1165. Vaasan hovioikeus täyttää 250 vuotta

 

1. Vaasan hovioikeus on Suomen toiseksi vanhin hovioikeus. Se aloitti toimintansa 21.8.1776 ja täyttää kuluvan elokuun lopulla siis 250 vuotta. Vaasan hovioikeuden perusti kuningas Kustaa III vuonna 1775, jolloin uudistettiin myös lääninjakoa. Kun olen ollut tuomarina Vaasan hovioikeudessa vuonna 1976, jolloin hovioikeus täytti 200 vuotta, ajattelin kirjoittaa hieman tuomioistuimen vaiheista. 

2. Kustaa III nimitti vuonna 1775 Vaasan hovioikeuteen kaksi hovioikeudenneuvosta sekä viisi asessoria. Hovioikeudenneuvos Adolf Fredrik Silfersparre oli 30 vuotta täyttänyt Turun hovioikeuden nuorin hovioikeudenneuvos ja toiseksi neuvokseksi nimitetty ylisotatuomari Adolf Tandefelt vasta 28-vuotias. Vuonna 1776 Kustaa III nimitti hovioikeuden presidentiksi revisiosihteeri, vapaaherra Arvid Kurckin, joka oli 41-vuotias. Kurckin sukujuurensa ulottuvat Suomeen, mutta hän oli ruotsalainen ja kuului kustavilaiseen ylhäisöpiiriin.

3. Vaasan hovioikeuden juhlalliset vihkiäiset pidettiin Tukholman kuninkaanlinnassa 28.6.1776. Vihkiäisiä on kuvattu loistavaksi spektaakkeliksi, jollaista Ruotsissa ei ollut nähty sitten Kustaa II Adolfin (1594-1632) päivien. Kuninkaan puheen jälkeen puheen piti hovioikeudenpresidentti Arvid Kurck, jonka puheessa mainittiin 16 kertaa sanat "Teidän Kuninkaallinen Majesteettinne". Tämän jälkeen presidentti Kurck, hovioikeudenneuvokset Silfersparre ja Tandefelt sekä viisi asessoria (Hising, Ståhlhandske, Krabbe, Lode ja de La Chapelle) vannoivat uskollisuudenvalan kuninkaalle.

4. Hovioikeus aloitti varsinaiseen toimintansa siis 250 vuotta sitten 21. päivänä elokuuta 1776. Hovioikeus työskenteli ensimmäiset kymmenen vuotta vuokratiloissa Vaasan pormestarin Eric Ludolpt Leopoldin talossa. Hovioikeuden toimialue eli hovioikeuspiiri oli laaja, sillä siihen kuuluivat Oulun lääni ja Kuusamon Lappi sekä Vaasan lääni ynnä Savo ja Karjala. Suomen ensimmäinen hovioikeus oli perustettu vuonna 1623 Turkuun. Suomen kolmas hovioikeus perustettiin Viipuriin vuonna 1839, jolloin Vaasan hovioikeuspiirin alue pieneni. Itä-Suomen hovioikeus perustettiin sotien jälkeen Kuopioon 1945 jatkamaan Viipurin hovioikeuden toimintaa. Helsingin hovioikeus aloitti vuonna 1952, Kouvolan hovioikeus 1978 ja seuraavana vuonna Rovaniemen hovioikeus. Kouvolan hovioikeus lakkautettiin vuonna 2014.

5. Vaasan hovioikeuden ratkaisema ensimmäinen rikosjuttu koski Savon sydämessä eli Heinäveden pitäjässä 1.4.1771 pääsiäissunnuntaina tapahtunutta kirkkorauhan rikkomusta ja pahoinpitelyä, jossa syytettynä oli torppari Matts Issakaini (Matti Issakainen) ja asianomistajana torppari Michel Lydicaini (Mikko Lyytikäinen). Rantasalmen ym. pitäjien kihlakunnanoikeus oli talvikäräjien 1774 yleisessä istunnossa katsonut selvitetyksi, että Issakainen oli lyönyt Hasumäen (Heinäveden kirkonkylän) maantiellä kirkosta kotimatkalla ollutta Lyytikäistä ilman syytä suulle niin kovaa, että kaksi hammasta irtosi. Issakainen oli jo ennen talvikäräjien toimittamista myöntänyt pahoinpidelleensä Lyytikäistä ja miehet olivat tehneet sovinnon, mutta tämä ei estänyt asian saattamista käräjille. Kihlakunnanoikeus tuomitsi Issakaisen kirkkorauhan rikkomisesta maksamaan 40 hopeatalaria sekä sapattirikkomuksesta ja kahdesta irtilyödystä hampaasta kuusi talaria kustakin ja lisäksi erillistä hyvitystä kuusi talaria, yhteensä 60  hopeatalaria. Sakkorahat jaettiin kolmeen osaan kruunulle, kihlakunnalle ja rikoksen uhrille; hyvitys eli korvaus irroneista hampaista Issakaisen tuli maksaa Lyytikäiselle.

6. Päätökseen ei annettu valitusosoitusta hovioikeuteen, vaan se lähetettiin suoraan hovioikeuden tutkittavaksi. Kyseessä oli toisin sanoen eräänlainen alistusmenetttely, koska asiassa oli kysymys vakavasta rikoksesta eli kirkkorauhan rikkomisesta. Kihlakunnanoikeus suoritti  asiassa tutkinnan (ransakning), mutta sen ratkaisu toimitettiin hovioikeuden tarkastettavaksi. 

7. Vaasan kuninkaallisessa hovioikeudessa juttu käsiteltiin 26.8.1776 pidetyssä esittelyssä, jolloin se myös ratkaistiin. Asianosaiset eivät olleet saapuvilla, vaan menettely oli kirjallista ja asia käsiteltiin ja tuomio annettiin ruotsin kielellä. Hovioikeuden kokoonpano jutussa oli laaja, sillä siihen kuuluivat Kansallisarkistossa säilytettävän pöytäkirjan mukaan vapaaherra ja presidentti - tässä järjestyksessä - Kurck, hovioikeudenneuvos Silfersparre sekä asessorit Hising, Krabbe, Lode ja af Palén. Esittelijänä toimi advokaatti-fiskaali Alanus. Hovioikeuden sihteerinä toimi alkuvuosina Fredrik Juslén.

8. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä muutoin paitsi, että luki Issakaisen syyksi kirkkorauhan rikkomisen asemesta rauhanrikkomisen, koska asiassa ei ollut voitu selvittää, että hän oli  tiennyt Lyytikäisen olleen tulossa kirkosta. Rangaistuksia hovioikeus ei muuttanut. Mikäli sakkoja ei saataisi perityksi, hovioikeus määräsi, että Issakaista rangaistaan kolmentoista parin raippojen iskulla, kolme lyöntiä kustakin parista. - Hovioikeuden sanotun jutun ruotsinkielistä pöytäkirjaa ja siihen liitettyä päätöstä säilytetään Kansallisarkistossa. Se on esillä hovioikeuden historiasta kertovassa näyttelysssä Vanhan Vaasan museossa. 

