1087. Sote kiristää hallituspuolueiden välejä ym.mukavaa

Mitäs me sankarimiehet ja presidentit! Sauli Niinistö vieraili Astanassa Kazakskstanissa 19.-20.6. ja tapasi maan diktaattorin, henkilöpalvonnasta ja itsevaltiudestaan tunnetun Nursultan Nazarbajevin. Lämpimät ovat herrojen välit. Veljekset kuin ilvekset, karhun kanssa painii lyön ja kaiku ympäri kiirii. 

1. Eduskunnan perustuslakivaliokunta käsittelee tällä viikolla maakuntauudistusta ja sote-uudistukseen sisältyvää valinnanvapautta koskevia lakeja. Käsittelylle on varattu aikaa koko viikko eli maanantaista perjantaihin. 

2. Näissä asioissa ollaan nyt ratkaisujen  äärellä. Tämän huomaa myös siitä, että kahden hallituspuolueen eli keskustan ja koomuksen välit  ovat alkaneet kiristyä; uusi vaihtoehto -niminen hallitusryhmä on hallituksessa vain ottopojan asemassa. Tästä hallitukselle osuva nimi: Sipilän "ottopoikahallitus".

3. Kokoomuksen soteasioiden pääneuvottelija sisäministeri Paula Risikko esitti aamulla Lännen Median välityksellä, että maakuntalakien ja sote-järjestämislain käsittely on keskeytettävä eduskunnassa, mikäli sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapausmalliin on tehtävä muutoksia perustuslakivaliokunnan lausunnon seurauksena.

4, Lännen Median valiokuntalähteiden mukaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa ollaan päätymässä siihen, että maakuntia ei voida velvoittaa yhtiöittämään valinnanvapauden piiriin kaavailtuja julkisia sote-palveluja.

5. Soten valinnanvapaus ja siihen liittyvä ns. pakkoyhtiöitäminen on kokoomukselle äärimmäisen tärkeä asia. Jos valinnanvapaus ei jostakin syystä toteudu tai jää ainoastaan torsoksi, kokoomus saattaa vastavetona luopua kannattamasta keskustan ajamaa maakuntauudistuksesta. Kokoomus on varautunut sote-uudistuksen tiimoilta tiukkaan otatuksen perustuslakivaliokunnassa. Puolue vaihtoi viime viikolla valiokunnan varajäsentään. Kansanedustaja  Anne-Mari Virolainen, joka johtaa eduskunnan suurta valiokuntaa, mutta joka on ainakin eduskunnan täysistunnoissa osoittautunut hivenen "valjuksi", sai väistyä varajäsenen paikalta ja tehdä tilaa vanhalle ja ärhäkkäälle Ben Zyskowiczille. Kokoomus ajattelee, että Beni pelastaa puolueen pulasta ja jyrisee valiokunnan kokouksissa "kaiken maailman dosenteille ja professoreille" siihen malliin, että kokoomus saa tahtonsa läpi ja lakiin juuri sellaisen valintavapauden kuin haluaa.

6. Paula Risikon lausunto tuli keskustan kannalta huonoon aikaa sikäli, että pääministeri Juha Sipilä matkusti eilen suuren liikemiesvaltuuskunnan (50 henkeä) kanssa muutamaksi päiväksi Pekingiin, jossa on tarkoitus allekirjoittaa tukku sopimuksia suomalaisten ja kiinalaisten yritysten välillä. Sipilän kannalta on tietenkin tärkeintä, että hän tapaa presidentti Xi:n ja Kiinan pääministerin.

7. Keskustalaisista poliitikoista ohjat otti Juha Sipilän poissa ollessa käsiinsä Matti Vanhanen, joka ei tosin kuulu lainkaan hallitukseen, mutta joka ilmoitti pitävänsä  Paula Risikon ehdotusta sote-uudistuksesta käsittämättömänä.

- Tämä on käsittämätön ehdotus, koska maakuntalain kohdalla ei tiettävästi ole perustuslaillisia ongelmia, Vanhanen laukoi medialle lähettämässään kannanotossa. Vanhanen sanoo, että kyse on juridisesta, ei poliittisesta harkinnasta, joten  perustuslakivaliokunnalle tulee antaa työrauha. Hänen mielestään  ministeri Risikon tapa ehdollistaa hallituksen tärkeimmän uudistuksen toteuttaminen, voidaan tulkita perustuslakivaliokunnan painostamiseksi, hän toteaa.

8. Matti Vanhasenkin kannattaisi panna jäitä hatuun eikä paasata siitä, että perustuslakivaliokunnan työ perustusi yksinomaan "juridiseen harkintaan". Juridikkaa valiokunnassa edustavat todellisuudessa lähinnä vain valiokunnan kuulemat oikeusoppineet, joiden lausuntojen perusteella valiokunnan jäsenet yrittävät sorvata kannanottojaan ja mietintöään. Tässä harkinnassa politiikka, myös puoluepolitiikka, painaa vähintään yhtä paljon kuin juridiikka. Maakuntauudistus ja sote-uudistus liittyvät monella tavoin toisiinsa.

9. Sote-uudistuksen sisältyvä valinnanvapaus on alkanut nyt kauhistuttaa jopa keskustan rivikansanedustajia. Tänään heistä tuli "ulos" kolmannen kauden edustaja Hannu Hoskonen Pohjois-Karjalasta, joka on myös Ilomantsin kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Hänen mielestään sote aiheuttaa suuria vaikeuksia maaseutukunnille, vain maakuntakeskukset hyötyvät siitä. Hoskosen - ja monenkin muukin mielestä - suuret ylikansalliset yhtiöt ottavat vähitellen sote-markkinat haltuunsa. Vain kasvukeskukset ovat niille houkuttelevia sijoituskohteita. Tilanne on Hoskosen mukaan vakava, sillä perustuslain 19 §:n mukaan palvelujen turvaaminen kaikille kansalaisille on julkisen vallan nimenomainen tehtävä.

10. Saadaanp nähdä, miten Hannu Hoskonen ja kumppanit jatkossa toimivat. Hoskonen on perustuslakivaliokunnan jäsen, joten hän pääsisi vaikuttamaan asiaan jo tällä viikolla, jos vain kanttia ja tahtoa tosipaikan tullen löytyy. Keskustan tiukka ryhmäkuri sullkenee Hoskosen ja muidenkin kepun toisinajattelijoiden suut.

11. Tosiaan, pääministeri Juha Sipilä matkusti eilen  Pekingiin ns. vienninedistämismatkalle noin 50 suomalaisen yritysjohtajan kanssa. Pekingissä Sipilä tapasi tänään Kiinan presidentin Xi Jinpengin, joka kävi Suomessa vastikään eli huhtikuussa. Huomenna Sipilä tapaa Kiinan pääministerin. Kuinka ollakaan, Xi ja Juha innostuivat, lehtitietojen mukaan, puhumaan keskenään maiden suhteiden erinomaisesta kehittymisestä niin pitkään ja hartaasti, että keskustelu venyi selvästi aikataulustaan, Pekingistä lennätetään. 

12. Tapaamisen jälkeen Xi ja Sipilä kehuivat kilpaa, miten Suomen ja Kiinan yhteisytä etenee "mallikkaasti". Tämän jälkeen otettiin muutamia kädenpuristamiskuvia maiden lippujen edessä ja Juha otti, jälleen kerran, kasvoilleen mairean hymyn eli oli melkein niin sanotusti suu korvissa. Oletteko muuten panneet merkille, että näin tehdessään, eli tekohymyillessään, Juhan suupielet pysyvät kuitenkin alaspäin?  Katso alla olevia kuvia. Aikamoinen temppu, mutta tekniikan miehenä Juha kyllä tietää, miten temput tehdään ja lentokoneita lennetään.

13. Viime päivät ja kulunut viikko on ollut Sipilän Juhalle varsinaista matalalentoa, Juha on lentäjä, joten hän kyllä ymmärtää, mitä tuolla termillä kulloinkin tarkoitetaan. Ensin eli viime viikon sunnuntaina Juha sopi Petterin ja Timon kanssa, taustapirunaan Sauli, miten hallituskriisi synnytetään ja miten kriisi sitten laukaistaan ja ratkaistaan nopeasti ja tehokkaati kahdessa päivässä. 

14. Ensin kuultiin, muodon vuoksi vain tietenkin, syntyneestä tilanteesta Halla-ahon Jussia. Tämän jälkeen Juha kertoi koko kansalle, arvopohja, arvoperusta yms. arvopohjaisia termejä kosolti viljellen - laskin niitä esiintyneen Juhan lyhyessä puheessa kaikkiaan 15 kertaa -  että eipä noiden perussuomalaisten tai halla-aholaisten kanssa voida tehdä hallitusyhteistyötä, kas kun se ARVOPOHJA puuttuuu. Tämän jälkeen  perussuomalaisen eduskuntaryhmän loikkaamishaluisille kansanedustajille annettiin vajaa vuorokausi aikaa ilmoittaa hatka-aikaistaan julkisesti sekä perustaa uusi vaihtoehto -niminen ryhmä, jonka viisi ministeriä, kapellimestari Timo Soini tietenkin eturivissä, saa jatkaa hallituksessa. 

15, Jotta operaatio, josta pojat käyttävät keskenään työnimeä "pelastakaa alikersantti Soinin hillotolppa", näyttäisi edes hieman todenperäiseltä, junailtiin niin - Sauli-sedän  ystävällisellä myötävaikutuksella tietenkin - että Juha ottaa alleen pikkukoneen, jolla lentää itse puikoissa ollen Turun kentälle ja jatkaa sieltä autokyydillä kohti Naantalin Kultarantaa. Automatkan puolivälissä tehdään niin, että UV-ryhmän puuhamiehenä esiintynyt Simon Elo, joka tunnetaan nyt hyvin myös Seiskan sivuilta, ottaa yhteyden Juhaan ja kertoo, että hatkaporukka eli 20 kansanedustajaa on nyt sitten eronnut persuista ja perustanut oman eduskuntaryhmänsä. Tämä jälkeen Juhan autosaattue tekee U-käännöksen ja palaa takaisin Turun kentälle, jossa Juha ilmoittaa koko kansalle suurena ilosanoman, että nyt tämä hallituskriisi onkin ratkaistu eikä mitään hallitusneuvotteluja saati sitten uusia vaaleja tarvitse pitää. Minä olen pelastanut Isänmaan, Juhan tekisi kovasti mieli lisätä, mutta malttaa tällä kertaa kuitenkin mielensä.

16. Pienenä sivujuonteena asiaan kuuluu, että Juha eli käytännössä hänen esikuntansa, jonka johdossa on muuan viime vaaleissa eduskunnasta pudonnut Talvivaara-aktivisti ja tunnettu karaoke-laulaja Paula Lehtomäki, on yhteydessä kahteen ikivanhaan oikeusoppineeseen, joista toinen on Seppo Tiitinen, ja kertoo näille, että "eikös se ole niin, että jos persuista loikkaavat 20 kansanedustajaa perustavat oman eduskuntaryhmän, niin mitään vaaleja tai uusia hallitusneuvotteluja ei tarvitse pitää, vaan halllitus voi jatkaa entistä meininkiään ikään kuin mitään ei ole tapahtunut? Vastaukset tulevat heti ja ovat molemmat yhtä jämäköitä: kyllä, asia on juuri niin kuin pääministeri haluaa sen olevan ja näyttävän.

