169. Lautakasaväite keskustan vaaliaseena. "Sä oot hölmöilly, sun pitää erota."

Matti Vanhanen MTV3:n uutisten haastateltavana Loviisassa

Pääministeri Matti Vanhanen jatkaa urputtamistaan YLE:n lautakasaväitteen johdosta.

Eilen perjantaina Vanhanen tosin totesi, että hän ei enää palaa Silminnäkijä-ohjelman lahjusväitteeseen sanomalla, että "tää on nyt mun puolelta loppuun käsitelty." Mutta ei mennyt kuin yksi päivä ja pääministeri otti asian uudelleen esille. Vanhanen palasi asiaan keskustan kunnallisvaalikampanjassa.

Loviisan kaupunki sekä Liljendahlin, Pernajan ja Ruotsinpyhtään kunnat lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan 1.1.2010 alkaen uusi Loviisan kaupunki. Sen vuoksi alueella järjestetään kahden viikon kuluttua kunnallisvaalit.

Pääministeri Vanhanen kävi tänään Loviisassa keskustan puheenjohtajan ominaisuudessa vetämässä puolueensa kunnallisvaalikampanjaa. Kun häntä haastateltiin MYV3:n uutislähetyksessä, Vanhanen ei puhunut haastattelussaan mistään muusta kuin lautakasajupakasta. Siis asiasta, joka Vanhasen mukaan piti olla jo edellisenä päivänä loppuun käsitelty!

Vanhanen väitti edelleen, että YLE:n tarkoituksena oli kaataa pääministeri - ai niin, kukas se Suomessa nykyisin onkaan pääministerinä. YLE:n metodi oli Vanhasen mukaan se, että "keskellä eduskunnan luottamuslauseäänestysviikkoa yritettiin aikaansaada hämmennys, joka olisi vaikuttanut pääministerin asemaan. He jättivät kertomatta olennaisia tietoja, jotka vasta jälkikäteen ovat tulleet esille. Eilisen päivän perusteella on vahvistunut, että Yleisradiolla oli selvä suunnitelma yllyttää epäluottamusta," sanoi Vanhanen haastattelussaan.

Vanhanen viittasi siihen, että YLE oli aikaistanut Silminnäkijä-ohjelman lähetysaikaa ja tämä olisi tapahtunut tahallisesti, koska ohjelma haluttiin sijoittaa luottamuslauseäänestysviikolle.

Vanhasta kiukutti myös se, että Lepsämän talon tarkastuksenjälkeen YLE antoi ymmärtää, että lautakasa olikin ehkä tarkoitettu jonnekin muualle.

------

Silminnäkijä-ohjelmassa ei kuitenkaan väitetty, että mystinen lautakasa olisi ollut tarkoitettu Vanhasten Nurmijärven talon työmaalle. Tämä asia on tullut jo moneen kertaan todetuksi, joten on hieman kummallista, että Vanhanen tuo asian yhä esiin. Minun huomiotani kiinnitti tarkastuksessa mun muassa se, että talon autotallia ei tarkastettu lainkaan, koska YLE:n ohjelman esittämisen jälkeen antamien lisätietojen mukaan tarkastuksessa pidettiin ikään kuin ilman muuta selvänä, että kyse oli erikoishöylätystä laudasta. Tällä tarkastajat ja Vanhanen ilmeisesti tarkoittivat viitata siihen tavallaan notoriseen seikkaan, että autotallin rakentamiseen nyt ei ainakaan noin kallista materiaalia käytetä.

Mutta onhan teoriassa toki mahdollista, että lautakasa tai osa siitä olisi varastoitu juuri autotalliin, pressun alle kenties. Siksi myös autotalli olisi ollut syytä varmuuden vuoksi tarkastaa. Jos kerran Vanhanen lähti tuohon koomiseen katselmukseen, oikeastaan kotietsintään, niin kyllä silloin etsintä olisi pitänyt kohdistaa jokaiseen rakennukseen.

