767. Ideointia

                                                    Kypsää kauraa

1. Presidentti Tarja "Tarska" Halosella näyttää olevan selkeästi tekemisen puutetta. Hänet on ikuistettu Hakaniemen kadulla tonkimassa roskalavalta kierrätykseen kelpaavia pannuja, kattiloita ja muuta sellaista roinaa. Eiköhän ex-pressalle sentään pitäisi keksiä valtiovallan toimesta hiukka laadukkaampaa tonkimista!

2. Nyt on uutisoitu, että USA:n ulkoministeri Kerryllä on todisteet siitä, että presidentti Assadin joukot ovat käyttäneet Syyrian sodassa kemiallisia aseita. Näytteitä kuulemma aiotaan lähettä Suomeen tutkittavaksi. Mutta kyllä niitä näytteitä voidaan vielä tutkia paikan päällä Damaskoksessakin.

3. Ehdotankin, että Suomen valtio sopii Kerryn kanssa siitä, että tekemisen puutteesta kärsivä Tarja Halonen lähetetään Syyriaan USA:n valvonnassa tonkimaan ja selvittämään, onko sodassa tosiaan käytetty kemiallisia aseita, missä niitä olisi käytetty ja millaisia aseita. Siellä ne roskalavat ja muut kaatopaikat odottavat reipasta tonkijaansa! Matkakumppanikseen Tarja voisi ottaa mukaan toisen tehopakkauksen ja tunnetun tonkijan, Elisabeth Rehnin.

4. Hallituksen rakenneuudistuksesta ja työmarkkinajärjestöjen tänään alustavasti sopimasta keskitetystä tulopoliitisesta ratkaisusta eli Tuposta riittää juttua vielä pitkäksi aikaa. Kun kaiken piti olla selvää, Matti Röngän vieraaksi YLE:n tv-uutisiin ilmaantui eräänlaisena pahan ilman lintuna ammattilitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne. Hän kertoi, ettei ole vielä lainkaan varmaa, tuleeko Pro  - joskus kahdeksan viikon kuluttua - hyväksymään nyt sovitun Tupon. Näin siitä huolimatta, että Tupo antaisi ensimmäisenä vuonna kaikille palkansaajille tilipussiin suuruteen (vrt. Timo Soinin "Timon tilipussi")  katsomatta yhtä suuren korotuksen eli 20 euroa per kuukausi.

5. Tuollaisen tulosovun luulisi kelpaan myös Prolle, mutta mitä vielä: vastaan ne aikovat vaan pullikoida. Ehdotankin harkittavaksi, olisiko Pron syytä muuttaa nimensä, uusi johdonmukainen nimi olisi Contra.

6. Rakenneuudistuksen ja erityisesti siihen olennnaisena osana kuuluvan kuntarakenneuudistukselle ilmaantuu halukkaita kaatajia eri puolilta. Yhden näistä piireistä, jonka vastahanka ei tässä suhteessa enää ketään yllätä, muodostavat perusoikeusoppineet, joita myös perusoikeusfundamentalismista on toisinaan epäilty. Tämän porukan itseoikeutettu nokkamies on akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, joka yritti jo keväällä kannattajineen kaataa kuntarakenneuudistusta koskevan lakihankkeen perustuslain vastaisena. Tuorilaiset kuitenkin hävisivät kamppailun, sillä kesäkuussa perustuslakivaliokunta totesi, tosin harvinaisen äänestyspäätöksen jälkeen, että kuntarakennelaki voidaan viedä eteenpäin tavallisena lakina eikä perustuslain säätämisjärjestystä tarvita.

7. Tänään HS:ssa Kaarlo Tuori uhoaa, että hallituksen eilinen ehdotus kuntien pakkoliitoksista pakottaa arvioimaan uudestaan koko kuntarakennelain; Tuori tuntuu siis haluavan revanssin kesäkuussa hallituksen esityksellle perustuslakivaliokunnassa kärsimälleen tappiolle. Tuori oudoksuu myös ajatusta seudullisista kansanäänestyksistä, joiden tulosten perusteella hallitus voisi pakottaa kunnat liitoksiin. Tällaisia seudullisia äänestyksiä ei Suomessa ole aiemmin järjestetty, vaan kuntaliitoksiin liittyvät kansanäänestykset ovat olleet kuntakohtaisia.

8. Kaarlo Tuorin mukaan isojen keskuskuntien asukkaat päättäisivät asioista pienten kuntien asukkaiden puolesta.  Hänen mukaansa "kyse on samasta, jos Saddam Hussein olisi aikoinaan ehdottanut, että järjestetään kansanäänestys Kuwaitissa ja Irakissa siitä, liitetäänkö Kuwait Irakiin".

