1019. Venäjä saneli rajasopimuksen ehdot

                                    Putin määritteli rajasopimuksen sisällön 

1.  Termillä nootti on valtioiden välisissä kanssakäymisissä vakiintunut merkitys. Se on valtion kirjallinen tiedonanto tai kysymys toiselle valtiolle. Yleensä nootilla ilmaistaan tyytymättömyyttä toisen valtion tilanteeseen tai ehdotetaan ratkaisua tietyyn ongelmaan tai pyydetään selvitystä asiasta.

2. Suomessa sanalla nootti on ollut hieman pelottava kaiku. Reilut 50 vuotta sitten eli tarkalleen 30.10.1961 Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko nimittäin jätti Moskovassa Suomelle nootin, jossa se YYA-sopimukseen vedoten esitti konsultaatioita "toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Saksan liittotasavallan (Länsi-Saksan) ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhan johdosta". Nootti kytkeytyi 1961 tapahtuneeseen Berliinin kriisiin.

3. Suomessa nootti otettiin pelolla vastaan ja meillä alettiin puhua yleisesti noottikriisistä. Nootin jättämisen aikana presidentti Urho Kekkonen oli valtiovierailulla Yhdysvalloissa ja parhaillaan Havaijilla, kun tieto nootista levisi julkisuuteen. Eräiden Kekkosen seurueessa mukana olleiden henkilöiden mukaan Kekkonen ei vaikuttanut lainkaan yllättyneeltä, kun hänelle kerrotitin nootista, vaan hän oli lähtenyt ensitöikseen - uimaan. 

4. Urho Kekkonen osasi siis odottaa noottia. Tutkijat ovat nykyisin laajasti sillä kannalla, että nootti oli tilaustyötä, eli Kekkonen oli suunnitellut nootin yhdessä neuvostoliittolaisten kanssa. Nootin taustalla oli Neuvostoliiton halu vaikuttaa vuoden 1962 presidentinvaaleihin, turvata Kekkosen uudelleen valinta ja kaataa Kekkosta vastaan muodostettu Honka-liittto. Hanke onnistui täydellisesti, sillä suomalaiset pelästyivät pahanpäiväisesti, Honka-liitto hajosi, Kekkonen hajotti eduskunnan, matkusti junalla ensin Moskovaan  - Luumäen asemalle Kekkosta saattamaan kokoontunut väkijoukko lauloi "Jumala ompi linnamme" - ja sieltä Siperian Novosibirskiin, missä hän tapasi 24.11.1961 pääsihteeri Nikita Hrusthovin. Neuvottelut sujuivat hyvin, sillä Neuvostolitto luopui konsultaatioista ja Kekkonen saattoi palata Suomeen, jossa hän sai sankarin vastaanoton. Kekkosta ylistettiin siitä, miten hän oli nerokkuudellaan pelastanut Isänmaan, ja hänet valittiin 1962 vaaleissa suurella äänten enemmistöllä jatkamaan tasavallan presidenttinä. Kansa kyllä tiesi jo tuolloin, että noottikriisi oli sovittu juttu ja että Kekkonen, jonka peitenimenä oli KGB:n asiakirjoissa "Timo",  oli manööverillään huiputtanut ja pelästyttänyt suomalaiset pahanpäiväisesti. Muistan itse hyvin vuoden 1961 noottikriisin ja seuraavan vuoden presidentinvaalit.

5. Se noottikriisistä. Mennäänpä sitten toiseen ja ajankohtaiseen noottiin. Eilen ja tänään on nimittäin uutisoitu eri tiedotusvälineissä ulkoministeriön muistiosta ja siihen liittyvästä Venäjän ulkoministeriön Suomelle 22.3.  Moskovassa luovuttamasta nootista. Se koskee Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen liikenteen rajoittamista. 

6. Suomeen saapui viime vuoden loppupuolella ja tämän vuoden alussa edellä mainittujen rajanylityspaikkojen kautta Venäjältä lähes 1 800 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa on lähtöisin Afganiasta ja Venäjän eräistä naapurivaltioista. Turvapaikanhakijoiden suuri määrä yllätti Suomen viranomaiset, sillä aikaisemmin Venäjä oli vuonna 1994 uudistetun sopimuksen mukaisesti estänyt ilman asianmukaisia papereita liikkeellä olevien ihmisten pääsyn rajalle. Suomeen saapui viime vuoden loppupuolella lähinnä Tornion kautta yli 30 000 muun muassa Irakista ja Syyriasta paennutta turvapaikanhakijaa. Suomi olisi joutunut vaikeaan tilanteeseen, jos itärajan vuoto olisi jatkunut, sillä tällöin Venäjältä olisi saattanut tulla Suomeen venäläisten viranomaisten suosiollisella myötävaikutuksella ehkä jopa 100 000 turvapaikanhakijaa.