17. Torstaiksi Juha Sipilä lennähtää Berliiniin, omalla konella tai ei, se on nyt sivuseikka, ja tapaa siellä liittokansleri Angela Merkelin. Seremoniat noudattavat jälleen perin tuttua kaavaa, eli ensin Merkel ja Sipilä keskustelevat niitä näitä mukavia, kuulemma unionin yhteisestä puolustuksesta, kybersodankäynnin uhista, talousunionin tiivistämisestä jne., sitten Merkel puhuu lyhyesti saksaksi ja Juha kuuntelee valppaana vieressä. Kun Merkel lopettaa, Juha on jo käsi ojossa ja tuo - anteeksi vain - hieman typeränoloinen kestovirnistys kasvoillaan - tökkäämässä sitä kohti Merkelin tassua, mutta täti-Angela on päättävinen eikä tartu Juhan handuun, vaan ohjaa hänet molempien maiden lippujen eteen ja vasta nyt on kättelyn vuoro. Molemmat poliitikot hymyilevät eikä Juha tunnu saavan kestohymyään - hymyilee kuin puuhevonen pakkasella - millään loppumaan. Hän on niin polleeta, niin polleeta, että oikein!

18. Mutta ei tässä vielä kaikki, ehei! Juhan ihmelliset seikkailut Euroopassa nimittäin jatkuvat vielä. Berliinistä Juha lennähtää käden käänteessä EU:n huippukokoukseen Brysseliin, jotka kestävät kaksi päivää; Juhannus meni Juhalta kyllä tuolla tavoin koko lailla förbi (suomeksi siis persiilleen), mutta ei se mitään, sillä Isänmaan etu ennen kaikkea. Ensimmäisen päivän iltana Juha on tiedotusvälineiden - niiden kahden eli Ylen ja Maikkarin - edessä pelkkää hymyä. Hän oli keskustellut täällä aivan kaikkien tärkeiden EU-johtajien kanssa, toki vain muutaman sanan per tyyppi, mutta tätä Juha ei toki suomalaisille paljasta. Ja mikä tärkeintä, Juha oli jutellut Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin kanssa "käytävässä" ihan kahden kesken, siis nokikkain. Voi tätä riemua; minä ja Macron kahdestaan käytävässä! Olimme Macronin kanssa tismalleen samaa mieltä unionin puolustusyhteistyön kehittämisestä, Juha hihkuu eetteriin, onnellisena eikä yhtään väsyneenä. Lauantaina Juha on jo hieman vaitonaisempi "macronistaan", sillä oli ilmennyt, että tämä tyyppi, hyi olkoon,  haluaisi viedä talouskysymyksissä jäsenmaita kohti liittovaltiota ja sehän meille härmäläisille ei yhtään passaa.

19. Juha käy välillä nukkumassa kotonaan Sipossa lauantain ja sunnuntain välisen yön, mutta sunnuntaina hän on taas, uudet paidat matkalaukussaan, valmiina säntäämässä kohti Pekingiä ja presidentti Xi:tä matkaseuranaan 50 yritysjohtajaa ja jotain muita dirikoita. Siellä pitää neuvotella ja jutella erikseen, ensin presidentti Xi:n ja seuraavana päivänä vielä pääministerin... mikä sen nimi nyt taas olikaan...kanssa. Mutta kyllä Perä-Pohjolan poika tällaiset reissut kestää, kun Isänmaan etu niin vaatii, tuumii Juha itsekseen. Saapa nähdä, joudummeko me ottamaan lisää niitä helskutin padoja vuokralle Suomeen, Juha myöhäilee Helsinki-Vantaalle astellessaan.

20. Mutta koneessa otettujen nokosten jälkeen Juha on perillä Pekingissä jälleen voimissaan. Hän istuu neuvottelupöytää vastapäätä presidentti Xi:tä ja kertoilee alkajaisiksi samat litianit kuin aina ennenkin vastaavanlaisissa tilanteissa, eli että kyllä minulla näistä talous- ja liike-elämän asioista on myös omakohtaisia kokemuksia yllin kyllin, joten annapa kuulua, toveri Jinping. Ja keskustelujen jälkeen päämiehet asettuvat taas, ties kuinka monennen kerran, maiden isokokoisten lippujen eteen ja puristavat ja vatkaavat toistensa käsiä vähintään minuutin, jotta kuvaajat saisivat ottaa kymmenittäin hyviä ja maiden erinomaisia suhteita kuvastavia kuvia. Onhan niitä kuvia sitten joskus myöhemmin Kempeleen talossa kiikkustuolissa hauska katsella, tuumii Juha ja ottaa taas tuon niin helv…anteeksi lämpimän virnistyksen kasvoilleen.

21. Viikko sitten maanantaina Juha Sipilä ja Petteri Orpo vetosivat Jussi Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa tehtävän halllitusyhteistyön mahdottomuuden tueksi mm. siihen, että Jussi Halla-aho on koko ajan Brysselissä, eikä voi siten osallistua kiireellisiin neuvotteluihin ja keskusteluihin hallituksen johtotroikan eli trion ja hallituskumppaniensa kanssa. Mutta mitä tapahtui kuluneen viikon aikana? Jussi Halla-aho on ollut monta päivää Suomessa, paljon enemmän kuin Juha Sipilä, joka reissanut 4-5 viimeisen päivän aikana pitkin maailmaa, eli ensin Berliinissä, sitten Brysselissä ja nyt parhaillaan Pekingissä. Kenen matkat tässä siis itse asiassa häiritsisivät hallitusyhteistyötä? Juha Sipilää tarvittaisiin juuri nyt kipeästi Helsingissä, jossa sote-uudistuksen ja maakuntauudistukset loppuvääntö eduskunnassa käy juuri nyt kuumimmillaan. Mutta Juha sen kuin vain keskustelee kaikessa rauhassa kiinalaisten johtajien kanssa niitä näitä  mukavia Pekingissä.

                                       Juha yhtä hymyä, ensin Berliinissä…

                                               …ja sitten Pekingissä

1055. Oikeuskansleri Jonkka: Hallitus jyrännyt näkemykseni perustuslaista

1. Ei viikkoa ilman kriisiä ja painostusväitteitä! 

2. Suomessa on pari viikkoa puhuttu siitä, miten suunnattomasti pääministeri Juha Sipilä närkästyi Ylen uutisjutusta, joka koski pääministerin mahdollista esteellisyyttä Terrafamen asiassa. Pääministeri vihastui ja menetti kokonaan malttinsa, lähetti jutun kirjoittaneelle toimittajalle ja Ylen vastaavalle päätoimittajalle parikymmentä sähköpostiviestiä ja sanoi arvostuksensa Yleen olevan nolla. Vaikka pääministeri on muuta yrittänyt väittää, tapauksessa oli kyse median toimintavapauden rajoittamisesta ja painostuksesta, jolla Ylen ao. toimitus saatiin luopumaan tapauksen jatkokäsittelystä ja jolla pyrittiin rajoittamaan hallitusta kritisoivien uutisjuttujen julkaisemista. Kärhämän seurauksena ko. toimittaja ja tämän esimies irtisanoutuivat Ylen palveluksesta. Pääministerin asian puuttuminen on noteerattu myös Suomen ulkopuolella.

3. Nyt meillä on uusi kriisi, kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka kertoi Helsingin Sanomille, että Juha Sipilän hallitus on vastoin hänen kantaansa antanut eduskunnalle useita lakiesityksiä, joissa on ollut suuria perustuslaillisia ongelmia. Perustuslain mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston eli hallituksen toimien lainmukaisuutta sekä yleensä perusoikeuksien ihmisoikeuksien toteutumista.

4. Jaakko Jonkka (63), joka on toiminut oikeukanslerina vuodsta 2007, sanoo, ettei oikeuskanslerilla ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta estää yhdenkään hallituksen esityksen lähettämistä eduskuntaan. Hän voi esittää ainoastaan näkemyksensä siitä, miten esitystä pitäisi muuttaa tai korjata, jotta se ei olisi ristiriidassa perustuslain kanssa.  Jonkka valittelee haastattelussaan, ettei hallitus ole aina ottanut hänen näkemyksiään huomioon, vaikka hän on tehnyt kaikkensa sen eteen, että hallituksen esityksiä korjattaisiin ennen kun ne tuodaan valtioneuvoston yleisistuntoon. Oikeusanslerin näkemykset on voitu tylysti sivuuttaa, sanoo Jonkka.

Jonkan haastattelu HS:ssa

5. Jonkka mainitsee lehtijutussa kolme esimerkkiä, joita jutun kirjoittanut toimittaja kutsuu  "räikeiksi kompasteluiksi": 1) syytesuoja veronkiertäjille, 2) sakkorangaistusten säätäminen ankarammaksi vain siksi, että valtio saisi lisää tuloja, ja 3) normaalia pienemmän työttömyyskorvauksen maksaminen työttömille turvapaikanhakijoille. Mm. näissä tapauksissa hallitus on joutunut peruuttamaan esityksensä joko jo ennen eduskuntakäsittelyä tai eduskunnan perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon johdosta.

6. Oikeuskansleri pitää suurimpana syynä hallituksen esitysten oikeudellisiin ongelmiin ministriöiden lainvalmistelun heikkoa tasoa. Ministeriöiden resurssit ovat määrärahojen supistusten takia niukat, mutta asiaan vaikuttaa myös lakiesitysten valmistelussa esiintyvä kova kiire ja poliittinen paine. Jonkka sanoo olevan täysin kestämättömänä, jos kiireellä ja poliitisella paineella edes yritetään perustella hyvän lainvalmistelun periaatteiden syrjäyttämistä.

7. Olisiko oikeuskanslerin pitänyt tulla asian takia julkisuuteen jo aiemmin eikä vasta nyt? Olisiko hänen tullut kertoa kantansa epäkohtiin ministereille ja hallitukselle tiukemmin, lyödä nyrkkiä pöytään ja jyrähtää, että tämä tällainen peli ei kerta kaikkiaan enää vetele? Jaakko Jonkka on pätevä juristi, mutta joskus hän on tuntuu liian varovaiselta ja joviaalilta herrasmieheltä. Jonkan edeltäjistä Kai Korte oli jämäkkä tyyppi, joka ei pelännyt oikeuskanslerin tehtävää hoitaessaan hakaukseen joutumista edes presidentti Mauno Koiviston kanssa. 

8. Edellä kappaleessa 5 mainitussa  työttömyyskorvausasiassa Jaakko Jonkka kertoo määrännensä yhden esittelijänsä olemaan yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön  "hyvissä ajoin", jotta asiaan liityvät perus- ja ihmisoikeuskyysmykset olisi voitu käydä ministeriössä lävitse. Ministeriö ei kuitenkaan korviaan lotkauttanut esittelijän mielipiteille, vaan asia etenin hallituksen yleisistuntoon. Miksi Jaakko Jonkka ei ottanut itse yhteyttä ministeriöön ja asianomaiseen ministeriin, vaan pani esittelijänsä asialle? Jos näin olisi tapahtunut, asia tuskin olisi edennyt yleisistuntoon asti.

