät olivat pääosin nigerialaisia, ghanalaisia ja gambialaisia.

2. Syyttäjä vaatii jutussa kolmelle miehelle rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Syytteen mukaan miehet toimittivat hotelliin erittäin voimakasta heroiinia, vaikka tiesivät, että tilaus koski kokaiinia. Käytettyään ainetta kuin kokaiinia yksi käyttäjä kuoli ja toinen sai vakavan myrkytyksen. Syytetyt kiistivät oikeudessa syyllisyytensä. Kahden syytetyn avustajat kertoivat oikeudessa, ettei heidän päämiehillään ollut mitään tekemistä Glo-hotellissa käytettyjen aineiden kanssa. Kolmannen puolustus totesi, että päämies luuli luovuttamansa aineen olleen kokaiinia.

3. Syytetty A:n eli nigerialaisen  Samuel Eze Ugumin osalta syytejuttu eteni korkeimpaan oikeuteen asti. Korkein oikeus päätyi 9.5. antamassaan  ennakkopäätöksessä (KKO 2012:45) siihen, että A:n syyllisyyttä tukevana näyttönä ei saatu käyttää A:n  ko. huumejutun esitutkinnassa antamia lausumia. Vangittuna ollut A ei ollut KKO:n mukaan yksiselitteisesti ja tietoisena hänelle rikoksesta epäiltynä kuuluvista oikeuksista luopunut oikeudestaan avustajaan esitutkinnassa. A:n rikosta koskeva tunnustus oli siten saatu itsekriminointisuojaa loukkaamalla, jolloin lausumia ei saatu hyödyntää syyllisyyttä tukevana näyttönä.

4. A, joka oli yksi rikoksista pääepäilty, otettiin 11.12.2009 kiinni ja vangittiin 15.12.2009 ja häntä kuulusteltiin esitutkinnassa muun muassa 16.12. ja 21.12.2009. Poliisi oli esitutkinnassa kertonut epäillylle tämän oikeudesta avustajaan. Vangitsemisistunnossa 15.12.2009 käräjäoikeus oli määrännyt A:lle puolustajan, joka ei ollut kuitenkaan tavannut epäiltyä ennen kuulusteluja 16.12.2009 ja 21.12.2009. A:lla ei ollut näissä esitutkintakuulusteluissa avustajaa.

5. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta sekä törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä vetosi syyllisyyttä tukevana näyttönä muun muassa A:n esitutkinnassa antamaan lausumaan, jonka mukaan hän oli tunnustanut säilyttäneensä huumeita varastossaan, koska syytetty kertoi oikeuden käynnissä eri tavalla  kuin esitutkinnassa.

6. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 27.5.2010 A:n  törkeästä huumausainerikoksesta sekä kolmesta muusta törkeästä huumausainerikoksesta yhteiseen 8 vuoden vankeusrangaistukseen, mutta hylkäsi syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta.

7. Helsingin hovioikeus sen sijaan katsoi A:n syyllistyneen myös törkeään kuolemantuottamukseen ja törkeään vammantuottamukseen ja tuomitsi A:n näistä käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista huumausainerikoksista yhteiseen 9 vuoden vankeusrangaistukseen.

8. Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn, josta olen kertonut blogissa nro 558/14.3.2012. Suullisessa käsittelyssä KKO pyrki juttua tutkineita poliiseja ja asianajajia kuulemalla selvittämään, miksi epäillyllä ei ollut ollut avustajaa kuulusteluissa. A oli jo hovioikeudessa kiinnittänyt mainittuun asiaan huomiota, mutta hovioikeus ei ollut tuomiossaan ottanut  minkäänlaista kantaa A:n kyseiseen lausumaan.

9. KKO totesi päätöksensä perusteluissa, että rikoksesta epäillyn oikeudella avustajan käyttöön heti esitutkinnan alusta alkaen turvataan epäillyn itsekriminointisuojaa, eli jokaisen oikeutta olla joutumatta pakotetuksi myötävaikuttamaan syyllisyytensä selvittämiseen, sekä muita puolustautumisen mahdollisuuksia. Jos epäillyn oikeus avustajan käyttöön esitutkinnassa ei toteudu, syytetyn oikeuksille aiheutuu korjaamatonta vahinkoa, jos tuomiossa syyllisyyden tueksi nojaudutaan hänen esitutkinnassa antamiinsa lausumiin. Epäillyn oikeuksien loukkaaminen on mahdollista välttää siten, että hänen syyllisyyttään tukevia lausumia ei hyödynnetä oikeudenkäynnissä.

10. A oli ollut vangittuna, kun häntä kuulusteltiin epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta. A:lle määrätty puolustaja ei ollut kuulusteluissa läsnä. Kuulustelut käytiin englanniksi, mutta pöytäkirjat laadittiin suomeksi, jota A ei lainkaan osannut. Esitutkintapöytäkirjan mukaan A:lle oli ennen kuulusteluja ilmoitettu oikeudesta käyttää avustajaa, mutta hänelle ei ollut ilmoitettu oikeudesta pysyä vaiti ja oikeudesta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Poliisin tiedossa oli, ettei A ollut neuvotellut puolustajansa kanssa myöskään ennen kuulusteluja.