9. Värikästä kieltä, toden totta! Tuori saattaa olla "seutuäänestysasiassa" - ainakin pykälien tiukan muodollisen tulkinnan mukaan - oikeassa. Kuitenkin hieman ihmetyttää, että aikaisemmin niin hurjan edistyksellisenä lakimiehenä tunnetusta Kaarlo Tuorista on vanhemmiten tullut kaikkien järkevältä tuntuvien uuditusten kiivas vastustaja, joka tuntuu haluavan heitellä kapuloita rattaisiin vain heittelemisen ilosta aina, kun siihen on sangen tulkinnanvaraisten pykälien mukaan hänen mielestään hiukankin aihetta. 

10. Kaarlo Tuorille ja hänen hengenheimolaisilleen perusoikeusjuristeille pitisi kyllä löytää joitakin hiukka mielekkäämpiä tutkimuskohteita. Yksi sellainen olisi työmarkkinajärjestöjen hämmästyttävän vahva rooli yhteiskunnassa. Mainitut järjestöt ovat ottaneet tai niille on suorastaan tyrkytetty (delegoitu) sellaista lainsäädäntövaltaa, joka perustuslain mukaan kuuluu yksinomaan lainsäätäjälle eli eduskunnalle. Muissa pohjoismaissa ja useimmissa muissakin maissa työmarkkinajärjestöjen rooli yhteiskunnassa on paljon vaatimattomampi kuin Suomesssa. Esimerkiksi työntekijöiden eläkeiästä päätetään parlamentissa ja laissa, ei työmarkkinajärjestöjen pomojen hämärissä kabinettikokouksissa, kuten Suomessa tapahtuu.

11. Eikö tämä ole selvästi perustuslain vastaista? Perustuslaista ei taida edes löytyä sanaa ja käsitettä "työmarkkinajärjestöt" tai "työmarkkinat". Kuitenkin nuo järjestöt tuntuvat mellastavan mielin määrin lainsäädännön parissa ja käyttävän tosiasiallisesti perustuslain mukaan yksinomaan lainsäätäjälle kuuluvaa valtaa. Tässäpä olisi Tuorille ja muille valtiosäntöoppineille tutkimuskenttää kerrassaan!

713. Lakiesitys pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa

1. Yksityistä pysäköinninvalvontaa on harjoitettu pääkaupunkiseudulla 6-7 vuoden ajan. Se on otettu käyttöön myös joissakin muissa kaupungeissa. Valvonta perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen, jonka ehdot ja sopimusrikkomuksen seurauksen autoilija etukäteen hyväksyy. 

2. Valvontamaksu ei ole sakko tai pysäköintivirhemaksuun rinnastettava julkisoikeudellinen maksu eikä maksun vaatimisessa ole kyse julkisen vallan käyttämisestä.  Kysymys on joustavasta reaalisopimuksesta, jollaisia ihmiset tekevät päivittäin ja joiden varassa matkustaminen, kaupankäynti ja palvelut paljolti toimivat. Yksityinen pysäköinninvalvonta ja valvontamaksun määrääminen, oikeastaan vaatiminen, on todettu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä (KKO 2010:23) lailliseksi; korkein oikeus oli mainitusta kysymyksestä yksimielinen. Ennakkopäätöksessä kiteytettyjä oikeusohjeita noudatetaan alempien tuomioistuinten lainkäytössä, kuten esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden syyskuussa 2012 antamasta tuomiosta ilmenee; ks. siitä blogikirjoitusta numero 630/28.8.2012.

3. Villien parkkifirmojen kitkemiseksi pois ja valvonnan selkiinnyttämiseksi alalle on toivottu lainsäädäntöä. Edellinen hallitus antoi eduskunnalle lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta (HE 223/2010 vp).  Lakiesitys kaatui kuitenkin juuri ennen kevään 2011 eduskuntavaaleja perustuslakivaliokunnan loppuruuhkassa antamaan kielteiseen lausuntoon (PeVL 57/2010). Siinä katsottiin, ettei laki ollut säädettävissä sellaisenaan eli lakiesityksen mukaisesti tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta edellytti, että lakiesitykseen tehtäisiin tiettyjä muutoksia, jotta se voitaisiin hyväksyä. Tämä ei kuitenkaan ollut maalisvaalien 2011 alla mahdollista, joten lakiesitys raukesi.

4. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa (22.6.2011) luvattiin, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään laki. Lakiesitystä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole kuitenkaan annettu. Sen sijaan hallitus antoi eduskunnalle viime vuoden syyskuussa lakiesityksen (HE 79/2012 vp), jossa ehdotetaan muutettavaksi pysäköinninvalvonnasta annettua lakia ja säädettäväksi laki pysäköinninvalvontaluvasta ja valvonta-avustajista. Lakiesitys ei sisällä säännöksiä yksityisten parkkifirmojen nykyisin harjoittamasta valvonnasta, vaan esitys koskee ainoastaan julkista eli poliisin ja kunnan pysäköinninvalvontaa avustavaa toimintaa. Tavoitteena on, että kunta ja poliisi voisivat valvoa myös yksityisillä alueilla tapahtuvaa pysäköintiä. Olen kommentoinut lakiesitystä jo sen valmisteluvaiheessa (ks. blogikirjoitus numero 516/2.12.2011) ja todennut, että esitys on monilta osin "susi" - anteeksi vaan, kaikki oikeat sudet! Lakiesityksessä on vähät välitetty siitä, tulisiko julkinen valvonta myös käytännössä toimimaan ja miten yksityisillä alueilla tapahtuvalle pysäköinnille käytännössä tapahtuisi. Kiinteistönomistajat pelkäävät, että pysäköinti jäisi vaille asianmukaista valvontaa ja riistäytyisi käsistä.

5. Mikä on lakiesityksen suhde nykyisin harjoitettavaan yksityiseen pysäköinninvalvontaan? Tätä kysymystä on lakiesityksessä kierrelty ja kaarreltu kuin kissa kuumaa puuroa. Lakiesitykseen ei sisälly ainoatkaan pykälää, jossa yksityinen pysäköinninvalvonta nimenomaisesti kiellettäisiin, ei rangaistuksen uhalla tai muillakaan keinoilla. Lakiesityksen perusteluissa tosin annetaan ikään kuin kautta rantain ja muutaman rivin mittaisella toteamuksella ymmärtää, että esityksen tavoitteena on sulkea pois yksityisten muunlainen  toiminta pysäköinninvalvonnassa. 

6. Esityksen punaisena lankana ja ideologisena tavoitteena on selvästikin yksityisten parkkifirmojen toiminnan alasajaminen ja lakkauttaminen. Luvan saaneet parkkifirmat ja  yksityishenkilöt voisivat jatkossa toimia vain kunnan ja poliisin pikkuapulaisina (valvonta-apulaisina). Pysäköintimaksut menisivät kokonaan valtiolle tai kunnalle. Avustajille "mahdollisesti" maksettavasta korvauksesta avustajan tulisi sopia kunnan tai poliisin kanssa, todetaan lakiesityksessä lyhyesti. Parkkifirmat ovat jo ilmoittaneet, etteivät ne hyväksy esitystä eivätkä aio lähteä kunnan tai poliisin avustajiksi.

7. Viime syyskuussa annetussa lakiesityksessä sanotaan, että lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.3. 2013. Esityksessä on toisaalta arvioitu, että lait voisivat tulla voimaan aikaisintaan neljän kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. Nyt ollaan kohta jo huhtikuussa, mutta lakiesityksen käsittely eduskunnassa on edelleen kesken ja koko asia levällään kuin kuuluisat Jokisen eväät konsanaan. 

8. Mistä tämä johtuu? Katsotaanpa hieman, mitä eduskunnassa on tämän lakipaketin tiimoilta tähän mennessä oikein tapahtunut. Se selviää pääpiirteittäin tästä.

9. Lakiesityksen käsittely tuntuu etevän eduskunnassa kovin verkkaisesti ja lakiesityksessä kaavailtua paljon hitaammassa tahdissa. Asia tupsahti eduskuntaan jo 7.9. viime vuonna ja lähetekeskustelu pidettiin heti seuraavana päivänä. Lakiesitys lähetettiin mietinnön laatimista varten lakivaliokuntaan sekä lausunnon antamisen tarkoituksessa perustuslakivaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan. 

10. Mainitut kolme valiokuntaa ovat toki kuulleet lakiesityksen johdosta lukuisia asiantuntijoita. Merkille pantavaa on, että valiokunnissa on kuultu samoja valtiosääntöoppineita ja perusoikeusfundamentalisteja, joiden lausuntojen pohjalta ja mukaisesti perustuslakivaliokunta maaliskuussa 2011 torppasi asiallisen ja hyvän lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. 