Eduskunnan luottamuslauseäänestyksessä ei ollut kyse kolmannessa persoonassa esiintyvän pääministerin kaatoyrityksestä, vaan nimenomaan epäluottamuslauseen esittämisestä pääministeri Matti Vanhaselle. Jos ohjelman tekijät ja toimitus ovat todella halunneet aikaistaa ohjelman lähetysaikaa eduskunnan luottamuslauseäänestystä silmällä pitäen, heidän tarkoituksenaan on ollut nimenomaan kertoa Matti Vanhaseen, ei johonkin epämääräiseen pääministeriin kohdistuvasta lahjusepäilystä. Minusta eduskunnan luottamuslauseäänestys oli perusteltu ja tärkeä syy aikaistaa ohjelman lähetysaikaa.

Olisiko kyseinen tieto pitänyt jättää kertomatta ennen eduskunnan äänestystä, jotta se ei vain olisi voinut vaikuttaa asiaan ja eduskuntakeskusteluun? Minusta ei. Tiedotusvälineiden tehtävänähän on kertoa yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevaa henkilöä koskevat tietonsa eikä pantata kyseisiä tietojaan, jos väitteen tueksi on tiedotusvälineen mielestä olemassa näyttöä. En usko, että ohjelman tarkoituksena olisi ollut pääministerin kaatamisyritys, kuten Vanhanen väittää. Sitä paitsi eduskuntakeskustelussa yksikään puhuja ei muistaakseni edes maininnut kyseistä lautatavaraerää.

Kuten jo edellisessä blogijutusani totesin, Vanhanen ja keskusta ovat havainneet, että lautakasajupakka on erinomainen keino yrittää paikata ja kohentaa keskusta laskusuunnassa ollutta kannatusta. Vanhasen taktiikkana on pitää jupakkaa esillä ja mollata YLE:ä sen kun kerkiää, koska kokemuksesta tiedetään, että kansan saa yleensä helposti puolelleen kun heittäytyy ja esittää marttyyriä, vainottua ja lyötyä.

Tähän taktiikkaan keskusta ja Vanhanen turvautuvat myös Loviisan kunnallisvaalissa. Jäädäänpä odottaman, miten taktiikka puree ja alkaako keskustan valtakunnallinen kannatus kohta lähennellä jo kokoomuksen kannatuslukuja. Lautakasajupakka voi olla keskustan tärkein vaaliase myös vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Yksi asia on selvä. Vaikka Vanhanen eilen vakuutti, että "tää on nyt puolelta loppuun käsitelty," lupaus - poliitikkojen lupauksiin nyt ei yleensäkään voi luottaa - ei pitänyt paikkaansa. On ilmeistä, että Vanhanen tulee palaamaan YLE:n häneen kohdistamaan "vainoon" vielä monen monituista kertaa. Pääministeri on ottanut lautakasan, yksittäisen tv-ohjelman ja YLE:n puolueensa ja omaksi vaaliaseekseen.

------

P.S. 11.10.

Myös tämänpäiväinen Helsingin Sanomissa kerrotaan, miten pääministeri Matti Vanhanen hyökkäsi eilen Loviisan torilla Yle:n kimppuun ja vieläpä äärimmäisen rajusti, kuten lehti mainitsee. Vanhanen sanoi Ylen syyllistyneen "pääministerin järjestelmälliseen kaatoyritykseen " TV 2:n Silminnäkijä-ohjelman lautaväitösten osalta.

Siis tämä sama pääministeri, joka vielä perjantaina vakuutti kaikelle kansalle, että "tää on nyt mun puolelta loppuun käsitelty."

Lehtiuutisen mukaan Vanhanen purki kiukkuaan rauhallisen pikkukaupungin kauniilla torilla keskellä kirkasta lauantaipäivää ja kertoi torilla kaikille vastaantulijoille, miten Yle pyrkii "kaatamaan pääministerin." Hänen viestistään sanottiin suorastaan puhkuneen taistelutarmoa: "Olen valmis taistelemaan."

Taistelu siis tulee jatkemaan ties kuinka kauan. Näin siitä huolimatta, että tämä taistelija á la Don Quijote sanoi vielä perjantaina, että "tää on nyt mun puolelta loppuun käsitelty." Media- ja vaalikäräjät siis jatkuvat.

Oikeuteen Vanhanen ei edelleenkään halua asiaa viedä, koska silloin hänen olisi omasta mielestään pidettävä suunsa kiinni eikä hän voisi käyttää sananvapauttaan ja jatkaa taisteluaan.