9. Oikeusoppineet eli tässä tapauksessa tunnetut valtiosääntöjuristimme ovat olleet oikeuskanslerin ulostulon johdosta ihmeissään ja jopa tyrmistyneitä. Minusta he ovat kyllä toki jo aiemmin tienneet, mistä kenkä puristaa, sillä esimerkiksi lainvalmistelun heikosta tasosta on puhuttu jo vuosia ja jopa vuosikymmeniä. 

10. Mitään kunnon korjausliikettä ei ole paljosta puheesta huolimatta kuitenkaan tapahtunut, vaan asiat ovat edenneet nyt siihen pisteeseen, että hallitus on viitannut oikeuskanslerin näkemyksille kintaalla yrittäessään runnata lävitse lakiesityksiä, joista monet lakimiehet ovat nähneet, että ne tulevat kaatumaan viimeistään eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. 

11. Juha Sipilän hallitus on joutunut puolentoista vuoden aikana luopumaan jo kymmenkunnasta merkittävästä lakiesityksestään. Syynä on ollut todella jumalaton hoppu ja paine saada hyväksytyiksi lakiesityksiä, jotta "kansa" eli äänestäjät näkisivät, mitten kovasti ja oikein hampaat irvessä entinen bisnesmies Juha Sipilä ja hänen hallituksensa yrittävät saada asioita (muka) reilaan. 

12. Juha Sipilä uhosi ja paasasi hallituksen aloittaessa kovasti tulos tai ulos -periaatetta ja nyt Sipilä yrittää väen väkisin ja monista topppuutteluista huolimatta vakuutella, että IHME on tapahtumassa, ei vain "Kankkulan Kaivoksella" Talvivaarassa vaan koko Suomen maassa. Sipilä ähisee ja puhisee, taivuttelee ja painostaa, uhriutuu ja uhittelee tyyliin "minä kävelen huomenna presidentin pauheille, jollette vielä tänään hyväksy esitystäni"!

13. Ensin Sipilä ryhtyi nakertamaan perustuslaissa turvattua median ja toimittajien sananvapautta. Heti tämän jälkeen oikeuskansleri on paljastunut, miten pääministeri ja hallituksen muutkin ministerit ovat viitanneet kintaalla myös lakiesitysten perustuslainmukaisuudelle ja sitä kautta koko oikeusvaltioperiaateelle. On selvää, että tällainen touhu herättä laajaa huomiota myös kansainvälisissä medioissa. Kansainvälinen toimittajajärjestö Toimittajat ilman rajoja otti muutama päivä sitten voimakkaasti kantaa Suomessa vellovaan Yleisradion kriisiin, joka uhkaa Suomen asemaa sananvapauden kärkimaana.Järjestö pitää ilmeisenä, että Suomen pääministeri on pyrkinyt vaikuttamaan Terrafamen uutisoinnin yhteydessä vapaan median toimintaan. 

14. Sipilä on puolustautunut samalla tavalla kuin poliitikot yleensä tällaisten epäilyjen ja syytösten edessä menettelevät. Hän vähättelee syntynyttä ongelmaa ja oikeuskanslerin lausumia ja tokaisee, että lainvalmistelun ongelma on jo "pidempiaikainen" asia. Pääministeri näyttää toisin sanoen olevan sitä mieltä, että kyllä "mekin" saamme viitata perustuslain vaatimuksille sopivissa kohdin kintaalla, koska se ei ole Suomessa mitenkään epätavallista, vaan suorastaan eräänlainen maan tapa. Siis: me saadaan rikkoa perustuslakia, koska samaa ovat tehneet myös aiemmat hallitukset!

15. Jaakko Jonkan olisi pitänyt pysyä HS:lle antamissaan lausumissa eikä ryhtyä vetämään niitä heti takaisin, kuten näyttää valitettavasti  tapahtuvan. Tänään iltapäivällä Jonkka on nimittäin jo Yle Uutisille kovasti toppuutellut tyrmistystä, jonka hänen haastattelunsa oli ehtinyt aiheuttaa. 

16. Pääministeri Sipilä puolestaan sanoo, että hallitus ottaa hyvin vakavasti Jonkan väiteet ja puhuu niitä näitä joutavia lainvalmistelun tasosta ja ties mistä. Myös tämä on tyypillistä poliitikon puhetta, jolla pääministeri, jolla on hallituksessa päävastuu oikeuskanslerin esille ottamasta asiasta eli perustuslain sivuuttamisesta, yrittää kääntää keskustelua sivuraiteille. 

17. Ulkoministeri Timo Soini säestää parhaansa mukaan pääministriä ja nostaa esille ikuisuusasian eli perustuslakituomioistuimen perustamisen. Soini kyllä hyvin tietää, että perustuslakituomioistuimesta paasaaminen on turhaa puhetta, joka on myös tässä tilanteessa vain keino, jolla keskustelu saataisiin siirrettyä sivuraiteille ja epäolennaisten kysymysten piiriin.

884. Oikeustieteilijät kauhistelevat isyyslakiesitystä

1. Helsingin Sanomat julkaisee usein juttuja, joissa oikeustietelijät - yleensä aina samat "naamat"  - kritisoivat ja toisinaan suorastaan kauhistelevat milloin mitäkin uudistusta tai juridista asiaa. Nämä jutut ovat useimmiten toimittaja Petri Sajarin kirjoittamia. 

2. Viime viikolla Petri Sajari kirjoitti tapauksesta, jossa ministeri Jan Vapaavuoren epäiltiin olleen esteellinen hallituksen käsittelemässä Fennovoiman ydinvoimalaitosasiassa. Kaksi Sajarin haastattelemaa oikeustieteilijää (Olli Mäenpää ja Teuvo Pohjalainen) piti vakavana sitä, että Vapaavuori oli esitellyt ja ottanut osaa hallituksen päätöksentekoon, vaikka hän oli ollut asiassa esteellinen. Kirjoitin tapauksesta blogijutussa numero 880/29.9.2014.

3. Jan Vapaavuoren esteellisyydestä kanneltiin HS:n kyseisen jutun innoittamana heti oikeuskanslerille. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ratkaisi kantelut ripeästi eli vajaassa viikossa ja katsoi, että Jan Vapaavuori ei ollut ollut esteellinen. Jonkan lehtilausunnon mukaan tapauksessa ei ollut kysymys edes rajatapauksesta, vaan ministerin esteettömyys oli selvä. Katso Jonkan päätöksestä blogikirjoitusta 882/2.10.2014.

4. Kaksi päivää sitten eli 6.10.2014 Helsingin Sanomat julkaisi uuden kohujutun, joka koskee hallituksen esitystä uudeksi isyyslaiksi (HE 91/2014 vp).  Myös tämän jutun on laatinut Petri Sajari, joka on tällä kerralla haalinut haasteltavakseen neljä oikeustieteilijää. Jutusta löytyy maininta jo lehden uutispääsivulta otsikolla "Professorit tyrmäävät uuden isyyslain". Juttu kokonaisuudessaan on lehden sisäsivulta ja se on varustettu otsikolla "Uusi isyyslaki olisi yhä syrjivä" ja alaotsikolla "Oikeustietelijät kauhistelevat esitystä uudeksi isyyslaiksi".

HS:n juttu oikeusoppineiden kauhistelusta löytyy tästä.

5. Toisin kuin Hesarin otsikossa väitetään, lehden haastattelemat professorit eli Urpo Kangas, Tuomas Ojanen, Martin Scheinin ja Juha Lavapuro eivät  suinkaan kauhistele koko isyyslakiesitystä, vaan heidän kritiikkinsä koskee ainoastaan yhtä ja suhteellisen vähäistä yksityiskohtaa, kuten jäljempänä olevasta esityksestä ilmenee. Lakiesitykseen sisältyy yhteensä  68 pykälää, mutta professoreiden kritiikki, jonka HS tuo esiin, koskee vain lakiesityksen 67 §:ää.

6. Nykyisin voimassa oleva isyyslaki (ISL, 700/1975)), joka tuli voimaan 1.10.1976, koskee eräin poikkeuksin myös lapsia, jotka olivat syntyneet ennen lain voimaantuloa. Isyyslaista tehtiin siis taannnehtiva. Tämä merkitsi mm. sitä, että isyyden vahvistaminen miehen tahdosta riippumatta tuli mahdolliseksi ennen ISL:n voimaantuloa syntyneiden lasten osalta. Aikaisemmin voimassa olleen lain mukaan isyys voitiin vahvistaa vain miehen tunnustamisen perusteella.

7. Kun lapsi oli syntynyt ennen ISL:n 1.10.1976 tapahtunutta voimaantuloa, kanteen nostamiselle asetettiin isyyslain voimaanpanosta annetussa laissa (ISVL, 701/1975) kuitenkin määräaika. Lain 7 §:n 2 momentin mukaan isyyden vahvistamista koskeva kanne oli näissä tapauksissa pantava vireille viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Isyyden vahvistamista koskeva kanne ennen ISL:n voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten osalta oli siten nostettava ennen 1.10.1981. Kannetta ei lisäksi voitu nostaa, jos mies oli kuollut. Kanneajan tarkoituksena oli pakottaa lapsi tai hänen edustajansa tekemään päätöksensä kanteen nostamisesta lyhyehkössä ajassa lain voimaantulosta. Sääntelyllä haluttiin tasapainottaa lain taannehtivuutta.

8. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vuosina 2010 ja 2013 antanut neljä Suomea koskevaa ratkaisua isyyslain voimaanpanolain siirtymäsäännösten soveltamisesta. Tapauksissa Grönmark, Backlund, Laakso ja Röman oli kysymys siitä, oliko perhe- ja yksityiselämän suojaa koskevaa EIS 8 artiklaa loukattu, kun isyyden vahvistamista koskeva kanne oli hylätty viiden vuoden määräaikasäännön nojalla liian myöhään nostettuna. Kaikissa neljässä tapauksessa tuomioistuin päätyi Suomelle langettavaan tuomioon.

9. Kahden ensimmäisen EIT:n tuomion jälkeen korkein oikeus antoi vuonna 2012 päätöksen (KKO 2012:11), jossa se jätti perustuslain (731/1999) 106 §:n nojalla soveltamatta puheena olevan kanneaikaa koskevan säännöksen, koska se oli ilmeisessä ristiriidassa yksityiselämän suojaa koskevan perustuslain 10 §:n kanssa. Soveltamatta jättämisen seurauksena kanne hyväksyttiin ja isyys vahvistettiin. Ks. myös ennakkopäätöstä KKO 2014:13, jossa korkein jätti myös viiden vuoden kanneaikasäännöksen perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta ja vahvisti isyyden.

10. Uutta isyyslakia koskevassa esityksessä (HE/2014 vp) ehdotetaan, että avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneille lapsille, jotka ovat siis nykyisin vähintään 38-vuoden ikäisiä tai sitä vanhempia, annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi. Kanneoikeudelle ei ole asetettu ehtoja tai rajoituksia, joten ennen nykyisin voimassa olevan isyyslain 1.10.1976 tapahtunutta voimaantuloa syntyneet tulevat samaan asemaan myöhemmin syntyneiden kanssa. Kanneoikeus, joka nykyisen lainsäädännön mukaan vanhentui jo 1.10.1981, palautetaan takautuvalla lainsäädännöllä. Jos ja kun ko. ehdotus hyväksytään, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella ei tule olemaan asian johdosta enää huomauttamista.