9. Näin siis tutkittiin ja tuomittiin savolaisten torpparien välisessä jutussa Vaasan kuninkaallisessa hovioikeudessa vuonna 1776. Kuriositeettina mainittakoon, että sukunimet Issakainen ja Lyytikäinen ovat edelleen aika tavallisia Heinävedellä ja yleensä Savossa. Näin voidaan päätellä Wikipediassa olevasta Heinäveden kuntaa ja sen asujaimistoa koskevasta esittelyssä, jonka päätteeksi luetellaan eräitä tunnettuja Heinävedellä olevia tai siellä syntyneitä merkkihenkilöitä. Heidän joukossaan on yksi Issakainen ja yksi Lyytikäinen, toinen heistä (Sakari Issakainen) on kirjailija, toinen (Matti Lyytikäinen) taiteilija.

10.  Pormestari Eric Leopoldilta vuokratusta talosta hovioikeus muutti vuonna 1786 uuteen, Vanhassa Vaasassa eli nykyisin Mustasaaressa sijaitsevaan  hovioikeudentaloon, jonka oli suunnitellut yli-intendentti ja arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantz. Taloa pidetään yhtenä Suomen komeimmista kustavilaisen ajan arkkitehtonisista luomuksista. Tästä oikeudenjumalattarelle, Themikselle, pyhitetystä rakennuksesta tuli komea valtakunnan mahdin symboli. Se säilyi lähes ainoana vahingoittumana rakennuksena Vaasan palossa 3.8.1852. Uuden hovioikeustalon valmistuttua vanha hovioikeus, Themiksen temppeli, muutettiin kirkoksi ja se toimii edelleen Mustasaaren kirkkona.

11. Vanhan Vaasan tulipalon jälkeen Vaasan kaupunki päätettiin rakentaa nykyiselle paikalleen. Lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg  sai tehtäväkseen kaupungin julkisten rakennusten ja siten myös uuden hovioikeustalon suunnittelun. Punatiilinen hovioikeudentalo, joka sijoitettiin puistokadun päähän, kaupungin länsirannalla sijaitsevalle kummulle, valmistui vuonna 1862; Vaasan rautatieasemalta hovioikeudentalolle johtavan kadun nimi on Hovioikeudenpuistikko. Rakennus seisoo paikallaan ylvään näköisenä ja arvolleen sopivan etäällä alueen muista Rantakadun varrella olevista rakennuksista. 

12. Kurositeettina mainittakooon, että hovioikeudentaloon muurattiin 57 kaakeliuunia, joita käytettiin vuoteen 1939 asti, jolloin rakennukseen asennettiin keskuslämmitys. Taloon sijoitettiin myös Vaasan lääninhallitus, jonka tilat olivat rakennuksen eteläpäässä; hovioikeuden puolestaan pohjoispäässä. Lääninhallitus siirtyi omiin tiloihin Palosaareen vuonna 1984, jolloin talo jäi kokonaan hovioikeuden käyttöön. 

13. Alan asiantuntijat ovat ylistäneet hovioikeudentaloa uljaaksi oikeuspalatsiksi ja maamme rakennustaiteen merkkiteokseksi, jossa ovat nähtävissä eri tyylikausien hienoimmat piirteet. Suomessa ei ole juuri muita tuomioistuinrakennuksia, joita voitaisiin luonnehtia oikeuspalatsiksi. Rakennusta on peruskorjattu ja entisöity viimeisten 60 vuoden aikana lähes täydelliseen alkuperäiseen asuunsa. Talon sisätilojen entisöimistyötä on jatkettu vuosikorjausten yhteydessä 1900-luvulla aina näihin päiviin ja hovioikeuden 250-vuotisjuhliin asti. Hovioikeuden toiminnan historiaa on koottu  erityiseen perinnehuoneeseen sijoitettuihin kokoelmiin. Hovioikeudentalo on on määritelty rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi, ja se on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1991.

14. Hovioikeuden historian ja perimätiedon säilyttämiseksi on julkaistu useita selvityksiä ja tutkimuksia. Julkaisuista voidaan mainita teokset Vaasan hovioikeus 1776-1976 (toim. Erkki Rintala) ja Muistoja Themiksen näyttämöltä (toim. Virpi Harju). Teoksessa Isännän ääni, juhlakirja Erkki Rintalalle (2015) on lukuisilla värikuvilla varustettu Varpu Harjun artikkeli Vaasan hovioikeuden uljas palatsi - kauneus kunniassaan. Hovioikeudenneuvos, sittemmin korkeimman oikeuden oikeusneuvos ja Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala on tehnyt ison työn toimiessaan hovioikeuden edustajana kaikissa entisöimisvaiheissa. 

15. Vaasan hovioikeudessa on arvokkaita taulu- ja kirjakokoelmia sekä antiikkisia huonekaluja, kulttuurihistoriallisia ja oikeuden tunnuksin varustettuja esineitä. Osa niistä on peräisin ajalta, jolloin hovioikeus sijaitsi vanhassa Vaasassa. Täysistuntosalissa on isokoinen muotokuva Kustaa III:sta, joka on maalattu vuonna 1783 ja jonka kuningas lahjoitti hovioikeudelle. Hovioikeuden toisen jaoston istuntohuoneessa on niin ikään kokovartalomuotokuva keisari Aleksanteri I:stä. Täysistuntosalin ja II jaoston seinillä ovat myös hovioikeuden kaikkien entisten presidenttien muotokuvat. 

16. Hovioikeuden 250 vuotta kestänyt ajanjakso jakautuu kolmeen vaiheeseen: Kuninkaallinen Vaasan hovioikeus (1776-1808), Keisarillinen Vaasan hovioikeus (1808-1917) ja itsenäisyydenajan Vaasan hovioikeus (1917-2026). 

17. Kuten dosentti Iisa Vepsän väitöskirjassa Tutkimus Vaasan hovoikeuden perustamisesta ja varhaisesta toiminnasta (2009) mainitaan, ruotsalaisen ylhäisön piirissä Vaasan hovioikeuden merkitystä on 1700-luvun lopulla vähätelty ja sanottu, että se perustettiin vain aatelistoa varten ja kuningasvallan maineen lisäämiseksi. Vepsä osoittaa kyseiset epäilyt ja väitteet perusteettomiksi ja selvittää, että hovioikeuden perustamiselle olimuitakin syitä. Uusi hovioikeus paransi ihmisten mahdollisuutta päästä oikeuteen ja takasi yhteiskuntarauhan. Kustaa III:n tekemät uudistukset vaativat toteutuakseen toimivaa oikeus- ja lääninhallintoa hänen vuonna 1772 suorittamansa vallankappauksen jälkeisessä tilanteessa. Kustaa III perusti Ruotsin korkeimman oikeuden, Högsta domstolen, vuonna 1789. Yksinvaltiudesta arvosteltu Kustaa III murhattiin 16.3.1792 aateliston salaliiton järjestämässä attentaatissa Kuninkaallisen oopperan naamiaistilaisuudessa. 

18. Tuomarit olivat 1700-luvun lopulla ruotsinkielisiä ja asiat käsiteltiin hovioikeudessa yksinomaan ruotsiksi. Suomenkielistä lainopillista oikeuskirjallisuutta ei ollut, mutta Ruotsin vuoden 1734 laki oli sentään käännetty suomeksi vuonna 1759. Laki pysyi Suomessa voimassa myös maan siirryttyä vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan kuuluvaksi suuriruhtinaskunnaksi.