11. Alempien oikeuksien syyksilukeminen perustui osaksi A:n esitutkinnassa antamiin lausumiin, joihin syyttäjä oli oikeudenkäynnissä vedonnut A:n syyllisyyttä tukevana näyttönä.  A ei ollut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön (mm. EIT Salduz v. Turkki 27.11.2008) edellyttämin tavoin pätevästi eli yksiselitteisesti ja oikeuksistaan tietoisena luopunut oikeudestaan käyttää avustajaa esitutkinnassa eikä A ollut tiennyt avustajasta luopumisen seurauksista. A:n puolustautumismahdollisuuksia ja itsekriminointisuojaa oli rikottu. Päätöksessään KKO kielsi epäillyn esitutkinnassa 16.12.2009 ja 21.12.2009 antamien lausumien käyttämisen syyllisyyttä tukevana näyttönä. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
KKO:n ratkaisu löytyy tästä.

12. KKO:n ennakkopäätös on todella merkittävä ja tulee muuttamaan nykyistä käytäntöä. Tähän asti Suomessa on suhtauduttu jokseenkin leväperäisesti ja jopa vähätellen rikoksesta epäillyn oikeuteen käyttää avustajaa jo esitutkintavaiheessa ja erityisesti kuulusteluissa. Rikoskuulustelijat ja  tutkinnanjohtajat, jotka ovat Suomessa siis myös poliiseja, eivät ole aina välittäneet informoida epäiltyjä oikeudesta avustajaan jo esitutkinnassa. Toisaalta myöskään rikosasianajat eivät ole usein välittäneet epäiltyjen puolustamisesta esitutkinnassa, vaan ovat halunneet astua "kuvaan" mukaan vasta, kun juttu on tullut vireille oikeudessa. Kuitenkin syyllisyyskysymys ratkaistaan useimmiten lopullisesti jo esitutkinnassa, sillä sitä käsitystä, mikä on saatu esitutkinnassa, ei ole enää helppo oikeudenkäynnin aikana muuksi muuttaa. 

13. Kun epäillyllä ei ole kuulusteluissa avustajaa, on kuulustelijoiden usein aika helppo työ saada "omilla konsteillaan" epäilty tunnustamaan.  Yksinkertaisin keino on luvata, että epäilty pääsee vapaaksi, jos hän tunnustaa, muussa tapauksessa häntä voidaan "joutua" pitämään häkissä kenties hyvinkin kauan. Ei ole siis mikään ihme, että kun päästään oikeudenkäyntiin, epäillyt  melko usein peruvat esitutkinnassa antamansa tunnustamisen ja kiistävät syyllisyytensä. Mutta kerran annettua tunnustusta ei toki voida "noin vain" mitätöidä, jolloin oikeudessa päädytään useimmiten siihen, että esitutkinnassa annettua tunnustusta pidetään "aitona" ja tuomio annetaan sen mukaan. Näin tapahtuu, vaikka epäillyllä ei ole ole ollut tunnustilaisuudessa avustajaa ja vaikka häntä ei ole poliisin toimesta aina edes informoitu oikeudesta avustajan käyttöön. Avustajan käyttöä on pidetty ainoastaan "turhana muotoseikkana", joka on vain omiaan pitkittämään ja mutkistamaan "selvää asiaa."

14. Nyt tähän käytäntöön tulee, toivottavasti, selkeä muutos KKO:n ennakkopäätöksessään 2012:45 tekemän linjauksen johdosta. Itse olen kirjoittanut jo parikymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen siitä, että epäillyllä tulee olla oikeus käyttää avustajaan jo esitutkinnassa samoin kuin siitä, että epäiltyä olisi informoitava, ei vain avustajan käyttämisestä, vaan myös oikeudesta vaieta ja olla vastaamatta kysymyksiin. Näin kauan tässäkin asiassa siis meni, ennen kuin asia saatiin vihdoin ja viimein reilaan! Mutta jollei Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta ja sen ratkaisuja olisi, ei meillä Suomessa edes korkein oikeus olisi  niin sanotusti asian johdosta korvaansa lotkauttanut.

15. Valtakunnansyyttäjänvirasto on jo ottanut Matti Nissisen johdolla asian johdosta niin sanotusti onkeensa ja kiinnittänyt syyttäjien huomiota asian tärkeyteen. Glo-hotelln jutussa syyttäjänä toiminut valtionsyyttäjä Jarmo Hirvonen uskoo, että KKO:n päätös muuttaa myös poliisin työtapoja ja ennen kaikkea poliisin käytäntöjä kuulusteluissa. Hirvosen mukaan poliisin tulee  tehostaa epäillyn oikeuksia koskevaa informointiaan. Hirvonen kertoo, että jutun palauttamisen jälkeen hän tulee edelleen ajamaan ko. syytettä A:ta vastaan ja uskoo, että A tulee tuomituksi muun jutussa esitetyn aineiston perusteella. Miksi valtionsyyttäjä siis vetosi alemmissa oikeusasteissa ja vielä KKO:ssakin sitkeästi A:n  esitutkinnassa antamaan tunnustukseen, jos kerran muukin näyttö olisi riittänyt? Valtiosyyttäjä varmaankin tiesi, millaisia ratkaisuja ihmisoikeustuomioistuin on antanut vastaavanlaisissa tapauksissa? Eikö kyseisen huumejutun tutkinta esitutkintayhteistyön nimissä seurannut syyttäjä voinut vaikuttaa siihen, miten A:ta kuulusteltiin? Oliko juttua tutkia poliisi yhteydessä syyttäjään ko. osin?

