589. Lempipykäliä
1. Suomen Laki -niminen hakupalvelu, joka mainostaa, että sieltä "saa kaiken laista," tarjoilee kerran viikossa ilmaispläjäytyksen nimeltä "Juristikirje." Se on lähinnä viihteenomainen sivusto, jossa ajankohtaisia oikeudellisia kysymyksiä koskevat vakavammat artikkelit hukkuvat yleensä julkkisjuristien esittelyn ja muun vastaavan enemmän tai vähemmän "hömpän" jalkoihin. Luultavasti tästä johtuu, että vakavasti tarkoitettuja kirjoituksia ei ole Juristikirjeessä enää juuri näkynyt.
2. Juristikirjeessä tunnetut tai puolitunnetut juristit kertovat, mikä on heidän lempipykälänsä. Siis suoraan lakikirjasta otettava pykälä, sillä ollaanhan nyt "Suomen laissa." Kyse ei ole siis lempinormista, -säännöstä tai -periaatteesta, vaikka pykälä on vain asu, johon itse asia eli oikeusnormi on puettu.
3. Oikeusjärjestykseen sisältyy myös normeja, varsinkin oikeusperiaatteita, jotka eivät ilmene suoraan kirjoitetun lain pykälistä. Tulee mieleen esimerkiksi tuomion oikeusvoima, josta ei ole nimenomaista säännöstä prosessilaissa eli oikeudenkäymiskaaressa. Reformatio in peius -kielto - väitöskirjani aihe 35 vuoden takaa - on myös normi, josta ei ollut 70-luvulla eikä itse asiassa ole vieläkään nimenomaista tai kattavaa säännöstä laissa. Oikeusvoimaa ja peius -kieltoa samoin kuin esimerkiksi jutun palauttamisen edellytyksiä koskevat normit perustuvat yhä edelleen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, joka puolestaan perustuu paljolti oikeuskirjallisuuden kananottoihin.
4. Katsotaanpa sitten hieman, mitä pykäliä lakimiehemme ovat Juristikirjeessä ilmoittaneet lempipykälikseen.
5. Lähes päivittäin ilta- tai päivälehtien sivuilla taikka tv-uutisissa haastateltu Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen yllättää karskilla valinnallaan, sillä hänen lempipykälänsä on murhaa koskeva RL 21 luvun 1 §. Tolvanen perustelee valintaansa sillä, että kyseessä on rikoksista vakavin. Pykälässä kolmeen sanaan on sisällytetty rikosoikeuden yleisen osan keskeiset käsitteet, eli tekijä, teko, laiminlyönti, tahallisuus, seuraus, syy-yhteys ja syyllisyys, perustelee Tolvanen.
6. Oikeustieteen tohtori Kari Uotin lempipykälä on oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva perustuslain 21 §, joka on JU:n mukaan edellytys oikeuden toteutumiselle. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sisältyy myös Uotin hyvin tuntema itsekriminointisuoja, vaikka siitä ei olekaan perustuslain 21 §:ssä nimenomaista mainintaa.
7. Toimitusjohtaja Pia Pakarisen lempipykälä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kohta 2, joka koskee syyttömyysolettamaa. Pakarisen mukaan syyttömyysolettama on yksi sivistysvaltion peruspilareista, mutta sen noudattaminen tuntuu olevan välillä hyvin vaikeaa. - Tosi on!
8. Tupakkaprofessorina eli tarkemmin sanottuna tupakoinnin vastustajana tunnetun Erkki Aurejärven valinta ei yllätä, kun hän mainitsee lempipykäläkseen tupakalain 1 §:n. Siinä on asetettu tavoitteeksi tupakankäytön lopettaminen, ei siis ainoastaan kessuttelun vähentäminen.
