423. Uusi hallitus: kokoomus+demarit+persut+rkp

1. Vaalit käytiin ja monia yllätyksiä koettiin. Persujen voitto oli suurempi kuin osattiin etukäteen odottaa ja keskustan tappio oli vastaavasti odotettua hieman suurempi. Kokoomus nousi ensi kertaa maan suurimmaksi puolueeksi. Se oli hyvä saavutus näissä omituisissa oloissa, joissa demarit ja persut saivat yllättävää eurooppalaista vetoapua Portugalin, Kreikan ja Irlannin talousahdingosta ja Suomen kyseisille maille myöntämästä tai lupaamasta avusta.

2. Pääministerin salkku kuuluu itseoikeutetusti kokoomuksen Jyrki Kataiselle. Veikkaan, etta muut hallituspuolueet ovat demarit, persut ja rkp. Keskusta ja vihreät ovat jo ilmoittaneet oppositioon menostaan.

3.Timo Soini saadaan helposti mukaan hallitukseen, sillä veikkaan, että hän pyörtää ennen vaaleja antamansa valan, jonka mukaan persut eivat tule missään oloissa aanestamaan Portugalille annettavan lainatakausten puolesta. Ehkä saadan aikaan jonkinlainen kompromissi, jossa Katainen ja kokoomus tunnustavat sen, että Kreikka joudutaan asettamaan velkasaneeraukseen.

4. Ulkoministerinä jatkaa Alex Stubb, joka pani Timo Soinin äänimäärän Uudellamaalla tiukoille. Tuskin kokoomus haluaa luovuttaa ulkoministerin salkkua demareiden Erkki Tuomiojalle. Demareiden Eero Heinaluomasta tulee valtiovarainministeri ja Jutta Urpilaisesta opetusministeri. Timo Soini saa himoitsemansa elinkeinoministerin salkun. Jyri Häkämies jatkanee puolustusministerinä ja uudeksi sisäministeriksi noussee Jussi Halla-aho.

5. Eduskunnan puhemieheksi tullee Erkki Tuomioja. Myös Heinäluoma, Johannes Koskinen - siis tämä Rusi-prosessissa ryvettynyt jäbä - ja Tarja Filatov kamppailevat puhemiehen paikasta, joka kuuluu perinteiden mukaisesti toiseksi suurimmalle puolueelle. Jos Heinis haluaa demareiden pressaehdokkaaksi, hän halunnee nyt puhemiehen näkyvälle paikalle.

6. Eduskunnasta putosi kaksi istuvaa ministeriä: Paavo Väyrynen ja Suvi Lindén. Jälkimmäinen putoaminen kuuluu minun kategoriassani sarjaan "Hyvä, etta putosi", Väyrynen taas ryhmään "Harmi, kun putosi." No, Väyrynen kyllä palaa eduskuntaan ryminällä vuonna 2015 Lapin vaalipiiristä, tällä välin hän voi keskittyä presidentinvaalikampanjaansa, viinimarjatilansa hoitoon sekä muihin bisneksiinsa Keminmaalla.

7. Eduskunnasta putosi myos kepun varapuheenjohtaja Timo Kaunisto, jonka paikan vei toinen kepun varapuheenjohtaja Annikki Saarikko. Pudonneisiin kuuluu myös Timo Kauniston nykyinen naisystävä vihreiden Kirsi Ojansuu. Tunnettua on jo Johannes Virolaisen ajoilta, että kepulaiset eivät katso hyvällä poliitikkojensa puolisovaihtoa.

8. Sarja "Hyvä, etta putosi" on pullollaan tunnettuja nimiä, kas tässä muutamia:

Merikukka Forsius, Marja Tiura, Jyrki J.Kasvi, Kimmo Kiljunen, Lyly Rajala, Risto Autio, Johanna Sumuvuori, Arto Bryggare, Jörn Donner, Risto Kuisma, Markku Uusipaavalniemi, Akaan-Penttila, Sirpa Asko-Seljavaara, Arja Karhuvaara (Arto Merisalon näkyvä tuki ilmeisesti pudotti hanet), Marko Asell (sarja 74 kg), Juha Hakola (oikein hyvä), Seppo Kanerva, Juhani Korkeaja, Antti Vuolanne, Oiva Kaltiokumpu (Lapin laulava sheriffi), Juha Mieto, Esko Ahonen, Jarmo Korhonen (ei siis päässyt perunakampanjastaan huolimatta, hyvä näin, kyllä Jarmo kiemurtelut ja väistelyt KMS-sopan yhteydessä vielä hyvin muistetaan), Paula Sihto, Erkki "Susi" Pulliainen (72 v., miten nyt käynee susisen?), Toini Kankaanniemi, Lauri Oinonen (pastori Keski-Suomesta), Hannu Hoskonen, Olli Nepponen (ex-prikaatikentsu Mikkelista), Janne Seurujarvi, Pentti "Stasi" Tiusanen, Markku Laukkanen (Karjalan liiiton puheenjohtaja, joka on nynneronyt liitossa pitkään eikä ole saanut Karjalaa takaisin) jne. - Kyllä kansa tietaa! Uutta verta tuli nyt eduskuntaan roppakaupalla, se on täysin paikallaan.

9. Helsingin ääniharavaksi nousi yllättäen vasureiden Paavo Arhinmäki, mutta muuten myos vasurit kärsivät parin paikan vaalitappion. Toiseksi Hgissa tuli Jussi Halla-aho. Ben Zysse ja Jan Vapaavuori jäivat kauaksi taakse ja Pertti Salolainenkin (70 v) sai ainoastaan vaivaiset 6000 ääntä! Erkki Tuomiojakin jäi 10 000 aaneen ja Eero Heinäluoma 9 000:een ääneen. Mari Kiviniemi sai hieman yli 8 000 ääntä. Ex-ministeri ja kepun ex-tähti Eeva Kuuskoski sai vain reilut 400 ääntä ja Timo Laaninen vain hieman tätä enemmän.

10. Maahanmuuttajia ei valittu vielakaan eduskuntaan. Lähelle pääsivät demareiden Razmayr ja kokooomuksen Hetemaj, Husein Muhammed (vihr) sai vain reilut 1000 ääntä. Mustaihoinen mies tulee nyt eduskuntaan ensimmäinen kerran. Kyseessä on vihreiden tv-kasvo Jani Toivola, joka tipautti Uudellamaalla mm. hieman ylimielisesti käyttäytyneen Jyrki J. Kasvin. Hyvä opetus Kasville.

11. Keskustan tappion taustalla on paljolti edellisvaalien vaalirahasotku ja Matti Vanhasen monet töppäykset ja muistamattomuudet eri asioissa. Kepun yhteydet KMS:ään ja Nova Groupin hämäriin bisneksiin saivat nyt kansalta ansaitun tuomion. Tietenkin persut rokottivat eniten juuri keskustalaisten ääniä. Uudellamaalla Antti Kanki-Kaikkonen löi Väyrysen ja tuli valituksi. Mutta saa nähdä, mitä tulee Kaikkoselle aikanaan käräjäoikeudesta; muistettakoon, etta Pate Vayrynen on Kaikkosen ensimmäinen varamies.

12. Kuten eilen kerroin, emeritusproffa Erkki Havansi (70 v. heinäkuussa) persuista jäi niukkaakin niukemmin ensimmäiseksi varamieheksi Uudeltamaalta. Harmillista, mutta ehkä Erkki pääsee kuitenkin oikeusministeriksi, sillä Timo Soini on ennättänyt jo kertoa, etta ministereitä voi persuista tulla myös eduskunnan ulkopuolelta. Ja jos Timo Soini valitaan ensi vuonna presidentiksi, Havansille aukeaa myös tuossa tapauksessa tie eduskuntaan. Havansi kampanjoi kovasti etenkin blogissaan, mutta pakkoruotsin ja maahanmuuttopolitiikan vastustaminen ei purrut varovaiseen ja hieman hienostelevaan tyyliin esitettynä tarpeeksi. Kyllä professorin olisi pitänyt uskaltaa sanoa asiat blogissaan ja muissakin yhteydessä julki selvästi ja muistaa sääntö: ruma sanotaan niin kuin se on! Luulen, että tämän unohtaminen maksoi hyvän kotikasvatuksen saaneelle emeritukselle eduskuntapaikan.

13. Ehkä noloin uusi kansanedustaja minusta on persujen elakelaisrovasti Anssi Joutsenlahti, joka valittiin eduskuntaan Satakunnasta; hän pudotti kepun Juha Korkeaojan ja Oiva Kaltiokummun parlamentista. Joutsenlahti on ollut jo SMP:n edustaja muistaakseni 80-luvulla. Joutsenlahti meni ennen vaaleja lupaamaan, että hän lahjoittaa koko kansanedustajan palkkansa neljältä vuodelta eli noin 300 000 euroa hyväntekeväisyyteen, jos hänet valitaan. Joutsenlahti sai niin paljon ääniä, että hänet olisi toki valittu ilman sanottua lupaustakin! - Mahtaa miestä nyt hieman harmittaa! Persuista valittiin muuten kaksi muutakin todella konkariedustajaa nimittain Lea Makipää Pirkanmaalta Pentti Kettunen Oulusta.

421. Suomen vaalit ja Portugalin "hullu huhtikuu"

Coimbran yliopistonmäellä kevät on jo pitkällä

1. Kun saapuu huhtikuu/ja kukkiin peittää maan/

on kauneimmillaan Coimbra.

Ken sinne seisahtuu/hän pois ei kaipaakaan/

on Portugalin huhtikuu.

2. Näin romanttisesti laulettiin ikivihreässä iskelmässä ja laulaa luikautellaan yhä edelleen. (Laulussa mainittu Coimbra on nykyisin pienehkö kaupunki, joka toimi pääkaupunkina ennen Lissabonia, siellä on vuonna 1290 perustettu yliopisto). Mutta Suomen hallitusta ja huhtikuun 17. päivänä pidettäviin eduskuntavaaleihin valmistautuneita hallituspuolueiden puheenjohtajia ei nyt taida juuri laulattaa. Eilen nimittäin tapahtui se, mitä on jo jonkin aikaa odotettu ja pelätty: Portugalin hallitus ilmoitti pyytävänsä euroalueiden väliaikaiselta kriisirahastolta taloudellista hätäapua eli kriisirahoitusta.

3. Euromaiden rahoituskriisi oli jo jäämässä taka-alalle eduskuntavaalikampailussa. Tätä ainakin toivottiin. Pääministeri Mari Kiviniemi sanoi vielä viikko pari sitten, ettei mikään viittaa siihen, että Portugali olisi hakemassa laina-apua. Myös muut hallituspuolueet toivoivat rahoituskriisin kunnoittavan Suomen vaaleja ja pitävän taukoa vielä ainakin pari viikkoa. Mutta toisin siis kävi.

4. Portugali taipui eilen - monen kuukauden jahkailun jälkeen - pyytämään EU:lta rahoitusapua talouskriisinsä hoitoon. Talouskriisin lisäksi Portugalissa on hallituskriisi, sillä hallitus hävisi talouskuuria koskevan luottamusäänestyksen muutama viikko sitten (23.3.). Portugalissa toivottiin ihmeen tapahtumista, kun sekä sikäläinen hallitus sekä oppositio päätyivät oman poliittisen kannatuksensa kasvun toivossa kaatamaan kertaalleen jo sovitun ja EU:n tarkistaman säästöohjelman. Mutta sen jälkeen kun viime viikonvaihteessa kävi selväksi, että Portugalin valtio joutuu maksamaan lainoistaan ennätyssuurta korkoa, oli toimitusministeriönä toimivan hallituksen pääministerin Jose Socratesin pakko ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja ilmoittaa maan pyytävän kansainvälistä kriisiapua.

5. Yleisesti on arveltu, että Portugalin tarvitseman hätälainan määrä nousee noin 60–80 miljardiin euroon. EU:n ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n myöntämä lainoitus jakautuisi kolmelle vuodelle.

6. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Kreikkaa ei tuettu euroalueen väliaikaisesta kriisirahastosta, josta nyt on tarkoitus tukea Portugalia ja josta on tuettu aiemmin Irlantia. Euromaiden aiemmin Kreikalle antama tuki perustuu kahdenvälisiin lainoihin, joista sovittiin viime vuoden toukokuussa. Kreikan samaan tukeen osallistuu 15 euromaata eli kaikki muut paitsi Slovakia ja Kreikka itse Ne lupasivat Kreikalle yhteensä 80 miljardin luotot. Sen lisäksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF sitoutui lainaamaan Kreikalle 30 miljardia euroa.

7. Kunkin euromaan osuus lainapaketista määräytyy sen mukaan, mikä on sen osuus Euroopan keskuspankin pääomasta. Suomi on sitoutunut yhteensä 1,48 miljardin euron luottoihin Kreikalle. Tähän mennessä Suomi on lainannut Kreikalle 515 miljoonaa euroa, josta on saatu muutamia miljoonia korkotuottoja.

8. Euromaiden väliaikainen vakuusrahasto ERVV pantiin pystyyn nopeasti Kreikan kriisin jälkimainingeissa viime vuonna. Rahasto on juridisesti yhtiö, joka lainaa markkinoilta rahaa, jota voidaan lainata edelleen taloudelliseen ahdinkoon joutuneille euromaille. Lainojen takaajina ovat kaikki 17 euromaata eli myös Slovakia. ERVV saa luottoja matalalla korolla, koska sillä on korkein mahdollinen AAA-luottoluokitus.

9. Väliaikaisen rahaston nimellinen kapasiteetti on 440 miljardia euroa. Tosiasiassa takaukset riittävät vain 250 miljardin luottoihin, koska kansainväliset luottoluokittajat uskovat vain niiden maiden takauksiin, joiden lainoilla on korkein mahdollinen AAA-luokitus, kuten Saksalla ja Suomella. Tämän vuoksi väliaikaisen rahaston kapasiteettia on tarkoitus kasvattaa 440 miljardiin euroon myös todellisuudessa. Sen vuoksi myös Suomen osuutta takauksista pitää kasvattaa. Tähän mennessä ei ole vielä lopullisesti sovittu, miten vastuita kasvatetaan. Poliittinen periaatepäätös takausten kasvattamisesta on kuitenkin tehty, vaikka Suomessa esimerkiksi Mari Kiviniemi ja keskusta antavat ymmärtää, että näin ei olisi asian laita. Saksan osavaltiovaalien ja Suomen parlamenttivaalien takia muodollinen päätös asiasta on määrä tehdä vasta kesäkuussa. Samalla euromaat sopivat pysyvästä kriisinhallintajärjestelmästä (EVM), joka aloittaa toimintansa 2013.