11. Perustuslakivaliokunnan torppaus perustui sanottujen asiantuntijoiden (Olli Mäenpää, Veli-Pekka Viljanen, Kaarlo Tuori, Tuomas Ojanen, Mikael Koillinen) ajatukseen, jonka mukaan yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ja valvontamaksussa olisi muka kysymys julkisen vallan käytöstä ja vieläpä merkittävän julkisen vallan käytöstä. Nyt tähän yksityistä pysäköinninvalvontaa kiihkeästi vastustavien oikeusoppineiden joukkoon on saatu mukaan vielä Itä-Suomen professori Matti Tolvanen sekä siviilioikeuden professori Juha Karhu. Tolvanen tunnetaan valtakunnan ehkä kaikkein kiivaimpana yksityisen pysäköinninvalvonnan vastustajana (" en minä toki halua ketään yllyttää, mutta minä en kyllä ainakaan maksaisi valvontamaksua"). Karhu puolestaan on tullut tunnetuksi radikaaleista varallisuusoikeudellisista opeistaan, joille on tunnusomaista  perusoikeuskeskeisyys. Juha Karhun opit eivät kuitenkaan vakuuttaneet muita siviilioikeuden oppineita. 

12. Hallintovaliokunta antoi lakiesityksestä lausuntonsa 23.11.2012 eli normaaliajassa (HaVL 18/2012 vp). Lausunto on luonteeltaan lähinnä teknisluontoinen. Lakivaliokunta odottaa mietintöään varten perustuslakivaliokunnan lausuntoa, mutta juuri viimeksi mainittuun valiokuntaan lakiesitys näyttää jumiutuneen. Syytä tähän ei ole kovin vaikea arvata. Keskeinen kysymys on se, onko lakiesityksen, oikeusministerin ja koko hallituksen tarkoituksena ollut  todella "sosialisoida" nykyinen yksityinen pysäköinninvalvonta, vai saavatko yksityiset pysäköintifirmat jatkaa myös vastaisuudessa toimintaansa. Kuten edellisessä blogijutussa (numero 712) totesin, lakiesityksen laatijoiden ja esitystä kannattavien asiantuntijoiden tavoitteena näyttäisi olevan näppärä (lue: ruma) kaappaus, jolla yksityisten yritysten harjoittama laillinen elinkeino lakkautettaisiin. Valtio ja kunnat haluavat rynnätä markkinoille ja kaapata (sosialisoida) yksityisen pysäköinninvalvonnan haltuunsa ja koota siitä kertyvät maksut itselleen.

13. Muodollisesti hallituksen lakiesitys ei itse asiassa edes koske yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan kuten jo ehdotettujen lakien nimistäkin ilmenee, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaa valvontaa, johon yksityisten toivotaan osallistuvan avustajina. Mutta toisin kuin lainvalmistelijat, oikeusministeri ja ehkä koko hallitus, joka tosin ei liene asiaan mitenkään syvällisesti perehtynyt, kenties kuvittelevat, yksityistä pysäköinninvalvontaa ei voida kieltää ja lopettaa yksinomaan lakiesitykseen perusteluihin sisältyvällä parilla lyhyellä toteamuksella. Perusteluilla säätäminen ei ole mahdollista, sillä ainoastaan kirjoitetun lain pykälillä on lainkäytössä sitova vaikutus. Nykyisin laillisena elinkeinona harjoitetun yksityisen pysäköinninvalvonnan lakkauttaminen vaatisi lakiin nimenomaisia säännöksiä ja lain hyväksymistä perustuslain säätämisjärjestyksessä. 

14. Lakiesityksen kohtalo on siis perustuslakivaliokunnan käsissä. Asia näyttää polttelevan valiokuntaa, sillä lakiesityksen käsittelyä on siirretty monta kertaa. Lakiesitys tuli valiokuntaan 13.9.2012, minkä jälkeen asiantuntijoita on kuultu useissa kokouksissa. Professori Olli Mäenpäätä, jota myös hallintovaliokunta ja lakivaliokunta ovat kuulleet, on kuultu perustuslakivaliokunnassa kaksi kertaa; Mäenpäätä on siis kuultu eduskunnassa tämän asian tiimoilta jo neljä eri kertaa ja hän on antanut valiokunnille neljä kirjallista lausuntoa. Aikamoista lobbausta pysäköintifirmojen alasajamisen ja päänmenon puolesta, mutta tästä huolimatta Olli ei näytä saaneen porukkaa täysin vakuuttuneeksi kannastaan.