9. Kansanedustaja Mikael Jungnerin lempipykälä on vuoden 1734 lain Maakaaren 1 luvun 1 §, joka ei ole enää voimassa. Siinä todetaan runollisesti: 'nämä ovat lailliset saannot, joilla maa, huone ja maapohja maalla ja kaupungissa omaksi saadaan: yksi on perintö, jos on laillisesti peritty; toinen on vaihto, jos on laillisesti vaihdettu; kolmas on kauppa, jos on laillisesti ostettu; neljäs on lahja, jos on laillisesti lahjaksi annettu'. Jungner on oikeassa siinä, että kauniin rytmin ansiosta säännös on helppo muistaa. "Siinä on nähty vaivaa ja se on valovuosien päässä nykyisestä vaikeasti ymmärrettävästä juridisesta teknokielestä.”
10. Työoikeudenasiantuntija Anna Lavikkalan lempipykälä on työsopimuksen tunnusmerkit määrittelevä työsopimuslain 1 §. Tulva-lehden päätoimittaja Atlas Saarikoski ilmoittaa lempparipykäläkseen RL 17 luvun 21 §:n, jonka tarkoitus on yrittää hallita ihmisten seksuaalisuuden ilmaisuja julkisilla paikoilla Saarikosken perustelu valinnalleen: "Pykälää on hauska rikkoa." - Niinpä, tämähän nähtiin taas viimeksi pari päivää sitten Vappuna.
11. Helsingin yliopiston rehtori, OTT Thomas Wilhelmssonin - muuten tunnettuja välimiehiä hänkin - lempipykälä on oikeustoimen ehtojen kohtuullistamista tarkoittava oikeustoimilain 36 §. - Kohtuus kaikessa - myös välimiesten palkkioissa!
12. Ylitarkastaja Husein Muhammed ilmoittaa suosikkisäännöksekseen hallintolain 8 §:n, joka velvoittaa hallintoviranomaisen antamaan asiakkailleen neuvontaa. HM:n mukaan mainittu pykälä jää usein sanahelinäksi, sillä esimerkiksi noin puolet toimeentulotukeen oikeutetuista ei hae sitä, koska he eivät tiedä oikeuksistaan ja virnaomaiset eivät heitä neuvo.
13. Husein Muhammedin pomo, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ilmoittaa suosikikseen peruslain 6 §:n yhdenvertaisuuspykälän, joka on suomalaisen yhteiskunnan arvojen kivijalka. - Myös tuo pykälä saattaa kuitenkin jäädä käytännössä usein pelkäksi "sanahelinäksi."
14. Presidenttiehdokas Sauli Niinistö ilmoitti ennen viime vaaleja lempipykäläkseen perustuslain 3 §:n, jossa todetaan selkeä parlamentarismi ja vallan kolmijako-oppi. Niinistön mukaan "presidentillä on yhtälössä roolinsa."
15. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson viittaa Olaus Petrin vanhoihin tuomarinohjeisiin, jotka sisältävät edelleen ajankohtaisia viisauksia. Yhtenä esimerkkinä oikeusministeri mainitsee ohjeen, jonka mukaan "jokaisella tuomiolla pitää olla selvät perusteet ja todistukset tukena, sillä tuomari älköön mitään tuomitko muutoin kuin perusteiden ja todistusten mukaan."
16. Professori Tuula Linna, seuraajani Lapin yliopiston lainkäytön/prosessioikeuden professorina, mainitsee viimeisimmässä Juristikirjeessä lempipykäläkseen oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 11 §:n: "Tuomarin pitää tarkoin tutkia lain oikeata tarkoitusta ja perustusta sekä tuomita sen mukaan, mutta ei vastoin sitä, oman mielensä mukaan." Tuula Linnan mukaan tämä kaunis pykälä on yhä voimassa alkuperäisessä asussaan (siis vuoden 1734 laissa) ja kertoo lainsäätäjän tahdon ja tuomarin harkinnan suhteesta tavalla, jota ei ole tarvinnut muuttaa satoihin vuosiin.
