keskiviikko 9. toukokuuta 2012

592. Anneli Auerin rikosjuttujen käsittelystä. KKO myönsi syyttäjille valitusluvan Ulvilan surmajutussa, juttu palautettaneen laajan lisäaineiston takia hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi




1. Korkein oikeus antoi eilen niin sanotussa Ulvilan surmajutussa syyttäjien esittämän lisätutkinta-aineiston julkisuutta koskevan ratkaisun. Poliisi on tehnyt sanottua lisätutkintaa elokuusta 2011 lähtien eli sen jälkeen, kun Vaasan hovioikeus hylkäsi syyttäjän Anneli Aueria vastaan Jukka Lahden murhasta ajaman syytteen.

2. Mediassa on kerrottu laajasti murhajutun lisätutkinnan ja sen osittaisen julkistamisesta johdosta saamista "uusista käänteistä;" tätä slogania mediassa käytetään ahkerasti. On kerrottu muun muassa saatananpalvonnasta, mistä henkirikoksessa syyttäjien käsityksen mukaan mahdollisesti voi olla kysymys. Saatananpalvontaan liittyviin rituaaleihin viittaisivat syyttäjien mukaan Jukka Lahden tuhkan ja veren käyttö Lahden surmaamisen ja pariskunnan lasten pahoinpitelyjen yhteydessä.  Syyttäjien lisätutkinta-aineiston yhteydessä korkeimmalle oikeudelle lähettämässä kirjelmässä väitetään myös, että Jukka Lahden olkapäissä olisi nähtävissä ristiä muistuttava haavakuvio, mikä syyttäjien käsityksen mukaan viittaisi niin ikään saatananpalvontaan.

3. Anneli Auerin avustaja asianajaja Juha Manner on moittinut syyttäjiä tarkoituksenmukaisesta julkisuushakuisuudesta mainittujen väitteiden osalta. Tämä tarkoittaa luultavasti sitä, että syyttäjät olisivat halunneet tarkoituksellisesti tuoda saatananpalvontaa koskevat väitteet erikseen esiin mainitussa kirjelmässään, koska he tiesivät, että tältä osin kirjelmä tulisi julkiseksi, vaikka korkein oikeus määräisi itse lisätutkinta-aineiston väliaikaisesti salassa pidettäväksi. Näin myös sitten tänään tapahtui.

4. Olen puhunut edellä syyttäjistä, siis monikossa. Asia on todella niin, että Annelin Auerin kummassakin jutussa eli syytehaarassa on kaksi syyttäjää. Murhajutussa, joka on siis nyt korkeimmassa oikeudessa valituslupavaiheessa, syyttäjinä ovat porilaiset kihlakunnansyyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala. Varsinais-Suomen  eli entisessä Turun käräjäoikeudessa puolestaan Aueria ja hänen entistä miesystäväänsä erilaisista väkivalta- ja seksuaalirikoksista, yhteensä 32 eri rikoksesta, syyttävät parhaillaan turkulaiset kihlakunnansyyttäjät Paula Pajula ja Heli Haapalehto.

5. Syyttäjälaitos on siis satsannut todella paljon Anneli Auerin juttuihin. Mutta entäpä sitten puolustus? Aika kummallista, mutta Anneli Aueria avustaa ja puolustaa vain yksi lakimies, asianajaja Juha Manner. Hän toimii Auerin puolustajana sekä nyt korkeimmassa oikeudessa vireillä olevassa murhajutussa että Turun käräjäoikeudessa vireillä olevassa toisessa syytehaarassa. Jutut ovat vireillä samanaikaisesti.

6. Rikosoikeudenkäynnissä tulisi pyrkiä järkevään tasapainoon syyttäjäpuolen ja syytetyn puolustuksen välillä. Rikoksesta epäilty on periaatteessa aina huonommassa asemassa syyttäjäpuoleen nähden, joten hänen puolustuksestaan on erityistä syytä huolehtia. Noudatetaanko tätä periaatetta nyt näissä kahdessa laajassa jutussa? Minusta näyttää siltä, että syyttäjistöllä on selkeä mies- ja naisylivoima ainakin mitä lakimiesten lukumäärään tulee: syyttäjiä on kahdessa saman aikaan vireillä olevassa jutussa yhteensä neljä, puolustajia ainoastaan yksi.

7. Anneli Auerin asianajajan työmäärä vaikuttaa hirmuiselta.  Hän on avustanut Aueria nyt Turussa vireillä olevan rikosjutun laajassa esitutkinnassa ja nyt meneillään olevassa oikeudenkäynnissä, jossa esitutkinta-aineistoa on kertynyt noin 3 000 sivua.  Saman aikaisesti asianajaja Manner on avustanut Anneli Aueria  elokuusta 2011 lähtien Ulvilan murhajutussa käynnistetyssä uudessa lisätutkinnassa, jossa on kertynyt esitutkinta-aineistoa noin  2 000 sivua. Syyttäjien mukaan Manner ei ole ehtineet vielä antaa edes loppulausuntoaan sanotun lisätutkinnan johdosta. (Tästä huolimatta syyttäjät ovat kiirehtineet lähettämään sanotun 2 000-sivuisen uuden esitutkintapaketin korkeimmalle oikeudelle) Nyt Mannerin tulisi siis vielä vastata syyttäjien korkeimmalle oikeudelle toimittamaan "julkisuuskirjelmään" ja siinä yksilöityyn uuteen laajaan aineistoon.

8. Minusta Anneli Auerin ja asianajaja Juha Mannerin tulisi kyllä harkita lisäavun hankkimista tai pyytämistä oikeudelta, sillä eihän yksi ja sama advokaatti, oli hän miten etevänä ja ahkera tahansa, kykene selviytymään yksin kyseisestä urakasta. Tehtävästä, joka tulee aivan ilmeisesti jatkumaan eri oikeusasteissa vielä vuosikausia! Jos syyttäjiä on peräti neljä, niin kyllä silloin avustajiakin tarvitaan vähintään kaksi.

9. Murhajutun syyttäjät ovat väittäneet, että murhajutun lisätutkinnalla ja Turussa tutkittavana olleella ja siellä nyt oikeudenkäynnissä olevalla toisella syytehaaralla ei olisi mitään muuta yhteyttä keskenään kuin se, että Anneli Auer on epäiltynä tai syytettynä molemmissa jutuissa. Toisin sanoen Ulvilan juttua ja Turun juttua olisi tutkittu täysin eri juttuina eikä Turun jutun tutkinta vaikuttaisi millään tavalla  murhajutun selvitykseen. Tämä tuskin pitää paikkansa. Väite tulee kumotuksi sillä, että Länsi-Suomen syyttäjäviraston johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä on maaliskuussa 2012 perustellut neljän syyttäjän eli, kuten sanonta kuuluu, syyttäjäryhmän, nimeämistä Anneli Auerin juttuihin juuri sillä, että mainituilla rikosjutuilla on yhteyttä keskenään. Kalle Kyhän päätöksessä kiinnittää huomiota myös se, että Valkama ja Kulmala vastaavat päätöksen mukaan "ensisijaisesti" murhajutun käsittelystä ja Pajula ja Haapalehto puolestaan "ensisijaisesti" Turussa vireillä olevasta toisesta syytehaarasta.

10. Siis: toissijaisesti Valkama ja Kulmala ovat voineet ja voivat edelleen olla mukana myös Turun syytehaarassa ja Pajula ja Haapalehto puolestaan Ulvilan murha-asian tutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Kun näin on, niin on selvää, että myös näitä eri haaroja tutkineet poliisit ovat tehneet keskenään hyvin tiivistä yhteistyötä. Sitä aineistoa, jota on saatu lapsia koskevan väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkinnan yhteydessä, on hyödynnetty myös Ulvilan murhajutun lisätutkinnassa ja päin vastoin. Miksi tätä selvää asiaa on ollut syytä alun perinkään kiistää?

11. Sama asia eli kahta eri syytehaaraa koskevien esitutkintojen kiinteä yhteys ilmenee myös eilen julkiseksi tulleesta syyttäjien korkeimmalle oikeudelle toimittamasta kirjelmästä ja siinä mainitusta uusia todisteita ja todistusteemoja koskevasta luettelosta; osa todistusteemoista on julistettu salaiseksi. Esimerkiksi  edellä mainitun saatananpalvonnan väitetään liittyneen ja ilmenneen sekä Jukka Lahden tappamisessa että lasten pahoinpitelyissä. Murhajutussa syyttäjät vetoavat Anneli Auerin lasten kertomuksiin, joiden mukaan Anneli Auer on pahoinpidellyt lapsia useaan kertaan sekä ennen Lahden kuolemaa että sen jälkeen; tämä osoittaa syyttäjien käsityksen mukaan Auerin väkivaltaista luonteenlaatua ja hänen oman kertomuksensa epäluotettavuutta. Murhajutun todisteiksi on nimetty  myös viime vuoden loppupuolella lasten vammoista annetut lääkärinlausunnot; näiden lausuntojen todistusteemat korkein oikeus on määrännyt toistaiseksi pidettäväksi salassa.

12. Olisiko nyt Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa vireillä olevien väkivalta- ja seksuaalirikoksia koskeva oikeudenkäynti tullut panna vireille Porissa Satakunnan käräjäoikeudessa eli samassa tuomioistuimessa, joka on käsitellyt ja ratkaissut myös Anneli Aueria vastaan nostetun murhasyytteen? Tämä olisi ollut lain mukaan ollut mahdollista, vaikka suurin osa syytteessä olevista rikoksista olisikin tehty Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiopiirin alueella.

13. Jos Varsinais-Suomen käräjäoikeuden käräjäoikeuden aikanaan antamasta tuomiosta valitetaan Turun hovioikeuteen, mikä tuntuu hyvin todennäköiseltä, voi hovioikeus lain mukaan "erityisten syiden niin vaatiessa" siirtää asian Vaasan hovioikeuteen, jos korkein oikeus palauttaa Ulvilan murhajutun uuden aineiston takia kyseiseen hovioikeuteen. Juttujen yhdistäminen, vaikkakin vasta hovioikeusvaiheessa, saattaa olla tarpeellinen toimenpide kokonaiskuvan saamiseksi koko vyyhdestä. Onhan molemmissa jutuissa vedottu nyt osin samaan todistusaineistoon.

14. Vaikuttaa aika selvältä, että korkein oikeus tulee myöntämään murhajutussa valitusluvan syyttäjälle. Laajan lisäaineiston (siis 2 000 sivua) takia näyttäisi yhtä selvältä, että korkein oikeus ei itse ryhdy tutkimaan sanottua aineistoa ensimmäisenä oikeusasteena ja sen suhdetta aiemmin kertyneeseen aineistoon, vaan palauttaa jutun Vasaan hovioikeuteen.

PS.

Edellä oleva teksti on kirjoitettu eilen puolenyön aikoihin. Tänään aamupäivällä korkein oikeus on sitten jo ehättänyt myöntämään Ulvilan surmajutussa syyttäjille ja osalle asianomistajia valitusluvan. Asianomistajien valituslupahakemuksissa on kysymys vahingonkorvauksesta. KKO myönsi valitusluvan kokoonpanossa Kari Raulos (pj), Gustav Bygglin ja Juha Jäyhä, esittelijänä Jukka-Pekka Salonen.


97 kommenttia:

Kalle kirjoitti...

Osaako blogisti yhtään veikkailla, millä perusteella KKO valitusluvan myöntäisi? Ennakkotapaus- ja purkuperusteet eivät tähän tapaukseen taida sopia, joten onko sitten "muu painava syy" se, että syyttäjä on lähtenyt vähän turhan soitellen sotaan, ja vasta hovioikeuden päätöksen jälkeen ryhtynyt kunnolla toimiin?

Anonyymi kirjoitti...

Ihan samaa olen miettinyt Mannerin suhteen. Valtava työtaakka ja epäilenpä, että Auer ei ole hänen ainoa päämies. Kunhan asianhoito ei vetäisi häntä loppuun. Erittäin pätevä raumalainen asianajaja.

Itsessään Auerin tapaus on hyvin erikoinen molempien syytehaarojen osalta. Ja kaikki mitä julkisuudessa on tuotu esille lisätutkintamateriaalista.

Mitä ihmettä siellä Ulvilassa on oikein tapahtunut?? Täytyisi vaan pitää pää kylmänä niiden kaikkien ajatusten kanssa ja muistaa, että: etten eksyisi kanssasi harhaan, että malttaisin vuoksi sen parhaan. Vie mut pois ne ei hellitä muulla, tahdon koskea äänesi kuulla.

Noh, mutta nähtäväksi jää palautetaanko juttu tosiaankin hoviin ja mitä kaikkea tästä vielä tulee.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO:han ei koskaan perustele sitä, millä perusteella valituslupa on myönnetty! Sen ei siis tarvitse kertoa esimerkiksi sitä, onko lupa myönnetty ennakkopäätösperusteella, purkuperusteella vai painavan syyn perusteella. Myöskään päätöstä, jolla lupa evätään, ei perustella mitenkään.