11. Helsingin Sanomien edellä mainitussa jutussa tuskin edes mainitaan kyseistä kanneoikeuden laajennusta koskevaa merkittävää uudistusta. Sen sijaan siinä ja oikeustieteilijöiden lausumissa kauhistellaan sitä, että lakiesityksen mukaan avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneillä ei ole perintöoikeutta sellaisen isänpuoleisen perittävän jälkeen, joka on kuollut ennen kuin isyyden vahvistamiseen tuomioistuimessa johtanut kanne tuli vireille. Jos esimerkiksi lapsen isä ja isän isä ovat kuolleet, kun kanne tuli vireille, lapsella ei olisi perintöoikeutta heidän jälkeensä, mutta hänellä on sitä vastoin oikeus, jos isyys vahvistetaan, perintöoikeus isän äidin tai isän sisaruksen jälkeen, joka on elossa mainittuna ajankohtana. Samaa perittävän kuolemaa koskevaa rajoitusta sovellettaisiin lakiesityksen 67 §:n 2 momentin mukaan myös niissä tilanteissa, joissa isyys on ISVL 7.2 §:ssä oleva viiden vuoden määräaikasäännös syrjäyttäen vahvistettu  ennen lakiesityksen 67 §:n voimaantuloa kumottavan lain nojalla.

12. Mainittujen säännösten osalta oikeusoppineet ovat pahoittaneet mielensä täysin. He kritisoivat perintöoikeuden rajoitusta koskevia säännöksiä syrjiviksi,  perustuslain vastaisiksi ja perintökaaren sivuuttaviksi sekä väittävät esityksen asettavan avioliiton ulkopuolella syntyneet ihmiset eriarvoiseen asemaan. Oikeusoppineet käyttävät sellaisia sanoja kuin "virhe", "surullinen" ja "käsittämätön". Heidän mielestään lakiesitys on "ihmisoikeussopimuksen vastainen", perustuu pelkille "arvauksille" ja kuvastaa "lainsäädännön tasoa".

13. Perintöoikeuden rajoitusta tarkoittavasta säännöksestä voidaan toki olla eri mieltä ja esittää näkökohtia puolesta ja vastaan. On aihetta ihmetellä, miksi HS on kuullut juttuaan varten ainoastaan "toista osapuolta" eli niitä oikeustieteilijöitä, jotka vastustavat kiihkeästi esitystä. Lehti on jättänyt kokonaan kuulematta lakiesityksen valmisteluun osallistuneita oikeusministeriön virkamiehiä ja isyyslainsäädäntöön perehtyneitä oikeusoppineita.

14. Lakiesityksen antamista edelsi isyyslain uudistamistyöryhmän mietintö, joka julkaistiin marraskuussa 2013 (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 56/2013). Työryhmän puheenjohtajana oli yksityisoikeuden professori Markku Helin Turun yliopistosta. Hän on toiminut parikymmentä vuotta oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena ja häntä voidaan pitää lapsi-ja perheoikeuden johtavana asiantuntijana Suomessa. Miksi HS ei haastatellut juttuaan varten Heliniä tai jotakuta toista oikeusministeriön em. työryhmän jäsentä? Lehden juttu ei näytä perustuvan asialliseen pro et contra -näkökohtien punnintaan, vaan yksinomaan perintöoikeuden rajoittamista vastustavien professorien kärkkäisiin mielipiteisiin.

15. Hallituksen esityksessä ja erityisesti oikeusministeriön työryhmän edellä mainitussa mietinnössä (s.31-33) perintöoikeuden rajoitusta koskevaa ehdotusta on perusteltu monipuolisesti myös miehen ja hänen perillistensä kannalta eikä vain isyyskanteen nostajan näkökulmasta. Omaisuuden suoja muodostaa tärkeimmän säätämisrajoitteen silloin, kun mies on kuollut. Perinnön saaneiden kannalta olisi hyvin ongelmallista, jos  oikeuteen, jonka he ovat saaneet, puututtaisiin takautuvalla lainsäädännöllä. Isyyden vahvistuttaneelle ei muiden perusoikeussuojaa rikkomatta voida antaa perillisen asemaa tapauksissa, joissa mies on kuollut  ennen isyyskanteen vireille tuloa. Kymmeniä tai kenties jopa satoja kuolinpesiä jouduttaisiin avaamaan ja perintöjä jakamaan uudelleen, jos miehen kuoleman jälkeen isyytensä kanteella vahvistuttanut lapsi vaatisi perintöoikeuttaan. Työryhmän mietinnössä ja hallituksen lakiesityksessä esitetään myös monia muita perintöoikeuden rajoittamista puoltavia näkökohtia.

16. Hallituksen uutta isyyslakia koskeva lakiesitys annettiin eduskunnalle 25.6. ja eduskunta lähetti asian lakivaliokuntaan 2.9. pidetyn keskustelun jälkeen. Lähetekeskustelussa kysymys perintöoikeuden rajoittamisesta ei noussut esille. Lakivaliokunta on pyytänyt esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Perustuslakivaliokunta on kuullut asiassa valtiosääntö- ja perheoikeuden asiantuntijoita, valiokunnan lausuntoa voidaan odottaa  lähiaikoina. On mielenkiintoista nähdä, mihin kantaan valiokunta em. kiistakysymyksessä päätyy,

883. Parkkiyhtiö voitti jälleen pysäköintikiistan

1. Hohhoijaa, vieläkö tätä kiistaa jaksetaan yhä vain jauhaa! Tällainen ajaus tuli minulle päällimmäisenä mieleen, kun näin ja kuulin eilen, miten Yle Uutiset ja jotkut muutkin tiedotusvälineet uutisoivat tapauksesta, jossa yksityinen parkkiyhtiö voitti sitä vastaan valvontamaksun määräämisestä nostetun oikeusjutun korkeimmassa oikeudessa (KKO).

2. Mainittu asia on ollut nimittäin täysin selvä jo sitä siitä lähtien, kun korkein oikeus vuonna 2010 ratkaisi samanlaisen kiistan yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavan yhtiön eduksi (KKO 2010:23). Ko. tapauksessa valvontamaksun saanut henkilö haki vielä, eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanoton innoittamana, kyseisen ennnakkopäätöksen purkua, mutta korkeimman oikeuden kanta ja päätös oli selkeä ja hyvin perusteltu: lainmukaista ratkaisua ei ole syytä purkaa (KKO 2011:43). 

3. Olen selostanut edellä mainittuja KKO:n ratkaisuja sekä mielestäni virheellistä perustuslakivaliokunnan lausuntoa, jossa KKO:n vuonna 2010 antaman ennakkopäätöksen jälkeen katsottiin, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa olisi kysymys julkisen vallan käytöstä ja vieläpä sellaisen vallan merkittävästä käytöstä.  

4. Perustuslakivaliokunta kuuli asiantuntijoina useita valtiosääntö- ja hallinto-oikeuden oikeusoppineita, mutta  vain yhtä sopimus- ja siviilioikeuden asiantuntijaa, joten ei ollut ihme, että valiokunnan kanta meni mainitussa ydinkysymyksessä (julkisen vallan käyttöä vai yksityisoikeudellista sopimusoikeutta) mönkään. Yksityinen pysäköinninvalvonta ja sen yhteydessä tapahtuva valvontamaksun määrääminen perustuvat luonnollisesti sopimusvapauteen ja yksityisoikeudelliseen sopimukseen eikä siinä rikota mitenkään tai missään olosuhteissa perustuslakia. Sopimukseen perustuvassa valvontamaksun määräämisessä ei ole kyse sakotusoikeudesta tai myöskään julkisen vallan käytöstä, ei merkittävästä tai edes vähäisestä.

5. En ryhdy tässä kertaamaan kaikkea sitä, mitä olen aikaisemmin pysäköinninvalvontaa käsittelevissä blogikirjoituksissani lausunut. Olen kirjoittanut, kuten blogin etusivullla olevasta tunnisteluettelosta ilmenee, yksityisestä pysäköinninvalvonnasta viiden vuoden aikana yhteensä 25 ja valvontamaksusta 17 kertaa; olkaa hyvä ja lukekaa sieltä. Tätä ennen olen kirjoittanut yksityisen pysäköinninvalvonnan suitsimiseksi kaavailluista lainsäädäntöhankkeista blogissa 787/17.10.2013 otsikolla "Perustuslakivaliokunta: Nykyisenlainen yksityinen pysäköinninvalvonta voi jatkua".

6. Mutta vaikka asia on KKO:n ennakkopäätöksen johdosta selvä, jotkut valvontamaksun saaneet ihmiset nostavat silloin tällöin käräjäoikeuksissa kanteita, joissa vaaditaan parkkiyhtiön määräämän valvontamaksun kumoamista. Näin tapahtui näyttävästi - koska Ylen toimittajat olivat tapauksesta jälleen kerran niin kovasti innoissaan - elokuussa 2012, jolloin helsinkiläinen mies nosti käräjäoikeudessa mainitunlaisen kanteen Q-Park Services Oy:tä vastaan.

7. Yle Uutiset hehkutti asian merkittävyyttä 28.8.2012 otsikolla "Merkittävä parkkisakkoikeudenkäynti alkoi Helsingin käräjäoikeudessa". Itse en kuitenkaan nähnyt selvässä ja jo etukäteen vailla menestymisen mahdollisuutta olevassa asiassa mitään merkittävää, kuten blogikirjoituksessa 28.8.2012 numero 630 otsikolla "Uusi parkkimaksuprosessi on turha" olen kertonut. Mainittu kirjoitus vaikuttaa vielä näin jälkikäteenkin luettuna aika kattavalta katsaukselta koko problematiikkaan.  

8. Niinhän tuossa uudessa "merkittävässä" parkkisakkojutussa sitten kävi, kuten oli jo etukäteen helposti ennakoitavissa. Helsingin käräjäoikeus nimittäin hylkäsi autoilijan kanteen 10.9.2012 antamallaan tuomiolla. Käräjäoikeus ei lämmennyt kantajan näkemykselle, jonka mukaan yksityinen parkkiyhtiö käyttää valvontamaksun määrämisessä merkittävää julkista valtaa, jota perustuslain mukaan on oikeutettu vain viranomainen. Yle Uutisten porukka ei kuitenkaan halunnut käräjäoikeuden tuomiota niellä, minkä havaitsee Ylen kotisivuilla 10.9. 2012 olleesta uutisjutusta "Yksityinen parkkifirma voitti käräjillä". Yle Uutiset jaksoi edelleen hehkuttaa perustuslakivaliokunnan ja korkeimman oikeuden "tyystin erilaisia ja ristiriitaisia linjauksia" ja valaa uskoa siihen, että eduskuntaan tuolloin saatettu uusi hallituksen esitys pysäköinninvalvontaa koskevaksi laiksi (HE 79/2012 vp) vielä  "kaiken muuttaa  voi".