10. Tähän mennessä ERVV on taannut vain Irlannin lainoja 17,7 miljardilla eurolla. Suomen osuus tästä on 333 miljoonaa. Takauksiin perustuvan järjestelmän takia hallituksen pyysi eduskunnalta kuitenkin valtuudet 740 miljoonan euron takauksiin. Takaukset realisoituvat vain, jos Irlanti ei selviydy lainoistaan. Portugalin tukipaketin ehdoista sovitaan sen jälkeen, kun Portugalin pankkien stressitestit on suoritettu. Portugali joutuu Irlannin ja Kreikan tavoin käymään läpi kovan talouskuurin, jota myös hevos- tai matokuuriksi kutsutaan, jossa muun muassa palkkoja alennetaan, eläkkeitä leikataan ja valtion omaisuutta realisoidaan. Näyttää siltä, että tuesta huolimatta ainakaan Kreikka ei selviydy veloistaan, vaan joutuu ajan pitkään velkajärjestelyyn.

11. Pysyvän kriisinhallintamekanismin EVM:n kautta voidaan lainata rahaa vain niille euromaille, joiden velkakehitys on IFM:n, EU:n komission ja EKP:n mukaan niin kestävällä pohjalla, että maan voidaan otaksua selviävän veloistaan. Lainanantoon vaaditaan euroalueen valtioiden yksimielinen päätös. Jos jokin euromaa ajautuu niin syviin vaikeuksiin, ettei sen uskota selviytyvän veloistaan, sille ei lainata rahaa, vaan se asetetaan velkasaneeraukseen. Tällöin myös sijoittajat joutuvat kantamaan osan vastuusta. EVM:n lainakapasiteetti nousee 500 miljardiin euroon. Lainapäätökset edellyttävät yksimielisyyttä ja ne viedään aina eduskunnan hyväksyttäviksi. Suomen vastuut, jotka ovat ERVV:ssä 8 miljardia euroa, nousevat EVM:ssä enimmillään 12,6 miljardiin euroon.

12. Pääministeri Mari Kiviniemi ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen puoltavat Suomen osallistumista Portugalin hätälainapakettiin. Hallituksen mukaan lainapakettia tarvitaan, koska rahamarkkinoilla on nähtävissä yhä samanlaisia riskejä, jotka johtivat taantumaan 2008–2009. Taantuman uusiutumiseen ei Suomella ole Kiviniemen mukaan varaa.

13. Portugalin, Kreikan ja Irlannin tukemisessa on välittömästi kyse näille maille lainoja myöntäneiden suurten keski-eurooppalaisten pankkien tukemisesta. Osa näistä Kreikka, Irlantia ja Portugalia lainoittaneista pankeista menisi ilmeisesti nurin, jos tukipaketeista ei olisi päätetty tai päätettäisi nyt Portugalin kriisin yhteydessä. Seurauksena olisi samantapainen dominoefekti, joka nähtiin 2008-2009, kun yksi suuri yhdysvaltalainen pankki päästettiin kaatumaan. Portugalin valtion joukkolainoja on paljon EU-maiden pankeilla, eniten niitä on kerrottu olevan espanjalaisilla pankeilla; Espanja on ollut itsekin talouskriisin partaalla. Pankit kärsisivät luottotappioita, mikä herättäisi epäilyjä niiden maksukyvystä ja aiheuttaisi epäluuloa rahoitusmarkkinoilla.

14. Jos Portugalia ei tuettaisi, seurauksena olisi mitä ilmeisimmin velkakriisin leviäminen Eurooppaan. Tämä vahingoittaisi eniten Suomen kaltaisia vientivetoisia maita. Yhdysvaltojen vuoden 2008 pankkikriisin seurauksena Suomen valtion verotulot vähenivät peräti 40 miljardia, mikä vastaa vajaata vuoden Suomen valtion budjettia. Pankkikriisin seurauksena suomalaisia yrityksiä kaatui, vienti väheni tuntuvasti ja työttömyys kasvoi ja vasta viime vuonna Suomessa alettiin vähitellen päästä takaisin normaalille talouskasvu-uralle.

15. Jyrki Kataisen mukaan Suomen takausvastuut Portugali-paketissa ovat noin 1,2 miljardin luokkaa. Summa saattaa kuitenkin vielä muuttua. Portugali-päätöksessä ei ole kyse siitä, että Suomi olisi myöntämässä uusia takauksia. Kuten edellä totesin, Portugali on saamassa tukea väliaikaisesta kriisirahastosta ERVV:stä. Kun Portugalin virallinen pyyntö tulee, EU ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF alkavat valmistella sopeutusohjelmaa ja rahoituspakettia. Tarvittavat päätökset tehdään euroryhmässä.

16. Portugalin rahoitusohjelman käsittely jää Suomessa 17.4. valittavalle uudelle eduskunnalle. Asian valmistelu vie muutamia viikkoja. Nykyinen hallitus joutuu esittelemään Portugali-paketin uudelle eduskunnalle toimitusministeriönä. Kiviniemen ja Kataisen vakuuttelujen mukaan Portugalin talouden sopeuttamisohjelmasta tulee erittäin tiukka. Se tulee ilmeisesti olemaan tiukempi kuin se, joka Portugalin parlamentissa muutama viikko sitten kaatui. Apua on tarkoitus antaa vain tiukkaa hevoskuuriohjelmaa vastaan. Huonosti hoidettuna Portugalin kriisistä voi aiheutua uusi eurooppalainen pankkikriisi.

17. Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vaatii hallitukselta välitöntä suunnanmuutosta euroalueen kriisimaiden tukemisessa. Urpilaisen samoin kuin äänessä olleen Erkki Tuomiojan mukaan pankit ja sijoittajat on saatava vastuuseen rahoituskriisistä, jonka osasyynä on näiden oma riskinotto. Demareiden mukaan Portugalin tukeminen ei ole hyväksyttävää, jos pankkien ja sijoittajien vastuu ei toteudu. Tämä ei näytä kuitenkaan realistiselta tavoitteelta.

18. Sijoittajien vastuu näyttäisi olevan juridisesti mahdollista toteuttaa vasta vuonna 2013 toimintansa aloittavassa EVM:ssä, ei tätä ennen. Pankkien vastuu realisoituu, jos tuettavat valtiot ajautuvat velkasaneeraukseen, jolloin ne joutuvat joukkovelkakirjalainojaan uudelleen. Tällöin kyseiset maat eivät joutuisi maksamaan kaikkia lainojaan takaisin pankeille ja muille sijoittajille.

19. Kun persujen Timo Soini kailottaa vaaltenteissä, että tukipäätöksillään Suomen valtio suorastaan "lapio suomalaisten veronmaksajien rahoja etelä-eurooppalaisten kriisimaiden Molokin kitaan", on syytä muista, että tukipäätöksellään Suomi ei ole antamassa rahaa lainaksi Portugalille, vaan kyse on takaajan vastuuta. Portugalin avustamisen takia Suomi ei myöskään joudu korottamaan takausvastuutaan niistä lainoista, jotka ERVV tulee Portugalille myöntämään, sillä ERVV pystyy jo nykyisellä kapasiteetillaan tukemaan Kreikan, Irlannin ja myös Portugalin taloutta. Rahastoa on lisäksi tarkoitus vahvistaa edelleen ja lisäksi IFM tulee mukaan rahoittajaksi.

20. Näyttä myös siltä, että rahoitusmarkkinoiden usko ylivelkaantuneiden ja talousvaikeuksissa olevien eurooppalaisten maiden kykyyn selviytyä veloistaan on lujittunut sen jälkeen, kun Portugali ilmoitti avunpyynnöstään. Esimerkiksi Espanjan tai Italian talouksien kaatumista on monien tuomiopäivän julistajien - näissäkin madonluvuissa Suomessa on ollut eniten äänessä Timo Soini - toimesta jo ehditty monta kertaa julistaa ja kirkossa kuuluttaa. Uusimmat tiedot kuitenkin kertovat, että näiden maiden lainakorot eivät ole nousseet Portugalin ilmoituksen johdosta. Vahvat talousmaat, joihin myös Suomi kuuluu, saavat edelleen lainaa halvalla korolla. Tämä kaikki luo uskoa sille, että euroalue tulee selviytymään kriisistä.

21. Mitä tapahtuisi, jos Suomen uusi eduskunta päättäisi, ettei Suomi osallistu Portugalin kriisin tukemiseen? Voisiko Suomi todella jättäytyä yksin tuenantajien ulkopuolelle ja kaatuisiko koko tukipaketti Suomen mahdolliseen vastustamiseen? Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ilmoitti eilen tulevansa varoittamaan EU-kollegoitaan siitä, että vaalien jälkeen Suomessa saattaa olla vallassa eduskunta ja hallitus, jotka eivät tule olemaan mukana Portugalin tukemisessa.

22. Voisiko Suomi "tehdä Slovakiat" ja jättäytyä Portugalin avustusoperaation ulkopuolelle? Timo Soinihan on väittänyt, ettei Suomen tarvitsisi osallistua euroalueen kriisirahastoihin, koska Slovakiakaan ei osallistu. Tästä ei Soinin mukaan seuraisi mitään ongelmia EU:ssa. Soini on kuitenkin väärässä, sillä Slovakia jätti osallistumatta ainoastaan Kreikan tukeen, josta edellä esitetyn mukaisesti sovittiin kahdenvälisin lainajärjestelyin. Sitä vastoin Slovakia on mukana ERVV:ssä 4,4 miljardin euron takauksella. Se on jo antanut 410 miljoonan euron takauksen Irlannin lainoihin. Slovakia osallistuu myös suunnitteilla olevaan pysyvään vakausmekanismiin (EVM) lupaamalla vastata 5,8 miljardin euron takuupääomasta.

23. Pääministeri Mari Kiviniemi torppasi tänään "livistämispuheet" Portugalin kohdalla sanoen, että Suomi ei voi käytännössä enää vetäytyä Portugalin lainojen takaamisesta.

Kiviniemi piti sanottua vaihtoehtoa erittäin hankalana, käytännössä miltei mahdottomana. Portugalin tilanteessa Suomi on Kiviniemen mukaan osa väliaikaista mekanismia, johon olemme sitoutuneet. Jos Suomi sanoisi ei, paketti käytännössä kaatuu, sanoi Kiviniemi. - Tuskinpa näin kuitenkaan kävisi, mutta joka tapauksessa Suomen maine vastuullisena eurooppalaisen maana kärsisi kyllä kovan kolauksen.

24. Kiviniemen mukaan osallistumalla Portugalin lainatakuisiin Suomi turvaa vaikutusmahdollisuutensa EU:n päätöksenteossa jatkossa. EU:ssa ja eurossa joko ollaan tai sitten siellä ei olla. Tulevina vuosina päätetään isoista asioista, kuten rahoituskehyksistä, aluepolitiikan ja maatalouspolitiikan tulevaisuudesta. Haluan, että Suomella on täydet vaikutusmahdollisuudet näihin asioihin, Kiviniemi sanoi. - EU:n valtionvarainministerit aloittavat tänään kaksipäiväisen kokouksen Budapestissa. Kokouksessa annettaneen ainakin poliittinen lupaus Portugalin lainatakuille.

25. Portugalin kriisi ja Suomen suhtautuminen siihen on nousemassa, vaikka sitä ei ole missään nimessä haluttu, eduskuntavaalien polttavaksi kysymykseksi. Hallituspuolueissa pelätään, että Portugalin tilanne sataa suoraan persujen ja demareiden laariin vaalimenestyksen muodossa. Gallup-tietojen mukaan persujen nousukiidossa oli jo havaittu notkahduksen merkkejä, mutta nyt persut ovat samassa jälleen uutta puhtia vaalikampanjaansa. Timo Soini on yhtä hymyä paasaten kaikissa tv-väitelyissä suomalaisten veronmaksajien rajojen lapioimisesta kriisimaiden Molokin kitaan. Hän vetoaa uutena sloganina 23.3. kirjoittamansa plokin otsikkoon: "Everybody knows, Portugal goes." Soini väittää, että kriisissä olisi kyse vain ja yksinomaan saksalaisten, ranskalaisten ja brittiläisten pankkien pelastamisesta, ei muusta.

26. Kuvaava oli Timo Soinin eilinen letkautus TV1:n vaalitentissä, jonne Soini ilmaantui yksin, koska ei halunnut puoluesihteeriään mukaansa munaamaan persujen vaalitenttiä: "Lamoja tulee, ja lamoja menee, so what? Pitääkö meidän taas pelastaa ahneita pankkeja ja antaa rahaa taloutensa sotkeneille valtioille?"

27. Onko tuollainen heittely vastuullisen poliitikon puhetta? Tällaisilla helppoheikkimäisillä heitoilla tavallisia talousasioista tietämättömiä ihmisiä pyritään jymäyttämään suuren vaalivoiton toivossa pahemman kerran. Mitä seuraisi, jos tilanne riistäytyisi vastuullisten hallitusten ja poliitikkojen käsistä ja valtaan pääsisivät populistit, jotka ovat valmiita lyhytnäköisellä politikoinnillaan kaatamaan kaikki pankkikriisin estämiseksi tarpeelliset tukipaketit? Miten sitten suut pantaisiin, jos seurauksena olisi laaja eurooppalainen pankkikriisi, jonka seurauksena Suomeen syntyisi jälleen suurtyöttömyys, yrityksiä kaatuisi ja myös suomalaisten eläkeyhtiöiden pörssiosakkeiden arvo romahtaisi ja eläkkeitä jouduttaisiin leikkaamaan?

28. Toisaalta tilanne selkeyttää Suomen vaaliasetelmaa ja tulevaa hallituskuviota. Suomen puolueet jakautuvat kahteen leiriin, joista toiset haluavat kantaa vastuuta, toiset sen sijaan sulkevat silmänsä ja sanovat, että so what, lamoja tulee ja lamoja menee, kyllä tästä selvitään, ei Suomi tästä mihinkään kaadu. Vaaleissa äänestäjät joutuvat valitsemaan tästä perusasetelmasta. Jos halutaan panna kunnolla hulinaksi, äänestetään persut, demarit ja vasurit valtaan.

29. Vaalien jälkeistä hallituskuviota vastuullisesti ajatellen pitäisi olla selvää, että Portugalin tukipaketin kannattaminen on kynnyskysymys eli hallitukseen menon ehto. Neuvotteluissa tulee pitää kiinni siitä, että jos esimerkiksi persut ja demarit eivät halua olla tukemassa tukipakettia, niillä ei ole asiaa hallitukseen, jollei vaalien tulos ei muuta edellytä. Demarit ilmeisesti tulevat lopulta taipumaan ja siirtymään vastuunkantajien puolelle, vaikka ne nyt vaalitappion uhatessa esiintyvät koviksina ja vaativat aina vaan sijoittajavastuun toteutumista tukipaketin ehdoksi. Suomen jättäytyminen tukipaketin ulkopuolelle tulisi toteutumaan vain jos persut, demarit ja vasurit saisivat uudessa eduskunnassa enemmistön. Siitä ei seuraisi Suomelle mitään hyvää.