17. Tuula Linnan valinta ei lainkaan hassumpi. OK 1:11:n säännös ilmenee itse asiassa jo Olaus Petrin vanhoissa tuomarinohjeissa (ohje 12). Mutta yksi varauma Linnan perusteluihin: Pykälässä puhutaan "lain oikeasta tarkoituksesta" (ratio legis), ei "lainsäätäjän tahdosta," niin kuin Linna mainitsee. Minusta tässä on vissi ero, mutta en ala sitä nyt tässä lähemmin selostaa, vaan palaan siihen joskus myöhemmin.
18. Kuten edellä olevasta esittelystä ilmenee, lempipykälä liittyvät useimmiten joko asianomaisen juristin työhön ja toimenkuvaan. Niinhän sitä sanotaan, että "kuka härjillä kyntää, se härjistä puhuu." Lempisäännöksiksi valitaan pykäliä, jotka ovat joko sisällöltään tai muotoilultaan taikka kummassakin mainitussa suhteessa "yleviä" tai suorastaan hieman mahtipontisia. Kyse on normeista, jotka ilmaisevat usein tietyn oikeusperiaatteen tai tavoitteen. Joukossa on vähemmän yksityiskohtaisesti jotakin asiaa sääteleviä pykäliä, joiden merkitys ilmenee niiden suorana soveltamisena käytännössä.
19. Itse en ole juurikaan pohtinut pykäliä siltä kannalta, mikä niistä sykähdyttäisi jotenkin eniten sydäntäni. En ole erityisemmin ihastunut yhteen tai useampaan pykälään. Pykälät ovat lähinnä vain keinoja ja työvälineitä, joilla pyritään tiettyyn tavoitteeseen ja yhteisen hyvän edistämisen. Tuomarin ja asianajajankin jokapäiväisessä työssä merkittäviä pykäliä ovat esimerkiksi väittämistaakkaa (OK 24:3.2), syytesidonnaisuutta (ROL 11:3), tuomarin prosessinjohtoa (OK 6:2a.2 ja ROL 6:5.2), vapaata todistusharkintaa (OK 17:2.1) ja tietenkin tuomion perustelemista (OK 24:4 ja ROL 11:4) koskevat säännökset.
20. OK 17:2.1:n mukaan "oikeuden tulee, harkittuaan huolellisesti kaikkia esiintulevia seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidettävä totena." Säännöksen tarkoituksena on sanoa, että vaikka todistusharkinta on vapaata siinä mielessä, että todistuskeinoja ei ole rajattu vain tiettyihin todisteisiin eikä eri todisteiden painoarvoa ole laissa säännelty, tuomarin harkinta ei ole kuitenkaan vapaata sikäli, että näyttöratkaisu voitaisiin perustaa mielivaltaan tai pelkästään intuition varaan. Toisaalta säännöksessä ei sanota, että tuomarin ratkaisu olisi tai sen tulisi olla aina ehdottomasti niin sanotun aineelliseen totuuden mukainen, vaan kyse on vain siitä, mitä esitetyn todistusaineiston perusteella on "pidettävä totena." Tuomarilta ei vaadita yliluonnollisia kykyjä "ehdottoman totuuden löytämiseksi", vaan ainoastaan niin sanotun muodollisen eli prosessuaalisen totuuden selvittäminen riittää. - Vaikka mainittu säännös on lyhyt, siihen sisältyy siten todella paljon tärkeää asiaa.
21. Mielivallan kieltoa ja tuomion perustelemisvelvollisuutta korostettiin aiemmin voimassa olleessa OK 24 luvun 3 §:n 1 momentissa napakasti: "Jokainen tuomio perustettakoon syihin ja lakiin eikä mielivaltaan, ja pantakoon siihen selvästi ne pääsyyt ja se lainkohta, joihin päätös perustuu." - Aika hyvin kiteytetty. Samoin kuin tuomarinohjeissa mainittu asianosaisen kuulemisen tärkeyttä teroittava ohje: Yhden puheiden mukaan älköön ketään tuomittako.