7. Suomi yritti kuumeisesti löytää ratkaisua, jolla laiton eli vuoden 1994 tehdyn rajasopimuksen vastainen maahantulo itärajan yli voitaisiin estää. Hallituksen asianomaiset ministerit (Petteri Orpo ja Timo Soini etunenässä) ja virkamiehet neuvottelivat kuukausia venäläisten kanssa. Sisäministeri Orpo tapasi venäläisen kollegansa, jonka toimivaltaan rajavalvonta-asiat eivät kuitenkaan Venäjällä kuulu; rajavalvontaviranomaiset ovat naapurimaassa turvallisuudesta vastaavan FSB:n alaisia. Pääministeri Juha Sipilä otti asian esille tavatessaan Venäjän pääministeri Dmitri Medvedevin Moskovassa. Ilman tulosta, sillä  Medved lähinnä vain levitteli käsiään ja totesi, etteivät venäläiset voi tehdä asiassa mitään. Ulkoministeri Timo Soini väläytti yksipuolisia toimia eli käytännössä ko. rajanylityspaikkojen sulkemista, mutta Suili Niinistö tukki nopeasti Soinin suun. Suomalaiset ja venäläiset korostivat korostamasta päästyään, että ratkaisua haetaan kahdenvälisisesti, ei siis EU:n tasolla, vaikka Suomen itäraja on myös Schengen-alueen ja EU:n ulkoraja. 

8. Siitä, miten rajaneuvottelut etenivät, saatiin eilen uutta tietoa, kun ulkoministeriön asiaa koskeva muistio tuli julki. Suomi esitti 10. helmikuta  Venäjälle, että Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien käyttöä rajoitettaisiin niin, että ne olisivat toistaiseksi avoinna Suomen, Venäjän ja EU- ja ETA -maiden sekä Sveitsin kansalaisille. Venäjä ei hyväksynyt ehdotusta, vaan halusi sopimuksesta joko Suomen tai Venäjän tai vaihtoehtoisesti EU:n ja Euraasian unionin välisen. Jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan Suomen sopijapuolina olisivat olleet Venäjän lisäksi muun muassa Kazakstan, Armenia ja Kirgisia.

9. Venäjä ja presidentti Vladimir Putin halusivat, että rajakysymystä koskeva ongelma ratkaistaisiin kahdenvälisesti ja sopimus vahvistettaisiin korkealla tasolla eli maiden presidenttien kesken. Tässä tarkoituksessa Putin kutsui Sauli Niinistön Moskovaan. Niinistö Moskovan vierailu toteutui 22. maaliskuuta. Oliko maiden välillä päästy jo ennen Niinistön matkaa käytännössä sopimukseen, ei tiedetä. Eilen tuli kuitenkin tietoon, että samana päivänä eli 22.3., jolloin Niinistö saapui Moskovaan, Venäjän ulkoministeriö esitti Suomelle nootin siitä, miten rajaylityskysymys tulisi ratkaista. Nootti oli virallinen vastaehdotus Suomen ulkoministeriön 10.2. tekemään ehdotukseen. 

10. Nootissa Venäjä esitti Suomelle, että Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen liikennettä rajoitettaisiin siten, että ne olisivat avoinnan vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kannsalaisille sekä heidän kanssaan matkustaville perheenjäsenille näiden kansalaisuudesta riippumatta. Ts-Venäjä ei sallinut, että rajanylityspaikat olisivat avoinna myös Euroopan unionin kansalaisille. Valko-Venäjän mukaantuloa nootissa perustellaan Venäjä ja Valko-Venäjän valtioliitolla ja yhteisellä rajapolitiikalla. 

11. Ulkoministeriön muistiosta ilmenee, että Suomi hyväksyi Venäjän ehdotuksen sellaisenaan. Suomi antoi siten periksi Venäjälle laittoman maahantulon estämisestä käydyissä neuvotteluissa. Olisiko Suomi voinut tehdä jotakin toisin? Tuskinpa tai olisi, mutta Venäjä ei olisi Suomen haluamiin ehtohin suostunut. Niinistön kutsuminen Moskovaan ja nootin esittäminen Suomelle juuri Niinistön ollessa tapaamassa Putinia, oli Venäjältä oiva taktinen veto. Venäläiset tiesivät, että Suomi halusi rajakiistaan edes jonkinlaisen sopimuksen ja ettei Niinistö olisi halunnut palata Moskovasta täysin tyhjin käsin. Nyt Niinistö sai haluamansa sulan hattuun - sopimuksen sisällöstä viis! 