Päätöksenteko lupa-asioissa on helppoa ja vaivatonta!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syyttäjän nyt KKO:lle esittämässä lisänäytössä on kyse lähinnä vain sellaisesta selvityksestä, jolla pyritään horjuttamaan Anneli Auerin kertomusten luotettavuutta. Tällainen näyttö ei kuitenkaan tue suoranaisesti syytettä.

Syyttäjällä on todistustaakka ja hänen - tässä tapauksessa heidän - pitäisi esittää sellaista kunnon päänäyttöä, joka törkeää rikosta eli murhaa koskevan tuomitsemiskynnyksen ylittävällä tavalla kytkee Auerin niin vastaansanomattomasti konkreettiseen surmatekoon, ettei hänen syyllisyydestään jää järkevää epäilyä?

Tällaista näyttöä syytäjät eivät ole nähdäkseni vieläkään kyenneet esittämään.

Mikko Niskasaari näyttää teilaavan syyttäjien toimenpiteet ja lisänäytön muutenkin
http://mikkoniskasaari.fi/node/132

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO on tänään myöntänyt syyttäjille ja osalle asianomistajia jutussa valitusluvan.

Anonyymi kirjoitti...

Minua kummastuttaa eniten se, että niin Juha Manner (Francickus loosi) kuin Jorma Valkama (Satakunta loosi) ovat molemmat vapaamuurareita. Vapaamuurarit ovat veljiä keskenään ja heitä yhdistää yhteinen, vannottu vala.

Voiko Auer näin ollen saada puolueetonta puolustusta? Mitä mieltä professori on?

http://rapparit.blogspot.com/2011/03/hymy-lehdissa-62008-ja-72008-julkaistut.html

Anonyymi kirjoitti...

Paljon tärkeämpi oli KKO:n tämänpäivän tiedotteista toinen:
"Epäillyn esitutkinnassa antamien lausumien käyttö oikeudenkäynnissä kiellettiin".
Tällä on perinpohjainen vaikutus kaikkeen rikosprosessiin. Myös Auerin nms. tunnustus on annettu ilman avustajaa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Blogissa nro 483/23.9.2011 kerroin TV1:n A-talk-ohjemassa 22.9. käydystä tv-keskustelusta, jossa puitiin Ulvilan surmajutun (silloin) "uusimpia käänteitä." Keskusteluun osallistuivat VKS Matti Nissinen, kansanedustaja Kari Tolvanen, professori Terttu Utriainen ja toimittaja Jarkko Sipilä. Keskustelussa käsiteltiin mm. tuolloin juuri ilmi tulleita raiskaus-ym. seksuaalirikosepäilyjä Anneli Aueria ja hänen entistä miesystäväänsä vastaan.

Keskustelussa Matti Nissinen otti poikkeuksellisen voimakkaasti kantaa siihen, että seksuaalirikosepäilyillä ei ole minkäänlaista liityntää murhajuttuun. Kirjoitin tästä asiasta blogissani näin:

"35. Miksi Matti Nissinen halusi kiistää, kuten Jarkko Sipiläkin ihmetteli, niin tiukasti murhatutkinnan ja seksuaalirikosten tutkinnan välisen yhteyden, vaikka rikosten tekoajat menevät osin päällekkäin ja Anneli A. on epäiltynä molemmissa rikoksissa ja lisäksi Annelin lapsilla on ilmeisesti keskeinen rooli myös seksuaalirikoksissa? Miksi valtakunnansyyttäjä päätti tulla itse A-Talk-ohjelmaan, vaikka keskustelua piti käydä lähinnä vain niin sanotusti "ylätasolla" eikä puuttua Ulvila-jutun yksityiskohtiin? Miksi Nissinen katsoi asiakseen paukauttaa suorassa tv-lähetyksessä, että hän kyllä varmasti tietää, ettei mainitulla kahdella asialla ja niiden tutkinnalla ole mitään yhteyttä keskenään? Eikö Nissisen olisi pitänyt pysytellä poissa keskustelussa, sillä onhan hänellä molemmissa tapauksissa molemmista jutuista sisäpiiritietoa, sillä hän on kyseisissä jutuissa mukana olevien paikallissyyttäjien korkea esimies, jonka johtama virasto (VKSV) ilmeisesti herkeämättä seuraa juttuja ja niiden esitutkintaa? Nissinen sanoi olevansa varma siitä, ettei aloitettu seksuaalirikosten esitutkinta vaikuta mitenkään syyttäjän valituslupaa käsittelevän korkeimman oikeuden tuomareiden harkintaan, koska nämä ovat niin "kovan tason ammattilaisia." Nissisen väite on pelkkä olettama, joka ei todellisuudessa taida pitää paikkaansa, sillä oikeusneuvoksetkin ovat vain ihmisiä ja seuraavat yleensä tarkasti tiedotusvälineiden rikosuutisia.

36. Onko aloitetun seksirikostutkinnan tarkoituksena lähinnä vain hankkia sellaista uutta murhasyytettä tukevaa aineistoa, jonka perusteella hovioikeuden tuomioon voitaisiin saada valituslupa purkuperusteella ja painavan syyn perusteella? Onko tutkinnan tarkoituksena saada näyttöä murhan oletetulle motiiville, jonka mukaan Jukka Auer piti vaientaa, jottei hän paljastaisi "kodin kauheuksia" eli epäiltyjä hyväksikäyttöjä? Onko tutkinnan tarkoituksena hankkia sellaista näyttöä, joka heikentäisi Anneli A:n ja hänen vanhimman lapsensa, nyt 14-vuotiaan tyttärensä antamien kertomusten uskottavuutta ja näyttöarvoa? Onko tutkintamanööverin tarkoituksena saada mainittu tytär, jonka kertomukselle hovioikeus pani painoa todetessaan, että ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta ei ole voitu sulkea pois, muuttamaan kertomustaan? "Reippaat pikkusisaruksesikin ovat nyt paljastaneet totuuden, joten eiköhän sinunkin olisi jo korkea aika kertoa asiat niin kuin ne ovat ja mitä murhailtana todella tapahtui?" Onko lehtiin "varman kuvatallenteen" olemassaolosta vuodetun tiedon tarkoituksena saada vanhin tytär murtumaan ja kertomaan "totuus" sekä epäillyistä seksirikoksista että murhaillan tapahtumista? Missä itse asiassa vanhin tytär tällä hetkellä on?"

Näin siis kirjoitin 23.9.2011.

Nythän on tullut selvästi ilmi, että vastoin Matti Nissisen voimakasta kiistämistä ko kahdella jutulla ja niiden tutkinnalla on ollut selvä liityntä keskenään. Seksuaalirikostutkinnassa saatuun näyttöön on nyt vedottu myös murhasyytteen tueksi. Pääsyyttäjä Matti Nissinen ei siis tiennyt, vaikka hän vakuutti kovasti "tietävänsä."

MIksi Nissinen kävi niin kuumana tuossa asiassa ja päätti tulla itse tv-studioon "leikkaamaan siipiä huhuilta."

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti on kiinnittänyt huomiota jälleen aivan oikeaan asiaan.

Kun syyttäjiä on neljä ja sekä syyttäjät että poliisi tuntuvat ajavan epäillylle tuomiota hinnalla millä hyvänsä, kuin käärmettä pyssyyn, ja kun vielä otetaan huomioon syyttäjäpuolen ristiriitaiset lausumat asiassa, voidaan mielestäni perustellusti kysyä, saako vastaaja näissä olosuhteissa lainkaan puolueetonta oikeudenkäyntiä?

Kaiken huippu oli syyttäjä Valkaman eilinen ulostulo TV:ssä. Hän ilmoitti olevansa varma epäillyn syyllisyydestä ja vihjailee saatananpalvonnasta, mutta kieltäytyy kuitenkin paljastamasta asiasta enempää.

Moisesta median kautta prosessaamisesta asianajaja olisi joko tullut erotetuksi liitosta tai saanut vähintinkin varoituksen.

Miten Valkama voi olla varma epäillyn syyllisyydestä muuten kuin mielikuvitustaan käyttämällä, kun syyttömyyden pois sulkevaa näyttöä ei tähänkään saakka ole kyetty esittämään? Eikö syyttäjänkin tulisi pyrkiä aineelliseen totuuteen, eikä hankkimaan tuomiota epäillylle syyttömyyttä puoltavista seikoista huolimatta? Ei kai tämä näin voi mennä?

Valkaman vihjailut ja ulostulo ovat myös omiaan alentamaan koko syyttäjälaitoksen ja jopa oikeuslaitoksen arvoa kansalaisten silmissä. Syyttäjiähän ei hyvä asianajajatapa koske, ja Valkama näyttää ulosmittaavan tämän edun täysimääräisesti.

Tarttisko jonkun tehdä jotakin?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti:

Paljon tärkeämpi oli KKO:n tämänpäivän tiedotteista toinen:
"Epäillyn esitutkinnassa antamien lausumien käyttö oikeudenkäynnissä kiellettiin".
Tällä on perinpohjainen vaikutus kaikkeen rikosprosessiin. Myös Auerin nms. tunnustus on annettu ilman avustajaa.
--
Tärkeä ennakkopäätös todellakin tuo tänään annettu KKO:n ratkaisu 2012:45; siinä muuten KKO:ssa pidettiin jokin aika sitten suullinen käsittelykin.

Toki samaa periaatetta on sovellettava myös Auerin tapauksessa ja hänen esitutkinnassa antamaansa "tunnustukseen", joksi poliisi on sitä nimittänyt. Auerin avustaja ei ollut tunnustilaisuudessa saapuvilla.

Vaikka Vasan HO:n Auerin-jutussa antamaa tuomiota on pidetty sinänsä hyvin perusteltuna, on siinä ainakin yksi puute. Se koskee juuri Auerin tunnustusta, jonka osalta hovioikeus ei kiinnittänyt perusteluissaan minkäänlaista nimenomaista huomiota siihen, että tuo tunnustus, jos se nyt oli edes tunnustukseksi tarkoitettu, oli annettu tilaisuudessa, jossa epäillyn avustaja ei ollut paikalla eikä epäilty ilmeisesti ollut pätevästi luopunut oikeudesta avustajan käyttämiseen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syyttäjiä kritisoivalle anonyymille:

Syyttäjä Valkamalla samoin kuin koko Auerin juttujen kimpussa häärivällä syyttäjänelikolla on varmastikin pääsyyttäjä Matti Nissisen vankka tuki takanaan!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syyttäjien (Valkama ja Kulmala) kirjelmä ja siihen liittynyt laaja lisätukinta-aineisto on edennyt KKO:een Valtakunnansyyttäjänviraston kautta. VKSV on siis hyväksynyt jutun syyttäjien kirjoitustyylin saatananpalvonnasta ynnä muusta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Itä-Suomen päivystävällä professorilla on taas rutkasti kommentoitavaa, nyt Uudessa Suomessa:

"Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen pitää käsittelypäätöstä hyvänä.

–Muuten nämä raskaat väitteet jäisivät ilmaan, Tolvanen sanoi Uudelle Suomelle keskiviikkona.
--
Jotkut "päivystävät" näyttävät pääsevän kommentoinnissaan niin kovin helpolla! No, asiantuntijan kommenttihan se oli toki tuokin lausahdus: Päätös on hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Sitten kohdistukoon kritiikki myös Nissiseen. Hänen pitäisikin puuttua asiaan, ennenkuin Valkama ja kumppanit alkavat paljastaa Auerin yhteyksiä avaruusolioihin, toisin sanoan saattavat naurunalaiseksi koko syyttäjälaitoksen. Mielenkiintoista nähdä, mitä sanoo Nissinen.

Anonyymi kirjoitti...

Nissinen ehkä vahvistaa syyttäjäryhmää vielä parilla uudella lisäsyyttäjällä! Pitäähän nyt, saatuna soikoon, nämä satanistit saaha kurriin ja Herran nuhteeseen!

Anonyymi kirjoitti...

Neljä syyttäjää yhden naisen kimpussa on kyllä aika mielenkiintoista syyttäjäresurssien ylikäyttöä. Julkisesta narinasta olin päätellyt, että syyttäjillä on kädet täynnä töitä? Sekin siis ihan puppua, kun Auerin juttuihin on mahdollista laittaa 4 ihmistä ihmettelemään, oliko paperilapulle piirretty kuvio osoitus saatananpalvonnasta. Hohhoijaa!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Nyt myös kollega Matti Tolvanen alkaa päästä itse asiaan Uudessa Suomessa.

