815. Pönäkkä aloitus vuodelle 2014

1. Vuosi on taas vaihtunut ja eri maiden johtajat ovat pitäneet totutunlaisia uudenvuodenpuheitaan omista lähtökohdistaan käsin. Venäjällä sikäläinen presidentti ja diktaattori Vladimir Putin vieraili äskettäin kahdesti terrosti-iskun kohteena olleessa Volgogradissa (ent. Stalingrad) ja vannoi kitkevänsä ja tuhoavansa terrorismin maasta viimeiseen tsetseeniin asti. 

2. Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Un puolestaan perusteli ja suorastaan ylisti setänsä Jang Song-Taekin viime viikkoista teloittamista. Kimin mukaan maan kakkosmiehen statuksen omannut setämies oli yrittänyt kahmia itselleen valtaa. Tämähän ei käy laatuun, sillä kaikki valta maassa kuuluu tietenkin Kimille. Kim totesi vaatimattomaan tapaansa, että Jangin teloitus yhdistää kansakuntaa ennennäkemättömällä tavalla. 

3. Kimin esiintyminen kuvastaa myös sikäläistä lainkäyttökulttuuria: tuomiot perustellaan vasta jälkikäteen eli sitten kun rangaistukset on jo pantu täytäntöön eli kun tuomitulta on otettu nirri pois. Lainkäyttö on ihailtavan tehokasta - vetää vertoja lähes kiinalaiselle rikoslainkäytölle -  eivätkä sitä häiritse mitkään RITU:n kaltaiset ongelmat. Pitäisikö oikeusministeriön valjastaa laajapohjainen valtuuskunta, joka matkustaa Pohjois-Koreaan tutustumaan sikäläiseen lainkäyttöön; eduskunnan lakivaliokunta on tietenkin itseoikeutettu matkaan lähtijä, ja nyt reissuun olisi myös hyvää aikaa kun eduskunta on lähes pari kuukautta kestävällä joululomallaan. Suomen oikeusministeriön johtavat virkamiehet, tuomarit ja laillisuusvalvojat tuntevat lukuisten matkojensa ansiosta kiinalaisen oikeuslaitoksen ja oikeudenkäynnin varsin hyvin jo ennestään, joten sinne meidän on enää turha valtuuskuntia ja virkamiehiä lähettää.

4. Tämän kansainvälisen katsauksen jälkeen voimmekin palata tänne kostean lämpimään Suomeen ja tarkastellla hieman, miten uusi vuosi otettiin vastaan meillä. Sehän selvisi, kun jos jaksoi edellisen yön kiivaan rakettien ja pommien ammuskelun jälkeen herätä ennen kello 11 ja avata, paitsi silmänsä, mistä nyt ei ole kysymys, myös maailmankuvaa meille lahjomattoman puolueettomalla tavallaan välittävän telkkarin ja sen ykköskanavan. 

5. Herätyskello olisi pitänyt panna soimaan jo aiemmin, jos halusi nähdä Paavo Haavikosta kertovan ohjelman "Suomalainen kirjailija" klo 9.05-10, mutta tämä olisi kyllä ollut jo liian ankara rangaistus edellisen yön juhlijalle. Haavikon metkuthan sitä paitsi tiedetään jo entuudestaan. Oletan, että kollega Jukka Kemppinen, joka sattuneesta syystä tuntee Paavon tekemiset kuta kuinkin läpikotaisin, tulee muistelemaan Haavikkoa jälleen kerran omassa blogissaan ("Mennyt maailma"),  jos katsoo sen aiheelliseksi.

6. Uudenvuodenpäivän kohokohta on aina ollut telkkarissa tasan kello 12 lähetettävä tasavallan presidentin perinteinen puhe. Presidentti Sauli Niinistö piti tai oikeastaan luki tämänkertaisen puheensa Mäntyniemessä eikä, kuten tapana on ollut,  Linnassa; Linna on edelleen remontissa.