12. Suomen kahdella Lapissa olevalla raja-asemalla rajoitetaan Venäjän tahdosta EU- ja ETA-kansalaisten liikkumista. Oikeuksien rajoittamista perustellaan ulkoministeriön muistiossa toteamalla, etteivät EU- ja ETA-maiden kansalaiset juurikaan käytä Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkoja. Itärajalla sijaitsevat muut kansainväliset rajanylityspaikat pysyvät avoinna myös EU-/ETA-valtioiden ja Sveitsin kansalaisille.

13. Noottienvaihdolla syntneellä sopimuksella muutetaan yli 22 vuotta sitten vuonna 1994 Suomen ja Venäjän välillä solmittua sopimusta valtakunnanrajan ylityspaikoista. Sopimus tuli virallisesti voimaan viime sunnuntaina. Kyseessä on väliaikainen sopimus, joka on voimassa 180 päivää ja päättyy siis jo lokakuun alkupuolella. Nämäkin kohdat tulivat sopimukseen Venäjän aloitteesta, johon Suomi myöntyi.

14. Ratkaisun väliaikaisuus ja sopimuksen lyhyt kesto on ongelmallista, mutta tätä UM, hallitus ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunta eivät ole - tietenkään - halunneet myöntää. Itärajan ylityspaikoista joudutaan myös jatkossa neuvottelemaan Venäjän kanssa ties kuinka monta kertaa. Venäjän sanelupolitiikan on syytä pelätä jatkuvan. Venäjä voi halutessaan rajasopimuksen estämättä ohjata Suomeen pyrkiviä turvapaikanhakijoita muille raja-asemille ja painostaa Suomea erilaisissa asioissa. Mm. Heidi Hautala ja Alpo Rusi ovat pitäneet sopimusta "hyvin epämiellyttävänä". Hautala on arvostellut voimakkaasti Suomen kantaa suostua kahdenvälisiin neuvotteluihin Venäjän kanssa asiassa, jossa on kysymys myös EU:n kansalaisten liikkumisvapaudesta ja sen rajoittamisesta. Sisäministeri Petteri Orpo on informoinut rajasopimusneuvottelujen kulusta eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, jonka jäseniä on vannotettu vaikenemaan Orpon kertomista asioista.

539. Kunnon vaalikamppailu 1994: Rehn vs. Ahtisaari

Nyt nähdyn jokseenkin lällyn ja mitäänsanomattoman 2. kierroksen aikana on muisteltu aiempia presidentinvaaleja. Mikä vaalikampailusta on ollut kaikkein paras ja kiinnostavin? Mielipiteet jakautuvat. Jotkut pitävät vuoden 1956 vaaleja, jollei muuta, niin ainakin kaikkien aikojen likaisimpina.

Itse muistan vuoden 1956 valitsijamiesvaaleista elävästi suorasta radiolähetyksestä kuullun Väinö Leskisen eduskunnassa maagisen luennan "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen". Tämä toistui 30 kertaa ja tämän päälle sitten vielä kerran yksi Kekkonen ja peli oli selvä. Tämän jälkeen luettiin vielä 149 kertaa K.A.Fagerholmin nimi, mutta sillä ei ollut enää mitään merkitystä.

Vuoden 1962 vaaleista muistetaan Honka-liitto ja vaalikamppailun käyminen loppuvuodesta 1961 noottikriisin varjossa. Vaalit ratkesivat tosiasiallisesti Urho Kekkosen Novosibirskin matkaan ja Olavin Hongan luopumiseen ehdokkuudestaan. Jo tuolloin siellä, missä itse tuohon aikaan kävin abiturienttina lukiota, ihmiset aika yleisesti ymmärsivät ja kertoivat, että Kekkonen junaili noottikriisin Neuvostoliiton johdon kanssa omasta aloitteestaan uudelleen valintansa varmistamiseksi ja Honka-liiton murskaamiseksi. Sen sijaan tutkijoille tämä on jostakin syystä alkanut selvitä vasta viime vuosina.

