torstai 17. toukokuuta 2012

596. Mistä Kouvolan hovioikeuden heroiinijutussa ja poliisin vinkkimiehen tuomiossa todella oli kysymys?
Mä oon vinkkimies...
1. Olen kertonut  otsikossa mainitusta jutusta ja Kouvolan hovioikeuden siitä antamasta tuomiosta blogissa nro 594/13.5.2012.

2. Korkeimman oikeuden (KKO) viestintäpäällikkö Pia Sive on välittänyt eilen julkisuuteen seuraavan sisältöisen tiedotteen:

"Tiedote 16.5.2012 - Julkisuudessa esillä olleessa ns. heroiinijutussa ei ollut kysymys rikoksen anteeksi antamisesta.

Julkisuudessa on herättänyt keskustelua Kouvolan hovioikeuden vuonna 2002 antama tuomio, jolla viestimissä olleiden tietojen mukaan olisi annettu anteeksi kilon heroiinierän hallussapito. Edelleen on kerrottu, että salaiseksi määrätyssä tuomiossa anteeksiannon perusteena olisi syyttäjän korkeimmalle oikeudelle (KKO) toimittaman valituslupahakemuksen mukaan ollut se, että vastaaja toimi poliisin ns. vinkkimiehenä.

Asiassa toimitetussa oikeudenkäynnissä ei ole ollut kysymys siitä, että hovioikeus olisi ”antanut anteeksi” rikoksen. Syytteen mukaan vastaajaa oli syytetty siitä, että hän olisi laittomasti myyntitarkoituksessa pitänyt hallussaan huume-erää. Käräjä- ja hovioikeus olivat asiassa esitetyn aineiston ja todistelun perusteella arvioineet näyttöä siitä, oliko hallussapito tapahtunut syytteessä esitetyn mukaisesti laittomasti myyntitarkoituksessa. Molemmissa oikeusasteissa syyte hylättiin, koska näytön arvioinnissa päädyttiin siihen, ettei kyseisen tapauksen olosuhteissa syytteen teonkuvaus ollut täyttynyt.

KKO ei ottanut vuonna 2002 asiaa valituslupahakemuksen perusteella uudelleen käsiteltäväkseen.
Valituslupaharkinnassa on aina kysymys siitä, täyttyykö jokin laissa säädetyistä edellytyksistä luvan myöntämiseksi. Harkinnassa on merkitystä muun muassa sillä, soveltuuko käsiteltävänä oleva yksittäistapaus ennakkopäätöksen pohjaksi. Esimerkiksi silloin, kun asian ratkaisu on vahvasti kiinni tapauskohtaisesta näytön arvioinnista, näin ei useinkaan ole. Kielteinen valitusluparatkaisu ei merkitse KKO:n kannanottoa hovioikeuden tuomioon, joka jää voimaan.

Tämän kaltaisessa tapauksessa, jossa hovioikeuden tuomio on perustunut syytteen teonkuvausta koskevan näytön arviointiin, hovioikeuden tuomio ei ole ennakkopäätösluonteinen, kuten ei myöskään KKO:n päätös olla tutkimatta asiaa uudelleen".

3. Minulla on kuitenkin hieman erilainen käsitys siitä, mistä mainitussa jutussa ja Kouvolan hovioikeuden  antamassa tuomiossa oli kysymys. Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot on julistettu salaisiksi, mutta julkisuudessa on kerrottu jutun syyttäjän KKO:lle tekemästä valituslupahakemuksesta ja valituksesta; tämä asiakirja ei lehtitietojen mukaan ole salassa pidettävä ja sen sisällöstä on joka tapauksessa kerrottu monissa tiedotusvälineissä. Minulla on tuon asiakirjan kopio hallussani.

4. Valituslupahakemuksessaan kihlakunnansyyttäjä  Sirpa Laakso on esittänyt mm.,

- että Kouvolan hovioikeus oli hylännyt syytteen pitämällä J:n menettelyä perusteluissa selostetuissa olosuhteissa ja J:n toiminnan tarkoitus huomioon ottaen "anteeksiannettavana ja rankaisemattomana;"
- että  hovioikeuden mukaan J, joka on kertonut toimineensa yhteistyössä poliisin kanssa huumausainerikosten paljastamiseksi, "ei olisi pitänyt ko. heroiinia hallussaan rikollisessa tarkoituksessa".