420. MTV3:n suuri vaalikeskustelu

1. Eilen nähdyssä Maikkarin "Suuressa vaalitentissä" oli kyllä räväkkyyttä ja säpinää enemmän kuin TV1:ssä aiemmin nähdyissä vaalitenteissä. Toisaalta oli paljon toisten puhumista ja jopa suoranaista huutoa sekä valittelua puheajasta - totuttuun tapaan etenkin Timo Soinilta; "eikä täällä saa edes vastata." Jos vain kuunteli keskustelua, tuntui välillä, että kysymyksessä oli humalikkojen kapakkakeskustelu. Soini on huomannut, että sympatiaa saa jo sillä, että on koko ajan "pienenä ja uutena" puoleen puheenjohtajana valittamassa, että "suurten ja vanhojen" puolueiden johtajat saavat häntä enemmän puheaikaa. Tosiasia kuitenkin on, että Soini yritti puhua muiden päälle siinä kuin muutkin puheenjohtajat. Joidenkin kommentoijien mielestä vaalitentti muistutti juopuneiden kapakka

2. Vaalitentin vetäjistä etenkin Timo Haapala tempautui mukaan keskusteluun välihuomautuksillaan enemmän kuin aikaisemmin on vastaavissa tilaisuuksissa totuttu näkemään. Haapala yritti olla nokkela ja joskus onnistuikin siinä, mutta joskus taas ei. Paha moka Haapalalle sattui, kun hän vastoin kuvaruudussakin esillä ollutta vastausasetelmaa heitti, että Paavo Arhinmäen kanta siirtyä opiskelemaan kouluissa pakkorutsin sijasta venäjää muistuttaa 70-luvun "tovereiden" myönteistä asennoitumista venäjän kieleen. Arhinmäki oli kuitenkin keskustelijoista ehkä kaikkein selvimmin nykyisen pakkoruotsin jatkamisen kannalla! Timo Haapala sortui lisäksi aiemmin useasti kuultujen ja nähtyjen heittojen ja herjojen viljelyyn. Tästä yhtenä esimerkkinä oli tapa, jolla hän yritti mollata Rkp:n Stefan Wallinia siitä, että Pohjanmaan rannikkoruotsalaiset maanomistajat eivät 1945 olisi suostuneet luovuttamaan Kannaksen evakoille maata.

3. Selvisikö keskustelussa asiallisesti mitään uutta? Tuskinpa vain. Kaikkien asiakysymysten osalta puolueiden ja puheenjohtajien kannata alkavat nimittäin olla jo aika hyvin selvillä, vaikka jotkut heistä yrittävät kierrellä ja kaarrella joissakin vastauksissaan. Tämä koskee etenkin vaalitenteissä jo aikaisemmin useaan kertaan jankattua suhtautumista euroalueen väliaikaiseen kriisirahastoon, Suomen lainatakausten kasvattamista rahastossa sekä Kreikan, Irlannin ja Portugalin asettamista velkasaneeraukseen. Mari Kiviniemeä ei saatu vieläkään myöntämään, että on enää turhaa yrittää venkoilla ja kiistää sitä tosiasiaa, että Suomen lainatakausten korottamisesta on jo sovittu. Yhtä itsepäinen oli Urpilainen jankatessaan, että demarit asettavat sijoittajien vastuun sisällyttämisen takausten kasvattamisen ehdoksi. Kuten Katainen on moneen kertaan todennut, tämä on mahdollista vasta vuonna 2013 voimaan tulevan pysyvän vakausvälineen käyttöönottamisen yhteydessä.

4. Se selvisi, että ainoa puolue, joka voi olla varma seuraavan hallituksen paikastaan, on Rkp. Jos Katainen on pääministeri, hän tarvitsee välttämättä ruotsalaiset mukaan hallitukeen, ja sama koskee Kiviniemeä. Ruotsalaiset vaativat hallituksessa tietenkin nykyiseen tapaan vähintään kahta ministerinsalkkua. Maahanmuuttoministerin salkku heille tuskin toista kertaa lankeaa varsinkin, kun Jörn Donner uhkaa pudottaa Helsingin vaalipiirissä ehdokkaana olevan Astrid Thorsin eduskunnasta.

5. Mikä siis neuvoksi, jotta Rkp saisi pitää kaksi ministerin paikka myös seuraavassa hallituksessa? Ehdotan järjestelyä, jossa Wallinin Kiviniemen hallituksessa hoitama kulttuuri- ja urheiluministerin salkku jaetaan kahtia, jolloin Stefanille jää vain urheiluasioiden hoito; siinäkin on Wallinille hommaa ihan riittävästi. Pesäpalloilunliittyvät asiat pitää kuitenkin siirtää muualla, sillä eiväthän suomenruotsalaiset pelaa pesäpalloa, ainoastaan käsipalloa. Pesäpallo on niin täysin supisuomalainen laji, että sitä koskevat asiat täytyy antaa perussuomalaisen ministerin hoidettavaksi.

6. Kulttuuriministeriksi tulee tietenkin itseoikeutetusti Jörn Donner, 78 v. Tätä postiahan Jörkka on tavoitellut koko ikänsä, muttei ole vielä onnistunut, vaikka on loikkinut usein juuri siinä toivossa puolueesta toiseen. Nyt on kyllä viimeinen hetki tunnustaa, kuka tässä maassa pystyy nämä kulttuuriasiat (ainoastaan) kunnolla hoitamaan ja uskoa kyseinen salkku Jörkan huomaan.

7. Mitä muuta jäi eilisestä debatista mieleen? Ei mitään uutta. Kiviniemi esiintyi pääministerin elkein rauhallisesti ja arvokkaasti, mutta hänen tyylinsä oli toisaalta kaikkein harmain ja näkymättömin. Urpilainen jatkaa terrierimäistä yliyrittämistään, sillä hän taistelee paikastaan demareiden johdossa eikä hänen omankaan edustajanpaikkansa uusiminen Vaasan vaalipiirissä ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Päivi Räsänen joutui taistelemaan puheenvuoroja saadakseen, mistä syystä hän vaikutti koko ajan jotenkin kärsineen näköiseltä. Jyrki Katainen oli parantunut flunssastaan ja käytti monia teräviä ja jopa huumoria viljeleviä puheenvuoroja.

8. Paavo Arhinmäki on kanssa yhden sortin populisti, jonka tyyli eroaa Timo Soinin tyylistä lähinnä vain siinä, että hän, toisin kuin Soini, yrittää vakuuttaa kanssakeskustelijansa sanomansa oikeellisuudesta. Soinilla ei ole tätä painolastia, sillä hän puhuu vain "kansalle" ja heittelee tässä tarkoituksessa mitä heittelee, gallupeista päätellen hyvällä menestyksellä. Arhinmäki ei käytä solmiota ja hän pukeutuu säännöllisesti valko-siniruudulliseen puuvillapaitaan, joka muistuttaa värisävyltään aika paljon Timo Soinin likaisen sini-vakoista Millwall-kaulaliinaa. Anni Sinnemäki hymyilee ivallisesti varsinkin silloin, kun Timo Soini ja Päivi Räsänen ovat äänessä, mutta hänellähän onkin poikaystävänä se (nimeltä mainitsematta jäänyt) italiano, josta olemme saaneet viime päivinä lehdistä lukea.

9. Näyttää vahvasti siltä, että Timo Soini hamuaa itselleen uudessa hallituksessa vahvasti joko Mauri Pekkarisella nykyisin olevaa elinkeinoministerin tai sitten puolustusministerin salkun. Tämä näkyi eilenkin tavasta, millä Soini hyökkäsi voimakkaasti nykyistä energiaveroja vastaan ja kannatti häpeilemättä lisäydinvoiman rakentamista. Soini heittelee, etteivät terästehtaat pyöri tuulimyllyillä ja ettei mitään vihreitä energiaveroja ole olemassakaan. Soini vastusti myös eilen puolustusmäärärahojen leikkaamista. Soini tykkää ilmiselvästi rehvastella isoisten kanssa ja ilmeisesti hän kuvittelee, miten kivaa ja helppoa olisikaan käyskennellä elinkeinoministerinä eli superministerinä teollisuuspamppujen tai saapastella puolustusministerinä kenraalien seurassa. Nuo salkut eivät veisi niin paljon aikaa kuin pää-, ulko- tai valtiovarainministerin salkut, joten Soini voisi virkatehtävien hoidon lomassa piipahtaa silloin tällöin myös raveissa, joissa käyminen kuuluu Millwallin ohella Soinin lempiharrastuksiin.

419. Eduskuntavaalit 2011: Politiikan hullut päivät

1. Tänään alkoivat nelipäiväiset Stockmanin Hullut päivät. Joka neljäs vuosi käytävät politiikan hullut päivät eli eduskuntavaalit ja niitä koskeva kampanjointi ovat myös täydessä käynnissä. Tänään niissä päästiin askel lähemmäksi lopullista kliimaksia, kun postiäänestys alkoi. Mitä näillä politiikan hulluilla päivillä kuluttajille yritetään kaupata? Vilkaistaanpa hieman tämänpäiväisten lehtien vaalimainoksia.

2. Kokoomus julkaisi tänään useissa lehdissä kokosivun vaalimainoksen otsikolla "Kansa kertoi, kokoomus kuunteli". Mainokseen on poimittu joitakin hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä koskevia mielipiteitä, joihin kokoomus ilmoittaa sitoutuvansa. Mielipiteeksi on kelvannut muun muassa Helsingissä tokaistu iskulause "Poliittisessa kentässä ei ole enää oikeata ja vasenta, vaan oikea ja väärä." Vaasasta on nyppäisty mukaan aforismi "Nuorten keskuudessa on suuri ´aikuisten nälkä,´ tarvitaan aikuista lähelle." Herttaista, mutta muun muassa tähän nähden jäin hieman ihmettelemään mainoksen kuvavalintaa. Siinä nimittäin puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen keskustelee kahden reilusti seitsemänkymppiseltä vaikuttavan senioreiden kanssa. Olisiko mainoksella tarkoituksena ollut vedota vain ikääntyneisiin äänestäjiin? - TV-mainoksessa kokoomuksen valioministerit on kuvattu bussissa, joka kurvailee maalaismaisemissa. Mukaan ovat päässeet Katainen, Alex Stub, Jyri Häkämies, Paula Risikko ja Henna Virkkunen. Ymmärrettävistä syistä hätäkeskusetuilija Anne Holmlund ja maaseudun väestön liikekeskuskuspuheillaan ärsyttänyt Jan Vapaavuori on jätetty bussista pois.

3. Keskusta on panostanut vaalimainonnassaan pääministeri Mari Kiviniemeen. Puolueen kokosivun mainoksessa Kiviniemi esiintyy kolmen kasvottoman hahmon kanssa, jotka kuitenkin tunnistaa helposti kolme muuksi puoluejohtajaksi Timo Soiniksi, Jutta Urpilaiseksi ja Jyrki Kataiseksi. Nämä puolueet ja puheenjohtajat ovat keskustan ja pääministeri Kiviniemen kovimmat kilpailijat. Mainoksen sanomana on korostaa Kiviniemen pääministeriyttä ja sitä, että Kiviniemi ja hänen tekonsa tunnetaan jo entuudestaan, kun taas muut kolme suurta ovat kysymysmerkkejä. Nuo kolmen muun hahmon päät on mainitussa tarkoituksessa varustettu isolla kysymysmerkillä. Mainos saattaa toki vedota osaan äänestäjistä, mutta vähintään yhtä osa äänestäjistä pitänee mainosta turhan osoittelevana ja ylimielisenä.

4. Jutta Urpilainen on, ymmärrettävistä syistä, jätetty pois demareiden tv-mainoksesta, mutta eipä mukaan ole kelpuutettu ketään muutakaan demarivaikuttajaa. Ovatko kaikki kenties jo menettäneet kasvonsa? Tämänpäiväisissä kokosivun lehtimainoksissa demarit esittelevät Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirien ehdokkaansa Saa nähdä, hoksaavatko kaikki äänestäjät, ketkä ehdokkaista ovat ehdolla Helsingissä ja ketkä taas Uudellamaalla.

5. Hesarissa julkaistuista yksittäisten ehdokkaiden vaalimainoksissa kiinnittää huomiota iäkkäiden kansanedustajien vahva panos. Näyttää siltä, että eduskuntaan tullee valituksi aikaisempaa iäkkäämpää porukkaa ja useita sellaisia edustajia, jotka ovat joko jo täyttäneet 70 vuotta tai täyttävät sen kohtapuolin. Esimerkiksi kokoomuksen Eero Akaan-Penttilä (68) Uudeltamaalta on heittänyt itse maksamassaan mainoksessa täkynsä yksinomaan eläkeläisille ilmoittaen puolustavansa oikeudenmukaista eläkepolitiikkaa. Samalla asialla on kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara (71) niin ikään itse maksamassaan isokokoisessa mainoksessa, jossa hän kertoo kampanjoivansa "hyvän terveydenhuollon ja ikäihmisten puolesta." Mainoskuvassa Asko-Seljavaara näyttää ikäistään paljon nuoremmalta, mutta ihmekös tuo, sillä onhan hän siviiliammatiltaan professori, ylilääkäri ja plastikkakirurgi.

6. Jörn Donnerin henkilökohtainen mainos on hyvin pelkistetty, sillä sen täyttää lähes kokonaan 78-vuotiaan Jörkan isokokoinen mustavalkoinen kuvamuotoiltu; siinä on minusta suorastaan "ingmarbergmanilaista" tyyliä. Vastavoimaa on itse asiassa mainoksen ainoa sanallinen viesti; tällä ilmeisesti tarkoitetaan sanoa, että Donner vastustaa lähinnä perussuomalaisia ja heidän politiikkaansa. Donner ilmoittaa olevansa sitoutumaton, vaikka mainoksen on maksanut Rkp, jonka listoilta Donner yrittää jällen kerran eduskuntaan. Donner voi hyvinkin onnistua vaaleissa, ja jos Rkp saa Helsingistä läpi vain yhden ehdokkaan, hän pudottaa Arkadianmäeltä istuvan ministerin eli Astrid Thorsin. Tästä "vastapuoli" eli persut lienevät hyvin tyytyväisiä! Donnerista tulisi eduskunnan itseoikeutettu ikäpuhemies ja hän rikkoisin vaalikauden lopussa vanhimman kansanedustajan ennätyksen. Tätä titteliä pitää hallussaan Miina Sillanpää, joka valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vasta 70-vuotiaana vuonna 1936, mutta joka toimi kansanedustajana vielä 82-vuotiaana: Myös Väino Tanner (Sp) ja Tuure Junnila kok) olivat 80 vuoden ikäisinä kansanedustajana. Koska Donner ilmoittaa olevansa vankasti sitoutumaton, niin voi olla, että hän ehtii neljän vuoden aikana tehdä eduskunnassa ainakin yhden loikan.