19. Suomen sodan aikana 1808 venäläinen sotajoukko tuli Vaasaan ja Venäjän armeijan ylipäällikkö kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevden määräsi hovioikeuden jatkamaan toimintansa. Hovioikeuden jäsenet vannoivat uskollisuudenvalan keisarille. Tilanne hovioikeudessa oli kuitenkin sekasortoinen, kun venäläiset sotilaat surmasivat vahtimestari Abraham Wilénin, jolloin myös hovioikeuden presidentti Axel Reuterholm oli vähällä menettää henkensä. Reuterholm perheineen pakeni Vaasasta eikä rohjennut palata takaisin virkaansa hoitamaan; vasta kolme vuotta myöhemmin hovioikeuteen nimitettiin uusi presidentti Erik Johan Bergenhem. Ensimmäisen sortokauden (1903-1905) aikana Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov erotti kustakin kolmesta hovioikeudesta kolme virkaiässä vanhinta jäsentä, jotka olivat niskoitelleet venäläistämispyrkimyksiä tarkoittavia määräyksiä vastaan. Vuonna 1905 nämä tuomarit saivat kuitenkin tsaari Nikolai II:n vuonna 1905 antaman ns. marraskuun manifestin jälkeen palata virkoihinsa. 

20. Autonomian aikana hovioikeuteen perustettiin vuonna 1818 keisari Aleksanteri I:n päätöksellä  toinen  jaosto. Vaasan kaupunkia kutsuttiin Venäjänvallan aikana, keisari Nikolai I:n kunniaksi, nimellä Nikolainkaupunki. Hovioikeudentalo valmistui vuonna 1862 ja hovioikeuden nimi säilyi edelleen Vaasan hovioikeutena. Asiat käsiteltiin ja ratkaisut annettiin edelleen ruotsin kielellä. Kihlakunnanoikeuksien ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjakieli vaihtui 1860-luvulta lähtien vähitellen suomeksi, mutta Vaasan hovioikeudessa ensimmäinen suomenkielinen tuomio annettiin vasta 24.4.1884. Suomi ja ruotsi tulivat tuomioistuimissa tasavertaiseen asemaan vuoden 1902 kieliasetuksen myötä.

21.  Itsenäisyyden aikana perustettiin vuonna 1962 uutena erityistuomioistuimena vesioikeuksien ylioikeudeksi vesiylioikeus, joka toimi Vaasan hovioikeuden jaostona vuoteen 1987. Vesiylioikeus  oli toiminnassa vuoteen 1999 saakka, jolloin sen tehtävät siirtyivät Vaasan hallinto-oikeudelle, joka toimii koko maan kattavana valitusviranomaisena vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa asioissa. Jutturuuhkan purkamiseksi hovioikeudessa on ollut aika ajoin ylimääräisä jaostoja. Vaasan hovioikeuden presidentiksi 1975 nimitettiin oman talon hovioikeudenneuvos Ritva Höyky, josta tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen hovioikeudenpresidentti. 

22. Hovioikeusmenettely oli kirjallista aina 1990-luvun alkupuolelle asti, eli suullisia käsittelyjä, joissa asianosaiset ja heidän avustajansa ovat istunnossa saapuvilla, ei juuri pidetty. Tähän tuli muutos vasta sitten kun Suomi oli vuonna 1990 ratifioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS). Pääsääntönä on silti edelleen kirjallinen hovioikeusmenettely, jolloin valitusasiat ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäntiaineiston perusteella esittelystä, jossa esittelijä selostaa asian ja tekee ratkaisuehdotuksen kokoonpanoon kuuluville tuomareille (Oikeudenkäymiskaari 26:12,1, 381/2003). Esittelymenettely ei ole julkinen. 

23. Menettelyn keventämiseksi ja resurssien tarkoituksenmukaiseksi kohdentamiseksi hovioikeuksissa otettiin vuonna 2004 käyttöön eräissä asioissa seulontamenettely, joka korvattiin vuonna 2011 jatkokäsittelylupamenettelyllä (jkl-asiat ja jkl-menettely, OK 25 a luku). Hovioikeus myöntää valitusluvan, jos käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta on syytä epäillä, ja siirtää asian täystutkintaiseen käsittelyyn. Jos lupa evätään, käräjäoikeuden ratkaisu jää voimaan. Jkl -menettelyn soveltamisala on laaja, sillä siihen kuuluvat kaikki riita-asiat ja rikosasioista ns. sakkoasiat sekä ne asiat, joissa vastaaja on tuomittu käräjäoikeudessa kahdeksaa kuukautta lievempään vankeusrangaistukseen. Vaasan hovioikeuden vuonna 2025 antamista 1021 ratkaisusta oli 738 eli peräti 72,3 prosenttia jkl:n piirin kuuluvia asioita. Hovioikeus epäsi valitusluvan 62 prosentissa ja myönsi sen 37 prosentissa valituksista; osittainen valituslupa myönnettiin kahdessa prosentissa asioita. Jkl-menettelyn avulla hovioikeuden työtä on kevennetty ja asioiden keskimääräinen käsittelyaika on saatu alenemaan. Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvos, OTT Timo Saranpää on julkaissut vuonna 2023 seikkaperäisen kirjan Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa.

24. Hovioikeuden päällikkötuomarina on presidentti. Vaasan hovioikeudessa on ollut yhteen 34 presidenttiä, joista viisi Ruotsin vallan, 12 Venäjän vallan ja maamme itsenäisyyden aikana 17 presidenttiä. Vuosina 1776-1976 virassa olleista presidenteistä on kerrottu luonnehdittu oikeushistorian professori Yrjö Blomstedtin laatimassa historiikissa, joka löytyy teoksesta Vaasan hovioikeus 1776-1976 (toim. Erkki Rintala).

25. Ruotsin vallan aikana nimitettyä kahta ensimmäistä presidenttiä, Arvid Kurck (presidenttinä 1776-1781) ja Carl Bonde, (1781-1788) professori Blomstedt kehuu päteviksi, vaikka kumpikaan ei asettunut pysyvästi asumaan Vaasaan; Kurck kävi Vaasassa ainoastaan istuntokausien aikana johtamassa hovioikeutta. Kolmesta muusta 1770-luvun lopulla toimineista presidenteistä Blomstedt ei ole esittänyt yhtä mairittelevia lausuntoja.

26. Luettelo kaikista Vaasan hovioikeuden presidenteistä löytyy Wikipediassa olevasta hovioikeuden esittelystä. Viime sotien jälkeen nimitetyistä hovioikeuden presidenteistä tunnetuimpia ovat Paavo Alkio (presidenttinä 1970-1972; Alkio nimitettiin virkaan vasta 68-vuotiaana), edellä jo mainittu Ritva Hyöky (1975-1989), Erkki Rintala (1989-1998), Ingvar Krook (1998-2004) ja Mikko Könkkölä (2005-2009). Ritva Hyökyn nimitystä esitti valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan pääministerinä johtama virkamieshallitus ja sen oikeusministerinä ollut rikosoikeuden professori Inkeri Anttila, joka oli ensimmäinen naispuolinen lakitieteen tohtori Suomessa ja myös ensimmäinen nainen oikeusministerinä; Hyöky oli toiminut 60- ja -70-luvuilla Vaasan kaupunginvaltuuston kokoomuspuoluetta edustavana jäsenenä. Hovioikeuden nykyinen presidentti on Sakari Laukkanen, joka nimitettiin virkaan helmikuussa 2023.