5. Hovioikeus näyttäisi siten perustaneen ainakin osin ratkaisunsa siihen, kuten syyttäjä Laakso ilmaisee asian vielä uudelleen valitusta koskevassa osiossaan, että "J:n teko on ilmeisen anteeksiannettava ja rankaisematon." Tähän nähden viestintäpäällikkö Siven väite, jonka mukaan "heroiinijutussa ei ollut kysymys rikoksen anteeksi antamisesta", ei näyttäsi ainakaan sellaisenaan pitävän paikkaansa.

6. Hovioikeuden tuomion perustelut näyttäisivät syyttäjä Sirpa Laakson valituksen perusteella olevan hieman sekavat. Yhtäältä hovioikeus puhuu siitä, että J:n ei olisi näytetty pitäneen heroiinia hallussaan myyntitarkoituksessa tai muuten laittomasti. Toisaalta hovioikeus kuitenkin vetoaa myös teon anteeksiannettavuuteen, koska J oli tehnyt yhteistyötä polisin kanssa.

7. Hovioikeuden tuomiossa näyttää käyneen niin kuin tuomioistuimissa tahtoo varsin usein tällaisissa tapauksissa käyvän: perusteluissa sekoitetaan ("sotketaan") keskenään faktat eli se, mitä jutussa on näytetty tai jääneen näyttämättä,  toisaalta taas se, konstituoiko sinänsä selvitetyksi katsottu tapahtumainkulku ja syytetyn menettely rikoksen vai ei. Jos perusteluissa sanotaan, että "syytetyn ei ole näytetty syyllistyneen  rikokseen", ei tällä lausumalla tarkoiteta todellisuudessa epäselvyyttä näytöstä ja sen riittävyydestä, vaan sitä, että sinänsä selvitettyä tapahtumainkulku ja teko ei rikoslain mukaan käsitä rikosta.

8. Itse asiassa tapauksen faktapuolesta eli näytöstä ei näyttäisin Kouvolan tapauksessa olleen  epäselvyyttä. Kysymys on ilmeisesti ollut lähinnä siitä, voidaanko J:n katsoa pitäneen heroiinieriä hallussaan myyntitarkoituksessa. Kyse on siis teon subjektiivisen puolen tunnusmerkistön täyttymisestä, jota on arvioitu jutussa sinänsä selvitettyjen riidattomien faktojen perusteella. Kun näin on, niin minusta ei voida sanoa, että jutussa ja tuomiossa on ollut kyse (yksinomaan) näytöstä ja sen riittävyydestä, vaan ensi sijassa siitä, miten syytetyn menettelyä on rikosoikeudellisesti arvioitava. Kysymys on siis ollut lähinnä oikeuskysymyksestä eli lain soveltamisesta.

9. Mutta se, että jutussa olisi ollut kyse "ainoastaan" näytöstä, niin kuin KKO:n tiedotteessa väitetään, ei suinkaan merkitse sitä, ettei tapauksella olisi ennakkopäätösarvoa eikä asiassa voitaisi, kuten KKO:n tiedotteessa annetaan ymmärtää, myöntää valituslupaa. Näytön arvioinnissa (todistusharkinnassa) on nimittäin erotettava kaksi eri vaihetta: 1) kysymys siitä, mitä jutussa on näytetty tai jäänyt näyttämättä, ja 2) kysymys siitä, ylittyykö todistelun perusteella näyttö- eli tuomitsemiskynnys eli onko esitetty näyttö riittävä, jotta syyte voitaisiin hyväksyä. Jälkimmäinen vaihe on luonteeltaan, ei näyttöä, vaan lain soveltamista koskeva ongelma ja kysymys, siis oikeuskysymys. Kysymys näytön riittävyydestä kelpaa siten erinomaisen hyvin valitusluvan myöntämisen perusteeksi.

10. Vaikka KKO:n edellä mainitussa tiedotteessa annetaan jostakin syystä toisenlainen kuva, niin tosiasiassa KKO myöntää vuosittain keskimäärin ainakin parissa tai kolmessa tapauksessa valitusluvan nimenomaan (ja yksinomaan) näytön arvioimiseksi. Ryhtymättä "kaivelemaan" tässä sanotunlaisia tapauksia tarkemmin esiin, mainitsen tässä oivallisina esimerkkeinä kaksi aivan lähiaikoina eli vain pari kuukautta sitten myönnettyä kaksi valituslupaa (VL):


VL 2012:46. Tappo. Todistelu: Kysymys näytön arvioinnista tappoa koskevassa asiassa.