7. Perinteisesti presidentin puhetta edeltää televiossa jonkinlaisena lämmittelynä suomalaista identiteettiä korostava ohjelma. Siihen kuuluu kaksi osiota. Ensin tutustutaan Suomen luontoon ja runsaasen eläimistöön. Tällä kertaa saatiin nähdä ohjelma nimeltä " Pohjoinen valo, leikkejä jäällä". Valitettavasti emme nähneet jäällä Kira Korven sulavaa liikehdintää - Kiralle tavanomainen pyllähdys kaksoiaxelissa vai oliko se kolmoistulpissa - olisi kyllä voitu leikata pätkästä pois. No, kuin ei niin ei! Leikkejä jäällä esitti nyt maakotkapariskunta, sikäli kuin saatoin kahvintekotoimiltanii oikein havaita.

8. Toisen osan kyseisestä lämmittelyohjelmasta muodostaa perinteisesti kulttuuripläjäys. Nyt saimme nähdä uusintana vuonna 2003 lähetetyn ohjelman "Kansansankari Katri Helena". Hieman outo sana tuo "kansansankari", kansan suosikki on paljon käytetympi ilmaus. Kansallisankari-sanahan on perinteisesti varatttu harvoille suomalaisille huippu-urheilijoille tai sotapäälliköille. "Kansallisaarre" taas on uusi nimike, mistä Hesari järjesti pari kuukautta sitten äänestyksen. Juttu ja koko aihe haudattiin lehdessä kuitenkin melko nopeasti, kun huomattiin, että lukijat äänestivät kansallisaarteeksi, eivät suinkaan Jari Tervoa, Lenita Airistoa tai Vesku Loiria - Katri Helenasta puhumattakaan - vaan Jari Litmasen.

9. Katrina Helenasta kertovista ohjelmista ei voi yleensä milloinkaan muuta oikein sanoa kuin huh, huh! Onhan niissä kestämistä, enkä nytkään jaksanut katsoa ohjelmaa kovin tarkasti. Koko kansansankari on koko lailla loppuun kaluttu aihe ja tyyppi, joka jaksaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen veisata "Katson autiota hiekkaarantaa", "Puhelinlankoja" ja mitä kaikkia yhtä kuluneita kappaleitaan. Luulisi siinä olevan pikkuhiljaa artistilla, nyt 68 v. , itselläänkin jo hiukka kestämistä! Eikö Katrin nykyinen boyfriend eli Tommy, oliko se nyt Läntinen vai Liimatainen, voisi pikkuhiljaa keksiä Katrille jotain uusia piisejä laulettavaksi? Kymmenen vuoden takaisessa ohjelmassa näkyi pätkä myös Katrin ja hänen silloisen miehensä kirjailijaprofessori Panu Rajalan "auvoisesta" yhteiselosta. Nyt tuokin onni on jo ajat sitten tullut tiensä päähän; viittaan tässä suhteessa Panun viime vuonna ilmestyneeseen kirjaan "Lavatähti ja kirjamies".

10. Odotan jo nyt kylmiä väristyksiä selkäpiissäni tuntien, minkälainen kulttuuripläjäys ensi vuonna mahtaa edeltää TV1:ssä presidentin uudenvuoden puhetta. Jos tänä vuonna kerrottiin Katri Helenasta, niin johdonmukaisuus edellyttää, ellei suorastaan vaadi, että vuoden päästä saamme nähdä Niinistön lämmittelynumerona Paula Koivuniemestä (67) kertovan tunnin mittaisen vanhan tv-ohjelman. Jos nyt Katri Helenan ohjelmassa vilahti Panu Rajala, niin Paulasta kertovassa ohjelmassa "Kummat silmät, ruskea nukka", pääsemme varmaankin muistelemaan Paulan ja Ilkka Kanervan 20 vuoden takaista yhteiseloa alaotsikolla "Onni jonka annoin pois".