27. Lakitieteen tai oikeustieteen tohtoreja Vaasan hovioikeuden presidenteistä ovat Robert Montgomery (1886-1887), Kaarlo Ignatius (1923-1927), Ingvar Krook (1998-2004) sekä Sakari Laukkanen. Montgomery ja Krook ovat väitelleet siviiliioikeudesta, Ignatius ja Laukkanen prosessioikeudesta. Ignatiuksen väitöskirja vuodelta 1900 käsitteli virallisen syyttäjistön kehittymistä, organisaatiota ja syyteoikeutta ja on ensimmäinen suomen kielellä julkaistu prosessioikeudellinen väitöskirja. Hovioikeuden nykyisistä jäsenistä oikeustieteen tohtorin tutkinnon on tehnyt Timo Saranpää (vuonna 2010 todistusoikeudesta). Laukkanen ja Saranpää ovat väitelleet Lapin yliopistossa. Vaasan hovioikeuden asessori Jurkka Jämsä väitteli oikeustieteen tohtoriksi tammikuussa 2021 prosessioikeuden alalta; väitöstilaisuus pidettiin Vaasan hovioikeuden täysistuntosalissa.

28. Helsingin yliopiston lakitieteen ja myöhemmin oikeustieteen kunniatohtereiksi on kutsuttu presidentit Paavo Alkio (1963) ja Erkki Rintala (2000). Presidenttinä vuodesta 1862 lähtien toimineelle Selim Ekbomille myönnettiin vuonna 1879 Upsalan yliopiston lakitieteen kunniatohtorin arvo. Hän oli presidentinvirassa kuolemaansa vuoteen 1886 asti, jolloin hän oli 79-vuotias. Presidentti Erkki Rintalan 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi on vuonna 2015 julkaistu juhlakirja Isännän ääni (toimittajat Petteri Korhonen ja Timo Saranpää), joka sisältää 26 kirjoittajan laatimat artikkelit. Kuten kirjan esipuheesta ilmenee, aloite kirjan tekemisestä tuli allekirjoittaneelta blogistilta, joka ehdotti myös kirjalle edellä mainittua nimeä; teoksen toimituskunta hyväksyi nimen.

29. Vaasan hovioikeudessa on nykyisin kaksi osastoa. Presidentin lisäksi hovioikeudessa on 24 jäsentä eli hovioikeudenneuvosta, neljä asessoria ja kymmenen esittelijää; esittelijän virkanimikkeenä oli aiemmin hovioikeudenviskaali. Hovioikeuden hallintoa johtaa kansliapäällikkö ja kansliahenkilökuntaan kuuluu 19 virkailijaa. Maallikkojäseniä eli lautamiehiä ei Suomen hovioikeuksissa ole; Ruotsissa lautamiehet sen sijaan kuuluvat hovioikeuden kokoonpanon niissä asioissa, joissa heitä on ollut myös käräjäoikeuden kokoonpanossa. Itä-Suomen hovioikeuspiiri on suunnilleen samankokoinen kuin Vaasan hovioikeuden toimialue. Itä-Suomen hovioikeudessa on 27 hovioikeudenneuvosta, kuusi asessoria ja kymmenen esittelijää. Vaasan hovioikeuspiirin alueella on hieman alle miljoona asukasta, Itä-Suomen hovioikeuspiirissä hieman yli miljoona. 

30. Vaasan hovioikeuden aloitteesta 1990-luvun alkupuolelta lähtien Vaasassa on järjestetty kaksikielisiä oikeustieteen kandidaatintutkinnon opintoja. Tavoitteena on ollut ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Vaasan hovioikeudessa havaitun ruotsinkielisten juristien puutteen korjaaminen. Syksystä 2010 lähtien juristin tutkinnon on voinut kokonaan suorittaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Vaasan yksikössä. Hankkeen tuloksena ruotsinkielisten tuomareiden ja esittelijöiden puutetta hovioikeudessa on saatu korjattua. Vaasan hovioikeudessa on korkeatasoinen kirjasto, jota voivat käyttää myös esimerkiksi Vaasan yliopiston opiskelijat.

31. Vaasan hovioikeuspiiri muodostuu neljän käräjäoikeuden alueesta: Pohjanmaan käräjäoikeus (kanslia Vaasassa), Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus (Seinäjoki), Satakunnan käräjäoikeus (Pori) ja Keski-Suomen käräjäoikeus (Jyväskylä). Hovioikeus voi toimittaa pääkäsittelyn niin sanotuilla matkakäräjillä Satakunnan ja Keski-Suomen käräjäoikeuden istuntopaikoissa eli Porissa ja Jyväskylässä. Hovioikeus julkaisee vuosittain edellistä vuotta koskevan toimintakertomuksen.

32. Vaasan hovioikeuteen saapui vuonna 2025 yhteensä 1229 valitusasiaa. Samana vuonna hovioikeus ratkaisi 1012 asiaa, joista 714 rikosasiaa, 194 riita-asiaa, 15 hakemusasiaa ja 99 ulosottovalitusasiaa. Vuoden 2025 lopussa oli ratkaisematta 657 asiaa. Asioiden keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2025 oli 5,8 kuukautta. Jkl-asioissa, joiden osuus kaikista annetuista ratkaisuista oli 72,3 prosenttia, valituslupa evättiin kolmessa kuukaudessa tai sitä lyhyemmässä ajassa. Niiden rikosasioiden, joissa jatkokäsittelylupaa ei tarvita, käsittelyaika oli 180 asiassa 9-18 kuukautta ja 12 asiassa sitä pidempi. Vaasan hovioikeus toimitti vuonna 2025 suullisen pääkäsittelyn 198 asiassa ja matkakäräjien lukumäärä oli 119.

33. Tämän vuoden lokakuun alussa tulee voimaan pitkään valmisteltu todistetallenneuudistus, jolloin käräjäoikeudessa annetut todistajankertomukset ja muu suullinen todistelu videoidaan ja tallennetaan kuva- ja äänitallenteina. Jos tuomiosta valitetaan, hovioikeus ja korkein oikeus ottavat mainitun todistelun vastaan pääsäännön mukaan suoraan käräjäoikeuden videotallenteilta, eikä todistajia ja muita oikeudenkäynnissä kuulusteltavia henkilöitä tarvitse kutsua esittämään kertomustaan uudelleen. Uudistus nopeuttaa oikeudenkäyntejä, parantaa näytön arvioinnin oikeellisuutta ja vähentää todistelusta aiheutuvia haittoja ja kustannuksia. Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvos, osaston johtaja Petteri Korhonen ja OTT Jurkka Jämsä ovat vuonna 2022 julkaisseet kirjan Sähköinen prosessi hovioikeudessa, jossa on käsitelty laajasti myös nyt toteutumassa olevaa todistetallenneuudistusta.