9. Käräjäoikeudessa juttunsa hävinnyt autoilija puolestaan jatkoi omaa sitkeää - tosin jo etukäteen tuhoon tuomittua oikeustaisteluaan - ja valitti jutussa hovioikeuteen. Korjaus: Autoilija ei valittanut hovioikeuteen, vaan haki suoraan KKO:lta lupaa ennakkopäätösvalituksen tekemiseen (OK 30 A luku). Eilen antamallaan päätöksellä korkein oikeus päätti olla myöntämättä lupaa ennakkopäätösvalitukseen. Käräjäoikeuden kanteen hylkäävä tuomio jäi siis voimaan.

10. Tämä oli - jällen kerran - kova isku myös Yle Uutisten väelle, joka joutui uutisoimaan kotisivullaan, että "Yksityinen parkkifirma voitti korkeimmassa oikeudessa".  KKO:n päätös, jolla valituslupaa ei siis myönnetty, nousi yllättäen TV1:n  kello 18:n uutisten ykkösuutiseksi. Siinä haastateltiin, paitsi Q-Park Oy:n toimitusjohtajaa, myös Yle Uutisten avustajakunnassa pysyväksi ja johtavaksi asiantuntijaksi jo monta vuotta sitten kohonnutta rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasta Itä-Suomen yliopistosta. 

11. Professori Matti Tolvanen muistetaan ainakin lakimiespiireissä miehenä, joka on taistellut vuosikausia yksityisiä pysäköinfirmoja vastaan ja väittänyt niiden syyllistyneen valvontamaksujen määräämisessä jopa virkavallan anastamiseen. Valtakunnansyyttäjä on kuitenkin tyrmännyt Tolvasen mainitun väitteen. Oikeustaistelun kiivaimmissa vaiheissa Matti Tolvanen on pari kertaa suorastaan yllyttänyt valvontamaksuja saaneita ihmisiä jättämään maksut maksamatta. "Minä en ainakaan maksaisi", tokaisi Tolvanen. Tämä lausahdus tullee jäämään oikeushistorian lehdille.

12. Mutta eilen Matti Tolvasella oli, vihdoin ja viimein, jo toinen ääni kellossaan, sillä hän näytti osoittavan jopa oikeustaistelun luovuttamisen merkkejä. Yle Uutisille antamassaan haastattelussa professori nimittäin pettyneen oloisesti totesi, että yksityiset pysäköinninvalvontamaksut on "ilmeisesti" pakko maksaa. Tolvanen ei enää uhonnut, että "minä en ainakaan maksaisi", vaan sanoi, että hän ei lähtisi riitauttamaan maksuja, koska käräjäoikeudessa tulisi todennäköisesti tappio.  (Niin, ja tappiokierre jatkuisi myös ylemmissä oikeusasteissa). Ainakin tilanteissa, missä kiistatta ajoneuvon omistaja tai haltija on pysäköinyt kulkupelinsä, autolija joutuu kyllä maksamaan, toteaa Matti Tolvanen.

13. Eduskunnassa on maannut jo kaksi vuotta hallituksen esitys pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 79/2012 vp). Jos se olisi toteutunut tai toteutuisi, mitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan, niin yksityisiltä parkkiyhtiöltä olisi samalla viety oikeus määrätä sopimukseen perustuvia valvontamaksuja. Yhtiöistä olisi tehty kylmästi poliisin ja kunnallisten pysäköinninvalvojien avustajia, joilla olisi ollut  ainoastaan mahdollisuus kertoa eli tavallaan ilmiantaa viranomaisille yksityisillä alueilla tapahtuvia pysäköintivirheitä. Seuraamuksen määrääminen sanotusta virheestä olisi siirretty poliisille ja pysäköinninvalvojille ja maksut rikkeistä olisivat lakiesityksen mukaan kilahtaneet valtion tai kunnan kassaan.

14. Kerrassaan epäonnistunut lakiesitys, jolla olisi puututtu ikään kuin vaivihkaa ja jonkinlaisen sosialisoimisen tarkoituksessa omistusoikeuteen, sopimusvapauteen ja yksityisten maanomistajien perustuslaillisiin oikeuksiin. Hallituksen esityksessä on lähdetty virheellisesti siitä, että valvontamaksu olisi rangaistus tai rangaistuksenluonteinen maksu, jonka voisi myös yksityisillä alueilla määrätä vain viranomainen. Esityksen laatineet virkamiehet ja sen hyväksyneet oikeusministeri ja valtioneuvosto eivät ole ilmeisesti ymmärtäneet, ettei valvontamaksu ole sakko, pysäköintivirhemaksu tai muu rangaistuksenluonteinen maksu, vaan se perustuu konkludenttisesti syntyneeseen yksityisoikeudelliseen reaalisopimukseen, jollaisia tehdään muissakin asioissa massoittain joka päivä. 

15. Jostakin syystä hallituksen epäonnistunutta esitystä 79/2012 vp  halutaan pitää yhä keinotekoisesti hengissä makuuttamalla sitä edelleen lakivaliokunnassa. Perustuslakivaliokunnan siitä antaman lausunnon (PeVL 23/2013 vp) perusteella on selvää, että eduskunta ei voi hyväksyä esitystä, jolla yksityisiltä maanomistajilta tosiasiallisesti riistettäisiin heille kuuluva oikeus valvoa kiinteistöillään tapahtuvaa pysäköintiä ja sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tällaiseen sopimukseen voidaan edelleen sisällyttää myös rikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia. Näin ollen valvontamaksuja ei tarvitse myöskään jatkossa saattaa poliisin tai kunnallisen pysäköinninvalvojan vahvistettaviksi.

787. Perustuslakivaliokunta: Nykyisenlainen yksityinen pysäköinninvalvonta voi jatkua

Tällaiset kyltit tulevat edelleen säilymään, sana "valvontamaksu" voidaan korvata sanalla "pysäköintimaksu"

1. Hallitus antoi yli vuosi sitten eli syyskuussa 2012 eduskunnalle lakiesityksen pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 79/2012 vp). Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pysäköinninvalvonnasta annettua lakia ja säädettäväksi laki pysäköinninvalvontaluvasta ja valvonta-avustajista. Kunnallinen pysäköinninvalvoja tai poliisi voi ehdotuksen mukaan käyttää pysäköinninvalvonnassa yksityisellä alueella ja maastossa apunaan sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on pysäköinninvalvontalupa. Avustamiseen vaaditaan sekä viranomaisen antama valtuutus että alueen omistajan tai haltijan suostumus.

2. Esityksen mukaan pysäköinninvalvontaluvan haltijan tehtävänä on tehdä kunnalliselle pysäköinninvalvojalle tai poliisille esityksiä seuraamuksen määräämiseksi havaituista pysäköintivirheistä. Viranomainen päättää esityksen ja muun sille esitetyn selvityksen perusteella pysäköintivirhemaksusta, kirjallisesta huomautuksesta tai toimenpiteistä luopumisesta. Ehdotuksen mukaan aluehallintovirasto myöntäisi pysäköinninvalvontaluvan laissa säädetyt edellytykset täyttävälle. Yksityisten esityksestä määrätyt pysäköintivirhemaksut saa valtio tai kunta.

3. Hallituksen esityksessä luvattiin, että uusi laki tulisi voimaan jo 1.3.2013. Samalla mainittiin, että lain voimaan saattamiseen kuluu aikaa vähintään neljä kuukautta siitä, kun eduskunta on lakiesityksen hyväksynyt.  Jos tämä "visio" olisi toteutunut, lainsäädännön olisi pitänyt jo tulla muutama kuukausi sitten voimaan. Nyt ollaan jo lokakuun loppupuolella, mutta vasta tänään perustuslakivaliokunta on pitkän, lähes vuoden kestäneen puntaroinnin jälkeen ollut valmis antamaan lausuntonsa lakiesityksen johdosta

PeVL 23/2013 vp. 

4. Onpa ollut todella kuuma peruna! Syy siihen on selvä: Vaikka asiaa ei edes mainita lakiesityksen otsikossa tai yksityiskohtaisissa pykäläehdotuksissa, hallituksen, lähinnä oikeusministeriön, tarkoituksena on ollut ikään kuin vaivihkaa kuopata nykyisin pysäköinninvalvontaa yksityisten maanomistajan kiinteistöillä harjoittavien pysäköintifirmojen toiminta. Asia haluttiin runnoa eduskunnassa läpi pikavauhtia, mutta onneksi perustuslakivaliokunnassa kuultiin myös paria sellaista asiantuntijaa, joilla näyttää olevan vielä ns. "järki tallella".

5. Olen käsitellyt sanottua lakiesitystä HE 79/2012 vp) perusteellisemmin viimeksi blogissa numero 713/25.3.-13 otsikolla "Lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa". Katso myös blogijuttua nro 746/18.6.2013.

6. Minusta lakiesitys on monessa suhteessa torso ja sen tavoitteiden toteutuminen käytännössä on edelleen täysin hämärän peitossa. Lähtevätkö nykyisin toimivat yksityiset parkkifirmat kunnallisen pysäköinninvalvonnan ja poliisin pikku apulaisiksi, kun valvontamaksut menisivät tulevaisuudessa valtiolle tai kunnalle? Tätä voidaan hyvällä syyllä epäillä.  

7. Toki halltus voi esittää eduskunnan hyväksyttäväksi myös hölmöjä lakiesityksiä ja eduskunta voi sellaisia esityksiä myös hyväksyä laeiksi, ei siinä mitään! Tämä ei olisi suinkaan ensimmänen kerta kun tällaista tapahtuu. 

8. Se, miksi olen edelleen viitsinyt seurata tätä "hölmöläisten touhua" -- vastaavaa lainsäädäntöhanketta ei ole toteutettu muissa pohjosmaissa ja tuskinpa juuri missään muuallakaan - johtuu lakiesityksen perusteluissa nykyiseen yksityiseen pysäköinninvalvontaan omaksutusta kannanotosta, jolla on myös laajempaa periaatteellista merkitystä.  Lakiesitykseen ei sisälly pykälän pykälää tai momentin momenttia siitä, että laki johtaisi nykyisen yksityisen valvonnan päättymiseen, mikä tietäisi lähes automaattisesti pysäköintifirmojen toiminnan päättymistä. Mutta niin vain lakiesityksen perusteluissa kerrotaan ohimenneen muutamalla rivillä ja ikään kuin itsestään selvyytenä, että esityksen tavoitteena on sulkea pois yksityisten "muunlainen toiminta" pysäköinninvalvonnassa. Toisin sanoen parkkifirmat eivät voisi enää vaatia tai määrätä valvontamaksuja, vaikka kyseinen toiminta on todettu lailliseksi korkeimman oikeuden asiasta antamalla ennakkopäätöksellä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä lakiestyksessä - tarkemmin sanottuna sen perusteluissa ja taas ikään kuin vain ohimennen - todetaan, että "luvaton" parkkivalvonta toteuttaa rikoslaissa kriminalisoidun virkavallan anastamisen. 

9. Kovaa peliä siis, jotta yksityiseen omistusoikeuteen ja sopimusvapauteen perustuva toiminta, jonka maan ylin tuomioistuin on todennut täysin lailliseksi, saataisiin lopetetuksi, yksityisillä alueilla tapahtuva maankäyttö sanotulta osin sosialisoiduksi ja toimintaa pyörittävät yksityiset yritykset teurastetuksi.

10. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tämänpäiväistä kannanottoa, joka on siis vihdoin ja viimein rohjettu saattaa paperille, on siis odotettu ikään kuin "kieli pitkällä". Mitä valiokunta sitten lausui? Suurin osa tekstistä on lähinnä tyypillistä "liirum laarumia" ja moniin pikkuseikkoihin ja yksityiskohtiin puuttumista, vaikka nimenomaan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on lausua vain siitä, voidaanko lakiesitys käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen lakiesitys menee vielä lakivaliokuntaan, joka laatii mietinnön eduskunnan täysistuntokäsittelyä varten ja ottaa siinä kantaa lakiesityksen yksityiskohtiin.

11. Perustuslakivaliokunta päätyi siihen, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Varsinaista uutta lausunnossa on vain sen viiminen kappale ("Sopimusvapaus"), jossa on otettu kantaa edellä 8 kappaleessa minua ja monia muita askarruttaneeseen kysymykseen eli siihen, voiko nykyisenkaltainen yksityinen pysäköinninvalvonta jatkua, vaikka lakiesitykset tultaisiin eli käytännössä tullaan hyväksymään. 

12. Perustuslakivaliokunta kirjoittaa tältä osin näin: 

Sopimusvapaus

Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen ei siten kuulu sopimusvapauden piiriin. Muu kuin viranomainen ei voi ryhtyä omasta aloitteestaan hoitamaan tällaista tehtävää sopimuksen perusteella. Hallituksen esityksellä ei siten puututa sopimusvapauteen. Valiokunta korostaa sitä, että kiinteistön omistajalla ja haltijalla on lähtökohtaisesti oikeus määrätä omistamansa tai hallitsemansa alueen käytöstä, mukaan lukien pysäköinti. Hän voi sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta. Tällaiseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen voidaan sisällyttää myös sopimusrikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia koskevia sopimusehtoja.

13. Mainittua lausumaa tultaneen varmaankin tulkitsemaan eri tavalla, sillä niin suppeaksi se on muotoiltu. Media on jo ehtinyt tulkita lausumaa eri tavalla. Helsingin Sanomat: Perustuslakivaliokunta: Yksityinen parkkivalvonta on tarpeen; Ilta-Sanomat: Yksityisille parkkifirmoille uutta lohtua - mutta kenelle sakkotulot menevät? ja Yle Uutiset: Perustuslakivaliokunta löi lopun "holtittomalle laputuksille".

14. Lausunnoissaan aina niin ketterä professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt kommentoida valiokunnan lausuntoa Yle Uutisille. Tolvasen mukaan valiokunnan lausunto on edelleen epäselvä, sillä se sallii yhä myös niin sanotun sopimussakon; tämän Tolvanen joutuu siis "pitkin hampain" myöntämään.  Valiokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen sanoi lausunnossaan Yle Uutisille, että nyt "parkkisakotusala siistiytyy". Johannes Koskinen hoputtaa eduskuntaa - sen jälkeen kun hänen johtamansa valiokunta oli vetkutellut reilun vuoden lausuntonsa kimpussa - sanomalla, että uusi laki olisi hyvä saada voimaan mahdollisimman pian.

15. Toisin kuin professori Matti Tolvanen katsoo, minusta asia on perustuslakivaliokunnan kannanoton jälkeen selvä: 

Yksityinen pysäköinninvalvonta - mikä nimi sille sitten jatkossa annetaankin - voi jatkua edelleen nykyisen kaltaisena. Nimike "valvontamaksu" voitaneen korvata vaikkapa sanalla "pysäköintimaksu". Kuten perustuslakivaliokunta on joutunut nyt itsekin myöntämään - valiokunta oli vielä vuonna 2011 antamassaan lausunnossa toisella kannalla - maanomistaja voi sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta . Tällaiseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen, mistä siis on myös nykyisin kysymys, voidaan sisällyttää myös sopimusrikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia koskevia sopimusehtoja.

16. Hyvä, että tässäkin asiassa päästiin vihdoin ja viimein tolkulliseen ratkaisuun!

749. KKO 2013:59: veropetossyytteen tutkintaa koskeva merkittävä linjanmuutos

1. Blogijutussa nro 741/11.6.2013 kerroin, miten Ruotsin korkein oikeus muutti tuomiollaan (B 4946-12) ne bis in idem -kiellon ("ei kahdesti samassa asiassa", oikeusvoima) soveltamisen osalta veropetosjutuissa. Katso blogista  tästä.

2. Aiemmin Ruotsissa, samoin kuin Suomessa, on katsottu, että verottajan veronkorotuspäätös estää samaa verotusta koskevan veropetossyytteen tutkimisen ainoastaan siinä tapauksessa, että päätös on tullut lopulliseksi ennen syytteen nostamista. Tuomiollaan Ruotsin korkein oikeus (HD) linjasi, että henkilöä ei voida syyttää oikeudessa verorikoksesta, jos verottaja on aikaisemmin määrännyt samasta teosta eli samojen virheellisten verotustietojen perusteella hänelle veronkorotuksen. Uuden tulkinnan mukaan verottajan veronkorotuspäätöksellä on siten oikeusvoimaan (ne bis in idem) rinnastettava lis pendens -vaikutus, joka estää veropetossyytteen tutkimisen, vaikkei veronkorotusta koskevan valituksen määräaika ole vielä pääättynyt.

3. Tänään antamallaan ennakkopäätöksellään myös Suomen korkein oikeus on muuttanut sanottua kysymystä koskevaa aiempaa tulkintalinjaansa samalla tavalla kuin Ruotsisa 3-4 viikkoa sitten tehtiin. Katso ennakkopäätösseloste KKO 2013:59 ja ratkaisusta julkaistu tiedote 5.7.2013.  

4. Koska kysymyksessä on selvä linjanmuutos, tapaus on ratkaistu korkeimman oikeuden vahvennetussa eli 11 jäsenen kokoonpanossa. Kysymyksessä on melkoisen täpärä äänestysratkaisu, sillä enemmistöön kuului vain kuusi jäsentä ja eri mieltä olleista viidestä jäsenestä neljä katsoi, ettei linjanmuutokseen ole aihetta.

5. Korkeimman oikeuden ratkaisua samoin kuin eri mieltä olevien jäsenten lausuntoja on perusteltu laajasti, laajemmin kuin Ruotsin HD ratkaisuaa. Selvää on, että Ruotsin HD:n ratkaisulla on ollut merkittävä tosiasiallinen vaikutus korkeimman oikeuden nyt omaksuman tulkinnan muuttumiselle. Tavoilleen uskollisena korkein oikeus ei kuitenkaan perusteluissaan selosta tarkemmin Ruotsin HD:n ennakkopäätöstä, vaikka argumentoinnin ja perustelujen avoimuus toki edellyttäisi, että perusteluissa kerrottaisiin naapurimaan ylimmän oikeuden vain kolmisen viikkoa aiemmin tekemästä vastaavasta linjanmuutoksesta. Perustelujen kappaleen 31 lopussa kuitenkin lyhyesti mainitaan HD:n 11.6.-13 antama tuomio. Tiettävästi KKO varta vasten "panttasi" omaa ratkaisuaan - asia on esitelty 18.6.-13 - ja jäi odottelemaan HD:n 11.6. antamaa tuomiota, josta HD tiedotti jo viikkoa ennen ratkaisun antamista.

6. Korkein oikeus on perustanut ratkaisunsa (muodollisesti) lähinnä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kahteen jokin aika sitten antamaan lausuntoon (PeVL 9/2012 vp ja PeVL 17/2013 vp), joissa on otettu kantaa ne bis in idem -kiellon soveltamiseen perustuslain kannalta. (Ks. edellisen lausunnon johdosta blogijuttua nro 673/26.11.2012.) Näihin lausuntoihin sisältyvän selkeä kannanoton mukaan ne bis in idem -kieltoa on sovellettava, ei vain peräkkäisissä, vaan myös rinnakkaisissa samaa asiaa koskevissa prosesseissa.

7. Korkeimman oikeuden uusi tulkinta ja linja on siis nyt se, että jos hallinnollisessa verotusmenettelyssä veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa on käytetty joko määräämällä veronkorotus tai jättämällä se määräämättä, syytettä samaan tekoon perustuvasta veropetosrikoksesta ei enää voida nostaa tai sen käsittelyä tuomioistuimessa jatkaa.

8. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö muuttui puheena olevan kysymyksen suhteen viimeistään tapauksessa Tomasovic v. Kroatia 18.10.2011 - sitä on selostettu KKO:n perustelujen kohdassa 15.  Perustuslakivaliokunta nojautui edellä mainituissa  lausunnoissan nimenomaan EIT:n ratkaisuihin Zolotukhin v. Venäjä 10.2.2009 ja Tomasovic v. Kroatia. Oikeuskirjallisuudessa oli jo tätä ennen edellytetty myös KKO:n linjanmuutosta, mutta vielä vuonna 2012 antamissaan ennakkopäätöksissä korkein oikeus piti tulkintansa entisellään. Keskustelua karttamaan pyrkivän oikeuskulttuurimme omituisuuksiin kuuluu, ettei KKO:n perusteluissa viitata sanallakaan oikeuskirjallisuuden kannanottoihin oikeuslähteenä. 

9. Korkeimman oikeuden aiemman tulkintalinjan, joka ilmenee KKO:n vuosina 2010-2012 antamista useista ne bi in idem -ratkaisuista, pääarkkitehtinä voitaneen pitää oikeusneuvos Pekka Koposta, joka on 2004 ilmestyneessä artikkeliväitöskirjassaan käsittelyt jonkin verran myös rikostuomion oikeusvoimakysymyksiä. Kyseinen tulkinta perustui jonkinlaiseen kompromissinäkemykseen, mutta pieleenhän tämä muodollis-teknistä näpertelylinjaa edustava ajattelutapa sitten kuitenkin meni, kuten tänään annetusta uudesta ennakkopäätöksestä ilmenee. Tästä huolimatta oikeusneuvos Koponen ja neljä muuta oikeusneuvosta (Pynnä, Rudanko, Mansikkamäki ja Jokela) halusivat edelleen sitkeästi pitää kiinni aiemmasta tulkinnastaan, kuten heidän äänestysratkaisustaan ilmenee.

10. Aiempi virheellinen tulkinta nyt aiheuttaa sen, että KKO:een tulvii lähiaikoina kymmeniä, jollei satoja, hakemuksia, joissa vaaditaan KKO:n aiemman linjauksen mukaisten tuomioiden, joukossa myös KKO:n omien tuomioiden, purkamista. Suomessa linjaa olisi voitu ja pitänyt tarkistaa jo vuosia sitten, sillä onhan EIT antanut ainakin jo viimeisten kymmenen vuoden aikana lukuisia ratkaisuja, joiden mukaan monia hallinnollisia seuraamuksia - siis muitakin kuin veronkorotuksia - on pidettävä ne bis in idem -periaatetta sovellettaessa rangaistuksena. Suomi on ollut tunnetusti erilaisten hallinnollisten seuraamusten luvattu maa, mutta  eurooppalaiset hälytyskellot eivät vain alkaneet soida tai niitä ei kuunneltu, vaan täällä vain kuorsattiin prinsessan unta ja kuviteltiin, että meillä lintukodossa asiat olisivat kunnossa.