16. Mutta mitä tekee suomalainen kansanedustaja, joka on siviilissä tunnettu poliisimies ja tutkinnanjohtaja ja päässyt noilla ansioillaan myös eduskuntaan? Kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen on ottanut asiakseen kritisoida Nelosen Uutisissa voimakkaasti KKO:n ratkaisua. Tolvanen väittää, että KKO:n päätös tulee vaikeuttamaan dramaattisesti poliisin työtä.

- Tässä korkein oikeus linjaa nyt ihan uutta amerikkalaista käytäntöä, jossa tämmöinen aineellisen totuuden etsimisellä ei ole enää mitään merkitystä. Vaan pikemminkin kaikenlaisilla muotomääräyksillä, joilla ennen kaikkea rikollista autetaan, Tolvanen sanoi Nelosen Uutisten haastattelussa. Tolvanen sanoo, että poliisin työ tulee muuttumaan päätöksen johdosta "dramaattisesti."

17. En usko, että kansanedustaja on niin tyhmä ja tomppeli, kuin mitä hänen sanotun lausuntonsa perusteella voitaisiin päätellä. Tolvasen lausunnossa lienee kyse populistisesta politikoinnista ja halusta turvata myös seuraavissa vaaleissa oma pääsy Arkadianmäelle. Kun valtiopäivämies on siviilissä tunnettu polisi, niin hän tietenkin uskoo varmistavansa jatkokautensa arvostelemalla kaikkea, mikä voisi, vaikka vain teoreettisesti, vaikeuttaa poliisin työtä. Se on konsti, joka parhaiten tepsii, kun puhetta vielä höystää viittauksilla "amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön" ja muuhun vastaavan hölynpölyyn. Tässä teille, hyvät äänestäjät, on mies ja poliitikko, joka haluaa, että poliisi panee rosvot kiinni eikä välitä "kaikenlaisista muotomääräyksistä" tippaakaan! Äänestäkää siis minua, minä haluan turvata, että poliisin työtä ei tippaakaan vaikeuteta! Vastustan kaikkia syytettyjen auttamiseen tähtääviä uudistuksia!
(Roistojen, konnien  ym. rikollisten oikeuksien puolustamisella ei ääniä tietenkään vaaleissa heru! Ei heru, vaan ääniä päin vastoin menetetään rutkasti, jos poliitikko lähtisi kaikenmaailman konnien oikeuksia ajamaan! Tässä Kari Tolvanen saanee vankkaa sivustatukea toiselta stadilaiselta eli Ben Zyskowiczilta.)

18. Onko kansanedustajan mielestä polisin työn helppouden ja mukavuuden turvaaminen johtava rikosprosessioikeudellinen periaate ja tavoite? Eikö kansanedustajan mielestä syytetyn oikeuksien turvaamisella ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuilla ole todellakaan minkäänlaista merkitystä? Ovatko nuo asiat vain "kaikenlaisia muotomääräyksiä", joilla vaikeutetaan poliisin työtä? Mitä kansanedustaja oikeastaan tarkoittaa termillä "tämmöisen aineellisen totuuden etsiminen"? Tarkoittaa "tämmöinen aineellinen totuus" sitä, että  poliisi voi toimia rikostutkinnassa miten haluaa etsiäkseen "omaa" aineellista totuuttaan ja olla siis vähät välittämättä epäillyn perustuslaissa turvatuista oikeuksista?

19. Oikeusministeriön asettama työryhmä valmistelee parhaillaan todistelua koskevien OK:n ja ROL:n säännösten kokonaisuudistusta. Siihen tultaneen ottamaan myös säännöksiä lainvastaisesti saadun tai vastaanotetun todisteiden hyödyntämiskielloista ja niiden edellytyksistä. Mielenkiintoista nähdä, miten voimakkaasti kansanedustaja Kari Tolvanen (kok) tulee aikanaan eduskunnassa vastustamaan kyseistä uudistusta vetoamalla "poliisin työn vaikeuttamiseen." 













38 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kari Tolvasen reaktion/parahduksen johdosta ei voi mutta kuin todeta, että "kerran polisi, aina poliisi."

On outoa, että kansanedustaja ei näe mitään hyvää KKO:n päätöksessä, vaan tuijottaa yksinomaan siihen, mikä "lamaannuttavan dramaattinen vaikutus" päätöksellä on poliisin työn kannalta.

Tolvasen ja syyttäjistön taivastelujen johdosta voi vain kauhulla todeta, että miten dramaattisen heikko rikoksesta epäillyn oikeudellinen asema onkaan ollut esitutkinnassa! Oli siis toki jo korkea aika saada siihen edes tämä parannus.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Markku Fredman kirjoitti...