34. Vaasan hovioikeus juhlii 250-vuotista taivaltaan kuluvan elokuun aikana. Vanhan Vaasan museossa on esillä näyttely hovioikeuden historiasta. Silloin julkaistaan myös hovioikeutta ja sen historiaa käsittelevä juhlakirja, joka sisältää useiden kirjoittajien muistelmia ja artikkeleja oikeuden eri aloilta. Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel vierailevat tuolloin Vaasassa ja käyvät myös hovioikeudessa istuttaen puun hovioikeudenpuistoon. Mainittakoon, että Vaasan kaupungin 400-vuotisjuhliin syyskuussa 2006 osallistuivat Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia. Myös he vierailivat Vaasan hovioikeudessa ja istuttivat puun hovioikeudenpuistoon. Lokakuussa 2026  hovioikeus järjestää tiloissaan yleisölle toisen avoimet ovet -tilaisuuden. Ensimmäinen yleisötilaisuus toukokuussa keräsi runsaan kävijämäärän.

35. Vaasan hovioikeuden ratkaisema ensimmäinen asia vuonna 1776 koski viisi vuotta aikaisemmin tapahtunutta pahoinpitelyrikosta. Paljon on sen jälkeen vettä Pohjanmaan joissa virrannut ja monenlaisia asioita tapahtunut oikeuslaitoksessa ja koko yhteiskunnassa. Hovioikeusmenettely näyttää paljon erilaisemmalta kuin 50 vuotta sitten, jolloin itse astelin Vaasan hovioikeuteen presidentti Ritva Hyökyn puheille ja esitin hänelle tasavallan presidentti Urho Kekkosen allekirjoittaman nimittämispäätöksen hovioikeudenneuvoksen virkaan. Hovioikeusmenettely on kehittynyt, valmistelusta on annettu säännöksiä, suulliset käsittelyt ovat lisääntyneet ja tuomioita perustellaan aivan eri tavalla kuin "silloin ennen". Uudenlaisia rikostyyppejä on tullut huomattava määrä, kuten esimerkiksi huumausainerikokset ja erilaiset talousrikokset osoittavat.

36. Mutta yllätys yllätys. Hovioikeuksiin valitetuissa rikosasioissa pitää yhä edelleen kärkipaikkaa sama rikostyyppi eli pahoinpitely, josta Vaasan hovioikeus antoi tuomionsa 250 vuotta sitten kahden heinäveteläisen torpparin yhteenotossa, eikä törkeä pahoinpitelykään ole kaukana rikosasioiden kärkipäästä. Joutuu kysymään, muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan käy huomispäivän tie, kuten joskus 50 vuotta sitten lauluilloissa Georg Otsin esitystä matkien hoilattiin. Muutosta ei näytä olevan näköpiirissä sikäli, että nytkin tapellaan, varastetaan, huijataan, petetään, raiskataan ja surmataan, tai riidellään sopimusten tulkinnasta, työasioista tai korvausvelvollisuuksista siinä missä sata vuotta sitten ja usein vielä kiivaammin kuin ennen. Rikosjuttuja käsitellään käräjä- ja hovioikeuksissa selvästi enemmän kuin riita-asioita, ja tämä koskee myös korkeinta oikeutta.

37. On siten ilmeistä, että tuomioistuimia tarvitaan myös jatkossa eikä Vaasan hovoikeudesta voida tehdä pelkkää tuomioistuinmuseota. Millaisena kehitys jatkuu ja mistä asioista keskustellaan vuonna 2076, kun Vaasan hovioikeus täyttää 300 vuotta? Tätä emme tiedä, voimme vain arvailla. Edellyttääkö oikeusvarmuus edelleen kolmiportaista tuomioistuinlaitosta? Onko kaksinapaisen tuomioistuinorganisaation säilyttäminen yhä tarpeen vai voitaisiinko hallinto-oikeudet yhdistää yleisiin tuomioistuimiin, lähinnä tiettyihin käräjäoikeuksiin? Tulisiko näyttökysymyksistä valittamista rajoittaa tai evätä kokonaan? Kysymyksiä ja uudistuskohteita olisi paljon, jos vain toimeen tartuttaisiin.

38. Miten teknologian kehitys vaikuttaa hovioikeuksien ja muiden tuomioistuimien toimintaan? Sähköisen prosessin merkitys kasvaa entisestään ja tekoäly tulee väistämättä myös tuomioistuimiin. Tulevaisuudessa humanoidirobotit kenties ratkaisevat jatkokäsittelylupa-asiat käden käänteessä, viimeistään parissa tai kolmessa päivässä. Tekoälyn avulla oikeuskysymyksiä koskeva lähdeaineisto eli esimerkiksi lakien esityöt, oikeuskäytännön ratkaisut ja oikeuskirjallisuuden kannanotot kotimaan ohella myös muista vertailumaista on melko vaivatonta koota ja lähettää tuomareiden tietokoneille muutamaa päivää myöhemmin toimitettavaa pääkäsittelyä varten. Asian valmistelua ja pääkäsittelyä, todistelumenettelyä ja monia muitakin oikeudenkäyntiä koskevia uudistuksia voitaisiin jo nyt toteuttaa, mutta en ryhdy niitä tässä yhteydessä tarkemmin esittelemään. 

  

 

 

 

 

 

 

 

1164. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittäminen. KKO 2026:19

1. Oikeudenkäynnin kohtuuton viivästyminen voidaan hyvitää asianosaiselle valtion varoista maksettavalla rahakorvauksella; L oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (HyvL 362/2009). Tämän ns. hyvityslain 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianonosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta  oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. 

2. Hyvityslaki säädettiin Suomen saatua lukuisia Euroopan ihmisoikestuomistuimen langettavia tuomioita oikeudenkäyntien viivästymisestä. Hyvityslain keskeisin tavoite oli tättäää uroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan vatimukset . 

3. Hyvitystä on vaadittava tuomioistuimelta ennen käsittelyn päättymistä. Viivästyistä arvioitaessa otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti asian latu ja laajuus, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä asian merkitys  asianosaiselle. Hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on valtion vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvitystä maksetaan enintään 10 000 euroa. Tietyin edellytyksin hyvitystä voidaan korottaa tai alentaa.

4. Ratkaisussa KKO 2026:19, joka on annettu eilen 0.3.2026 ja julkaistu ennakkopäätöksenä (prejudikaattina),  on kysymys rikosasian asianomistajalle (A) oikeudenkäynnin viivästymisestä maksettavan hyvityksen edellytyksistä. Tapauksessa on kysymys siitä, mistä ajankohdasta oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika on alkanut ja oliko asianomistajalla oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisen perusteella. 

4a. Kyse on hyvityslain 5 §:n  1 momentin tutkinnasta. Momentin 2 kohdan mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa rikosasiassa, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa. Momentin 3 kohdan mukaan asianomistajan osalta sanottu aika alkaa asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa.  

5. Asianomistaja A oli pahoinpitelyrikoksen asianomistajana 30.10.2019 esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa rikoksesta epäillylle rangaistusta, mutta ei ollut tuolloin esittänyt korvausvaatimuksia. Rikosasia oli tullut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa vireille 28.6.2022, ja asianomistajan korvausvaatimus oli saapunut käräjäoikeuteen 2.5.2023. Asian pääkäsittely käräjäoikeudessa oli toimitettu 4.10.2023 ja käräjäoikeus oli antanut pääasian osalta lainvoimaiseksi jääneen tuomionsa 30.10.2023.  