746. Keskeneräisiä asioita

1. Eduskunnan istuntokausi tältä keväältä päättyy huomenna keskiviikkona. Perustuslakivaliokunta pakersi tänään vihdon ja viimein suuren kohun saattelemana valmiiksi lausuntonsa kuntajakouudistusta koskevasta hallituksen esityksestä. (Valiokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen, joka oli - jostakin tuntemattomasta syystä - kutsuttu Niinistön Kultaranta-seminaariin - näytti tosin istuskelevan muina miehinä Kultarannan teltassa maanantaina, vaikka lausunnon piti olla valmiina tänään aamupäivällä.)  Valiokunnan lausunto on sangen ristiriitainen, sillä siihen jätettiin kolme eriävää mielipidettä siitä, voidaanko lakiesitys käsitellä normaalissa järjestyksessä vai pitääkö se käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Enemmistön mukaan vaikeutettua käsittelyjärjestystä ei tarvita, jos lakiesitykseen tehdän kolme valiokunnan edellyttämää muutosta. Nämä muutokset siunattiin myöhemmin tänään hallintovaliokunnassa ja huomenna eduskunnan täysistunto hyväksyy lait. Ne tulevat voimaan jo 1.7., joten kiirusta on todella pitänyt.

2. Itse seurasin, ehtiikö, haluaako tai rohkeneeko perustuslakivalikunta antaa lausuntonsa hallituksen esityksestä HE 79/2012 vp., joka koskee pysäköinninvalvonnasta annetun lain muuttamista ja lakia pysäköinnninvalvontalautakunnasta ja valvonta-avustajista. Vaikka asiaa ei edes mainita lakiesitysten nimissä, sanotulla lainsäädännöllä olisi vaivihkaa tarkoitus kuopata nykyisin pysäköinninvalvontaa yksityisten maanomistajan kiinteistöillä harjoittavien pysäköintifirmojen toiminta.

3. Olen käsitellyt sanottua lakiesitystä viimeksi blogissa numero 713/25.3.-13 otsikolla "Lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa". Kyllä kangertelee ja tosi pahasti kangerteleekin, sillä lakiesitys annettiin eduskunnalle jo viime vuoden syyskuussa. Hallituksen esityksessä luvattiin, että uusi laki tulisi voimaan jo 1.3.2013; toisaalta kerrotitin, että lain voimaan saattamiseen kuluu aikaa vähintään neljä kuukautta siitä, kun eduskunta on lakiesityksen hyväksynyt.  Nyt ollaan jo kesäkuun lopussa, mutta perustuslakivaliokunta ei ole saanut vieläkään lausuntoaan aikaiseksi! Onpa todella kuuma peruna!

4. Kuten olen jo aiemmin mielipiteenäni kertonut, lakiesitys on monessa suhteessa täysi  torso ja tämä koskee ennen muuta suhtautumista nykyiseen yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Lakiesitykseen ei sisälly pykälän pykälää tai momentin momenttia siitä, että laki johtaisi nykyisen yksityisen valvonnan päättymiseen, mikä tietäisi lähes automaattisesti pysäköinfirmojen toiminnan päättymistä. Mutta niin vain lakiesityksen perusteluissa kerrotaan ikään kuin itsestään selvyytenä ja ohimenneen muutamalla rivillä, että esityksen tavoitteena on sulkea pois yksityisten "muunlainen toiminta" pysäköinninvalvonnassa. Toisin sanoa parkkifirmat eivät voisi enää vaatia tai määrätä valvontamaksuja, vaikka kyseinen toiminta on todettu täysin  lailliseksi korkeimman oikeuden asiasta antamalla ennakkopäätöksellä. - Voiko härskimpää ja räikeämpää yritystä perusteluilla säätämisestä enää edes kuvitella! 

5. Perustuslakivaliokunta on ollut parin viimeisen kuukauden aikana kiireinen, kun valiokuntaa ovat työllistäneet mm. kunta- ja sote -uudistukset sekä ns. Himas-gate, jossa valiokuntaa tutkii pitkään ja hartaasti pääministeri Jyrki Kataisen toimintaa Pekka Himaselta tilatun selvityksen tiimoilta. Aikaisemmin valiokunnalla olisi kuitenkin ollut erinomaisen hyvää aikaa ottaa kantaa pysäköinninvalvontaa koskevaan lakiesitykseen, jos se olisi vain halunnut ja rohjennut niin tehdä.

6. Kyseinen lakiesitys tulla tupsahti eduskuntaan jo 7.9. viime vuoden syyskuun alussa, jolloin pidettiin lähetekeskustelu ja esitys lähetettin mietinnön laatimista varten lakivaliokuntaan sekä lausunnon antamisen tarkoituksessa perustuslakivaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan. Nämä kolme valiokuntaa ovat kuulleet lakiesityksen johdosta lukuisia asiantuntijoita. Merkille pantavaa on, että valiokunnissa on kuultu samoja valtiosääntöoppineita, joiden lausuntojen mukaisesti perustuslakivaliokunta maaliskuussa 2011 torppasi hallituksen asiasta antaman edellisen lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. 

7. Hallintovaliokunta antoi lakiesityksestä lausuntonsa normaaliajassa eli 23.11.2012 (HaVL 18/2012 vp),  lausunto on luonteeltaan sangen teknisluontoinen. Lakivaliokunta odottaa mietintöään varten perustuslakivaliokunnan lausuntoa, mutta juuri viimeksi mainittuun valiokuntaan lakiesitys näyttääkin jumiutuneen. Syytä tähän ei ole kovin vaikea arvata. Keskeinen kysymys on se, onko lakiesityksen, oikeusministerin ja koko hallituksen tarkoituksena ollut  todella "sosialisoida" nykyinen yksityinen pysäköinninvalvonta, vai saavatko yksityiset pysäköintifirmat jatkaa myös vastaisuudessa toimintaansa. Lakiesityksen pykälät vaikenevat kysymyksestä, mutta perusteluissa on muutaman rivin maininta asiasta.

8. Muodollisesti lakiesitys ei itse asiassa edes koske yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan kuten jo ehdotettujen lakien nimistäkin ilmenee, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaa valvontaa, johon yksityisten toivotaan osallistuvan avustajina. Mutta toisin kuin lainvalmistelijat, oikeusministeri ja ehkä koko hallitus kenties kuvittelevat, yksityistä pysäköinninvalvontaa ei voida kieltää yksinomaan lakiesitykseen perusteluihin sisältyvällä parilla lyhyellä toteamuksella. Perusteluilla säätäminen ei ole mahdollista, sillä ainoastaan kirjoitetun lain pykälillä on lainkäytössä sitova vaikutus. Laillisena elinkeinona harjoitetun yksityisen pysäköinninvalvonnan lakkauttaminen vaatisi lakiin nimenomaisia säännöksiä ja  ilmeisesti lain hyväksymistä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Jollei näin tapahdu, lailla ei voida kieltää nykyistä pysäköinninvalvontaa ja valvontamaksun vaatimista. Parkkifirmojen harjoittama toiminta voisi siis edelleen jatkua nykyisenlaisena.

9. Lakiesityksen kohtalo on siis perustuslakivaliokunnan käsissä. Asia näyttää polttelevan pahasti valiokuntaa, sillä lakiesityksen käsittelyä on siirretty monta kertaa. Lakiesitys tuli perustuslakivaliokuntaan jo 13.9.2012, minkä jälkeen asiantuntijoita on kuultu useissa kokouksissa. Tunnettujen valtiosääntöoppineiden lisäksi perustuslakivaliokunta on kuullut asiantuntijana myös KKO:n presidentti Pauliine Koskeloa. Ilmeisesti hänen esittämistään näkökohdista ja huomautuksista juuri johtuu, että asia on pantu valiokunnassa niin sanotusti jäihin. 

10. Perustuslakivaliokunta sai asiantuntijakuulemisensa valmiiksi jo 19.10.2012, mutta tämän jälkeen valiokuntaan saapui presidentti Koskelon kirjallinen lausunto ja asian käsittelyä ja asiantuntijoiden kuulemista päätettiin jatkaa. Perustuslakivaliokunta palasi asian pariin uudelleen vasta puolén vuoden kuluttua eli 12.3.2013, jolloin valiokunnassa lienee käyty jonkinlainen  kaksinkamppailu Koskelon ja professori Olli Mäenpään välillä. Tämän jälkeen valiokunta totesi - jälleen kerran - asiantuntijakuulemisen päättyneeksi, minka jälkeen asiassa siirryttiin "jatkettuun valmistavaan keskusteluun". Mutta heti tämän jälkeen eli jo mainitussa 12.3. pidetyssä kokouksessa valiokunta totesi, että asian käsittely keskeytetään! Tämän jälkeen eli kolmen kuukauden aikana asiassa ei ole tapahtunut yhtikäs mitään. 

11. Taloussanomat kertoi lakiestyksen käsittelystä tänään jutussa "Parkkifirmat sakottavat kuin viimeistä kesää". Jutusta näkyy selvästi, ettei toimittaja ole perehtynyt aiheeseen kovinkaan hyvin, kuten jo puhe "sakotuksesta" osoittaa. Jonkinlaisena asiantuntijana toimittaja oli haastatellut vantaalaista kaupunginvaltuutettua ja lakimiestä Johannes Hirvaskoskea, joka näkee KKO:n "teoriassa" aukkoja. Hirvaskosken esittämät väiteet  ovat kuitenkin varsin alkeellisia, ja ne on osoitettu jo useaan kertaan paikkansa pitämättömiksi.

12. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan eduskunnan syysistuntokautta ja sitä, josko perustuslakivaliokunta rohkenisi vihdoinkin ottaa lakiesitykseen kantaa. Yksityinen pysäköinninvalvonta jatkuu kaikessa rauhassa ja hyvin se tuntuu toimivankin. On käsittämätöntä, että tällainen kaikkia hyödyttävä toiminta halutaan lopettaa vain sen takia, että jotkut radikaalit oikeusoppineet ovat saaneet päähänsä kummallisen ajatuksen pitää sitä merkittävän julkisen vallan käyttämisenä. Mutta siitä yksityisillä alueilla tapahtuvassa ja yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvassa valvonnassa ei toki ole kyse. 

13. Myös lainkäytössä on vireillä asioita, jotka tuntuvat takkuavan pahasti. Yksi sellainen on Kauhajoen koulusurmien uhrien omaisten tekemä kantelu oikeusneuvos Pekka Koposen jääviydestä, josta olen kertonut blogijutussa 611/18.6.2012. Kantelu on ollut KKO:n käsittelyssä jo vuoden ja sitä on käsitelty ainakin kolmijäsenisessä jaostossa. Koposen jääviydestä on valitettu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mikä saattaa vaikuttaa käsittelyn viipymiseen KKO:ssa. Kantelun tekijät ovat ihmetelleet mm. Koposen vastineen samoin kuin kantelun johdosta kuullun apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen lausunnon niukkasanaisuutta, sillä molemmat herrat ovat kuitanneet koko asian parilla kolmella rivillä. Tässä tapauksessa on kyllä voida sanoa, että oikeusneuvosta roikotettaisiin "löysässä hirressä", vaikka  asian ratkaisu on viivästynyt epätavallisen kauan. Mistähän asian ratkaisun viipyminen mahtaa oikein kiikastaa?