11. Tämän esipuheen jälkeen pääsemmekin sitten pikkuhiljaa itse asiaan eli presidentti Niinistön tv-puheeseen! Sanoisin omana yleisarvionani, että puhe oli odotettu eikä juuri hetkauttanut ketään. Kun Putin ja Kim Jong-Un lupasivat suuria, eli Putin kitkeä Venäjältä korruption ja Kim kaikki vastustajansa, ei Sauli luvannut oikeastaan mitään. Tai kyllä lupasi, jos oikein tarkkoja ollaan. Saul nimittän sanoi, että meidän kaikkien pitäisi olla rehellisiä ja että että itse on rehellinen! Eikö tämä ole selvä uudenvuodenlupaus? Jos kerran kanslaiset ovat rehellisiä, niin kyllä maar silloin myös "maan isän" tulee pyrkiä rehellisyyteen! 

12. Niinistö kaipasi rehellisyyttä myös Euroopan unionilta: "Unionin tulee olla rehellinen, yksinkertaisesti vain rehellinen", sanoi presidentti ytimekkäästi. Niinpä niin, vanha sanontahan kuuluu, että "rehellisyys maan perii". Se, periikö rehellisyys myös EU:n, jää kuitenkin nähtäväksi, sillä onhan unioniin haalittu myös vähemmän rehelliseksi tunnettua porukkaa Välimeren rannoilta! 

13. Niinistö yritti vakuuttaa, että vaikka EU:n taloudenpito herättää huolta, niin yhtä kaikki EU:n tie on oleva myös Suomen tie!  (Eräs aloitteleva poliitikkohan julisti aikoinaan Mäntymäen vappupuheessaan, että "Tsekkoslovakian tie on myös Suomen tie", latojan huomautus). Niinistö otti siis voimakkaasti kantaa EU:n puolesta. Presidentin mukaan rauha, demokratian arvot, hyvinvointi, ihmisen elämän vakaus ja vapaus ovat unionin kova ydin. Näin varmasti teoriassa ja paperilla, mutta entäs käytännössä? Näin voidaan luultavasti kysyä esimerkiksi perussuomalaisten leirissä.

14. Puheensa loppupuolella Niinistö vetosi kansalaisiin, jotta nämä huomioisivat ja auttaisivat yksnäisiä ihmisiä. Presidentin mukaan suomalaisten pitäisi uskaltaa kysyä toisiltaan: mitä sinulle kuuluuu, voinko auttaa jossain? Ei siis "mitä se sinulle kuuluu, pidä sinä kuule vain huoli omista asioistasi"! Vihon viimeiseksi Niinistö toivotti kuulijoille Jumalan siunausta - oliko siinä sana "kaikille", tämä ei jäänyt mileen. Tässä suhteessa, mutta ei sitten kovin paljon muussa, Niinistön puheet eroavat Tarja Halosen vastaavista puheista.

15. Ulkoiselta olemukseltaan Niinistö esiintyi hyvin vakavasti, jäykästi ja otsa rypyssä. Miehen kasvoilta ei näkynyt kertaakaan edes hymyn häivää, ei edes puheen ruotsinkielisessä osuudessa. No, onhan se toki vakava paikka, kun pitää yrittää keksiä näinä ankeina aikoina ihmisille jotain mieliinpainuvaa sanottavaa. Mutta jos kerran uusi paavi Franciscus hymyilee ystävällisesti Pietarinkirkon aukiolla ihmismassoille puhuessaan, niin olisiko liikaa vaadittu, että Suomen presidentti ottaisi tässä suhteessa hieman paavista esimerkkiä?