Lopulta saavutti "Salduz-kuume" myös Suomen. Oli vain ajan kysymys milloin korkein oikeus antaisi nyt annetun kaltaisen ratkaisun. Salduz-tapauksen jälkeen vuodesta 2008 vuoronperään eri Euroopan maat ovat joutuneet pistämään kuulustelujärjestelyt kuntoon ja nyt oli Suomen vuoro.

Vuosi sitten Sorosin säätiön blogissa oli jo asiasta kuvaava kirjoitus: Salduz Fever Sweeps Europe

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"KKO:n päätös KUOHUTTAA poliiseja", otsikoi Ilta-Sanomat. Kovinpa on dramaattista!

Poliisi ja sen kansanedustaja kokoomuksessa haluaa selvästi ylidramatisoida tilannetta. Nelosen Uutisissa Kari Tolvanen heitti esiin esimerkin, jossa "joku haluaa keskellä yötä murhapaikalla tunnustaa verekseltään teon." Tolvanen ihmetteli, että pitääkö poliisin nyt alkaa estellä tekijää tunnustamasta ("hei, hei, älä nyt vaan tunnusta") ja yrittää hankkia "keskellä yötä" asianajajaa paikalla. Tolvasen mukaan avustajia on vaikea saada kuulusteluihin edes päiväsaikaan.

Täydellisen yliampuva esimerkki. Jos "murhapaikalla keskellä yötä" teon tunnustanut ihminen tulisikin heti "aamun valjetessa" toisiin ajatuksin, ei kysymyksessä voine olla mitenkään vakuuttava ja uskottava tunnustus muutenkaan. Kyllä tunnustus voi tuollaisessa tapauksessa hyvin odottaa aamuun, ei kai poliisilla ole sentään noin kiire asian kanssa!

Poliisin kauhukuvissa asianajaja rinnastuisi ikään kuin pappiin, joka niissä paljon puhutuissa "amerikkalaisissa filmeissä" pitää saada kiireesti paikalle antamaan kuolemaisillaan olevalle ihmiselle "viimeinen voitelu" ja kuulemaan tämän synnintunnustus.

Tolvanen tuntuu lähtevän populistissa retoriikassaan siitä, että murhan "verekseltään" tunnustanut murhamies muuttaisi heti kertomustaan ja peruisi tunnustuksensa saadessaan avustajan "yöaikaan" paikalle. Ts. asianajajat olisivat kiusankappaleita, jotka haluavat vain vaikeuttaa ja haitata poliisin työtä!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ulvilan murhajutun esitutkinta on hyvä esimerkki siitä, miten poliisi voi saada epäillyn - ko. tapauksessa Anneli Auerin - tunnustamaan silloin, kun tämän avustaja ei ole kuulustelussa saapuvilla.

Vaikka syyttäjän on täytynyt ymmärtää Auerin tunnustuksen syntyneen hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, hän kuitenkin vetosi oikeudenkäynnissä, vielä hovioikeudessakin, toisena päätodisteena juuri Auerin tunnustukseen, jota Auer itse ei ollut kertomansa mukaan edes käsittänyt miksikään tunnustukseksi.

Käräjäoikeus ei muistamani mukaan ottanut tuomionsa perusteluissa juuri minkäänlaista kantaa Auerin "tunnustukseen".

Tuomiossaan 1.7.2011 Vaasan hovioikeus
hylkäsi syytteen ja totesi, että ”kun otetaan huomioon ne edellä selostetut olosuhteet, joissa A.A. on antanut tunnustukseen
viittaavat lausumansa, hänen lausumiaan ei voida edes luonnehtia aidoiksi tunnustuksiksi.”

Hovioikeus ei kuitenkaan edes maininnut sitä, että tunnustukseen johtaneessa kuulustelussa Auerin avustaja ei ollut ollut saapuvilla.

Tämä on tyypillinen esimerkki sitä, että tuomarit eivät yleensä rohkene ottaa kantaa sellaisiin oikeusturvan kannalta keskeisiin kysymyksin ja ongelmiin, joista ei vielä ole ylimmän oikeusasteen ennakkopäätöstä. Toki EIT oli jo tuolloin ehtinyt ottaa kantaa epäillyn oikeuteen avustajaan esitutkinnassa; Salduz-ratkaisu on annettu vuonna 2008.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kannattaa muistaa, miten Matti Nissinen ja Kari Tolvanen (kok) TV1:n A-talkissa 22.9.2011 puolustelivat ja jopa kehuskelivat poliisin toimintaa Ulvila tapauksen esitutkinnassa, kuten olen blogissani 483/23.9.2011 kertonut. Tässä pieni pätkä (kohta 27) siitä:

"Poliisi on varmaan myös Ulvilan tapauksen esitutkinnassa tehnyt parhaansa"; "Suomessa rikosten selvittämisprosentti on kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaa"; "tutkinnanjohtajan vaihtuminen kesken tutkinnan ei ole ole mitenkään harvinaista, päinvastoin on joskus hyvä asia, että tutkinnan vetäjä vaihtuu"; "pitkä esitutkinta henkirikosasioissa ei ole mitenkään harvinaista, olen itse johtanut tutkintaa, joka kesti kymmenisen vuotta, lopulta epäilty tuli uskoon ja tunnusti"; "poliisi ja syyttäjä pyytävät nyt vain työrauhaa tapauksen selvittämiseksi"; ja niin edelleen. Ei sanaakaan myötätunnon osoitukseksi epäiltyä kohtaan, joka vangittiin kohta uudelleen sen jälkeen, kun hovioikeus oli hylännyt murhasyytteen. "No, kaipa häntä sitten täytyy pitää syyttömänä, mutta kyllä hän on edelleen vastaajan asemassa" (ja nyt myös taas vangittu)."