22. Yksityisoikeuden eli siviilioikeuden puolelta tule mieleen lyhyt ja ytimekäs normi "pacta sunt servanda" eli sopimukset pidettävä. Sopimuksessa sovitut ehdot siis velvoittavat sopijapuolia lakiin verrattavalla tavalla. Kuten tiedämme, tämä koskee myös reaalisopimuksia eli esimerkiksi sopimusta, jonka autoilija tekee pysäköidessään ajoneuvonsa yksityisen omistamalle pysäköintipaikalle. Tällöin hän hyväksyy ja sitoutuu noudattamaan pysäköintitaulussa julkipantuja sopimusehtoja, joihin kuuluu myös ehtojen rikkomisesta aiheutuvan valvontamaksun suorittaminen.
23. Oikeudellisia arvoja korostavat normit ovat sitten omassa sarjassaan. Niitä löytyy edellä mainituista vanhoista tuomarinohjeista ja perustuslaista. Vaikkapa esimerkiksi tämä: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään."
16 kommenttia:
Hauska oli myös se vanhan rikoslain pykälä "joka luvatta harjoittaa taikuutta tahi tietäjän tointa, vetäköön sakkoa enintään 200 mk" tms.
Sillä yritti taannoin joku Kakolan hörhö haastaa koko valtion kun ei päässyt lomille perusteella "ei todennäköisesti palaisi".
Mielestäni oikeusvaltion kannalta vahvinta valuuttaa on perustuslain 8 §, jossa säädetään rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta. "Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty." Ja vielä latinaksi sama: nullum crimen sine lege, nulla poena sine lege.
Tätä voisi sitten sanoa lempinormiksi, kun oikeusvaltiota rakastaa ja kunnioittaa :)
Koska kaikki alkuperäisetkään kommentoijat eivät ole (ainakaan valmistuneita) juristeja, saanen tarjota seuraavaa kontribuuttiota:
Lain avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä avaruusesineiden palauttamisesta (5.8.1970/616) 2 §:
"Joka havaitsee, että avaruusaluksen miehistö on joutunut onnettomuuteen tai että se on hätätilassa tahi on suorittanut pakko- tai tahattoman laskun taikka että avaruusesine tai sen osa muutoin laskeutuu Suomen alueelle tai siihen liittyvälle aavalle merelle, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä lähimmälle poliisi-, rajavartio- tai sotilasviranomaiselle sekä antamaan tarvittaessa avaruusaluksen miehistöön kuuluvan henkilön ja tämän laitteiden tai kojeiden pelastamiseksi sellaista apua, minkä hän saattamatta itseään tai ketään muuta vaaraan voi saada aikaan."
Liekö tässä Tolvas-Matti kiireissään sotkeutunut vaiko blogisti harhanäpytellyt?
Viimeksi voimassaolevaa rikoslakia katsellessani RL 21 luvun 1 §:ssä käsiteltiin tappoa, ei murhaa.
Varsinaisessa kysymyksessä en sorru sikoihin ja terhometsään, vaan asetun peesaamaan Tolvasta. "Joka tappaa toisen" on ehdottomasti ainakin kaikista ytimekkäin rikostunnusmerkistö.
Mielenkiintoinen lempipykäläkavalkadi.
Toisaalta se muistuttaa siitä valitettavasta tosiseikasta, että moni tärkeä pykälä on lain soveltajilta unohtunut kuolleeksi kirjaimeksi. Tätä surullista kehitystä vielä alleviivaa se, että ikäänkuin pisteeksi i:n päälle on OK 24:3 sisältynyt maininta tuomion perustamisesta syihin ja lakiin, älköönkä mielivaltaan, laista poistettu.
Toisaalta on ilahduttavaa, että palsturi on tämän perustavaa laatua olevan lainkohdan ottanut esille ja lempipykäliksi on moni valinnut muita tärkeitä, mutta usein sanahelinäksi jääneitä lainkohtia.