16. Yksi ulkoinen seikka minua jäi Niinistön puheessa erityisesti vaivaamaan. Presidentti ei nimittäin katsonut puheensa aikana kertaakaan minua silmiin eli suoraan kameraan. Hän tuijotti eteensä jokseenkin ilmeettömästi, mutta katse oli luotu tiukasti alas oikealla olevaan teleprompteriin, missä etukäteen kirjoitetun puheen teksti juoksi. Esimerkiksi Tarja Halosen tai Martti Ahtisaaren vastaavista puheista ei syntynyt tässä suhteessa yhtä kylmäkiskoista vaikutelmaa. Oliko tämä kenties tekninen moka vai olisiko Niinistö nimenomaan halunnut, että tuo vekotin sijoitetaan niin, ettei hänen tarvitse katsoa suoraan kameraan? Veikkaisin jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.

683. Joka palkkansa alentaa, se ylennetään

Kaikkihan me olemme samassa veneessä, kukin kohtuuden mukaan...

1.  Vuoden 2013 ensimmäisenä päivänä piti kaksi uutta valtionpäämiestä ensimmäisen uudenvuodenpuheensa. Toinen heistä oli Suomen presidentti Sauli Niinistö, toinen Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un. Jollei tietäisi, mitä maata herrat edustavat, voisi puheiden sisällön perusteella kenties jopa luulla, että Sauli Niinistö on Pohjois-Korean ja Kim Jong-un puolestaan Suomen valtiojohtaja.

2. Pohjois-Korean johtajilta on aiemmin saatu kuulla sellaisia "kuripuheita", jollaiseksi Sauli Niinistön puhetta voidaan eräiltä osin luonnehtia. Niinistö moitti ja varoitti puheessaan kansalaisia ahneudesta ja itsekkyydestä; moitteiden tarkempi kohde jäi tosin nimeämättä. 

3. "On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan", sanoi Niinistö. Jyrähdykseksi Niinistön sanomaa ei voida kuitenkaan luonnehtia - Salea ei voida tässä(kään) suhteessa rinnastaa toiseen kokoomuslaiseen presidenttiin eli Juho Kusti Paasikiveen. Itsekkyys ja ahneus on presidentin mukaan merkki "oikeudentunnon kuihtumisesta, ei tehdäkään niin kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä". - Mutta miten lienee, sillä kyllä kai yrityspomot, joihin Niinistön sanoma lienee ensi sijassa kohdistunut, ovat varmaan tehneet suuria palkankorotuksia ja muita etuja itselleen ajaessaan ja kahmiessaan juuri niin kuin heistä on oikealta tuntunut!  Niinistö patisteli (ja hurskasteli) ihmisiä ajattelemaan (ei siis suoranaisesti toimimaan), voisiko jostain edustaan luopua.

5. Presidentti saarnasi työn kunnioittamisen tärkeyttä yhteiskunnassa. Niinistön mukaan "on vaikea ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän". Porukalla on ihmetelty, keihin tämä presidentin hienoinen piikki oikeastaan kohdistui ja mitä presidentti itse asiassa tarkoitti oleskeluyhteiskunnalla. Niinistön sanoma oli tältäkin osin juristeille niin tyypillistä varovaista ja kryptistä puhetta. 

6. Voidaan väittää, että esimerkiksi monet virkamiehet - joukossa yliopistojen professoreja - ikään kuin vain oleskelevat työpaikoillaan (proffilla ei tosin ole edes paikallaolopakkoa), käyvät kaffeella ja puhuvat kavereiden kanssa lähinnä potaskaa tekemättä työtä tai vaikkapa tutkimusta. Virkamiehet ja tuomarit viettävät nykyisin suuren osan työajastaan erilaisissa seminaareissa, iänikuisissa koulutustilaisuuksissa tai vastaavissa kissanristiäisissä, mistä ei ole tosiasiallisesti minkäänlaista hyötyä kenellekään. Ei ihme, että hallintoa ja lainkäyttöä vaivaa ikuinen tehottomuus.