15. Eduskunnan eri valiokunnissa kuultavina olleiden ihmis- ja perusoikeusoppineiden tai -fundamentalistien vastavoimaksi ja yksityisen pysäköinninvalvonnan eräänlaiseksi pelastavaksi enkeliksi näyttäisi nousevan korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo. Perustuslakivaliokunta sai asiantuntijakuulemisensa valmiiksi jo 19.10.2012, mutta sitten valiokuntaan saapui Pauliine Koskelon kirjallinen lausunto, minkä jälkeen asian käsittelyä ja asiantuntijoiden kuulemista päätettiin jatkaa. Tätä jatkokäsittelyä on kestänyt nyt jo viitisen kuukautta.

16. Perustuslakivaliokunta palasi asian pariin uudelleen vasta 12.3.2013, jolloin valiokunnassa luultavasti käytiin kaksinkamppailu (otatus) Pauliine Koskelon ja Olli Mäenpään välillä. Tämän jälkeen valiokunta totesi - jälleen kerran - asiantuntijakuulemisen päättyneeksi, minka jälkeen asiassa siirryttiin "jatkettuun valmistavaan keskusteluun". Mutta heti tämän jälkeen eli jo mainitussa 12.3. pidetyssä kokouksessa valiokunta totesi, että asian käsittely keskeytetään! Tämän jälkeen asiassa ei ole tapahtunut eikä myöskään näytä tapahtuvankaan aivan heti mitään, sillä asiaa ei ole otettu valiokunnassa uudelleen esille eikä sitä tulla tekemään vielä huhtikuun ensimmäisellä viikollakaan.  

17. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo otti viime syksynä, sen jälkeen kun hallituksen lakiesitys 79/2012 vp oli jo annettu eduskunnalle, VTV:n forumissa puhuessaan muun ohella kantaa myös pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön valmisteluun; katso tästä blogia numero  644/8.10.2012 (kohdat 12-14). Koskelo ihmetteli aiheellisesti, onko hallituksen, oikeusministeriön ja oikeusministerin tarkoituksena todella ollut, että ehdotetulla lainsäädännöllä kiellettäisiin parkkiyhtiöiden harjoittama sopimukseen perustuva valvonta ja valvontamaksujen vaatiminen sopimusrikkomusten perusteella. Tästä asiasta ei sisälly lakiesitykseen säännöstä. Koskelon mukaan "sellaisen normin kirjoittaminen esitykseen olisi pakottanut miettimään, voiko sen kirjoittaa ja millä perusteella". Kysymys kulminoituu tuttuun kiistaan siitä, onko valvontamaksussa kysymys perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta merkittävän julkisen vallan käyttämisestä.

18. Presidentti Koskelo epäili, että mainittu yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva ydinkysymys on pyritty tarkoituksellisesti väistämään ja jättämään avoimeksi. Koskelon mukaan merkit viittaavat siihen, että kyseinen ratkaisu on tehty virkamiestasolla, eli sitä ei olisi tehnyt oikeusministeri. Virkamiesmoraali olisi Koskelon mukaan edellyttänyt, että lakiesityksen valmistellut virkakunta olisi kertonut  kakistelematta päättäjille, mitä lakiesitys po. suhteessa merkitsee ja mihin se käytännössä johtaa. Näin ei tehty, vaan nämä ydinkysymykset on jätetty lakiesityksessä täysin avoimiksi ja kertomatta ilmeisesti siinä hurskaassa toivossa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta hoksaisi asian ja puuttuisi siihen tavalla tai toisella. 

19. Koskelon kuulemisen johdosta perustuslakivaliokunta joutuu nyt vakavasti pohtimaan, mitä asiassa pitäisi tehdä. Nähtäväksi jää, mitä asiassa tapahtuu. Kaatuuko myös uusi lakiesitys siksi, että asia vaatisi perustuslainsäätämisjärjestyksen? Toivokaamme, että Ben Zyskowiczinkin korostama "arkijärki" vihdoin voittaisi, sillä eihän yksityisessä pysäköinninvalvonnassa toki ole kysymys minkäänlaisesta julkisen vallan käytöstä, "väärät profeetat" joutuisivat häpeään ja korkeimman oikeuden presidentti saisi valiokunnan jäsenten päät kääntymään. Tämä ei ole helppo tehtävä, kun tietää, millaisia vanhoja jukuripää-juristeja, jotka ovat kyllä aiemminkin olleet asiantuntijoiden vietävissä, ja toisaalta aivan untuvikkoja kansanedustajia valiokunnassa nykyisin istuu.



.