Ehkä kaikki toivo ei vielä ole menetetty.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (8.4.1983/361) 2 § 3 momentin ensimmäinen virke on hieno ja tyhjentävä. Ao. lainkohdassa erityistä on se, että lainsäätäjä on käyttänyt sanaa "hellyys", joka sittemmin on myös lastensuojelulakiin ilmestynyt termi.
"Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä."
Hieno pykälä.
Matti Tolvasen lempipykälä RL 21:1 koskee tosiaankin tappoa, ei murhaa. Mutta murhaajakin toki "tappaa" uhrinsa! Tee sen vieläpä vakaasti harkiten ja erityisen raa' alla tai julmalla tavalla.
Yksityisloikeuden puolelta Matti Tolvaselle voisi suositella myös kolmisanaista normia "pacta sunt servanda", eli sopimukset on pidettävä. Ts. sopimuksessa sovitut ehdot velvoittavat osapuolia lakiin velvoittavalla tavalla.
Pacta sunt servanda koskee esimerkiksi pysäköintiä yksityisen omistajan maalle ja pysäköintiehtojen rikkomuksen perusteella tulevaa valvontamaksua.
Kuten tiedämme mm. KKO:n ennakkopäätöksestä vuodelta 2010, yksityiselle pysäköintipaikalle asetetut sopimusehdot pysäköinnistä ja valvontamaksusta sitovat alueelle pysäköivää autoilijaa, eli hän joutuu maksamaan ehdoissa sovitun valvontamaksun, jos hän ei pidä ehdoista ilmenevin ehdoin tekemäänsä reaalisopimusta.
Jostakin kumman syystä prof. Matti Tolvanen ei kuitenkaan halua ko. osin kunnioittaa ja noudattaa pacta sunt servanda -normia, sillä hän on uhonnut julkisesti, että hän ei ainakaan maksaisi pysäköintifirmalta saamaansa valvontamaksua!
"Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä."
Hieno pykälä, periaatteessa, ainakin siihen asti, kunnes kunnan viranomaiset alkavat määritellä ja tulkita, mikä on riittävä määrä hellyyttä ja mielivaltaisesti ryhtyvät ottamaan lapsia huostaan.
Paljon on "hienoja", "hellyttäviä" ja "arvokkaita" pykäliä!
Mutta kuitenkin niitä samoin kuin kaikkia muitakin pykäliä vastaan rikotaan harva se päivä! Onko Suomen laissakaan yhtään sellaista pykälää, jota ei olisi koskaan rikottu? Jos joku tietää, niin ilmoittakoon kiireessä tästä harvinaisuudesta!
Pelkät pykälät, joissa käsketään tai kielletään tekemästä taikka toivotaan tehtävän jotakin eivät siis riitä. Tarvitaan sanktioita normien rikkomisen varalta ja koneistoa, jossa rikkomukset todetaan ja sanktiot määrätään ja pannaan täytäntöön.
Pelkät hurskaat toivomukset ja toteamukset normien rikkomuksista vaikkapa á la Jaakko Jonkka eivät auta eivätkä ehkäise normien rikkomista vastaisuudessa
Viimeksi oikeuskansleri Jonkka "totesi", että puolustusministeriön ja puolustusvoimien olisi tullut ennen puolustusvoimien leikkauspäätösten tekemistä kuulla asianomaisia tahoja, mutta ei puuttunut sen enempää ko. virheeseen, vaan esitti ainoastaan toivomuksen siitä, että PM ja PV jatkossa harkitsevat paremmin, miten menetellä!
Siis vaikka asiassa on selvästi rikottu yhtä keskeistä oikeusperiaatetta eli kuulemisperiaatetta, löysä oikeuskansleri vain silittelee virkamiesten ja ministereiden päätä ja lausuu ainoastaan joitakin typeriä toivomuksiaan!