Saatananpalvontaan viittaavat todisteet vaikuttavat Tolvasenkin mielestä heppoisilta.
–Se minua ihmetyttää, miksi nämä asiat tulevat julki vasta tässä vaiheessa? Tolvanen sanoo. - Tätä ovat jo monet ehtineet ihmetellä.

–Miten väitetty saatananpalvonta ei tullut julki poliisin peitetoiminnan aikana? Tämä Seppohan seurusteli Auerin kanssa kuukausien ajan, ihmettelee Tolvanen. - Niinpä, tätäkin on yleisesti ihmetelty.

–Nyt etsitään näyttöä kaikennäköisistä piirustuksista. Nämä ovat tulkintaa, jonka näyttöarvoa en pidä kovin suurena. Mutta sitä emme tiedä, mitä lapset ovat kertoneet, Tolvanen sanoo Uudelle Suomelle.

–Minä sanon suoraan, että minä en pidä tällaisesta todistelusta. Pitäisi etsiä näyttöä itse teosta, ei motiivista. Monilla meistä on motiivi johonkin, mutta se ei todista tekoa, Tolvanen pohtii.

Tosi on! Auerin nuorimmat lapset olivat isänsä surman aikoihin noin 4-6-vuotiaita. Mitähän he ovat oikein mahtaneet kertoa kilteille poliisisedille ja psykologeille noista vanhoista asioista?

Anonyymi kirjoitti...

Meidän lapset ovat aina pitäneet isäänsä piruna ja äitiänsä saatanana. On kuulemma aika yleinenkin näkemys nykynuorten keskuudessa, kun puhuvat vanhemmistaan.

Pian alkaa poliisilaitoksella lappaamaan paljon keski-ikäisiä työelämän uuvuttamia veronmaksajia kuulusteluissa, kun nämä yhteiskunnan toivot ryhtyvät käräyttämään vanhempiaan. Mitähän kaikkea sitä on itsekin tullut aikanaan paperille piirrettyä, ainakin kirkkovene...

Anonyymi kirjoitti...

Sekava juttu koko Ulvilan surmatapaus. Luettuani hätäpuhelunauhoitteen, ihmettelen Auerin rauhallisuutta. Ei tunnu kovin uskottavalta, että paikalla olisi ollut ulkopuolinen tappaja. Olisin vielä naisena ja itsekin neljän lapsen äitinä ymmärtänyt, että Auer olisi tappanut miehensä rajun riidan päätteeksi. Mutta seksirikosepäilyt jne jotenkin kaatavat vaakakuppia sen suuntaan, että mahtaako tuo nainen olla ihan tasapainossa muutenkaan.

Haastatteluissa hän puhuu myös omituisen ulkokohtaisesti ja kylmästi omista lapsistaan. 'Näiden lasten juttuja'. Outoa on myös mielestäni se, että monen lapsen äiti hakee hyvin nopeasti netistä (taksiyrittäjä) seuraa itselleen, jos ja kun oman miehen on tappanut ulkopuolinen raa'asti vain hetki sitten. Eikö suremiseen ja isänsä menettäneiden lasten tukemiseen mene aikaa, saatikka yrityksen pyörittämiseen...

No, nämä ovat typeriä musta tuntuu -spekulaatioita ja Aueria on pidettävä syyttömänä, kunnes toisin todistetaan. Toivon vain, että totuus tulisi tavalla tai toisella esiin. Eniten säälittävät Auerin lapset.

Auerin asianajaja taitaa olla pompöösi ukko, jos aikoo tosiaan koko jutun hoitaa yksin. Tai sitten hänellä on paljon apua taustalla, mutta haluaa ottaa vain kunnian itselleen, heheh.

Olen samaa mieltä blogistin kanssa, että juttujen yhdistäminen jossain vaiheessa olisi järkevää :)

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Auerin avustaja saanee kyllä taustatukea oman toimistonsa juristeilta, mutta näin laajassa ja merkillisessä jutussa tämä ei välttämättä riitä, vaan kyllä "avustajan avustajan" pitäisi olla paikan päällä oikeudessa ja istua pääavustajan vieressä.

Anonyymi kirjoitti...

Siis hetkinen!

Asiako voitaisiin palauttaa hovioikeuteen, koska on tullut niin runsaasti uutta aineistoa esitutkinnasta?

Saako kysyä, mihin säännökseen tämä perustuu?

Auerhan vapautettiin syytteestä hovioikeudessa, eikä sitä nyt noin vaan voida uusintakäsittelyä ottaa hovioikeudessa. Kaiketi Auerilla on oikeusturvansa puolesta oikeus luottaa, että syyttäjät esittävät aineistonsa hovioikeudessa, jos katsovat sen olleen tarpeellista.

KKO pitää siis itse käsitellä juttu ja tehdä ratkaisu saamansa aineiston perusteella. Jos jokin uudesta aineistosta ei ole relevanttia, sitä ei tule ottaa vastaan.

Aika paljon lehtietojen mukaan syyttäjät aikovat esittää "luonnetodistelua" Auerin väkivältaisuudesta ja riitaisesta avioliitosta Lahden kanssa. Tämäkö syyttäjien mukaan ratkaisee jutun??

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jutun palauttamisesta ja palauttamisen edellytyksistä ei taida, ihme kyllä, olla vieläkään laissa säännöksiä. Palauttaminen perustuu vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön.

Jutun palauttaminen perustuu oikeusaste- eli instanssijärjestykseen, josta seuraa, että muutoksenhakuaste ei voi pääsäännön mukaan ratkaista asiaa, jota ei ole tutkittu asianmukaisesti tai koko laajuudessaan alemmassa oikeudessa. Yleisin palauttamisperuste on juuri vasta muutoksenhakuvaiheessa esitetty uusi todistusaineisto.

Jos KKO tutkisi - siis ensimmäisenä asteena - syyttäjien vasta nyt esiintuoman laajan lisäaineiston, rikottaisiin instanssijärjestyksen periaatetta, jolloin jutun asianosaiset menettäisivät samalla mahdollisuuden/oikeuden hakea lisäaineiston perusteella annettuun tuomioon muutosta.

Skorpioni kirjoitti...

Kun Aueria koskeva lisätutkinta käynnistyi, epäilin jo silloin, että yksi pääsyy uuteen tutkintaan olisi ollut se, että Auer esitti heti hovin tuomion jälkeen aika suuren korvausvaatimuksen valtiota vastaan siihen asti kertyneestä aiheettomasta pidätyksestä.

Jo silloin olin sitä mieltä, että Auerin avustaja olisi voinut esittää korvausvaatimuksen vasta, kun juttu olisi ollut lainvoimainen.

En nyt väitä, että Auerin korvausvaatimuksen esittäminen olisi ollut pääsyy poliisin käynnistämään murhaa koskevaan lisätutkintaan, mutta selvältä näyttää, että se on ollut ainakin jonkinlainen kimmoke uuden tutkinnan aloittamiseen.


Eipä tunnu oikein hyvältä, että esitutkintaa suorittanut poliisi on koko lisätutkinnan aikana ilmoittanut syyksi Auerin pidättämiseen ja vangitsemiseen vain Auerin lapsiin kohdistuneet epäillyt rikokset.

Miksi poliisi ja tutkintaa valvova syyttäjä ei ole voinut reilusti kertoa, että todellinen pidättämisen ja vangitsemisen syy on ollutkin murhan takia suoritettava lisätutkinta? Väärän pidättämis- ja varsinkin vangitsemissyyn ilmoittaminen ei ole pakkokeinlain mukaista.

Itse lisätutkinnasta sanoisin sen, että sekään ei näytä tapahtuneen esitutkintalain mukaisella tavalla, koska esitutkinnassa on aina otettava huomioon myös epäiltyä koskevat myönteiset seikat. Nyt syyttäjä paljastaa, että Aueria epäillään saatananpalvontaan liittyvistä teoista ja niistä votaisi päätellä, että Auer on sittenkin tekijä. Kyllä syytäjän ja esitutkintaa suorittaneen poliisin olisi tullut tällaisen teon kyseessä ollen heti ottaa huomioon kaikki mahdollinen. Lisätutkintaa heikentää olennaisesti se, että vasta monen vuoden jälkeen ilmoitetaan löydetyn uutta näyttöä. Usein on käynyt niin, että poliisin rakennelmat uudesta näytöstä sortuvat oikeudessa.Tämän ovat vuosikymmenten kokemukset osoittaneet. Muistettakoon vain vielä tuoreessa muistissa oleva rakenelma Bodom-jutun näytöstä. Ainakin 1970 luvulta on muistissa ns. Torsti Koskisen- juttu, missä silloinen Helsinginpoliisin murharyhmän päällikkö rakensi "keinotekoisen" näytön murhasta ja juttu kaatui kokonaan Korkeimmassa oikeudessa.
Siispä poliisi- järki käteen näytön hankinnassa. Hankittakoon näyttö "länsimaisia" esituytkintakeinoja käyttäen, eikä panna peliin kaikkea,eikä ennen kaikkea henkilökohtaista arvovaltaa,jollaisen käytöllä ei yleensä ole hyvää lopputulosta. Jäädäänpä ns. seuraamaan tilannetta!

Anonyymi kirjoitti...

STT:n tiedote: Saatananpalvonnasta väitelleen tohtori Merja Hermosen (Pimeä hehku: Saatananpalvonta ja satanismi 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa) mielestä yksittäistapauskin Suomessa olisi tällä hetkellä yllätys.

Anonyymi kirjoitti...

Kannatta ehkä lukea Mikko Niskasaaren blogista Auerin asiaa käsittelevä juttu?

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä edellisen anonyymin kanssa. Jos syyttäjät ovat toimittaneet KKO:een aineistoa, joka olisi ollut saatavissa jo hovioikeusvaiheessa, ei tätä näyttöä pitäisi lainkaan ottaa vastaan.

Ei KKO voi ryhtyä paikkaamaan hommansa hoitamatta jättäneiden syyttäjien virheitä, eihän se paikkaa vastaajan avustajienkaan mokia. Olkoonkin, ettei kyse ole mistään dispositiivisesta riita-asiasta.

Anonyymi kirjoitti...

Eivät poliisi ja syyttäjä tietenkään voi vuotaa salaista esittkinta-aineistoa toisessa virastossa vireillä oleville virkaveljilleen ja -sisarilleen. Esitutkinta-aineisto on salaista kunnes syyte on luettu tai jätetty nostamatta. Siihen asti tietojen paljastaminen sivulliselle on rangaistavaa. Mäenpää toteaa, että salassapitovelvollisuus tässä suhteessa saattaa ilmetä jopa saman viranomaisen sisällä jos virkamiehillä tai yksiköillä on eriytyneet tehtävät.
Vai olisiko niin, ettei laki koske poliisia ja syyttäjiä?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ulvilan murhajuttu oli paikalliselle eli Porin poliisille aivan liian vaikea tutkittavaksi.

Asian esitutkinta kesti 2-3 vuotta jo ennen oikeuskäsittelyn alkamista. Tutkinta jatkui käräjä- ja hovioikeuskäsittelyn aikanakin. Mutta sen jälkeen kun hovioikeus hylkäsi syytteen, alkoikin "varsinainen" massiivinen tutkinta Turun seksuaalirikostutkinnan yhteydessä ja varjolla. Sen tuloksena on syntynyt yli 2 000 sivua käsittävä "lisäaineisto."

Aluksi tutkittiin yksinomaan ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta. Poliisi otti kiinni useita miehiä, joista kaksi johti pidätykseen ja toinen niistä vangitsemiseen, mutta epäilyt jouduttiin vapauttamaan.

Lokakuussa 2007 Varsinais-Suomen poliisijohto kokoontui lääninpoliisijohtaja Mikko Paateron johdolla puimaan paikallaan polkevaa tutkintaa. Paatero ei kunnon varsinaissuomalaisena ja Porin poliisin tuntevana esimiehenä halunnut siirtää tutkintaa KRP:lle, vaan rikoskomisario Juha Joutsenlahti Porin poliisista jatkoi tutkinnanjohtajana. Keväällä 2008 poliisi keräsi yli 600 satakuntalaiselta mieheltä dna-näytteitä, mutta niiden analysointi ei johtanut läpimurtoon. Sitten vaihdettiin tutkinnanjohtajaa ja tutkinnassa keskityttiin epäilemään Anneli Aueria.

Rekonstruktiota konstruktion perään on tehty vaikka minkä verran, mutta kun alun perin mm. rikospaikkatutkinta suoritettiin heikosti, ei tutkintaa ole voitu uusilla konsteilla enää paikata. Montakohan eri analyysiä paljon puhutusta häke-puhelustakin on tähän mennessä jo ehditty tehdä? Ja taas siitä on tehty uusi analyysi ja jätetty KKO:lle uutena todisteena!