Nissisen ja Tolvasen tuntui olevan sangen vaikea myöntää, että kun syyte on hylätty, syytettyä on pidettävä syyttömänä, vaikka tutkinta jatkuisikin.

Markku Fredman kirjoitti...

Advokaatti-lehdessä 3/2012 on Matti Nissisen haastattelu:
Nissinen toivoo esitutkintaviranomaisilta nykyistä vakavampaa suhtautumista epäiltyjen oikeuksiin.

– Meillä ei olisi varaa siihen, että jo moneen kertaan käsitellyt jutut menevät nurin samaan aikaan kun jonossa on uusia juttuja ja syyttäjät ovat täystyöllistettyjä muutoinkin, Nissinen sanoo.

Nissinen muistuttaa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista, jotka tähdentävät epäillyn oikeutta olla puhumatta itseään vastaan. Tätä oikeutta ei ole hänen mukaansa Suomessa kunnioitettu riittävästi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Epäillyn perusoikeuksiin kuuluu oikeus vaieta ja oikeus olla vastaamatta hänelle kuulustelussa esitettyihin rikoksen selvittämistä koskeviin kysymyksiin. Epäillyn vaikenemiseen ei ole lupa vedota syytettä tukevana näyttönä.

Em. asioista on otettu nimenomaiset säännökset lakiin. Suomen laissa ei ole vastaavia säännöksiä.

Uuteen eli vuoden 2014 voimaan tulevan ETL:ssa korostetaan toki "periaatteena" epäillyn oikeutta olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään (ETL 4:3).

Uuden ETL 4 luvun 10 §:n mukaan rikoksesta epäillylle on ennen kuulustelua ilmoitettava hänen oikeutensa olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen.

Miksi näin laissa on tyydytty käyttämään noin hankalaa termiä kuin "oikeutta olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen"? Eikö olisi pitänyt säätää "selkokielellä", että epäillylle tulee ilmoittaa, että hänellä on oikeus vaieta ja olla vastaamatta kysymyksiin samoin kuin se, että kaikkea mitä epäilty kertoo, voidaan käyttää todisteena häntä vastaan.

Kun kuulustelija lausuu ennen kuulustelun aloittamista hieman arvoituksellisesti mutisten, että "teillä on oikeus olla myötävaikuttamatta asian selvittämiseen", niin ymmärtävätkö kaikki epäilyt välttämättä - varsinkaan ("keskellä yötä"" kiinni otettaessa) jos heillä ei ole avustajaa - että tuo "myötävaikuttamattomuusperiaate" tarkoittaa myös oikeutta vaieta ja olla vastaamatta kuulustelijan kysymyksiin?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kovinpa on myöhäsyntyinen tuo Matti Nissisen huoli epäillyn oikeuksista esitutkinnassa!

Onhan näistä asioista puhuttu ja kirjoitettu suomalaisessa oikeuskirjallisuudessakin jo vuosikymmenet ja Nissinenkin on noita kirjoja ja kirjoituksia joutunut aikanaan opiskelemaan ja tenttimään edetessään akateemisella puolella aina oikeustieteen lisensiaatin tutkintoon asti.

Nissisen kaavailema päivystysjärjestelmä tuntuu kyllä hieman ylimitoitetulta. Luulisin, että työnsä vakavasti ottavat rikosasianajajat ovat kyllä valmiita uudistukseen ilman mitään nimenomaista "järjestelmääkin" ja pestaavat toimistoonsa yhden tai pari juristia lisää.

Niin, ja miksi asianajajien pitää sitten pitää haalia itselleen niin monia juttuja, että he eivät ehdi hoitaa avustajan ja puolustajan tehtäviään kunnolla? Onko myös rikosasianajajan työ nykyisin "puhdasta bisnestä"?

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti on taas elementissään: muodollinen oikeus jyrätköön aineellisen oikeuden! Luvattomalla tavalla saatu näyttö (komisarion asemesta ylikonstaapelin määräämässä kotietsinnässä löytynyt murha-ase) tulee jättää huomiotta, vaikka se kiistattomasti osoittaisi epäillyn syyllisyyden. Ja kai sitten myös toisin päin: Puolustuksen luvattomasti hankkima näyttö jääköön sivuun ja epäilty tuomittakoon muodollisesti oikein hankitun näytön perusteella syylliseksi - vaikka "luvattoman näytön" perusteella ilmiselvää olisi, että hän on syytön. - Näinhän se siellä Amerikassa mennee.

Tätä se blogistin puuhamiehenä ajama meillä toteutettu oikeudenkäyntiuudistus on: muoto ennen kaikkea muuta.

Anonyymi kirjoitti...

Tässäpä amerikkalainen opetusvideo teemasta: http://www.youtube.com/watch?v=i8z7NC5sgik
"Don't Talk to Cops, Part 1"

Mahtavako videon opit miltään osin päteä Suomessa?