VL 2012:47. Murha. Todistelu: Kysymys näytön arvioinnista henkirikosta koskevassa asiassa.

11. Siis parin kolmen viimeksi kuluneen kuukauden aikana kaksi (2) peräkkäistä valituslupaa nimenomaan "vain" näytön arvioimisen perusteella! Minusta tämä kyllä kumoaa vastaansanomattomasti KKO:n tiedotteessa annetun kuvan siitä, että valituslupaa ei voitaisi myöntää pelkästään näytön arvioimista varten.

12. Nyt syntynyt "soppa,"joka alkoi Helsingin Sanomien uutisoinnista, olisi vältetty kokonaan, jolle hovioikeus olisi julistanut jutun asiakirja-aineistoa ja tuomiotaan salaiseksi 20 vuoden ajaksi. On selvää, että kun hovioikeuden tuomion perusteluista ei ole saatavissa eksaktia tietoa, tuomiosta ja siitä, millä perusteella hovioikeus on asian ratkaissut, voidaan esittää erilaisia tulkintoja. Epäselvyyksien ehkäisemiseksi hovioikeuden olisi tullut julkaista ko. merkittävästä ratkaisustaan asianmukainen julkinen tiedote. Tapaus olisi minusta kelvannut erinomaisen hyvin valitusluvan myöntämisen perusteeksi. Itse asiassa olisi ollut todella tärkeätä saada asiassa KKO:n ennakkopäätös. Mutta KKO päätti toisin ja hautasi jutun; nyt se kuitenkin putkahti tällä tavalla "ylös kuolleista."

13. Korkein oikeus ja hovioikeus eivät voi moittia tiedotusvälineitä tai tapauksen kommentaattoreita. Syntynyt sotku on tuomioistuinten itse aiheuttama.





20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sylttytehtaan suunnan voi jokainen päätellä ihan itse, mutta on hyvä muistaa, että laajemman juttuvyyhdin tutkinnanjohtajakin puhuu ”anteeksiannosta” ja ”ennakkopäätöksestä” eikä näytön arvioinnista.

STT (13.5) uutisessa mainitaan, että heroiinijuttu on osa ns. Helsingin huumepoliisien virkarikosjutun aineistoa ja sen esitutkinnassa oli tutkinnanjohtajana toimineen valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston mukaan selvitetty, oliko poliisi suosinut tietolähteitään lainvastaisesti. Sellaista ei havaittu. Koivisto kuitenkin päivittelee tuomareiden toimintaa.

Ihmettelimme, miten tällaiset väitteet voivat menestyä hovioikeudessa. Tässä olisi ehkä ollut ennakkopäätöksen paikka, koska luotiin tällainen uusi ihmeellinen anteeksiantoperuste.

Anonyymi kirjoitti...

Näytön arvioimisesta, jolla on ennakkopäätösarvoa on kysymys myös tässä jutussa, jota puitiin toissapäivänä Oulun käräjäoikeuden tiloissa.

KKO haki suullisella käsittelyllä lisäselvitystä siihen, onko paljain nyrkein hakkaamalla ja lyömällä ilman teräasetta tehty väkivaltarikos tappo vai vain törkeä pahoinpitely ja kuolemantuottamus. Käytäntö on ollut se, että tekovälineellä suoritettu henkirikos on luettu tapoksi. Lisäksi, puolustuksen mukaan uhrin vammat pahentuivat elvytyksen aikana ja osin jopa syntyivät kokonaisuudessaan sen yhteydessä. Todistajana kuultu sairaankuljettaja osittain myönsi tämän.

Anonyymi kirjoitti...

KKO:lta todella kömpelö yritys peittää totuutta toimittamalla viestintäpäällikön (ei-juristi) kautta julkisuuteen tiedote, jossa tosiasioiden vastaisesti väitetään, 1) ettei Kouvolan jutussa olisi ollut lainkaan kyse vinkkimiehen menettelyn anteeksiannosta, ja 2) ettei KKO voisi ylipäätään myöntää valituslupaa näytön arvioimisen perusteella.

Hämmästyttävää! Mitä KKO haluaa oikein peitellä ja miksi?

Markku Fredman kirjoitti...

Kun arvioidaan kysymystä jota Kouvolan hovioikeus lienee arvionut tulee sovellettavaksi vuoden 1993 huumausainelaki. Se määrittää laillisen ja laittoman huumausaineen hallussapidon rajan:

3 §
Yleiskielto

Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumi- unikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena.