7. Eduskuntaan yritetään lupaamalla ajaa mitä erilaisimpia asioita. Seuraavassa lyhyt kavalkadi tästä:

-kansainvälistä osaamista (Alex Stubb); sujuvaa liikennettä (Petri Kalmi, kesk); lainvalvontaa (Tomi Sevander, Sdp); ihmisyyttä (Päivi Lipponen, Sdp); dynamiittia (Jaana Pelkonen, koko); kokemusta ja tekoja (Astrid Thors, Rkp); huolenpitoa (Arto Bryggare, Sdp); ammattimaista päätöksentekoa (Tapani Mäkinen, kok); vakaumusta ja voimaa (Kaisa Saarikorpi, vihr); ihmisarvoista taistelua (Olli Valtonen, kok); luonnon rikauksien suojelua (Anni Sinnemäki, vihr); tosiasioiden tunnustamista (Lasse Männistö, kok); arvopolitiikkaa asialinjalla (Jussi Niinistö, persut); maailman pelastamista (Pilvi Torsti, Sdp); inhimillisyyttä ja vastuuta yli rajojen (Nasima Razmyar, Sdp); uutta väriä eduskuntaan (Jesca Muyingo, Sdp); tukea kulttuurille ja yliopistoille (Outi Alanko-Kahiluoto); uusia työpaikkoja ja turvallisempaa työelämää (Lauri Ihalainen, Sp); yksityisautoilua (Mika Rossi, kesk); mummoja ja mustikoita (Husein Muhammed, vihr); Suomen muuttamista (Mari Kiviniemi, kesk); keltaista heti aamusta...sorry, nyt taidettiinkin jo hypätä niiden toisien toisien Hullujen päivien puolelle.

8. Jotkut konkarit vetoavat omien suosikkiensa puolesta. Niinpä esimerkiksi Raimo Ilaskivi haluaa ponnekkaasti, että eduskuntaan äänestettäisiin "perinteitä arvostaen" nuorisopoliitikko Wille Rydman (kok) ja Elisabeth Rehn on valjastettu tyttärensä Veronica Rehn-Kiven (Rkp) puolestapuhujaksi. Osmo Soininvara (vihr) on niin varma omasta läpimenostaan, että hänellä on varaa kannattaa myös mm. Husein Muhammedin (vihr) ja Lasse Männistön (kok) valintaa.

9. Vaalimainontaan näytään käytettävän edelleen varsin suuria summia. Aika moni istuva kansanedustaja tuntuu maksavan nyt osan vaalimanoksistaan omasta pussistaan. Kaikista yksittäisistä mainoksista ei löydy, vaikka laki tätä vaatii, merkintää mainoksen maksajasta. Valtaosassa tapauksissa tieto maksajasta on merkitty mainokseen niin pienellä präntillä, että sitä olisi ilman suurennuslasia mahdotonta havaita.

10. Tuskinpa ehdokkaiden kannattaa mitään kovin suuria luvata ja "haasteita" itselleen asettaa, koska kukaan ei voi saada eduskunnassa yksin kovin paljon aikaan. Vaalimainnossa voitaisiin keskittyä pikemminkin niihin ominaisuuksiin ja ammatilliseen kokemukseen, jota kansanedustajan työssä edellytetään. Huumoria voisi käyttää enemmän, vaikkapa tähän tapaan:

- Arvoisa äänestäjä! Jos sie tarvisset parlamentis oikein hyyvvää miestä, nii täs siul on kuule sellane! Ai kuka mie oon? Mitä, et sie minnuu tunne! Miehä oon MM, pienviljelijä poika Kannakselt. Ehä mie tiijjä hittoikaa näist emuloist ja ervilöist, vai mitä hittoi ne nyt olliitkaa. Mut sen mie siul sanon, et Kannakse mie haluan takasi Suomel. Mie en enne leppää enneku tuo asia on klaarattu! Ja ryssil mei ei, kuule, piä ennää maata myyvä aarikaan enne ku hyö omast puolestaa sallii meil maa ostamise Kannakselt ja muualt. Hitto, hyöhä ostasiit kohta kaik maat aina Helsinkii myöte jollei myö sitä höilt evätä.

11. Karjala-kysymys tai suurta osaa kansasta hämmästyttävä venäläisille sallittu yksipuolinen maanosto-oikeus ei näytä kuitenkaan nousseen vaalikampanjassa esille. Ei liioin täydellisesti oikeustajun vastaisten sotasyyllisyystuomioiden purkaminen. Parlamenttivaaleissa pitäisi toki nostaa esille kunnon teemoja eikä keskittyä pelkästään lillukanvarsiin.

418. Pääministerikandidaattien tv-vaaliväittely

1. Aiemmin pääministeriehdokkaiden vaaliväittelyyn osallistuivat kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Kun persujen gallup-kannatus on noussut kolmen "vanhan" puolueen tasolle, oli eiliseen TV1:n vaalitenttiin kutsuttu mukaan myös puheenjohtaja Timo Soini. Keskustelun anti ei kuitenkaan tästä kovin paljon parantunut eikä mitään uutta juuri tullut ilmi. Puheenjohtajat vain lähinnä toistelivat jo moneen kertaan kuultuja kantojaan ja väitteitään.

2. Pääministeri Mari Kiviniemi sai pitää kaikkein pisimmät, mutta samalla pitkäpiimäisimmät puheenvuorot. Hän vetosi useamman kerran siihen, miten hän on pitänyt euroalueen vakuusrahastoasiassa yllä niin tiukkaa linjaa, että Suomi on saanut EU:ssa jonkinlaisen änkyrän maineen. Aiemmin Kiviniemi on kiistänyt änkyröinnin, mutta nyt hän tai hänen avustajansa ovat ilmeisesti huomanneet, että tässä asiassa kannattaakin - ennen vaaleja - näytellä änkyrää, jottei Soini varastaisi vakuusasiassa pääroolia täysin itselleen. Vaikka yleisesti tiedetään, että Suomelta vaadittavat lainavakuudet tulevat kasvamaan - asiallisesti tästä on EU:ssa jo päätetty - Kiviniemi yrittää sitkeästi uskotella äänestäjille, että ensin katsotaan ja tutkitaan "kaikki muut keinot" ja vasta tämän jälkeen, jollei mikään muu auta, päätetään vakuuksien lisäämisestä.

3. Toinen asia, jossa Kiviniemi näyttäisi yrittävän sumuttaa äänestäjiä, koskee vaalien jälkeen tapahtuvia valtion menoleikkauksia. Kiviniemi yrittää uskotella, ettei leikkauksia välttämättä tarvita lainkaan, ja vetoaa johonkin kahden vaalikauden suunnitelmaan, joka ei kuulijoille oikein avaudu. Tämä edellyttää ilmeisesti, että keskusta olisi mukana myös seuraavassa hallituksessa ja Kiviniemi olisi myös tuon hallituksen pääministeri. Tässä Kiviniemeä säestää kokoomus ja Jyrki Katainen, muttei läheskään niin pontevasti kuin mitä pääministeri tekee. Katainen valtiovarainministerinä tietää, että vaalien jälkeen tarvitaan aika isoja menoleikkauksia.

4. Jutta Urpilainen toisti vanhat teesinä demareiden kynnyskysymyksistä hallitusohjelmaa tehtäessä. Siinä päällimmäisenä on eläkeiän säilyttäminen nykyisellään. Urpilainen papattaa, että demarit eivät ole hallituksessa, joka nostaa pakolla eläkeikää. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, ettei tämä lupaus tule pitämään, jos demareilla olisi vähäisintäkään saumaa päästä hallitukseen vallien jälkeen. Sitä paitsi Urpilaisen vannomisella ei ole merkitystä, jos työmarkkinajärjestöt pääsevät, niin kuin on syytä otaksua, vaalien jälkeen keskenään sopuun eläkeiän nostamisesta.

5. Urpilainen jatkoi papatustaan myös siitä, että demarit eivät tulisi hyväksymään vakausrahastoa eivätkä siis kannata "väliaikaisen vakausvälineelle" annettavien vakuuksien nostamista, jollei myös pankkeja ja sijoittajia saada myös vastuuseen. Mutta kuten Katainen selväsanaisesti kahteen eri otteeseen todisti Urpilaiselle, sijoittajien vastuu on mahdollista toteuttaa vasta vuona 2013 voimaan tulevan lopulliseen vakausvälineen yhteydessä.

6. Kataisen kysyessä Urpilaiselta, miten tämä kuvittelee voivansa toteuttaa pankkien ja sijoittajien vastuun jo ennen vuotta 2013, Urpilainen ei vastannut mitään, vaan käänsi asian toiseksi ja ryhtyi selittämään, että hän kyllä uskoo enemmän seitsemän vuotta valtiovarainministerinä toiminutta Sauli Niinistöä kuin Kataista, kun on kyse Kreikan tai muiden vastaavassa asemassa olevien maiden päästämisestä velkasaneeraukseen! Aikamoinen isku vyön alle, sanoisin! Tällainen vastaamatta jättäminen ohipuhuminen on kuitenkin tyypillistä poliittista retoriikkaa: jos poliitikko ei osaa tai halua vastata kinkkiseen kysymykseen, hän yrittää ohittaa koko asian ja kääntää huomion toisaalle.

7. Jäätyään muutama päivä sitten nololla tavalla ja niin sanotusti rysän päältä kiinni hallitukseen menoa koskevassa erivapausaikeessaan (koskien EU:n kriisirahoitusta), Timo Soini oli väittelyn alussa myrtsinä. Hän yritti korjata tilannetta uhoamalla naiivisti kansanäänestyksestä koskien "rahan syytämistä" EU:n kriisipaketteihin. Soini ei saanut näkemykselleen tukea edes Jutta Urpilaiselta, joka ilmoitti, etteivät demarit ole tässä asiassa persujen "kupilla", vaan se ovat periaatteessa valmiit hyväksymään kriisipaketit, jos heidän lainavakuuksille asettamistaan ehdoista päästään yhteisymmärrykseen. Soinin uhoaman "kansanäänestyksen" lopputulos näyttää siis varsin selvältä.

8. Soini uhosi vastustavansa edelleen euroalueen vakuusrahastoja ja rahan "syytämistä niille Saksan ja Ranskan pankkien pelastamiseksi."Kiviniemi ja Katainen eivät saaneet Soinilta selvää vastausta, onko vakuusrahastoasia persuille todellakin kynnyskysymys hallitukseen menolle.

9. Muuten Timo Soini heitteli totuttuun tapaansa herjojaan - omenasta ja melonista ei nyt kuitenkaan puhuttu mitään - ja maalaili kauhukuvia EU:n liittovaltiokehityksestä sekä ärhenteli jälleen kerran Iso-Britannialle myönnetyistä jäsenmaksuhelpotuksista. Soini sanoi, että jos hänestä tulee pääministeri, hän ottaa asian esille ja vaatii brittien jäsenmaksuhelpotusten poistamista. EU:ssa tämä asia vaatineen kuitenkin yksimielisen päätöksen. Soini onnistui kuitenkin kyseenalaistamaan hallituksen päätöksen osallistua euroalueen kriisirahoitukseen, missä häntä edesauttoi se, ettei pääministeri Kiviniemen vastauksista ei ota Erkkikään selvää.

10. Tämä asiakysymyksistä. Suurin osa äänestäjistä asettanee neljä puheenjohtajaa paremmuusjärjestykseen tästä ja aiemmin jo nähdyistä tv-väittelyistä saamansa henkilökohtaisen vaikutelman perusteella. Asiakysymyksistä ja puheenjohtajien niitä koskevista mielipide-eroista monet äänestäjät ovat luultavasti aika lailla ulalla. Asiakysymykset eivät kuitenkaan ratkaise, vaan äänestyspäätös tehtäneen useimmiten pääministerikandidaattien ja yleensä kansanedustajaehdokkaiden esiintymisestä ja uskottavuudesta saatujen vaikutelmien vaikutelman perusteella.

11. Timo Soini saattaisi pärjätä päämisterinä, jos Suomi olisi suljettu maa ja yksin miespuolisten kansalaisten hallitsema uusimpivaaralainen yhteiskunta, jossa globalisoitunut kavala maailma olisi mahdollisimman kaukana ja jossa vallitsisi suuri yksimielisyys ja halu luopua eurosta ja koko hemmetin EU:sta. Tätä idylliä odoteltaessa Slovakian tie - kriisiapua EU-rahastoille ei anneta - olisi myös Suomen tie. Tällaiseen menneeseen maailmaan Suomella ei kuitenkaan ole paluuta. Vaikka persuista tulisi vaaleissa suurin puolue, ei täysin EU-kielteistä Timo Soinia voitaisi mitenkään valita pääministeriksi. Jos persut onnistuisivat jotenkin keplottelemaan tiensä hallitukseen, riittäisi Soinille hyvin elinkeinoministerin tai puolustusministerin salkku. Eilen Soini jo puhuikin paatoksella sotilasmäärärahojen säilyttämisen puolesta "isänmaan puolustamiseksi." Merkille pantavaa oli tapa, jolla Soini kieltäytyi edelleen antamasta selkeää vastaus raiskatun naisen oikeudesta aborttiin puhuen epämääräisesti vain elämän pyhyydestä.

12. Jutta Urpilaisella taas on pääministeriksi enemmän intoa ja pyrkyä kuin taitoa ja ja vakuuttavuutta. Hänen esiintymisensä oli eilenkin jotenkin teennäistä pinnistelyä, jossa on hieman yliyrittämisen tuntua. Minusta Mikael Jungner esiintyi keskiviikkona MTV3:n uudenmaan vaalitentissä selvästi paremmin kuin Urpilainen eilen. Jos demareista sattuisi tulemaan apupuolue Kataisen johtamaan hallitukseen, Jutta Urpilaiselle luultavasti voitasi antaa opetusministerin salkkua raskaampaan ministerinsalkkua.

13. Varteenotettaviksi pääministerikandidaateiksi jäävät minusta siis ainoastaan Kiviniemi ja Katainen. Jälkimmäisen tyylin me olemme jo oppineet tuntemaan. Kiviniemi hallitsee kyllä asiakysymykset. Sen sijaan hänen esiintymisensä ei ole kovin vakuuttavaa, vaan sitä voitaisiin kuvata sanoilla lattea (kuiva), riskitön, pitkäpiimäinen ja kopea. Kiviniemi ei halua millään tunnustaa - ainakaan näin vaalien alla - puolueelleen ja koko hallitukselle kiusallisia tosiasioita, vaan jankuttaa jankuttamasta päästyään sellaista vaihtoehdoista, joista jo tiedetään, etteivät ne voi toteutua. Samaa pätee leikkauslistoihin, joista Kiviniemi ei vieläkään suostunut puhumaan. Tämä vähentää Kiviniemen uskottavuutta. Kataisen mahdollisesti johtamassa tulevassa hallituksessa valtiovarainministeri.

14. Jyrki Katainenkaan ei ole toki täydellinen. Hän näyttää kuitenkin löytäneen tyylin ottaa esiintymiset aiempaa hieman rennommin, hän uskaltaa myöntää ongelmien vaikeudet ja tehdyt virheet, on valmis sovittelemaan ja jaksaa innostuneisuutensa säilyttäen (tai ainakin sitä hyvin näytellen) valaa uskoa siihen, että vaikeuksista selvitään, kunhan maltetaan tehdä töitä ja toimia järkevästi, osoittaa vastuullisuutta ja rohkeutta puuttua vanhentuneita kunta- yms. rakenteisiin. Katainen on pääministeri, jos kokoomus voittaa valeissa keskustan ja demarit.

PS.