6. A on käräjäoikeudessa vaatinut hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 3 000 euroa katsoen, että  oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika oli alkanut 30.10.2019, jolloin häntä oli kultu esitutkinnassa ja jolloin hän oli esittnyt rangaistusvaatimuksen epäiltyä kohtaan.

7. Käräjäoikeus on tuomiollaan 30.10.2023 hylännyt A:n hyvitysvaatimuksen, koska A ei ollut vielä esitutkinnassa ottanut kantaa siihen, tuleeko hän esittämään asiassa korvausvaatimuksia. Näin ollen oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa huomioon otettavan ajan oli katsottava alkaneen vasta 2.5.2023, jolloin A oli toimittanut vaatimuskirjelmänsä käräjäoikeudelle.  Kun käräjäoikeus oli ratkaissut asian tuomiolla 30.10.2023, ei käräjäoikeusmenettely ollut kestänyt kohtuuttoman pitkään.

8. A valitti ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 17.4.2024, toisin kuin käräjäoikeus, että oikeudenkäynti oli hyvityslain tarkoitetulla tavalla alkanut jo 30.10.2019, jolloin Aoli esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa epäillylle rangaistusta. Vaikka esitutkinta oli kestänyt varsin pitkään eli 2 vuotta 3 kuukautta, asian kokonaiskäsittelyaikaa ei kuitenkan voitu pitää niin pitkänä, että A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa olisi loukattu. Hovioikeus ei siten muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta, vaan hylkäsi valituksen.

9. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A toisti valituksessaan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan vaatimuksensa. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. 

10. KKO katsoi katsoi tuomiossaan, jonka laajoja perusteluja ei ole tässä syytä yksityiskohtaisesti toistaa, ensinnäkin (kohdat14-19), että asianomistajalla voi olla oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä myös silloin, kun hän on esittänyt vain rangaistusvaatimuksen.

11. Toiseksi KKO tulkitsi hyvityslain 5 §:n 1 momentin säännöstä yhdenmukaisesti ennakkopäätöksen KKO 2020:2 kanssa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan alkamisesta asianomistajan osalta siten, ettei alkamisajankohta riipu siitä, minkä sisältöisen vaatimuksen asianomistaja on esittänyt: ts.  asianomistajan esitutkinnassa esittämä rangaistusvaatimus on riittävä (kohdat 20-26).

12. Puheena olevassa asiassa KKO totesi (kohdat 27-30), että käräjäoikeuden tuomion antamiseen (30.10.2019) oli kulunut A:n esitutkintakuulustelusta (30.10.2019) tasan neljä vuotta. Esitutkinta oli A:n kuulustelusta lähtien kestänyt noin kaksi vuotta kolme kuukautta. Asianomistajaa ja todistajaa oli kuultu varsin pian esitutkinnan alkamisesta, mutta pahoinpitelystä epäiltyä vasta noin kahden vuoden kuluttua. Tänä aikana polisi  ei ollut tehnyt muuta kuin ainoastaan lähettänyt pyynnön lääkärinlausunnon saamiseksi. 

13. Tapauksesa oli ollut kyse suppeasta ja yksinkertaisesta rikosasiasta. KKO katsoi, että esitutkinta oli viivästynyt hyvitykseen oikeuttavalla tavalla yhdellä vuodella kun otettiin erityisesti huomioon, että esitutkinnassa oli ollut pitkä passiivinen ajanjakso. Sen sijaan asian käsittely syyteharkinnassa ja käräjäoikeudessa ei ollut viivästynyt. Asian käsittelyn kokonaiskestoaikaakaan ei voitu pitää kohtuuttoman pitkänä, kun siitä vähennetään hyvitykseen oikeuttavaksi katsottu yhden vuoden aika. 

14. KKO velvoitti Suomen valtion suorittamaan A:lle hyviyksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa.

15. KKO:ssa äänestys. Ratkaisu ilmaisi oikeusneuvosten Tuomo Antilan ja Eva Tammi-Salmisen mielipiteen. Oikeusneuvos Pasi Pölönen oli lopputuloksesta samaa mieltä, mutta hieman erilaisilla perusteluilla. Oikeusneuvokset Lena Engstrand ja Ari Kantor sen sijaan pysyttivät hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen ja hylkäsivät A:n valituksen.

16. KKO:n enemmistön perustelut ovat vähemmistön jääneen kahden jäsenen - ja asian esittälijän - perusteluja vakuuttavammat. Vähemmistön mukaan  HyvL 5 §:n 1 momentin 3 kohdan säännös ei mahdollista sellaista perusoikeusmyönteistä tulkintaa, jonka mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan voitaisiin lain selvästä sanamuodosta poiketenktsoa. alkaneen jo esitutkinnassa. Vähemmistön lauusman mukaan hyvityslakia säädettäessä esitutkintavaihe on rikosasian asianomistajan kohdalla rajattu oikeudenkäynnin keston ulkopuolelle oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa. Myöskään perustuslain 106 §:stä ei vähemmistön mukaan ole johdettavissa  mahdollisuutta hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan selvästä sanamuodosta poikkeamiseen. 

17. KKO:n vähemmistö on pitäytynyt tiukasti hyvitylsin 5 §:n 1 momentin 3 kohdan sanamuotoon. Enemmistön tulkinta sen sijaan lähtee hyvityslain tavoitteista ja asianomistajan asettamisesta  tasavertaiseen asemaan rikosasian vastaajan kanssa. Oikeusneuvos Pölönen on omassa lausumassaan laajasti esittänyt perusteltuja näkökohtia asiasta. Vähemmistö on painottanut liiaksi perusoikeuksien turvaamisen muodollisia seikkoja, mutta KKO:n enemmistö on puoltanut perusoikeuksien aineellista turvaamista. Perustuslakivaliokunnan eräässä toisessa asiassa antaman lausunnon mukaan asianomistajan prosessuaalisten keinojen ja oikeuksien tulee olla tasavertaiset ja symmetriset rikoksesta epäillyn kanssa (PeVL 59/2014 vp s. 6). Tämän tulee olla tavoitteena myös oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan lain säännöksiä tulkittaessa. 

17. Oikeusneuvos Pölönen on omassa lausumassaan kuitenkin esittänyt erilaisia painavia näkökohtia asiasta. Vähemmistö on painottanut liiaksi perusoikeuksien turvaamisen muodollisia seikkoja, mutta kKO:n enemmistö n pioltanut perusoikeuksien aineellista turvaamista. Perustuslakivaliokunnan eräässä toisessa asiassa antaman lausunnon mukaan asianomistajan prosessuaalisten keinojen ja oikeuksien tulee olla tasavertaiset ja symmetriset rikoksesta epäillyn kanssa (PeVL 59/2014 vp s. 6). 