Mistähän pääministeri on saanut kyseisen vaitiolovelvollisuuden päähänsä? Trial by newspaper -kieltohan koskee yksinomaan asianajajia, siis esimerkiksi Vanhasen advokaattia, jos oikeusjuttu tulisi vireile. Mainittu kielto käydä oikeutta lehdistön välityksellä ei sen sijaan koske asianosaista itseään. Asianosaisella on siis oikeus myös esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana lausua mielipiteitään tutkittavana olevasta asiasta ETL 48 §:ssä mainituin rajoituksin, jotka tuskin rajoittaisivat Vanhasen sananvapautta.

Mutta aivan kaikki eivät sentään Loviisan torilla nielleet Vanhasen urputtamista sellaisenaan. HS:n mukaan loviisalainen Tenho Yrjölä vaati pääministeriä tekemään tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen Ylestä. "Se olisi sitten sillä selvä," tokaisi Yrjölä. Vauhtiin päästyään Yrjölä patisteli HS:n uutisjutun mukaan Vanhasta jopa eroamaan.

"Sä oot hölmöily, sun pitää erota," opasti Yrjölä Vanhasta. Perusteluja vaatimukselle tuli vaalirahasotkusta aina naisille lähetettyihin tekstiviesteihin asti.

Mitä tähän voisi enää lisätä? Eipä juuri mitään. Kyllä kansa tietää ja ymmärtää!

Muusta vaalirahakohusta Vanhanen vaikeni myös Loviisan torilla tyystin. Hän tyytyi jällen kerran vain toistelemaan, että esimerkiksi säätiöasiassa on syytä odottaa viranomaisselvitysten valmistumista. "Kaikissa muissa vaaliraha-asioissa on meneillään selvitys, ainoa iso asia on nyt Yle," perusteli Vanhanen.

Yle-asiasta eli Silminnäkijä-ohjelmasta Vanhanen on jo langettanut tuomionsa. Se asia on "iso" ja se on nyt loppuun käsitelty. Mutta siitä voi silti edelleen aukoa päätään ihan vapaasti, sitä voidaan käyttää vaaliaseena ja taistelua siitä voidaan jatkaa hamaan tulevaisuuteen saakka.

Hesarin sunnuntaisivuilla tänään kysyttiin viideltä päätoimittajalta, puhdistiko Lepsämän talon tarkastus pääministeri Matti Vanhasen maineen?

Neljä päätoimittajaa vastaisi kysymykseen kieltävästi. Lautakasaepisodia pidettiin vastauksissa vain vaalirahoitussotkun yhtenä sivujuonteena. Puutavarakasan alle on vastaajien mielestä työnnetty hetkeksi kasa vastaamatta jääneitä kysymyksiä muun muassa Nuorisosäätiöstä ja Vanhasen osuudesta siltä osin. Ainoastaan Suomenmaan päätoimittaja Timo Laaninen, Matti Vanhasen entinen poliittinen neuvonantaja muuten, oli toisella kannalla Vanhasen maineen puhdistumisen suhteen.

27. Päätoimittajan potkut - punnintaa pro et contra

1. Päätoimittaja Johanna Korhosen saamat potkut Lapin Kansasta ovat johtaneet odotettuun mediamylläkkään; tämä oli tietenkin Korhosen tarkoituskin, kun hän toi eilen voimallisesti asian julkisuuteen. Alma Median mukaan Korhonen oli saattanut asian yksityiskohtia myöten julkisuuteen kesken luottamuksellisten neuvottelujen ja ennen kuin johtajasopimus oli vielä edes virallisesti purettu. Vaikka Korhonen vasta pohtii kanteen nostamista Alma Mediaa vastaan, ovat monet ihmiset jo ehtineet pitää omat mediakäräjänsä ja langettaa tuomionsa. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen kuin Korhosen puolesta mieltä osoittaneet ihmiset ehkä uskovat tai haluavat muille uskotella.