Paljon puhuttu VKS Matti Nissisen lempilapsi eli poliisin ja syyttäjän esitutkintayhteistyö ei ole toiminut Ulvilan tutkinnassa ilmeisesti alkuunkaan tyydyttävällä tavalla. Käräjäoikeudessa syyttäjä moittia poliisin esitutkintaa ja sen puutteellisuuksia, mutta kuka mahtoikaan olla se syyttäjä, joka esitutkintayhteistyön merkeissä "seurasi" tai oli seuraavinaan poliisin esitutkintaa?

Syyttäjällä ei ole mitään mahdollisuutta ohjata ja puuttua poliisin johtamaan esitutkintaan. Tämä nähtiin jälleen kerran Ulvilan tutkinnan yhteydessä.

Syyttäjästä pitäisi tehdä laki muuttamalla esitutkinnan johtaja, mutta tämä kun ei jostakin syystä vain sovi Nissisen ja Paateron pirtaan.

Anonyymi kirjoitti...

Siellä "Tornin herraklubissako" ne nämäkin asiat eli nämä esitutkintayhteistyöasiat sun muut päätetään? Eikä lainsäätäjä voi mitään!

Anonyymi kirjoitti...

Blogistille sen verran, että Mikko Paatero on alun perin satakuntalaisia. Mikko on ollut jossakin vaiheessa Noormarkun nimimiehenä ja toiminut Noormarkun kunnanvaltuuston puheenjohtajanakin.

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs mieltä palsturi on Auerin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta siinä mielessä, että nyt jauhetaan poliisin tutkimaan materiaalia, jota lehdistö kritiikittömästi toistelee kohuotsikoilla kuukausikaupalla. Samaan aikaa Auer ei omaa mielipidettään saa kertoa tai saa jotain yleistä tarinoida. Hän ei saa ladata omaa käsitystään tutkinnasta ja jostakin yksittäisestaä tutkinnan tuloksesta?

Eikö tämä petaa tuomiota kun tuomaritkin on ihmisiä ja päivälehtien otsikoita ja juttuja lukevat. Siinä voi alitajuinen ajatus tulla, että syyllinenhän se täytyy olla kun kuukausikaupalla on näitä erikoisuuksia ja ihmeellisyyksiä jauhettu. Pieni asia paisuu lehdistössä asiaksi jolla olisi joku ratkaiseva merkitys. Saadaan taktisesti paisuteltua merkityksetön asia painavaksi asiaksi päätöksenteossa.

Tässä alkaa olla esim. sen tatuointipiirroksen kohdalla jo hauskojakin piirteitä. Jos olisi kirkkoveneen raapustanut niin sehän olisi ollut viittaus johokin seksuaalisuuteen ja toisessa oikeudenkäynnissä olisi siihen sitten vedottu.

Olen kyllä noista ääninauhoista samaa mieltä että nyt on jo niin monenlaista nauhaa varmaan kuunneltu, että eihän niistä kohta ota selvää se tunnettu "vanha Erkkikään" kuka hän nyt lieneekään ollut.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mitäpä tuohon muuta voi sanoa kuin, että "tähän on tultu."

Sama ongelma se on kaikissa muissakin julkkisjutuissa, ei vain tässä Auerin jutussa. Ensin käydään muutama viikko, kuukausi tai puoli vuotta enemmän tai vähemmän kiihkeitä mediakäräjiä ja vasta sitten alkaa jutun oikeuskäsittely tuomioistuimessa!

Olin muistamani mukaan tässä Ulvilan jutussa sitä mieltä, että käräjäoikeuden ei olisi tullut julkistaa esitutkintamateriaalia asian valmisteluistunnossaan. Asia olisi voitu hoitaa niin, että valmisteluistuntoa ei olisi pidetty lainkaan, se oli täysin turha käsittely, ja sen ainoa anti olikin sitten se, että koko esitutkinta-aineisto tuli jo ennen myöhemmin aloitettua pääkäsittelyä julkiseksi ja median riepoteltavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Heli Haapalehdollahan on kokemusta toivottomista ja olemattomin perustein nostetuista syytteistä (Bodom -tapaus). Senköhän takia hänet on tähän juttuun syyttäjäksi nimetty?

Eipä taitaisi olla pahitteeksi lisätä oikeudenkäymiskaareen pykälä, jonka nojalla myös syyttäjä voitaisiin määrätä henkilökohtaisesti korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut silloin, kun syyte on aivan ilmeisen perusteeton.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No, no, ei tuollaasia! Syyttäjä on vain virkamies.

Kyllä tälle Turun prosessille on varmaan saatu ohjeet "korkeammalta taholta."

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Höil' Julia Timoshenko, meil' Anneli Auer!

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsin iltapäivälehdillä on tapana kiinnostavimmissa rikosjutuissa toimittaa esitutkinta-aineisto useammalle kuin yhdelle julkkislakimiehelle, joiden joukossa on professorien lisäksi muitakin luotettavia kommentoijia. Sen jälkeen uusien seikkojen tullessa julkiseksi oikeudenkäynnin eri vaiheissa lehti painaa samalle aukeamalle useamman asiantuntijan näkemyset asiasta. Vähän kuin pro & contra.

Käräoikeusvaiheesta muistan erään naiskonstaapelin todistuksen siitä, että hän piti alusta alkaen Aueria syyllisenä. Sama todistaja paheksuen kertoi, että nurkista löytyi useita tyhjiä ketsuppipulloja. Tämä oli kai sitä aihetodistelua, että epäsiisteyteen taipuvainen ihminen syyllistyy henkirikokseenkin keskivertokansalaista helpommin.

Siinä mielessä tämä saatananpalvonta juttu on samaa kategoriaa. Loataan syytettyä ja luodaan mielikuvia ilman kunnollista todellisuuspohjaa.

Täytyy tässä lähteä katsomaan hauen kutemista, josko Siru vaikka lähtisi kaveriksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Nii-i! Ruotsi on Ruotsi, mutta meillä täällä Härmässä nämä kommentoinnit hoidetaan keskitetysti Itä-Suomesta käsin!

Anonyymi kirjoitti...

Miten ihmeessä KKO lähtee tähän soppaan mukaan? Kyseessä on kuitenkin aikalailla tavallinen perhemurhajuttu. Tällä kertaa vaan ulkopuolista tekijää ei saatu suljettua pois koska poliisi sössi tutkinnan ekoiksi pariksi vuodeksi.

Se, että syyttäjä runoilee 2000 sivua esitutkintamateriaalia hovioikeuden päätöksen jälkeen ei varmasti tuo mitään uutta näyttöä asiaan. Korkeintaan se on osoitus siitä, että kuten poliisi esitutkinnan, on syyttäjä sössinyt käräjä- ja hovioikeusvaiheet aivan vastaavasti.

Kun näyttö ei riitä niin näyttö ei riitä. En voi ymmärtää mikä siinä on niin vaikeaa. "If it doesn't fit, you must acquit."

Olisi toivonut että KKO olisi pienen ihmisen puolella virkakoneiston silmitöntä vihaa vastaan. "Saatananpalvontaa", herranen aika sentään. Syyttäjiltä on todellisuudentaju kokonaan kadonnut. Mutta ei, tällaista päätöstä ei uskallettu tehdä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Tavallinen perhemurhajuttu" - vain.

Murha on kuitenkin aina murha, joten kyllä tämäkin täytyy tutkia ihan laillisessa järjestyksessä. Pieni ihminen voi riistää toisen pienen ihmisen hengen. Sitä voi mitenkään vähätellä, vaan asia pitää tutkia.

Anu Suomela kirjoitti...

Mikko Niskasaaren blogi Auerin tapauksesta oli todella riemukasta luettavaa. Syyttäjän tähtitodistaja saatananpalvonnasta on joku huru-ukko, joka uskoo Saatanan kuleksivan meidän keskellämme ihan lihana ja verenä, ehkä kavioiden kera.

Neillä on kuitenkin uskonnonvapaus, eli jokainen saa uskoa Saatanaan tai Jeesukseen tms. ja palvoa heitä. Sellaiset teot eivät ole rikoksia, eivätkä osoitus siitä, että henkilöllä olisi taipumus rikolliseen toimintaan.

Aueria syytetään myös eläinrääkkäyksestä, joka liittyisi saatananpalvontaan. Itse hän kiistää, että perheen kodissa olisi koskaan ollut eläimiä. Jos lapsilta hankitut kertomukset kuitenkin osoitettaisiin paikkansapitäviksi, niin eikö noista teoista selviä sakoilla ja eläintenpitokiellolla?

Sitten mediassa on esitelty myös piirroksia, joiden joku väittää liittyvän saatananpalvontaan (mahtoiko olla tämä syyttäjän tähtitodistaja?)

Edelliset todistelut on liitetty lasten seksuaaliseen pahoinpitelyyn, joka sekin sisältäisi ritualistisia piirteitä. Ja todisteet kaikesta tästä on saatu ilmeisesti kuulustelemalla lapsia. Se osa KKO:n aineistoa on salassapidettävää, joten keskeisintä materiaalia ei ole julkaistu.

Tällaista todistelua käytettiin 1500-1700 -luvuilla noitavainoissa ja ihmissusiksi väitettyjen teloituksissa. Todisteet hankittiin nimenomaan lapsilta (ks. Salemin oikeudenkäynnit). Nyt kuitenkin ollaan 2000-luvulla länsimaisessa oikeusvaltiossa.

Anu Suomela

Jarkko Sipilä kirjoitti...

Kun kommentointi täälläkin - aidosti arvostamassani blogissa - on näin ristiriitaista, niin ei kai tässä ole muuta mahdollisuutta kuin pyytää kko:lta(tai mihin juttu nyt päätyykään) lupaa oikeudenkäynnin seuraavan vaiheen televisiointiin.

Edellinen televisiointi oli vuosien takaa Jäätteenmäki-jutusta, jonka avausta seurasi yleltä ja mtv3:lta yhteensä 500000 katsojaa.

Tästä oikeudenkäynnistä jäi kyllä harmittamaan se, että emme saaneet tallentaa tai lähettää Matti Wuoren ja Aarno Arvelan briljantteja loppulausuntoja. Ne olivat suomalaista oikeushistoriaa.

Jarkko Sipilä/MTV3

Anonyymi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jyrki Virolainen kirjoitti...

Yllätys!

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen pahoittelee Keskisuomalaisessa Ulvilan henkirikosjutun käsittelyn pitkittymistä. Nissinen valittelee tilanteen olevan asianosaisille onneton. Nissisen mukaan poliisin ja syyttäjän yhteistyö epäonnistui jutun esitutkinnassa.

– Syyttäjä on omalta osaltaan vastuussa siitä, että asioiden käsittely on venynyt. Myös poliisin esitutkinnassa oli alussa ongelmia. Asianosaisten kannalta on onnetonta, että asia on kestänyt näin pitkään. Olen siitä pahoillani, Nissinen sanoo Keskisuomalaisen haastattelussa.
---
Hyvä, että valtakunnan ylin syyttäjäkin tunnustaa vihdoin esitutkintayhteistyön epäonnistumisen - ainakin tässä tapauksessa.

Kyse ei ole kuitenkaan vain tutkinnan pitkittymisestä, vaan myös siitä, että tutkinnassa ei otettu alun perin huomioon kaikki relevantteja tutkintalinjoja. Tutkinta on ollut pitkin matkaa hapuilevaa ja puutteellista. Se, mihin syyttäjä olisi voinut puuttua, on osin epäasianmukaisten tutkintakeinojen käyttö esimerkkinä vaikkapa Seppo-episodi ja Auerilta kiskottu epämääräinen tunnustus, joka saatiin, kun Auerilla ei ollut kuulustelussa avustajaa.

Auerin tunnustus, jota eilen annettu KKO:n ennakkopäätös 2012:45 huomioon ottaen ei voida hyödyntää syytettä tukevana näyttönä, oli kuitenkin syyttäjän toinen päätodiste vielä hovioikeudessa.

Matti Nissisen kannattaisi pohtia yleisemminkin, miksi poliisi ja syyttäjän yhteistyö esitutkinnassa ei toimi käytännössä.

Näemmekö vielä sen päivän, jolloin Nissinen ja Paatero antavat vihdoin periksi ja myöntävät, että esitutkinnan johtaminen tulee uskoa syyttäjälle siinä vaiheessa, kun jotakuta on syytä epäillä tutkittavasta rikoksesta?

Anonyymi kirjoitti...

Tuli semmoinen vaan mieleen, että kun tämä syyttäjä/poliisi tutkinnanjohtajana kahtiajako tuntuu olevan niin iso asia - voisihan sitä palkata kokeneita komisarioita apulaissyyttäjiksi syyttäjävirastoihin johtamaan esitutkintaa.