7. Puheensa lopuksi Niinistö toivotti kansalaisile Jumalan siunausta, missä suhteessa palattiin siis Mara Ahtisaaren kauden käytäntöön. Tarska Halosen aivan liian pitkäksi venähtäneen pressakauden puheissa tätä toivotusta ei kuultu, koska Halonen oli "jumalaton". Pohjois-Korean Kim Jong-un puolestaan ei toivottanut omassa puheessaan jumalan siunausta, mikä johtuu siitä, että hän hoitaa maassaan myös jumalan virkaa.

8. Kim Jong-un ei luvannut tai vaatinut puheessaan alamaisiltaan "verta, hikeä ja kyyneleitä". sillä pohjoiskorealaisille mainittujen erititteiden vuodattaminen on muutenkin itsestään selvä ja jokapäiväinen asia. Mutta yllätys oli, kun Kim peräänkuulutti puheessaan "radikaalia muutosta" maan talouteen. Tänään on sitten saatu tietää, että Kim tarkoitti Pohjois-Korean avauttumista länsimaiden investoinneille, missä suhteessa apua tulevat antamaan muun muassa saksalaiset talousasiantuntijat. Tämä tietänee aika merkittävää muutosta Pohjois-Koreassa.

9. Johtaja Kimillä menee muutenkin mukavasti, sillä kuten länsimaiden lehdistössä on valokuvien perusteella voitu panna merkille, Kimin vaimo - entinen filmitähti muuten - on melkoisella varmuudella synnyttänyt juuri joulun aikoihin perheen esikoislapsen. Jos perillinen on poika, niin voidaan vain toivoa, että tästä "joulun lapsesta" tulisi aikanaan vapahtaja, joka päästää kovia kokeneet pohjoiskorealaiset vihdoin diktatuurin ikeestä.

10. Saadakseen edellä mainitulle vetoomukselleen, jonka mukaan meidän siis tulisi ajatella, voisimmeko luopua jostain eduista, pontta, Niinistön kansliasta paljastettiin (MTV3:n uutisille), että presidentti oli jo ennen vuoden vaihtumista lähettänyt valtioneuvostolle kirjeen, jossa hän toivoo presidentin vuosipalkkion alentamista maaliskuun 2006 tasolle, käytännössä runsaalla viidenneksellä eli 160 000 eurosta 126 000 euroon. 

11. Niinistön toive vaatii eduskunnan siunauksen, koska presidentin palkkiosta säädetään laissa. Toki Niinistön toive tulee toteutumaan ja samalla kansanedustajat päättänevät alentaa myös omia palkkojaan 5-10 prosentilla. Kataisen hallitushan on jo aiemmin pättänyt alentaa ministereiden palkkoja viidellä prosentilla, mutta tämä ei herättänyt tuolloin juuri minkäänlaista huomiota.

12. "Joka itsensä alentaa, se ylennetään". Näin sanotaan raamatussa, roomalaiskirjeessä tai korinttolaiskirjeessä taikka jossakin muussa kohtaa. Tätä raamatunlausetta Sauli Niinistö on pitänyt ohjenuoranaan jo aiemmin pyrkiessään korkeaan tavoitteeseensa eli tasavallan presidentin virkaan. Jätettyään eduskunnan vuoden 2011 keväällä Niinistö ei - aivan tarkoituksellisesti tietenkin - hakenut sopeutumiseläkettä, minkä hän oliksi voinut tehdä. Tällä tavalla hän sai vuoden 2012 pressanvaaleissa näyttämään vuoden 2011 tulonsa ihmisten silmissä pieneltä muihin ehdokkaisiin verrattuna. Presidentivaalikampanjassaan Niinistö esitti presidentin palkkion alentamista. Tällä uudella tempauksellaan Niinistö toivoo tietenkin gallupsuosionsa kohennusta, missä hän myös onnistuu.

13. Niinistön manööverissä ja "uhrivalmiudessa" on siis kyse, kuten mm. Timo Soini on todennut, silkasta populismista. Presidentin palkkio on verotonta tuloa eikä Niinistön palkkion alennuksella ole minkäänlaista konkreettista merkitystä hänelle itselleen, koska presidentin ja hänen perheensä eläminen, asuminen ja muu ylläpito kustannetaan verovaroista.