2. Ilmeisesti oikeusprosessista tulee aikanaan varsinainen mediaoikeudenkäynti, ja sitä on ryhdytty valmistelemaan kantajapuolen toimesta jo nyt suurta julkisuutta hyväksikäyttäen. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Suomessakin advokaatteja velvoittaa hyvään asianajajatapaan sisältyvä trial by newspaper -kielto. Asianajan ei ole sallittua ajaa asiaansa julkisuudessa mediaa hyväksikäyttäen ja pyrkiä sitä kautta luomaan otollista maaperää ja mielikuvaa päämiehensä hyväksi. Asianajajan pitäisi myös valvoa, ettei hänen päämiehensä ottaisi kyseistä julkisuuskampanjaa tehtäväkseen. Laaja ennakkojulkisuus saattaa myös helposti kääntyä alkuperäistä tavoitettaan vastaan ja koitua lopulta mediamylläkän alkuunpanijan vahingoksi.

3. Suomessa asianajajat toki vain harvoin syyllistyvät trial by newpapers -kiellon rikkomiseen. Useammin siihen lankeavat rikosjutuissa poliisi ja syyttäjä, joiden toimintaa heidän esimiestensä ja ylimpien laillisuusvalvojien tulisi tässäkin suhteessa valvoa. Mutta aika harvoin siihen käytännössä puututaan; tämä havainto koskee myös asianajajien valvontaa, joka on ensisijaisesti asianajajaliiton vastuulla.

4. Ulkopuolisia ja epävirallisia kommentaattoreita edellä mainittu kielto ei sen sijaan koske, eivätkä he yleensä pyri edistämään omia intressejään. Jos siis päätoimittajan potkut -asia on haluttu tuoda kantajapuolen taholta voimallisesti julkisuuteen, niin täytyyhän sitä sitten olla lupa kommentoida!

5. Päätoimittajan potkuista syntynyt kohu on hätkähdyttänyt jopa Tasavallan presidenttiä, joka ei tunnetusti vähästä hätkähdä. Kauhajoen traagisia surmatöitä presidentti ei ole vielä ehtinyt kotimaassa juurikaan kommentoida

6. Eduskunnassakin on kyselty Johanna Korhosen potkujen perään. Eilinen kyselytuntikeskustelu nyt vain oli sitä mitä se on yleensäkin, ei siis kovinkaan antoisa. Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari (sdp) äityi lopulta suureen ääneen vaatimaan hallitukselta, että "paheksukaa edes nyt ihmeessä Alma Median menettelyä". Tähän pääministeri Vanhanen vastasi tuttuun säätiedotuksenlukijan tyyliinsä, että hallitus kyllä paheksuu, jos syytä on. Tämä siis oli parlamenttikeskustelun "anti"; paheksutaan, jos on syytä!

7. Kyseisen oikeusriidan peruskuvion osalta viittaan siihen, mitä jo kirjoituksessani 1.10. esitin mm. todistustaakan jaon osalta. Nimimerkki asser salo on kommenteissaan esittänyt asiantuntevia lisiä oppiin todistustaakasta ja vähän muustakin.

8. Kerrataanpa hieman. Jutun kantajana olevan Korhosen tulee siis aluksi esittää sellaista näyttöä, jonka perusteella voidaan olettaa, että hänen saamansa potkujen aiheena on seksuaalinen syrjintä eli se, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa naishenkilön kanssa. Jos ja kun tuollainen johtopäätös oletettavasti voidaan tehdä - näyttökynnys ei siis ole tässä vaiheessa kovin korkealla - on vastaaja Alma Median voitava kumota sanottu presumptio esittämällä näyttöä siitä, että työsopimusta ei ole purettu parisuhdeasian vuoksi, vaan työsopimuksen päättämiseen on ollut jokin muu hyväksyttävä syy, minkä vuoksi Korhonen on menettänyt työnantajansa luottamuksen.

9. Alma Media on tuskin paljastanut vielä kaikkia korttejaan, vaan on kertonut julkisuudessa vain, että Korhonen oli puhunut monissa kohdin niin anottua muunneltua totuutta eli siis valehdellut Alman edustajille ennen työsopimuksen allekirjoittamista. Yksi peruste on kuitenkin tuotu esiin: Korhonen ei ollut puhunut totta, kun häneltä oli tiedusteltu puolisonsa poliittista aktivisuutta.