Poliisisyyttäjä olisi kuin välimuoto henkilöstä, joka osaa esitutkinnan ja syyttämisen. Tämä vaihtoehto voisi helpottaa sitä tuskaa, kun poliisi epäilee, että syyttäjät eivät osaa johtaa esitutkintaa.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi pohti vahingonkorvauskysymystä syyttäjän tyriessä. Hyvä pohdinta: "Eipä taitaisi olla pahitteeksi lisätä oikeudenkäymiskaareen pykälä, jonka nojalla myös syyttäjä voitaisiin määrätä henkilökohtaisesti korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut silloin, kun syyte on aivan ilmeisen perusteeton..."

En ota kantaa tämän tapauksen syyttäjien toimitaan. Mutta yleisemmin pohdin virkavastuulla toimivien syyttäjien toilailuja.

Ajattelen - pykäliä avaamatta ja tarkemmin tiiraamatta - että vahingonkorvauslaki yhdessä perustuslain 118§:n kanssa antaisi eväitä sekä vahingonkorvauskanteelle että rangaistusvaatimukselle. Ja kai siellä "ukkosyyttäjällä" on kurinpitotoimienkin mahdllisuus.

Voisiko Jyrki pohtia tuota edellä lausumaani. Onko näin? En muista lukeneeni että syyttäjä nauttisi samanlaista suojaa kuin tuomioistuimen tuomarit, jotka voivat huoleti hymyilä karmean prosessivirheenkin jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Jos "kokeneilta komisarioilta" ei oikein suju esitutkinnan johtaminen poliisina, niin tuskinpa sitten myöskään apulaissyyttäjän nimikkeellä sen paremmin!

Anonyymi kirjoitti...

Ad Sipilä:

Tässä vaiheessa, kun "vahinko" julkisuuden suhteen on jo tapahtunut, televisiointi kuulostaa erinomaiselle idealle. Tosin sen media-arvo jäisi todennäköisesti iltapäivälehtien myynninedistämisen tasolle, mikäli jotain veikata pitäisi.

Yleisesti asiaan. Mielestäni Auer pitäisi vapauttaa välittömästi.

Hän on jo nyt saanut yhteiskunnan langettaman mediakuolemantuomion, jonka ansiosta hän (ja suurella todennäköisyydellä myös hänen lapsensa) tulevat olemaan eläviä kuolleita lopun ikäänsä. Eikä tästä tuomiosta valittaminen auta.

Julkisuuteen annettujen, täysin yksipuolisten tietojen perusteella voi jo kadunmieskin arvioida, että tässä tapauksessa romuttuvat oikeusvaltio-käsitteen perustukset. Vaikka Auer olisikin syyllistynyt rikokseen tai rikoksiin, niin hän (ironisesti) ansaitsee "vapaudu vankilasta" kortin, sillä Amerikan mantereelta vapaasti kääntäen kuolemantuomion vastustajien argumenteista - parempi yksi murhaaja vapaana kuin sata viatonta hirressä.

Jos ei ole todellisia murhaan liittyviä faktoja pöytään lyötäväksi, niin jonkun toimesta tämä pelleily on nyt lopetettava viipymättä. Näiden kuunatsi-tason juttujen kehittelyyn on nyt käytetty aivan riittävästi yhteiskunnan varoja.

Toivottavasti tästä seuraisi jotain konkreettista muutosta viranomaisten toimintaan jota blogistikin peräänkuulutti, jottei samaan kuoppaan kävellä taas pian uudestaan.

Anonyymi kirjoitti...

Olen eri mieltä Nissisen kanssa. Tämän asian vieminen KKO:een ei ole kenenkään etu. Se on pelkästään jo syyttäjäpuolen nolanneen farssin jatkamista.

KKO on ennakkopäätöstuomioistuin. Tällä tapauksella ei ole mitään ennakkopäätösarvoa. Valituslupahakemuksen jättämisen todellinen peruste taitaakin olla syyttäjätahon narsistisia piirteitä saaneen kunnianhimon tyydyttäminen, kun ei kyetä myöntämään, että juttu on hävitty.

Bodom -farssissa Ifströmin ja Haapalehdon kunniaksi on todettava, että älysivät sentään olla valittamatta käräjäoikeuden tuomiosta.

Anonyymi kirjoitti...

Jos tämä syyttäjäjoukko, joka näkee lehdestä kopioidussa tyylitellyssä sydämessäkin jotain saatananpalvontaam saisi johtaa esitutkintaa, niin silloin voi heittää hyvästit kansalaisten oikeusturvalle. Syyttäjien syytökset ei ole enää tältä planeetalta vaan perustuvat näytön ja faktojen sijaan heidän omiin villeihin fantasioihinsa. Kaikesta paistaa läpi, että Anneli Auerista tehdään vaikka väkisin syyllinen, meno on kuin entisessä Neuvostoliitossa, jos rikosta ei löydy, se kyllä keksitään.

Hovioikeuden päätös oli todella hyvä (kannattaa jokaisen lukea, löytyy netistä), siinä selvisi, että ulkopuolista tekijää ei voi sulkea pois, vaan hänestä on paljonkin todisteita ja näyttöä, joten Annelia vaan ei voi tuomita miehensä surmasta. Tutkinta tulee palauttaa alkupisteeseen ja selvittää miksi Jukka S.Lahti ja hänen Kuopion aikainen opiskelutoverinsa Pekka Puputti kuolivat saman vuorokauden sisällä. Vastaus varmasti löytyy tästä kuviosta, joten ne henkilöt jotka tunsivat sekä Pekka Puputin että Jukka S.Lahden pitäisi nyt tarkkaan seuloa. Poliisillahan on ulkopuolisen tekijän, verisestä halosta saatu DNA. Selkeä intohimo/mustasukkaisuusmurhahan tuo oli, tekijä oli ollut raivon vallassa.

Anonyymi kirjoitti...

En myöskään ymmärrä miksi ensimmäistä esitutkintaa moititaan, se oli suorastaan loistavaa verrattuna tämän nykyisen poliisin ja syyttäjien sekoiluihin, jotka yrittivät painostaa todella kyseenalaisin keinoin Annelin vanhimman lapsenkin muuttaman todistustaan toiseksi, kolme vuotta murhan jälkeen. Saako lasta todella kohdella näin, pelkästään tuon Annelin vanhimman lapsen kohtelusta pitäisi nostaa oikeusjuttu. Suomessa ei ole enää oikeusturvaa, vaan kenestä tahansa voi tulla järjestelmän mielivaltainen uhri. Annelin asia on meidän kaikkien yhteinen asia, kuka tahansa voi olla seuraavana vuorossa.

Anonyymi kirjoitti...

Kunigundelle:

Kirjeeseen lyöty salassapitoleima perustuu lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta, jota mm. poliisi ja syyttäjät soveltavat. KKO:ssa ko. asiakirjan julkisuus taas määräytyy sen mukaan, mitä laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisessä tuomioistuimessa sanoo. Salassapitokynnys on huomattavasti korkeampi jälkimmäisen lain perusteella.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti:

"Olen eri mieltä Nissisen kanssa. Tämän asian vieminen KKO:een ei ole kenenkään etu. Se on pelkästään jo syyttäjäpuolen nolanneen farssin jatkamista. KKO on ennakkopäätöstuomioistuin. Tällä tapauksella ei ole mitään ennakkopäätösarvoa."

KKO ei ole toki pudas ennakkopäätöstuomioistuin. Valituslupa voidaan myöntää ja asia ottaa tutkittavaksi paitsi ennakkopäätösperusteella, myös ns. purkuperusteella ja painavan syyn perusteella.

Jos kaksi alempaa oikeusastetta on päätynyt murhajutussa erilaiseen lopputulokseen, on yleensä painavia syitä ottaa juttu KKO:n käsittelyyn. Lisäksi asiassa on esitetty vasta hovioikeuden tuomion jälkeen kosolti uusia todisteita (purkuperuste) eivätkä ne kaikki liene huuhaa-todisteita.

KKO:lla on valta evätä syyttäjän nyt uutena näyttönä vetoamien asiaan vaikuttamattomien todisteiden esittäminen sekä harkita, miltä osin jo hovioikeudessa vastaanotettua todistelua on syytä ottaa vastaan uudelleen. Jos uusien relevanttien todisteiden määrä ei ole kovin suuri, KKO voi ratkaista jutun itse, mutta suullisen käsittelyn se joutuu silloin pitämään. Todennäköisempänä vaihtoehtona pitäisin kuitenkin jutun palauttamista hovioikeuteen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olen itse kannattanut merkittävien oikeusjuttujen osittaista televisiointia. Julkisuusperiaate toteutuisi sillä tavoin parhaiten.

Tony Halmeen tai Anneli Jäätteenmäen oikeusjuttujen osittaisen televisioinnin jälkeen kuitenkin KKO:n silloin presidentti Leif Sevón, silloinen valtakunnansyyttäjän Matti Kuusimäki ja Asianajajaliiton silloinen puheenjohtaja Matti Manner julkistivat yhdessä oikeusprosessien televisioinnin tuomitsemista ja televisioinneista (muka) aiheutuvia epäkohtia kovasti kauhistelevan ja julmistelevan tiedotteen. Tämän jälkeen oikeusprosesseja ei ole Suomessa sitten televisioitukaan.

Olisi todella paikallaan, että oikeustoimittajat ottaisivat asiaan kantaa!

Kaikenlaiset tosi-tv -ohjelmat ovat lisääntyneet viime aikoina huomattavasti. Miksi siis yleisöltä evätään mahdollisuus seurata todellisia oikeudenkäyntejä television välityksellä?

Anonyymi kirjoitti...

Kun täällä jo toinenkin kirjoittaja pohdiskeli tuota ilmoille heittämääni kysymystä syyttäjän henkilökohtaisesta vastuusta mallia OK 21:6, niin kysynpä vielä, että miksi syyttäjällä pelkän virkamiesasemansa vuoksi pitäisi olla tässä suhteessa parempi asema, kuin asianosaisen edustajalla, asiamiehellä tai avustajalla?

Tässä tapauksessa syyttäjien rakennelmat vaikuttavat tiedotusvälineiden perusteella siinä määrin mielikuvituksellis-tarkoitushakuisilta, että pelkkä virkamiehen asema ei näytä olevan minkäänlainen tae siitä, etteikö sitä käytettäisi täysin suhteettomalla ja kohtuuttomalla tavalla yksittäisen epäillyn nujertamiseen, jopa koko elämän tarkoitukselliseen tuhoamiseen, riippumatta siitä, hyväksytäänkö vai hylätäänkö syyte.

Syyttjäjien harkintakyky saatananpalvontapuheineen on nyt totaalisesti pettänyt, sen näkee jokainen. Miksi tällaista saisi tapahtua ilman minkäänlaista seuraamusta?

Anonyymi kirjoitti...

Itseäni kiinnostaa myös rikkoiko syyttäjä YK:n lasten oikeuksien sopimusta julkistaessaan saatananpalvonta -väitteet.

Sopimuksen mukaan lapsia pitäisi suojella.

Nythän lapset jo julkisuuden kautta tunnettuja.

Anonyymi kirjoitti...

Lapset ovat unohtuneet syyttäjiltä kokonaan jo kauan sitten. Jarmo Valkaman kommentti, että hän on täysin varma epäillyn syyllisyydestä, jo yksin todistaa tämän väitteen todeksi.

Kun fakta on se, että näissä oloissa syyttäjä tai kukaan muukaan ei voi olla täysin varma asiasta, niin Valkama pelkästään tällä kommentillaan itse todistaa myös toimivansa vastoin virkavelvollisuuksiaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syyttäjä on virkamies, jolla on toimistaan virkavastuu, joten hänen henkilökohtainen vastuunsa mahdollisesta "turhasta" oikeudenkäynnistä tai valituksesta toteutuu periaatteessa sitä kautta.

Käytännössä "ylisyyttäminen" tai valittaminen ei ole syyttäjien kohdalla ongelmana, vaan epäkohta on ollut usein se, että syyttäjä ei nosta syytettä, vaikka perusteet siihen olisivat olemassa. Paikallissyyttäjien ei syytettä -päätöksistä kannellaan VKSV:oon, josta syytemääräyksiä tuleekin aika usein.

Kannattaisi nyt kuitenkin panna jäitä hattuun ja katsoa, minkä merkityksen KKO tai mahdollisen palauttamisen jälkeen hovioikeus antaa ko. satanismia koskeville väitteille ja todisteille. Ne ovat saaneet - totta kai - mediassa hieman ylikorostetun aseman.

Vielä toteaisin, että syyttäjien kirjelmä, jossa on vedottu saatananpalvontaan ja sitä tukeviin todisteisiin, on tosiaan mennyt KKO.een VKSV:n kautta, jossa kirjelmä ja koko lisätutkinta-aineisto on ainakin päälisin puolin käyty lävitse. Ao. valtionsyyttäjällä tai apulaisvalakunnansyyttäjällä olisi ollut tuossa vaiheessa syytä keskustella paikallissyyttäjien kanssa sitä, onko jutussa todellakin merkitystä vedota esim. juuri saatananpalvontaan ja kaikkiin sitä tarkoittaviin todisteisiin.