Vuoden 1994 vaaleja ja vaalikamppailua kommentoin Ikaalisissa asuessani paikkakunnalla ilmestyvän Pohjois-Satakunta -lehden palstoilla; kirjoittelin tuohon aikaan lähes joka viikko mainittuun, kaksi kertaa viikossa ilmestyvään paikallislehteen lähinnä kunnallispolitiikan asioista.

Minun ehdokkaakseni tuli ensimmäisen kierroksen loppupuolella Elisabeth Rehn. Vastustin nimittäin suosikiksi nousseen Martti Ahtisaaren valintaa ja huomasin, että muista ehdokkaista juuri Rehnillä oli parhaat mahdollisuudet kamppailla Ahtisaaren kanssa. Rehnin loppukiri olikin kova ja toi hänelle paikan toiselle kierrokselle, mutta siinä vaiheessa rahkeet eivät sitten enää riittäneet. Minulla on tallella muutama lehden mielipidekirjoitus vuoden 1994 vaalien toiselta kierrokselta.

Tammikuun 27. päivänä 1994 Pohjois-Satakunnan mielipidesivulla oli kirjoitukseni otsikolla "Ahtisaari jäsenkirjaetenijä." Tässä muuta ote mainitusta kirjoituksesta:

"Eräiden ikaalislaisten Martti Ahtisaaren puolesta Pohjois-Satakunnassa 25.1. esittämässä vaalivetoomuksessa särähti ehkä pahiten korvissani kohta, jonka mukaan Ahtisaari on 'puoluevaltaa kaihtava vakaumuksellinen demokraatti, ei ruotsinkielisen oikeiston puoluekasvatti'.

Minun mielestäni Ahtisaari on ennen kaikkea, ei demokraatti, vaan byrokraatti, virkamies, joka on kiivennyt nykyiseen asemaansa ulkoministeriössä, paitsi omilla avuillaan, myös edustamansa puolueen nostamana. Kansankoulunopettajan tutkinnolla Ahtisaari ei nimittäin olisi päässyt etenemään urallaan yhtään mihinkään, vaan sitä varten tarvittava erivapaus on saatu aikanaan sdp:tä edustaneilta ulkoministereiltä. ----

Ahtisaaren vastaehdokas Elisabeth Rehn on mielestäni kaikkea muuta kuin "oikeston puoluekasvatti", eikä ruotsin kieli voi olla esteenä presidentiksi pääsemiselle semminkin kun Rehn tuntuu puhuvan parempaa suomea kuin Ahtisaari konsanaan. ---

En ole tv-väittelyjen perusteella tullut lainkaan vakuuttuneeksi Ahtisaaren talouspoliittisista kyvyistä. Kokemusta Suomen talouselämästä pääasiassa ulkomailla toimineella Ahtisaarella ei ole. Hän on avoimesti kertonut, että ettei hän tiedä tarkkaan edes omien tulojensa suuruutta, ja että heillä kotona vaimo hoitaa perheen kaikki raha-asiat. Miten tällainen mies, jonka talouspoliittiset kannanotot tv:ssä ovat olleet luokkaa 'Minusta on tärkeätä, että talous pannaan kuntoon', voisi johtaa talouspolitiikkaa saati sitten 'pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan', kuten ikaalilaisten vaalivetoomuksessa lupaillaan. ---

Rehnistä saadaan Suomelle pätevä ja edustava presidentti, ja naispresidentillä on näinä ankeina aikoina maallemme maailmalla varmaankin suuri mainosarvo."

Tähän kirjoitukseeni vastasi lehdessä 1.2. Martta Palonen -niminen henkilö, jota en tuntenut, mutta jolla tuntui olleen kovasti nimenomaan Elisabeth Rehniä vastaan.

Sitten kolmea päivää ennen 6.2. ollutta vaalien toista kierrosta eli 3.2.1994 Pohjois-Satakunta -lehti julkaisi oikein etusivullaan suurikokoiset Martti Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin valokuvat ja niiden olla kirjoitukset, joista toisessa kannatettiin Ahtisaarta otsikolla "Ahtisaaren pätevyys" ja toisessa taas Rehniä otsikolla "Ahtisaari vai Rehn." (Katso kuvaa yllä.) Edellisen kirjoituksen oli laatinut paikallisen työvoimatoimiston johtaja ja sdp:tä edustava kaupunginvaltuutettu Veikko Huuska. Jälkimmäinen eli Rehniä kannattava kirjoitus oli puolestaan minun tekstiäni, jossa otin kantaa myös edellä mainittuun Martta Palosen kommenttiin lähinnä siitä kummunneen kaunaisen kieli- ja luokkavihan osalta. Veikko Huuska, jonka kanssa otin lehden palstoilla monasti yhteen myös Ikaalisten kunnallispolitiikasta, oli edellä mainitun Elisabeth Rehniä Pohjois-Satakunnassa mollaavan vaalivetoomuksen pääarkkitehti.