Rikoslaissa säädetään rangaistavaksi huumausainiden laiton hallussapito.

Huumausainelain 3 § olisi ansainnut ennakkopäätöksen. Nyt sama kysymys vaikuttaa esim. peitepoliisin rikoksenteko-oikeuteen: missä määrin rikollisjärjestöön soluttautunut poliisimies voi käsitellä ja jopa käyttää huumeita? Uudessa huumausainelaissa (2008) asia on säädetty toisella tavalla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mitä hovioikeuden tuomio oikein pitää sisällään?

Tähän saanemme vastauksen vuonna 2022, sillä siihen asti hovioikeus määräsi tuomionsa ja koko oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi.

Odottakaamme siis rauhallisin mielin vuoteen 2022!

Niin, jollei hovioikeus tai KKO sitten "jostakin syystä" halua vielä pidentää ko. salassapitoaikaa! Presidentti Koskelo saattaa vielä hyvinkin istua virassaan vuonna -22.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan virkistävää luettavaa, joku penkoo paskakasoja ja kääntää talikolla ympäri. Anna palaa Jyrki - totuus ei pala tulessa. Miksi salailla?

Ja nyt ikkunoiden pesuun..

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuomioistuinlaitoksen paskasta puhdistamiseen ei pelkkä ikkunoiden pesu taida auttaa!

Anonyymi kirjoitti...

Sen enempää Kouvolan HO:ta/KKO:ta/Koskeloa puolustelematta voidaan kai kuitenkin todeta, että käytännön ratkaisutilanteessa toiminnan tarkoituksen ja siitä esitetyn näytön arvioiminen on kohtuullisen vaikea pitää erossa toisistaan. RAtkaisijahan ei voi siirtää vastaajan aikomuksia hänen päästään omalle pöydälleen ja suorittaa sen jälkeen todistusharkinnasta vapaata rikosoikeudellista vertailua normien asettamaan mallikappaleeseen.

Siinä hovioikeus on tietty sotkenut asiat, jos on ryhtytty puhumaan menettelyn "anteeksiannettavuudesta" ja tarkoitettu rikollisen tarkoituksen puuttumista.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on vain jäävuoren huippu. Oikeuslaitos tuottaa runsaasti kulmakarvoja kohottavia ratkaisuja. Ne eivät vain päädy julksuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Kouvolan hovioikeuden ratkaisussa näyttäisi aika selvästi olevan kysymys "hatusta vedetyn" anteeksiantoperusteen soveltamisesta, koska huumausainerikoksen tunnusmerkistö täyttyy jo huumausaineen hallussa pitämisestä (RL 50:1 kohta 5). Tällöin ei ole merkitystä sillä, onko hallussapidon tarkoituksena myydä tai käyttää muutoin "rikollisesti" huumausainetta. Fredmanin yllä viittaama huumausainelain 3 § koskenee lähinnä viranomaisten hallussapitoa lainkohdassa mainittuihin tarkoituksiin. Vaikuttaa siltä, että hovioikeuden tuomio ei ole lainmukainen ja KKO:n olisi pitänyt ottaa se tutkittavaksi paitsi ennakkopäätös- myös purkuperusteella.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hovioikeuden äänestyksessä vähemmistöön jäänyt jäsen tuomitsi vinkkimiehen tiettävästi tavallisesta huumausainerikoksesta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Miksi KKO on ottanut asiakseen ryhtyä selittelemään tiedotteessaan Kouvolan hovioikeuden tuomiota, vaikka KKO ei antanut asiassa valituslupaa ja ottanut siis juttua edes tutkittavakseen?

Tapana ei ole ollut, että tuomarit ja tuomioistuimet selittelevät myöhemmin päätöksiään, saati sitten alempien tuomioistuimien ratkaisuja!

Tuomareiden ja myös maan ylimmän oikeuden tulee toki antaa niin ymmärrettäviä ja hyvin perusteltuja ratkaisuja, ettei niitä tarvitse jälkikäteen selitellä.

Mutta tässäpä se heikko kohta juuri onkin, sillä KKO ei halua perustellaan sanallakaan valituslupapäätöksiään!

Kun näin on, KKO saa kyllä syyttää julkisuudessa syntyneistä "sotkuista" ja "kohuista" vain itseään.

Anonyymi kirjoitti...

Huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviä tarkoituksia kiellon rajoituksina lienee todellakin aikaisemman kirjoittajan mainitsemin tavoin tulkittava varsin suppeasti.