Lapsia on suojeltu ko. asiassa ainakin siten, että heitä suoranaisesti koskevat todisteet ja niiden todistusteemat on julistettu väliaikaisesti salassa pidettäviksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kuka rikkoi lapsille lähetetyn kirjeen kirjesalaisuuden vai toimittivatko pienet lapset itse kirjeen todisteeksi saatananpalvonnasta syyttäjälle ja julkaistavaksi lehdissä? Onko Anneli Auerilla tekijänoikeus piirrokseensa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kihlakunnansyyttäjien (Valkama ja Kulmala) KKO:lle osoitettu kirjelmä ja sen mukana laaja lisätutkinta-aineisto on saapunut valtakunnansyyttäjänvirastoon (VKSV) 20.4.2012. Sieltä se on postitettu jo samana päivänä päivätyllä lähetekirjeellä edelleen KKO:lle, jonne se on saapunut 23.4.2012. VKSV:n lähetekirjelmän ovat allekirjoittaneet apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisena valtionsyyttäjä Raija Toivanen ja valtionsyyttäjä Jarmo Hirvonen.

Näyttää siltä, että VKSV on toiminut tässä asiassa ikään kuin vain postikonttorina kirjeelle ja aineistolle, joka on ollut matkalla KKO:een.

MIksi syyttäjien ylipäätään pitää toimittaa KKO:lle osoitettu aineisto VKSV:n kautta, kun kerran vm. virasto ei näytä tarkastavan ko. aineistoa lainkaan vaan toimittaa sen saman tien edelleen KKO:lle?

Toki VKSV voi, se se vain haluaa ja viitsii, tsekata, mitä se paikallissyyttäjä oikein KKO:lle osoitetussa kirjelmässä esittää ja mitä aineistoa KKO:lle tarjoaa.

Yhteistyöstä kyllä puhutaan paljon, mutta toimiiko yhteistyö käytännössä edes VKSV:n ja paikallissyyttäjien välillä? Puhumattakaan sitten esitutkintayhteistyöstä poliisin ja syyttäjän välillä?

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä palsturin kanssa syyttäjän virkavastuusta, mutta vastaavasti voidaan kysyä, että eikö myös edustajan, asiamiehen ja avustajan vastuu toteutuisi muutenkin vahingonkorvauslain kautta ilman OK 21:6 säännöstä? Silti sen ottaminen lakiin on katsottu tarpeelliseksi.

Totta on tuokin, että usein ei syytetä, vaikka pitäisi. Valtakunnansyyttäjän virasto on mm. siunannut syyttämättäjättämispäätöksen tapauksessa, jossa todistaja käräjäoikeudessa riidattomasti valehteli koulutuksensa ja sisällytti kertomukseensa muitakin paikkaansa pitämättömiä tietoja.

Vaikka kyseessä on oppikirjatapaus ja totuudessapysymisvelvollisuuden luulisi olevan oikeudenkäynnin kulmakivi, ei tässä nähty valtakunnansyyttäjän virastossa mitään syytettävää.

Ongelmat ovat siis moninaiset syyttäjälaitoksenkin piirissä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toki ongelmia on kosolti myös syyttäjälaitoksen toiminnassa. Ongelmana voi olla esim. alisyyttäminen.

Yksi räikeimmistä tapauksista, minkä minä tässä suhteessa tiedän, on tapaus, jossa apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske päätti heti Kauhajoen koulusurmien jälkeisenä päivänä, että aseen koulusurmaajalle jättäneen Kauhajoen komisarion menettelyä tutkitaan ainoastaan tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Siis jo heti seuraavana päivänä tehtiin tällainen päätös, joka sitten ohjasi ja sitoi ko. poliisirikosasian esitutkintaa ja (Kalskeen omaa) syyteharkintaa, syytemääräyksen saaneen paikallissyyttäjän toimintaa sekä lopulta käräjäoikeuden ja hovioikeuden tutkimisvaltaa.

Loppujen lopuksi Kauhajoki-case eteni KKO:een, jossa kaksi jäsentä, vastoin kokeneen esittelijän kannanottoa, päätti, että valituslupaa surmattujen omaisille, jotka olivat vaatineet jutussa rangaistusta mm. törkeistä kuolemantuottamuksista, ei myönnetä.

Toinen näistä jäsenistä oli entinen valtionsyyttäjä, joka oli ollut Kalskeen esitutkinnan aloittamispäätökseen ja syytemääräyksen antamisajankohtana valtionsyyttäjänä VKSV:ssa, siis samassa putiikissa, joka oli määritellyt, mistä komisariota oli (ainoastaan) syytä epäillä ja sytttää.

Anonyymi kirjoitti...

Millä oikeudella syyttäjällä on lupa julkistaa salassa pidettävää materiaalia, kun puolustuksella ei ole sanktion uhalla edes lupa kommentoida sitä? Eikö tässä
ole vakava ristiriita?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syyttäjä ei liene julkistanut salassa pidettävää aineistoa. Lähtökohtaisesti oikeudenkäyntiaineisto on julkista, mutta KKO päätti toissa päivänä, että osa materiaalista on pidettävä toistaiseksi salassa. Muilta osin aineisto on siis julkista ja siihen voi käydä tutustumassa lähemmin KKO:n kirjaamossa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ulvila-jutun syyttäjä vähättelee nyt julkisuudessa väitettään saatananpalvonnasta ja sanoo, että se on vain "pieni sivujuonne" koko tapauksessa.

Kuitenkin syyttäjät itse ovat nostaneet laajasta aineistosta esiin juuri tuon asian. Tämä väite mainitaan syyttäjien KKO:lle toimittaman kirjelmän lyhyessä johdanto-osassa kaksi kertaa. Syyttäjien tarkoituksena tuntuu olevan näyttää saatananpalvonta ilmeisesti teon jonkinlaisena motiivina toteen monilla KKO:lle toimitetuilla uusilla todisteilla.

Anonyymi kirjoitti...

Heitän pienen arvauksen: Auerin puolustusasianajaja Manner ei halua rinnalleen julkisuuteen toista henkilöä.

Auerin vapautus hovioikeuden päätöksellä oli tietenkin melkoinen voitto Mannerille. Maine kasvaa ja poikii uusia juttuja. En usko, että kukaan asianajaja haluaisi toista rinnalleen jakamaan tätä kunniaa.

Ja jos voitto tulee korkeimmasta oikeudesta, miehen asiakaskunta ja toimeentulo on turvattu loppuiäksi. Sinänsä uskon, että Mannerin toimiston väki paiskii ympäripyöreitä päiviä tämän jutun ympärillä.

Mutta arvailua siis.

Anonyymi kirjoitti...

Onko kukaan muu ihmetetellyt tätä:

tohtori Hermonen (tjsp), satanismista tohtorin arvonsa saanut, on sanonut, että yksittäinenkin saatananpalvontatapaus olisi Suomessa yllätys.

Tohtorinarvo kyllä näyttää tipahtavan sellaisen ilmiön tutkimisesta, jota ei ole!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tänään siis itse valtakunnan ylin syyttäjä, Matti Nissinen, on moittinut "omaa miestään" eli Ulvila-jutun syyttäjää.

Olen todennut, että juttu oli liian vaikea Porin paikalliselle poliisille ja että sen tutkinta olisi pitänyt uskoa KRP:lle.

Mutta ilmeisesti myös syyttäjää olisi pitänyt vaihtaa ja määrätä juttuun esimerkiksi joku valtionsyyttäjä. MIksiköhän näin ei tehty, vaikka VKSV:ssa varmaan nähtiin jo paljon aikaisemmin kuin vasta nyt, että "ei tämä nyt kovin hyvin mene."

Valtakunnansyyttäjällä on mahtavat toimivaltuudet sen suhteen, kuka toimii missäkin jutussa ja tutkinnassa syyttäjänä. Hän voi määrätä itse asiassa kenet (syyttäjän) tahansa mihin juttuun hyvänsä syyttäjäksi, joko paikallissyyttäjän tai valtionsyyttäjän. Matti Nissinen voi vapauttaa juttua ajavan tai tutkijan syyttäjän tehtävästään ja uskoa homman jollekulle muulle syyttäjälle.

Matti Nissinen voisi lian mukaan ottaa jopa itse Ulvilan jutun ajaakseen.

Odotankin, että Nissinen näyttää nyt mallia, kun syyttäjät ovat joutuneet hieman noloon asemaan, ja ottaa jutun KKO:ssa itse ajaakseen. Päällikkö johtaa esimerkillään, näyttäköön siis nyt Nissinen itse, miten kunnon syyttäjän tulee toimia!

Anonyymi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Mutta eikö tuo tieto ollut jo tammikuussa, että Nissinen tulee toimimaan syyttäjänä KKO:ssa? Tällaisen uutisen näin tuolloin, kun Valkama julkaisi valituslupahakemusreittejään.

Anonyymi kirjoitti...

Monet ovat arvailleet, että syyttäjiä ohjaillaan jotenkin ylhäältä päin. Kuka ja ketkä ohjailee ja miksi? Mikä on motiivina? Välttyä maksamasta isoja korvauksia Annelille vai jotenkin pyrkiä kuittamaan Jukka S.Lahden murha Annelilla, jotta oikea tekijä ei paljastuisi?

Aika monen usko oikeuslaitokseen on ryvettynyt koko tapauksen vuoksi, kun sokeakin näkee, että Annelista on koko ajan pyritty väkisin tekemään syyllinen. Näin kävi jo ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, kun poliisit/syyttäjät pyrkivät piilottelemaan Annelin syyttömyttä tukevia todisteita puolustukselta. Ei näin saisi oikeudenkäynnissä toimia.

Myöskin Annelin kolmen nuorimman lapsen tarinoiden kohdalla voisi tulla miettiä onko kyse puhtaasta huoltajuuskiistasta. Nuoremmat sisarukset ovat olleet sijoitettuna Annelin veljelle ja vaikka tapausta oli tutkittu ennen hovioikeuden tuomiota 5 vuotta ja peitepoliisikin oli ollut soluttautuneena lasten elämään, tarinat astuivat kuvaan mukaan, kun Anneli oli syyttömäksi todettu ja edessä oli lasten luovutus takaisin äidilleen. Syynä voisivat olla esim. taloudelliset motiivit ja lapsettoman pariskunnan kiintyminen lapsiin. Vanhin lapsista, joka ei muuttanut veljen luokse asumaan, mutta on ollut silti yhtälailla erossa äidistään ei ole näitä tarinoita kertonut, eikö sekin ole aika outoa? Tosin poliisit jo viimeksi pyrkivät painostuksella, yksin omia näkemyksiään esittämällä (eli aivopesulla) ja tuntikausien tauottomilla kuuulusteluilla murtamaan vanhimman tyttären todistuksen toiseksi (3 vuotta murhan jälkeen), joten tiedä mitä painostusta nyt on käytetty.

Minä oikeasti olen huolissani Annelin lapsista. En Annelin vuoksi vaan tuon oikeussysteemin vuoksi, joka nyt repii ja hyväksikäyttää heitä saadakseen Annelille tuomion. Onko edes lapsilla myöhemmin oikeutta päästä käsiksi oikeudenkäyntiaineistoon vai aiotaanko heidätkin pitää salassa siitä kuinka olivat todistamassa omaa äitiään vastaan? Mitä jos kaikki nämä tarinat perustuukin veljen/poliisin/syyttäjien manipulointiin? Lapsilla ei ole enää isää ja nyt heiltä ollaan äitiäkin viemässä...Kuka ottaa vastuun siitä, jos näiden lasten elämä tuhotaan loppuiäksi yksin sen vuoksi, että oikeus ei ollut oikeutta koskaan nähnytkään?

Anu Suomela kirjoitti...

Lainsäädännössä ja juhlapuheissa toistellaan matrana, että kaikessa viranomaistoiminnassa on ensisijaisesti otettava huomioon 'lapsen etu'. Onko tuo mahtanut välähtää syyttäjien mieleen, kun rakentavat heidän äidistään murhaaja-bedofiili-saatananpalvojaa.

Nyt lapset on saatu todistamaan äitiään vastaan. Siihen lie ollut lasten edunvalvojan sijaisten lupa, vai onko asiaa edes mietitty?

Mielestäni lapsella on aina oikeus olla todistamatta vanhempaansa vastaan, ja meidän aikuisten tehtävä on vaalia tätä lapsen ehdotonta oikeutta. Niin ei tässä tapauksessa näy käyneen.

Näin siis oikeusvaltiossa lapsen oikeudet suojeluun toteutuvat

Anu Suomela

Anonyymi kirjoitti...