Olen samaa mieltä kuin Matti Vanhanen tänään Suomen Kuvalehden kolumnissa: Suomen olisi pitänyt osallistua Libyassa Muammar Gaddafin vastaiseen operaatioon ja lähettää Hornettaja valvomaan Libyan lentokieltoaluetta. Suomen kanta kieltäytyä operaatiosta on epäjohdonmukainen. Syynä Suomen kantaan on Timo Soinin ja persujen vaalivoiton pelko.

416. Vaalikeisarin uudet aatteet

Lunta tupaan vaalikeisarillekin...

Vaalikeisarin ja hänen hovinsa, jota myös puolueeksi kutsuttiin, gallup-menestystä oli ihasteltu kaikkialla valtakunnassa. Media oli ollut lääpällään keisarin edessä ja muut eli vanhat puolueet ja niiden johtajat olivat kateellisina katselleet keisarin voittokulkua. He olivat alkaneet itsekin menestyksen toivossa kehuskella vaalikeisarin älyä ja viisautta, sanavalmiutta ja hänen puolueensa upouutta aateohjelmaa viisaudesta ja kaukonäköisyydestä.

Kunnes vihdoin eräs 15-vuotias tyttönen, Oona nimeltään, paljasti, ettei vaalikeisarilla ollut aatteita ollenkaan.

Tyttö erehtyi keisarin mielestä kysymään sopimattomia raiskatun oikeudesta aborttiin, jolloin tämä roomalaiskatoliseen uskoon kääntynyt vaalikeisari tiuskaisi vihaisena:

- Mitä tuo lapsi oikein höpisee? Pitäisikö minun vastata tuollaisiin typeriin kysymyksiin!

Mutta tyttösen kysymys oli tehnyt tehtävänsä.

- Herranen aika, mitä tuo viaton lapsi sanoo, virkkoi lapsen isä, ja näitä sanoja kuiskittiin suusta suuhun.

- Eihän keisarilla ole aatteita ensinkään, huusi vihdoin koko kansa!

Vaalikeisarin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa.

- Kyllä minun täytyy silti kestää tämä loppuun eli vaaleihin asti, ajatteli keisari.

Ja hän ojentautui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat Jusula ja Putkonen kantoivat laahusta, jota ei ollut ensinkään olemassa.

Sen pituinen se.

415. Pelinpolitiikkaa, Timo Soini!

Puheenjohtaja Timo Soini (persut) on jo jonkin aikaa käyttäytynyt todellisen vaalivoittajan elkein.

Hän on kertonut, keiden eli minkä puolueiden kanssa persut voisivat mennä hallitukseen. Näitä Soinille mieluisia puolueita ovat demarit ja keskusta. Sen sijaan vihreiden kanssa persut eivät tule Soinin vakuuttelujen mukaan menemään hallitukseen.

Yllättäen Soini kertoi, että myös ruotsalaiset eli RKP voisi tulla kysymykseen persujen hallituskumppanina, ainakin jos se on tarpeen eduskunnan enemmistön saamiseksi hallituksen taakse.

Tämä on ihmetyttänyt myös monia persujen eduskuntaehdokkaita. Aiemminhan Soini on ollut hyvin kriittinen RKP:n ikuiseen - sitä on kestänyt nyt yhteen pötköön 32 vuotta - hallituksessa istumiseen. Uudeltamaalta Soinin vanavedessä eduskuntaan yrittävä emeritusprofessori Erkki Havansi ennättikin lohkaisemaan US-blogissaan, että RKP:n mukaantulolle hallituksessa pitäisi asettaa ehdoksi suostumus pakkoruotsin poistamiseen. Havansi, joka yrittää itse ratsastaa eduskuntaan yksinomaan juuri pakkoruotsin poistamisella ja maahanmuuttokriittisyydellään, tunnetaan toki ennestään kyynisestä ja hienovaraisesta tyylistään vinoilla. Kts. Havansin asennoitumisesta eräisiin maahanmuuttajiin esimerkiksi blogia 248/13.4.2010.

Soini muuten kaavailee Erkki Havansista uuden hallituksen(sa) oikeusministeriä, sisäministeriksi tulisi eduskunnan jättävä Raimo Vistbacka. Pätevä juristihan Havansi toki on, mutta ensin hänen tulee selviytyä eduskuntaan. Siihen ei Soinin vanavedessä montaa sataa ääntä tarvittaisi, mutta tilanteen tekee hankalaksi se, että Uudellamaalla näitä "jonkun sadan" ehdokkaita lienee persuissa toistakymmentä. Persussuomalaisille on ennustettu Uudellamaalla peräti seitsemän paikkaa eduskuntaan.

Soini on aiemmin ilmoittanut, että EU:n niin sanottujen kriisirahastojen tukeminen on asia, jota hän ehdottomasti kieltäytyy hyväksymästä. Toisin sanoen noista rahastoista luopuminen on persuille kynnyskysymys hallitukseen menolle. Sama koskee perustuslakiin otettavaa mainintaa Suomen kuulumisesta EU:hun.

Soini on myös useaan kertaan, ainakin 10-20 kertaa, ilmoittanut julkisesti, mitkä salkut hän haluaa persuille tulevassa hallituksessa. Niitä ovat elinkeinoministerin salkku, jonka Soini haluaa välttämättä itselleen, sekä lisäksi oikeus-, sisä-, puolustus- ja perusturvaministerien salkut.

Soini on ilmiselvästi pelästynyt persujen suuresta gallpup-kannatuksesta. Häntä pelottaa se. että persuista tulisi kuin tulisikin suurin puolue, jolloin hän joutuisi itse pääministeriksi! Eilen Soini ilmoittikin, että hän ei haluaisi pääministeriksi, vaan ottaisi mieluummin elinkeinoministerin salkun, eli hänestä tulisi uusi superministeri á la Mauri Pekkarinen.

Soinin puheet ovat alkaneet muistuttaa suuresti vanhojen puolueiden johtavien poliitikkojen puheita muun muassa sikäli, että Soini on joutunut heti tarkentamaan ministeripuheitaan. Soini on nyt ilmoittanut, että "toki pääministerinkin tehtävä häntä kiinnostaa, jos vaalitulos sen sallii." - Hupaisaa, kyllä Soinia tosiaan näyttää hirvittävän ajatus joutumisesta pääministeriksi.

Soinin hallituspuheet sen kun vain jatkuvat; Soini puhuu hallituksesta, jottei huomio kiinnittyisi liiaksi asiakysymyksiin. Aivan äsken tänään nimittäin uutisoitiin, että Soini on sittenkin valmis uuteen hallitukseen, vaikka eduskunta ja hallitus päättäisi Suomen osallistuvan EU-rahastojen ja kriisimaiden rahoittamiseen.

Miten se olisi mahdollista? No, tietenkin niin, että persut saisivat jonkinlaisen "poikkeusluvan" tai erivapauden äänestää hallituksessa ja eduskunnassa mainittuja rahastoja vastaan!

Hoh, hoijaa! Onko tähän jo nyt tosiaan tultu, vaikka vaaleja ei ole edes vielä pidetty!

Mitähän Veikko Vennamo sanoisi moisen Timo Soinin venkoilun johdosta? Pelinpolitiikkaa! Tämä olisi Vennamon tuomio moisesta venkoilusta ja halusta istua yhtä aikaa kahdella eri tuolilla.

Timo Soini on osoittanut olevansa samanlainen venkoilija ja takinkääntäjä kuin hänen arvostelemansa vanhojen puolueidenkin puheenjohtajat. Soini haluaisi itselleen ja puolueelleen samanlaisen erivapauden kuin vihreät nykyisessä hallituksessa ydinvoimala-asiassa.

Vanhojen puolueiden puheenjohtajista Jyrki Katainen (kok) ja Jutta Urpilainen (sdp) ovat jo ehtineet ilmoittaa, ettei Soinin kaavailu erivapaudesta tule onnistumaan.

Nyt odotellaan Soinin uutta siirtoa tässä kynnyskysymysasiassa.

PS.1

Annetaanpa lukijoille kotiläksyksi pohtia, montako paikkaa perussuomalaiset saavat vaaleissa a) Helsingin ja b) Uudenmaan vaalipiirissä. Ketkä nuo persujen läpimenijät voisivat olla?

PS.2

Tänään tiistaina 29.3. Timo Soini joutui ottamaan lusikan kauniiseen käteensä. Soini ilmoitti näet luopuvansa ajatuksesta saada erivapauksia hallituksesta. Soini sanoi nyt, etteivät erivapaudet tule kysymykseen eilisen arvosteluryöpyn jälkeen. Soini uhoaa, että tavoitteena on nyt niin suuri vaalivoitto, että kriisirahastoja vastustaneet puolueet saisivat eduskuntaan enemmistön. - Soini puhuu kriisirahastoja "vastustaneista", ei siis "vastustavista". Voi olla, että vaalien jälkeen esimerkiksi demarit kallistuvat sittenkin kannattamaan kriisirahastoja.

414. Eduskuntavaalit: kyllä kansa tietää - vai tietääkö sittenkään?

Näin on tutkittu Evan asenne- ja arvotutkimuksessa

1. Eduskuntavaalit ovat tasan kolmen viikon kuluttua eli 17.4.; postiäänestys alkaa jo 6.4. Teiden ja katujen varsille sekä lehtien sivuille ovat ilmestyneet ensimmäiset vaalimainokset. TV-yhtiöt ja jotkut päivälehdet ovat avanneet vaalikoneita, joista jokainen voi käydä ottamassa selvää, mitä mieltä ehdokkaat ovat erilaisista asioista.

2. Tulevissa vaaleissa noin seitsemän kymmenestä äänioikeutetusta käyttää äänioikeuttaan. Suomessa tehdään silloin lyhyessä ajassa noin 2,8 miljoonaa päätöstä, joiden summasta muodostuu kansanvallan käytön lopputulema. Nämä päätökset tehdään vaalisalaisuuden suojassa. Kukaan ei saa tietää, miten kukin äänesti tai millä perusteilla valinta tehtiin.

3. Joka tapauksessa on aika aloittaa seurata vaalitaistelun seuranta. Alkajaisiksi hieman hälyttäviä tietoja parista kyselytutkimuksesta.

4. TNS Gallup tutki Helsingin Sanomien toimeksiannosta äänestysikäisten ihmisten tietoisuutta poliittisista puolueista.Tutkimuksessa kysyttiin, mitkä puolueet ovat mukana nykyisessä hallituksessa. Kysymys osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi yllättävän monelle suomalaiselle.

5. Vain joka kolmas vastaaja osasi luetella oikeat hallituspuolueet: keskusta, kokoomus, vihreät ja Rkp. Vaikeinta oli nimetä hallitusten kestopuolue Rkp. Eniten pielessä olivat nuorten ja perussuomalaisia kannattavien käsitykset. MTV3:n Putous-ohjelman hahmot (Munamies, Harjakainen ym.) tiedetään paljon paremmin kuin hallituspuolueet.

6. Kansalaisten virheelliset käsitykset ovat käsittämättömiä ja ne ovat yllättäneet myös hallituspuolueiden ja opposition poliitikot. Lähes joka kolmas vastaajista arveli, että Sdp on hallituksessa, nuorista vastaajista peräti 38 prosentilla oli sanottu harhaluulo. Työväestöön kuuluvista vastaajista näin kuvitteli lähes joka toinen ja Sdp:n kannattajistakin useampi kuin joka neljäs. Perussuomalaisten kannattajista taas joka viides luulee, että oma puolue on (jo) hallituksessa. Alle 25-vuotiaista puolet luulee, että vihreät ovat hallituksen ulkopuolella ja kolmannes, että persut ovat hallituspuolue.

7. Jollei kyselyn haastattelijoita ole vastanneiden toimesta höynäytetty, tutkimuksen tulokset kertovat ensinnäkin huonosta yleissivistyksestä. Toisena syynä on varmaan kiinnostuksen puute eli EVVK-ilmiö: suurta osaa kansasta puoluepolitiikka ei kiinnosta lainkaan. Se kertoo myös siitä, että suuri osa kansalaisista ei osaa tehdä eroa puolueiden välillä.

8. Tutkimus näyttää myös Sdp:n ongelman ytimen: puolue ei ole pystynyt vakuuttamaan oppositiopolitiikallaan. Ihmiset kuvittelevat, että kerran valtionhoitajapuolue, aina valtionhoitajapuolue. Oppositiopolitiikkaa ei voi todellakaan pitää onnistuneena, jos puolueen luullaan olevan hallituksessa. Ei ole siten mikään ihme, että perussuomalaiset keräävät hyödyn, joka perinteisesti on kuulunut suurimmalle oppositiopuolueelle.

9. Tietämättömyys kasvattaa luottamuspulaa, mikä alentaa äänestysaktiivisuutta, mikä Suomessa oli jo viime vaaleissa ennätyksellisen alhaalla ja paljon alempi kuin muissa pohjoismaissa. Mutta muissa pohjoismaiden vaaleissa ovatkin käytössä ne niin sanotut pitkät listat, joiden on aina Suomessa väitetty nimenomaan alentavan äänestysaktiivisuutta!

10. Vielä suurempi tietämättömyys äänestäjien keskuudessa vallitsee varmanakin monista asiakysymyksistä, esimerkiksi vaikkapa siitä, mihin Suomi on oikeastaan sitoutunut Kreikan, Irlannin ja kohta myös Portugalin avustamisesta. Tuskin monikaan tietää, mikä on esimerkiksi pääministeri Mari Kivinimen useasti mainitsema euromaiden käyttöön ottama "vakautusväline" tai miten väliaikainen vakuusrahasto (ERVV) eroaa vuonna 2013 voimaan tulevasta pysyvästä vakausrahastosta ERM - vai mikä se nyt olikaan.

11. Nuorten kiinnostuksen puute vaaleja kohtaan näkyy myös siinä, että nuorisojärjestö Allianssin järjestämiin nuorten varjovaaleihin (nuorisovaalit) on ilmoittautunut tänä vuonna vähemmän kouluja kuin koskaan aikaisemmin. Uudesta sähköisestä äänestyksestä ilmoitti kiinnostuksensa vain 24 rehtoria, vaikka kutsu lähetettiin noin 1 400 rehtorille. Koulujen ja koululaisten into on siis todella laimeaa ja se kertoo samalla myös yhteiskunnallisten asioiden tietämättömyydestä.

12. Selvää on, että epäselvyys ja tietämättömyys puolueiden linjauksista ja näkemyseroista johtaa siihen, että näistäkin vaaleista tulee tykkäämisvaalit, joissa äänestetään sen mukaan, miten "musta tuntuu." Vahvoilla ovat populistit eli käytännössä persut ja muiden puolueiden ja "tallien" (esim. Benin talli) ehdokkaikseen haalimat julkkikset. Kokemattomia kansanedustajia, joiden oma tietämys yhteiskunnallisista asioista on vähäinen, on puolueiden johdon helppo hallita ja pitää ryhmäkurissa. Osaltaan tähän perustuu puolueiden innokkuus hankkia ehdokkaiksi julkisuuden henkilöitä.

