939. Juha Sipilän ensimmäinen kupru

1.  Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaahtosi ennen vaaleja kymmeniä kertoja, miten hän lähtisi hallitustunnustelijana tavoittelemaan yhteiskuntasopimusta. Sopimuksen tarkemmasta sisällöstä Sipilä ei halunnut puhua. Selvää oli, että sopimuksen taakse oli saatava kaikki keskeiset työnantaja- ja palkansaajajärjestöt. 

2. Vaalit on pidetty ja Sipilä tunnustelee hallituspohjaa ja -ohjelmaa. Hallituksen pohjasta Sipilän on määrä ilmoittaa tänään ja tämän jälkeen alkavat varsinaiset hallitusneuvottelut. Tähän mennessä Sipilä on, yllättävää kyllä, uhrannut paljon enemmän aikaa ja vaivaa yhteiskuntasopimuksen synnyn eteen kuin hallitustunnusteluille. Alkuviikon aikana Sipilä on "ravannut ympäri kaupunkia" keskustelemassa  keskusjärjestöjen (EK, Suomen Yrittäjät, SAK, STTK ja Akava) ja jopa suurimpien ammattiliittojen johtajien kanssa. Uudesta ja uljaasta yhteiskuntasopimuksesta oli määrä ilmoittaa tänään torstaina.

3. Mutta asiassa kävi toisin eli juuri niin kuin edellisessä blogijutussa ennustin: Persiilleen meni koko "haastava harjoitus" ja  vieläpä nololla tavalla. Juha Sipilä sai taustajoukkoineen, joihin kuuluivat mm. Matti Vanhanen, Olli Rehn ja Anne Berner, aikaan vain varsin raakilemaisen luonnoksen, joka ei kelvannut kummallekaan osapuolelle, ei varsinkaan palkansaajien keskusjärjestöille, jotka ykskantaan tyrmäsivät Sipilän hankkeen. Sopimuksen hinta olisi ollut palkansaajille liian kova.

4. Juha Sipilän järjestöiltä ja liitoilta saamat vastaukset olivat niin kielteisiä, että hän ilmoitti jo eilen klo 21.01 blogissaan lyövänsä asiassa hanskat tiskiin: yhteiskuntasopimusta ei ole mahdollista saada aikaan eikä sitä koskevia keskusteluja kannata jatkaa. Sipilä ei saanut aikaan edes järjestöille annettavaa sopimusehdotusta. 

5. Nolosti siis kävi, mutta pitihän tämä toki jo arvata. Sipilän hanke ("harjoitus") ei ollut ainoastaan haastava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti epärealistinen ja lähes pähkähullu. Sopimuksella tavoiteltiin Sipilän mukaan viiden prosentin "tuottavuushyppyä", joka olisi merkinnyt mm. työajan pidennystä 2,5 viikolla vuodessa, loma-aikojen lyhentämistä, pekkaspäivistä luopmista jne.  

6. Kuvitteliko Sipilä tosissaan, että tuollainen kaiken kattava sopimus saataisiin runnotuksi parissa kolmessa päivässä? Jos kuvitteli, niin silloin tulevan pääministerin realismin taju voidaan perustellusti asettaa kyseenalaiseksi. Jos työmarkkinajärjestöt eivät ole  10-20 vuoden aikana päässeet sopimukseen työajoista, irtisanomisehdoista, työelämän joustoista yms. työelämän kysymyksistä, on täysin epärealista odottaa, että sovintoon päästäisiin parissa kolmessa päivässä keskustalaisen poliitikon johdolla.

7. Sipilä lienee ajatellut, että annetaan ay-liikkeen ja työnantajien tehdä likainen työ, jotta hallituksen toiminta olisi helpompaa. Tuottavuusongelmien poistamiseksi edettiin jonkinlaisella rusinat pullasta -periaatteella. On hämmästyttävää, millaisella innolla poliitikko ja tuleva pääministeri ryhtyi vetämään tosiasiallisesti työmarkkineuvotteluja, vaikka hänen olisi tullut keskittyä hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelman valmisteluun. Sipilä eteni väärässä järjestyksessä ja epäonnistui tavoitteessaan. 

8. Sipilä sanoi, ellei gallup-huumassa suorastaan kerskunut, ennen vaaleja, että hän noudatta politiikassa tulos tai ulos -periaatetta. Ts. jos hän pääministerinä epäonnistuu tavoitteissaan, hän ei jää roikkumaan politiikkaan, vaan luopuu tehtävistään. Nyt Sipilä on kompastunut jo ennen hallitustyön aloittamista ensimmäisessä suuressa tavoitteessaan eli yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisessa. Hänen hallituksensa joutuu ottamaan käyttöön todella kovat keinot, siis sellaiset, jotka merkitsevät julkisen talouden "sopeuttamista" eli valtion ja kuntien menojen leikkaamista vaalikauden aikana noin 10 miljardilla eurolla.

9. Juha Sipilä ei voi tässä tilanteessa valita hallitukseen Sdp:tä, joka on lähinnä ay-liikkeen jatke, sillä mainittu puolue tulisi tekemään hallituksessa kaikkensa jarruttaakseen välttämättömiä uudistuksia ja estääkseen tarvittavista menoleikkauksista ("sopeutuksista") päättämistä. Hallitus, jossa olisivat mukana sekä demarit että perussuomalaiset, olisi todellinen "känkkäränkkä-hallitus", joka riitelisi keskenään tärkeistä uudistuksista ja kaatuisi viimeistään parin vuoden kuluttua. Tuollaista riskiä Sipilä ei voi ottaa, mikä tarkoittaa sitä, että hallituspuolueeksi nousee demereiden sijasta kokoomus.

10. Punamultahallitus, jonka valtiovarainministerinä istuisi Antti Rinne, olisi näinä vaikeina aikoina isänmaan edun kannalta epäsuotava ja suorastaan kauhistus. Rinne osoitti todellisen luonteensa ja riitelynhalunsa jo Alex Stubbin hallituksessa. Kaikkeen on toki syytä varautua, mutta demareiden ottaminen hallitukseen olisi Juha Sipilältä ja keskustalta todella tyhmä teko.