14. Niinistön aloitteessa samoin kuin puhemies Eero Heinäluoman hövelissä lupauksessa, jonka mukaan myös kansanedustajat tulevat alentamaan palkkaansa, on kyse taktikoinnista ja eleestä, jolla kansalaisia valmistellaan tulevan kevään aikana hallituksen toimesta tehtäviin kipeisiin leikkaus- yms. päätöksiin. Duunareiden ja muiden tavallisten ihmisten palkkoja ei toki tulla vaatimaan alennettaviksi (eläkeläisten verotusta on toki jo päätetty kiristää), mutta manööveria hyödynnetään, kun työnantajapuoli vaatii ja pitää kiinni vaatimuksesta palkankorotusten nollalinjasta.

15. Kaikki toki ymmärtävät, että palkkojen yleiset leikkaustalkoot ovat populisimia eikä niissä olisi kansantaloudellisesti edes järkeä, koska palkka-alen johdosta verotulot vähenisivät. Palkkojen alennuksilla ei tasapainoiteta yhä velkaantuvaa valtiontaloutta tai korjata kestävyysvajetta. 

16. Tulee olemaan hupaisaa nähdä, miten Niinistön vetoomus ja edellä mainittu ele rikkaiden palkkojen alentamisesta vaikuttaaa aiemmin ökypalkkioita saalistaneisiin yritysjohtajiiin. Viimeisten verotustietojen mukaan nämä pomot ja patruunat  ovat saaneet todella roimia palkankorotuksia, jotka ovat olleet keskimäärin peräti 30-40 prosentin luokkaa. Kehtaavatko nämä samat ökyjohtajat nyt ilmoittaa, että kyllä, he ovat "ilman muuta" valmiita "kantamaan kortensa yhteiseen kekoon" ja alentamaan palkkojaan (peräti) viidellä prosentilla?

17. Erkki Tuomioja on oikeassa todetessaan, että on naiivia idealismia ja kosiskelevaa populismia kuvitella, että kansanedustajat voisivat palkanalennuksellaan hillitä ahneutta ja saada muita suurituloisia mukaan talkoisiin. Tällainen johtaisi vain politiikan väheksynnän lisääntymiseen. Oikea tapa olisi kiristää verotuksen progressiota niin, että todella suurituloiset osallistuisivat nykyistä enemmän julkisten menojen rahoittamiseen.

18. Ranskassa sosialistipresidentti Hollanden hallitus on aikeissa kiristää rikkaiden verotusta todella rutkasti eli niin, että veroprosentti voisi kohota 75:een. Tämä on saanut suosikkinäyttelijä Gerard Depardieun hakemaan Venäjän kansalaisuutta, minkä presidentti Vladimir Putinin on jo ehtinyt Depardiuelle myös myöntää. Miesten on jo aiemmin kerrottu olevan ystäviä keskenään. - Jotaisiko rikkaiden verotuksen tuntuva kiristäminen myös Suomessa yritysjohtajien joukkopakoon Venäjälle?

19. Vuoden vaihteen puheenaiheisiin kuuluu Umayya Abu-Hannan Helsingin Sanomissa joulukuun lopulla julkaistu kirjoitus, jossa Abu-Hanna ilmoitti vuonna 2010 Suomesta Amsterdamiin tapahtuneen muuttonsa syyksi suomalaisen yhteiskunnan rasisimin, joka oli kohdistunut myös hänen kolmivuotiaaseen adoptiotyttäreensä. Kirjoitus on herättänyt laajaa keskustelua ja mm. Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on kritisoinut Abu-Hannan vuodatusta. Appelsinin kritiikkiä on puolestaan sanottu osoittavan liberaalista rasisimia. - Kumpi lukijoiden mielestä on oikeassa, appelsiini vai sitruuna?

                                 Depardieu:  С новым годом!