13. Politiikasta on tullut ihmisille etäinen protestin ja protestoinnin kohde. Tähän tulokseen tultiin äskettäin julkistetussa Evan kansallisessa asenne- ja arvotutkimuksessa "Maailman paras maa"; tutkimus perustuu 1 918 ihmisen alkuvuonna antamiin vastauksiin. Tutkimuksen mukaan suomalaisten kriittisyys poliittista päätöksentekojärjestelmää ja puolueita kohtaan on kasvanut. Toisaalta kansalaisten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on pysynyt pohjalukemisissa.

14. Evan tutkimuksen mukaan puolueet ovat ajautuneet yhä kauemmas tavallisen ihmisen ongelmista. Näin ajattelevien osuus on noussut kahdessa vuodessa 70 prosentista 78 prosenttiin. Myös niiden ihmisten osuus, joiden mielestä mikään puolue ei aja heille tärkeitä asioita, on kasvussa; tuolla tavalla ajattelee nykyisin 40 prosenttia kansalaisista.

15. Toisaalta kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut. Nyt 56 prosenttia suomalaisista kertoo olevansa kiinnostunut politiikasta ja seuraavansa sitä aktiivisesti. kaksi vuotta sitten näiden vastaajien osuus 51 prosenttia. Kiinnostuksen lisääntyminen johtunee poikkeuksellisen mielenkiintoisista vaaleista, mikä puolestaan johtunee perussuomalaisten kannatuksen kasvusta. Kiinnostuksen kasvu ei kuitenkaan ole tutkimuksen mukaan tae osallistumisesta eikä siitä välttämättä seuraa, että suhtautuminen politiikkaan olisi rakentavaa. Kyse voi olla protestista politiikkaa ja vanhoja puolueita vastaan.

16. Tutkimukseen vastanneiden mukaan rehellisyys ja vastuullisuus on selvästi tärkein ominaisuus, mitä ehdokkaalta vaaditaan. Se oli hyvin tärke kahdeksalle kymmenestä (82 %) ja lopuillekin vähintään melko tärkeä. Toiseksi tähdennetyin on ehdokkaan asiantuntevuus ja osaaminen (71 %) ja kolmanneksi rohkeus, valmius itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan (66 %). Eri väestöryhmien odotukset ovat näiden kriteerien osalta pitkälti yhdenmukaiset. Kysees-

sä on eräänlainen kelpoisuusehtojen peruspaketti.

17. Lisäksi valitsijan pitää olla vakuuttunut, että edustaja todella edustaa heitä, jotka ovat hänelle äänensä antaneet. Siksi ensisijaisten valintaperusteiden listalle lukeutuvat vielä tekijät ehdokkaan arvomaailma vastaa omaani (65 % pitää erittäin tärkeänä), ajaa asiaani ja puolustaa kaltaisteni ihmisten etuja (60 %) sekä kansanomaisuus, ymmärtää tavallisen suomalaisen arkea (54 %).

18. Toinen, suomalaisten enemmistölle vähintään melko tärkeiden ehdokkaan valintaperusteiden lista koostuu Evan tutkimuksen mukaan edellä kuvattuun ”ykkösluok-

kaan” verrattuna astetta käytännönläheisemmistä ominaisuuksista. Poliitikkojen on aina pitänyt osata ottaa yleisönsä ja olla hyviä puhumaan. Nykyään kuitenkin etenkin johtavilta poliitikoilta vaaditaan enemmän. Tupailtojen ja paikalliskokousten ohella pitää osata olla luontevalla tavalla läsnä myös kotien taulutelevisioiden näytöillä ja tiivistää sanottavansa muutamaan riviin, sillä kaikki muu leikataan lähetyksestä kuitenkin pois. Lähes kaikille (84 %) ehdokkaan sanavalmius, media- ja esiintymistaito on vähintään melko tärkeä valintaperuste. Kansa myös toivoo, että euroyhteyksissä ja laajemminkin maailmalla liikuttaessa, suomalaispoliitikoille klassinen ”tankerotyyli” tuskallisen kankeine ääntämyksineen ja cocktailkutsujen töppäilyineen olisi jo taakse jäänyttä aikaa. Kielitaito ja kansainvälisyys muodostaa hyvin tai melko tärkeän valintaperusteen yli kolmelle neljästä (77 %) kaikissa väestöryhmissä.

19. Vaikka rehellisyys on tärkein poliitikolta edellytettävä ominaisuus, oli Evan tutkimukseen vastanneista kansalaisista vain vajaa neljännes sitä mieltä, että valtaosa politiikoista on rehellisiä ja tunnollisia ihmisiä. Ei ole kovin vaikea arvata, mistä viimeaikaisista tapahtumista tämä voisi johtua; muistettakoon vain vaalirahoitussotku kaikkine "herkkuineen", vaalitukien asianmukainen ilmoittamatta jättäminen, Timo Kallin kuuluisa "möläytys", KMS, Nova-Group, Nuorisosäätiö, Mauri Pekkarinen ja Suomi-Soffan tapaus, ex-pääministeri Matti Vanhasen esteellisyysjupakka jne. jne.

20. Kaksi kolmasosaa suomalaisista on Evan tutkimuksen mukaan sitä mieltä, että poliitikkoja lahjotaan ja että se vaikuttaa päätöksiin. saman verran löytyy ihmisiä, joiden mukaan Suomea hallitsee "virkamiesten ja korkeiden herrojen epävirallinen ryhmittymä." Kyllä kansa tietää - ainakin nämä asiat! Tätähän se Veikko Vennamo juuri tarkoitti mainitulla iskulauseellaan.

21. Olisi ollut mielenkiintoista selvittää, mitä mieltä kansalaiset ovat korkeiden laillisuusvalvontaviranomaistemme (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) toiminnasta ja heidän halustaan ja rohkeudestaan puuttua näiden "korkeiden herrojen" ja poliitikkojen erilaisten sotkujen selvittämiseen. Onko ihmisten mielestä niin, ettei "korppi korpin silmä noki."

22. Ei tämä tosiaan kovin hyvältä näytä! Mutta näillä mennään ja mennään myös vaaleihin. Kansa saa näissäkin vaaleissa niin huonon tai hyvän eduskunnan kuin se ansaitsee. Jos ihmiset äänestävät edelleen Arkadianmäelle vaalirahoitussotkuun tavalla tai toisella sekaantuneita ja puutteelliset tai epäselvät vaalirahoitusilmoitukset edellisissä vaaleissa viranomaisille jättäneet edustajat, niin mikäpäs siinä. Mutta älkööt sitten heti ensi syksynä alkako valittaa, että miten ihmeessä meille taas onkaan valittu tällainen eduskunta!

23. Lopuksi vielä oma alustava vaaliveikkaukseni puolueiden välisestä paikkajaosta tulevissa vaaleissa; suluissa nykyisen eduskunnan paikkamäärät puolueittain:

Kokoomus 46 (50), Keskusta 40 (51), Sdp 37 (45), Persut 34 (5), Vihreät 15 (15), Vasurit 14 (17), RKP 8 (9), Kristilliset 6 (7)

411. Eduskunta kiisteli: ESM vai ERVV? Äänestäjät: EVVK!

Mikä sitten lienee äänestäjien luottamus ensi kuun vaaleissa...

1. Eduskunnassa oli tänään esillä vasemmistoliiton aloitteesta nostettu välikysymys Mari Kiviniemen (kesk) hallitusta vastaan. Vasemmistoliiton välikysymyksessä - välikysymykseen yhtyivät myös perussuomalaiset ja kristilliset - sanotaan näin:

- Suomi on tukenut Euroopan vaikeuksiin joutuneita maita antamalla lainaa ja sen lisäksi ollut takaamassa väliaikaista Euroopan rahoitusvakausvälinettä.

Viime viikonloppuna järjestetyssä kokouksessa oli esillä sekä Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV, englanniksi EFSF) että pysyvä vakautusmekanismi (EVM, englanniksi ESM).

Pääministerin tiedotteen mukaan euromaat sopivat, että EU:n nykyinen rahoitusvakausväline (EFSF) muodostaa pohjan pysyvälle järjestelmälle (ESM). ESM:n on määrä tulla voimaan vuonna 2013. "Olemme yhteisesti sitoutuneet 440 miljardiin, mutta nyt voimme todeta, että tarvetta takuiden kasvattamiseen ei tällä hetkellä ole. Väline pystyy suoriutumaan tehtävästään nykyiseltä pohjalta. Tämä on meille keskeinen linjaus."

Pääministerin tiedote antaa tietoisesti sen kuvan, että hallitus ei euromaiden kokouksessa sitoutunut tuen lisäämiseen.

Kuva muuttuu varsin toiseksi, mikäli on uskomista esimerkiksi Saksan liittokansleri Merkelin lausuntoihin ja kansainvälisten tietotoimistojen selostuksiin. Niissä nimittäin todetaan euromaiden sitoutuneen tilapäisen tuen (väliaikaisen rahoitusvakausvälineen) kasvattamiseen nykyisestä 250 miljardista eurosta niin, että se olisi myös reaalisesti 440 miljardia euroa.

Kokousasiakirjassa tästä seikasta todetaankin: "Ennen EVM:n voimaantuloa Euroopan rahoitusvakausvälineen sovittu 440 miljardin euron suuruinen lainanantokyky asetetaan täysimääräisesti käyttövalmiuteen." Sen sijaan tämän toteuttamisen tekniset yksityiskohdat jätettiin myöhemmäksi.

Edelleen kokousasiakirjasta käy ilmi, että pysyvän tukimekanismin kooksi sovittiin reaalisesti 500 miljardia euroa. Siten tässäkin nykyinen reaalisesti 250 miljardin väliaikainen tuki kaksinkertaistuu.

Kun pääministerin tiedote pyrkii korostamaan torjuntavoittoa tuen kasvattamisessa, niin ulkomaisista lähteistä syntyy varsin toisenlainen kuva eli sellainen kuva, että hallitus on sitoutunut kaksinkertaistamaan Suomen vastuut nykyisestä 8 miljardista.

Kyse on suuresta uudesta tukisitoumuksesta samaan aikaan, kun toisaalta vaaditaan julkisen talouden säästöjä, jotka varmasti vaikuttavat niin kansalaisten palveluihin kuin etuuksiinkin.

Hallituksen olisi tullut antaa eduskunnalle tiedonanto asiasta niin, että siitä olisi käynyt selkeästi ilmi, mihin hallitus haluaa Suomen sitoutuvan. Näin koko eduskunta olisi voinut ottaa kantaa uusiin miljarditukiin. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että euromaiden kokouksessa oli esillä myös muita merkittäviä EU:n luonteeseen vaikuttavia kysymyksiä, mm. perussopimuksen muuttaminen.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Euromaiden kokouksessa maamme sidottiin uusiin miljarditukiin toisten jäsenmaiden hyväksi, mistä seikasta hallituksen välittämä tieto kaiken lisäksi poikkeaa muualta saadusta tiedosta oleellisesti. Miten hallitus menetteli tukien suhteen euromaiden kokouksessa, ja miten hallitus aikoo menetellä Eurooppa-neuvostossa?

2. Noin siis välikysymyksessä, joka tehtiin aivan viime tipassa, sillä eduskunta piti tänään viimeisen istuntonsa. Eduskuntakeskustelu pääsi vauhtiin kello 15 maissa. Seurasin keskustelua aika ajoin netistä. Olihan se taas aikamoista teatteria ja sellaista showta, josta luullakseni tavallinen äänestäjä ei juuri paljoakaan ymmärtänyt.

3. Hallitus eli käytännössä Mari Kiviniemi ja oppositio sanailivat monta tuntia siitä, mitä Mari Kiviniemi oli viime perjantaina Brysselissä itse asiassa a) sanonut, b) mistä sopinut, jos jostakin oli sovittu, tai c) antanut ymmärtää jne. Pohdiskeltiin, oliko Kiviniemi ollut ollenkaan kärryillä siitä, mistä Brysselissä oli puhuttu tai sovittu taikka annettu suosituksia. Oliko Kivinimi johtanut meitä siis suomalaisia harhaan jne. Monta kertaa vedottiin Saksan liittokansleriin Angela Merkeliin ja hänen versionsa sitä, mitä Brysselissä oli puhuttu ja mistä sovittu. Välikysyjien ja opposition mielestä - tähän näkemykseen yhtyivät (asiallisesti ottaen) myös vihreät (siis tuleva oppositiopuolue) Kiviniemi ei ollut kertonut totuutta siitä, mistä Brysselissä oli sovittu.

4. Valehtelijaksi kukaan ei tohtinut pääministeriä moittia, sillä niin ei saa eduskunnassa yksinkertaisesti tehdä. Ainoa poikkeus tästä etikettisäännöstä koettiin vuonna 2003, jolloin pääministeri Anneli Jäätteenmäki vakuutteli eduskunnan edessä, että hän puhuu niin totta kuin osaa. Tällöin eduskunnasta kuului vihaista sonnilaumaa muistuttava mölinä, jossa falsettiin nousi Ben Zyskowiczin (kok) raakunta: Valehtelee, valehtelee! Se ei ollut hepreaa ja tarkoitti: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! - No niin, tämä episodi on aina näin Pitkäperjantain lähestyessä syytä palauttaa mieliin.

5. Tämä eli siis kielto leimata kollegoja valehtelijoiksi, on varmaan ainoita asioita, mistä eduskunnassa ollaan yksimielisiä. Minulle on kuitenkin vuosien ja vuosikymmenien aikana jäänyt sellainen vahva käsitys, että Suomen virallisissa instituuteissa tuskin missään muualla valehdellaan niin paljon kuin juuri eduskunnassa ja tuomioistumissa, aina korkeinta oikeutta myöten. Kolmannella sijalla on sitten poliisi. Vaikka näissä instituuteissa siis (muka) pitäisi puhua aina ehdottomasti vain totta.

6. Mutta palatkaamme tämänpäiväiseen ja -iltaiseen välikysymyskeskusteluun, joka siis päätti neljä vuotta istuneen eduskunnan kauden; ensi huhtikuussa Arkadianmäelle sitten kokoontuu "Uusi valehtelijoiden klubi", jos näin leikkisästi asia sallitaan ilmaista. No, useissa tärkeissä asioissa Eduskunnassa toki puhutaan myös faktaa, eivätkä kaikki täysistuntosalin puheetkaan välttämättä ole pelkkää retoriikkaa.

7. Demarit eivät (tietenkään) halunneet allekirjoittaa vasureiden välikysymystä, mutta oli täysin arvattavissa, että kun Eero Heinäluoma pääsee vauhtiin ja puhujapönttöön, saadaan kuulla demarien oma epäluottamislause-ehdotus hallitukselle. Se oli härskimpi kuin vasureiden, sillä siinä demarit syyttivät Mari Kiviniemeä siitä, että tämä olisi sopinut jotakin sellaista Brysselissä, johon hän ei ollut saanut eduskunnalta eli sen Suurelta valiokunnalta mandaattia viime viikon kokouksessa.

8. Eero Heinäluoma syytti Kiviniemeä kansainvälisen sopimuksen solmimisesta eduskunnan selän takana. Heinäluoman mukaan demarit ei hyväksy Kiviniemen sopimaa EU:n kilpailukykysopimusta. Sen sijaan takuiden osalta ollaan Heinäluoman mukaan "ees taas" -tilanteessa eli hallitus ei vastannut, miten niiden osalta menetellään. Sdp esitti hallitukselle omaa epäluottamuslausettaan, sillä se ei hyväksynyt myöskään vasemmistoliiton perusteita.