 

 

1163. Ortodoksien ex-arkkipiispa Leolle ehdollinen vankeusrangaistus törkeästä avustuspetoksesta ynnä muusta

1. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus antoi 27.2.2026 tuomion Karjalan kielen seura ry:n talousepäselvyyksin liittyvässä rikosjutussa. Syytettyinä jutussa olivat seuran pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja, ortodoksien kirkon eläkkeellä oleva arkkipiispa Leo eli siviilinimeltään Leo Makkonen, ja seuran talousasioista vastannut hallituksen jäsen, joka toiminut myös yhdistyksen sihteerinä. Leo on nyt 77-vuotias, hän eläköityi korkeasta virastaan joulukuun alussa 2024.

2. Käräjäoikeus tuomitsi molemmat vastaajat törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Kumpikin tuomittiin yhden vuoden ja yhden kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistus on kummankin osalta ehdollinen. 

3. Tuomion mukaan syytetyt antoivat oikeus- ja kulttuuriministeriölle vääriä tietoja ja hankkivat niiden avulla Karjalan kielen seuralle perusteetonta etua. Yhdistys perustettiin 1990-luvulla elvyttämään karjaln kieltä ja kultuuria, se hakeutui konkursiin uonna 2020. Seura sai ministeriöltä vuosina 2017-2019 avustuksia noin 500 000 euroa.

4. Käräjäoikeus velvoitti tuomitut maksamaan yhteisvastuullisesti asianomistajana olevalle oikeus- ja kulttuuriministeriölle korvausta rikoksella aiheutetusta vahingosta 162 000 euroa ja korvaamaan ministeriön oikeudenkäyntikulut 31 000 eurolla. Lisäksi oikeus velvoitti  ex-arkkipiispan yksin maksamaan ministeriölle vahingonkorvausta 9 100 euroa. 

5. Leon toisena avustajana jutussa toiminut rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen kertoi medialle tuomion jälkeen, että Leo on pettynyt oikeuden ratkaisuun ja tulee todennäköisesti valittamaan siitä Itä-Suomen hovioikeuteen. Tolvasen mukaan Leo pitää tuomiota kohtuuttomana, koska hän ei ole saanut toiminnastaan itse mitään hyötyä, vaan hyöty on tullut yksinomaan yhdistykselle. Leo kiistää Tolvasen mukaan syyllistyneensä rikokseen, sillä hän ei ollut harhautanut ministeriötä tahallaan eikä ollut edes tietoinen syyksiluettujen tekojen rikollisuudesta. Yhdistyksen sihteeri oli käytännössä hoitanut kaikki toimet ministeriön kanssa. 

6. Käräjäoikeuden tuomion mukaan yhdistyksen hallituksen jäsen vastasi talousasioista ja määräsi yksityiskohtaisesti kirjauksista ja maksuista. Myös Leo/Makkonen oli ratkaisun mukaan selvillä yhdistyksen taloudellisesta tilasta, kiertämistoimista sekä työntekijöiden palkkauksesta, palkoista ja palkkojen rahoituksesta. 

7. Jutussa syyttäjänä toiminut Antti Hyvärinen kertoi medialle olevansa tyytyväinen käräjäoikeuden tuomioon.

8. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on antanut ratkaisusta seuraavan tiedotteen:

Käräjäoikeus on antanut tuomion Karjalan kielen seura ry:n toimintaan liittyvässä rikosasiassa.

Karjalan kielen seura ry:n hallituksen puheenjohtaja ja talousasioista vastannut hallituksen jäsen on tuomittu törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta kumpikin yhden vuoden yhden kuukauden yhteiseen, ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Karjalan kielen seura ry:lle erityisavustusta karjalan kielen elvyttämishankkeeseen vuosina 2017, 2018 ja 2019. Tuomitut olivat antaneet Opetus- ja kulttuuriministeriölle avustuspäätöksissä edellytetyissä avustuksen käyttöä koskevissa ilmoituksissa vääriä tietoja. Väärät tiedot olivat koskeneet avustuspäätöksissä edellytettyä työajan seurantaa tai muuta luotettavaa selvitystä työajan kohdentumisesta, kahden lähipiiriyhdistyksen käyttämistä avustusvarojen todellisen käytön peittelyyn ja avustettavaan toimintaan kuulumattomien toimistokustannusten kohdentamista avustushankkeelle. Väärillä tiedoilla on pyritty siihen, että seura saa pitää avustuksena saamansa varat.

Avustettavalle hankkeelle eli avustusvaroista maksettavaksi on avustuspäätösten mukaan saanut kohdistaa muiden kuin yksinomaan hanketta varten palkattujen työntekijöiden kustannuksia, jos avustuksen saaja osoittaa luotettavasti, esimerkiksi työajanseurannan avulla, työpanoksen kohdistumisen välittömästi hankkeelle. Tuomitut olivat kohdentaneet tuollaisten työntekijöiden kustannuksia avustettavalle hankkeelle ja mainituissa ilmoituksissa ilmoittaneet ministeriölle, että seuralla olisi ollut työajan seuranta. Työajan seurantaa ei ole todellisuudessa ollut. Väärä tieto on koskenut vuosien 2017 ja 2018 osalta yhteensä 47 545,89 euroa ja vuoden 2019 osalta 9 165,35 euroa eli yhteensä 56 711,24 euroa. Talousasioista vastannut hallituksen jäsen ei ole työajan seurannan osalta ollut vastuussa enää vuodelta 2019 annetun ilmoituksen tiedosta.

Lähipiiriyhdistysten avulla tuomitut olivat luoneet keinotekoista laskutusta talkootyöstä, jota ei todellisuudessa ollut ollut. Keinotekoisen laskutuksen avulla tuomitut olivat siirtäneet avustusvaroja lähipiiriyhdistyksille, jotka olivat maksaneet niillä Karjalan kielen seura ry:n sellaisia menoja, joita avustusvaroilla ei olisi avustuspäätösten mukaan saanut maksaa. Varoja oli myös siirretty takaisen seuralle avustuksina, jolloin seura oli saanut avustuspäätöksissä edellytettyä omarahoitusosuutta, joka oli todellisuudessa tullut maksetuksi avustusvaroilla. Tältä osin väärät tiedot ovat koskeneet 95 000 euron rahamäärää.

Karjalan kielen seura ry on ostanut toimistohenkilökunnan palveluja eräältä osakeyhtiöltä. Osakeyhtiö on hoitanut seuran muutkin kuin avustettavaan hankkeeseen liittyneet toimistotyöt. Vuonna 2019 tuomitut olivat kohdistaneet avustettavalle hankkeelle kaikki seuran toimistohenkilökunnan kustannukset 56 980,60 euroa. Tästä määrästä ainakin 20 000 euroa ei ole ollut avustettavan hankkeen eikä siten avustuksesta maksettavia kustannuksia.

Törkeässä kirjanpitorikoksessa on ollut kysymys lähipiiriyhdistysten käyttöön liittyneestä 95 000 euron keinotekoisesta laskutuksesta.

Tuomitut velvoitettiin suorittamaan Opetus- ja kulttuuriministeriölle vahingonkorvausta. Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus on 162 545,89 euroa. Hallituksen puheenjohtaja velvoitettiin lisäksi yksin suorittamaan ministeriölle korvausta 9 165,35 euroa. Molemmat tuomittiin yhteisvastuullisesti suorittamaan ministeriölle korvausta oikeudenkäyntikuluista 31 249,24 euroa.