10. Ennen työsopimuksen solmimista pidetyissä haastattelutilaisuuksissa Korhoselta oli kysytty, oliko hän tai hänen puolisonsa aktiivisesti mukana politiikassa. Korhonen oli vastannut kysymykseen kieltävästi, vaikka hänen puolisonsa oli lupautunut viime keväänä vasemmistoliiton valtuustoehdokkaaksi Vantaalla. Pariskunnan Rovaniemelle muutosta ei ollut tuolloin kuitenkaan vielä tietoa.

11. Korhonen allekirjoitti työsopimuksen Alman kanssa 5.9. Kunnallisvaalien lopullinen ehdokasasettelu päättyi 16.9., jolloin puolueet jättivät ehdokaslistansa keskusvaalilautakunnille. Vantaan ehdokaslistoissa mainitaan Korhosen puolison nimi. Keskusvaalilautakunta on vahvistanut ehdokaslistojen asettelun 25.9., joten ehdokkailla oli ilmeisesti mahdollisuus peruuttaa ehdokkuutensa vielä 24.9. Mutta tätä Korhosen puoliso ei tehnyt. Vaikka Korhosen puoliso on siis viimeistään 5.9. tiennyt, että Korhonen tulee ennen joulua siirtymään Rovaniemelle, hän ei ole peruuttanut ehdokkuuttaan Vantaalla, vaan on päin vastoin nimenomaisesti sitoutunut ehdokkaaksi tietyn poliittisen puolueen listoilla. Ilmeisesti rekisteröidyissä parisuhteessa keskenään asuvat Korhonen ja hänen puolisonsa ovat olleet tietoisia toistensa tekemisistä ja tulevaisuuden suunnitelmista.

12. Harhauttiko Korhonen siis Almaa, kun hän vastoin edellä kerrottua antoi Alman toimitusjohtaja Telanteen ymmärtää, ettei hänen puolisonsa ole mukana politiikassa? Olisiko Korhosen pitänyt vielä työsopimuksen solmimisen 5.9. jälkeen ilmoittaa Almalle oma-aloitteisesti, että hänen puolisonsa osallistuu kunnallisvaaleihin tietyn poliittisen puolueen ehdokkaana? Samalla Korhonen olisi voinut selittää asiaa Almalle ja kertoa, että puolison läpimenomahdollisuudet näyttivät käytännössä vähäisiltä ja että puoliso tulisi, tultuaan mahdollisesti valituksi valtuustoon, joka tapauksessa eroamaan valtuustosta ja jättämään kaiken politiikanteon muuttaessaan perheen mukana Rovaniemelle.

13. Mielestäni lehden päätoimittajan ja kustantajan välinen luottamuksellinen suhde edellytti, että Korhonen olisi kertonut puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ja siihen liittyvästä kunnallisvaaliehdokkuudesta yhtiön toimitusjohtajalle, kun tämä on sitä nimenomaan Korhoselta tiedustellut. Korhoselle on luultavasti selvitetty, miksi Alma piti tärkeänä, ettei päätoimittajan tai edes hänen puolisonsa ole suotavaa osallistua aktiivisesti politiikkaan. Tämän Korhonen on luultavasti ymmärtänyt muutenkin. Korhosen olisi tullut siis vielä työsopimuksen tekemisen jälkeen omasta aloitteestaan ilmoittaa Alma Medialle puolisonsa suostumuksesta ja lähtemisestä kunnallisvaaliehdokkaaksi ja siitä, että tämä esiintyy vaaleissa tietyn poliittisen puolueen listalla Vantaalla. Tämä olisi ollut reilua ja avointa peliä.

14. Julkisuudessa on jopa työoikeuden professoreiden toimesta väitetty, että sanotunlainen poliittinen aktiivisuus rikkoisi syrjintäkieltoa, koska poliittinen toiminta kuuluu saman suojan piirin kuin seksuaalinen suuntautuminenkin. Asia onkin lähtökohtaisesti näin, mutta täytyy toisaalta muistaa, että eri ihmisten työtehtävät ovat hyvin erilaisia ja asettavat erilaisia vaatimuksia työnantajan ja työntekijän väliselle luottamussuhteelle. Se, mikä pätee tavallista toimistotyötä tekevään ja lehden toimittajaan, ei välttämättä sovellu sellaisenaan johtavassa asemassa olevaan työntekijään tai lehden päätoimittajaan. Tämä koskee myös syrjinnän kieltoa, kuten yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin 2 kohdasta ilmenee.