Tässä pari otetta omasta kirjoituksestani "Ahtisaari vai Rehn":

"Ikaalilaisten Ahtisaarta estoitta kehuskeleva ja Rehniä mollaava vetoomus 25.1. on niin älyllisen epärehellinen, että siihen on vielä pakko puuttua. On suorastaan raukkamaista yrittää tehdä Elisabeth Rehnistä yksinkoko hallituksen syntipukki, mihin Ahtisaaren puoluetoimistosta ohjelmoitu vaalikampanja tähtää. Onhan lama perintöä juuri sdp:n hallituskaudelta 80-luvun lopulta, jolloin valtionvarainministereinä toimivat Erkki Liikanen (sdp) ja Matti Louekoski (sdp). Vahvan markan politiikkaa johti kulisseissa sosialistipresidentti Mauno Koivisto, joka halusi estää myös Esko Ahon hallituksen elvytyspolitiikan aloittamisen. Kun tohtori ja entinen Suomen Pankin pääjohtaja Koivisto ei kyennyt pelastamaan taloutta vaan oli päin vastoin vahvasti mukana ajettaessa sitä konkurssikuntoon, niin miten siihen pystyisi kansakoulunopettaja Ahtisaari (sdp), jolla ei tunnu olevan ainoatkaan konkreettista ja selväjärkistä toimenpide-ehdotusta talouskysymyksissä. ---

Lyhytmuistiset, kieli-, puolue- ja luokkakaunaiset ihmiset voivat kyllä protestiksi äänestää Ahtisaaren presidentiksi, mutta ei työttömyys siitä mihinkään vähenisi; sen joutuisi Veikko Huuskakin luukuillaan toteamaan. Itse olen jo tässä vaiheessa lopen kyllästynyt Ahtisaaren olemukseen, hänen äitelään itsekehuskeluunsa, ympäripyöreisiin, latteisiin ja väisteleviin vastauksiinsa tv:ssä sekä kilpailijoiden leimaamiseen epärehelliseksi yms. Rehn on joka suhteessa Ahtisaaren vastakohta ja pienen puolueen edustajana hänellä on mahdollisuus tulla kansakuntaa yhdistäväksi, koko kansan presidentiksi."

Vaalien toisella kierroksella kävi sitten niin kuin kävi, eli Ahtisaari voitti Rehnin numeroin 54-46. Ahtisaari sai toisella kierroksella hieman ryhtiä kampanjansa ja toisaalta Rehnin ote hieman hiipui. Ikaalisten naapurikunnissa (esim. Hämeenkyrö, Kankaanpää ja Parkano) Ahtisaari sai enemmän ääniä kuin Rehn, mutta Ikaalisissa (ruots. Ikalis) sitä vastoin Rehn sai toisella kierroksella enemmän ääniä kuin Ahtisaari.

Yleisesti uskotaan, että vaalien ratkaisu tapahtui Timo Koivusalon ja Joel Hallikaisen Tuttu juttu -ohjelmassa, jossa Ahtisaari ja Rehn puolisoineen vierailivat. Kansa heltyi nähdessään Maran yrittävän rypyttävän karjalanpiirakkaa paksuilla sormillaan.

Paavo Väyryselle myös vuoden 1994 vaalit olivat paha pettymys. Hän syytti mediapeliä ja Rehnin suosimista. Väyrysen taisi kuitenkin pudottaa toiselta kierrokselta se, että ehdokkaana oli hänen lisäkseen kaksi muutakin keskustalaista poliitikkoa eli Keijo Korhonen ja Eeva Kuuskoski. Ehdokkaina olivat myös Raimo Ilaskivi, Claes Andersson, Toimi Kankaanniemi, Pertti Veltto Virtanen ja ikaalislainen Sulo Aittoniemi. Suti mesosi vuonna 1993 olevansa varma valinnastaan ja ehti jo lähetellä saunakutsuja Mäntyniemeen. Suti sai kuitenkin tyytyä 1 prosentin äänisaaliiseen noin 30 000 äänellä.