Ainahan voidaan väittää, että juuri sillä kertaa oli ainakin laajasti tulkiten kyse itse asiassa rikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistävästä tarkoituksesta. Vähän samaan tapaan, kuten muuan avustaja tarinan mukaan kiisti päämiehensä olleen pakenemassa rikospaikalta, ja väitti hänen itse asiassa juosseen sitä kohti. Juostuaan n. 40.000 kilometriä hän olisi saapunut rikospaikalle, ellei poliisi olisi häntä sitä ennen estänyt...

Anonyymi kirjoitti...

Huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviä tarkoituksia kiellon rajoituksina lienee todellakin syytä tulkita varsin suppeasti.

Ainahan voidaan väittää, että juuri sillä kertaa oli ainakin laajasti tulkiten kyse itse asiassa rikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistävästä tarkoituksesta. Vähän samaan tapaan, kuten muuan avustaja tarinan mukaan kiisti päämiehensä olleen pakenemassa rikospaikalta, ja väitti hänen itse asiassa juosseen sitä kohti. Juostuaan n. 40.000 kilometriä hän olisi saapunut rikospaikalle, ellei poliisi olisi häntä sitä ennen estänyt...

Anonyymi kirjoitti...

Hallussapito ei ole tarkoituksetonta sekään. Jos löydät lenkkipolulta repullisen heroiinia, saat rikokseen syyllistymättä viedä sen poliisiasemalle, vaikka joudutkin "hallussapitämään" useamman vankilavuoden arvoista lastia.

Anonyymi kirjoitti...

Lahden vinkkimies kuitenkin myi kätköpaikalta "löytämästään" heroiinista pari grammaa kaverilleen. Silti hovioikeuden mukaan myyntitarkoitusta ei "voitu katsoa" olleen olemassa.

Kunigunde kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anu Suomela kirjoitti...

Pari päivää sitten tuli Yle 1 mediamoguli Rupert Murdockia koskeva dokkari. Löytyy varmaan Yle Areenalta. Siis miten syvälle korruptioon sekä poliisi että poliitikot syöksyivät vuosikymmenten ajaksi.

Ilman muutaman harvinaisen juristin ja lehtimiehen aktiivisuutta tuo rötöstely ei olisi koskaan paljastunut.

Meillä ei varmaan olla noin syvällä, muttei meikäläinen menokaan hyvältä näytä.

Anu Suomela

Anonyymi kirjoitti...

Ne jahtaavat nyt toisiaan.

"Valtakunnansyyttäjä on määrännyt viiden syyttäjän ryhmän selvittämään epäilyjä, jonka mukaan yli 150 poliisia ja muuta virkamiestä tarkasteli entisen hiihtäjän Mika Myllylän salassa pidettäviä tietoja luvatta. Pyramidihuijauksena tunnettuun Wincapita-juttuun ylin syyttäjä määräsi jutun laajuuden vuoksi peräti 14 syyttäjän ryhmän."

http://yle.fi/uutiset/viisi_syyttajaa_selvittamaan_myllylan_tietojen_urkintaa/6100656

"Syyttäjäntehtäviä hoitamaan on määrätty viidestä kihlakunnansyyttäjästä koottu syyttäjäryhmä, jonka vetäjänä toimii Itä-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto. Eri tuomioistuimissa mahdollisesti nostettavia syytteitä ajamaan voidaan määrätä muitakin syyttäjiä.

Myös sijoitusklubi Wincapitaan liittyvälle epäillylle rikosvyyhdille on perustettu syyttäjäryhmä. Ryhmään kuuluu 14 kihlakunnansyyttäjää."

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/122606-150-poliisia-ja-virkamiesta-epailtyna-%E2%80%93-myllyla-tapaus-etenee

Ja Anneli Auerin puolustusasianajajan mukaan taas liki puolet poliisivoimista on hänen asiakkaansa tutkinnan kimpussa etsimässä lisää todisteita saatananpalvonnasta varmaan, ja neljä syyttäjää on tällä hetkellä jo salaisesti tuomitsemassakin.

Voi pojat mikä kevät!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kouvolan hovioikeuden tuomion 21.2.2002 nro 174 (R 01/1115) kokoonpano oli hovioikeudenneuvokset Martti Kurri, Risto Karila ja Seija Pälsi. Esittelijänä oli viskaali Kristina Oinonen. Hovioikeudenneuvos Seija Pälsi jätti asiassa eriävän mielipiteensä.