15. Kysymys on siitä, voidaanko suurehkon maakuntalehden päätoimittajan puolison kunnallisvaaliehdokkuutta toisella puolella Suomea pitää sellaisena hyväksyttävänä syynä, jonka perusteella Alma Media on voinut syrjintäkieltoa rikkomatta purkaa päätoimittajan johtajasopimuksen? Tätä kysymystä pohdittaessa on otettava huomioon edellä kerrottu työnantajan motiivi siitä, miksi päätoimittajan ja hänen puolisonsa aktiivinen politikointi ei ole suotavaa, sekä se, mitä Korhosen kanssa oli sanotusta asiasta sopimusneuvotteluissa mainittu. Mutta ratkaiseva merkitys puheena olevassa suhteessa on kuitenkin Korhosen työtehtävillä ja hänen asemallaan sitoutumattoman lehden päätoimittajana.

16. Itse päätyisin siihen, että kustantaja ei syyllisty syrjintään, jos se purkaa päätoimittajan työsopimuksen sillä perusteella, ettei päätoimittajan ilmoitus, jonka mukaan hänen puolisonsa ei ole mukana päivän politiikassa, osoittautuukin valheelliseksi. Korhonen on tiennyt, että Lapin Kansa on poliittisesti sitoutumaton lehti ja vieläpä johtava maakuntalehti, jonka päätoimittajan tulee edustaa työtehtävissään lehden linjaa ja toimia niin, että lehden julkisuuskuvassa näkyy ja sisällössä säilyy sitoutumattomuus. Vaikka Korhonen olisi itse ollut sitä mieltä, ettei hänen puolisonsa poliittinen aktivisuus ja toiminta poliittisen puolueen edustajana valtuustossa voisi mitenkään haitata tai vaarantaa Lapin Kansan lukijoiden ja ilmoittajien silmissä kuvaa lehden sitoutumattomuudesta, olisi hänen pitänyt kokeneena journalistina ymmärtää, että kustantajan näkemys voi olla aivan toisenlainen.

17. Alma ei ole edellyttänyt Korhoselta tai tämän puolisolta tiettyä poliittista kantaa tai suuntausta. Mutta myös Korhosen puolisolta Alma on mielestäni voinut perustellusti edellyttää, ettei tämä tulisi osallistumaan aktiivisesti ja näkyvästi puoluepolitiikkaan. Korhonen oli työnhakuvaiheessa antanut ymmärtää, että myös hänen perheensä muuttaisi Rovaniemelle. Suhteellisen pienellä paikkakunnalla olisi tietenkin herättänyt huomiota, jos johtavan maakuntalehden puoliso osallistuu näkyvästi puoluepoliittiseen toimintaan, mitä myös toiminta tietyn poliittisen puolueen edustajana valtuustossa merkitsee.

18. Sillä seikalla, että Korhosen puoliso olisi ollut valtuustossa "toisella puolen Suomea", ei ole asiassa juurikaan merkitystä, sillä politiikan tekohan on samanlaista joka puolella maata. Sitä paitsi tieto Lapin Kansan päätoimittajan puolison valinnasta Vantaan valtuustoon olisi kiirinyt melko nopeasti myös Lappiin. Ja vaikka Korhosen puoliso olisi jäänyt valitsematta valtuustoon, on Korhonen joka tapauksessa antanut Almalle tosiasioita vastaamattoman tiedon ilmoittaessaan, ettei hänen puolisonsa ole politiikassa aktiivisesti mukana. Onhan puoliso nimenomaan Korhosen työsopimuksen solmimisen jälkeen osoittanut poliittista aktiivisuutta ja ryhtynyt Korhosen tieten vaaliehdokkaaksi vasemmistopuolueen listoilla.

19. Poliittista toimintaa voidaan toki harjoittaa myös muulla tavoin kuin olemalla ehdokkaana vaaleissa. Sitä, onko Korhosen puoliso ollut jollakin muulla tavalla mukana poliittisessa toiminnassa, en tiedä, mutta tämä varmaan selviää viimeistään oikeudenkäynnissä. Jos puoliso oli toiminut aktiivisesti puolueessa, olisi Korhosen tullut kertoa Almalle myös siitä.