Ilmankos Stefan Wallin totesi eduskunnassa, että oikeuskanslerin kannanotto ei muuta mitään eikä vaikuta mihinkään, sillä eihän Jonkka todennut mitään lain rikkomista tapahtuneen! Jonkka totesi ainoastaan hienoa ja arvokasta oikeusperiaatetta loukatun!.
Blogisti kirjoitti:"Paljon on "hienoja", "hellyttäviä" ja "arvokkaita" pykäliä!
Onko Suomen laissakaan yhtään sellaista pykälää, jota ei olisi koskaan rikottu?"
Siinäpä se hellyys-pykälän, kuten monen muunkin lainkohdan tai periaatteen, kauneus piileekin. Traagisuudessa.
No joku innokas, vaan ei älykäs, meni ja kommentoi: "...kunnes kunnan viranomaiset alkavat määritellä ja tulkita, mikä on riittävä määrä hellyyttä ja mielivaltaisesti ryhtyvät ottamaan lapsia huostaan."
Yksi huostaanotto maksaa kunnalle alkaen 70.000 euroa vuosi. Aika monessa kunnassa jää virkavelvollisuudet tekemättä, kun huostaanotot maksavat niin hemmetisti.
Yleensä menee nykyään niin päin, että huostassa olevia lapsia tungetaan takaisin narkkari yms. vanhemmille tai huostassa olevia narkkari yms. lapsia tungetaan takaisin kotiin "mielivaltaisesti" vaikka kukaan asianosainen ei sitä haluaisi. Ihan vaan säästöjen vuoksi.
Ja sitten kun tietää miten "virkaintoisia" nämä sossut ovat, niin kyllä katellaan ihan saaplarin pitkään sossussa kaiken maailman eppuliperheitä, jotka pieksevät ja jättävät lapset vaille ruokaa, vaatteita, omaa sänkyä jne..
Nämä sossunkommentoijat ovat katsonee aikoinaan liikaa Karpoa!
Pikkutytön kuoleman aiheuttaneesta rattijuoposta liikkuu Lapinlahdella huhuja. Naispuolinen kuski ajoi eilen 2,2 promillen käynnissä kuoliaaksi tien laidassa kävelleen tytön, työn sisko loukkaantui.
Ko. huhujen mukaan törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä vamman tuottamuksesta ja törkeästä rattijuopumuksesta epäillyllä naisella olisi "vahvaa menneisyyttä" humalassa ajamisesta.
Poliisisedät kiirehtivät kuitenkin hätiin naispoloisen turvaksi ja "leikkasivat siivet" näiltä huhuilta.
Mistään tällaisesta ei ole kyse. Naisella ei ole rikosrekisteriä, sanoi paikallinen komisarius.
Niin, ei ehkä tuomiota, mutta kuten tiedämme, rattijuopot jäävät aika harvoin kiinni.
Paitti jos sattuvat ajamaan kaatokännissä lapsia tai vanhempia ihmisiä kuoliaaksi.
Ehkä poliisin olisi kannattanut olla Lapinlahdellakin valppaampana ja tarkistaa jo paljon aiemmin, olisiko noissa huhuissa ollut perään. Ehkä eiliseltä kuolemantapauksesta olisi voitu välttyä, jos poliisi olisi vaivautunut tutkimaan huhujen paikkansa pitävyyttä.
Rakennuskaari 5:1
Veräjä tai hila, josta kylätie käypi, on kaikkien naapurien tehtävä ja kunnossa pidettävä. Omalle pellollensa tahi niityllensä vievän veräjän tehköön ja kunnossa pitäköön kukin itse.
Kaunis on suomen kieli - ollut.
Lapinlahdella ei enää ole poliisia. Taitaa lähin olla Iisalmessa.
Eli saapi ajaa kännissä ihan rauhassa,...
...niin kuin muissakin maalaistaajamissa.
Lähetä kommentti