9. Pääministeri Kiviniemi väitti puolestaan pontevasti, että eurotakuiden kasvattaminen on Suomen aloitteesta torjuttu "toistaiseksi." Kun oppositio väitti, että Suomen takuut olisivat nousseet viime perjantaina Brysselissä 8 miljardista eurosta 16 miljardiin euroon, Kiviniemi selitteli tyynesti, että juuri Suomi sai perjantain EU-huippukokouksessa torjuttua yksittäisten euromaiden takuiden kasvattamisen. Kiviniemi kuitenkin sanoi, että "paineet eivät ole poistuneet". Kiviniemen mukaan Euroopan rahoitusvakausvälineen todellista lainanantokykyä voidaan kasvattaa myös muulla tavalla, joten "on tärkeää selvittää, mitä keinoja on tosiasiallisesti mahdollista käyttää".

10. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Paavo Arhinmäki sanoi, ettei edes valtiovarainministeri Jyrki Katainen tunnu ymmärtävän Kiviniemen perjantaisia puheita. Arhinmäki viittasi Kataisen tämänpäiväiseen lausuntoon, jonka mukaan Kiviniemen on itse selvennettävä sanomisiaan. Katainen ei ollut tänään eduskunnassa, koska hän oli Brysselissä.

–Ei ole helppoa mennä selittämään äänestäjille, että ongelmamaiden tukipaketti nousee kahdeksasta miljardista kaksinkertaiseksi ja samaan aikaan puhua uskottavasti tarpeesta poistaa kestävyysvaje, Arhinmäki heitteli.

11. Huh, mikä soppa! Minulle kyllä selvisi jossakin vaiheessa keskustelua, että Kiviniemi ja oppositio, siis Arhinmäen ja Heinäluoman johdolla, puhuivat itse asiassa kahdesta eri asiasta lainatakuiden osalta. On nimittäin yhtäältä ESM ja toisaalta ERVV, katso ylhäällä (jos viitsit). Kiviniemi puhui ESM:stä, mutta oppositio sen sijaan ERVV:stä - vai oliko se nyt toisinpäin. Kyllähän nämä ihmiset, siis Kiviniemi ja hänen tukijansa toisaalta ja Arhinmäki ja Heinäluoma sekä koko oppositio (toivottavasti) toisaalta, ymmärsivät, että nyt puhutaan eri asiasta varsinkin näiden lainatakuiden osalta, mutta he "antoivat vaan mennä samaa tahtia" loppuun asti edes yrittämättä ymmärtää toisiaan; tai ainakaan tunnustamatta sitä.

12. Ai minkä takia tällainen näytelmä? No, totta kai kuukauden kuluttua pidettävien eduskuntavaalien ja sitä edeltävän vaalikampanjan takia. Mari Kiviniemen ja koko hallituksen ja hallituspuolueiden pitää yrittää uskotella, että Suomi on nyt todella tiukkana näiden Kreikan ja Irlannin sekä tulossa olevien Portugalin, Espanjan ym. maiden avustamisessa ja lainoittamisessa ja että mistään Suomen antamien lainatakuiden määrän tuplaamisesta ei olisi EU-huippukokouksissa sovittu. Kiviniemi luottaa tai antaa ainakin uskoa, että lainatakuiden nousu voitaisiin korvata joillakin "muilla toimilla." Opposition pitää sitä vastoin antaa aivan toisenlainen kuva asioista ja väittää, että Kiviniemi ja Katainen eivät joko ymmärrä asioita tai antavat vaaleja silmällä pitäen harhaanjohtavaa kuvaa Suomen sitoumuksista.

12a. Todella outoa tuollainen jankkaaminen ja toistensa ohitse puhuminen, suorastaan lapsellista ja äänestäjien harhauttamista, jos minulta kysytään. Mutta tämä nyt varmaan on sitä paljon puhuttua "politiikkaa" ja sen tekemistä, pahimmoillaan. Ei mikään ihme, että eduskuntavaaleissa äänestysvilkaus laskee vaali vaaleilta. Kuka hitto tuollaista jankkaamista ja sumuttamista viitsii katsella ja yrittää ymmärtää! Eikö pääministeri Kivireki voinut sanoa selkokielellä, mistä on kysymys ja missä mennään! Ei, ei se edes yrittänyt, vaan intti inttämistä päästyään, että "nyt ei ole sovittu lainatakuiden korottamisesta". Kiviniemi ei suostunut "paljastamaan", vaikka kaikki sen kyllä tietävät, että hän oli ollut Brysselissä Angela Merkelien ja muiden johtajien mukana vakuuttelemassa pääomasijoittajille ja näille hemmetin markkinavoimille, että jos on tarvis ja muu ei auta, niin ne lainatakuutkin voidaan kyllä, saakeli soikoon, tuplata. - Siis on tämäkin yhden sortin "demokratiaa": markkinoille ja kansalaisille pitää kertoa asioista eri tavalla: markkinavoimille kerrotaan totuus, mutta ihmisille uskotellaan toista!

13. Sitten meillä on tämä Suuri valiokunta, jota johtaa Erkki Tuomioja (sdp). Siellä käsitellään nämä EU-asiat ja siis myös tämä takuusoppa ja siihen liittyvät ESM:t ja ERVV:t sun muut "välineet." Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, hänen ei ainakaan pitäisi tietää, mitä siellä ihmeellisessä "Suuressa" on oikein puhuttu ja sovittu. Valiokuntien kokoukset ovat nimittäin salaisia. Ihmeellistä: eduskunnan tärkein valiokunta, mutta ihmiset eivät saa tietää, mitä siellä puhutaan! Viime viikolla oppositio ja hallitus kiivailivat kovasti siitä, oliko tämän "Suuren" kokouksista vuodettu opposition edustajien toimesta salaista tietoa ulkopuolisille. Tästäkään ei saatu minkäänlaista tolkkua saatikka selvyyttä. Oppositio väitti, että ainoa joka oli vuotanut, oli Paavo Väyrynen (kesk) uudessa, tammikuussa ilmestyneessä kirjassaan. - Pääseeköhän Paavo muuten edes enää eduskuntaan Uudeltamaalta, epäilen.

14. Erkki Tuomioja näyttää olevan"Suuren ja Salaisen" puheenjohtajana jollakin tavalla puun ja kuoren välissä. Yhtäältä hän kyllä tietää, miten asiat ovat, eli hallitus on myös po. riidassa loppujen lopuksi oikeassa, mutta toisaalta hän yrittää tehdä politiikkaa demarien hyväksi ja onnistuukin sotkemaan älyllään, asiaosaamisellaan ja puhujan taidoillaan kuvioita oivallisesti. Jos Tuomioja olisi valittu Heinäluoman jälkeen demareiden puheenjohtajaksi, olisi todennäköisestä, että demarit voittaisivat huhtikuun vaalit ja Tuomiojasta tulisi uusi pääministeri; niin heikosti Kiviniemellä ja Kataisella ja johtavilla hallituspuolueilla on mennyt. Mutta kun onnettomat demarit menivät valitsemaan Jutta Urpilaisen puheenjohtajakseen, niin jopa persut uhkaavat ohittaa demarit eduskunnan paikkaluvussa!

15. Päätän katsaukseni toteamalla, että juuri äsken eduskunta äänesti välikysymyksestä. Luultavasti lopullisessa äänestyksessä olivat vastakkain hallitusta tukeva esitys "päiväjärjestykseen siirtymisestä" ja demareiden epäluottamusesitys "perusteltuun päiväjärjestykseen siirtymisestä" (hemmetinmoista kapulakieltä tämäkin). Välikysymys kaatui äänin 104-62. Tämä oli täysin odotettua.

16. Luultavasti huhtikuun vaalien äänestysprosentti ylittää hädin tuskin 60 prosenttia. Äänestäjät eivät ymmärrä eikä heitä edes kiinnosta, onko se nyt ESM vai ERVV, joka niin sanotusti jyllaa ja jonka pillin mukaan meidän pitää tässä takuuasiassa tanssia. Monet sanovat vain EVVK: ei voisi vähemmän kiinnostaa. Ihmisille ja etenkin äänestäjille asiat pitäisi kertoa selkokielellä eikä tulevia vaikeita päätöksiä saisi ryhtyä salailemaan. Ainoa porukka joka vasureiden ja demareiden välikysymyksestä korjasi pisteet kotiin oli luultavasti persut.

PS.

Eduskunta piti tänään täysistunnossaan hiljaisen hetken Japanin maanjäristyksen ja tsunamin uhrien muiston kunnioittamiseksi. Tämä oli oikea tapa. Japanissa kuolleiden lopullista määrää ei vielä tiedetä, mutta arviot liikkuvat 10 - 30 000 kuolleen välillä. - Haitin maanjäristyksessä viime vuoden syksyllä kuoli 220 000 ihmistä ja maan pääkaupunki Port-au-Prince tuhoutui käytännössä maan tasalle ja 300 000 ihmistä joutui kodittomaksi. Eduskunta ei tainnut tuolloin pitää hiljaista hetkeä.

403. Kansanedustaja Petri Salo kärähti vaalirahatestissä

Muistutus valtiosääntöoppineelle väärin pysäköidystä autosta? Hyväksyyköhän perustuslakivaliokunta tämän...

Vihreä Lanka -lehti kertoo tänään yksityiskohtaisesti, miten istuva kansanedustaja Petri Salo (kokoomus), siviiliammatiltaan vanhempi poliisikonstaapeli, jäi, kuten lehti asian ilmaisee, rysän päältä kiinni lehden tekemässä vaalirahoituksen avoimuuden doping-testissä.

Tämä Petri on sama kansanedustaja, joka oli viime syksynä käräjäoikeudessa syytteessä paitsi törkeästä ylinopeudesta, myös lahjoman tarjoamisesta poliisille, jotta tämä olisi painanut hänen ylinopeutensa niin sanotusti villaisella.

Olen kertonut blogissani - tottahan toki - Petri Salon sanotusta lahjusoikeudenkäynnistä, katso blogit 314/10.9.2010 ja 322/22.9.2010. Vaasan (Etelä-Pohjanmaan) käräjäoikeus hylkäsi syytteen lahjontarikoksesta, mutta tuomitsi Salon törkeästä liikenteen vaarantamisesta 60:een päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3 780 euroa. Syyttäjä on valittanut lahjussyytteen hylkäämisestä hovioikeuteen.

Mutta palatkaamme Vihreän Langan järjestämään ansaan. Lehdessä kerrotaan näin:

"SOPIMATON EHDOTUS. Vihreä Lanka lähetti kokoomuslaiselle Salolle ja 15 muulle eduskuntapuolueiden ehdokkaalle viime viikolla sähköpostiviestin tekaistulla nimellä ja tarjosi kolmea tuhatta (3 000) euroa vaalikampanjointia varten.

Samassa viestissä tiedusteltiin, osaisiko ehdokas sanoa, miten summan voisi lahjoittaa nimettömänä.

Suurin osa viestiin vastanneista, yhdeksän ehdokasta, kieltäytyi tarjouksesta ja muistutti vastausviestissään vaalirahoituksen pelisäännöistä, eli että nimettömänä voi eduskuntavaaleissa lahjoittaa korkeintaan 1 499 euroa.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja ehdokas Toimi Kankaanniemi ja saman puolueen Tarja Tallqvistin vaalipäällikkö Anja Hurme vihjasivat vastauksissaan eri vaihtoehtoihin lain kiertämiseksi.

Muiden puolueiden vastaajat muistuttivat vastauksissaan voimassa olevista pelisäännöistä tai kieltäytyivät tarjouksesta, koska eivät käytä kampanjoissaan ulkopuolista rahoitusta.

Petri Salo sen sijaan ehdotti heti, miten lahjoituskattoa voisi kiertää. Hän ehdotti, että summan voisi jakaa perheenjäsenten kesken ”tai muuta sellaista”.

Kun Vihreä Lanka vastasi sähköpostiin ja kysyi Salolta tarkemmin, miten hänen ehdotuksensa käytännössä onnistuisi, hän ehdotti mahdolliselle lahjoittajalle osallistumista kampanja-avauksen laskujen maksamiseen.

”Saan järjestettyä hyvin niin, että se on jaettu kahteen 1 500 euron laskuun. Toisessa voi olla ruokailukustannuksia ja toisessa tilanvuokrat ja ohjelmansuorittajat”, Salo kirjoitti.

Kun Salolle maanantaina kerrottiin avoimuustestistä, hän kielsi ehdottaneensa vippaskonsteja, koska hänellä oli jo ennestään yksi rahoittaja, joka kuulemma maksaisi puolet ehdotetusta summasta.

”Kuule hei, enhän mä niin tyhmä ole. Kun mulla on jo 1 500 euron sponssi olemassa”, Salo sanoo.

Tätä et kuitenkaan kertonut vastausviestissäsi?

”Nyt mä kerron sen sulle.”

Salon mielestä hänen toiminnassaan ei ollut mitään arveluttavaa, vaan olennaisinta oli, ettei hän rikkonut lakia.

Vastikään uusittu vaalirahoituslaki ei kiellä kahta oikeushenkilöä, kuten perheen eri jäseniä, lahjoittamasta rahaa erikseen nimettömästi. Tukea voi antaa myös yrityksen nimissä.

Salon mukaan hänen ehdotuksensa lahjoituskaton kiertämisestä ei ollut edes avoimuuden tai lain hengen vastaista.

Kolme tuntia Vihreän Langan maanantaina tekemän haastattelun jälkeen Ilta-Sanomat uutisoi Salon luopuvan ehdokkuudestaan terveydellisistä syistä. Vihreän Langan haastattelussa hän ei kuitenkaan viitannut vetäytymiseensä millään tavalla.

”En kai minä Vihreän Langan kautta halunnut tällaista tiedotusta hoitaa. Päätös luopumisesta on ollut mielessä pitkään, ja lopullisen päätöksen tein viikonloppuna mökillä”, Salo sanoi, kun asiasta kysyttiin myöhemmin uudestaan.

Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen ei halunnut aluksi lainkaan kommentoida Salon vastauksia vaalirahatestissä. ”En tiedä, onko siinä kauheasti mitään kommentoitavaa, kun Salo ei enää ole ehdokkaammekaan.”

----

Näin.

Hyvä, että asia paljastui tässä vaiheessa. Petri Salollekin tämä oli varmaan tärkeätä jo ennen vaaleja. Tärkeintä tämä oli kuitenkin Saloa aikaisemmissa vaaleissa äänestäneille.

No, mikä vaikutus tällä paljastuksella voisi olla vielä kesken olevaan Petri Saloa koskevaan lahjusoikeudenkäyntiin.

Ei mitään vaikutusta - tietenkään! Eikös juu?

Mutta, nyt se sitten nähtiin myös käytännössä, miten tätä palkintoministeri Lauri Tarastin luomusta voidaan käytännössä, muun muassa, kiertää.