Anonyymi kirjoitti...

Raivostuttaa tällainen juridinen kikkailu. Jos rikoksesta epäilty tunnustaa esitutkinnassa rikoksen, niin mitä hittoa sitä enää vatvomaan.Linnaan vaan ja heti!

Ihan sama pätee Auerin juttuun.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin, kyllä näköö, että Kari Tolvasen pääsy myös seuraavissa vaaleissa Arkadianmäelle on selvää pässin lihaa!

Mitä me oikeastaan niillä tuomioistuimillakaan teemme! Kun meillä on vaan mahdollisimman paljon poliiseja, niin asia hoituu sillä. Pannaan rosmot, konnat ja yms. kriminellit tyypit heti istumaan kakkua, kun poliisi on kiskonut niiltä tunnustuksen irti. Näin säästämme valtion varoja ja pääsemme turhista "muotoseikkamääräyksistä."

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Näinhän se siellä Amerikassa mennee. Tätä se blogistin puuhamiehenä ajama meillä toteutettu oikeudenkäyntiuudistus on: muoto ennen kaikkea muuta."

Tosi on! Muotojen tutkiminen on myös juridiikassa, muusta puhumattakaan, tunnetusti paljon miellyttävämpää puuhaa kuin kuivan asian.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Hyvä se on, että muotomääräykset täyttyy! On pikkuasia, että kaveri pääsee taas levittämään huumeita lapsillemme ja nuorillemme.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti: Jos rikoksesta epäilty tunnustaa esitutkinnassa rikoksen, niin mitä hittoa sitä enää vatvomaan.Linnaan vaan ja heti!
Tästähän ei nyt ole lainkaan kyse. Epäilty on allekirjoittanut suomenkielisen kuulustelupöytäkirjan, jota hän ei ymmärtänyt. Kertomuksessa on sana heroiini. Tulkkia ei ollut. Oikeudenkäynnissä syyttäjä vetoaa allekirjoitettuun pöytäkirjaan. Kuulusteltava kiistää puhuneensa heroiinista.

Kysymys kuuluu voidaanko ihminen tuomita 9 vuodeksi vankilaan sen perusteella, että poliisi sanoo kuulustelupöytäkirjan olevan oikea ja kuulusteltava kiistää tämän.

Jokainen voi miettiä asiaa omalta kohdaltaan jos vaikkapa Bulgariassa joutuu kuulusteltavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Poliisi ei tutki rikoksia poliisin itsensä tai organisaation vuoksi. Poliisi tutkii rikoksia sen takia, että asianomistajan oikeudet tulisi turvattua. Nyt ollaan huolissaan siitä, että kuinka rikollisen oikeudet tulevat maksimaalisesti turvattua, mutta siitä ei olla huolissaan, että jos rikosten selvittäminen vaikeutuu niin myös asianomistajien asema heikkenee. Uskon, että poliisi organisaationa pystyy elämään tämänkin päätöksen kanssa, joka kuitenkin tarkoittaa sitä, että päästäkseen samaan lopputulokseen eli rikosten selvitysprosenttiin tarvitaan enemmän poliiseja, jotta esim. laadukas ja tarkka rikospaikkatutkinta voidaan suorittaa tai että voidaan kuulla riittävästi todistajia, jotka osoittavat, että rikoksentekijä on tekijä, vaikka kiistäisikin kaiken. Tai sen vuoksi, että tekijöitä saataisiin kiinni itse teosta. Pitäisi myös huomata, että kaikella tällä juristit luovat järjestelmiä, joilla he turvaavat oman työllisyytensä sekä sen, että koulutettavia riittää eli professoreille töitä ja eläkkeellä olevien professorien kirjoille lukijoita.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Höpsistä!

Rikosten selvittäminen ei vaikeudu vähääkään eikä yhtään uutta poliisin virkaa tarvita sen vuoksi, että rikoksesta epäillylle taataan myös käytännössä ne vähimmäisoikeudet, jotka heille perustuslain ja esitutkintalain mukaan kuuluvat.

Anonyymi kirjoitti...

Rikollisen oikeudet?! Eikö anonyymi kirjoittaja tunne käsitettä syyttömyysolettama eli ketään ei pidetä syyllisenä ennen kuin rikos on näytetty toteen. Kysymys on rikoksesta epäillyn oikeuksista!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ei ihme, jos joku maallikko anonyymi puhuu "rikollisten oikeuksista" eikä rikoksesta epäillyn oikeuksista.

Sitä vastoin todella huolestuttavaa on, että lainsäätäjä eli kansanedustaja Kari Tolvanen käyttää samanlaista kieltä väittäessään (eilen), että "kaikenlaisilla muotomääräyksillä", joilla Tolvanen viittasi KKO:n ratkaisusta 2012:45 ilmenevään kannanottoon, "autetaan ennen kaikkea rikollisia."

Rikoksesta epäilty on siis lainsäätäjä Tolvanen mukaan "rikollinen."

Puolueeton tarkkailija kirjoitti...

Kovasti keskustelua aiheesta rikollist vastaan poliisit.