20. Puolueen värilläkin on tietenkin merkitystä asiassa, sillä vaikka Lapin Kansa on poliittisesti sitoutumaton lehti, tietävät Lapissa lähes kaikki ja koko Suomessakin useimmat, että lehden linja on "lähellä" porvaripuolueita (kokoomusta ja keskustaa), mutta paljon kauempana SDP:stä ja vasemmistoliitosta. Almalle täytyi siis olla melkoinen järkytys, kun vastoin Korhosen vakuutteluja paljastuikin, että Lapin Kansan tulevan päätoimittajan puoliso on aktiivinen vasemmistoliiton jäsenen ja vieläpä kyseisen puolueen ehdokkaana seuraavissa kunnallisvaaleissa. Tämä oliosi varmaankin ihmetyttänyt myös lehden lukijakuntaa ja lehdessä ilmoittavia yrityksiä.

21. Laintulkinnasta voidaan toki olla tässäkin jutussa eri mieltä, mutta tällä hetkellä tiedossa olevan aineiston perusteella edellä mainitsemani perusteet painavat minusta pro et contra- punninnassa niin, että vaakakuppi kallistuu Alman esittämän väitteen eduksi. Korhonen on , siltä ainakin vahvasti näyttää, jättänyt kertomatta tai salannut työhönottohaastatteluissa tiettyjä seikkoja, jotka ovat ehkä tuntuneet hänestä itsestään pikku- tai sivuseikoilta, mutta joilla on ilmeisesti ollut paljon suurempi merkitys Almalle ja joiden paljastuminen yhtiölle vasta työsopimuksen solmimisen jälkeen on aiheuttanut ymmärrettävän luottamuspulan kustantajan ja päätoimittajan välillä. - Mainituilla seikoilla en tarkoita tietoa Korhosen puolison seksuaalisesta suuntautumisesta, joka Alman mukaan ei ole vaikuttanut työsopimuksen purkuun.

22. Ilta-Sanomien tämänpäiväisen (3.10) verkkojulkaisun mukaan työoikeuden professori Seppo Koskinen olisi lausunut, että "työntekijä saa valehdella työnhakuvaiheessa, jos työnantaja kysyy asiattomia kysymyksiä". Itse en allekirjoittaisi sanotunlaista ohjetta, sillä usein saattaa olla vaikeaa päättää, mikä on asiatonta ja mikä ei. Työntekijä tai -hakija saattaa pitää tietynlaisia kysymyksiä asiattomina, vaikka ne työnantajan mielestä olisivat asiallisia ja olennaisia. En siis neuvoisi työnhakijaa valehtelemaan, vaikka jokin kysymys saattaisikin tuntua hänestä kiusalliselta tai asiattomalta, sillä kuten sanonta kuuluu, valheella on usein lyhyet jäljet.

23. Valehtelun tai salaamisen sijasta työntekijällä on mahdollisuus esittää työnantajalle vastakysymys ja tiedustella, miksi häneltä kysytään asiaa, jota hän itse pitää asiaan vaikuttamattomana tai kiusallisena. Hankalalta tuntuvan kysymyksen tarkoitus ja merkitys yleensä selviää, jos työnantaja kertoo, miksi kysytty asia on tarpeen selvittää. Toisinaan taas työnantaja saattaa työntekijän reagoinnin johdosta itse havaita, että hänen kysymyksenä olikin huono tai asiaton.

24. Tällä tavoin siis asiaa voidaan arvioida oikeudelliselta kantilta. Toinen asia on, että yhtiö näyttää tunaroineen uuden päätoimittajan rekrytoinnissa aika tavalla ja saa siis syyttää kohusta itseään. Minua ihmetyttää esimerkiksi se, että lehden toimituksella ei ilmeisesti ole ollut minkäänlaista roolia uuden päätoimittajan valintaprosessissa. Valinnan tehneen yhtiön hallituksessa näyttäisi olevan vain yksi journalismin edustaja, jo melko kauan eläkkeellä ollut entinen päätoimittaja.

25. Alma Median toimitusjohtajan palli voi siis syntyneen kohun seurauksena heilua ja jopa kaatua ja yhtiön hallituksen jäsenistöönkin saattaa tulla muutoksia.