Pääministeri Mari Kiviniemi ei kuitenkaan aio edelleenkään kertoa yksityiskohtia viime eduskuntavaalien hieman kummastusta herättäneestä vaalirahoituksestaan, vaikka eri lehdet ovat sitä häneltä peränneet. Mitähän salattavaa Kiviniemellä oikein tuossa asiassa? Ei hänellä toki ole lakiin perustuvaa velvollisuutta kertoa vaalirahoituksestaan yksityiskohtaisemmin kuin mitä hän on tehnyt. Mutta se avoimuus, se avoimuus! Se on jo toinen juttu ja myös se pääministerin tulisi ottaa vakavasti.

Itse olen ehdottanut sellaista lainmuutosta, että vaalien jälkeen ministereiksi nimitettävien kansanedustajien olisi avattava koko vaalirahoituksensa julkisesti jokaista senttiä ja lahjoittajaa myöten. Olipa siis kyse miten pienistä lahjoituksista tahansa. Nimitettäköön tätä lakia sitten vaikkapa Lex-Kiviniemeksi.

393. Perustuslakivaliokunta hylkäsi lakiesityksen; yksityinen parkkivalvonta kuitenkin jatkuu

Jaahas, lämpenevää näyttäisi olevan tulossa...

1. Eduskunnan perustuslakivaliokunta esitti eilen lausunnossaan yksimielisesti (PeVL 57/2010 vp), että yksityisen pysäköinninvalvonnan salliva lakiesitys (HE 223/2010 vp) hylättäisiin.

2. Valiokunta toteaa lausunnossaan, että perustuslaissa (124 §) kielletään merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antaminen muulle kuin viranomaiselle. Yksityinen pysäköinninvalvonta ei ole valiokunnan mielestä riittävä syy poikkeuksen tekemiseen.

3. Korkein oikeus katsoi viime vuonna antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO 2010:23), että yksityisellä alueella luvatta pysäköinnistä voidaan määrätä valvontamaksu, jos paikalla on riittävät opastetaulut.

Asiasta ei ole säädetty laissa, vaan valvonta perustuu sopimusoikeuteen.

4. Hallitus esitti viime syksynä lainmuutosta, jonka mukaan luvattomasta pysäköinnistä voitaisiin veloittaa valvontamaksu.

5. Perustusvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi sanoi tänään Aamulehdelle, että yksityistä pysäköinninvalvontaa ei olla kieltämässä, vaan siitä halutaan tehdä kunnallista pysäköinninvalvontaa avustavaa toimintaa.

Sasin mukaan lakiehdotus pitää valmistella uudestaan oikeusministeriössä. Hän vaatii yksityisestä pysäköinninvalvonnasta nykyistä valvotumpaa. Myös valitustie ja valvojien pätevyys- ja koulutuskysymykset tulisi määritellä lakiesitystä tarkemmin.

6. Seuraavassa vielä perustuslakivalokunnan mietintö po. osin kokonaisuudessaan:

Yksityinen pysäköinninvalvonta

7. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole tällä hetkellä erityislainsäädäntöä. Korkein oikeus on katsonut pysäköinnin riittävin opastetauluin varustetulle yksityiselle alueelle perustavan yksityisoikeudellisen sopimuksen, jonka perusteella opastetaulussa ilmoitettujen ehtojen vastaisesti pysäköinyt voidaan velvoittaa suorittamaan valvontamaksu (KKO 2010:23).

8. Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lakiehdotuksen lähtökohtana on kiinteistön omistajan tai haltijan oikeus määrätä kiinteistönsä käytöstä. Tieliikennelain 28 §:n 3 momentin nojalla pysäköiminen yksityisellä alueella on ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa kielletty. Yksityisellä alueella tapahtuvasta luvattomasta pysäköinnistä asetettava valvontamaksu perustuu esityksen perusteluiden mukaan ajoneuvon kuljettajan ja kiinteistön omistajan tai haltijan taikka sen, jolle on siirretty oikeus valvoa pysäköintiä kiinteistöllä, väliseen niin sanottuun reaalisopimukseen. Esityksen mukaan valvontamaksu ei ole suoraan rinnastettavissa pysäköintivirhemaksuun tai muuhun julkisoikeudelliseen seuraamukseen, vaan se on sopimusrikkomukseen perustuvana yksityisoikeudellinen seuraamus, sopimussakko (s. 15).

Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle

9. Kiinteistön omistaja, haltija tai se, jolle valvontaoikeus on siirretty, huolehtii lakiehdotuksen perusteella pysäköinninvalvonnasta yksityisellä alueella tai maastossa. Luvaton pysäköinti yksityisellä alueella on säädetty rangaistavaksi tieliikennelaissa, maastoliikennelaissa tai pelastuslaissa ja siitä voidaan tuomita tai määrätä sakkorangaistus taikka pysäköintivirhemaksu. Lakiehdotuksen mukaan luvattomasta pysäköinnistä saadaan veloittaa valvontamaksu, joka ei saa olla rahamäärältään suurempi kuin vastaavalla alueella määrättävä pysäköintivirhemaksu. Valvontamaksu ja pysäköintivirhemaksu ovat valinnaisia seuraamuksia.

10. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. Toimintaan liittyy hallituksen esityksen perusteluidenkin mukaan (s. 39) perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän piirteitä ja käytännössä toiminta rinnastuu monin tavoin julkiseen pysäköinninvalvontaan.

11. Lakiehdotusta on arvioitava perustuslain 124 §:n kannalta, jonka mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Tarkoituksenmukaisuusvaatimus perustuslain 124 §:ssä on oikeudellinen edellytys, jonka täyttyminen jää tapauskohtaisesti arvioitavaksi. Tällöin on otettava huomioon muun muassa hallintotehtävän luonne (Ks. PeVL 48/2010 vp , s. 4/I).

Merkittävä julkisen vallankäyttö

12. Perustuslain 124 §:ssä kielletään merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antaminen muulle kuin viranomaiselle. Perustuslakiuudistuksen esitöiden mukaan merkittävänä julkisen vallan käyttämisenä on pidettävä esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin (HE 1/1998 vp , s. 179/II, ks. myös PeVL 28/2001 vp , s. 5-6). Esitöissä ei arvioida hallinnollisten seuraamusten antamista merkittävän julkisen vallan käytön kannalta. Valiokunta on kuitenkin katsonut, että hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä (PeVL 32/2005 vp , s. 2/II, PeVL 55/2005 vp , s. 2/I, ks. myös kurinpitorangaistuksen määräämisen ja uhkasakon osalta PeVL 18/2007 vp , s. 7/I, perintä (PeVL 45/2006 vp , s. 2/II). Hallinnollisten seuraamusten määräämistä on myös oikeuskirjallisuudessa pidetty riidattomasti perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna merkittävänä julkisen vallan käyttönä. [Ks. Keravuori-Rusanen, Marietta: Yksityinen julkisen vallan käyttäjänä. Valtiosääntöoikeudellinen tutkimus julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Helsinki 2008, s. 453.] Yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan toteuttaa ehdotetulla tavalla vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

13. Pysäköinninvalvonnan antaminen muulle kuin viranomaiselle edellyttäisi toiminnan rajaamista siten, ettei kyse ole 124 §:n mukaisesta merkittävän julkisen vallan käytöstä, turvaamalla voimakkaampi julkisyhteisön kontrolli ja säätämällä muun muassa oikeusturvakeinoista. Lisäksi sääntelyn on täytettävä perustuslain 124 §:stä johdetut vaatimukset toimivaltuuksien täsmällisestä sääntelystä, sääntelyn yleisestä tarkkuudesta ja muusta asianmukaisuudesta sekä asianomaisten henkilöiden sopivuudesta ja pätevyydestä. Olennaista on myös toimivaltuuksien sellainen rajaus, että viranomaiskoneiston ulkopuolisen osuus jää viranomaisten toiminnan suhteen avustavaksi ja täydentäväksi (esim. PeVL 20/2002 vp , s. 2-3).

Poikkeuslakien välttämisen periaate

14. Esityksen 2. lakiehdotus voidaan valiokunnan edellä esittämien valtiosääntöoikeudellisten huomautusten takia käsitellä vain perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Poikkeuslakimenettelyyn on kuitenkin suhtauduttava pidättyvästi. Uusien puhtaasti kansallisten perustuslaista poikkeavien lakien säätämistä tulee välttää (PeVL 1a/1998 vp , s. 2/II). Poikkeuslakimenettelyyn tulee turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja pakottavista syistä (PeVM 10/1998 vp , s. 22-23). Yksityisen pysäköinninvalvonnan toteuttamiselle ehdotetulla tavalla ei valiokunnan mielestä ole tällaisia syitä. Siksi 2. lakiehdotus tulee hylätä.

Lausunto

15. Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää,

että 1., 3., 4. ja 5. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan 9 §:n 2 momentista tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon ja

että 2. lakiehdotus voidaan valiokunnan tekemien valtiosääntöoikeudellisten huomautusten takia käsitellä vain perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Helsingissä 18 päivänä helmikuuta 2011

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Kimmo Sasi /kok; vpj. Jacob Söderman /sd; jäs. Tuomo Hänninen /kesk; Ulla Karvo /kok;

Elsi Katainen /kesk; Elisabeth Nauclér /r; Ville Niinistö /vihr; Mikaela Nylander /r; Johanna Ojala-Niemelä /sd; Tuula Peltonen /sd; Veijo Puhjo /vas; Tuulikki Ukkola /kok; Ilkka Viljanen /kok (osittain); Antti Vuolanne /sd; vjäs. Juha Hakola /kok; Hannu Hoskonen /kesk (osittain)

Valiokunnassa kuultiin seuraavia asiantuntijoita:

lainsäädäntöneuvos Jaakko Rautio, oikeusministeriö; professori Heikki Halila; oikeustieteen lisensiaatti Mikael Koillinen; yliopistonlehtori Sakari Melander; professori Olli Mäenpää;

professori Matti Niemivuo; professori Veli-Pekka Viljanen.

---

16. Minusta valiokunnan kanta, jonka mukaan yksityisessä pysäköinnin valvonnassa, joka siis perustuu ratkaisevasti yksityiseen sopimusoikeuteen, olisi kyse "julkisen vallan käytöstä" ja vieläpä "merkittävästä" sellaisesta vallankäytöstä, on kyllä varsin yllättävä.

17. Tuntuu hieman siltä, että tässäkin, kuten niin monessa muussakin asiassa, niin sanotun terveen järjen käyttö ja angloamerikkalaiselle oikeudelle ja oikeudenkäytölle ominaiset reaaliset ja asia-argumentit olisi ohitettu ja asiassa olisi tuijotettu, tietenkin valiokunnassa kuultujen ns. oikeusoppineiden ansiosta, lähinnä vain tiettyihin käsitelainopillisiin ja muihin teoreettisiin konstruktioihin oppeihin.

17a. Vaikuttaa siltä, että käytännössä harjoitettava "yksityinen" on muuttunut "julkiseksi" vasta sitten ja nimenomaan sen johdosta, että tuota yksityistä on ryhdytty lailla sääntelemään. Hallituksen esityksen mukainen sääntely ei ole riittänyt perustuslakivalokunnalle, vaan se on halunnut tehdä sinänsä lähtökohtaisesti puhtaasti yksityisestä ja yksityisoikeudellisesta toiminnasta jopa "merkittävää julkisen vallan käyttöä" ja tiukentaa sääntelyä tässä tarkoituksessa vielä enemmän kuin mitä lakiesityksessä on ehdotettu. Oudoksun.

18. Mutta, mikäpäs siinä, jos byrokraateille halutaan antaa jälleen uusi temmellyskenttä! Onhan toki hyvä asia, että kun laki tehdään, niin tehdään siitä sitten heti alusta pitäen mahdollisimman kattava ja pitävä eli "niin maan perusteellinen." Vaarana "liikapykälöinnistä"on tietenkin toisaalta se, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta luodaan täysin tarpeettomasti byrokraattinen ja epätarkoituksenmukainen sekä tietenkin kallis menettely.

19. Epäilen hieman, että tulossa olevat vaalit oli käytännössä suurin syy, minkä vuoksi perustuslakivaliokunta, jossa ei ole yhtään perussuomalaista, halusi tyssätä lain hyväksymisen tässä vaiheessa. Olen huomannut, että tämä ns. yksityinen parkkisakko on asia, jolla citypersut ja/tai halla-aholaiset yrittävät haalia ääniä ja niin sanottuja parkkiaktivisteja ja vastaavia radikaaleja riveihinsä.

20. Satuin näkemään viime viikolla tv:stä pätkän eduskunnan kyselytunnista, jossa Pertti Veltto Virtanen (pers) piti messua tästä tulossa olevasta uudesta parkkisakkolaista. Veltto vaahtosi suureen ääneen ja hänelle tyypilliseen tapaan elehtien, miten esimerkiksi Tampereella on aivan hirveä tilanne syntynyt tämän yksityisen parkkivalvonnan johdosta. Miestä ei meinannut saada päättämään puhettaan millään minuutin kuluttua ja istuutumaan takaisin paikalleen.

21. Ettei vain Kimmo Sasilla ja kumppaneilla olisi ollut hienoinen tai aika suurikin pelko siitä, että jos he olisivat menneet nyt juuri ennen vaaleja hyväksymään kyseisen lain, persut ja muut vastaavat ryhmittymät olisivat saaneet jälleen yhden vaaliaseen itselleen meuhkaamalla tuota "hirveää" lakia vastaan? Kyllä näin on asia, jos minulta kysytään! Sasikin varmaan hiukka pelkäsi, että jos laki hyväksyttäisiin nyt, Veltto Virtanen voisi kenties onnistua rohmuamaan häneltä vaaleissa loputkin tamperelaisten äänistä!

22. Vaikka lakiesitys siis nyt vedetään pois, se on tulossa varmaan jo ensi syksynä uudelleen eduskuntaan joiltakin osin muutetussa muodossa. Todellisuudessa perustuslakivaliokunnan lakiin vaatimat muutokset ovat melko vähäisiä ja lähinnä kosmeettista laatua.

23. Parkkiaktivistien tai muiden yksityisten maille ilmaista parkkeeraamista hinkuvien ei kannata siis hihkua riemusta. Yksityinen pysäköinninvalvonta ei tule tällä "väliajallakaan" keskeytymään, vaan se jatkuu, nyt siis edelleen niin sanotusti "villinä."

24. Mutta, kuten tiedämme ja olemme nähneet, lakiahan ei tuohon toimintaan välttämättä tarvita, koska kysymys on sopimusoikeudellisesta järjestelystä. Viittaan korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2010:23.

Maksakaa siis, olkaa hyvä, edelleen parkkimaksunne kiltisti!

25. Esimerkiksi hs.fi:ssä tänään illalla ollut otsikko "Perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt yksityistä pysäköinninvalvontaa" on tietenkin pötyä. Valiokunta ei hyväksynyt hallituksen lakiesitystä, mutta tämä ei merkitse sitä, että valiokunta olisi kieltänyt koko yksityisen pysäköinninvalvonnan. Sitähän valiokunta ei voisi tietenkään tehdäkään.