Käydessäni kansakoulua 50-luvulla opetettiin, että poliisi tutkii asiaa PUOLUEETTOMASTI. Sanottiin, että poliisi esittää kaikki, sekä syyllisyyttä tukevat, että syyllisyyttä vastaan puhuvat tosiasiat. Ja oikeus sitten tekee päätökset.

Tämän palstan kesklustelusta ei parhaalla tahdollakaan löydy asennetta, että poliisi tutkisi asioita PUOLUEETTOMASTI. Mikä on totuus?

Anonyymi kirjoitti...

Neljäs kommentti:

Kansanedustaja Kari Toivonen ja joku muukin näyttää unohtaneen, että yöllä ei voi tunnustaa kuulustelussa. kello 22 (ennen 21) jälkeen ei saa kuulustella. Kuulusteltavan tulee olla myös kuulustelukunnoss eli melko selvä, henkisesti riittävän kunnossa tms.

Lapin mies kirjoitti...

Voisiiko sitä rovessori arvioija kouvolan huumejuttua. Oli ollu vasikkana polliisille ja sai kilon rötöstelyt sillä kuitattua

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No, tuosta Lapin miehen tarkoittamasta Lahden ja Kouvolan HO:n tapauksesta nyt nähdään, miten julkisuudelta piilossa eli salaiseksi julistetussa oikeudenkäynnissä ja ilman mitään perusteluja voidaan tuomioistuimissa tehdä millaisia "hiukset kauhusta nostattavia" asioita, lehmänkauppoja ja päätöksiä tahansa!

Poliisilla on todella merkittävä valta suomalaisessa oikeusprosessissa - siinä syyttäjätkin jäävät usein hoo moilaisina ihmettelemään, että kuinkas tässä nyt näin kävi tai "taivas varjele, mitä sieltä nyt oikein
tulee"!

Komisario-kansanedustaja Tolvasta mukaillen voisi sanoa, että tämä Kouvolan tappaus on nyt taas oiva esimerkki siitä, miten "amerikkalaiseen tyylin" on sivuutettu "kaikenlaiset muotoseikkamääräykset" eli tässä tapauksessa Suomen laki, jota jutussa päästään "rikollisten auttamistarkoituksessa" tiettyyn lopputulokseen, jonka huumetutkija onilmeisesti syytetylle etukäteen luvannut ja joon hovoikeus on sitten "sitoutunut."

Nyt puuhataan Suomeen sievistelleen sanottuna uutta "syyteneuvottelujärjestelmää", joka sekin perustuu siihen Tolvasen kuvailemaan "amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön" ja jossa "rikollista autetaan" lupamalla hänelle poliisin avustuksella tietty rabatti tulossa olevasta rangaistuksesta, jos hän tunnustaa jonkin teon ja/tai auttaa polliiisia muulla tavoin.

Mutta kyllä Kouvolan HO:n tapauksessa poliisi ja tuomioistuin ovat olleet jo aikaansa kirkkaasti edellä. Siinä on ollut oikea "tuomioneuvottelu" - eikä pienistä muotoseikkamääräyksistä eli rikoslaista ole välitetty tuon taivaallista!

Olisi mielenkiintoista tietää, ketkä ovat he hovioikeudenneuvokset, jotka ovat tuomion päättäneet, ja ketkä ne "oikeamieliset" KKO:n jäsenet, jotka epäsivät syyttäjältä valitusluvan.

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa vain rikollisilla on oikeuksia ei rikoksen uhreilla.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Tässä olisi oiva periaate noudatettavaksi huumausainerikollisten esitutkinnassa:

"Ei ole olemassa syyttömiä. On vain huonosti kuulusteltuja."

Stalin sanoi näin.

kalu kirjoitti...

Kysymys tosta Auerista! Sehän on istunut vankilassa pelkän tutkinnan aikana varmaan jo useamman vuoden. Olenko mä väärässä, jos mä arvaan, että se taitaa vapautua heti oikeudenkäynnin jälkeen ellei tuomio sitten satu olemaan elinkautinen? Sehän on kuitenkin ensikertalainen, joten se istuisi muutenkin vain 1/2 tuomiostaan?

Anonyymi kirjoitti...

"päästäkseen samaan lopputulokseen eli rikosten selvitysprosenttiin tarvitaan enemmän poliiseja, jotta esim. laadukas ja tarkka rikospaikkatutkinta voidaan suorittaa tai että voidaan kuulla riittävästi todistajia, jotka osoittavat, että rikoksentekijä on tekijä"

Tämä onkin KKO:n ratkaisun paras puoli: saadaan tunnustukseen saamiseen liian keskittyneet laiskanpulskeat poliisit siirtymään laadukaampaan esitutkintaan eli tekniseen tutkintaan ja suurempaan todistajien käyttöön.

Lausumallaan Tolvanen asemoi itsensä: kannattaa länsimaisen oikeusjärjestyksen sijasta itäistä.

Anonyymi kirjoitti...