IS:n eilisen uutisen mukaan syyttäjän teoria kytköksestä saatananpalvontaan on rakennettu kokonaan Auerin lasten kertomusten varaan. Ainoa lisätodiste on ylösalaiset ”Pietarin” ristit, jotka näkyvät surmatun olkavarsien pistohaavoissa. Auerin vankilassa lapsilleen kirjoittamaa kirjettä, jossa on ”vuohenpää” ja ”piikkilanka-aita” ei ole nimetty todisteeksi saatananpalvonnasta. Syyttäjän asiantuntijatodistaja oikeudessa on kuitenkin harrastelijatutkija Keijo Ahorinta.

Lapset ovat siis jutun heikoin lenkki, jonka kautta Auerin syyllisyys yritetään todistaa. Mitenköhän alle kouluikäisiä lapsia on kuultu todistajina niin että heidän oikeuksiaan ja etujaan ei ole poljettu? Poliisin esitutkinnassa tekemät virheet eivät enteile hyvää jatkoa.

Anonyymi kirjoitti...

Suurin virhe esitutkinnassa oli alunperin Anneli Auerin sulekminen pois epäiltyjen "listalta".

Paikallinen poliisi tekin lukuisia virheita jo teknisen rikotutkinnan osalta. Selvät ristiriitaisuudet esim. verijälkien ja AA:n kertomuksen välillä jätettiin huomioimatta kokonaan. Alkuvaiheessa tutkintavastuussa olut poliisihan on jälkeenpäin tunteenomaisetsi puolustanut AA:n syyttömyyttä oletuaa itse täysin sokea lukuisille syyllisyyttä tukeville tosiseikoille.

Kun poliisi huomasi mokansa, se tukeutui älyttömiinkin keinoihin saadakseen varmana tekijävä pitämänsä AA:n satimeen.

Itsellekin on muodostuva vahvasti se kuva, että tekijä pääsee tässä pälkähästä poliisin giganttisten mokien takia.

Syyttäjien saatananpalvontapaljastukset ovat nyt lähinnä koomisia piirustuksineen, vaikka niiden takana voi toki olla totuuttakin, ken tietää, suuri yleisö tuskin koskaan.

Anonyymi kirjoitti...

Jutun asiakirjojen julkisuudesta vielä, kun monilla tuntuvat olevan puurot ja vellit pahasti sekaisin:

Jokainen KKO:lle lisätutkinnan tuloksena toimitettu uusi paperi on lähtökohtaisesti julkinen. Poliisin leimat ja suojaustasomerkinnät eivät paina tässä pennin vertaa. Salassapidettävät asiakirjat määräytyvät vain ja ainoastaan oikeudenkäynnin julkisuutta koskevan 9 §:n perusteella, ellei KKO ole antanut salassapitomääräystä saman lain 10 §:n perusteella.

Auerin lapset taas ovat kuolleen isänsä oikeudenomistajina jutun asianosaisia, joten he (/heidän lailliset edustajansa) saavat haltuunsa kaiken aineiston, vaikka sitä ei yleisölle annettaisi.

Siru Pola kirjoitti...

Kyseessä on selvästikin salalitto.

Anonyymi kirjoitti...

Anu Suomela nosti esiin näkökulman, jota kovinkaan moni ei liene miettinyt loppuun, tuskin edes alkua pidemmälle.

Lapset ovat tässä asiassa täysin ilman omaa syytään joutuneet temppelin harjalle.

Voiko olla oikein, että lapsia grillataan poliisin toimesta vuosikaudet, ulkopuoliselle syntyvän vaikutelman mukaan ei edes välttämättä äidin syyllisyyden selville saamiseksi, vaan äidin tuomitsemiseksi isän murhasta siitä rïippumatta, mikä asiassa on totuus?

Täysin sivullisena en voi välttyä vaikutelmalta, että sekä poliisi, että syyttäjät ovat ottaneet tämän jotenkin henkilökohtaiseksi missiokseen. Siinä ei lasten edulla tunnu olevan minkäänlaista merkitystä, se uhrataan poliisin ja syyttäjälaitoksen kunnianhimon alttarille mennen tullen. Voiko edunvalvojan sijainenkaan pätevästi edes antaa suostumusta tällaiseen lapsiin kohdistuvaan vuosikausia jatkuvaan barbaariseen rääkkäämiseen?

Tämä on täysin järkyttävä tilanne. Toivottavasti KKO:ssa ymmärretään edes käsitellä asia mahdollisimman kiireellisenä. Asetelma ei muistuta keskiaikaista kidutusta, se on paljon pahempaa.

Anonyymi kirjoitti...

Siis surmaaja, olipa hän kuka hyvänsä, vei perheen lapsilta isän.

Nyt poliisi ja syyttäjälaitos pyrkivät keinoja kaihtamatta täydentämään työn viemällä myös äidin ja todennäköisesti tuhoamalla myös lasten tulevaisuuden. He ainakin ovat kaikkeen tähän täysin syyttömiä, se lienee ainoa täysin varma asia tässä jutussa.

Tässäkö on oikeus ja kohtuus? Näinkö toimii oikeusvaltio ja sen edustajana poliisi- ja syyttäjälaitos?

Anonyymi kirjoitti...

"Nyt poliisi ja syyttäjälaitos pyrkivät keinoja kaihtamatta täydentämään työn viemällä myös äidin ja todennäköisesti tuhoamalla myös lasten tulevaisuuden."

Eiköhän voi jo sanoa, että lapsilta on viety äiti. Äiti on ollut monta vuotta pois heidän elämästä. Lapsilta on viety äiti heidän lapsuusajaltaan. Heillä on täysi epävarmuus tulevasta ja silti syyttäjät ja poliisit pitkittävät tutkintaa. Asian perinpohjaista käsittelyä perustellaan mitä ihmeellisimmillä syillä oikeusturvasta tai muusta vastaavasta. Lasten elämän kannalta olisi helpompi, että asia viedään nopeasti päätökseen. He eivät lapsena osaa arvioida sitä, kun antavat lausuntoja äidistään. Viranomaisten olisi pitänyt ymmärtää tilanne.

Lasten etujen mukaista ei ole, että KKO siirtää käsittelyä vielä seuraavalle taholle. Lasten etujen mukaista on, että asia ratkaistaan jo kootulla mittavalla aineistolla nyt tehdyllä selvityksellä siinä oikeusasteessa, johon se otettiin käsiteltäväksi. Jos valitustie Suomessa on päätöksessä, on se silloin joka tapauksessa olemassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Korkeimman oikeuden päätös saa lainvoiman, jolloin elämä saadaan jollekin todellisille raiteille ja ratkaisun kulku pitää sisällään jo sinällään paljon elementtejä, joita EIT:n on hyvä käydä läpi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kannattaisi varmaan muistaa, että samat lapset ovat Turussa parhaillaan vireillä olevassa väkivalta- ja seksuaalirikosjutussa asianomistajia eli rikosten väitettyjä uhreja, äiti on jutussa yhdessä "vieraan miehen" kanssa syytettynä. Syytekohtia on siinä jutussa yhteensä 32.

Anonyymi kirjoitti...

Edellä ihmetellään Valkaman toteamusta tässä vaiheessa, että AA on syyllinen - nyt on esitutkintaa suoritettu jo monta vuotta, ja tehty lisätutkinnan lisätutkintoja sekä käyty läpi useampia oikeusasteita.

Muutama päivä sen jälkeen, kun AA pidätettiin oli Turun Sanomissa poliisiylijohtajan haastattelu, jossa hän totesi, että miten me olemme nyt helpottuneita, kun Ulvilan surma ratkesi, eikä tässä vaiheessai oltu suoritettu edes esitutkintaa - puhumattakaan, että asia olisi edennyt syyttäjälle asti.

Mahdollisesti syyttäjä Valkama siteerasi vain Paateroa.

Anonyymi kirjoitti...

Porin poliisipäällikkö Timo Vuola ei niele valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen esittämää kritiikkiä poliisin toiminnasta Ulvilan jutussa.

-Tämä on ollut vaikea tutkinta, ja poliisi on tehnyt parhaansa. Kun asia on epäselvä, tutkinnassa voidaan lähteä väärille jäljille ja tehdä turhaakin työtä, mutta kaiken kaikkiaan poliisi on tehnyt mielestäni erinomaista työtä.

Nolo totuus kuitenkin on, että virheet esitutkinnassa saattavat johtaa siihen, että jutut kaatuu oikeudessa (esim. Glo-hotellin huumejuttu).

Anonyymi kirjoitti...

Tälläkin palstalla osa kommentoijista meni asettelemaan lasten oikeudet vastaan "pahat" viranhaltijat.

Taas on Karpoa katsottu vähän liikaa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Matti Nissinen on sen verran fiksu, että osasi pahoitella syyttäjien toimintaa!

Mutta täysin toista maata on tämä meidän ikioma Mikko Paateromme. Hän julistaa tänään lehdissä, että Ulvilan tapauksessa oli kyseessä uniikki tapaus ja että poliisin arvostelu on vain jälkiviisautta.

Kuitenkin Paatero munasi silloin, kun tutkinta olisi viimeistään pitänyt siirtää Porin pojilta KRP:lle, mitä ehdotettiin monien toimesta. Mutta entisenä satakuntalaisena Paatero päätti toisen, ja tuloksen tiedämme nyt kaikki.

Kun tutkinnan siirtoa KRP:lle vaadittiin jo 4-5 vuotta sitten kyseessä ei ole suinkaan mistään jälkiviisaudesta. Jos Ulvilan tapaus oli luonteeltaan uniikki, niin sitä suuremmalla syyllä tutkinta olisi pitänyt uskoa ammattimiesten tehtäväksi.

Uniikki tapaus. Hm, mutta taitaapa tämä meidän paateroijakin olla ihan uniikki poliisipäällikkö! Hänen löysi yllättäen ylimmäksi poliisipampuksi puoluetoveri Anni Holmlund, kotipaikka muuten Ulvila!

Anonyymi kirjoitti...

"Kannattaisi varmaan muistaa, että samat lapset ovat Turussa parhaillaan vireillä olevassa väkivalta- ja seksuaalirikosjutussa asianomistajia eli rikosten väitettyjä uhreja, äiti on jutussa yhdessä "vieraan miehen" kanssa syytettynä."

Kyllä. Nyt kun siihen nivoutuu satanismi, löytyy paljon kansainvälistä tieteellistä tutkimusaineistoa mistä oikeasti on kyse ja miten vakavasti tällaisia tapauksia kannattaa ottaa. Ihmettelen, ettei lastensuojelussa ole tietämystä aiheesta tehdystä tutkimuksesta, että olisivat osanneet viheltää pelin poikki. Nyt Suomessa toistetaan sitä, mitä Yhdysvalloissa ja Briteissä tapahtui jo 80-luvulla. Auer ja hänen perhe on uhreja.

SRA:lla, eli Satanic Ritual Abuse hakemalla löytyy hyvin tietoa, miten ammattilaiset ovat saaneet lapsilta vakuuttavaa tietoa satanismista ja hyväksikäytöstä. Kun lasten kertomusten mukaista aikuisten käyttäytymistä on lähdettävä tulkitsemaan satanististen rituaalien kautta, todistaa se ennemmin lasten johdattelusta saada haluttu tieto hyväksikäytöstä kuin todellisista tapahtumista.

Anonyymi kirjoitti...

"Kannattaisi varmaan muistaa, että samat lapset ovat Turussa parhaillaan vireillä olevassa väkivalta- ja seksuaalirikosjutussa asianomistajia eli rikosten väitettyjä uhreja, äiti on jutussa yhdessä "vieraan miehen" kanssa syytettynä."

Mihinkäs se syyttömyysolettama sitten unohtui? Sen varaan näyttävät tosin syyttäjätkin laskevan, että tuomioistuin uskoo asiassa jotakin perää olevan, koska on niinkin monta syytekohtaa ja sentään synnillisestä menosta, jumalattomasta elämästä ja saatanan palvonnasta on kysymys.

Anonyymi kirjoitti...

”Tälläkin palstalla osa kommentoijista meni asettelemaan lasten oikeudet vastaan "pahat" viranhaltijat”.

Hovioikeuden päätöstä lukiessa huomasin kulmien kurtistuvan kerran jos toisenkin. Auerin 9-vuotiasta lasta ”puhuteltiin” kaikkiaan seitsemän kertaa tapahtumien kulusta. Ensimmäisen kerran tapahtumayön jälkeen 1.12.2006 Satakunnan keskussairaalassa.

Kaikkien kertomusten luotettavuudesta jälkeenpäin esitetyssä todistelussa oikeuspsykologiaan erikoistunut psykologian tohtori sanoo haastattelutyylistä muun muassa, että lasta oli kuultu asianmukaisesti vain kerran ja että lapselle tehdyt puhuttelut olivat olleet poikkeuksellisen johdattelevat ja jopa lapsen psyykkistä vointia olennaisesti vaarantavat.