1162. Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen herättämiä mietteitä

 

Olen päättänyt elevyttää tämän pari vuotta lähes pysähdyksissä olleen alkiuperäisen blogini, jonka pitämisen aloitin elokuussa 2008. Käsittelen blogissa lähinnä poitiikkaa, Suomen kv. asemaa sekä maan ulkoista ja sisäistä turvallisuutta, hallintoa jne. Juridusten kysymysten käsittelyä jatkan edelleen  Rule of law -blogissa.

Tämä blogikirjoitus käsittelee presidentti Niinistön eilen 1.1. 2023  pitämän uudenvuodenpuheen eräitä kohtia. Kokonaisuutena presidentin puhe oli oikein hyvä ja kenties parhaita hänen uudenvuodenpuheistaan. Tässä muutama hajahuomio puheesta:

1. Tasavallan presidentti Saui Niinistön perinteinen uudenvuodenpuhe esitettiin tänään kello 12 TV 1:ssä. Puhe käsitteli lähinnä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan sekä Suomen ulkoista ja sisäistä turvallisuutta. 

2. Niinistö vertaisi Putinia Staliniin, joka kuvitteli puna-armeijan marssivan 1939 Helsinkiin kolmessa viikossa. Suunilleen yhtä nopeasti Putin uskoi  Ukrainan luhistuvan venäläisten hyökkkäyksen edessä. Näin ei käynyt, vaan sota Ukrainassa jatkuu edelleen ja tulee kestämään ilmeisesti vielä kauan. Oli täysin odotettua ja paikallaan, että Niinistö lupasi tuen Ukrainalle jatkuvan.

3. Niinistö puhui Venäjästä katkeruudella, eikä mikään ihme, sillä pettihän Putin kaikki Europan maat ja johtajat perin pohjin jo Krimin valtauksen yhetydesä 2014. Petettyjen joukossa seisoo myös Suomen presidentti Sauli Niinistö, joka tapasi Putinin presidenttikaudellaan Suomessa tai Venäjällä kymmenen kertaa ja lisäksi joissakin kansainvälisissä konferensseissa yms. tilaisuuksissa muualla.

4. Edes Krimin valloitus ja sen liittäminen Venäjään ei avannut Sauli Niinistön silmiä, vaan hän tapasi Putinia vuoden 2014 jälkeen muutaman kerran. Kenties räikeintä tässä suhteessa oli Putinin kutsuminen Suomeen vuonna 2017, jolloin Suomen itsenäistymisestä oli kulunut 100 vuotta. Presidentti Niinistö ja maan hallitus kohteli Krimin valloittanutta Putinia kuin konsanaan "piispaa pappilassa"ja suurena Suomen ystävänä! Kammottavaa oli myös Sauli Niinistön aloitteesta Donald Trumpin ja Putinin ns. huipputapaamisen järjestäminen Helsingissä vuonna 2019; se oli täysin turha tapaaminen, josta pisteet keräsi yksinomaan Putin.

5. Sauli Niinistön katkeruuden Putinin kohtaan ymmärtää, sillä kusettihan Putin Saulia puheillaan ja tapaamisillaan 10 vuotta putkeen. Putinin ja Venäjän pelossa Niinistö ei halunnut Suomen liittyvän Natoon, vaan hän piti Nato-optiota vielä tammikuussa 2022 riittävänä asiana. Vasta kun kansa ilmaisi välittömästi Venäjän hyöykkäyksen kevättalvella 2022 jälkeen selkeästi halunsa maan liittymisestä Natoon, presidentti, pääministeri Sanna Marin ja maan hallitus rohkenivat vihdoin kääntää kelkkansa.

6. Jonkinlaisena lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Putinin kusetuksen kohteeksi joutuivat myös Saksan Merkel, Ranskan Macron ja monet muutkin länsimaiden johtajat. Poikkeuksena Viro, Latvia ja Liettua, jotka ovat koko ajan pitäneet Putinin johtamaa Venäjää vaarallisena ja todellisena uhkana rajanaapureidensa ja koko Euroopan turvallisuudelle.

7. Nyt Sauli Niinistö saa odotella toimettomana, milloin Turkki ja Unkari suostuvat ratifiomaan Suomen Nato-hakemuksen - jos ylipäätään suostuvat. Turkin presidentti Erdogan ja Unkarin pääministeri Orban toimivat näin tietenkin Putinin  määräyksestä. Pari kolme kuukautta sitten presidentti Niinistö väläytti mahdollisuutta, että istuva eduskunta päättäisi jo ennen huhtikuun vaaleja hyväksyä lopullisesti halllituksen esityksen Natoon liittymisestä. Puhemies Matti Vanhanen torjui kuitenkin Niinistön  ehdotuksen toteamalla, ettei eduskunta säädä lakeja "pöytälatikkoon"; tästä pisteet Vanhaselle.

8. Niinistö palasi eilisessä puheessaan uudelleen sanottuun mahdollisuuteen, vaikka totesi samalla, että asia on "tietysti eduskunnan  käsissä". Mikä hoppu Niinistöllä on asiassa, sillä vielä  noin vuosi sitten  hän ei pitänyt edes Nato-hakemusta ajankohtaisena asiana. Toki tilanne on Venäjän hyökkäyssodan aloittamisen takia muuttunut  radikaalisesesti, mutta vaikka sota Ukrainassa jatkuisi, kuten näyttää, ties kuinka pitkään, Suomen turvallisuus ei ole sen takia välittömästi uhattuna, vaikka emme olisi Naton täysjäseniä.

9. Asian ydin on siinä, että Niinistön kannalta olisi todella ikävää, jos Suomen Natoon liittyminen olisi vielä kesken hänen toimikautensa päättyssä 1.4.2024. Mutta niin kuin Niinistö eilen totesi, Suomi kantaa myös Natoon liittymisen jälkeen itse päävastuun alueensa puolustamisesta. Suomi on jatkanut koko ajan Puolustusvoimien vahvistamista, ja viime vuonna asehankintoihin eri maista käytettiin ilmeisesti lähes miljardi euroa. 

10. Suomi on Britannian johtaman JEF-liittoutuman (Joint Expeditionary Force) jäsen yhdessä Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Viron, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa. Nämä maat ovat sitoutuneet kehittämään maiden sotilaallisia valmiuksia yhteisillä harjoituksilla ja tarvittaesa toimimaan yhdessä kriisitilanteissa. Suomi osallistuu jatkuvasti yhteisiin sotaharjoutuksiin myös Nato-maiden kanssa jne. Presidentti Sauli Niinistö osallistui 19.12.2022 Latvian Riiassa pidettyyn JEF-maiden päämieskokoukseen.

11. Sauli Niinistö käsitteli puheessaan lyhyesti myös Suomen sisäistä turvallisuutta. Hän varoitteli tässä suhteessa täysin perustellusti liiallisesta suvaitsevaisuudesta, sillä "siinäkin piilee sudenkuoppia". " Paha kun on taitava löytämään sen kaikkein löysimmän", presidentti lausui.  Niinistön mukaan Pohjoismaissa "suunta kulkee nyt kohti yleisen järjestyksen ja yksilöiden turvallisuuden vahvistamista". Selvä viittaus Suomessakin ilmenneen lisääntyvän katu- ja jengiväkivallan kitkemiseen. Hyvä!