Näin Kalevan pilapiirtäjä Jari 12.12.2012.

738. Ulkoistiko VM perustuslain vastaisesti julkista valtaa?

1. Helsingin Sanomat väitti tänään, että valtiovarainministeriön runsas vuosi sitten tekemä päätös Suomen kreikkalaisten liikepankkien vakuusjärjestelyn yksityiskohtien salaamisesta on kirjoitettu ainakin osittain asianajotoimisto Hannes Snellmanissa. HS sanoo saaneensa ministeriöstä viime viikon lopulla asiakirjan, joka lehden mukaan on asianajotoimiston 15.4. 2012 laatima luonnos ministeriön päätökseksi ko. asiakirjojen ei-julkisuudesta. Ministeriön 27.4.-12 tekemän hallintopäätöksen perustelut sisältävät lehden mukaan runsaasti asianajotoimiston luonnoksessaan kirjoittamaa tekstiä.

2. Lehden haastattelemat oikeustieteilijät arvostelevat ministeriötä julkisen vallankäytön ulkoistamisesta. Ministeriö kiistää arvostelun ja kertoo, että sopimusluonnos toimitettiin Snellmanin asianajotoimistolle - samoin kuin oikeusminsteriölle - ainoastaan kommentoitavaksi. HS:n mukaan kärjistäen ja yksinkertaistaen asetelmaa voi verrata siihen, että tuomioistuin ulkoistaisi tuomion kirjoittamisen asianajotoimistolle.

3. HS:n siteeraamat oikeustieteilijät ovat tunnettuja valtiosääntöoppineita, joiden lausuntoihin kyseinen lehti muissakin vastaavanlaisissa tapauksissa vetoaa väitteidensä tueksi.Tänäänkin lausuntojaan ovat auliisti HS:lle tarjoilleet professorit Kaarlo Tuori, Olli Mäenpää ja Tuomas Ojanen. 

4. Professoreiden väitteet julkisen vallan ulkoistamisesta tai delegoimisesta eivät ole yllätys sinänsä, sillä ovathan nämä "oikeinoppineet" ja eräänlaisina valtiosääntöfundamentalisteina tunnetuksi tulleet lakimiehet puuttuneet aikaisemminkin herkästi asiaan, jos on olemassa epäilyjä, vaikka kuinka vähäisiä tahansa, perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen vallankäytön piiriin kuuluvien toimintojen yksityistämisestä. Tapa, jolla mainitut oikeusoppineet ja heidän kannattajansa haluavat ulottaa käsitteen julkinen valta ikään kuin väkipakolla alueille, joissa järkevästi ajatellen ei voi olla kyse minkäänlaisesta julkisen vallan käytöstä, vaikuttaa kuitenkin oudolta.

5.  Akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin mukaan "asiakirjojen perusteella kyse ei ole pelkästään yleisluonteisesta oikeudellisesta konsultaatiosta, vaan viranomaisen päätösluonnoksen laatimisesta". Hänen mielestään kyse olisi niin sanotusta konsulttidemokratiasta, jossa viranomaisten perustehtäviäkin siirretään ulkopuolisille. Olli Mäenpää ja Tuomas Ojanen säestävät parhaansa mukaan "ykkosprofeetta" Tuorin ajatuksia. Mäenpään lausahdus, jonka mukaan VM olisi "uhmannut perustuslakia", on päässyt HS:n jutun otsikkoon. Professori Mäenpää on kaikkein kiihkein ja pikkutarkin fundamentalisti mitä tulee käsitteen julkinen valta määrittelyyn. Mäenpään mukaan VM ei ole uhmannut ainoastaan perustuslakia, vaan sen menettely "päätöksenteon ulkoistamisessa asianajotoimistolle" on "ilmeisessä ristiriidassa oikeusvaltion ja hallinnon lainalaisuuden kanssa". Huh, huh, miten rajua tekstiä professorimme taas päästeleekin!

6. Mutta ehkä osasyynä professorien kiihkeyteen on tämä äkillinen ja suorastaan tukahduttava helleaalto, joka on voinut saada myös aiemmin järkevinä pidetyt ihmiset ja juristit  hieman pyörälle päästään. Viileintä ajattelua HS:n jutussa edustaa Tuomas Ojanen, joka sentään huomaa muistuttaa HS:lle, että  muodolliseti asiakirjojen salaamispäätöksen on kuitenkin tehnyt ministeriö, ei siis konsulttina toiminut asianajotoimisto. Ojasen mukaan ei kuitenkaan voida hyväksyä sitä, että ministeriön päätöksen perusteluissa "näkyy keskeisiltä osin asianajotoimiston kädenjälki".

7. Minusta ministeriöllä ei ole ollut lakiin perustuvaa estettä hankkia julkisuuslain tulkinnasta asiantuntijalausunto tai hyödyntää toimiston asiantuntemusta tekemänsä hallintopäätöksen luonnostelemisessa. Olennaista asiassa on toki se, että ministeriö on tehnyt kyseisen hallintopäätöksen itse ja vastaa myös yksin siitä. Eri asia on, onko ministeriö käyttänyt ko. asiassa kaikkein parhainta saatavissa olevaa asiantuntemusta, eli olisiko VM:n tullut hankkia asiasta asianajotoimiston lausunnon lisäksi myös nimenomaan julkisuuslain soveltamiseen ja tulkintaan perehtyneen asiantuntijan lausunto. Ministeriö olisi voinut pyytää asiasta lausunnon myös valtioneuvoston oikeuskanslerilta, kuten olen aiemmin kertonut.

8. Mutta pääasia tässä yhteydeyssä on, että lausunnon tai konsultaation hankkiminen asianajotoimistolta ei toki ole minkäänlaista julkisen vallan ulkoistamista, kuten professorit HS:ssa kilvan väittävät. Myös ministeriön tai valtioneuvoston linnan ulkopuolelta saatavissa olevaa tietoa ja asiantuntemusta voidaan hallintopäätöstä valmisteltaessa ja tehtäessä hyödyntää. Tässä tapauksessa oikeudellista neuvoa tai lausuntoa lienee pyydetty liikejuridiikkaan erikoistuneelta asianajotoimistolta siksi, että VM teki kyseiset sopimukset kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Julkisuuden osalta asiassa oli kysymys lähinnä siitä, mitä rajoituksia pankki- tai liikesalaisuudet voivat asettaa sopimusasiakirjojen julkisuudelle. Tältä kannalta ajatellen lausunnon tai neuvon pyytämisessä juuri liikejuridiikan asiantuntijalta ei ole mitään ihmeellistä ja outoa. On syytä muistaa, että sopimusta neuvoteltaessa ja sopimusasiakirjojen sisältöä koskevissa kysymyksissä VM turvautui vastaavanlaisiin sopimusjärjestelyihin erikoistuneen lontoolaisen asianajotoimiston apuun eikä tässä ole nähty minkäänlaista julkisen vallan ulkoistamista. Jopa professori Olli Mäenpää on pitänyt lontoolaisen asianajotoimiston palveluiden käyttämistä hyödyllisenä ja sallittuna toimena.

9. Miksi professorit ovat siis nyt pillastuneet niin hirveästi, kun on ilmennyt, että asiakirjojen julkisuusasiassa neuvoa kysyttiin suomalaiselta asianajotoimistolta? Ilmeisesti siksi, että VM ohitti asiassa julkisuuslain "todelliset asiantuntijat". Professoreiden mielestä VM:n olisi kaiketi pitänyt pyytää neuvoa ja lausuntoa, ei suinkaan helsinkiläiseltä advokaattitoimistolta, vaan nimenomaan heiltä, valtiosääntö- ja hallinto-oikeusoppineilta. Professori Olli Mäenpäätä pidetään hallinnon julkisuuden ykkösasiantuntijana, joten ei ole mikään ihme, että professoreista juuri hän tuntuu polttaneen päreensä kaikista pahiten. 

10. Jos siis VM olisi pyytänyt ko. julkisuusasiassa lausunnon professoreilta Tuori, Mäenpää tai Ojanen - tai vaikkapa jokaiselta - olisi asia professoreiden mielestä täysin kunnossa. Mutta kun lausuntoa pyydetiinkin "yksityiseltä" asianajotoimistolta, asiassa on professoreiden mielestä kyse ministeriölle kuuluvan julkisen vallan ulkoistamisesta! Näin pienestä se on siis kiinni tämä "vallankäytön ulkoistaminen".

11. Kun professorit syyttävät VM:ä julkisen vallan ulkoistamisesta ja vertaavat sitä tilanteeseen, jossa tuomioistuin ulkoistaisi päätöksenteon asianajotoimistolle - vertailu on toki tolkuton (täysin "posketon") - on syytä muistaa, että kyseisiä professoreita kuullaan säännönmukaisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnassa asiantuntijoina. Jotkut pitävät perustuslakivaliokuntaa jopa jonkinlaisena perustuslakituomioistuimena tai sen (laihana) korvikkeena. Jos perehtyy asiantuntijaprofessoreiden perustuslakivaliokunnalle antamiin lausuntoihin ja vertaa niitä valiokunnan nimissä annettavien mietintöjen ja lausuntojen perusteluihin, huomaa helposti, että valiokunnan perustelut perustuvat enemmän tai vähemmän juuri ko. asiantuntijoiden lausuntoihin, toisinaan jopa sanamuotoja myöten. Joten kyllä myös tämä meidän "perustuslakituomioistuimemme" hyödyntää asiantuntijoiden mielipiteitä ja siten tavallaan ulkoistaa valtaansa yksityishenkilöille. Olisiko tässä kyse jonkinlaisesta "professoridemokratiasta"?

12. Hallituksen lakiesitys yksityisen pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta tuntuu juuttuneen perustuslakivaliokuntaan, kuten olen blogikirjoituksessa nro   713/25.3.-13 ("Lakiesitys pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa") kertonut. Aiemmin samasta asiasta annettu hallituksen esitys kaatui tunnetulla tavalla juuri ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvassa pysäköinninvalvonnassa olisi kyse merkittävän julkisen vallan käyttämisestä. Tämäkin lausunto perustuu melko sanatarkasti  valiokunnan asiantuntijoina kuulemien valtiosääntöoppineiden lausuntoihin. 

13. Uudella lakiesityksellä pyritään lopettamaan yksitysten parkkifirmojen oikeus valvontamaksujen määräämiseen tai maksukehotuksen antamiseen. Lakiesitys on tältä osin paitsi järjetön, myös perustuslain vastainen. Ehkä tämä on alkanut hieman mietityttää perustuslakivaliokunnan jäseniä, vaikka se onkin tiettävästi saanut lausunnonantajina jälleen olevien em. oikeusoppineiden hyväksynnän. Hallituksen esityksessä kaavailtiin, että uusi pysäköinninvalvontaa koskeva laki olisi saatu voimaan jo maaliskuun alussa, mutta toisin on käynyt. Siunaako perustuslakivaliokunta vielä ennen juhannusta hallituksen lakiesityksen - valiokunnan viimeiset kokoukset ovat ensi viikolla - vai raukeaako tämäkin lakiesitys kokonaan?