Samaan lopputulokseen päätyi myös hovioikeus katseltuaan videotallennettuja haastatteluja.

”..tallenteilta käy hyvin ilmi A:lle 1. ja 7.12.2006 suoritetuissa puhutteluissa esitettyjen kysymysten johdattelevuus. A on kuitenkin oma-aloitteisesti kertonut tapahtumista mainituissa puhutteluissa sekä puhuttelussa 10.1.2007. Vuoden 2009 puhuttelut ovat sen sijaan olleet hovioikeudenkin arvion mukaan erityisen johdattelevat ja painostavat. Vuonna 2009 suoritetut puhuttelut eivät ole sisältäneet paljoakaan A:n omaa kerrontaa vaan ne ovat painottuneet poliisin omien käsitysten esittämiseen hänelle. Lisäksi, vaikka A:lta ei ole tapahtumista kulunut aika sekä aikaisemmat puhuttelut huomioon ottaen voitu enää tuolloin olettaa saatavan merkittävästi uutta selvitystä, puhuttelut ovat kestäneet useita tunteja ilman asianmukaisia taukoja”.

Anu Suomela kirjoitti...

Auerin tapauksessa median tietojen varassa ei mistään voi olla varma, kun lisäksi vain osa KKO:lle menneestä materiaalita on julkista. Vähän kaikki on siis vain arvailua.

Olletikin lapsille on määrätty edunvalvojan sijaiset ja ehkä heillä on asiamiehetkin. Siinä merkityksessä 'lasten edusta' on ilmeisesti huolehdittu (mitä ikinä tuo monitulkintainen termi sisältääkään).

Oikeuspsykologisessa kirjallisuudessa puhutaan myös ilmiöstä 'legal process trauma', jonka keskelle lapset joutuvat esim. huolto- ja tapaamiskiistoissa. Äärimmäinen tilanne syntyy, jos väitetään, että äiti julmasti murhasi isän. Lisäksi äiti olisi syyllistynyt myös lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin, eläinten kiduttamiseen ja satanismiin.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tapahtumien aikana 2- 4- ja 7-vuotiaita lapsia on kuultu juuri näistä tapahtumista 5 vuotta isän murhan jälkeen.

Jos lasten edunvalvojat ja asiamiehet olisivat perehtyneet alan tieteelliseen tutkimukseen, he olisivat estäneet lasten altistamisen tuollaiselle menettelylle näin monen vuoden jälkeen.

Olennainen lasten havainnoista selvitettiin verekseltään, ja se on käyty läpi HO:n tuomiossa. Mitään uutta, luotettavaa lasten kertomusta ei ole enää saatavissa, mutta mediahäly jatkuu.

Anu Suomela

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Mitään uutta, luotettavaa lasten kertomusta ei ole enää saatavissa, mutta mediahäly jatkuu."

No, eiköhän ole kuitenkin syytä odottaa rauhallisesti asian käsittelyä ja etenkin lopullista ja "viimeistä tuomiota". Siitä vasta nähdään, onko lasten kertomuksista saatavissa ja saatu jotain luotettavaa selvitystä syytteen tueksi. Paljon riippuu myös siitä, millainen tuomio tulee Turun käräjäoikeudesta.

Jos syyttäjä nojautuu kolmen nuorimman lapsen kertomuksiin, niin puolustus varmaankin vetoaa vanhimman lapsen kertomukseen. Nämä kertomukset näyttäisivät olevan eräiltä osin ristiriitaisia.

Ketä ja mitä uskoa riippuu paljolti toisaalta syyttäjän ja toisaalta puolustuksen asiantuntijoiden lausumista. Asiantuntijoiden taistelu "prosessivoitosta" siis?

Anonyymi kirjoitti...

Hovioikeuden päätöksestä: (kannattaa lukea kokonaan, siitä selviää, että Annelin oli käytännössä mahdotonta murhata miehensä ja että todisteita ulkopuolisesta tekijästä on vaikka kuinka)

"Syytettä vastaan puhuvat Anneli Auerin ja A:n kertomukset ulkopuolisesta tekijästä. Syytettä vastaan puhuvat ja ulkopuoliseen tekijään viittaavat lisäksi tapahtumapaikalta löydetyt veriset kengänjäljet ja kurainen kengänjälki sekä ruskeankirjavat tekokuidut, joiden alkuperää ei ole pystytty selvittämään, samoin kuin se, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyssä olleesta halosta on löydetty tuntemattoman mieshenkilön DNA:ta ja että toista tekovälinettä ei ole löytynyt. Kun lisäksi on erittäin epätodennäköistä, että Anneli Auer olisi hätäkeskuspuhelun jälkeisessä lyhyessä ajassa voinut lavastaa olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi, syytteen tueksi esitetty näyttö ei riitä osoittamaan, että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden. Hovioikeus katsoo, että Anneli Auerin syyllisyydestä jää siten varteenotettava epäily. Syyte murhasta tai taposta on sen vuoksi hylättävä."

Mihin ihmeeesen nämä todisteet ulkopuolisesta tekijästä ja siten järkevä epäilys siitä, että tekijä oli ulkopuolinen katoaisivat tai lakkaisivat olemasta vaikka syyttäjät miten kehittelisivät miten villejä tästä todellisuudesta irti olevia teorioitaan ja näkisivät saatananpalvontaa sielläkin missä sitä ei ole?

Eikö tuomiot pitäisi rakentaa näytön ja faktojen varaan eikä villien spekulaatioiden varaan?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Syyttäjät ovat kuitenkin esittäneet KKO.ssa uutta näyttöä mm. juuri mainituista jäljistä samoin kuin paljon puhutusta hätäkeskuspuhelusta. Väitetään mm., että Jukka Lahti olisi tapettu jo aikaisemmin ja hänen ääneensä tuossa vaiheessa ym. oli nauhoitettu ja "soitettu" hätäkeskuspuhelun aikana.

Anonyymi kirjoitti...

Jyrki Virolainen otti esiin kiinnostavasti Kauhajoen tapauksen, joka myös herättää paljon kysymyksiä kuten tämä Auerinkin tapaus ja jossa myös Paatero on pikemminkin ollut estämässä oikeuden toteutumista kuin edistämässä sitä. Lehtititietojen mukaanhan yksi ja sama rikoskomisario myönsi aseluvan Saarelle, esti aseen poisottamisen Saarelta, kun muut poliisit olivat ilmeisen vaaran havaittuaaan lähdössä noutamaan asetta Saarelta, puhutteli itse Saarta ja antoi puhuttelun jälkeen Saaren pitää aseensa sillä seurauksella, että Saari seuraavana päivänä ampui 9 opiskelutoveriaan, opettajan ja itsensä. Ja tätä samaa komisariota Paatero sitten puolusti ja oli suojelemassa.

Tämän tapahtumaketjun pohtiminen johtaa sellaiseen aika pelottavaan skenaarioon, että uuden kouluampumisen annettiin käytännössä tapahtua? Vai voisiko rikoskomisario muuten toimia näin piittaamattomasti ja tyhmästi? Selkeää tarkoitushakuisuuttahan on siinä, että ollaan piittaamatta toisten poliisien selkeästä näkemyksestä siitä, että Saari oli todellinen uhka ja estetään aseen poishaku ja vielä annetaan Saaren pitää ase...Ja Saarihan tunsi Auvisen, samassa You Tube-ryhmässä olivat olleet ja samasta liikkeestä olivat aseenkin ostaneet.

Sekä Auerin että Kauhajoen tapauksissa Paateron toimintaa voi vain ihmetellä. Virheitä virheiden perään. Kun Auer oli pidätetty Paatero jo hekumoi, että syyllinen on selvä, vaikka sitä ei oltu mitenkään vielä edes todistettu. Miten näin vastuuttomia lausuntoja antava voi olla edes poliisiylijohtajan virassa?

Mutta mikä on se varsinainen sylttytehdas? Muistettava on kuinka entinen poliisijohtaja Markku Salminen syrjäytettiin Halosen nimittämän sisäministerön kansliapäällikön Ritva Viljasen savustusoperaation seurauksena ja vaihdettiin Paateroon. Halosen kabinettiinko tämä lopulta johtaa? Ottakaapaa selvää, ketkä kaikki tunsivat yhden vuorokauden sisällä kuolleet entiset (tiiviisti yhdessä liikkuneet) opiskelutoverit Pekka Puputin ja Jukka S.Lahden! Eikö tämä joukko, jotka tunsivat molemmat uhrit olisi pitänyt käydä läpi ja ottaa DNA-näytteet, miksi näin ei toimittu.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymin "salaliittoteoria" viimeisessä kappaleessa on toki liian paksua.

Paatero sanoi heti virkaansa tullessaan, että hänen tärkein tehtävänsä on "polisin puolustaminen." Tätä johtotähteä Paatero on sitten seurannut useimmissa tunnetuissa tapauksissa, joissa poliisia on epäilty lainvastaisesta menettelystä tai rikoksesta.

Poliisilain mukaan poliisin tärkein tehtävä on kuitenkin kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen, ei poliisin puolustaminen.

Anonyymi kirjoitti...

Asiassa myönnetty valituslupa on nyt tullut Finlexiin. Usein se miten valituslupa-asiaa kuvataan kertoo jo paljon loipputuloksesta. Nyt asia kuvataan nän: "Kysymys näytön arvioinnista henkirikosta koskevassa asiassa." Tämä viittaa siihen, että asiaa ei palautettaisi hoviin, koska miten muuten annettava (ennakko)päätös voisi koskea näytön arviointia?

Anonyymi kirjoitti...

Mitä salaliittoteoriaa tuossa oli? Ja miten niin paksua? En ole sama kirjoittaja, mutta itsekin tiedän poliisin saamasta viestistä: toinen katoaa ja toinen kuolee, ja heillä on opiskeluaikainen yhteys. Poliisi on myös omissa tutkimuksissaan yhdistänyt tapaukset toisiinsa. Itseäni ärsyttää suunnattomasti tietämättömyyden korvaaminen saliittoteoriasanalla, mikä osoittaa vain silkkaa ylimielisyyttä itse asian tai totuuden sijasta viestin kirjoittajaa kohtaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Kysymys näytön arvioinnista henkirikosta koskevassa asiassa."

Kun syyttäjä oli hakenut valituslupaa juuri tuolla perusteella eli näytön arvioinnin takia, on tiedotteen muotoilu ymmärrettävä.

Tiedotteen ko. muotoilu valituslupapäätöksen yhteydessä ei kerro vielä mitään siitä, aikooko KKO ratkaista jutun itse vai tuleeko se palauttamaan jutun hovioikeuteen.

Valituslupa on ratkaistu kolmen jäsenen jaostossa, mutta itse asia eli valitus tullaan ratkaisemaan viiden jäsenen jaostossa eikä kukaan valitusluvan myöntäneistä jäsenistä ole välttämättä mukana tuossa jaostossa.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, eiköhän siellä syytettyjen penkillä posket kuumottaen tule istumaan itse häkenauha. Saa nähdä, että tuleeko sille elinkautinen.

Ex-tutkinnanjohtajahan todisti hovissa, että kyllä sieltä aikaisemmin - satoja kertoja kuultuna - kuului ne ulkopuoliset miehen äänet, mutta - totta - nyt ei enää kuulunutkaan.

Joten näytön arviointia hyvinkin.

Seppo Isotalo kirjoitti...

KKO:n tiedottaja Pia Sive lähetti 2012-05-12 tiedotteen jonka mukaan
Syyttäjät hakevat valituslupaa tuomioon, jolla Vaasan hovioikeus heinäkuussa 2011 vapautti aviopuolisonsa murhasta tai taposta epäillyn ulvilalaisen naishenkilön.

Valitettavasti ei lehdistö seuraa Pia Siven esimerkkiä ja käsittele Ulvilan surmaa ilman nimiä kuten journalistin ohjeet edellyttävät. Käytännössä keskustelu onkin mennyt naishenkilön nimen hokemiseksi. Se aineisto jota tutkimaan Pia Siven kutsui lehdistön on on johtanut pahimman sortin parjaamiseen yksityisasiassa. Sen sijaan se lisätieto, jonka turvin syyttäjät pyytävät valituslupaa on jäänyt minun blogini varaan, jossa viimeksi katsoessani oli käynyt kahdeksan (8 sic!). Kukaan ei kommentoi.

http://seppo-isotalo.blogspot.se/

Blogissani on jo pitkään ollut tietoa siitä miksi hovioikeus lopetti naishenkilön vankeuden jo ennen kuin hovioikeuden vapauttava päätös oli laadittu. Kerran yritin kirjoittaa yleisön osastoon HBL, mutta lehdestä vastattiin, että asia ei kiinnosta lukijoita. Tämä juttu on blogissani