Tervetullut ja odotettu ratkaisu KKO:lta. Olen kuitenkin palsturin kanssa erimielinen asianajajien päivystysjärjestelmän tarpeellisuudesta. Ainakin täällä eteläisessä Suomessa siviilipuolen jutuista suuren osan hoitavat jo melko suuret toimistot. Rikospuolella ovat kuitenkin vallalla edelleen pienet toimistot ja osa eturivin ammattimiehistä tulee edelleen yhden miehen asianajokioskeista. Mielestäni on kohtuutonta väittää, että heidän kohdallaan ammatin ottaminen "vakavasti" edellyttäisi valmiutta varallaoloon 24/7. Jonkinlainen paikallisten asianajoyhdistysten kautta organisoitu (ja palkallinen) päivystys voisi olla toimiva ratkaisu. Muutoin voi käydä niin, että "yöpäivystyksen" ottavat harteilleen juttupulasta kärsivät uunot ja uraansa aloittelevat märkäkorvat. Tämä ei ole ainakaan epäiltyjen etu. Uskon, että poliisit pian oppivat kenet saa yöllä kiinni ja kuka ei aiheuta turhaa kitkaa tunnustusten kirjaamisessa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mikäpäs siinä, en toki vastusta sitä, että tietyn paikkakunnan asianajat ja "luvan saaneet avustajat" muodostavat keskenään yhteistoiminnassa ko. päivystysjärjestelmän.

Yöpäivystyksestä puhuminen tuntuu kuitenkin tässä yhteydessä hieman liioitellulta, sillä eihän ETL:n mukaan kuulusteluja voida ja saa pääsäännön mukaan edes pitää yöaikaan eli oliko se nyt klo 22 ja 07 välisenä aikana!

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti amerikkalaisten poliisien käyttämää ”Miranda warning” -ilmausta, joka perustuu USA:n korkeimman oikeuden Ernesto Mirandan oikeudenkäynnissä antamaan ennakkopäätökseen ei omaksuta suomen kieleen sellaisenaan lainana toisesta kielikunnasta, vaan sen sijasta käytettäisiin kotoperäistä aineksista rakennettua vastinetta. Koska päätekijänä KKO:n ennakkopäätöksessä oli nigerialainen Samuel Eze Ugum, suomenkielinen versio olisi loogisesti Ugum-varoitus. No, ehkä kansankielellä pelkkä ”Maija”-varoitus tms.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Suomalaisilla on taipumusta mahdollisimman/mahdottoman pitkin termeihin; esim. jatkokäsittelylupajärjestelmä tai apulaisvaltakunnansyyttäjä.

Toivotaan, että Mirandasta ei tule tällä sentään käyttöön termiä "Myötävaikuttamattomuusperiaate-varoitus"!

Anonyymi kirjoitti...

Olisko se Salduz-oikeudet ja Salduz-varoitus, koska tuosta EIT -ratkaisustahan tämä juontaa. Puhuttaisiin sitten koko euroopassa samalla nimellä tästä asiasta.

Anonyymi kirjoitti...

Poliisi itse rikkoo esitutintalakia niin yleisesti, että siitä on muodostunut käytännössä lähes kuollut kirjain. Jos tätä epäkohtaa nyt ollaan korjaamassa, niin ihmekös tuo, että poliisi älähtää.

Vaikeaksihan se esitutkinta menee, jos se tähän saakka on lähes tulkoon perustunut lain rikkomiseen ja nyt siitä sitten pitäisikin yht´äkkiä luopua.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni tämän tyyppiset perusoikeuskorjaukset oikeusjärjestelmään pitäisi tehdä lain tasolla.

Suomestahan on puuttunut aina länsimaiseen (ei vain amerikkalaiseen) oikeuskäytäntöön kuulunut periaate, ettei lainvastaisesti saatua todistusaineistoa saa käyttää miltään osin syytetyn vahingoksi, eikä edes yksityisoikeudellisessa prosessissa todisteena.

Tästä pitäisi mielestäni säätää jo perustuslain tasolla, koska kyse on niin keskeisesta oikeusturvatakeesta. Mikään ei motivoi poliisia ja syyttäjää tai riitajutussa asianajajaa paremmin noudattamaan lakia, kuin uhka menettää kokonaan todistusvoima laittomasti hankituilta todisteilta.

Meillähän on jopa kohtalaisen yleistä, että laittomien kotietsintöjen ja muiden pakkokeinojen kautta saatuja todisteita käytetään tuomitsemiseen, jonka jälkeen oikeusasiamies latelee täysin ponnettomia nuhteita perään.

Oikeusturvan jälkikäteisvalvonta ei siis toimi, kun mitään todellisia sanktioita epäillyn oikeusturvan rikkomisesta ei seuraa. Meillä ei myöskään ole poliisista ja oikeuslaitoksesta riippumatonta poliisi- ja syyttäjätoimintaa valvovaa viranomaista, koska oikeusasiamiestä ja oikeuskansleria ei voida sellaisksi laskea. Heiltä puuttuu kaikki käytännön keinot tutkia asioita. Ratkaisut annetaan vain kirjallisten selvitysten perusteella ja tutkitun viranomaisen väitettä ei kyseenalaisteta, ellei sitä voida paperilla osoittaa vääräksi.

Oikeusturvan parantaminen olisi helpointa juuri laittomasti hankittuja todisteita, mukaan lukien laittomien kuulustelujen anti, hyläten. Mielellään kuitenkin lakiin eikä ihmisoikeussopimuksien tulkintaan perustuen.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.